Helsinki City Run 13.5.2017

Tavoite juoksuun lähtiessä oli alittaa kaksi tuntia, ja se onnistui. Loppuaika oli 1.58:42. Se jäi vuonna 2014 Hangon Itämerimaratonin puolikkaalla juoksemastani ennätyksestä 13 sekuntia. Vuoden 2013 HCR:llä pääsin alle sen, mutta silloin reitti oli alimittainen. Sarjassani (N45) oli tänään 443 lähtijää, ja sijoitukseni 89.

Lähdin neljännessä lähtöryhmässä varttia vaille neljä, ja lähtökarsinassa asettauduin kolmannen rivin paikkeille. Missään ei juoksun aikana ollut ruuhkaa, vaikka juoksijoita oli tietysti koko ajan ympärillä. Reitti oli hieno, ja juoksukeli ihan loistava; aurinkoa ja reilut 10 astetta lämmintä. Minulla oli päällä ohut pitkähihainen paita ja shortsit, päässä lippa. Ruoholahden jälkeen oli yksi oikein paahteinen kohta, ja siinä tuli vähän kuuma, mutta muuten oli sopivasti päällä.

Kisan jälkeen

Olin noin varttia ennen lähtöä ottanut yhden geelin, ja juoksu lähtikin kivasti liikkeelle. Jalat tuntuivat hieman väsyneiltä ihan alusta saakka. Taktiikkana oli juosta tavoitevauhtia (5:30-5:40/km) ensimmäinen puolikas ja sitten kiristää vauhtia mahdollisuuksien mukaan. Koko ajan oli vähän sellainen työläs olo, ei pysynyt vauhti helposti yllä. Tuli mieleen vähän samanlainen fiilis kun aina vähän kovempaa (kolmosta) uidessa: vauhdin ylläpitäminen vaatii keskittymistä ja tietynlaista "puskemista". Rentonakin pitäisi muistaa olla. En kympin jälkeen pystynyt kiristämään vauhtia, ja se alkoi jopa hieman hidastua.

Minulla oli mukana kaksi geeliä, joista ensimmäisen otin 15 kilsan kohdalla. Sen jälkeen tunsin, että juoksu alkoi sujua paremmin ja sama näkyy myös kilsavauhdeissa. Ehkä sekin vähän vaikutti fiilikseen, että alamäkivoittoinen loppumatka juostiin keskuspuistossa metsän siiimeksessä. Tai sitten se oli geelin sisältämä kofeiini. Näin jälkeenpäin ajatellen minun olisi varmaan kannattanut ottaa se toinen mukana ollut geeli jo 10 kilsan kohdalla.

Näillä juoksukilsoilla tämä oli kuitenkin ihan kelpo suoritus, ja maalissa olo oli tyytyväinen. Vauhtitreenejä on ollut vähän, koko talvi on tehty peruskestävyystreeniä ja juoksua on ohjelmassa ollut (ihan suunnitellusti) melko vähän.  Pete oli tullut maaliin ennen minua, loppuaikansa tänään 1.45:24. Kirittävää enkkaan jäi hänellä noin minuutti.

Petrin kanssa <3 td="">

Maalitarjoilut olivat tänä vuonna oikein hyvät: vettä, palautusjuomaa, banaani, energiapatukka, rusinoita ja jäätelöä! Alkoholitonta oluttakin olisi ollut, mutta olut ei maistu edes ilman alkoholia. Oli myös kiva hieman vetää henkeä juoksun jälkeen lojumalla tekonurmella Telia-stadionin vieressä. Nyt lojumme jo kotona sohvalla. Ihan parasta!

Kisaraportti: Helsinki City Run 2015

Valmistautuminen lauantaiseen puolimaratoniin sujui hyvin. Keskiviikkona kävin uimassa, torstaina puolen tunnin juoksulenkillä ja perjantaina pidin lepopäivän. Perjantain pisin liikuntasuoritus oli nelisenkymmentä minuuttia kävelyä töistä Kisahallille ja sieltä takaisin rautatieasemalle. Numeron haku sujui nopeasti. Vain Intersportin kassoille oli jonoa, ja niinpä päätin olla ostamatta mitään.

Lauantaina ehdin syödä aamiaisen lisäksi myös kevyen lounaan ennen kuin oli aika lähteä lähtöpaikalle. Tänä vuonna ajoimme sinne Peten kanssa pyörällä. Jalat lämpenivät siinä tosi kivasti, vaikka kyllä pienen verryttelyn teinkin vielä ennen juoksua. Kävimme stadionilla katsomassa maalisuoraa ja sieltä on yksi kuvakin:

Lähdimme Peten kanssa eri lähtöryhmissä; hän toisessa ja minä neljännessä. Pidin viime hetkeen saakka päälläni hupparia ja verkkareita, koska auringon mentyä pilveen ilma viileni nopeasti. Vähän ripsi vettäkin, mutta onneksi niin vähän ettei se kastellut. Puolisen tuntia ennen lähtöaikaa (15:30) vein vaihtovaatteet säilytykseen ja lähdin verrailemaan lähtöpaikalle. Varttia ennen lähtöä otin yhden geelin ja vettä.

Juoksin lyhythihaisessa Heltrin paidassa ja shortseissa. Vähän tuli kylmä lähtöä odotellessa ja jossain tuulisissa kohdissa matkan varrellakin, irtohihat olisivat voineet olla aika hyvä lisä garderoobiin.

Pääsin juoksemaan ihan hyvistä asemista samantien tavoitevauhtia 5:30. Ekalla huoltopisteellä otin pari mukillista urheilujuomaa, ja niiden juomisen ajan kävelin. Kaupunginteatterin mäessä näin ensimmäisen kerran Heltrin mahtavan kannustusporukan, ja siitä sainkin niin paljon virtaa, että loppumäki tuntui nousevan kuin loikalla. Hyvä meininki hymyilytti vielä pitkään.

Hieman ennen toista huoltopistettä Keskuspuistossa otin geelin ja huoltopisteeltä kaksi mukia vettä. Huoltopistelläkin kaikki näytti toimivan hyvin, urheilujuomat ensin värillisissä mukeissa ja sitten vesi valkoisissa. Selkeää.

Vauhti alkoi tuntua joskus 12 kilometrin juoksun jälkeen. Jaoin siinä mielessäni matkaa osiin ja päätin yrittää pitää vauhtia yllä seuraavalle huoltopisteelle Huopalahteen. Taas pari mukia vettä ja matka vie pitkälle kierrokselle lahden ympäri. Heti kun vauhtia alkoi hidastua, alkoi takaa tulla porukkaa ohi. Eihän siinä auttanut kuin yrittää piiskata jalat taas töihin.

18 kilsan jälkeen oli henkisesti helpompaa, kun sain ottaa viimeisen geelin ja maali häämötti jo ainakin mielessä. Sokerista, kofeiinista ja toisesta Heltrin kannustusporukan äänekkäästä ohittamisesta huolimatta kilsat 17-19 olivat minulla kisan hitaimmat. Se vähän auttoi, että tiesin reitin hyvin. Se on tuttu työmatkapyöräilyistä ja lisäksi olimme kisapaikalle saapuessamme ajaneet juuri sitä samaa viivaa pitkin.

Viimeisessä mäessä Stadionin kulmassa aloitin jo loppukiriä, kun voimia tuntui olevan. Mäen päällä oli taas tuttu ihminen kannustamassa, tuntui kivalta. Oli ihan mahtavaa saada juosta sisään maratonportista  ja sainkin Stadionilla juostuille viimeisille 200 metrille ihan mahtavan fiiliksen päälle. Maaliin saavuin, kun kellossa oli 1:57:08. Suunto näytti keskivauhdiksi 5:30, kuten pitikin. Viikko sitten juoksin puoli tuntia pari sekuntia kovempaa kilsavauhtia ja se tuntui paljon pahemmalta kuin eilinen puolikas.

Loppuaika on myös uusi ennätykseni reilun minuutin marginaalilla, kun pari vuotta sitten alimittaisella HCR:llä juoksemaani noteerausta ei lasketa. Siinäkin mielessä olen tulokseen tyytyväinen.

Luottokuvaajani Pete otti kuvan, kun kävelen maaliintulon jälkeen hakemaan juotavaa.

Juoksu Stravassa:



Paljon kiitoksia huippukannustuksesta reitin varrella, siitä sai aina lisää virtaa ja etenkin fiilistä!

HCR 2013 1:56:11

Uusi enkka tuli taas puolimaratonilla, kun pääsin Helsinki City Runilla maaliin: 1:56:11. Parannusta viime vuoden HCR:ltä tuli yli viisi minuuttia. Juoksusää oli mitä parhain, aurinko paistoi ja lämmintä oli kymmenisen astetta. Juoksijoita oli tänä vuonna ilmoittautunut ennätysmäärä, mutta kaikki sujui hienosti pahemmin jonottelematta.

Olin ottanut mukaan kolme geeliä, joista kaksi laitoin shortsien lahkeiden sisään. Se oli huono paikka, sillä kolmen kilsan kohdalla huomasin niiden pudonneen matkan varrelle. Onneksi yksi geeli oli tallessa taskussa. Sen nappasin kolmannella huoltopisteellä Huopalahdessa. Kaikilla huoltopisteillä pysähdyin juomaan, parilla ekalla urheilujuomaa ja kahdella viimeisellä vain vettä. Joskus minulla on ollut oma juoksuvyö matkassa, mutta nyt se tuntui turhalta kun huolto toimi hyvin.

Heti alussa laitoin iPodin päälle ja kuulokkeet korviin. Tsemppimusiikkia kuunnellessa aika kului kuin siivillä - alkumatkassa kilometrit melkein vilistivät silmissä. Sykemittari ei toiminut koko aikana, mutta seurailin kilometrivauhteja kellosta. Aina välillä löytyi myös joku hyvä selkä, jota seurata. Alkumatkassa peesailin vähän aikaa paria seurakaveria, mutta muutaman kilsan jälkeen putosin siitä kyydistä. Ohittelin muita juoksijoita jonkin verran, mutta jatkuvalla syötöllä tuli juoksijoita myös takaa ohi. Sain kuitenkin juosta oman juoksun, eikä ruuhka juurikaan haitannut. Eikä se Auroran sillankaan ylämäki ollut niin paha kuin olin etukäteen ajatellut.

Voi olla, että hyvät juoksutunnelmat johtuivat siitä, että tässä kisassa keskityin pitämään pään kasassa ja ajattelemaan vain positiivisia ajatuksia. Olen niin monta kertaa kuullut, että suoritus on kiinni vain korvien välistä, ja tänään onnistuin hyvin itseni psyykkaamisessa kovempaan vauhtiin. Jaksoin juosta hyvin loppuun saakka. Tsemppasin ylämäissä ja yritin rullata hyvin alamäissä. Yritin pitää askelen lyhyenä ja lantion ylhäällä. Ehkä hetkellisesti siinä onnistuinkin. Aikaisempina vuosina olen varmaankin antanut itselleni liian helposti luvan himmata ja hiljentää vauhtia kun tuntuu pahalta. Tänään olo tuntui vahvalta loppuun saakka, ja loppuaika yllätti sekin positiivisesti.

Mahtava fiilis jäi juoksusta, varsinkin kun heti maaliintulon jälkeen näin ensimmäisen puolikkaan juosseen poikani Aten (1:56:21) ja mieheni Petrin (1:45:59). Meillä kaikilla meni juoksu tänään ihan nappiin! Vuoden ensimmäinen triathlonkisa onkin Nurmijärvellä jo viiden viikon päästä, tästä on siihen kiva jatkaa. Kiitos kisan järjestäjille, vapaaehtoisille, kannustajille sekä kanssakisaajille - HCR oli tosi mukava aloitus uudelle kaudelle!

Valmistautumista

Levon optimointi viikonlopun triathlon-leirin jälkeen on sujunut hyvin. Viime yönä nukuin lähes 11 tuntia. Arkiaamuina nousen aina kännykän hälyttäessä kello 6, ja vapaapäivinä on kiva nukkua vähän pitempään. Eilen tiistaina ajoin työmatkat pyörällä. Olen taas ladannut kuukausilippuuni vain arvoa, eli maksan jokaisesta junalla ja bussilla tehdystä työmatkasta 3,47 euroa suuntaansa. Se pienikin säästö motivoi minua ajamaan töihin pyörällä pari-kolme kertaa viikossa. Joulu-maaliskuussa ajaminen jäi valitettavan vähälle, mutta nyt on taas hyvät aikeet parantaa.

Tällä viikolla on mukavan rento treenikalenteri, sillä ennen lauantain HCR:ää on ohjelmassa enää lyhyt 30 minuutin juoksu ja se on jo heti huomenna. Mitään erikoisempaa tankkausta en aio tehdä, vaan syön ja juon ihan normaalisti. Perjantai-iltana meillä on varmaan pastaa päivälliseksi.

Lauantaina lähden taas tavoittelemaan puolimaratonilla kahden tunnin alitusta. Olen juossut HCR:n kahdesti aikaisemmin. Viime vuonna olin alle kahden tunnin vauhdissa vielä puolivälissä, mutta en pystynyt pitämään samaa vauhtia yllä lopun nousuvoittoisella reitillä. Loppuaikani oli 2:01:52. Vuonna 2009 olin juossut vasta vuoden, ja kello pysähtyi aikaan 2:10:08. Tänä vuonna pyrin pitämään virettä ja varsinkin vauhtia yllä kuuntelemalla tsemppibiisejä iPodista. Sykemittarin laitan ranteeseen, mutta sykkeen mukaan en aio juosta. Syke on (liian) korkealla joka tapauksessa.

Aikaisempina vuosina minusta on tuntunut siltä, että Huopalahdesta maaliin saakka juostaan voittopuolisesti pienoisessa ylämäessä. Reittikartasta päätellen tänä vuonna juostaan kahdesti uuden Auroran sillan ylitse. Stadionille tullessa siinä taitaa olla vähän ylämäkeä jo ennen siltaa. Toivottavasti reisissä riittää jerkkua vielä siinä kohdin. Ja jos tuntuu, ettei riitä, pitää muistaa että kaikki on lopulta kiinni korvien välistä. Shut up legs, kuten Jens Voigt on sanonut.

Vappua olemme viettäneet rauhallisesti kotosalla kahdestaan, toki kävelyllä on käyty ja pyöriä pesty. Vähän on myös muisteltu ensitapaamistamme vappupäivänä 26 vuotta sitten. Vappuheila <3

Huoltoa ja huolta

Kävin eilen viemässä maantiepyöräni Kivenlahden pyörähuoltoon. Sinne ajaessa ihan viime metreillä eksyin alueelle, joka oli päällystetty isoilla laatoilla. Eipä aikaakaan, kun eturengas tipahti kahden laitan väliin ja aloin kaatua vasemmalle. Kädellä vain vähän otettua kiinni betonisesta istutusaltaasta,joten kaatuminen oli pehmeähkö vaikka jalat jäivätkin kiinni pyörään. Taisi siinä joku ruma sana päästä kuitenkin ilmoille. Onneksi säästyin fyysisiltä vammoilta, pyörässä vain satula vääntyi hieman sivuun.

Pyörähuollossa sovittiin maantiepyörän vuosihuollosta. Lisäksi vaihdetaan molemmat vaihdevaijerit sekä kuluneet ketju ja takapakka. Kuten epäilinkin, takavaihtajan vaijeri oli sunnuntaina katkennut kokonaan. Sovittiin, että tilalle laitetaan vähän parempi ja tietysti kalliimpi teflon-päällysteinen vaijeri. Jatkossa täytyy muistaa tsekata vaijerien kunto heti, kun vaihtaja alkaa tuntua jäykältä. Sunnuntaina olin kevään ensimmäisellä lenkillä, ja vaihtaja tuntui heti jäykältä etenkin Kanarian vuokrapyörän jälkeen. Harmi, että vaijeri katkesi ja kevään ensimmäinen lenkki kotimaassa jäi valitettavan lyhyeksi.

Sain jo tänään tekstiviestin, että pyörä on jo valmiina noudettavaksi. Ehdin hakea sen todennäköisesti vasta perjantaina. Se on ihan ok, sillä tänään oli ohjelmassa juoksua, huomenna uintia ja perjantaina meille kevään viimeinen kuntopiiri. Se järjestetään vielä seuraavanakin perjantaina, mutta me olemme silloin jo Vierumäellä leirillä. Kuntopiiriä, sen raikasta tunnelmaa ja piinaavia lihaskuntoharjoitteita tulee varmasti kova ikävä!

Juostessa olen viime aikoina ollut tuntevinani, että jaloissa on jo vähän voimaakin. Se tuntuu todella mukavalta, ja ihan pianhan pääsen testaamaan vauhtia Helsinki City Runissa. Viime vuonna loppuaikani oli 2.01.52, jonka alittaminen on tämän vuoden tavoite. Atte ja Petri lähtevät toisessa lähtöryhmässä, minä kolmannessa. Vähän jännitän ensimmäistä puolikastaan juoksevan Aten puolesta, mutta Bostonin hirvittävistä uutisista huolimatta en osaa olla yhtään huolissani HCR:n turvallisuudesta. Kisaan osallistuminen ja etenkin maaliviivan ylittäminen Olympiastadionilla tuntuu nyt entistäkin tärkeämmältä.

HCR 2.01.52

Olipas hieno juoksupäivä tänään! Sää suosi tapahtumaa ja järjestelyt sujuivat loistavasti. Lähdimme Peten kanssa kotoa puoli kahden maissa, saimme auton parkkiin Meilahden sairaalan tienoille ja kävelimme stadionille. Siellä tapasimme monia tri-tuttuja, tässä tunnelmaa Vauhtitien lähistöltä, kuvassa myös Toffe ja Hartsa:

Pian olikin jo aika lähteä juoksemaan. Vaikka ympärillä olikin paljon porukkaa, pääsin alusta asti juoksemaan lähes omaa juoksua. Olin päättänyt, etten seuraa sykettä vaan vauhtia. Kisan puolivälin saavutin hieman alle tunnissa, mutta siitä eteenpäin alkoivat jalat painaa ja ylämäet alkoivat. Jokaisella juoma-asemalla join vettä tai Gatoradea, 17 kilsan kohdalla otin yhden geelin. Siitä sainkin kivasti energiaa lopumatkan juoksemiseen, vauhti ei vaan ihan riittänyt kahden tunnin alitukseen. Kaksi tuntia täyttyi stadionin mäessä, stadionilla viritin pienen kirinkin ja näin Petrin kamera kädessä. Kuva ei ole ihan tarkka, mutta tunnelma välittyy kyllä:

Uusi puolikkaan enkkani kirjataan nyt numeroin 2.01.52. Täytyy varmaan Espoon Rantapuolikkaalla syyskuussa yrittää mennä vieläkin kovempaa! Maksimisykkeeni ei muuten sittenkään ole viikko sitten mitattu 175, vaan kolme lyöntiä korkeampi 178. Pete juoksi 1.47 ja rapiat, normimeininki.

Mahtava fiilis oli juoksun jälkeen, kun auringonpaisteessa kävelimme takaisin autolle. On se vaan hienoa päästä juoksemaan hyvin järjestetyssä tapahtumassa mukavassa porukassa! Ja ihan mahtavaa on myös se, että pystyn juoksemaan, vaikka nyt illalla jalat ovatkin jäykät ja nilkka ja lonkka kipeät. Kannustus matkan varrella ilahdutti, varsinkin tutut tyypit Töölönlahden eteläpuolella ja stadionin mäessä. Kiitos siis kaikille järjestäjille, mukana juosseille ja tietenkin myös reitin varrella juoksijoita tsempanneille!

Valmisteluja

Töiden jälkeen kävin hakemassa HCR-chipin ja paidan Kisiksestä. Hyvin oli porukkaa liikkeellä, mutta onneksi ei paljon tarvinnut jonotella. Paita on tänä(kin) vuonna valkoinen, taisi olla samoin myös silloin 2009, kun viimeksi juoksin saman kisan. Siitepöly tuottaa vähän hankaluuksia, kun lääkityksestä huolimatta silmät turpoavat ja henkeä ahdistaa. Toivottavasti yöksi luvattu vesisade auttaa.

Huomisen sääennuste on koko viikon liikkunut parempaan suuntaan. Nyt näyttää siltä, että olisi puolipilvistä ja lämpöä 12 astetta. Meinaan juosta samoissa kamppeissa kuin Länsiväyläjuoksun eli hameessa ja pitkähihaisessa paidassa. Olen kolmannessa lähtöryhmässä ja ainakin vielä ajattelen lähteväni juoksemaan sellaista vauhtia, jolla 2 tuntia juuri alittuisi. Se olisi kova, mutta mahdollinen aika. Toissijainen tavoite on parantaa puolimaratonin ennätystä, joka on 2.08 Espoon rantapuolikkaalta viime vuonna. Jos kumpikaan edellämainituista ei toteudu niin toivon ainakin pääseväni maaliin saakka.

Tällä viikolla on otettu melko rennosti; tiistaina kävin juoksemassa reilun puoli tuntia ja keskiviikkona uimassa 50 min. Eilen oli lepopäivä ja tänään pitäisi vielä pinkaista lyhyt lenkki. Siinä ne tehdyt valmistelut pähkinänkuoressa. Vielä kun tämän aina nousevan kisajännityksen saisi pidettyä aisoissa...

Kisasuunnitelmia

Päätin sittenkin jättää lähtemättä Pirkan pyöräilyyn kesäkuun alussa, kun aloin miettiä reissuun liittyviä yksityiskohtia: Tampereelle olisi pitänyt lähteä jo lauantaina ja jäädä hotelliin yöksi tai sitten anivarhain sunnuntai-aamuna. Poikamme on ko. viikon leirillä, ja palaa kotiin lauantaina, 16. syntymäpäivänään. Tuntuu vähän liian hankalalta ja epäsopivalta se Tampereen reissu juuri sinä viikonloppuna. Pitkä lenkki on kuitenkin paljon helpompi ajaa joko täällä Espoossa tai mökillä, eikä silloin tarvitse istua autossa montaa tuntia.

Lauantaina kävimme lasten kanssa kannustamassa Peteä Helsinki City Runilla. Juoksu meni lähes minuutilleen kuten Pete oli kaavaillutkin, loppuaika oli 1.48 ja osia. Onnittelut mahtavasta juoksusta oppimiehelle!

Kannustusjoukot

5179 on Pete.

Heti HCR:n jälkeen lähdimme ajamaan mökille. Pysähdyimme Lohjan ABC:llä ruokaostoksilla, kun emme halunneet jättää ruokakasseja moneksi tunniksi lämpimään autoon odottamaan. Kaikkea löytyi, ja porukkaa riitti kuten siellä aina.

Eilen kävimme Peten kanssa yhdessä lenkillä, ja yritin kovasti opetella uutta juoksutyyliä. Juoksimme 6-7 kilsaa, 42 minuuttia. Ihan tarkkaa lukemaa minulla ei ole, kun olin niin viikonloppumoodissa että kännykkä unohtui. Sykemittaristakaan ei ollut kamalasti iloa, kun se tilttasi kesken matkan. Lukemat vain jämähtivät, eikä kellokaan enää käynyt. Tämä taisi olla jo kolmas kerta, kun niin käy. Pete kyllä pari kertaa huomautti minulle niistä käsistä että isompaan koukkuun vaan. Uusi juoksutyyli tuntui aktiivisemmalta ja askel sopivan lyhyeltä. Juoksu tuntui pohkeissakin eri tavalla kuin aikaisemmin.

Päivän kruunasi tyttäreni leipoma, todella maukas äitienpäiväkakku. Kakun syömisessä auttoivat myös oma äitini miehineen ja mökkinaapurit. Niin herkkua oli, että kaikki meni!

Leipoja ja kakku.

Aamu-uinti ja katsojana HCR:llä

Pulahdin altaaseen Mäkelänrinteessä 9.30. Mukavan hiljaista oli, vain muutama muu uimari samalla radalla. Olo tuntui vähän väsyneeltä, mutta pidin tahdin rauhallisena ja join pari hörppyä vettä aina 500 metrin välein. Pitkässä uinnissa on se hyvä puoli, että ehtii miettiä sitä uintia oikein kunnolla. En oikein päässyt siihen flow-fiilikseen kuin joskus aikaisemmin, mutta tulipa ainaskin taas uitua.

Loppupäivä vierähti Helsinki City Runin katsomossa. Tapasin myös Jaanaban livenä ihan ensimmäistä kertaa, ja se oli tosi tosi mukavaa! Aten ja Jaanaban miehen Juhan kanssa kiertelimme juoksureittiä ja menimme kolmeen paikkaan kannustamaan ja kuvaamaan. Välillä tankkasimme Mäkkärissä...

Pete juoksi hienosti oman enkkansa (1.45.06). Tässä maalisuoran tuuletus:

Onnittelut kaikille juoksijoille!

HCR-kisaraportti

Heräsin aamulla jo ennen seitsemää, ehkä en jännitykseltä saanut enää nukuttua. Aamiaiseksi söin taas neljän viljan puuroa ja mustikoita ruokokidesokerilla. Aamupäivällä kevyitä kotitöitä (siivousta!) ja lounaaksi pastaa tomaattikastikkeessa. Lounaan jälkeen pakkailimme kamat reppuun ja lähdimme stadionille.

Ilma oli todella kylmä ja sateinenkin. Sade kyllä laantui kolmeen mennessä, mutta tuuli oli tosi kova. Kävimme vähän kävelemässä lämpimiksemme stadionin ympäristössä lähtöjä odotellessa. Onneksi olin ottanut mukaan kätevät kertakäyttösadetakit.

Pääsin lähtemään klo 15.20 kolmannessa, keltaisessa ryhmässä. Pari ekaa kilometriä oli aikamoista ruuhkaa, mutta en kuitenkaan halunnut lähteä pujottelemaan. Ajattelin siinä säästäväni voimia, vaikka eteneminen olikin tosi hidasta. Alussa sain jonkun ihme pistoksen vasemmalle alavatsaan, mutta se hävisi onneksi noin viiden kilometrin kohdalla.

Katsojia reitin varrella oli vähän, mutta silmiini osuivat ainakin Martti ja Eeva Ahtisaari Finlandia-talon nurkalla ja Matti Vanhanen stadionilla juuri ennen maratonporttia. Tuloksista huomasin myös Marko Ahtisaaren juosseen tänään, nettoaika 2.22.38.

Juomavyö oli tosi hyvä olla mukana, otin vettä vain parilta viimeiseltä juomapisteeltä. Omista pulloista oli helpompi juodakin kuin kupista. Geelin nappasin puolentoista tunnin juoksun jälkeen Huopalahdessa. Samoin vaatetus oli ihan ok, lyhyet shortsit, pitkähihainen paita ja takki.

Juotessa pidin sykkeen lähes koko ajan välillä 160-165. Muutamassa ylämäessä ja lopussa se nousi korkeammalle, koko matkan keskisyke oli 163. Olen tosi iloinen, että osasin juosta minulle oikeaa ja uskoakseni myös tasaista vauhtia koko matkan. Viimeisessä ylämäessä ennen stadionia otin vielä spurtin ja loppukirin stadionille, kun oli voimia jäljellä. Oli kiva kuulla oma nimi selostajan lausumana stadionilla juostessa! Nettoaika oli 2.10.07, ja olen siihen hyvin tyytyväinen.

Juoksuseuraakin löytyi matkan varrelta; juoksin noin yhdeksästä kilometristä lähes maaliin saakka maratonkoulussa tapaamani Sallan kanssa. Peten ja muita tuttuja näin vasta maalissa. Peten kanssa kävimme yhdessä valokuvassakin, toivottavasti saan sen joskus tänne blogiin, kun en omaa kameraa ottanut mukaan.

Sain tästä juoksusta valtavasti uskoa siihen, että pystyn juoksemaan maratoninkin hyvävoimaisena maaliin, pitämään sykkeen aisoissa ja jakamaan voimat oikein. Tein viime viikolla uuden harjoitusohjelman maratonkoulun oppien mukaan, ja nyt on koko kesän treenit yhdessä Excelissä. Seuraavat pari päivää on lepoa, tiistaina jatkuu taas juoksutreeni!

Valmistautumista

Kävimme Peten kanssa hakemassa juoksunumerot ja chipit ja kaiken muun sälän tänään stadionilta. Ei ollut ruuhkaa enää kuuden jälkeen. Expo oli pieni pettymys; lähes kaikki tekstiilit olivat Karhun. Joskus aikaisempina vuosina siellä on ollut enemmän lempparini Niken kuteita. Yhden Niken topin kuitenkin löysin ja ostin. Pete pohti uusien lenkkarien hankintaa, mutta ei vielä osannut päättää mitkä ottaisi.

Alla kuva juoksupaidoista ja mun juoksunumerosta. Onneksi otin paidasta XS-koon, kun sekin on aika reilu.

Ennen kotiinlähtöä kävimme vielä fiilistelemässä stadionilla. Maalikaari oli jo paikallaan. Sitä kohti sitten huomenna kuten Jyri kommentissaan kirjoitti "kämmenet levyinä ja posket rentoina". Saas nähdä kuinka rentoa on meno loppusuoralla...


Enska lähetti tänään kivan linkin Kummelien maraton-videoon. Aina ei Kummeli-jutut tällä puolella sohvaa naurata, mutta tämä osui ja upposi! Latilatilailailatilatilai...

Tankkauksesta

Nyt kun puolimaraton pikavauhtia lähestyy, alkaa jännityskin pikkuhiljaa nostaa päätään. Mielen rauhoittamiseksi kaivoin esiin maratonkoulusta saamani tankkausohjeet. Niiden mukaan tankkaus aloitetaan kolme päivää ennen (puoli)maratonia, siis tänään. Ja tankkaustakin pitää harjoitella.

Enskan tankkausohjeet maratonille eli helppoa kuin mikä:

• lisää hieman hiilihydraattipitoisten ruokien nauttimista (leipä, peruna, riisi, pastat, banaani, sokeripitoiset mehut, karkit)
• käytä tankkausjuomaa, jos se sopii sinulle (100-150 g hiilihydraattia painosta riippuen) iltapainotteisesti
• viimeisen vuorokauden ajan vain helposti sulavia ruoka-aineita, vähän kuituja (pasta, vaalea leipä, banaani, tankkausjuoma)
• juo riittävästi, sillä hiilihydraatti sitoo nestettä. Yksi gramma hiilihydraattia sitoo 2,7 grammaa nestettä). 1-2 litraa ylimääräistä nestettä päivässä riittää, enintään 2 dl/tunti. Isompi määrä ei enää imeydy.
  

Hiilihydraattien suositeltava määrä on noin 8 g/kg/pv eli 70-kiloisella 560 g/pvä. Hedelmäkarkeistahan saisi kätevästi jo puolet tuosta määrästä... 100 grammaa esim. Fazerin tutti frutti passion -karkkeja sisältää 89 grammaa hiilihydraattia.

Enskan tankkausmotot ovat: "Ylitankkauksella voi pilata hyvän maratonkunnon" ja "Tärkeintä tankkauksessa on ettei kuluta hiilihydraatteja eli ei treeniä". Nämä mielessä en nyt kuitenkaan meinaa liioitella syömistä ennen launtaita, mutta suunnitelmissa on testata myös kilpailupäivän ruokailukuviot, koska HCM alkaa samaan aikaan, klo 15. Aamulla puuroa ja lounaaksi yhdentoista jälkeen pastaa (eikä mitään täysjyvää vaan ihan valkoista!) ja tomaattikastiketta, ei lihaa eikä juustoa.

Puolimaratonille otan mukaan juoksuvyön pulloineen (Dexalia, vettä) ja ehkä 1-2 geeliäkin. Viimeksi juoksun loppupuolella söin hedelmäsokeria, josta ei kuulemma ole mitään hyötyä suorituksen aikana, mutta jotenkin se makea piristi mieltä ja toi voimia. Toivottavasti lauantaina Dexalin kolageeli ajaa saman asian.

Mökkivappu ja pulahdus

Eilen vappupäivänä Pete rakensi uuden kodin haloille ja muulle rakentamisen ajalta ylijääneelle puutavaralle. Enää vain katto puuttuu. Rakenteluun ja puiden siirtämiseen menikin melkein koko päivä. Illansuussa saimme laiturinkin veteen, ja kävimme saunasta uimassa koko perhe. Naapurit kertoivat veden olevan nyt noin 8-asteista. Aurinkoa ja lämpöä on riittänyt ihan kuin parhaina kesäpäivinä!

Tässä kuva uudesta puukeskuksesta:


Tänä vappuna meillä oli vain vesi-ilmapalloja, ja niitä hankittiin tänäänkin lisää. Kaikki 60 on jo täytetty vedellä pihaleikkejä varten.

Lenkilläkin on käyty. Juoksin taas Kylänalanen-järven ympäri kahdesti, yhteensä noin 10 km. Aikaa kului 3 minuuttia vähemmän kuin huhtikuun alussa, 1.09 aikalailla samoilla sykkeillä; keskimäärin 152 ja maksimissaan 164. Lenkin jälkeen tein sen, mistä olen koko pitkän talven ajan haaveillut: pulahdin järveen. Oli aika pikainen pulahdus, mutta siitä tuli ihan superolo!

Reilun viikon päästä juostaan Helsinki City Run, ja juoksen sitä ennen enää kaksi lenkkiä; tiistaina 6 km ja torstaina 4 km. Huomenna joogaan.

Aurinkoinen lenkki

Sunnuntaiseen tapaan oli minullakin tänään juostavana pitkä lenkki, ohjelmassa 14-15 km. Vähän pitempi siitä kyllä tuli, ehkä noin 16 km. Aikaa meni noin tunti ja kolme varttia, keskisyke 151 ja maksimi 162. Yritin aloittaa hitaasti alhaisella sykkeellä ja sitten sitä pikkuhiljaa nostella. Juoksin Munkkiniemen suuntaan, sieltä Kuusi- ja Lehtisaaren kautta Keilaniemeen ja Tapiolan kautta kotiin. Matkalla näin paljon lenkkeilijöitä ja pyöräilijöitä, pupun ja ulkoministerin.

Otin juomavyöhön Dexal lightia neljä pulloa ja yhden vettä, jotta saisin Dexalin persikka-ananas -geelin alas. Kyllähän se meni, mutta ei ole yhtä hyvää kuin kola. Kunnon ja vauhdin nousemisen huomasin mm. siitä, että 15 minuutin välein ottamani juomahörpyt osuvat nyt vähän eri kohtaan lenkkiä kuin talvella. Samoin oli mahtavaa juosta Munkkiniemessä yksi iso talvella jäinen mäki ylös nyt, kun tossujen alla olikin jään sijasta soraa. Tietysti nämä hyvät olosuhteetkin parantavat vauhtia muutaman kuukauden takaisista ajoista.

Ilmat suosivat tänään lenkkeilijää; aamupäivällä lämpöä oli noin 12 astetta ja aurinko paistoi täydeltä terältä. Vähissä vaatteissa taas lähdin liikkeelle, mutta merituulesta huolimatta ei tullut kylmä.

Helsinki City Runiin on enää vajaat kaksi vikkoa, ja harjoituskalenteri alkaa tästä vähän löystyä. Saman verran lenkkejä on kyllä tiedossa kuin aikaisemminkin (3-4/viikko), mutta lyhyempiä. Ensi sunnuntainkin lenkki on vain 10 km.

Tavoittelen HCR:lle 2.10 loppuaikaa. Olen päättänyt juosta sykkeellä 155-160 alkukilsat ja sitten nostaa sykettä lukemiin 160-165, sillä pitäisi sitten jaksaa loppuun saakka. Vikalla viikolla ennen kisaa täytyy myös mennä bussilla töihin ainakin to-pe, etteivät jalat väsy turhaan. Tankkauskarkeiksi olen valinnut Fazerin Tutti frutti passion -hedelmäkarkit, joita eilenkin pistelin poskeeni yhden pussillisen (180 g).

Epätietoisuus

Toissa viikko oli himmailua, 4 pk lenkkiä yht. 42 km.

Tällä viikolla oli ensin juoksukoulun hissi-vk, joka kertoi että vauhti on kyllä parantunut (minkä olen kyllä itsekin huomannut). Opettaja Hakala sanoi, että puolimaraton pitäisi mennä alle 1:50 ja riskillä jos onnistuu jopa 1:45 ( = 5 min /km vauhtia).

Tällä viikolla:
ma lepo
ti vk 8,5
ke pk 10
to pk 10
pe pk 12,5
la lepo
su pitkä 16,5

Yhteensä 57,5.

Tämän päivän pitkällä kiihdyttelin 40 min jälkeen sykettä 155, ja sitten 50 kohdalla noin 10 minuuttia 160 sykkeeseen. Tässä vauhti oli tasaisella tasan 5:oo min / km. Tuntui kyllä aika raskaalta, ja en oikein usko tuota jaksavani 21,1 km verran. Toisaalta takana on aika raskas viikko. Varmaan sitten HCR:llä kiihdyttelen parin ekan km aikana semmoiseen 150 sykkeeseen ja siitä pikku hiljaa 155, ja katson miltä tuntuu. Tai sitten nopeammin, tai ehkä ei tai joo... teorian mukaan kun aerobinen kynnys on 155 ja an-aerobinen 163 niin tuo 160 olisi passeli puolimaratonin matkavauhti, mutta kyllä se nyt vähän hirvittää!