Juoksu, juoksu, vesijuoksu

Nyt puolimaratonille treenatessani on ohjelmassa ollut aika paljon juoksua ja etenkin intervallitreeniä. Tykkään juosta nämä treenit radalla, kun siellä on aina tasaista ja matka niin helposti mitattavissa. 

Kyllähän siinä Suunnon Ambit2 S:säkin näkyy juostu matka, mutta se tuppaa olemaan aavistuksen liian optimistinen, toisin sanoen piippaa kilsan juostuksi jo noin 950 metrin jälkeen. 

Meitä lähin juoksurata on Otaniemessä noin kolmen kilsan päässä ja yleensä olen ajanut sinne Jopolla rantoja pitkin. Vain joskus heikkona hetkenä olen turvautunut autoon. Näin oli esimerkiksi viime viikon keskiviikkona, kun kävimme Peten kanssa juoksemassa 30 minuutin testijuoksun tuulessa ja tuiskussa. Taas oli treenikaveri tarpeen, kun sisäsyntyinen motivaatio ei ollut säästä johtuen ihan korkeimmillaan. Meidän kanssa samaan aikaan radalla oli myös joku Triathlon Suomen juoksutreeniporukka. 

Oli synkkä ja myrskyisä ilta, ja silti lähdettiin lenkille.

Vaan tuli se testijuoksu onneksi juostua, ja sen jälkeen olen juoksennellut 200 ja 1000 metrin vetoja eri vauhdeilla. Parilla viime kerralla olen onnistunut myös minulle vaikeammassa asiassa eli nousujohteisuudessa. Olen osannut säästää voimia loppuun niin, että viimeisimmillä veroilla mennään kovinta vauhtia. Siitä on tullut mukavia onnistumisen elämyksiä, vaikka itse vauhdista en niitä olekaan saanut. Testijuoksussakin sivusin viime syksyn kehnointa tulosta.

Vesijuoksu on myös tehnyt paluun ohjelmaan, tällä kertaa vammoja ehkäisevässä tarkoituksessa. Se vastaa kuulemma huonoa hierontaa. Kerran oli yksi vartin pyrähdys uintitreenin jälkeen, tänään juoksin Leppävaaran uudessa altaassa kokonaiset 45 minuuttia. Yritin lainata yhden työkaverin asennetta, hän kun kertoi rakastavansa vesijuoksua. Minulla ne vahvimmat myönteiset tunteet herättää uinti. Siksi palkitsin itseni tänään kymmenen minuutin uinnilla vesijuoksun jälkeen. Ensin työ, sitten huvi.

Uintiradalla oli kyllä niin täyttä ja "nopeallakin" radalla niin eri vauhtista porukkaa, että oli ihan hyvä ettei uinti ollut tänään se pääasia. Alkaa olla jo aika ikävä Märskyä, joka ilmeisesti aukeaa remontin jälkeen vajaan kolmen viikon kuluttua 21.10.

Selkä jumissa, viikko maratoniin

Ironman-kisan jälkeen aloitimme uuden valmentajan etsinnän laittamalla viestiä Lemmettylän Teemulle. Joitakin viestejä siinä vaihdeltiin ja muutaman päivän harkittuaan Teemu lupautui hommaan. Jee! Tapasimme syyskuun puolivälissä, ja siinä tavoitteista jutustellessamme Teemu kysäisi, että mitäs jos juoksisitte maratonin vielä tänä vuonna. No tuumasta toimeen ja kalenteria selailemaan. Päädyimme valitsemaan ajankohdaksi 24.10. ja paikaksi Kaarinan.

Reilut neljä viikkoa on treeniohjelmassa ollut melko paljon juoksua. Lisääntynyt juoksumäärä on pikkuhiljaa saanut selän jumiutumaan niin, että tällä viikolla piti yksi juoksutreeni vaihtaa vesijuoksuksi. Melko huono vaihtokauppa, jos minulta kysytään, mutta minkäs teet. Tapiolan uimahalli avataan vasta 6.11., joten Mäkelänrinteeseen saakka piti ajella.

Viime sunnuntaina kävimme pitkällä maastopyörälenkillä, ja lähtö oli Leppävaarasta. Siinä seuraa odotellessamme fiilistelimme sitä, miten mahtavaa on, että vajaan vartin pyörämatkan päähän avataan tammikuussa peruskorjattu, laajennettu uimahalli ja ensi kesänä myös maauimala. Ulkoaltaassa oli jo vettä ja ratoja kaikkiaan kymmenen!

Nyt syksyllä tuli treeniohjelmaan sellainenkin muutos, että vaihdoimme kuntopiirin salitreeniin. Se vähän harmitti, sillä kuntopiiriin on ollut aina kiva mennä ja treenaamisen lomassa on tavannut mukavia tyyppejä. Toisaalta nyt vapautui perjantai-ilta muulle treenille ja tuli vähän lisää väljyyttä kalenteriin.

Salihommat aloitimme uudessa Mankkaa Esport Expressissä, johon on meiltä vain muutaman kilsan matka. Ostimme salille samantien vuoden kortit ja kolme PT-tapaamista. Pari kertaa olemme siellä nyt ehtineet käydä, ja ihan hyvin olemme mahtuneet tekemään omat muuvimme. Salin parvella on juoksumattoja, kuntopyöriä ja soutulaitteita, joilla hikoillessa voi seurailla viereisen Turuntien liikennettä.

Vähän jännittää lähteä juoksemaan maratonia. Ennätys olisi kiva yllätys, joten toivon pystyväni juoksemaan kovempaa kuin vuosi sitten Rantamaratonilla, jolloin loppuaika oli 4.11. Neljän tunnin haamuraja taitaa olla vähän liian kaukana, kun siihen vaadittava kilsavauhti 5:40 on ainakin toistaiseksi lenkeillä tuntunut melko kovalta.

Vanha kaava paras kaava

Joitakin kuukausia on tässä jo odoteltu Espoon puolikkaan triathlonkisan lisäinfoa ja ilmoittautumisen avautumista. Eilen laitoin kysymyksen kisasta TriForFunin fb-sivulle ja sain tällaisen vastauksen: "Espoon suhteen ei saada toiveiden mukaan suljettua pyöräreittejä  nyt pikamietinnässä mitä kisan kanssa tänä vuonna tehdään!" 

Kisahermo meni, ja piti alkaa nopeasti miettimään suunnitelmaa B. Ennen Köpiksen täyttä matkaa pitäisi kuitenkin yksi puolikas saada kisattua. Ulkomailta tietysti löytyisi kisoja, mutta katseet kääntyivät Klassikon eli Joroisten suuntaan. Muistin Sporttaillaan-blogin Hannan kaupitelleen osallistumisoikeuttaan aikaisemmin, ja teimmekin siitä tänään kaupat. Hanna ehti jo hoitaa  muodollisuudet Finntriathloninkin suuntaan, joten nyt on oma nimi osallistujalistalla. Petellä puolestaan on tiedossa ystävä "uinnin tukiopetusryhmästä", jolla oli sekä kisalippu että hotellihuone Varkaudesta varattuna eikä tarvetta kummallekaan. Bingo!

Nyt kisasuunnitelmaan mahtuu myös Kiskon perusmatka. Minulle se olisi jo kuudes peräkkäinen, ja olisihan sinne tuttuihin maisemiin kiva päästä tänäkin vuonna. Josko Kiskoon taas riittäisi hellettä? Vedet saisivat toki kisaan mennessä lämmetä niin, ettei tänä vuonna tarvitsisi lyhentää uintimatkaa 1000 metriin kuten viime vuonna.

Ennen tri-kisoja ehdin osallistua pariin juoksukarkeloon, jos jalka vaan paranee ajoissa: Länsiväylä-juoksu on huhtikuussa ja Helsinki City Run toukokuussa. Nyt akillesjänne tuntuu jo ihan kohtuuhyvältä. Jos jalka säilyy oireettomana, aloitan varovaiset juoksukokeilut ehkä parin viikon päästä. Kävin tänään niitä silmälläpitäen ostamassa uudet lenkkaritkin, Asicsin DS Trainerit. Ne ovat neutraalit kengät, joissa kantapää on vähän korkeammalla kuin nykyisissä Newton-lenkkareissani. Rasitusta pitäisi siksi niillä tulla akillesjänteelle vähemmän.

Lenkkarit kevään väreissä.

Lauantaina kävin taas vesijuoksemassa. Otin vesijuoksuvyön lainaan Tapiolan hallista, ja puuskuttelin menemään 50 minuuttia. Tein pieniä teräviä spurtteja altaan syvässä päässä ja yritin muutenkin olla mahdollisimman pystyssä, ettei menisi fuskuksi. Olin jo etukäteen päättänyt, että ainakin kolme varttia "juoksen" ja sitten palkitsen itseni tonnin uinnilla. Strategia toimi ja uinti tuntui lopulta niin mahtavalta, etten malttanut pysyä alkuperäisessä suunnitelmassa vaan uin 1300 metriä. Tapiolan hallissa luonnonvalo on kyllä ihan mielettömän hieno, veden alla näyttää siellä ihan erilaiselta kuin missään muualla.

Eilen kävin hiihtämässä monen muun sadan hiihtäjän kanssa Oittaalla, olipas ruuhkaista. Pertsaa menin, mutta varsinkin vuorohiihto ylämäkeen tuntui akilleksessa. Yritin sitten lykkiä tasatyöntöä menemään mahdollisimman pitkät pätkät, mutta mäkisellä reitillä se ei ollut ehkä ihan sitä mitä treeniltä haettiin "pk, ei saa hengästyä". Sain onneksi vuokraamosta lainaksi kylmäpussin jalalle siksi ajaksi, kun odottelin Peteä saapuvaksi juoksulenkiltään. Illalla jalka oli taas oireeton, mutta melkein päätin jo hankkia vapaan hiihtotavan kamppeet tänä talvena.

Löytöjä

Olin jo pari päivää miettinyt, että kirjahyllyihin pitäisi saada lisää tilaa raivaamalla pois sellaiset kirjat, joita en enää toista kertaa aio lukea. Tänään aloitin makuuhuoneen kirjahyllyistä, ja kierrätettävää löytyikin melkoisesti. Kuten niin usein siivotessa, kivojakin yllätyksiä löytyi. Yksi esimerkki on tämä useita vuosia sitten ilmestynyt Pirjo Saarnion kirja Irti makeanhimosta, jonka voisin nyt lukaista uudelleen:

Toinen kiva yllätys oli vuonna 2008 käymäni maratonkoulun materiaalipaketti, joista löytyi myös yksi sivu nyt minulle valitettavan ajankohtaisista akillesvaivoista. Fysioterapeutti Elina Tervola piti silloin luennon juoksijan tyypillisimmistä raistusvammoista ja niiden ennaltaehkäisystä.

Materiaalista: "Akillesjänteen vammojen oireita ovat jänteen kipu ja jäykkyys aamuisin ja rasituksen aikana tai sen jälkeen. Jänne voi olla kosketusarka tavallisimmin 4-5 cm kantaluukiinnityskohdan yläpuolella, turvonnut ja äkillisissä rasitusvaivoissa se voi myös narista.

Akilleskivulle altistavia ulkoisia syitä ovat mm. muutokset liikuntatottumuksissa, liiallinen harjoittelu, muutokset liikkumisalustassa ja huonot jalkineet. Yksilötasolla altistusta lisäävät kuormitusakselin virheet, päkiäjuoksu, jalkaterän yli- tai alipronaatio, pohjelihasten kireys, lihasepätasapaino ja ikä."

Vasemman jalkani akillesjänne kipeytyi taas puolitoista viikkoa sitten Esport Arenalla juostun treenin jälkeen. Jo sitä ennen se oli aina Esportin treenien jälkeen kipeä seuraavana päivänä, mutta nyt kipu tuntui pitempään, useampia päiviä. Syytän tästä Esportin kovaa juoksualustaa. Treeneissä on tehty aina myös aika paljon juoksutekniikkaa ja juostu kovaa, mitkä molemmat rasittavat jalkoja.  Lisäksi juoksen Newtoneilla, joissa on vain 4 mm droppi (kanta on 4 mm korkeammalla kuin päkiä) ja siksi ne rasittavat pohkeita enemmän kuin jotkut toiset kengät.

Olen kysellyt ohjeita Jupikselta, Juoksuklubin Kimiltä ja lukenut myös Juoksufoorumilla olevia akilleskeskusteluja. Niiden perusteella olen päättänyt pitää juoksutaukoa niin pitkään, että akillesjänne on oireeton ja sitten vielä kaksi viikkoa. Tauon juoksu pitää aloittaa tosi varovaisesti, esim. 2x10 min kerrallaan ja siitä pikkuhiljaa määrää lisäämällä.

Kuntopiirissä teen hyppyjen aikana korvaavia liikkeitä (kyykyt, päkiälle nousu) ja uidessa olen yrittänyt altaan päästä ponnistaessani käyttää enemmän oikeaa jalkaa. Hiihtotreeneissä olen uinut vapaatta, kun se ilmeisesti rasittaa akillesta vähemmän kuin perinteinen tyyli. Nyt akilleksen tilanne on sellainen, että se tuntuu aamuisin vain vähän jäykältä ja päivisin tuntuu ehkä jotain jos oikein kuulostelee.

Akillesvaivat voivat pitkittyessään kehittyä todella pahoiksi (lue vaikka tästä blogista), joten olen supervarovainen tämän jalkani kanssa, eikä juoksemaan ole mitään kiirettä. Esportissa en ainakaan aio enää juosta. Jos hyvin käy, voin palata Juoksuklubin treeneihin maaliskuussa kun ne taas juostaan ulkona.

Äärimmäisiinkin toimiin olen ryhtynyt: eilen kävin vesijuoksemassa puolisen tuntia. Juoksin ilman vyötä, ja aika paljon piti sätkiä, että pysyin pinnalla. Vauhdin hurmaa en kokenut, sen sijaan tein erilaisia liikkeitä käsillä: käsi nyrkissä, auki, scullingia jne. Vesijuoksusta en mitenkään saa samanlaisia kiksejä kuin uinnistä. Jotenkin siinä tulee taisteltua enemmän vettä vastaan kuin liikuttua sen kelluttamana kevyesti eteenpäin. Korvissakaan ei humise kivasti vesikuplat vaan uimahallin kakofonia ihan suodattamatta. Kyllä sitä kuitenkin jaksaa, kun miettii ensi elokuuta ja Köpiksen Ironman-kisan juoksuosuutta.

Vesijuoksua ja palkinto

Vesijuoksu on kyllä maailman t-y-l-s-i-n-t-ä liikuntaa. Kaksikymmentä minuuttia juoksin tänään vedessä, toivottavasti ne hermoradat siitä ottivat opikseen. Vesijuoksun jälkeen palkitsin itseni triatlon-uintitunnilla keskiviikkoiseen tapaan. Treenasimme mm. lähtöjä vedestä; ensin normaaliasennosta ja sitten selältään kellumasta. Ohje oli uida sprinttityyliin vähän kovempaa vauhtia. Välillä nousimme altaasta harjoittelemaan käsivetoa kuivalla maalla kepin avulla. Siitä tuntui olevan ihan heti konkreettista hyötyä, vaikka se selkään vähän ottikin. Ensi viikolla kokeillaan sitten uintia märkäpuvulla. Saan onneksi sellaisen lainaksi seurakaverilta (kiitos!).

Kuntosalillakin kävin, tein ihan normikeskivartalotreenin. Eilinen treeni tuntui vielä lihaksissa, mutta nyt on jo kaksi kuntosalikertaa tälle viikolle kasassa. Hyvä minä! Onkohan tämä kuntoilu lähtenyt jo vähän lapasesta? Huomenna ainakin on ansaittu lepopäivä.

Nipin napin pinnalla

Työmatkapyöräilykilsoja kerti tänään reilut 20, kun poljin aamulla ensin Pitskuun yhteen palaveriin ja sieltä sitten työpaikan kautta kotiin. Oli ihana polkea auringonpaisteessa asfaltilla. Loskaakin toki oli paikka paikoin, muttei ihan niin paljon kuin viime viikolla.

Kokeilin vesijuoksua ilman vyötä jo viime kesänä mökkijärvessä fysioterapeuttiystäväni kehoituksesta. Samalta tuntui tänään altaassa kuin silloin ekallakin kerralla: melkein upposin, mutta en sitten kuitenkaan ihan. Leukaan asti oli vettä, kun yritin nostaa polvia korkealle. Syke ainakin nousi ja pidinkin aina altaan päässä pienen breikin. Ilman vesijuoksuvyötä ei ainakaan pääse löysäilemään! Juoksin 10-15 minuuttia (200 m), ja sitten siirryin uimaradalle.

Uimareita oli tänään todella paljon kaikilla radoilla. Sain uitua 1500 metriä vaparia. Tänäänkin yritin keskittyä käsivetoon ja koko kropan käyttämiseen. Olen menossa hankkimaan lisäoppia Cetuksen huhtikuun lopulla alkavalta vapaauinnin jatkotekniikkakurssilta. Toivottavasti kurssille tulee riittävästi muitakin uimareita, ettei sitä vaan peruta. Nyt vapaita paikkoja on jäljellä vielä yhdeksän... Kurssi pidetään Keski-Espoon uimahallissa maanantaisin klo 20.00-20.40.

Peten kanssa ilmoittauduimme Helsinki Triathlonin kevätleirille. Se pidetään Vierumäellä huhtikuun viimeisenä viikonloppuna. Ohjelmassa yhteisiä treenejä ja luentoja mukavassa suhteessa. Toivottavasti lumet sulavat siihen mennessä! Autoonkin pitää hankkia joku pyörienkuljetussysteemi ennen leiriä, jotta saamme omat pyörät mukaan. Mukava kevät on tulossa!