Leposyke

Olen edelleen jatkanut Omegawave-mittausten tekemistä lähes joka päivä. Teen mittauksen aina aamuisin samalla tavalla ennen aamiaista. Yleensä leposykkeeni on 50:n tietämillä tai vähän alle. Pirkan pyöräilyä edeltävällä viikolla leposyke oli kuitenkin useana aamuna peräkkäin yli 50 eli selvästi koholla. Syke vielä kohosi viikonloppua kohden.

Kuvassa kuusi mittausta ennen Pirkan pyöräilyä ja neljä mittausta sen jälkeen. Kaikkein korkein lukema oli Pirkan pyöräilyä jälkeisenä maanantaina, kun palautuminen oli vielä kovasti kesken. Itse kisa-aamuna en tehnyt mittausta, kun tiesin lähteväni ajamaan mittaustuloksista huolimatta enkä halunnut mitään huonoja viboja ennen kisaa muutenkaan. Tapahtumapäivän jälkeisen aamun piikin jälkeen leposyke laski seuraavien päivien aikana normaalille tasolleen. 

Normaalia korkeammasta leposykkeestä huolimatta olo oli koko viikon ennen Pirkkaa tosi hyvä. Sen verran asia kuitenkin mielessä pyöri, että mainitsin siitä Petelle. Hän sitten kertoikin, että hänellä oli ollut sama juttu ennen Kalmaria, ei vaan ollut halunnut minulle siitä mitään mainita aikanaan etten huolestu. Hyvä etten silloin tiennyt hänen kohonneista sykkeistään, oli ihan tarpeeksi jännä päivä muutenkin.  Nyt oli kuitenkin kiva kuulla, että kohonnut leposyke voi olla ihan normaali reaktio ennen fyysisesti ja henkisestikin vaativaa suoritusta.

Yli 200 kilometrin ajaminen ensimmäistä kertaa kyllä kieltämättä pyöri minulla mielessä tapahtumaa edeltävällä viikolla. En kuitenkaan mielestäni varsinaisesti jännittänyt tai ainakaan panikoinut. Lähinnä mietin sitä, miten jaksan loppuun saakka. Tätä ajatusta yritin taklata suunnittelemalla tarkkaan pysähtymiset, syömiset ja juomiset sekä tietenkin vaatteet. Minulle tämä pohdinta oli todella tärkeä osa valmistautumista, ja sunnuntai-aamuna olin kaikin tavoin valmis viihtymään pyörän päällä vaadittavat reilut kahdeksan tuntia.

Jännä nähdä, lähteekö leposyke taas nousuun ennen ensi viikon lauantain Kiskon kisaa! 

Ätsih ätsih ätsih

Silmiä ja nenää kutittaa, nenä vuotaa ja kurkkukin on kipeä. Koivun kukinta on täydessä käynnissä. Tänä vuonna siitepölyä on ilmassa niin paljon, ettei lääkityskään tunnu pitävän oireita kokonaan poissa. Viime kevään jälkeen sovin allergialääkärin kanssa, ettei aloiteta siedätyshoitoa, koska oireet pysyvät kurissa lääkityksellä. Tämän kevään jälkeen voisin ehkä olla eri mieltä.

Tukkoinen olo ja allergian aiheuttama tulehdustila näkyy tietysti myös Omegawaven mittauksessa. Tässä nousee stressitaso:

Ja tässä puolestaan laskee treenivalmius. Kun olokin oli huono, kävin Peten kanssa vain Märskyssä uimassa vajaan tunnin. Ei kyllä kulkenut yhtään, ja pari satasta piti himmailla, kun kolmosvauhtikin tunti melko pahalta.

Tänään aamulla lukemat olivat onneksi jo hieman paremmat. Toivottavasti ennusteet pitävät paikkansa ja huomenna sataa. Nyt ulkoilma tuntuu lähinnä myrkylliseltä ja pyrin olemaan sisällä ikkunat kiinni. Jos sataa, käyn huomenna juoksemassa. Jos ei sada, taidan sittenkin käydä juoksemassa kun ei tänne mökille muita kamppeita tullut mukaan.

Kokeilin eilen illalla ensimmäistä kertaa nenänhuuhtelukannua, ja se tuntui heti auttavan tukkoiseen oloon. Jännä vehje, mutta toimii hyvin kunhan muistaa hengittää vain suun kautta. Nenäkannulla valutetaan suolavettä toiseen sieraimeen, ja se valuu ulos itsestään lavuaariin siitä toisesta.  Mennessään se huuhtelee nenän limakalvot puhtaiksi. Kannattaa kokeilla, jos allergiat vaivaavat!

Pahoittelut minikuvista ja linkkien puuttumisesta, iPad ei ole ihan ykkösvehje bloggaamiseen mutta ainoa, mikä meillä on nyt mökillä mukana.

Hauskaa vappua!

Lauantai

Eilen muutin ihka ensimmäisen kerran treenisuunnitelmiani Omegawave-lukemien vuoksi. Jostain syystä leposyke oli aamulla kymmenisen lyöntiä korkeammalla kuin tavallisesti. Tunsin tietysti itsekin, ettei olo ollut ihan paras mahdollinen, ja että kannattaisi varmaankin tehdä jotain kevyempää. Ehkä kehossa oli jotain viruksenpoikasta.

Niinpä suunnitellun Wattbike-testin sijaan pyöräilin Pirkkolaan katsomaan kun seurakaverit lähtivät juoksemaan viimeistä kuukausittaista kuuden kilometrin raastoa. Huhtikuussa sama lenkki juostaan sitten vähän isommalla porukalla osana HelTri-cuppia ja silloin ajattelin itsekin olla viivalla. Argh jo etukäteen. Pirkkolan hiekkakolmonen on melko mäkinen, ja tuossa kisassa se ehditään juosta pariinkin kertaan.

Ei ole enää tarvetta nastoille, vaihtohommia tiedossa.

Maastopyörässä on tähän saakka ollut alkuperäinen, melko huonolta tuntuva satula. Missään kohdassa ei ole oikein ollut hyvä istua. Ajattelin kokeilla maantiepyörään pari vuotta sitten hankkimaani Selle Italia Divaa nyt maastopyörässä. Pete teki tarvittavat vaihtohommelit, ja jo parinsadan metrin ajelun jälkeen ero entiseen oli selvä; kuin sohvalla ajelisi. Ei tarvinnut jatkuvasti siirrellä pyrstöä eestaas, vaan hyvä paikka istuinluille löytyi ensi-istumalta. Taidan tilata jo toisen samanlaisen satulan maantiepyörään, siinä kun on nyt vain satulatolppa.

Illansuussa ajelimme Liikuntamyllyyn Helsinki Triathlonin järjestämään märkäpukukokeiluun. Saunojen yhteydessä on 17 metrin allas, ja sen ympärillä oli 4-5 maahantuojaa joiden pukuja sai sovitella. Tyydyin kokeilemaan vain Sailfishin G-range -pukua, josta olen kuullut paljon hyvää. Painon ja pituuden mukaan minulle sopiva koko olisi Small Medium, ja se menikin päälle yllättävän helposti. Jo tässä vaiheessa epäilykseni heräsivät, sillä olen tottunut hienoisesti hikoilemaan jo pukua pukiessa. Neopreeni oli ohuempaa ja ehkä joustavampaankin kuin omassa TYRrin puvussani. Uiminen puvussa tuntui tosi helpolta, mutta liu'ussa tunsin miten hihaan meni vettä. Minusta se ei ole hyvä juttu, vaikka maahantuojan edustajan mukaan siitä ei haittaa olisikaan. Pienempää kokoa ei ollut kokeiltavaksi, en tiedä olisiko se sitten ollut kuitenkin parempi.

Kaverin kanssa testaamassa.

Paikalla oli todella paljon porukkaa, ja aika moni oli kuullun perusteella ostamassa ensimmäistä pukuaan. Välillä altaassa oli niin monta innokasta kokeilijaa, ettei pieniltä törmäyksiltäkään vältytty.  Enemmän pukuja kokeilleet löysivät niistä todella paljon eroja, mm. kelluttavuudessa ja leikkauksissa. Pete tilasi itselleen juuri tuon G-rangen, hänelle siitä löytyi juuri sopiva koko. Hieno tilaisuus, toivottavasti toistuu!

Tänään edessä on sitten tuo eilen skippaamani Wattbike-testi, kun aamulla olo ja leposyke ovat olleet taas normaalit. Meinaan ensimmäistä kertaa mennä Pirkkolaan ajelemaan ja sen jälkeen vielä tekemään pienen palauttavan uinnin.

Mittausprotokollamuutoksia

Tapasin GoExpo-messuilla Omegawaven osastolla Omegawaven kehitysjohtaja Mikko J. Salmisen. Kyselin siinä paria juttua, ja hän antoi heti käyntikorttinsa ja kehotti laittamaan kysymyksiä tulemaan meilitse, kun ei heti osannut vastata näkemättä mittaustuloksiani. Niinpä kirjoitin kaikki mieltäni askarruttavat kysymykset meiliin, ja hän vastasikin ilahduttavan nopeasti heti maanantaina. Tämä postaus perustuu pääosin Mikon vastauksiin. Meilinsä lopussa hän kehotti laittamaan uudelleen meiliä, jos vielä on kysyttävää. Hieno juttu!

Olen tehnyt mittauksen aamuisin noin 10 minuutin kuluttua heräämisestä. Toisilla sydän käy heti herätessä normaalisti, toisilla herääminen kestää pitempään. Koska heräämisessä on isoja vaihteluita, kannattaisi kokeilla mittaamista eri aikoihin heräämisen jälkeen. Tein sellaisen muutoksen, että teenkin mittauksen vasta postin hakemisen ja suihkun jälkeen, kun olen varmasti kunnolla hereillä. Kahta mittausta eri aikoihin heräämisen jälkeen en vielä ole kokeillut, kun en ole muistanut tai ehtinyt.

Heti treenin jälkeen ei myöskään kannata tehdä mittausta, kun kroppa on vielä vähän sekaisin. Joskus olen tehnyt mittauksen 10 minuuttia treenin päättymisen jälkeen. Joskus olenkin saanut ihan kamalan huonoja tuloksia, ykkösen luokkaa. Treenin jälkeen pitäisi odottaa 30-60 minuuttia ennen mittausta.

Olen mitatessa tähän saakka katsellut sykekäyrää, kun on niin kiva nähdä miten se pumppu siellä ahkerasti jyskyttää. Tämä ei ole ollut hyvä juttu, sillä sekin kuulemma varmasti vaikuttaa tulokseen. Nyt on pitänyt laittaa iPadiin äänet päälle ja katsella kattoon pari minuuttia kestävän mittauksen ajan ja odotella piippausta mittauksen päätteeksi.

Aamuisin minulla on cardiac readiness -lukema ollut jatkuvasti 9 tai 10, vaikka en varmasti ole joka aamu ollut täysin palautunut edellisistä treeneistä. Tämä johtuu siitä, että kardiovaskulaarinen järjestelmä (sydän ja verenkierto) palautuvat nopeasti ja kertovat minun olevan hyvässä kunnossa. Väsymys johtuu pääasiassa siitä, että lihakset eivät vielä pystyneet palautumaan. Lihasväsymyksen onneksi tuntee, kardiovaskulaarista väsymystä ei. Triathlonisti voi saada kasvatettua harjoitustehoa  vaihtelemalla lajeja ja treenaamalla fiksusti, vaikkapa uimalla silloin kun jalat ovat väsyneet edellisestä treenistä.

Kaikki alle ysin lukemat on mitattu heti treenin jälkeen.

Toinen kysymykseni koski aerobic readiness -käyrää. Se näyttää minulla usein treenin jälkeen parempaa lukemaa kuin ennen treeniä, mikä tuntuu erikoiselta. Luulisin, että ennen treeniä on valmiimpi treenaamaan kuin treenin jälkeen. Tämäkin asia selvisi mielenkiintoisella tavalla: suorituksen jälkeiset mittaukset ei kerro mitään, ja ne pitäisikin filtteröidä pois tuloksista. Tällainen ominaisuus on tulossa Omegawaveen jatkossa. Kovan treenin jälkeisen päivän lepomittauksessa  aerobisen käyrän pitäisi olla pudonnut ja jos harjoitus on ollut kehittävä, seuraavaksi päiväksi sen pitäisi nousta alkutasoa ylemmäksi ja silloin voi taas tehdä kovemman treenin. Käyrän seuraaminen varmasti helpottuu nykyisestä, kun treenien jälkeiset mittaukset suodatetaan pois.

Näyttääpä huonolta trendiltä... Treenien jälkeen mitatut huippulukemat pitäisi suodattaa pois.

Ylikuormitusta voi arvioida kahdella tekijällä: Jos recovery pattern jää jatkuvasti vihreän ala- tai yläpuolelle, niin silloin kysymyksessä on sympaattinen tai parasympaattinen rasitustila. Toinen vaihtoehto on aerobisen ja anaerobisen indeksin seuraaminen. Jos aerobinen putoaa ja anaerobinen nousee, niin kyseessä on todennäköisesti ylirasitus.

Epäilen tuon yhden vihreän alueen yläpuolelle menneen mittauksen
johtuneen liian aikaisesta aamumittauksesta.

Lopuksi Mikko vielä kirjoitti, että jos aina palautuu seuraavaksi päiväksi 9-10 tasolle, voi alkaa lisätä treenin määrää tai intensiteettiä. Luulenpa, että lisää treeniä on luvassa joka tapauksessa kevään edetessä ja pyöräilykelien taas koittaessa. Nyt viime viikot on kyllä ollut tosi hyvä olo, kun en ole enää tehnyt mitään muita treenejä kuin ohjelmassa olleet! Uusi mottoni onkin, että mieluummin hieman liian vähän treeniä kuin vähän liian paljon.

Omegawave-käppyröitä

No nyt keksin miten saan screenshotteja iPadistä! Sen myötä voin jakaa myös hieman lisää kokemuksia Omegawavesta. Viime viikolla aloin mittailla valmiutta aamun lisäksi myös heti treenin jälkeen. Johan alkoi käyrät kehittyä! Nuo kaksi vitosta ja yksi kolmonen tulivat heti hiihtolenkkien jälkeen. Aamumittauksissa olen saanut poikkeuksetta lukemaksi 9 tai 10.

Stressilukemat käyttäytyivät samansuuntaisesti: heti treenin jälkeen koholla ja seuraavana aamuna normaalitasolla (2). Tämä on ihan järkeenkäypää. Mittauksen aikana näytöllä näkyy EKG-käyrän tyyppinen punainen viiva, ja kovissa stressimittauksissa olen itsekin nähnyt, miten se on epäsäännöllisempi kuin alhaisen stressin mittauksissa. Myös mahdolliset lisälyönnit on helppo nähdä itsekin mittauksen aikana. Niitä tulee silloin tällöin.

Palautumiskäyrässä näkyy, että palautuminen ei heti treenin jälkeen ole vielä ehtinyt alkaa, vaan lukemat ovat keltaisella vihreän alueen alapuolella. Kuten muissakin mittareissa, seuraavana aamuna kaikki näyttäisi olevan taas ihan ok. Viimeisin mittaus on tältä aamulta, toiseksi viimeinen on otettu eilen kahden maissa iltapäivällä uintitreenin jälkeen ja kolmanneksi viimeisin puolestaan on status ennen koko päivän autossa istumista lauantaina.

Adaptation reserves mittaa sitä, kuinka hyvin verenkiertoelimistö kykenee sopeutumaan fyysiseen stressiin ja ympäristöön. Aika samankaltainen viiva siitä muodostuu kuin noista aikaisemmistakin, mutta samasta datastahan sekin määräytyy. Tänään aamulla on ollut tankki täynnä!

Viimeisenä tämä minua vieläkin ihmetyttävä Aerobic Readiness. Olisin jotenkin olettanut, että eilisen kevyen uinnin ja lauantaisen lepopäivän jälkeen aerobinen valmiuteni olisi ollut nousussa, mutta se näyttääkin menevän päinvastaiseen suuntaan. Huippulukema näyttää tulleen pitkän hiihtolenkin jälkeisessä mittauksessa. Aikaisemminkin olen huomannut, että tämä käyrä nousee heti rasituksen jälkeen ja laskee lepopäivän jälkeen.

Vastaava aineenvaihduntakäyppyrä muodostuu myös anaerobisesta valmiudesta. Aerobisen ja anaerbisen lukemia ei voi keskenään verrata kuten ei myöskään kahden henkilön absoluuttisia arvoja. Anaerobinen valmius vaihtelee ainakin minulla hieman vähemmän kuin aerobinen.

Soitin tänään Omegawaven vaihteeseen, ja olisin sitä kautta pyytänyt asiakaspalveluun kysyäkseni vähän lisätietoja näistä aerobisista ja anaerobisista valmiuksista. Haluaisin lisäksi tietää, miten voisin pitemmällä tähtäimellä seurata palautumista rankoista treeneistä. En usko, että kroppa on viime viikolla ollut joka aamu täysin palautunut edellispäivän pitkistä hiihdoista, vaikka "Cardiac Readiness" on ollut hyvissä lukemissa. Harmi vaan, että Omegawaven vaihde on auki vain virka-aikaan 8-16, enkä silloin ehtinyt soittelemaan.

Laidasta laitaan

No nyt on Pyhävaarakin huiputettu, kerrassaan huikaisevat maisemat oli sielläkin. On kuin satumetsässä hiihtelisi. Viikon alkupäivinä hiihdin vapaata vuokrasuksilla varmaankin aika puutteellisella tekniikalla. Kroppa joutui niin koville, että Omegawavekin antoi "cardiac readiness" - lukemaksi heti maanantaisen kahden tunnin hiihtolenkin jälkeen ykkösen (Very poor, passive rest is preferred. Doctor consultation recommended). Aamulla olin saanut kuitenkin huippulukeman eli 10, ja jo muutamassa tunnissa olin onnistunut saavuttamaan asteikon toisen pään. Kropassa tuntui tietysti vielä edellisenkin päivän melko kova hiihto. Tämä treenin jälkeen testaaminen on tuonut ihan uuden ulottuvuuden palautumisen seurantaan, kun lukemat välillä menevät jo punaiselle tai ainakin keltaiselle alueelle. Aamuisin minulla on keho tähän mennessä ollut aina hyvin palautunut. Mielenkiintoista nähdä, miten alas lukema heti treenin jälkeen tippuu ja miten pian se sieltä taas nousee.

Toistin mittaukset vielä reilun parin tunnin ja viiden tunnin päästä treenin päättymisestä. Cardiac readiness -lukema oli ensin 5 (Recovery or recuperation activities preferred.) ja muutaman tunnin lepäilyn jälkeen jo 8 (Good. Cardiac system is ready for activities up to high intensity and high volume). Aika nopeasti se lukema siis nousee, mutta mieli ei kyllä tehnyt treenaamaan enää samana päivänä. Vaikka verenkiertoelimistö olisikin jo valmis uuteen treeniin, palautuminen voi muuten olla vielä ihan kesken.

Koska alla oli pari vähän kovempaa treenipäivää, ajoin eilen itsekseni Kuusamoon uimaan. Siellä polskuttelin reilun tunnin mittaisen treenin. Altaassa oli vain yksi rataköysi, jonka toisella puolella oli kahden ja toisella puolella kolmen radan verran tilaa. Samaan aikaan uimassa oli joku koululuokka sillä kahden radan osuudella ja muutama vesijuoksija sillä isommalla. Uinti tuntui mukavan palauttavalta ja automatkakin meni ihan hyvin jäisestä tiestä huolimatta.Välillä olen vähän joutunut epäilemään takavetoisen auton etenemiskykyä, mutta ainakaan toisetaiseksi en ole jäänyt mihinkään jumiin. Toissapäivänä olimme tulossa kavereiden mökiltä, kun liikenne seisoi Vuosselin rinteiden ylämäessä. Joku auto siellä peruutteli mäkeä alas, olisikohan ollut kitkarenkailla liikkeellä kun ei päässyt jäistä mäkeä ylös.

Tälle päivälle olimme varanneet jo etukäteen hiihto-opetusta perinteisen hiihtoon. Vajaat puolisentoista tuntia hiihdimme Markku-nimisen oppaan kanssa tasatyöntöä, yksipotkuista, vuorohiihtoa ja ankkaa ylämäkeen. Hiihtoa myös videoitiin ja niitä pätkiä sitten yhdessä katseltiin treenin jälkeen. Hyviä neuvoja sateli: tasatyönnössä pitää saada yläkroppa mukaan, eikä työntää vain käsillä. Lisäksi minulla menevät polvet tasatyönnössä liikaa koukkuun. Hiihdän myös liian pystyssä asennossa, etunojaa enemmän. Ylämäkihiihtoonkin saimme hyviä vinkkejä. Kirjoitin kommentit muistiin, täytyy palata niihin taas ennen huomista hiihtolenkkiä. Ei siinä hiihdossa meillä kummallakaan mitään isoa vikaa ole, vähän viilausta vaan kaipasimme.

Opastuksen jälkeen kävimme syömässä ja sitten hiihdimme Rukan ympärysreitin, reilut kahdeksan kilsaa. Kyllä se perinteisen hiihto vaan tuntuu todella paljon helpommalta kuin luisteluhiihto. Onhan sitä toki aika paljon enemmön tullut hiihdettyäkin. Pete osti jotain hienoa fluoriluistovoidetta, ja luisto tuntui tänään olevan ihan loistava ja mikäs oli hiihtäjän hiihdellessä, kun maisemat ja välineet olivat kohdallaan. Omegawave-lukemakin oli pudonnut lenkin jälkeen aamun ysistä vain vitoseen, joten eiköhän heti huomenaamulla taas lähdetä ladulle! Palautumiskarkitkin on jo melkein syöty, joten energiakaan ei lopu kesken.

Aamulla oli mökin takapihalla näin nättiä. Valaistu latu menee tuon valaisinjohdon kohdalla, ja kuvan keskiosassa näkyykin meidän oma latu ladulle. Siinä on just sen verran alamäkeä ja muuta yllätystä, että pari kertaa on jo pyllähdetty.

Terve sydän terveessä kehossa

Perjantaina lääkäri soitti 24 h EKG:n tuloksista ja tänään tuli vielä kirjallinen lausunto postitse. Tulokset olivat hyvät, eivätkä antaneet aihetta lisäselvityksiin. Vuorokauden aikana oli nähtävissä normaalin sykevälivaihtelun lisäksi kuusi kammiolisälyöntiä ja pieni määrä (alle 100) yksittäistä eteisperäistä lisälyöntiä. Tällainen määrä lisälyöntejä levossa on ihan tavallista ja vaaratonta. Näitä vaarattomia lisälyöntejä olen joskus itsekin havainnut, toiset ovat kuulemma herkempiä niitä huomaamaan kuin jotkut muut.

Olen nyt vajaat pari viikkoa käyttänyt Omegawavea. Aluksi tein mittauksia aina aamuisin ja sen lisäksi joskus ennen ja jälkeen harjoituksen. Datapisteitä kertyi niin paljon, että ajattelin olevan jotenkin selkeämpää mitata vain aamuisin, varsinkin kun en ihan vielä aina ymmärrä että millaisia tuloksia milloinkin pitäisi osata odottaa.

Toistaiseksi aamulukemat ovat ollet tosi hyviä. Alla muutama esimerkkikuva mittauksista ja lyhyet, Omegawaven verkkosivulta nappaamani selitykset.

Cardiac Readiness kertoo, miten valmis sydän- ja verenkiertoelimistö on treeniin. Jo parina päivänä olen päässyt kymppiin, useimmiten ysiin.

Recovery Pattern kertoo, miten palautuminen sujuu. Jos mennään vihreän alapuolen keltaiselle alueelle, palautuminen ei vielä ole alkanut, vaan elimistö on "fight or flight" -tilassa. Jos taas lukemat ovat vihreän yläpuolella keltaisella, palautuminen on edelleen kesken. Minulla lukemat ovat olleet jatkuvasti vihreällä ja palautuminen näyttää sujuvan hyvin.

Kolmas mielenkiintoinen mittari on Aerobic Readiness. Se kertoo, miten tehokkaasti aerobinen energiatuotanto sujuu. Tärkeää on, että käyrä on pitemmällä aikavälillä nouseva. Omegawaven mukaan sitä voi verrata superkompensaation käyrään.  

Jossain vaiheessa meinaan kyllä soittaa Omegawaven tukeen ja yrittää vielä paremmin ymmärtää näiden mittareiden käyttäytymistä ja niiden keskinäisiä riippuvuuksia. On tämä mittaaminenkin ihan jännä harrastus, varsinkin nyt kun olo on levännyt ja jaksavainen ja mittaustuloksetkin sen vahvistavat.

Valmis vai ei?

Kävin maanantaina taas Helsingin Urheilulääkäriasemalla hakemassa Holter-laitteen jatkuvaa EKG-mittausta varten. Hula sijaitsee todella kauniissa, alunperin yksityiseksi synnytyssairaalaksi rakennetussa talossa Töölössä.

Paasikivenkatu 4

Ensin otettiin lepo-EKG ja sitten rintakehään kiinnitettiin elektrodit (tms.) toista mittausta varten. Piuhojen päässä oli pieni patterilla toimiva laite, joka tallensi sydämen jokaisen lyönnin. Ihan kohtuullisen pieni oli se laite, ainoastaan yöllä siitä oli haittaa kun en voinut nukkua normaaliin tapaan vatsallani ja piuhat olivat muutenkin tiellä. Sairaanhoitaja selasi pikaisesti tulokset kun kävin palauttamassa laitteen tiistaina. Mitään ihmeellistä hän ei niissä havainnut, vain muutaman harmittoman lisälyönnin. Reilun viikon päästä saan tuloksista lääkärin lausunnon ja silloin voin toivottavasti panna pisteen tälle sydämen tsekkailulle. Hyvin se pumppailee.

Pyörät taustalla.

Samalla käynnillä kävin vielä kuntotestin tehneen liikuntafysiologin pakeilla, kun ylirasitusepäily oli jäänyt kaihertamaan mieltä. Kerroin vähän enemmän testiä edeltävien viikkojen harjoittelusta, etenkin sen että edellisellä viikolla olin hiihtänyt pari tuntia ja pyöräillyt yli neljä tuntia kovassa pakkasessa. Fysiologinkin mielestä on mahdollista, että palautuminen noista treeneistä oli kuntotestissä edelleen kesken, ja tulokset siksi viittasivat ylirasitukseen. Kuntotestin kirjallisessa raportissa lukikin sitten, että testin aikana "saattoi olla aavistuksenomaisia viitteitä ylirasituksesta."

Pysyn nyt alkuperäisessä suunnitelmassani ottaa tämä viikko enempi levon kannalta ja palailen pikkuhiljaa treenin pariin. Olo on kyllä jo nyt ihan normaalin hyvä, mutta ei parista ylimääräisestä lepopäivästä varmaan kovinkaan paljon haittaakaan voi olla. Levätään nyt sitten kunnolla kun tähän ruvettiin.

Kävin hakemassa Omegawaven postista tiistaina. Se oli pakattu niin isoon kuplakirjekuoreen, ettei mahtunut postilaatikkoon. Aamulla tein ensimmäisen mittauksen, ja melkein kaikki mittarit olivat vihreällä. Hieman perehtymistä vaatii eri arvojen merkityksen selvittäminen, en ole ihan vielä kartalla siitä mitä  ne kaikki kertovat. Esimerkiksi päivän aikana oli aerobic readiness pudonnut pari pistettä ja anaerobic readiness puolestaan noussut vastaavasti. Omegawave-yhteisössä on kysymyksiin vastattu melko kattavasti, joten eiköhän tuo valmiuslukemien muutos sieltä lukemalla selviä.

All systems: GO.

Oli tästä ylirasitushässäkästä ainakin se hyöty, että hyvinvointiin ja jaksamiseen liittyvät asiat ovat kirkkaana mielessä, kun treenimäärä keväällä taas lähtee nousuun. Tästedes pysyn tiukasti treeniohjelmassa enkä sooloile, nukun ja syön hyvin ja pyrin kaikin tavoin opettelemaan oman kehon  tuntemusten tunnistamista ja kuuntelemista. Varmuuden vuoksi mittaan myös ortostaattista sykettä ja käytän Omegawavea palautumisen seurantaan. Kevättä ja valoa kohti!