Kisaraportti: Tuusulanjärvi Triathlon 10.6. perusmatka

Kisakausi on nyt avattu Tuusulanjärvi Triathlonin perusmatkalla (1500 m uinti, 40 km pyörä, 10 km juoksu). Koska startti oli vasta klo 11, ehdimme ihan hyvin hoidella kaikki aamuhommat ja ihan viime hetkellä vielä etsiskellä auton pyörätelineiden avaimia kun pyörät olivat jo katolla. Onneksi avainnippu löytyi pienen etsiskelyn jälkeen Peten repusta.

Matka Tuusulaan oli aika hiljainen, sillä ainakin minua jännitti taas yllättävän paljon tuo kesän eka startti. Menomatkalla ajoimme pienen pätkän pyöräreittiäkin, joka näytti oikein kivalta. Kisapäivän sää oli tosi hieno: aurinkoa ja varmaan reilut parikymmentä astetta lämmintä.

Kisainfo oli katsottu jo edellisenä iltana videolta. Tosi hyvä idea ja selkeä toteutus, jonka toivoisin yleistyvän muissakin kisoissa.

Tätä en toivonyt näkeväni juuri ennen kisan alkua: Suunto Spartan Ultra lakkasi toimimasta. Yritin googlailla, millä ilveellä kellon saisi resetoitua, mutta juuri ennen kisaa en kovin kauaa ehtinyt ohjeita etsiskellä enkä siis niitä siihen hätään löytänyt. Heitin kellon reppuun, piti pärjätä ilman. Ostin Spartanin viime vuoden maaliskuussa, ja viime kesänä minulla oli jonkin verran ongelmia sen kanssa, kun treenien tallennus katkeili. Viime aikoina kello on toiminut ihan hyvin, kunnes nyt taas pahassa paikassa feilasi. Onneksi sentään pyörässä minulla oli toimiva Garminin laite.

Ennen uintia oli mahdollisuus vähän verrailla järvessä, ja vesi tuntui mukavan raikkaalta. Lähtö oli vedestä, ja samassa lähdössä olivat kaikki yli nelikymppiset miehet ja naiset. Kisaan ensimmäistä vuotta N50-sarjassa, jossa meitä oli kolme osallistujaa.

Uinti oli kahtena kierroksena, joiden välissä juostiin lyhyt spurtti rannalla. Uinti tuntui sujuvan tosi hyvin, poijut olivat isot, järvi oli lähes tyyni ja kontakteja muihin uimareihin vähän. Välillä sain uitua ihan hyvässä peesissäkin. Ekan kierroksen aika oli 13:29 ja kahden kierroksen yhteensä 28:31. Siinä vaihtopaikalle juostessani kuulin, että olin sarjani johdossa.

Pete ohitti minut ekassa vaihdossa. En tiedä, mitä siinä oikein kupeksin, mutta reilut viisi minuuttia siinä meni. Varmaan sukkien pukeminen märkiin jalkoihin oli se suurin hidaste.

Mun vaihtopaikka kisan jälkeen. Kaikki tavarat piti laittaa muuttolaatikkoon. Aika toimiva systeemi.

Pyörällä pyrin pitämään tehoja yllä ja juomaan vettä ja syömään geelikarkkeja säännöllisin väliajoin. Melkein pari pulloa vettä siinä menikin. Geelikarkit tuntuvat geelejä kätevämmiltä nautittavilta, kun ei tule sotkua tai roskia. Olen nyt käyttänyt niitä melkein kaikilla pitemmillä pyörälenkeillä, eikä mitään ongelmia ole ollut. Takaa tuli jonkun verran porukkaa ohi, mm. molemmat oman sarjani muut kilpailijat jo aika alkumatkasta.

Toisessa vaihdossa huomasin harmikseni, että joku oli jättänyt pyöränsä niin, ettei minun pyörälleni ollut enää tilaa. Eipä siinä auttanut kuin siirrellä muiden pyöriä hetkisen, jotta omani mahtuisi niiden väliin.

Juoksusta ei jäänyt jälkipolville paljoakaan kerrottavaa. No ehkä sellainen hauskuus, kun joku keksi kehua juoksuasentoani parisataa metriä ennen maalia "hienolta näyttää päkiäaskellus", varmaan jostain kannustushuutojen kliseelistalta sen poiminut. Muutenkin Tuusulanjärven kisassa oli kyllä tosi kiva fiilis, kun talkoolaiset kilvan meitä kannustivat.

Uudet juoksukengät ovat tosi hyvät, ei tullut rakkoja tai ollut muitakaan ongelmia, en vaan jaksanut juosta kovempaa. Pete ohitti kierroksella ja lausahti kannustavia sanoja ekan kierroksen loppupuolella. Se piristi hetkeksi.

Jo siinä matkalla ehdin miettiä, että tässä sitä varmaan lyllerretään seitsemän minuutin kilsavauhtia. Ei se kuitenkaan ihan niin hidasta ollut (mutta melkein), kun juoksuaika oli 1:07:05.

Kisan jälkeen.

Kun tarpeeksi pitkään juoksee, niin maali tulee varmasti vastaan, niin tänäänkin. Loppuaikani oli 3:07:48. Kaikki tulokset täältä.

Pete oli pakannut mukaan myös Alepan pirteän värisen muovipussin,
johon mahtuivat meidän molempien märkkärit.

Kisan jälkeen kävimme rantasaunalla suihkussa ja sitten vielä syömässä Vanhankylän kartanolla ihan kisakeskuksen ytimessä. Siellä oli tänään 3-vuotissynttärit ja kympin lounaalla jätskiä jälkkäriksi! Oli kyllä tosi kiva saada heti kisan jälkeen päästä lämpimään suihkuun ja sitten vielä buffapöydän ääreen. Kisapaikka oli muutenkin kaikin puolin hieno ja toimiva, samoin järjestelyt toimivat ihan loistavasti. Kiitos järjestäjille, kanssakisaajille ja kaikille hurranneille!

Sääksi Triathlon puolimatka 9.7.2017

Eilen oli noin 50 triathleettia koolla Sääksissä Nurmijärvellä, ja matkoina oli täys-, puoli- ja perusmatka. Peten kanssa osallistuimme puolimatkalle parinkymmenen muun kanssa. Täydelle matkalle oli lähtenyt viisi kilpailijaa, ja perusmatkallakin oli parisenkymmentä osallistujaa.

Täyden matkan kilpailijat olivat lähteneet matkaan aamuyhdeksältä, ja meillä puolimatkalaisilla oli lähtö klo 12.30. Uinti oli kivasti yhtenä kierroksena. Lähtö oli Kiljavan opiston saunarannasta, ja matkalla rantauduttiin Sääksen uimarannalla, jossa piti myös juosta hetken matkaa hiekkarannalla.

Uinti lähti hyvin, sain uida omassa rauhassa ja omaa vauhtia koko matkan. Sopivaa peesiä ei ollut tarjolla, mutta Peten näin parin ekan vedon aikana omalla vasemmalla puolella. Myöhemmin hän kertoi jonkin matkaa myös peesanneensa minua. Se on Sääksissä hyvin helppoa, koska vesi on todella kirkasta. Hiekkaranta oli todella matala, ja siinä tein pari delfiinihyppyäkin. Syke nousi siinä hyppiessä aika ylös, ja sitä piti sitten vähän rauhoitella loppupätkällä.

Uintiaikani oli minulle tosi hyvä, alle 31 minuuttia. Matkakin oli tosin ehkä noin 100 m liian lyhyt. Noh, uinti meni hyvin ja oli aika lähteä pyöräilemään. Evääksi olin ottanut vettä, suolaa sekä Fastin ja High5:n geelejä. Vatsani on herkkä reagoimaan FODMAP-hiilihydraatteihin, ja siksi olen nyt tänä vuonna vaihtanut geelimerkkiä. Fastin ja High5:n geeleissä ei nimittäin ole lainkaan fruktoosia, jonka piikkiin laitan ainakin osittain viime vuoden Ironmanin vatsaongelmat.

Energian suhteen suunnitelma oli se, että vartin välein otan jotain: aina tasalta pelkkää vettä, varttia yli Fastin geeli ja vettä, puolelta vettä ja suolatabletti ja sitten aina varttia vaille täysi tunti High5:n geeli ja vettä. Sain 41 grammaa hiilihydraattia tunnissa. Vielä pitemmällä matkalla pitäisi ehkä saada 20 g enemmän (1g hh/painokilo), mutta tuo tuntui riittävän eilen.

Pyörällä katsoin vain watteja, en vauhtia lainkaan. Pete ohitti minut vajaan 7 kilsan kohdalla, ja muitakin nopeampia pyöräilijöitä tuli ohi jonkin verran, mutta ihan yksin sain muuten ajella. Reitti oli kivan kumpuileva, pari vähän jyrkempää mäkeä oli mausteena. Pyörä ajettiin kahtena kierroksena, ja kierrosten välillä käytiin kisakeskuksessa. Sain siellä vaihdettua myös vesipullot uusiin. Puolimatkalla piti olla omat vaihtopullot, onneksi ylimääräisiä oli sattunut mukaan.

Pyöräilyn keskiteho oli kahdeksan wattia parempi kuin vuosi sitten Jönköpingissä, mutta vauhti noin 1 km/h hitaampi (28,8 km/h vs. 29,8 km/h). Reittikin varmasti vaikuttaa vauhtiin, samoin muut pyöräilijät vaikka peesirajoista kiinni pitäisikin.

Juoksuun olin varannut kolme geeliä. Ne oli helppo muistaa ottaa, kun juoksu oli kolmena kierroksena. Otin yhden aina kääntöpaikalla. Juoksureitilläkin oli ylä- ja alamäkeä ja parisen kilsaa juostiin kuorikatteen päällä. Kierros kierrokselta siihen muodostui parempia polkuja. Ainakin alusta oli mukavan pehmeä. Reitille osui mukava lupiinipolkukin ja pätkä, jossa juostiin suopursujen keskellä. Juostessa oli hyvä fiilis, kun keskityin vain siihen kierrokseen, jota kulloinkin juoksin.

Edestakaisella reitillä oli kiva moikkailla ja tsemppailla kanssakisaajia. Ekalla kierroksella vastaan tuli myös perusmatkan kilpailijoita, mutta viimeisillä kierroksilla oli taas hiljaisempaa, kun hekin olivat jo ehtineet maaliin.

Maalissa piti vähän vetää henkeä.

Mutta sitten sain pokaalin.

Ja tulihan se maali vastaan minullakin sitten lopulta ajassa 5.54. Pete oli siellä jo odottamassa, oli ehtinyt käydä jo suihkussakin. Voitimme eilen molemmat omat ikäsarjamme, mutta niissä oli vain kaksi osallistujaa. Voitto on kuitenkin aina voitto ja kaikki lasketaan, vai mitä? Olimme myös puolimatkan vanhimmat osallistujat.

Tulokset täältä.

Kisko Triathlonin sprintti 1.7.2017

Kisko Triathlonilla on kyllä sydämessäni ihan tietty paikka, sillä se on ensimmäinen kunnon triathlonkisa, johon osallistuin vuonna 2010, silloin perusmatkalle. Vain viime vuosi jäi väliin, koska samoihin aikoihin kisasimme Jönköpingin puolikkaalla. Tänä vuonna Kisko sopi kisakalenteriin tosi hyvin, sillä ensi viikonloppuna osallistumme puolikkaalle Sääksissä ja tämänpäiväinen sprintin startti oli siihen nähden oikein hyvin ajoitettu.

Kisavalmistelut ja -pakkailut sujuivat jo aikamoisella rutiinilla, ja olimme kisapaikalla hyvissä ajoin heti kymmenen jälkeen. Olemme taas mökillä, eikä matkaa Kiskoon ole täältä kuin kolmisenkymmentä kilsaa. Autolla kuitenkin mentiin, kun kisan jälkeen reilun tunnin pyöräily kaikkien kamppeiden kanssa ei oikein houkutellut kumpaakaan meistä.

Tänä vuonna osallistujia oli yhteensä kolmisensataa. Sata enemmän olisi ilmeisesti mahtunut mukaan, mutta samana päivänä ollut Vierumäen Finntriahtlon-perusmatka vähensi osallistujamäärää. Nyt tuntui, että kisaajia oli oikein sopivasti. Suihkussakin riitti lämmintä vettä, kun kerrankin pääsin sinne sprinttikisaajien joukossa ennenkuin perusmatkan kisaajat ehtivät maaliin.

Talkkia sukkiin ennen kisaa. Mun ja Peten pyörät etualalla.

Perusmatkan lähtö oli kello 12 ja sprintin 10 minuuttia myöhemmin. Uinti ekalle poijulle ei tuntunut hyvältä - märkäpuku tuntui kiristävän jaloista ja rintakehästä, oli jonkin verran kontaktia ja hengityskin vaikeaa. Lähdin varmaan liian kovaa, mutta en sitten halunnut kovasti himmatakaan, kun pelkäsin, että sitten joku ui takaa päälle. Ekan poijun jälkeen tuntui jo helpommalta, ja sain rytmistä paremmin kiinni.

Meillä oli Peten kanssa vaihtoalueella pyörät vierekkäin, ja olin juuri laittamassa kenkiä jalkaan, kun Petekin oli saanut uintinsa uitua. Hän ohitti minut pyörällä heti ekassa ylämäessä, kun vielä yritin tasata hengitystä.

Tällä kertaa pohkeet tai mikään muukaan paikka ei krampannut (kuten pari viikkoa sitten Vantaa Triathlonissa), ja lähdin heti alusta tavoittelemaan tarkoituksenmukaisia tehoja. Reitti on kumpuileva, joten alamäissä ohittelin itse ja ylämäissä tulin ohitetuksi. Mukavasti sain kuitenkin ajettua lähes itsekseni, vaikka aina oli joitakin selkiä näkyvissä. Tehot pysyivät hyvin tavoitteessa, ja ihan yllättävän nopeasti olikin jo 20 kilometriä ajettu ja pyöräosuus loppumassa.

Pyörältä noustessa lonkankoukistajat tuntuivat vähän kireiltä, mutta kun olin vienyt pyörän paikalleen ja laittanut lenkkarit jalkaan, juoksu tuntuikin yllättävän kivalta. Reitti oli tuttu viiden kilsan kierros, sekin aika mäkinen. Puolivälissä otin pari kävelyaskelta juodakseni lasin vettä, muuten juoksin ja varsinkin loppua kohden yritin pitää hyvää vauhtia yllä. Kääntöpaikan jälkeen aina näkee hyvin, keitä takaa on tulossa ja kuinka lähellä, joten sekin motivoi laittamaan jalkaa toisen eteen. Kyllä sieltä omasta hyvästä yrityksestä huolimatta muutama nainen tuli ohi.

Maalissa olin ajassa 1:27:32, sprinttimatkan naisista 10/41. Kiskossa ei ole ikäsarjoja, vaan kaikki naiset kisaavat samassa sarjassa. Olin tyytyväinen suoritukseeni, vaikka uinnissa tulikin yksi vähän huonompi hetki. Pyörä meni hyvin, ja juoksussa pystyin runttaamaan loppuun saakka. Tämä oli kiva onnistuminen parin viikon takaisen Vantaan kisan jälkeen. Pohjekin on taas ihan kunnossa, kun olen sitä hoidattanut sekä fyssarilla että osteopaatilla.

Kiskossa on hieno omanlaisensa kyläkisatunnelma. Mukana kisaamassa on huippuja ja sitten myös ihan tavallisia itsensäylittäjiä. Järjestelyt sujuvat kymmenien vuosien tuomalla varmuudella. Sekin oli kiva, että tänään sain kaartaa maaliin jo ensimmäisen viiden kilsan juoksun jälkeen. Aina aikaisempina vuosina olen osallistunut perusmatkalle, jossa juostaan kaksi kierrosta.

Uimalakit kuivumassa. 

Kisatarina: Rykäsy 28.5.2016

Viime vuonna en kertaakaan päässyt mukaan Heltrin järjestämiin sprinttimatkan triahtlonkisoihin, mutta tänä vuonna olin mukana jo kauden ihka ensimmäisessä startissa. Kisassa uidaan noin 750 metriä, pyöräillään 20 km ja juostaan reilu vitonen. Osallistujia oli ennätysmäärä, 114.

Jo kauden ekan avovesiuintikerran jälkeen viime tiistaina oli mielessä, että kannattaisi varmaan verrata kunnolla ennen uintia, kun uinti tuntui alkavan sujua vasta ensimmäisen kierroksen jälkeen. Pitkä uintiverra jäi kuitenkin vain haaveeksi, kun Rykäsy siirrettiin Sipoonkorpi Trailin takia tuntia aikaisemmaksi, alkamaan klo 8. Sipoonkorpi Trailin lähtö oli samalta rannalta kello 10, ja sen alta oli hyvä ehtiä pois.

Vaihtopaikkahommia.

Kattavan kisabriiffin jälkeen lähtöaika koitti ehkä varttia yli kahdeksan Kuusijärven laitureiden välistä vedestä. Tulihan siinä muutamia kymmeniä metrejä uitua ennen starttia. En kuitenkaan ollut ihan valmistautunut siihen hässäkkään, mikä uinnin ekoilla sadoilla metreillä oli edessä. Tuntui, että joku on koko ajan jalkojen päällä. Lasitkin huurtuivat, enkä nähnyt poijuja kunnolla. Kun käännyttiin ensimmäisen kerran takaisin kohti lähtörantaa,  ympärilläni alkoi olla vähän enemmän tilaa ja uinti tuntui alkavan sujua.

Pyöräreitille lähdettiin eri suunnasta kuin aikaisemmin, ja oma vaihtopaikkani oli sillä epäedullisemmalla suunnalla. Jouduin uinnin jälkeen juoksemaan ensin pyörälle ja sitten vielä pyörän kanssa takaisin samaan suuntaan. Pyörälle sai nousta vasta Vanhan Lahdentien risteyksessä, myöhemmin kuin aikaisempina vuosina.

Uinti + eka vaihto: 14:23

Pyörällä yritin pitää watteja yllä, ja alamäissä se oli tietenkin taas paljon vaikeampaa kuin ylämäissä. En saanut koko matkasta watti- ja sykedataa, kun taas sähelsin mittareiden kanssa. Ambit jäi vahingossa maahan vaihtopaikan viereen ja Edgen muistin laittaa tallentamaan vasta parin kilsan ajon jälkeen. Onneksi siinä sentään näkyivät watit koko ajan.

Pyörä + toka vaihto: 43:11

Juoksuvaihdossa meni aikaa, kun laitoin sukat jalkaan. Minulle tulee lenkkareista rakot jalkaan ilman sukkiakin, joten en halunnut lähteä juoksemaan reilua viittä kilsaa ilman. Ihan alussa juoksu tuntui jopa tosi kivalta, ja yritin siinä sitten tsempata itseäni kovempaan vauhtiin ja kestämään sitä epämukavuutta.

 Maalissa olin ajassa 1.28:44.

Lämpötila oli nelisentoista astetta, ja hihaton kisapuku oli ihan hyvä. Kisan jälkeen seisoskellessa tuli kyllä nopeasti kylmä, ja huppari oli kotimatkalle tarpeen.

Tulokset

Maalissa.

Seikkailutriathlon-sprintti 12.7.2015

Taisi olla ensimmäinen kerta tänään kun osallistuin ihan kunnon sprintti-kisaan. Tätä ennen olen tuolla matkalla kisannut vain Helsinki Triathlonin harjoituskilpailuissa, Rykäsyissä. Seikkailutriathlon oli tämän kesän ensimmäinen ja ehkä myös viimeinen sprintti.

Perjantaina ja eilen lauantaina oli hieman väsymystä kropassa. Siksi lyhensin eilistä uintitreeniä melkolailla ja uin vain noin 1300 metriä suunnitellun kolmen kilsan sijaan. Lähdin uimaan Oittaan Rykäsyn lähdössä saadakseni taas yhden lähtökokemuksen. Aikamoista aallokkoa oli järvessä, ja olihan siinä muutenkin tunnelmaa ja kontaktia kun yli 90 triathleettia lähtee uimaan samaan aikaan. Lähtö oli rannalta, joten oli siinä sekin jännyys. Kun muut nousivat järvestä ja jatkoivat pyöräosuudelle, minä uin vielä yhden pienen kierroksen järvessä loppuverrana.

Tänään Porvoossa oli lähtöviivalla suunnilleen samanverran porukkaa, 86. Olimme perillä noin tunti ennen lähtöä, ja hyvin ehdimme laittaa vaihtopaikat kuntoon. Oli vähän sadetta ilmassa, siksi muovipussit. Pyörä oli eilen pesty ja vahattu, ja olin saanut itse laitettua kisarenkaatkin vanteille.

Taas päästiin Peten kanssa vierekkäin! Kisalakki oli Joroisten punainen, seln väristä ei ennestään ollutkaan.

Erillistä kisainfoa ei ollut, vaan Magnus Lönnqvist puheli lähes jatkuvasti kaikki tärkeät asiat mikrofonin avulla kaikkien kuultavaksi. Ei mitään turhaa, mutta kaikki tarpeellinen. Sekin oli kiva, että välillä kuultiin kisa-aika eli mitä kello on. Eipä tarvinnut sitäkään itse hermoilla.

Kisassa oli numerolaput ja chipit, joten ajanotostakaan ei tarvinnut huolehtia itse. Laitoin toki sykemittarin ranteeseen, mutta katselin siitä lähinnä sitä, että syke pysyisi tarpeeksi korkealla pyöräilyssä ja etenkin juoksussa,

Meressä uitiin, ja lähtö oli vedestä. Ennen lähtöä Jarmo vinkkasi, mistä kannattaisi lähteä liikkeelle ja lähdettiin oikeasta reunasta koko porukka. Ihan kivasti lähti uinti liikkeelle, jossain vaiheessa tuli ihan sellainen lentofiilis, kun oli niin hyvä imu vedessä. Ei sitä kauaa kestänyt, ja kun vettä tuli nieltyä aika paljon, jossain vaiheessa piti vähän hengähtääkin. Uinti oli yhtenä kierroksena, ja pienen pätkän uin hyvässä peesissäkin joka sitten hävisi ekalla isommalla poijulla. Loppumatkan sain uida ihan rauhassa omaa uintia. Tuloksista näin myöhemmin, että olin ollut oman sarjani (N40) nopein, kaikkien naisten vitonen uintiosuudella.

Pyörällä sitten tulikin 3-4 kovaa naista ohi aika pian vaihdon jälkeen. Yhden ohittajan päätin pitää näköetäisyydellä koko pyöräilyn ajan, kun hän ei näyttänyt menevän ihan kamalan paljon kovempaa. Jossain vaiheessa hän karkasi 100-200 metrin päähän, mutta paluumatkalla ohitin hänet ja pidin takanani. Pyöräreitti oli kivan kumpuileva edestakainen pätkä. Reittiä ei ollut suljettu muulta liikenteeltä, mutta ei siellä sitä paljon ollutkaan.

Toisessa vaihdossa se ohittamani pyöräilijä pääsi taas ohi. Minulla ei ole lenkkareissa pikanauhoja ja lippistäkin piti vähän aikaa haeskella. Päätin taas pitää hänet näkyvissä, ja välimatkamme pienenikin koko ajan. Ohitin hänet joskus ekan kääntöpaikan jälkeen. Juoksu tuntui ihan kohtuullisen hyvältä, välillä jopa ihan vauhdikkaalta. Suurin osa reitistä oli hiekkatietä, pikkupätkä asfalttia. Maaliin ja puolimatkaan tullessa piti nousta aika jyrkkä mäki, muuten oli melko tasaista.

Tuttuja moikkailin pitkin matkaa, ja yläfemmojakin heiteltiin. Maaliin tullessa tsemppasin vielä kerran siinä mäessä, koska arvasin, että takanani melkein koko ajan juossut nainen yrittäisi siinä ohi. Vaan eipä päässyt! Maaliin tultuani odotin häntä joitakin sekunteja ja kiitin kiriavusta pyörällä ja juoksussa. Oli helppo saada kisavire päälle, kun oli joku jota yrittää tavoittaa tai pitää takanaan.

Siinä maalialueella palloillessani kuulin, että olin ikäsarjani kolmas. Ei meitä tosin ollutkaan kuin kahdeksan, mutta aina kannattaa iloita sijoituksesta ja pokaalista, kun siihen on mahdollisuus! Suihkuun tuli äkkiä kiire, kun piti ehtiä palkintojenjakoon.

M40-sarjankin palkituissa oli tuttuja: treenikaverimme Jarmo oli toinen ja Mikko kolmas. Pete jätettiin tällä kertaa neljänneksi, mikä oli ihan hyvä kun hän pystyi siten hoitamaan kuvauspuolen palkintojenjaossa.

Kuvaaja (Pete) pyysi vähän fiilistä, ja minä toimitin!

Mitalikolmikko minä, Jarmo ja Mikko. 

Tässä vielä tarkemmin osuusajat ja -sijoitukset. Juoksun aika ei ole oikein, on varmaan vaan jommankumman kierroksen aika eikä koko osuuden. Tuttu laskeva tendenssi sijoituksissa taas, mutta ei haittaa - sain pokaalin takanreunukselle!

Kaikki tulokset löytyvät täältä.

Kisa oli tosi hyvin järjestetty, ja kisapaikkana Seikkailulaakso oli oikein kiva. Osallistumismaksuun kuului jopa kevyt salaattilounas kisan jälkeen. Kisassa oli myös kuvaaja, jonka kuvia voi käyttää veloituksetta, kunhan mainitsee kuvaajan nimen. Sekin on minusta tosi kiva lisä kisakokemukseen, kun meillä harvemmin nykyään on omia kannustajia tai mahdollisia kuvaajia matkassa. Tähän mennessä julkaistuista kuvista en vielä tuttuja löytänyt, mutta kuvagalleria onkin vielä työn alla.

Heti kassienpurun jälkeen ehdimme vielä viedä tyttäremme lentokentälle. Hän lähti joukkueensa mukana pelaamaan Gothia Cuppiin Göteborgiin. Olen tosi iloinen siitä, että hän aloitti jo kerran lopettamansa jalkapalloharrastuksen uudelleen ja pääsi nyt taas ulkomaille pelaamaan. Onneksi ehdimme kentälle saattamaan, sillä vastaan emme pääse. Paluulento on nimittäin 21.30 ensi lauantaina, ja silloin olemme todennäköisesti vielä matkalla Joroisista Espooseen.

Kisko Triathlon 2015

Etualalla Peten Felt, takana mun Cannondale.

Jo kuudetta kertaa osallistuin Kisko Triathlonin perusmatkalle. Kisa meni hyvin, sain tehtyä minulle hyvän suorituksen. Loppuaikani oli 2.55.40. Kiskon kisa viisi vuotta sitten oli ihka ensimmäinen kunnon triathlon-kisani, ja sen kunniaksi innostuin listaamaan kymmenen asiaa, jotka olivat tänään toisin kuin viisi vuotta sitten:

• Maantiepyörän sijaan ajelin triathlonpyörällä, jolla ajokokemusta ennen kisaa on kertynyt tuhansia kilometrejä kymmenien sijaan. 2010 olin hakenut pyörän kaupasta kisaviikolla.
• Osasin juoda riittävästi nestettä kisan aikana ja huolehtia energian saannista. Pyörällä join vajaat 1,5 litraa laimeaa urheilujuomaa ja otin yhden geelin, juostessa pysähdyin huoltopisteillä kolme kertaa. Join vuorotellen vettä ja urheilujuomaa, puolivälissä otin toisen geelin. Ekalla kerralla en osannut juoda tai syödä tarpeeksi, ja nestehukka peri tämän kilpailijan.
• Nykyisin mieheni Pete on ennemminkin mukana kisaamassa kuin kannustamassa kuten silloin. Kävi tuuri, kun hänkin innostui tästä samasta jutusta. Muut oman perheen kannustusjoukot jäivät tänään kotiin, viisi vuotta sitten triathlonkisa oli heillekin uusi ja kiinnostava juttu. Onneksi oli tuttuja katsomossa ja kisaamassa, kannustus auttaa aina. Kiitos!
• Ei ollut hellettä, vaikka kuuma tuli nytkin.
• En kävellyt juoksuosuudella, en edes siinä pahassa ylämäessä heti juoksun alussa. Mielessä toki käväisi sekin vaihtoehto.
• Osasin jakaa voimat paremmin ja jaksoin olla sosiaalinen kisan jälkeen. Viisi vuotta sitten tässä oli kovasti haastetta, taisin heittäytyä sängylle heti mökille päästyäni.
• Tänä vuonna treenaan jo neljättä vuotta treeniohjelman mukaan. Harrasuksen alussa uin, pyöräilin ja juoksin fiilispohjalta. Systemaattisen treenauksen ansiosta tiesin jo starttiviivalla, että pääsen maaliin jos ei satu jotain massiivista teknistä fuckuppia. Eikä sattunut. 
• Pääsin maaliin alle kolmessa tunnissa, viisi vuotta sitten aikaa meni puolisen tuntia enemmän. 
• 2010 maaliin tullessa saatiin muistaakseni mitalit, viime vuonna juomapullot ja tänä vuonna kivat pienet Kisko Triathlon -pyyhkeet. Mukavaa vaihtelua t-paitoihin.
• Kisko on vain pieni etappi matkalla kohti kesän tärkeintä kisaa, Kööpenhaminan Ironmania. Viisi vuotta sitten Kisko oli kesän ehdoton huipentuma ja itse asiassa ainoa kisa. En ollut silloin vielä tajunnut, että kesään mahtuu monta kivaa kisapäivää. 

Ihan kaikki ei onneksi ole muuttunut vuosien varrella. Kiskon kisa on hieno ja mukava kylätapahtuma, jonka järjestelyt toimivat teräksisellä kokemuksella. Pyörä-ja juoksuosuuksille lähdettäessä pitää kivuta tosi jyrkkä mäki, ja suihkuista tulee aina vain jääkylmää vettä. Jos ei ihmeitä satu, palaan Kiskoon kisaamaan taas ensi vuonna.

Kaikki tulokset löytyvät täältä.

Tahko Triathlon 16.8.2014

Vau mikä kisa Tahkolla oli eilen! Kisasää oli loistava, reitit myös maisemiltaan hienot ja paljon mukavaa porukkaa kasassa.

Olen käynyt Tahkolla pari kertaa aikaisemminkin, mutta talvella, joten nyt kesällä kaikki näytti vähän erilaiselta. Minulla oli huone hotellissa, josta oli maaliviivalle matkaa vain muutama kymmenen metriä. Kisa oli logistisesti yhtä helppo kuin olin ennen kisaa ajatellutkin; kaikki tarvittava lyhyen kävelyetäisyyden päässä.

Perjantain agendalla oli autossa istumisen lisäksi ilmoittautuminen ja pasta party. Pastaan ja kattaukseen oli selvästi panostettu. Tankkaukset oli kuitenkin hoidettu jo edellisinä päivinä, joten söin vain vähän vaikka ruoka ylittikin odotukset. Kisainfo oli kätevästi samassa paikassa, ja sekin alkoi minuutilleen oikeaan aikaan. Hienoa!

Lauantai-aamuna oli mukavasti aikaa viedä pyörä ja vaihtokamppeet paikalleen ja käydä vielä uimassa ennen kisan alkua. Vähän päänvaivaa aiheutti kyllä syöminen aamupäivän aikana, kun kisa alkoi vasta puolenpäivän aikaan. Aamulla söin kaurapuuroa mansikkahillolla, kymmenen maissa enenrgiapatukan ja ennen uinnin lämmittelyä vielä yhden geelin. Olo ennen lähtöä oli hyvä.

Kaikilla ikäryhmäni naisilla oli pyörissään #pinkwheels. Oma pyöräni etualalla.

Uinnin lähdössä olin melko oikealla ensimmäisessä rivissä, ja pääsinkin ilman mitään kommervenkkejä uimaan omaa uintia. Miehet olivat lähteneet matkaan 5 minuuttia aikaisemmin ja hitaampia miehiä alkoi olla edessä varsinkin ensimmäisen poijun jälkeen. Toinen vähän ahtaampi paikka tuli heti sillan alituksen jälkeen pari sataa metriä ennen rantaa. Siinä piti vähän pujotella, että pääsi etenemään. Olin ostanut kisaa varten uudet uimalasit, jotka pysyivät kirkkaina koko matkan. Uintiin meni aikaa 33:05.

Ensimmäisessä vaihdossa meni aikaa melkein neljä minuuttia. Kuivasin siinä vähän jalkoja ja laitoin sukatkin jalkaan kun ensin kuulin Mikko Leppilammenkin nousseen järvestä ja sitten näin hänen juoksevan ohitseni vaihtopaikalleen.

Pyöräily alkoi useamman kilsan loivalla nousulla. Lähdin liikkeelle rauhallisesti, koska syke oli uinnin jälkeen vähän liian korkealla ja halusin saada pyörityksen kunnolla käyntiin. Reitti oli kumpuileva, ja tosi kiva ajettava. Se ajettiin kahtena kierroksena Varpaisjärvelle ja takaisin. Pyöräreitillä oli tosi tasainen ja puhdas asfaltti, jota oli ilo ajaa. Yhtään rengasrikkoa en nähnyt eikä sellaista onneksi sattunut minullekaan. Pyörän päällä vierähti melkein kolme tuntia; 2.57:09.

Pyöräilyn aikana söin kaksi geeliä ja vajaan pussillisen geelikarkkeja. Lisäksi join kaksi pulloa urheilujuomaa ja yhden vettä. Aerotankojen välissä olevasta pullosta on todella helppo ja kiva juoda, kun ei sitä varten tarvitse nousta aeroasennosta. Tulee juotua useammin kuin aikaisemmin, kun se on niin kätevää. Aeropullon lisäksi minulla on kaksi pullopaikkaa satulan takana. Mielelläni kyllä kuulisin, jos jollain on hyviä tapoja kapean pillin puhdistamiseen. Löytyisiköhän jostain tarpeeksi kapea pulloharjan tyyppinen viritys?

Toinen vaihto meni ensimmäistä nopeammin, 2:10. Sitten olikin enää juoksu jäljellä. Oli kiva huomata, kuinka se lähti liikkeelle ihan eri vaihteella kuin Joroisissa. Tuntui siis kulkevan, vaikka heti alkuun oli ylämäkeä. Mäkeä oli muutenkin minulle reitin varrella ihan riittämiin. Se kulki ympäri Tahkoa mökkiteillä ja latupohjilla. Jokaisella huoltopisteellä otin joko vettä tai urheilujuomaa. Yhden oman geelin (GU Espresso Love) otin ennen toisen kierroksen alkua, ja se tuntui saavan aikaan mukavasti liikettä. Toisella kierroksella juoksin pari sataa metriä Megaman-kisan osallistujien kanssa. Huikeaa porukkaa!

Juoksuun meni 2 tuntia ja 17 sekuntia, ja maaliin juoksin ajassa 5.36:46. Se riitti Tahkolla ikäsarjani (45-49) kolmanteen sijaan. Tulokset löytyvät täältä.

Maalisuora. Hotelli kuvan oikeassa laidassa.

Hieno onnistuminen eli se pöljä päivä taisi siis sattua kohdalle eilen. Joroisiin (6.03:00) verrattuna aika parani selvästi. Luulen sen johtuvan etenkin paremmasta kisakelistä (ei hellettä) mutta myös siitä, että nyt pyrin keskittymään sekä pyöräilyssä että varsinkin juoksussa vain omaan suoritukseen. En siis päästänyt ajatuksia harhailemaan, vaan keskityin juoksuasennon ja askeltiheyden ylläpitämiseen. Ylämäetkin juoksin, kävelyaskelia otin vain huoltopisteillä.

Syksyn ohjelmassa on vielä kaksi kisaa: kymppi Leppävaarassa 30.8. ja Rantamaraton viiden viikon päästä. Kymppiä en ole koskaan ennen juossut, ja Rantamaratonilla on sama tavoite kuin viime vuonna: alittaa Peten Kalmarin Ironmanilla juoksema maratonaika. Tänä vuonna se on 4.13:50 eli viitisen minuuttia pitäisi parantaa viime vuodesta. Ehkä sekin onnistuu.

Kisko Triathlon 2014

Olipas kiva kun sattui kesän aurinkoisin ja lämpimin päivä Kisko Triathlonin kisapäiväksi tänään! Eilen satoi, ja huomiseksikin on luvassa sadetta, vaan tänään aurinko helotti siniseltä taivaalta heti aamusta ja lämmitti mukavasti. Heti aamupalan jälkeen lähdimme autolla mökiltä kohti Kiskoa.

Perillä jouduimme vähän jonottamaan parkkipaikkaa, ilmeisesti olisimme sittenkin voineet lähteä vähän aikaisemmin. Paikka löytyi kuitenkin nopeasti kirkon pihasta. Kisakeskusta kohti kävellessä kuulimme jo, että perusmatkan uintia on lyhennetty 1500 metristä 1000 metriin veden alhaisen lämpötilan vuoksi. Se oli harmi, sillä nyt ei uinti- ja loppuaikaa voi suoraan verrata edellisvuosien tuloksiin.

Hoidimme ilmoittautumiset, saimme chipit ja numeroliivit ja vieläpä numeron tussilla merkittynä molempiin käsivarsiin. Pyöriä ei tänä vuonna mitenkään katsastettu, muistaakseni jonain vuonna sellainenkin proseduuri on ollut ohjelmassa.

Hyvin oli aikaa laitta pyöräkengät ja sukat, ajolasit, kypärä, juoksukengät, lippis ja peri geeliä paikalleen pyörän kohdalle ennenkuin piti alkaa pukea märkäpukua päälle. Kavereidenkin kanssa ehdittiin turista ja vessassa käydä.

Kaikki on varmaan jo paikallaan kun ehdittiin ottaa kuvakin.

Ennen uintia kävin kastautumassa. Vesi tuntui kyllä ihan raikkaalta, mutta ei liian kylmältä. Ymmärrän turvallisuussyistä tehdyn päätöksen uintimatkan lyhentämisestä, vaikka minulle olisi kyllä paljon paremmin sopinut uida se 500 m pitempi "oikea" matka.

Miehet lähtivät uimaan tasan klo 1200 ja naiset neljä minuuttia myöhemmin. Lähdin porukan oikeasta reunasta ja mielestäni parille ekalle poijulle onnistuin uimaan kutakuinkin suoraan. Maaliin oli vähän vaikeampi suunnistaa jostain syystä, ja ajauduin aavistuksen liikaa oikealle.

Hengitin koko matkan rytmissä 2-3 eli otin ilmaa vuorotellen joka toisella ja joka kolmannella vedolla. Nostin silmiä pinnalle aina kolmen vedon kohdissa, ja tämä rytmi tuntui sopivan minulle tosi hyvin. Siinä tulee suunnistettua niin usein, ettei poijua tarvitse kovinkaan paljon kuikuilla, vaan se on aina suunnilleen edessä.

Uimalakit kuivumassa saunan takana.

Tuloksista näyttää, että uintiaikani olisi ollut 14:31, mutta että ekassa vaihdossa olisi tärvääntynyt jopa 5:25. Se tuntuu kyllä melko paljolta, vaikka vähän kuivailin siinä jalkojakin kun laitoin sukat jalkaan. No mitäs siitä. Lisäys: en kyllä mitenkään ole voinut uida noin nopeasti. Olisiko niin, että se lähtöero, 4 minuuttia, olisikin lisätty ekaan vaihtoaikaan eikä uintiaikaan kuten olisi pitänyt?

Pyöräilyn alku on kamala, kun pitää heti alkuun nousta pitkä ja jyrkkä mäki. Ennen mäkeä on vain lyhyt pätkä, jolla pitää saada vielä klossitkin kiinni polkimiin. Petellä sattui tässä pieni kolari, kun katse oli hetken jaloissa ja edessä joku pysähtyi keskelle kapeaa väylää. Pieniä nirhaumia tuli, mutta suurin menetys oli maahan kaatunut puolikas pullo energiajuomaa. Molemmat kolarin osalliset pääsivät onneksi jatkamaan matkaa.

Pyöräosuus oli tutun kumpuilevaa ja sivutuulta oli jonkun verran. Heti ekan ylämäen jälkeen otin urheilujuomaa ja jatkoin juomista aina 20 minuutin välein kun kello siitä muistutti. Yritin pitää vauhtia yllä, mutta takaa tuntui lappavan porukkaa ohi ihan jatkuvalla syötöllä ekat 10 kilsaa.

Olo tuntui ihan hyvältä, ja kääntöpaikan jälkeen sain uutta virtaa kun ajattelin että nyt vaan sama pätkä takaisin. Otin pyöräilyn ehkä vähän liiankin rennosti, sillä siihen meni tänä vuonna 1:26:42, melkein neljä minuuttia enemmän kuin viime vuonna. Ja kyllä, tarkistin kääntöpaikan sijannin; ihan samassa paikassa käännyttiin kuin viime vuonna.

Toinen vaihto sentään meni nopeammin kuin viime vuonna; 1:18 (2013 2:32). Ennen kisaa ajattelin, että ainakin vaihdoista voisin vähän aikaa nipistää ja tässä toisessa vaihdossa se onneksi onnistui.

Juoksuun lähdetään samaan kammomäkeen kuin pyörälläkin, ja juoksin sen ylös. Joskus aikaisemmin olen suosiolla sen kävellyt kun en ole jaksanut juosta.

Juoksu oli samankaltaista raastoa kuin aikaisempinakin vuosina; miten ihmeessä voi ilma tuntua toisella kierroksella niin kuumalta vaikka oli jonkun verran tuultakin? Noh, siinä sitten laitoin jalkaa toisen eteen ja ajattelin seuraavaa huoltoa ja mitä siellä tekisin. 2,5 kilsan kohdalla otin  energiajuomaa 7,5 kilsan kohdalla geelin ja vettä. Peten kanssa onnistuin kerran heittämään matkan aikana yläfemmatkin, siitä sain tsemppiä.

Tulihan se maali vihdoin vastaan. Pete oli ihan pyytämättä ja yllätyksenä vastassa kameran kanssa. Esimerkillistä bloggaajan aviomiehen toimintaa taas kerran, kiitos! Juoksuaika parani viime vuodesta melkein minuutilla. Loppuaikani oli tänään 2:45:05, viime vuonna pitemmällä uinnilla kello pysähtyi aikaan 2:54:43.

Maali häämöttää. Sain ohitettua yhden miehen vain noin 100 m ennen maalia, hän juoksee tuossa takana.

En nyt tässä taida olla ihan kunniaksi #TeamElinaJouhkille kun haukon henkeä maaliintulon jälkeen.
Ainakin käsivarsinauha on mukana kuvissa!

Jääkylmän suihkun ja pienen kahvituokion jälkeen ajoimme takaisin mökille. Matkalla luin Baban lähettämän meilin, jossa oli Elinan kirje tiimiläisille. Kirjeessä oli loistouutinen: Elina pääsee tarvitsemaansa hoitoon! Toivottavasti kaikki menee hyvin ja kokeelliset lääkkeet tepsivät!

#TeamElinaJouhki-keräys on tuottanut Syöpäsäätiölle jo yli 16300 euroa, upeaa! Osallistu keräykseen ja/tai jos olet alle 40-vuotias, ryhdy hengenpelastajaksi ja rekisteröidy kantasoluluovuttajaksi. 

Finntriathlon 20.7.2013 5:49:29

Olipa mahtavat kisat Joroisissa! Puolimatkan kisa (1,9 km uintia, 90 km pyöräilyä ja 21,1 km juoksua) oli tämän vuoden päätavoitteeni, ja niinpä viime viikko oli treenillisesti jo melko kevyt. Kisaa edeltävät treenit eivät minulla koskaan tunnu menevän erityisen hyvin, ja olokin on ihmeellinen, kun ei tule treenattua päivittän kuten yleensä. Pikkuhiljaa ajatukset siirtyvät kilpailuun, ja jännitys alkaa nousta. Minulla se ilmeni esimerkiksi päänsärkynä torstaina ja perjantaina.

Kisainfot, tavaroiden jättämiset yms. sujuivat perjantaina Joroisilla melkein kommelluksitta. Vain kerran meinasin hermostua, kun huomasin vasta pyörän katsastuksessa, että pyörään kiinnitettävä numerolappu oli unohtunut hotelliin. Olin tätä ennen pitänyt ainoana vahvuutenani kilpailijana sitä, että olen ajoissa paikalla ja kaikki tavarat ovat mukana. Sinne meni sekin vahvuus! Ajoin eestaas hotellille hakemaan numerolappua ja sain onneksi pyörän katsastettua ajoissa.

Lauataina sujuva meno jatkui. Ainoastaan Atte kävi verraamassa järvessä, me Peten kanssa olisimme joutuneet odottamaan omia lähtöjämme verryttelyuinnin jälkeen useita kymmeniä minuutteja ja jätimme sen siksi väliin. Yksi aamusta mieleen jäänyt tuokiokuva on se, kun huikkasimme Atelle tsempit hänen ollessaan jo lähtökarsinassa jännittämässä. Jännitti pojan puolesta vanhempana ja omakin kisa.

Kaikki ryhmät pääsivät ajallaan uimaan, ja toiseksi viimeisenä me kaikki yli 3-kymppiset naiset. Alussa oli vähän kontaktia, mutta sitten uin varmaan niin paljon vasemmalle, että oli jo rauhallisempaa. Järvessä oli melkoinen aallokko. Pahiten se tuntui takasuoralla. Se vaikeutti suunnistamista melko paljon, ja aina välillä huomasinkin olevani monta kymmeniä metrejä optimireitistä sivussa. Uin muutenkin herkästi liikaa vasemmalle, joten myötäpäivään kierrettävä reitti ei ole minulle ihan optimi. Matkavauhtia pistelin kuitenkin menemään, ja samalla sain vähän vettäkin juotua, tahattomasti tosin. 

Vaihdossa ihmettelin, kun yksi mies pötkötteli voipuneena maassa, noinkohan pääsi ollenkaan jatkamaan matkaa?

Uintiaika 0:40:51

T1 0:04:53

T1. Kuva Timo Kananoja

Vaihdossa laitoin kypärän päähän ja sukat ja kengät jalkaan. Irtohihat, hanskat ja tuuliliivin olin ottanut varalta mukaan, mutta päätin lopulta pärjätä ilman niitä. Pyöräilyssä olin saanut ohjeen pitää syke anaerobisen kynnyksen (161) alapuolella, ja siinä onnistuin tosi hyvin.  Ehkä jopa vähän liiankin hyvin, kun keskisyke oli vain 150. Pyörän nopeusmittari ei toiminut, mutta sykemittariin olin laittanut automaattikierroksesi 5 kilsaa ja olin vauhtiin tyytyväinen, kun siihen useimmiten meni alle 10 minuuttia. Ja kun vielä tuntui hyvältä, en lähtenyt repimään. Olenko jo sanonut, että tykkään olla mukavuusalueella?

Lähes koko matkan ajoin 10 metriä edelläajavan takana. Sitä ihmettelin, kuinka moni lopetti polkemisen alamäessä, niissä oli kiva ohitella. Pyöräilyn aikana join suunnitellusti vajaat kolme pulloa urheilujuomaa. Mukana oli myös geelejä ja vaihdoin yhden tyhjentyneen pullon vesipulloon, mutta en sitten lopulta sitä tai niitä geelejä tarvinnutkaan. Aikaa varmaan säästyi hieman, kun ei tarvinnut räpeltää geelipussien kanssa. Kerran laitoin huulirasvaa, olen siitä vähän riippuvainen.

Pyöräaika 2:55:08
T2 0:05:18

Pyörällä. Kuva Timo Kananoja.

Toisessa vaihdossa vein pyörän telineeseen ja juoksin sisään Urheilutaloon vaihtamaan lenkkarit alle. Otin mukaan myös Spibeltin, johon olin laittanut neljä geeliä ja toisen purkin huulirasvaa. Kuivat sukatkin pussissa olisi ollut, mutta en vaihtanut niitä.

Juoksu tuntui heti alusta asti tosi hyvältä, ja vauhtikin oli ekoilla kilsoilla minulle kovaa (alle 5:30 min/km). Pari ensimmäistä kierrosta meni tosi mukavan tuntuisesti, kolmannella kierroksella alkoivat jalat vähän painaa. Ohitin silloin jo viimeisellä kierroksella olevan Aten, jolla juoksu näytti olevan jo melko vaikeaa. Tunsin, että rakkoa pukkaa taas päkiän reunaan, tosin nyt vähän eri paikkaan kuin HCR:llä.  Viimeisen kierroksen menin sisulla, ja yksi minut ohittanut seurakaveri oli Petelle sanonutkin, että minulla oli "tappajan katse". Toivottavasti ei kuitenkaan ihan niin pelottava, mutta keskittynyt olin. En viimeisellä stadionkierroksella ennen maalia kuullut edes omien miesteni kannustushuutoja.

Juoksussakin energiat riittivät hyvin loppuun saakka. Vessahätä vaivasi hieman alkukierroksilla, mutta ei niin pahasti, että olisi ollut pakko pysähtyä. Vähitellen se hävisi, eikä haitannut juoksua lopulta yhtään. Geelit nappasin toisella ja neljännellä kierroksella, ja taas täytyy kehua neljännellä kierroksella ottamaani GU:n Espresso Love -geeliä. Siinä on hyvä maku ja tujusti tuota ihanaa sallittua piristettä, kofeiinia. Olin oikein odottanut, että koska saan ottaa sen. Varmaan olin psyykannut itseni niin, että se avulla juoksu kulkee sitten sen viimeisenkin kierroksen. Ja niin kulkikin. Vain kaksi km-aikaa alkoi kutosella (6:00 ja 6:08).

Juoksu 2:03:21
Loppuaika 5:49:29
Sijoitus N45-49 9/25

Kisan jälkeen oli tosi kiva piipahtaa elpymisteltassa ja käydä sen jälkeen kylmässä suihkussa. Kamojen keräilyn jälkeen jäimme odottelemaan palkintojenjakoa. Aten sarjassa (M18-19) oli nimittäin vain kaksi osallistujaa, ja etukäteen oli jo tiedossa että mitali tulee jos maaliin pääsee. Aten loppuaika oli 5:42:59.

SM-mitalistit, M18-19

Pete sijoittui loppuajalla 5:14:25 sarjassaan M45-49 sijalle 40/107. Hänellä alkavat ajatukset  siirtyillä jo seuraavaan koitokseen eli Kalmarin Ironman-kisaan, joka järjestetään vajaan kuukauden kuluttua 17.8. Minä pääsen sinne mukaan huoltajaksi. Ensimmäinen Ironman-kisa on varmasti kiva kokemus, vaikkapa vain katsomon puolelta.

Nappiin meni siis kisa meiltä kaikilta, minulta jopa yläkanttiin. Suuri kiitos tästä kuuluu Jupikselle, jonka suunnittelemia harjoitusohjelmia olemme säntillisesti noudattaneet jo toista vuotta. Treenit on ollut helppo sovittaa arkeen, ja meillä on aika kiva tiimi kasassa. Nousujohteisesti on treenattu ja kisailtukin, kiva nähdä mihin tämä kaikki vielä johtaa.


Loppuun vielä yksi kehu ja kiitos: Joroisten henki oli taas hieno, ja tunsin sen! Parhaat kiitokset kisan järjestäjille, vapaaehtoisille, kanssakisaajille ja hurjasti kannustaneille uusille ja vanhoille tutuille!

Kolme koota

Silloin kun lapset vielä harrastivat joukkuelajeja, puhuttiin lähes jokaisessa vanhempainillassa, että vanhempien homma on kustantaa, kannustaa ja kuljettaa. Vanhempina olemme viime ailkoina ainakin joukkuelajien osalta päässeet vähemmällä, mutta ainakin kannustaminen jatkuu lauantaina, tällä kertaa vaimon roolissa. Pete starttaa siis ensimmäiselle puolimatkan triahtlonilleeen. Ehkä pääsen illemmalla myös rattiin, kun lähdemme Joroisilta mökille Jämsänkoskelle kisan jälkeen.

Olen jo päässyt treenailun makuun Kiskon kisan jälkeen. Parina päivänä kävin uimassa, toisella kerralla oli ihan vaahtopäitäkin meidän pienellä mökkijärvellä. Pääsin mukaan myös pojan ensimmäiselle omalla maantiepyörällä ajetulle lenkille. Alussa en meinannut millään pysyä perässä, kun hän paineli kolmeakymppiä vastatuuleen, mutta loppumatkasta hän ei puolestaan pysynyt peesissä. Vähän kyllä ihmettelin, kun menin alamäet vapaarattaalla ja aina kun käännyin katsomaan, juniori polki ihan koko ajan. Perillä selvisi, että syynä oli etuvanteessa kiinni oleva jarrupala.

Pari juoksulenkkiäkin olen tehnyt, ja ainakin vielä eilen tuntui olo vähän väsyneeltä. Tänään oli ajatuksena etsiä uusia kivoja lenkkireittejä pyörällä, mutta puolen tunnin jälkeen lähdin tutulle lenkille Bodominjärven ympäri. Ei se kevyen liikenteen väylällä ajelu vaan nappaa, kun pitää koko ajan jarrutella risteyksiin, väistellä bussipysäkillä seisoskelevia ihmisiä ja varoa kanttikiviä. Ehkä se Turuntien suunta vaan on täältä kaikkein sopivin ja nopein.

Tänään kävimme hakemassa siskolle uuden Suomen passin. Olin varannut ajan Malmin poliisiasemalta ja homma sujuikin niin hienosti, että olimme jo ulkona ennen sitä varattua aikaa. Passi on valmis jo ensi torstaina, ja sisko saa sen mukaansa lähtiessään takaisin Amerikkaan. Tuli elävästi mieleen se perjantai-ilta viime keväänä, jolloin jonotimme lasten kanssa uusia passeja hakemaan yli kolme tuntia. Silloin ei tosin ollut aikaa varattuna.

Linnanmäellekin ehdittiin, tässä kuvassa vasemmalta oikealle sisko, hänen kaksi tytärtään ja omani:



Paljon tsemppiä kaikille Joroisten kisaajille ylihuomenna!

Kiskon kisaraportti 2012

Kiskon kisa päättyi tänään osaltani hienoon palindromiaikaan 3.03.03. Sijoitus oli kahdeksas, naisia oli kisassa yhteensä 18. Kannustus ja olosuhteet olivat taas kivasti kohdallaan, ja kisasta jäi hieno fiilis.

Pikamatkalla tänään kisanneen Aten kanssa rannassa ennen starttia:


Uintiosuus uitiin yhtenä lenkkinä, joka oli merkitty tosi mahtavan kokoisilla poijuilla. Naisille oli oma lähtökarsina, ja pääsinkin siitä liikkeelle mukavasti. Lähdössä ei tullut juuri mitään kontaktia, mutta molemmilla kääntöpoijuilla tuli pientä potkua päähän. Toisella kerralla lasitkin lipsahtivat otsalle. Uidessa yritin miettiä pitkiä vetoja ja kunnon kiertoa, vauhti oli varmaankin ainakin suunnilleen sitä tavoittelemaani matkavauhti plussaa. Uintiin meni aikaa 30.04.



Ekassa vaihdossa laitoin pyöräilykengät ilman sukkia, ja jälkeenpäin vähän tyhmästi vielä pyöräilyhanskatkin. Niiden (märkiin) käsiin saamiseen meni ihan tuhottomasti aikaa, eikä niistä varmaan ollut tänään yhtään hyötyä. T1 3:09.

Pyöräily alkoi tosi pitkällä ja jyrkällä mäellä, enkä saanut oikean kengän klossia kiinni ihan heti. Se napsahti paikalleen vasta mäen puolivälissä. Etukäteen olin päättänyt etten näännytä itseäni siihen ensimmäiseen mäkeen vaan yritän ajaa sen kuuluisan vahvan pyöräosuuden. Rauhallisesti menin siis, syke oli kuitenkin jo ihan hyvin koholla uinnin ja vaihdon jälkeen. Sykemittari oli minulla mukana vain pyöräilyosuudella. Se ajettiin yhtenä 40 kilometrin lenkkinä, aika 1:25:15.



Toinen vaihto meni kohtuullisesti, 1:50. Laitoin sukat ja juoksukengät jalkaan ja lippiksen päähän. Hanskat jätin käsiin.

Pari ensimmäistä juoksukilsaa tuntuivat melko raskailta, ja mietin että näinköhän pystyn juoksemaan koko matkan. Mielessä laskin askeleita ja tsemppasin itseäni yks kaks yks kaks pysymään liikkeessä. Kahden ja puolen kilsan kohdalla seurakaveri Jenni sai minut kiinni ja vajaan kilsan juoksimmekin samaa matkaa, kunnes hän meni menojaan. Toinen vitosen kierros tuntui ensimmäistä helpommalta, ja lopussa oli kiva ottaa loppukiri hyvän alamäen saattelemana. Juoksuaika 1:02:43.



Kaikki kisan tulokset löytyvät täältä.

Plussat lyhyesti:
Uinti meni hyvin, nousin järvestä viidentenä naisena. Tänä vuonna selvisin myös ilman nestevajausta, ja energiat riittivät hyvin kisan loppuun saakka. Lisäksi päästin vaihtoalueelta juoksemaan ennen voittajan maaliintuloa. Molemmilla aikaisemmilla kerroilla voittaja on tullut maaliin kun olen vielä solminut lenkkareiden nauhoja. Sekin oli kivaa, että pystyin juoksemaan koko matkan.

Ja miinukset:
Parantamisen varaa jäi mm. vaihtohommiin, hanskat ovat perusmatkalla ihan turhat. Pyöräosuudella geelit alkoivat jostain syystä tökkiä, kolmatta en enää saanut alas. Pitää varmaan yrittää löytää joku parempi maku tai ottaa pelkkää urheilujuomaa. Ja lopuksi olisi kyllä ollut kiva pysyä Jennin peesissä juoksuosuudella!

Vaikkei kolme tuntia vielä alittunutkaan, olen kisaan tosi tyytyväinen. Petekin laittoi asiat kerralla perspektiiviin, kun muistutti hänellä menneen 11 vuotta neljän tunnin alitukseen maratonilla. Jos ei ekalla, niin sitten tokalla... Seuraavan kerran kisaan todennäköisesti elokuussa Pajulahden perusmatkalla.

Takana on hieno treenivuosi, ja siitä iso kiitos kuuluu Jupikselle, joka jo reilun vuoden ajan on tehnyt treeniohjelmat minulle ja Petelle. Olemme saaneet harjoitella terveinä ilman rasitusvammoja, ja selvästi ollaan tehty oikeita asioita. Treeniä on ollut meille juuri sopivasti, 7-8 tuntia viikossa. Paljon enempään ei meillä työn, perheen ja kaikkien muiden hyvin asioiden vuoksi olisikaan aikaa.

Kesäloman parhaat hetket ovat kuitenkin vielä edessäpäin. Yksi huipentuma on huomenna, kun siskoni tulee tyttäriensä kanssa Suomeen pariksi viikoksi. Jälleennäkemistä on taas odoteltu monta kuukautta, olen tosi iloinen siitä että siskoni haluaa viettää muutamat harvat lomapäivänsä Suomessa!

Vuoden kuva

Vuoden viimeinen treeniviikko tuli täyteen eilen, kun sain illalla aloitettua trainerikauden. Pete vähän auttoi trainerirenkaan vaihtamisessa... Tein lämmittelyn jälkeen yhden jalan pyörityksiä ja lyhyitä vetoja. Huh kun tuli kuuma! Viime viikko lyhyesti:

ma lepo
ti pyöräily 75 min
ke juoksu 70 min
to lepo
pe juoksu 75 min, tekniikkatreeni kesti 2 h, mutta ehkä reilun tunnin juoksin/tein jumppavideoo
pe kuntopiiri 60 min
la uinti 50 min
su pyöräily trainerilla 60 min

Trainerilla ajaessani katselin pari jaksoa Konttoria. Hauskaa oli, vaikka hiki alkoikin valua silmille jo ekan jakson aikana. Atella alkaa olla jo aika kiva DVD-kokoelma, josta tämäkin on peräisin. Ei lopu meiltä ihan kohta traineriviihde...

Selailin vähän viime vuoden kuvia tavoitteena löytää vuoden paras, blogin aihepiiriin liittyvä räpsäys. Valitsin tämän Aten mökin terassilta ottaman kuvan:

Olemme kuvassa Peten kanssa juuri tehneet oman vajaan parin tunnin mökkitriathlonin (uinti 800 m, pyöräily 28, juoksu 4,5 km). Vaikka kisattiinkin ja Pete voitti, näyttää hymy olevan herkässä.

Toimitsijahommia tiedossa

Huomenna seison koko päivän stadikan portilla vihreässä toimitsijapaidassa ja ohjaan Helsinki City Triathlonin osallistujia (toivottavasti) oikeaan suuntaan. Kiva päästä näkemään tri-kisoja toimitsijankin perspektiivistä. Odotuksissa on kiireinen vaikkakin rentohenkinen päivä.

Toimitsijahommien vuoksi sunnuntaille merkitty pitkä juoksulenkki piti siirtää perjantaille. Työpäivän jälkeen söin nopeasti pari leipää ja lähdin juoksemaan Laajalahden ympäri. Eka kilsa tuntui kyllä melko raskaalta, kun työpäivän istuminen tuntui jäsenissä, mutta kyllä se siitä kropan lämmettyä lähti vähän paremmin kulkemaan. Aurinko paistoi ja hieno ilma oli houkutellut paljon muitakin kuntoilijoita liikkeelle. Välillä pysähtelin ottamaan valokuvia lempipaikoistani. Vettä ja geeliä oli mukana juoksuvyössä.

Tänään lauantaina kävimme Peten kanssa reilun parin tunnin fillarilenkillä, taas Kirkkonummella. Ennen lenkkiä ehdittiin siivota koko kämppä, myös haastavin kohde eli tyttären huone on nyt putipuhdas ja siistin näköinen. Tavaraa meni roskiin monta muovipussillista ja kierrätykseenkin muutama. On kyllä käsittämätöntä, miten paljon kaikkea turhaa nurkkiin kertyy!

Kaksi vuotta

Tasan kaksi vuotta sitten alkoivat isommat selkäongelmat. Olivat ne tietysti oikeasti alkaneet jo aikaisemminkin, mutta olin vain jättänyt kaikki oireet huomioimatta. Nyt jälkeenpäin olen muistellut, että esimerkiksi joskus nuorena partiotyttönä oli vaikea seistä kirkossa paikallaan pitempiä aikoja kynttilä kädessä, kun selkään alkoi sattua. Vasta välilevyn pullistuman jälkeen olen alkanut pitää selästäni huolta liikkumalla paremmin ja vahvistamalla vatsan ja selän alueen syviä lihaksia. Selkäasiat ovat ajankohtaisia tänään myös siksi, että siskoni satutti omansa puuhaillessaan keittiössä aikaisemmin päivällä. Meillä taitaa olla molemmilla sama, ilmeisesti perinnöllinen vaiva!

Eilen seisoskelin Aten kanssa Hämeenlinnassa, kun Petri kisasi perusmatkan triathlonissa. Kisa meni ihan loistavasti, loppuaika 2.45.28 alitti reilusti kolmen tunnin tavoitteen. Loistavasti kisattu, onnittelut!

Peten kisa näytti ainakin katsomosta sujuvan ihan suunnitellusti ilman varustehaavereita. Meno oli vahvan näköistä alusta loppuun ja kelikin suosi tapahtumaa. Ilmeisesti pyöräilyosuus olisi voinut olla paremmin merkitty, kun ihan kaikki eivät tainneet ajaa ihan oikeaa reittiä.

Selain tarjoaa jotain vanhempaa Bloggerin versiota, josta puuttuvat kuvatekstit. Alla kuitenkin muutama kuva eiliseltä kronologisessa järjestyksessä:

Kävin tänään pitkällä lenkillä, ja Pete lähti huoltajaksi pyörällä. Juoksin 15 km pk-lenkin mökkimaisemissa ja se tuntui ihan hyvältä. Vähän huonommalta tuntuu selässä nyt illalla, mutta eiköhän se huomenna ole taas ihan ok.

Kun selkä nyt jonkun verran juoksua tuntuu kuitenkin kestävän, ajattelin Espoon rantamaratonin puolikkaan lisäksi kokeilla kympin juoksemista Vantaalla 9.10.

Atte kokeili ensimmäisen kerran lukkopolkimia Peten pyörällä, ja tykästyi kovasti kun vauhdin sai helposti kolmeenkymppiin. Nyt alamme etsiskellä hänelle sopivaa uintitekniikkakkurssia.

Onnea ja epäonnea

Kisko triathlon kisattiin tänään muutamaa astetta kuumemmassa kelissä kuin viime vuonna, lämpöä oli melkein 30 astetta. Peten kanssa lähdimme hyvissä ajoin kisapaikalle, ja olimmekin siellä jo kymmenen maissa, pari tuntia ennen lähtöä. Hoidimme ensin viralliset jutut eli kävimme ilmoittautumassa, hakemassa numerot käsivarsiin ja kämmenselkiin ja sitten veimme pyörät telineisiin. Loppuajan nautimme varjosta ja moikkailimme tuttuja, joita tänä vuonna olikin paljon enemmän kuin viime vuonna. Kymmenen minuuttia ennen kisan alkua lähdimme rantaan märkäpuvut päällä.

Uinnin lähtö oli tänä vuonna järjestetty tosi kivasti; naisille ja miehille oli omat lähtökarsinat ja sainkin uida ihan rauhassa ekalle poijulle saakka. Sen jälkeen oli vähän ahtaampaa, ja pari kertaa joku ui jalkojen päältä. Pidin yllä mukavalta tuntuvaa matkavauhtia, ja pian olinkin taas rannassa. Lasit pysyivät hyvin päässä ja kirkkaina, niitä ei tarvinnut justeerata kertaakaan. Toisen poijun jälkeen sain itseni kiinni ajattelemasta, että eihän mun kannata lähteä uidessa ohittamaan, koska kaikki ohittavat minut pyörällä kuitenkin. Vähän positiivisempaa ajattelua olisi tarvittu! Uintimatka oli kuulemma tänä vuonna oikeasti 1500 metriä, kun se ainakin viime vuonna oli alimittainen. Uintiaikani 29:53, kolmisen minuuttia hitaampi kuin viime vuonna.

Pete oli uinut minua 6 sekuntia nopeammin ja oli juuri lähdössä fillariosuudelle kun tulin vaihtopaikalle. Äkkiä vaihdoin uimalasit rilleihin, laitoin kypärän päähän ja lähdin menemään. Ylämäkivoittoisen alun otin ehkä vähän liian kovaa, kun alkoi puuskututtaa. Himmasin vähän vauhtia ja pyörittelin menemään. Pian huomasin Tapsan taluttavan pyörää, kun ketju oli katkennut ja pari kilsaa myöhemmin ohitin Peten, jolta oli irronut toinen kampi. Voi harmitus!

Pyöräosuudella moni meni taas ohi, mutta onneksi juotavaa oli nyt tuplasti enemmän kuin viime vuonna. Kaikki meni. Huoltopaikoilla kaadoin päälleni vettä, puolivälissä otin yhden geelin. Sellaista ylös-alas -menoa se oli ja aina välillä joku meni ohi. Vaihtoon tullessa tippui pumppu. Pyörällä vierähti 1:33:26, ajasta tippui seitsemisen minuuttia viime vuoteen verrattuna.

Juoksuosuus oli aika samanlaista raastoa armottomassa helteessä kuin viime vuonna. Pahimmat ylämäet kävelin, muuten juoksin mutta hitaasti. Puolivälissä jaksoin vielä hymyillä Petelle toisin kuin viime vuonna. Vähän puolimatkan jälkeen löysin myös kivan juoksuporukan, ja yhdessä juoksimmekin sitten maaliin saakka. Välillä teki tiukkaa pysyä vauhdissa, mutta niin vain hoin mielessäni mantraani ja roikuin mukana. Ennen viimeistä kamalaa ylämäkeä sovimme, että ylitämme maaliviivan samaan aikaan ja niin teimme. Kyllä oli mahtava fiilis! Kiitos Sanna ja Terhi!

Maalissa!

Juoksuun meni minulla aikaa 1.12:28, ja vaikka se on noin viisi minuuttia vähemmän kuin viime vuonna, vielä on varaa parantaa! Loppuaikani oli 3:15:47. Viime vuoden aika parani noin yhdeksän minuuttia, vaikka uintimatka oli pitempi. Olen tosi tyytyväinen!

Peteä kyllä ketutti kammen irtoaminen kisassa, mutta toiseen potenssiin ketutus nousi vasta kotona, kun hän sai kammen paikalleen kisassa mukanaan olleilla työkaluilla. Olisi kuulemma kannattanut vähän tarkemmin katsoa, mikä siinä oikein oli vikana. Ainakin ennen seuraavaa kisaa meillä on kammetkin tsekattu ja kiristetty...

Tuuria meillä oli, kun voitimme molemmat arvonnoissa. Pete sai jonkun suolasirottimen ja minä vesilämpömittarin. Sille onkin mökillä käyttöä!

Valmistautumista

Aamulla bussissa luin kätsän artikkelin, jossa on listattu kymmenen helppoa tapaa pilata kisa. Eihän se mikään kaiken kattava lista ole, ehkäpä huomaan keksineeni jotain kivaa sen ulkopuoleltakin, mutta jätinpä ainakin pavut ja linssit (#7) syömättä tänään lounaalla Kiasman terassilla. Huomisaamuksi olemme Peten kanssa suunnitelleet suht aikaista lähtöä (#10)  Kiskoon, koska siellä on ilmeisesti ilmoittautuneita lähes 300 ja pieniä logistisia ongelmia saattaa hyvinkin ilmaantua.

Toinen hyvä juttu, josta saan [melko] helposti rauhan mieleeni on se, että kisaan vain itseäni vastaan (9). Tiistain cuppi-uinnissa juttelin yhden ikätoverin kanssa, ja hän sanoi fiksusti että se on jo sinällään hienoa, että me olemme 4-kymppisinä triathlon-kisan lähtöviivalla. Niinhän se on! Olis se kiva silti tulla maaliin lähempänä kolmea kuin kolmea ja puolta tuntia, mutta pääasia että maaliin asti pääsee. Aina välillä mielessä jyskyttää se, että mitä jos onkin koko kisan viimeinen. Silloin palaan tähän Bethin hyvään kirjoitukseen ja yritän HTFU! Toi HTFU on muuten varmaan helppo muistaa ja sitähän voi sitten toistella juoksuosuudella vaikka koko matkan kirjain kirjaimelta joka askeleella! H-T-F-U, H-T-F-U. Luulenpa, että siitä tulee mun uusi juoksumantra!

Kotikisat

Naapuri toi Peten pyöräkengät kolmen jälkeen, ja pian sen jälkeen lähdimmekin omaan pikku triathlon-skabaamme mökkimaisemissa. Hyvä, ettei naapuri tullut mökilleen aikaisemmin, sillä muuten olisimme kyllä kisailleet sateessa. Nyt sää oli juuri ehtinyt seljetä. Lähdimme uimaan omasta rannasta, ja reitti kiersi kahden pienen saaren ympäri. Talvella mittasin matkaksi 1250 metriä, pitänee paikkansa suurin piirtein. Samaa vauhtia lähdimme uimaan, minä ehkä metrin-kaksi edellä ennen käännöstä. Yksi ikävä juttu sattui matkalle, kun uin vahingossa johonkin matalaan kohtaan ja siinä oli jotain vesikasveja. Jaiks! Mielellään yritän uidessa välttää kaikenlaista kosketusta. Pete osui pari kertaa jalkoihini, taisi peesata! Kotilaiturille tulimme ihan peräkkäin, uintiin vierähti 23.22.

Vaihtopaikka.

Juoksin rannasta portaat ylös vaihtopaikalle, ja sain märkäpuvun nopeasti riisuttua. Korvatulpatkin tulivat talteen. Kuivasin vähän kasvoja ja hiuksia ja laitoin lyhythihaisen paidan päälle, kypärän päähän ja pyöräilykengät jalkaan. Vaihtoon meni kolmisen minuuttia, ja pääsin pyöräosuudelle johdossa. Parin kilsan jälkeen Pete kuitenkin paineli ohi. Ajoin hybridipyörällä, ja kyllä tuli maantiepyörää ikävä. Pyörä vielä nitisi ja natisi, pitäisi varmaan siitä pitää vähän parempaa huolta. Nopeusmittari on pari viime päivää näyttänyt liian hyviä lukemia, joten minulla ei ollut kunnon käsitystä vauhdista. Ajoimme vajaan 40 kilsan lenkin Nummelle, sieltä vähän matkaa Pusulaan ja Saukkolan kautta takaisin. Kun toiseen vaihtoon oli matkaa noin kilometri, Pete tuli jo juosten vastaan. Pyörän päällä vierähti 1:33, Petellä varmaan kymmenisen minuuttia vähemmän.

Toinen vaihto meni vähän nopeammin, kahdessa minuutissa. Juoksureitti kulki Kylänalanen-järven ympäri. Alussa pohkeet ja etureidet tuntuivat kipeiltä, varsinkin kun reitin alkuosassa on yksi tosi jyrkkä ylämäki, mutta noin vartin juoksun jälkeen se alkoi sujua. Viimeisellä kilsalla yritin ja ehkä vähän onnistuikin kiristämään vauhtia. Olen joskus mitannut matkaksi 6,2 kilsaa, ja tänään siihen meni 37:01, Petellä ehkä viisi minuuttia vähemmän.

Tosi kiva oli kokeilla vähän pitempiä kisamatkoja, ja nyt on vähän luottavaisempi olo Kiskoa ajatellen. Tasan kahden viikon päästä sekin kisa on jo ohi!

Paluu lähtöruutuun

Yleensä pyrin löytämään tänne blogiinkin jotain positiivista, ja kuvistakin yritän valita ne paremmat. Nyt, kun Kiskon kisastakin on jo pari päivää aikaa ja pahin pettymys ohitettu, teen tässä pienen poikkeuksen. Yksi siskon kesken kisan ottama kuva kyllä pysäytti, nimittäin tämä:

Olen lähdössä toiselle juoksukierrokselle ja juoksuasento on ihan karmean huono. Molemmat kädet ovat lähes vartalon edessä, ja selkään tulee turhaa kiertoa. Kuvasta näkyy havainnollisesti myös, kuinka juostessakin voi istua eli vartalo ei ole kunnolla jalkojen päällä ja suorana kuten pitäisi. Tosi väsyneeltä näyttää, ja niin tietysti olikin. En vaan arvannut, että ne muutamat juoksuaskeleet näyttivätkin noin kauheilta...

Koska selkä ei pahemmin kipeytynyt triathlonista, päätin aloittaa nyt taas juoksutreeninkin. Kävin tänään mökillä juoksemassa tutun 6,4 kilsan lenkin Kylänalasen ympäri. Ilma oli tosi painostava ja kuuma, ja kävelinkin pari ylämäkeä kun syke nousi vähän liian korkealle. Vasen takareisi tuntui hieman kireältä, muuten meni ihan kivasti. Lenkin jälkeen uin parisataa metriä järvessä ilman märkäpukua. Se tuntui ihanalta!

Tältä näyttivät juoksumaisemat tänään Kettulassa:

Haluaisin löytää valmentajan, joka auttaisi treeniohjelman rakentamisessa. Yksi tosi lupaava nimi minulla onkin jo tiedossa, mutta hän on toisesta seurasta. Meinaan vielä selvittää, löytyisikö omasta seurasta joku innostunut ja osaava valkku, jonka avulla saisin treeniin suunnitelmallisuutta ja tavoitteellisuutta. Maratonille treenatessa huomasin, että tykkään valmiiksi mietitystä suunnitelmasta ja sen toteuttamisesta. Suurimman osan pitkistä lenkeistä tekisin mielelläni pyörällä, ja aina pyörälenkin jälkeen pitäisi varmaan käydä juoksemassa. Myös treenitunteja pitäisi varmaankin lisätä, ja etenkin pitkiä lenkkejä saada lisää.

Triathlonisti!

Hei nyt oon ihan oikea triathlonisti, kun pääsin ekassa "oikeassa" kisassa maaliin saakka. Oli ihan mahtava kisa; upea keli, upeat järjestelyt, innostunut kannustajajoukko (kiitos Petri, Nina, Atte, Nelli, Chloe, Sophie, Pekka ja Liisa sekä kaikki muut tutut ja tuntemattomatkin) ja mukavia kisaajia. Ilma olisi kyllä voinut olla pari astetta viileäpikin, auton mittari näytti poislähtiessä 26,5 astetta. Vähemmän on tullut treenattua helteellä, ja se kyllä tuntui.

Lähdimme Peten kanssa kisapaikalle mökiltä hyvissä ajoin. Matkalla piti vielä hakea Suomusjärven Agrimarketista nippusiteitä, jotta voitiin varmistaa pyörän mittarin kiinnitys. Olimme kisapaikalla reilusti ennen yhtätoista. Ilmoittautumisen, numeromerkkauksen (molempiin käsivarsiin) ja pyörän katsastuksen jälkeen pääsin lempihommaani eli järjestelemään tavaroita. Laitoin pyöräilykamat yhteen nippuun ja juoksukamppeet toiseen. Kaikki oli onneksi tullut mukaan.

Ennen kisan alkua ehdin myös tavata monta tuttua HelTrin kevätleiriltä ja eri uintitapahtumista. Fiilis oli korkealla. Kävin Peten kanssa vähän katsomassa myös reittiä. Yritin olla myös vähän varjossa ja juoda tarpeeksi vettä. Märkäpuvun alle jätin trihortsit, lyhyen juoksutopin ja numeroliivin. Tässä minä ja kisaa katsomaan tullut siskoni Nina:

Uintiosuus lähti mukavalta pikkurannalta, ja pääsimme lähtöalueelle noin 10 minuuttia ennen lähtöä. Uin joitakin vetoja ja onnekseni huomasin, etteivät uimalasit tällä kertaa vuotaneet lainkaan. Kaikki oli hyvin, kun viimein lähdimme uimaan. Alussa oli kyllä vähän ruuhkaa ja kaikenlaista hässäkkää, mutta nostin päätä aina 7-8 vedin jälkeen ja yritin löytää hyvän väylän. Joskus joku kutitteli varpaita ja joku toinen yritti uida päältäni, mutta ei enää kun potkaisin pari kertaa vähän kovemmin. Yritin muistaa liu'un ja kierron, hengitin joka kolmannella vedolla. Uiminen tuntui hyvältä, ja aika pian olin taas rannassa. Uintiin meni aikaa 26.37. Alla kuvat uinnin  lähdöstä ja minusta juuri uinnin jälkeen. Uimalakki ei meinannut lähteä pois päästä.

Koska melkein kaikki kamppeet olivat jo märkäpuvun alla, toinen vaihto tuntui sujuvan nopeasti. Sukat ja kengät jalkaan, kypärä päähän ja matkaan. Uutta pyörää oli tosi kiva ajaa, kaikki toimi ja vauhtiakin oli. Sama juttu kuin Rykäsyssä tuntui vain jatkuvan; minä en ohita ketään mutta takaa tullaan ohi. En kuitenkaan antanut sen häiritä, vaan ajoin sen minkä pystyin.Uudessa mittarissani pystyy seuraamaan myös kadenssia, ja yritinkin pitää sen välillä 90-100. Ylämäissä jouduin vähän lipsumaan. Pyöräreitti oli kaksi 20 kilsan kierrosta, ja oli kiva kun ainakin ensimmäisellä kierroksella koko ajan näki muita pyöräilijöitä.

Alla uintikaverini Leena kannustaa kivasti:

Ajaminen piti lopettaa noin 50 metriä ennen vaihtoaluetta ja pyörä talutettiin takaisin telineeseen. Pyöräilyaika: 1.40:32. Tässä vielä hymyilyttää:

Vaihdoin pyöräilykengät juoksukenkiin ja kypärän lippikseen. Onneksi oli lippis mukana, se suojasi hyvin polttavalta auringolta. Voittaja tuli jo maaliin, kun olin lähdössä juoksemaan.

Juoksu olikin minulle tosi rankka lenkki. Oli tosi kuuma, ja suuta kuivasi melkein koko ajan. Jouduin kävelemään jo ensimmäisellä viiden kilsan kierroksella melkein kaikki ylämäet, kun en vaan jaksanut juosta. En tiedä johtuiko se nesteen vai energian puutteesta vai sitten ihan helteestä. En edes hikoillut, ja ekan kierroksen loppupuolella minulla oli vähän kylmä. Join vettä pari mukia ja kastelin pääni kahden puolen, viiden ja seitsemän ja puolen kilsan huoltopaikoilla. Se auttoi aina vähäksi aikaa. Sykekään ei ollut ihan mahdottoman korkealla, sen puolesta olisi pitänyt pystyä juoksemaan kovempaa. Pääasiallinen fiilis tästä juoksusta (=luhistunut) näkyy hyvin tästä kuvasta noin viiden kilsan kohdalla:

Toinen kierros alkoi vähän paremmin ja sainkin matkalla hyvän neuvon vanhemmalta seurakaverilta: pysähdy kunnolla taukopaikalla ja juo. Niin tein ja se auttoikin. Otin myös yhden geelin, shortseissa myös olleen energiapatukan söin vasta maalissa. Juoksussa oli sama sävel kuin pyöräilyssä: en ohittanut ketään ja arvaatkin loput...

Onneksi maalisuora oli jyrkän alamäen alla, ja sain puristettua vielä muutaman juoksuaskelenkin tyttäreni Nellin kirittäessä vieressä. Juoksuaika: 1.17:01.

Koko kisaan meni aikaa 3.24:10.
Maalissa piti vähän lepuuttaa:

Aika pian pääsin jo pystyyn ja jonottamaan kylmää juotavaa. Tämän jälkeen kävin vielä järvessä vähän viilentämässä.

Melkein kaikki muut olivat ehtineet lähteä kotiin ennen meitä, pyörä ja muut kamppeet odottelivat noutajaansa melkein yksinään.

Mahtava kokemus, viimeistään 2.7.2011 uudestaan! Nyt parin päivän lepäilyn jälkeen alan treenata Tour de Helsinkiä varten. Voi saisinpa tuon pyörän kulkemaan vieläkin nopeammin!

Vielä kerran kiitokset kanssakilpailijoille, järjestäjille ja kannustajille, myös täällä blogin kommenteissa. Oli ihan mahtava kisa!