Helsinki City Trailin yhteislenkillä

Syksyn tullen on kiva kokeilla uutta, ja minulle yksi uusista jutuista on nyt niin suosittu polkujuoksu. Olen jopa katsellut syksyn polkujuoksutapahtumia osallistumismielessä. Lyhyellä listalla ovat nyt Sipoonkorpi Trail 3.10. ja Helsinki City Trail 17.10. Molemmissa on tarjolla eri pituisia matkoja, ja vähän kiinnostaisi mennä mukaan.

Helsinki City Trailin Facebook-sivuilla on kolme kaikille avointa, ilmaista yhteislenkkiä, joista ensimmäinen oli tänään Pirkkolassa. Jo iltapäivällä alkoi fiilis kivasti nousta, kun mielessä alkoi pyöriä lyhyt iltalenkki metsässä. Parisenkymmentä osallistujaa tuli paikalle. Juoksimme Helsinki City Trailin reitin polkuja eestaas yhteensä reilut kuusi kilometriä, ja aina välillä pysähdyimme kuulemaan tekniikkavinkkejä. Melko samoja juttuja kuin muutenkin juoksussa; lyhyet askelet, askel kropan alle, lantio eteen, ei harpota alamäissä. Joitakin vähän haastavampia juuri- ja kivikkopätkiä juoksimme muutamaan otteeseen.

Oli ihan kiva, että välillä pysähtelimme, niin ehdin katsella vähän ympärillenikin. Ainakin näin aloittelevalla polkujuoksijalla tahtoo katse painua liikaa siihen ihan eteen. Ajan myötä oppii kuulemma nostamaan sitä vähän ylöspäin. Ei kannata myöskään juosta ihan edellisen kannassa kiinni, vaan vähän taaempana niin, että voi valita oman juoksulinjan.

Helsinki City Trailin treenilenkin vetäjä

Vauhti oli varmasti kaikille sopiva, ja tapahtuma sellainen kiva matalan kynnyksen juttu, johon oli helppo mennä mukaan vaikken ketään ennalta tuntenutkaan. Ohjaus oli ammattitaitoista ja innostavaa, ja uudet kengät pitivät hyvin märällä kalliollakin. Oli oikein mukavaa.

Seuraavat avoimet yhteislenkit ovat ensi tiistaina ja seuraavan viikon torstaina 1.10. Paloheinässä. Jos kiinnostuit, katso tarkemmat tiedot Facebookista ja ilmoittaudu mukaan. Minulla on valitettavasti noina päivinä jo muuta menoa, joten tämä jäi nyt ainoaksi yhteislenkiksi ainakin toistaiseksi.

Uudet kengät.

Wattbikeja Pirkkolassa

Pirkkolassa on kolme ihkauutta Wattbikea, joita pääsee ajamaan kuntosalimaksulla (7 eur) kuntosalin aukioloaikoina. Pyörät eivät kuitenkaan ole kuntosalissa vaan erillisessä huoneessa uimahallin kahvilan takana. Ajanvaraussysteemiä ei ole, ajamaan pääsee kun tilaa on. Pyörissä on spd-polkimet. Treeniolosuhteet ovat kohdillaan, kun telkkari ja tuuletinkin löytyy. Telkkarista heijastuu kuvassa pyörien takana oleva pieni ikkuna altaaseen.

Nyt on tehokas treenaaminen helppoa, halpaa ja hauskaa! Tuollahan voi käydä vaikka ajamassa kynnystestin yhdessä kavereiden kanssa, ei tarvitse yksin huhkia ja hikoilla. Treenin jälkeen voi vielä (KORJAUS: erillistä maksua vastaan samaan hintaan!) käydä palauttelemassa pienellä uinnilla.

Pirkkolan Wattbiket.

En ole vielä kokeillut pyöriä, kävin vaan viime lauantaina uinnin yhteydessä kurkkaamassa missä ne ovat. Ehkä tässä vielä pari treeniä ehtii ajella sisällä ennenkuin kevätkelit ja maantiekausi ihan toden teolla alkavat.

Kinkunsulatusravia

Jouluaaton puolimaratonin lisäksi ehdin keskiviikkona ajaa trainerilla ja torstaina aukesi onneksi jo Märskykin. Siellä oli yllättävän paljon porukkaa, onneksi kuitenkin lähinnä lapsiperheitä lasten altaalla. Uintiradoilla oli ihan kivasti tilaa ja tuttuihinkin törmättiin! Muuten jouluviikko on mennyt mukavissa joulupuuhissa, herkkuja syödessä ja lepäillessä. Keli vaan on ollut melko kehno, ihan kuin mitään muuta ei olisikaan kuin sateista ja harmaata, kosteaa ja lauhaa talvisäätä. 

Täänään kävimme miehen ja pojan kanssa juoksemassa "Kinkunsulatusravin", vajaan kuuden kilsan testijuoksun Pirkkolassa. Ihan maksimeita ei tänään ollut tarkoitus lähteä repimään, kun alla oli jo vähän muutakin rasitusta. Porukkaa tuli viivalle muutama enemmän kuin viime kerralla marraskuussa. Valitettavasti puhelimessani (Lumia 800) on niin huono kamera, etteivät mitkään kuvat meinaa onnistua. Tämäkin on vähän epätarkka:

Juoksuseuraa.

Juoksin yhden lämmittelykierroksen ennen juoksun lähtöä tasan klo 11. Heti lähdön jälkeen jäin porukan hännille ja siinä rupatellessa (muut enemmän, minä vähemmän) meni ensimmäinen kierros. Syke oli melko korkealla, mutta toisella kierroksella juoksu alkoi tuntua jo vähän paremmalta. Vauhti tosin hieman hidastui. Loppuaika oli omalla kellolla 32:02, reilun minuutin hitaampi kuin kuukausi sitten. Nyt alkaa tuo kierros jo pikkuhiljaa tulla tutummaksi, ja sen juokseminen tuntuu sen myötä vähän helpommalta, kun tietää mitä on odotettavissa.

Juoksun jälkeen kävimme omalla porukalla Pirkkolassa uimassa. Tilaa riitti, melkein koko ajan saimme uida yhdellä radalla keskenämme. Mukana oli pullarit ja lättärit. Pojallani on jo niin isot kädet, että juniorikokoiset siniset peruslättärit näyttivät hänen käsissään ihan hölmön pieniltä, pitää varmaan ostaa isommat seuraavia treenejä varten. 

Raastoa Pirkkolassa

Välillä on ihan hyvä testailla, miten suuntaan juoksukunto on kehittyy. Se minulla oli tänään mielessä, kun ajoimme Peten ja Aten kanssa Pirkkolaan yhdeksitoista. Tarkoitus oli juosta kaksi kertaa Pirkkolan kolmonen (2930 m) omalla ajanotolla. Tapahtumaan oli tulossa muitakin Helsinki Triathlonin jäseniä, facebookissa oli tälle raastolle ihan oma tapahtumakin. Etukäteen tunnelmat olivat vähän ristiriitaiset; toisaalta oli kiva lähteä juoksemaan ja toisaalta vähän jännitti, että miten pahalta se taas tuntuisikaan.

Tulimme paikalle sen verran aikaisin, että ehdimme hölkätä reitin ympäri kerran ennen lähtöä. Joku ystävällinen oli maalannut jäätyneeseen hiekkaan keltaiset nuolet reitin merkiksi, joten eksymisen vaaraa ei ollut. Palatessamme lämmittelykierokselta lähtöpaikalle sinne oli tullut muutama muukin juoksija.

Lämmittelykierroksen loppupuolella.

Tasan yhdeltätoista lähdettiin liikkeelle. Ensimmäisellä kierrokselle juoksin pitkään samaa vauhtia yhden suunnistajamiehen ja nuoren naisen kanssa. Suunnistaja jaksoi puhella ja olla sosiaalinen, harmikseni minulla oli syke jo sen verran korkealla että pystyin keskittymään kunnolla vain juoksuun. Pyysin tätä jossain vaiheessa myös anteeksi. Suunnistaja kiristikin tahtia hieman ennen toisen kierroksen alkamista ja meni menojaan. Samaa vauhtia juossut nuori nainen kertoi juuri parantuneensa flunssasta ja siksi jättävänsä toisen kierroksen väliin.

Toiselle kierrokselle lähdettäessä poikani Atte juoksi reilut 100 metriä edelläni. Päätin etten anna välimatkan kasvaa. Yllättäen se alkoikin lyhentyä, ja pitkän ylämäen päättyessä juoksimme hetken rinta rinnan, kunnes toivotin hänelle tsempit ja menin ohi.  Minulle toinen kierros oli helpompi juosta, kun tiesin että yli puolivälin ollaan ja että jokainen metri vie lähemmäs maalia. Yksin oli myös hieman helpompi säädellä vauhtia juuri sopivaksi.

Noin lyhyttä matkaa juostessa mieleen hiipii niin helposti ajatus, että nyt voisin ihan hyvin vähän himmata vauhtia. Silloin yritän vain nopeasti löytää parempaa ajateltavaa. Edellä menevät selät ovat myös hyviä kirittäjiä. Tänään liikkeellä oli onneksi muitakin hitaampia juoksijoita, joiden ohittaminen, vaikkakin äänekkäästi puuskuttaen, tuotti hyviä fiiliksiä.

Paransin viime huhtikuista aikaani lopulta kolmisen sekuntia, loppuaikani oli 30:44. Näitä epävirallisia raastoja järjestetään joka kuukauden viimeisenä lauantaina klo 11, ja mukaan voi tulla ilmoittautumatta. Tietysti juosta voi ihan omatoimisestikin, mutta porukassa se on ainakin minusta mukavampaa. Vaikkei matkan varrella juuri jaksaisikaan ajatuksia vaihdella, maaliintulon jälkeen juttu lentää ihan varmasti. Juoksun jälkeen oli muutenkin taas ihan superhyvä ja tyytyväinen olo. Hyvä, että tuli lähdettyä.