Viikko Norsemaniin - mitä nyt tapahtuu?

Viikon kuluttua tähän aikaan Pete ui, pyöräilee ja juoksee Norjassa todennäköisesti elämänsä pisimmässä urheilusuorituksessa. Norsemanilla kaikilla osallistujilla pitää olla oma 1-2 hengen support-tiimi, joka huolehtii heidän kaikista mahdollisista tarpeistaan matkan aikana. Mitään järjestettyä huoltoa ei kisassa ole. Peten huoltotiimissä olemme minä ja poikamme Atte.

Kisan uintiosuus (3,8 km) uidaan Hardangerfjord-vuonossa, jonka lämpötila tähän aikaan vuodesta on 13-15 astetta. Urheilijat viedään uinnin lähtöpaikalle pienellä autolautalla, josta he vuorotellen hyppäävät vuonoon odottamaan lähtöä.

Pyöräosuudella ajetaan 180 kilometriä Eidfjordista Austbygdeen. Pyöräosuuden alussa on useiden kymmenien kilometrien pituinen nousu. Yhteensä nousua on 4490 metriä ja laskua 4310 metriä. Olemme suunnitelleet huoltavamme Peteä noin 30 kilometrin välein, lähinnä vaihtamalla urheilujuomapullot uusiin ja antamalla lisää energiaa ja mahdollisesti myös vaihtovaatteita. Ylämäissä voi tulla kuuma, alamäissä puolestaan kylmä.

Edellisellä reissullamme Pete kävi ensimmäisessä suositellussa huoltopaikassa Dyranutissa, mutta joutui kääntymään takaisin suunniteltua aikaisemmin, koska siellä oli kylmä ja satoi räntää. Tuli kuulemma kylmä.

Pete Dyranutissa pari viikkoa sitten.

Juoksuosuus on maratonin pituinen, ja sen ensimmäiset 25 kilsaa ovat suht tasaiset, ja sen jälkeen on nousua maaliin saakka. Jos vauhti riittää ja pääsemme Gaustatoppenille saakka, nousua kertyy 1850 metriä. Gaustatoppenille päässeet saavat mustan t-paidan. Jos taas vauhti ei sinne riitä, juoksun viimeinen kymppi on tasaisempi ja maaliin päässeet saavat valkoisen t-paidan.

Lennämme Osloon keskiviikkona ja ajamme sieltä vuokra-autolla Eidfjordiin. Majoitumme kisahotellissa, johon pienenä onnenkantamoisena saimme huoneen, kun joku peruutti tulonsa. Tämä on erikoisen kiva juttu siksi, että pyörien check-in on kisa-aamuna klo 3, joten herätys on joka tapauksessa aikainen. Nyt toinen huoltajista voi ehkä nukkua hieman pidempään, kun kaikkien ei tarvitsekaan lähteä liikkeelle kahden jälkeen aamuyöllä. Päivästä tulee ihan tarpeeksi pitkä muutenkin.

Veden lämpötilaa mittaamassa Eidfjordissa heinäkuun alussa. Se oli 11 astetta.

Support-tiimin roolit ja vastuutkin on jo sovittu: Atte ajaa ja minä hoidan vaihtopaikat sekä pullojen ja energian ojentelut Petelle huoltopaikoilla. Vaikka huoltajia saa olla kaksi, vain toinen saa olla kerrallaan aktiivinen. Athlete Guide on luettu tarkkaan.

Eidfjord

Jokainen kilpailija tarvitsee Gaustatoppenille mukaan oman huoltajan, jonka pitää tulla maaliin minuutin sisällä kilpailijasta. Siltä varalta, että Pete pääsee lopussa 160 nopeimman joukossa loppunousuun vuorelle, olen minäkin käynyt treenaamassa mäkijuoksua - tosin vain kerran.

Pete on jo aikaisempia polku-ultriaan varten kerännyt nousumetrejä Hyyppäränharjulla Salossa mökkimme lähellä. Nousua on reilun parinsadan metrin matkalla 53 metriä, ja kävin siellä ensi kertaa viime viikonloppuna. Ihan kipakka nousu, jossa suorituskykyni rajat tulivat vastaan jo ihan alkumetreillä. Onneksi ennakkotietojen perusteella vain kärki juoksee sen viimeisen nousun, muut joutuvat kävelemään.

Norjassakin noustiin ylämäkiä heinäkuussa.

Lue tästä Peten ennakkoajatukset Norsemanista kisapaikan varmistuttua marraskuussa.

Pk-Pera Norsemanille 2019

Mieheni Pete (a.k.a. pk-Pera) oli Norseman-arvonnassa onnekas ja voitti kilpailupaikan ensi vuodelle. Kisa käydään Norjassa 3.8.2019. Pyysin häntä vastaamaan muutamaan Norseman-aiheiseen kysymykseen. Kas tässä:

Mikä Norsemanissa kiehtoo?

Kun aloittelin triathlonia niin olin vakaasti sitä mieltä, että täysmatkaa en koskaan tule tekemään, sehän on aivan tolkutonta. Pari vuotta meni niin mieli alkoi muuttumaan kun peruskestävyys parani ja kävi ilmeiseksi, että omat ominaisuudet lievästi sanoen painottuu kestävyyteen eikä nopeuteen. 2013 oli sitten ensimmäinen Ironman-kisa Kalmarissa joka meni oikein hyvin.

Jossain näillä main tulin tietoiseksi Norsemanista, ja jotenkin se kolahti tapahtumana jopa enemmän kuin Kona ja muodostui jonkinlaiseksi haaveeksi. Aikaisempina vuosina olen aina seuraillut kisaa ja etenkin kun Teemu Lemmettylä tuttuna on siellä kisannut pariinkin otteeseen niin on syntynyt jonkinlainen käsitys siitä mistä Norsemanissa on kysymys perus-Ironmaniin verrattuna. Tai näin ainakin luulen.

Tänä vuonna tein Tallinnassa täysmatkan enkan 10:46, ja jotenkin ajattelin että ehkä sub 11 olisi raja että uskaltaa yrittää osallistua Norsemaniin (tai muuhun xtri-kisaan) ja voisi siellä selviytyä. Norsemanin lisäksi laitoin ilmoittautumisen myös Swedemaniin, ja olisi saanut sinnekin paikan (en tiedä kuinka hyvä tuuri siihen tarvittiin).

Norsemanissa kiehtoo hieno luonto, tapahtuman pienimuotoisuus ja vähäeleisyys - ja vaikeasti määriteltävä "eeppisyys". Ja kieltämättä se että jos kulkee mustassa Norseman t-paidassa niin uskon että saa jonkinlaista rispektiä triathlon-piireissä. Toki se että voittaa arpajaisissa ei tarkoita että kyseisen paidan saa, mutta pääseepä yrittämään.

Lisäksi kun on kuusi vuotta mennyt samalla meiningillä (alkukesänä varttimatka, keskikesänä puolikas, alkusyksystä Ironman) niin halusin joka tapauksessa tähän jotain vaihtelua.

Miltä tuntui, kun huomasit voittaneesi paikan?

No ihan ensin olin todella yllättynyt, olin ihan varma että hyvä tuuri ei osuisi omalle kohdalle. En ollut siis kovin paljon edes miettinyt kisaa etukäteen koska en pitänyt mitenkään todennäköisenä että oma arpa voittaisi. Tämä oli vielä ensimmäinen kerta kun olin laittanut arvan sisään.

Kun totuus kolahti tajuntaan niin kyllä siinä vähän syke taisi nousta. Päällimmäinen tunne oli iso ilo että tuuri kävi, mitään pelkofiiliksiä ei tullut. Oli myös hienoa että matkaan tulee pari tuttua suomalaista.

Siellä se nimi oli onnekkaiden arpajaisvoittajien listalla! 

Millainen on huollon rooli kisassa ja keitä huoltoporukkaasi kuuluu?

Ykköshuoltaja on tietysti rakas vaimoni (25 vuotta!) Pia. Muita huoltajia saattaa olla omat lapset jotka ovat osoittaneet yllättävääkin kiinnostusta asiaan. Norsemanin videot ovat tainneet tehdä vaikutuksen lapsiinkin.

Huollon perustehtävä on hommata syötävää ja juotavaa mulle matkan varrella ja olla apujuoksija Gaustatoppenille nousussa (jos sinne asti pääsee ensimmäisen 160 kisaajan joukossa). Muuten varmasti autella käytännön asioissa, kamojen roudaamisessa ja säätämisessä, tsempata matkan varrella ja olla henkisenä tukena muutenkin.

Mm. tätä videota on lasten kanssa katseltu:

Mitkä ovat vahvuutesi Norseman-kisaa ajatellen? 

Tasainen suorittaminen kaikissa lajeissa, mulla ei ole pitkän matkan triathlonissa erityisiä heikkouksia (no eipä kyllä vahvuuksiakaan). Uskoisin myös että peruskestävyys ja lihaskestävyys ovat riittävällä tasolla että Norsemanin voi kunnialla päästä läpi - tai ainakin että on edellytykset treenata nämä ominaisuudet riittäviksi. Kylmä vesi ei ole minulle myöskään ongelma.

Jonkinlaista kokemustakin on, kuusi täysmatkaa ja ehkä voisi mainita tänä syksynä tehty ensimmäinen polku-ultra Kolin 65 km. Ja parit swim-runit siihen päälle. Nämä on kaikki menneet vähintään ok ja yli 10 tunnin suoritukset ovat siis tuttu asia. Kisaajana olen tasainen puksuttaja, en kauheasti hermoile ja pääkoppa tuntuu toimivan hyvin pitkissä suorituksissa.

Iso vahvuus on myös tämänhetkinen elämäntilanne joka antaa aikaa treenata ja tietysti se että siitä tykkää eikä homma ole pakkopullaa. Ja vielä se että mulla on life coachina maailmanluokan extreme-triathlonisti Teemu Lemmettylä, hän jos kuka pystyy taikomaan iäkkään nahjuksen Gaustatoppenille.

Entäpä mahdolliset heikkoutesi?

Yleisesti ottaen perusvauhdit pyöräilyssä ja juoksussa saisivat olla Norsemanille paremmat. Mustaa paitaa ajatellen uskon että siihen on mahdollisuus, mutta silloin pitää tulla mun kunnolla todella onnistunut veto. Marginaalia mihinkään välineongelmiin tai omaan perseilyyn ei taida olla.

Yksittäisistä asioista isoin heikkous varmasti on ylämäkipyöräily. Tasaisella ajan tri-pyörällä ihan kohtuullista vauhtia omassa ikäsarjassa mutta Norsemanin profiili on ihan eri juttu. Juoksussa ajattelen että vertti nousee vähän paremmin. Uinnissa isoin heikkous on uinti ilman märkäpukua mutta siitä ei nyt tarvitse huolehtia.

Noh, näitä heikkouksia tässä on tietysti aikaa parantaa!


Millaiset tavoitteet olet itsellesi asettanut kisan suhteen?

1) Musta t-paita.
2) Ikimuistoinen reissu, josta jää hyvä fiilis myös huoltajille!