Juoksupainotteista

Jihuu - olemme tyttären kanssa palanneet onnellisesti koto-Suomeen Kyproksesta. Lähtöpäivämme aamulla eilen maanantaina havahduin unesta 5:54 ja olin iloinen kun sain vielä nukkua tunnin. Matkalla kentälle äidiltä tuli lyhyt tekstari, jossa hän kysyi vain, että onhan meillä kaikki hyvin. Ihmettelin vähän hänen huolestumistaan, mutta vastasin että on, on. Vasta kentällä sain Petriltä viestin, jossa kerrottiin ammusvaraston räjähdyksestä Kyproksessa. Se oli sattunut samoihin aikoihin kun havahduin unesta, ja siitä samasta uutisesta äitinikin oli ollut huolissaan. Kotimatkamme sujui kuitenkin onneksi ihan aikataulussa.Tjäreborgin asiakkailleen lähettämän tekstarin sain vasta Suomessa. Sen mukaan sähkön- ja vedenjakelun kanssa voi lähiviikkoina olla ongelmia. Siellä on kyllä tukalat oltavat, jos ilmastointi ei toimi eikä hanasta tule vettä.

Suomessa kaikki on sujunut tuttuja latujaan eli olen päässyt jo Peten kanssa yhdessä treenailemaan. Treeniohjelmaan on laitettu vähän lisää juoksupainotusta, ja niinpä kävimme tänään kipaisemassa 3x8 min vetoja. Yhdessä vaiheessa ehdin jo ajatella että tämä juoksuhan sujuu tosi hyvin, ja sitten tajusin että olen pitkän alamäen puolivälissä - ilmankos! Selkä on nyt taas paremmassa kunnossa kun en istu päiviä toimistolla, eikä juostessa tuntunut yhtään kipua tänään eikä sunnuntaina Aiya Napassa. Mukavaa!

Olemme mökillä ja aitassa on kuusi teini-ikäistä tyttöä nyt pari yötä. Tyttäremme on ystävineen aina säännöllisin väliajoin viettänyt GN (Girls' Night)-yökyläilyjä, ja nyt koko porukka on vieraana täällä meidän mökillä. Aikamoista estrogeeni-ilotulitusta tuntuu touhu olevan. Onneksi tuli rakennettua se aitta!

Lopuksi vielä pari kuvaa Kyproksesta:

Näkymä Aiya Napan satamaravintolasta.

Aiya napan ranta.

Ovi ja ikkunaluukku vuoristokylässä.

Velttoa menoa

Liikunnat ovat jääneet vähiin tällä tyttöjen reissulla. Joka päivä olen käynyt uimassa, mutta uinut vaan parikymmentä minuuttia. Aika paljon on tullut käveltyäkin, mutta zumbaan tai core-tunnille en vielä ole ehtinyt, vaikka tarkoitus oli. Omat selkäjumpat olen kuitenkin tehnyt. Vesipuistossa kävimme monessa liu'ussa, ja vaikka iso osa ajasta meni jonotteluun, meillä oli tosi nastaa. Siellä oli myös jalka-spa, jossa pienet kalat söivät kuollutta ihoa. Se kutitti ihan oikeasti ja nyt ovatkin jalat hienossa kunnossa molemmilla!

Meressä on tosi hieno uida, kun vesi on ihan kirkasta ja näkyvyyttä pohjaan saakka. Lähellä on kaksi rantaa, joista toinen on hieno laguuni, jossa uimarit ja veneilijät on erotettu toisistaan pitkällä rivillä poijuja. Niitä sitten kiertelin pari kertaa. Näin jonkun ankeriaan tai sen muotoisen kalan, jolla oli pitkä terävä nokka. Vesi on tosi suolaista ja sen maku tuntui suussa pitkän aikaa. Uima-altaassakin olen pari tekniikkasettiä uinut, vaikka sen vesi tuntuukin vähän liian kuumalta ja melko likaiselta.

Aurinkoa ja lämpöä riittää, joka päivä on ollut yli 30 astetta ja se on kyllä minulle liikaa. Ensimmäisenä päivänä piti jättää lyhyt aamulenkkikin kesken, kun alkoi pyörryttää ja olin yksin liikkeellä. Tytär puolestaan näyttää nauttivan kuumuudesta ja auringosta. Olen vähän yrittänyt hillitä hänen auringonottoaan siinä kuitenkaan kovin hyvin onnistumatta. Rusketus tuntuu kovin tärkeältä asialta, eivätkä siinä äidin varoitukset kovinkaan paljon auta, vaikka lähipiirissäkin on ihosyöpää sairastettu.

Pete on lähetellyt tekstareita ja kehuskellut yli 100 kilsan pyörälenkeillä... Ehkäpä ensi viikolla pääsemme taas kimpassa urheilemaan kotimaassa!

Lomailua

Olemme tyttären kanssa Kyproksella. Matka meni mukavasti, mutta nyt alkaa jo hieman väsyttää, koska matkaan piti lähteä jo ennen aamuviittä. Hotellissamme on lähes joka päivälle useita ohjattuja liikuntoja, ja ajattelinkin käydä huomenna kokeilemassa 25 minuutin Core-tuntia ja illemmalla tyttären kanssa zumbaa. Kumpikaan meistä ei ole koskaan zumbannut, saas nähdä  innostutaanko. Matka on tyttären 15-vuotismatka, tosin vuosi etukäteen. Jotenkin siinä kävi niin, että poikamme pääsi omalle juhlamatkalleen vuotta liian aikaisin, ja niinhän se oli tämä tyttärenkin matka toteutettava samassa aikataulussa.

Lenkkitossut ja -topit on molemmilla mukana, mutta ainakaan vielä huomisaamuksi en kuulemma saa lenkkiseuraa. Ajattelin tehdä myös pari uintitreeniä hotellin vajaan parinkymmenen metrin altaassa. Lopun aikaa peesaan tytärtäni hänen lempihommassaan auringonotossa. Pientä retkiaktiviteettia saattaa olla tiedossa perjantaina. Olisi kiva päästä käymään Nikosiassa, kun nyt kerran täällä saakka ollaan.