Petri ui, pyöräili ja juoksi Kalmarissa

Nyt kun Kalmarin kisasta on jo viikko, on täällä ehditty fiilistellä ja sairastellakin. Petellä on nyt kurkussa joku streptokokki ja menossa antibioottikuuri. Tyttärelläkin on flunssa. Jos nyt vielä yksi pieni muistelu matkasta, kas tässä:

Ennen matkaa pohdin noin 80 euron arvoisen VIP-katsojalipun ostamista, mutta lopulta päätin jättää sen hankkimatta, kun tuntui ettei se ihan sen arvoinen ollut. Tätä päätöstä kaduin hieman uinnin lähtöalueella, VIPit kun pääsivät laiturille katsomaan ja me tavikset jäimme köyden taakse kauemmaksi. Siksi uinnin lähdöstä ei minulla oikein ole hyviä kuviakaan.

Ennen lähtöä. Joku parka tuli tuohon eteen pukemaan märkäpukua vain pari minuuttia ennen lähtöä.

Siellä jossain ne ui. Silta näkyy hienosti.

Uinti oli kaksi kierrosta noin 1500 metrin mittaisella radalla ja sitten loput 800 metriä rannan suuntaisesti rampille, josta noustiin ylös. Aika ahdasta oli, ja järjestäjä onkin jo ilmoittanut, että ensi vuonna uintireitti on erilainen.

Pete keskellä kuvaa.

Jäin paikalle katsomaan vielä viimeisiäkin uimareita. Ainakin parille vanhemmalle miehelle nousi tässä tie pystyyn, kun eivät suoriutuneet uinneista säädetyssä 2 h 20 min maksimiajassa. Olivat molemmat kyllä niin väsyneen näköisiä jo merestä noustessaan, että tokkopa olisivat jaksaneet kisaa loppuun vaikka olisivat reitille päässeetkin.

Tässä välissä kävin hotellilla syömässä toisen aamiaisen (ensimmäisen olin syönyt jo 4.30 Petrin kanssa), ja lepäilemässä puolisen tuntia. Pyöräreitti lähti vaihdosta Öölantiin noin 122 kilsan pituiselle kierrokselle. Kisaa edeltävänä iltana olin laskenut, mihin aikaan Petri ehkä olisi tulossa Kalmarin kääntöpaikalle. Aikalailla ennakoidussa aika-ikkunassa näin kävikin, ja sain napattua hyvävoimaisesta kisaajasta kuvan kääntöympyrässä. Tähän mennessä olin nähnyt useamman jo ko. ympyrässä keskeyttävän. Taisi tuuli tehdä heille tepposet. Toki suurin osa kilpailijoista ajeli tässä hymyssäsuin, kun kannustuskin oli raivoisaa.

Seuraavaksi kävelimme yhden toisen suomalaisnaisen kanssa pyörän vaihtopaikalle. Olimme tutustuneet jo laivalla, kun olimme samassa porukassa. Vähän aikaa piti odottaa, jotta pääsimme ihan aidan viereen.  Siinä kuitenkin olin jo hyvissä ajoin ennen Peten saapumista vaihtoon. 

Pois pyörältä noustiin tässä.

Petrin edellä alla olevassa kuvassa juoksee Jupis.

T2.

Juoksu oli kolmena kierroksena. Petrin taktiikkana oli kävellä ainoastaan huoltopisteillä, joita oli noin kahden kilsan välein. Tässä tyylinäyte ekalta kierrokselta, noin 10 kilsan kohdalta. Tylsää ei ollut meillä katsojillakaan missään vaiheessa, kun tuttuja suomalaisia oli kisassa niin monta. Hurrasimme heille kaikille, heiluttelimme lippua, kilkatimme lehmänkelloa ja vähän huusimmekin.

Vielä nousee peukut

Aina tuli hyvä mieli, kun näin Peten juoksevan. Meno näytti vahvalta joka kierroksella, eikä mitään suurempia ongelmia näyttänyt olevan. Niin moni juttu voi näin pitkällä matkalla mennä pieleen, että olin oikein helpottunut kun maaliinpääsy alkoi vähitellen varmistua.

Toisella kierroksella samassa kohdassa.

Toisen kierroksen jälkeen kahden hengen kannustusjoukkomme siirtyi katsomaan kisaa noin 150 metrin päähän maalista. Aika moni kilpailija jaksoi tässä vielä kiittää yleisöä ja nostattaa huutomyrskyn taputtamalla itse tai nostelemalla käsiä sivulle. Tunnelma oli hieno.

Alla Petri juoksemassa maaliin.

150 metriä  vielä.

Maaliintulon jälkeen kaikista kisaajista otettiin valokuva. Kaikilla kilpailijoilla oli oma saattajansa, ja niin Petekin siirtyi pian kuvanoton jälkeen"Athlete Gardeniin" palautumaan. Ehdin kuitenkin halata ja antaa onnittelupusut ennen sitä.

Ironman.

Kannustuskaverini kanssa lähdimme jätskille läheiseen ravintolaan, ja tuskin olin saanut banana splittini syötyä, kun Petri jo soitti kertoakseen olevansa valmis lähtemään hakemaan pyörää ja pussukoita vaihtoalueelta. Kaikki löytyi sieltä mistä pitikin. Pienen hotellipysähdyksen jälkeen kävimme vielä kävelemässä Kalmarin keskustassa ja nauttimassa hienosta fiiliksestä.

Niin hyvä maku kisasta jäi, että Petri ilmoittautui jo ensi vuodenkin Kalmarin kisaan. Minä en lähde silloin mukaan, sillä samana päivänä on Tahko Triathlon. Olen kyllä tosi onnellinen siitä, että minulla oli mahdollisuus olla mukana tällä ensimmäisellä Ironman-matkalla. Siitäkin olen jo nyt iloinen, ettei se jäänyt viimeiseksi.

Lisää ottamiani kuvia löytyy täältä. Niitä saa vapaasti käyttää ja jakaa.

Tri-sherpa

Matkustelut on matkusteltu ja autossa tullut istuttua, nyt olemme olleet jo lähes vuorokauden onnellisesti Kalmarissa. Laivamatka meni kivasti, ja ajomatka Tukholmasta Kalmariinkin sujui yhdellä pysähdyksellä Gamlebyssä. Söimme siellä hyvät pastat, ja aikataulutkin natsasivat niin hyvin, että Pete ehti perillä hoitaa rekisteröitymisen hyvissä ajoin ennen kisainfoa ja pastapartya.

Pääsin mukaan infoon ja pastapartyynkin, kun ostin sinne lipun rekisteröintiteltassa. Ei sitä lippua kukaan ovella kysellyt, mutta hyvä että tuli hankittua. Pasta oli ihan kelvollista, ja salaatti hyvää. Kisainfossa oli tunnelmaa, kun oli iso tennishalli täynnä pitkiä pöytiä ja tuhansia ihmisiä paikalla.

Tänään aamulla kävimme seitsemän maissa uimassa kisareitillä. Vesi oli samanmakuista ja -lämpöistä kuin Helsingissä, ihan kivaa uitavaa märkäpuvulla. Muutaman pienen meduusankin näin, en kyllä ole varma olivatko ne sellaisia pistäviä vai ihan vaarattomia. Uintireitin alku oli yllättävän matalaa, ja siellä näkyi jonkun verran kasvustoakin. Koko reittiä emme kiertäneet, uimme vain vajaat puoli tuntia.

Uinnin lähtösuora, taustalla sillalla kulkee pyöräreitti.

Tulpat korviin.

Aamiaisen ja lepäilyn jälkeen kävimme viemässä Peten pyörän ja pyörä- ja juoksuvaihton pussit vaihtoalueelle. Minun tehtäni tänään on ollut lähinnä kannella pussukoita ja pitää huolta Peten nestetasapainosta. Tässä olen mielestäni toistaiseksi onnistunut ihan hyvin. Expossa ostin Petrille yhden omenamehunkin. On kyllä kätevää, kun kaikki on kävelyetäisyydellä: hotelli, lähtö, vaihtoalue ja maali. Liikkuminen ja kisaan valmistautuminen tuntuu niin yksinkertaiselta, kun siirtymisiin ei mene aikaa. Päinvastaisena esimerkkinä tulee pinnistelemättäkin mieleen Joroisten kisa.

Expossakin pyörähdimme, ja jotain pientä IM-sälää tarttui sieltä mukaan. Ei kuitenkaan ainakaan vielä sitä M-dot -piparimuottia...

Maaliin on huomenna pitkä matka, 226 km.

Nyt illalla on vielä hotellin pastaparty, ja pian sen jälkeen painumme pehkuihin. Herätys on huomenna klo 4:30. Pienen aamiaisen jälkeen käymme pumppaamassa renkaat, ja suoraan sieltä menemme uinnin lähtöpaikalle. Uinnin lähtö on varmaan hienoa katsottavaa! Toivelistalla on nähdä myös se, kun Pete nousee vedestä ja lähtee pyöräilemään. Sen jälkeen ajattelin vielä mennä katsomaan, ehtivätkö hitaimmatkin uimarit vedestä ennen uinnin cut-offia 2:20. Loppupäivän palloilen ympäri Kalmarin keskustaa yrittäen nähdä ja kuvata mahdollisimman monta tuttua kilpailijaa. 

Mukavaa tämä tri-sherpailu!

Kannustajan kisasuunnitelma

Minulla on jonkin verran kokemusta erilaisissa kisoissa kannustamisesta. Kokemus rajoittuu kuitenkin alle kuuden tunnin kisoihin (puolimaraton, maraton, triathlonin puolimatka), joten näin Petrin Kalmarin täyden matkan triahtlonin kynnyksellä ajattelin vähän tarkemmin miettiä rooliani reissussa ja sitäkin, miten saisin kisan seuraamisesta mahdollisimman paljon irti.

Olen lähdössä matkaan helpottamaan Peten kisaa, joten keskitymme molemmat siihen, että hänellä on kaikki hyvin ja kisakamppeet ajoissa kunnossa. Muutenkin uskon olevani aika "low-maintenance" -vaimo ja melko helposti tyytyväinen, mutta Kalmarissa aion olla lähes huomaamaton silloin kun minua ei tarvita ja toisaalta mahdollisimman usein paikalla kun tarvitaan.  Katsotaan, miten se onnistuu!

En ole vielä kysynyt Peteltä hänen odotuksistaan, mutta uskon, että ennen kisaa ja varsinkin kisan jälkeen löytyy monenmoista pikkupuuhaa, jossa voin olla avuksi. Itse kisan aikana ulkopuolisen avun vastaanottaminen on kilpailijoilta kielletty.

Tässä oma kannustajan kisasuunnitelmani Kalmariin:

• Otan järjestelmäkameran mukaan ja kuvaan kaikkia näkemiäni tuttuja urheilijoita. Olen saanut monta kertaa kivoja kuvia omasta kisastani tutuilta kuvaajilta, ja ne ilahduttavat aina. Ehkä pitäisi ostaa kameraan myös toinen akku, sillä päivästä tulee varmasti pitkä. 

• Uinnin lähdön haluan ehdottomasti nähdä. Otan mukaan varauimalasit, jos joku tuttu tai tuntematon atleetti sattuisi niitä tarvitsemaan. Yksi seurakaveri sai tänä kesänä tuntemattomalta katsojalta uimalasit Klagenfurtissa, kun omat olivat unohtuneet väärään pussukkaan kauas lähtöalueelta. Tarvittaessa voin siis laittaa hyvän kiertämään.

• Tutustun reittiin etukäteen, ja yritän Peten kanssa haarukoida missä hän mihinkin aikaan voisi ehkä olla. Ymmärrän kyllä, että kisavauhdin arvioiminen on todella hankalaa, joten varaudun odotteluun. Odotellessahan voi vaikka laittaa kameran asetukset kuntoon ja harjoitella ottamalla kuvia tuntemattomista kilpailijoista.

• Syömisistä ja juomisista pitää pitää huolta myös katsomon puolella, muuten tulee väsy ja on vaikea pysyä positiivisella, kannustavalla mielellä. Niinpä pakkaan evästä ja juotavaa mukaan reppuun. Ja kruunuja.

• Kännykkä on kätevä, siitä voi tsekkailla vaikka kisan väliaikoja. Laturiakin saatetaan päivän aikana tarvita.

• Jalkaan laitan hyvät kengät ja päälle värikkään paidan, jotta minut erottaa yleisön joukosta. Punainen Heltrin juoksupaita voisi olla hyvä. Viileällä säällä tarvitaan vähän enemmän vaatekerroksia, sateella sateenvarjoa tms.

• Jostain maratonexposta ostin pari vuotta sitten sellaisen muovisen vehkeen, josta lähtee ihan kamala ääni. Se on varmaan hyvä kannustamiseen, jos en koko ajan jaksa huudella. Kalmarissa on niin paljon tuttuja kisaamassa, että siinä huutelussa voi mennä ääni.

• Reppuun kirja tai lehtiä, jos alkaa tylsistyttää.

• Pieni kannettava tuolikin voisi olla hyvä. Sellaista minulla ei ainakaan vielä ole, joten ehkä pärjäilen ilman. Ehkä joku istuma-alusta voisi riittää.

• Haluaisin olla maalialueella hieman ennen puoltayötä kannustamassa viimeisiä kilpailijoita maaliin. Voi kuitenkin olla, että olen silloin huoltamassa omaa kilpailijaani jossain muualla.

Tuleeko mieleesi jotain muita superkannustajan varusteita tai ominaisuuksia?

Lähdemme laivalla Helsingistä Tukholmaan puolentoista viikon päästä keskiviikkona, kisapaikalla Kalmarissa olemme torstaina iltapäivällä. Kilpailu on lauantaina 17.8., ja lautta takaisin Suomeen lähtee Tukholmasta sunnuntai-iltana. On kyllä todella mahtavaa päästä seuraaman Ironman-kisaa, varsinkin kun kilpailemassa on oma mies ja niin paljon muitakin suomalaisia tri-tuttuja! Jännää!