Bike fit

Facebookissa osui silmiini jokin aika sitten luento "Marginal Gains: Myth or Math & Muscle? Bike Fit for Performance", joka järjestettiin viime lauantaina Yan Bussetín Triathlon Cornerissa Vallilassa. Sain Petenkin houkuteltua mukaan. Näin tapahtumaa markkinoitiin:

Free lecture for anyone interested in knowing how physiology and principles of physics impact on cycling performance and how to gain speed and what are the associated costs.

The lecture is given by coach David Tilbury-Davis, who has been coaching professional and age-group athletes across the world over 20 years and helped them to achieve World Championship and Commonwealth Titles, age group wins as well as countless PRs. There will be an Q&A at the end of the presentation for anyone to ask bike fit related questions. 

Luento käsitteli siis sitä, kuinka fysiologia ja fysiikan periaatteet vaikuttavat pyörävauhtiin, sekä miten ja minkä kustannuksella sitä voi saada lisää.

Mieleen jäi kuitenkin se, että alle kolmenkympin vauhdeissa (joilla pääsääntöisesti ajelen) päähuomio kannattaa olla mukavuudessa, sillä aerodynamiikka on merkittävämmässä asemassa vasta kovemmissa, yli 35 km/h -vauhdeissa. Mitä rennompana pystyy olemaan, sitä parempi. Todella aggressiivisessa asennossa joutuu jännittämään uusia lihaksia, mikä nostaa sykettä.

Kuskin kropan osuus ilmanvastuksesta on 80 %, vasta sitten tulevat kypärä, etupyörä ja pyörän runko, tässä järjestyksessä.

Sen verran vakuuttava oli luento, että varasimme yhteisen ajan bike fitiin viime tiistaille. Olen ajanut samalla pyörällä jo yli viisi vuotta, ja tämä olisi nyt ensimmäinen kerta, kun joku oikein kunnolla ajan kanssa perehtyisi ajo-asentooni.

Jo aikaisemmin olen vaihtanut aika-ajotangot ja satulan. Lähes heti pyörän ostettuani vaihdoin aika-ajotangot ja satulan. Minulla on pyörän päällä ollut ihan hyvä olla, mutta halusin tietää, voisiko jollain pienillä muutoksilla saada asentoa vieläkin mukavammaksi.

Viilattu ajoasento, taustalla Pete.

Ihan ensimmäiseksi laitettiin klossit parempiin paikkoihin, ne olivat uusissa kengissäni liian takana. Klossin keskiosan kuuluu olla sen päkiän sisäpuolella olevan ison luun keskellä. Siis sen, josta monelle tulee vaivaisenluu.

Seuraavaksi tsekattiin liikkuvuutta erilaisilla mittauksilla ja pienillä testeillä Davidin suomalaisen vaimon Janinan toimesta. Tästä osuudesta en vielä ole saanut tarkempaa raporttia, mutta mitään maata mullistavaa ei jäykkää selkää lukuunottamatta löytynyt. Jotain pieniä liikeratojen rajoituksia taisi olla, mm. pää ei oikein taivu vasemmalle yhtä hyvin kuin oikealle. Tämän liikkuvuusosion perusteella sain pari täsmäliikettä syvien vatsalihasten paremmaksi aktivoimiseksi.

Sitten ajettiin trainerilla. Kokeiltuaan, miten lantioluuni pyörittäessä liikkuvat, David tiputti satulaani 2 mm. Lisäksi satulaa siirrettiin taaksepäin 15 mm ja aika-ajotankojakin taaksepäin 20 mm. Ja simsalabim - näiden pienten muutosten jälkeen ajaminen tuntui vieläkin mukavammalta. Huomasin eron etenkin ajaessani seuraavaa traineritreeniä kotona.

Jotain uutta, pientä hankittavaakin toki löytyi: tankojen pehmusteet ovat jo melko kuluneet, ja David suositteli uusien ostamista Ceegeesiltä. Ovat kuulemma kulutustavaraa vähän kuin lenkkaritkin.

Petenkin Feltiä (B16, 52 cm runko, kohta myynnissä!?) muokattiin hänelle sopivammaksi, mutta runko taidettiin lopulta todeta hänelle hieman pieneksi, eikä aika-ajotangoissa saa käsiä leveämmälle, kuten olisi tarve. Luulenpa, että edessä on uuden pyörän osto.

Kuin  sattuman oikusta Triathlon Cornerissa on muuten ensi lauantaina Canyon Bikes Pop-up opening klo 12. Sinne ehtii kivasti lauantai-aamun uinnin ja lounaan jälkeen.

Maasturi

Viime torstaina sain uuden pyörän kotiin. Se on Cube Ltd Race, ja tarkemmat speksit löytyvät täältä. Tällä pyörällä ajan työmatkoja talvisin, osallistun ainakin yhteen seikkailukisaan ja haaveilenpa ajelevani vähän metsäpoluillakin. Kävin kokeilemassa pyörää Lauttasaaren pyörähuollossa ja hyvältähän se tuntui. Kun vielä sain vaihdossa pienen hyvityksen vanhasta Focus-hybridistäni ja säästyin sen myymisen vaivalta, tein kaupat. Valot, polkimet, pumpun ja satulalaukun siirsin (tai oikeastaan Petri siirsi) vanhasta Focuksesta. Lokasuojat, nastarenkaat (Schwalbe Marathon Winter) ja soittokello ovat ihkauudet. Väriä en päässyt valitsemaan, kun mustat olivat loppu.



Perjantaina ajoin uudella pyörällä töihin ensimmäistä kertaa. Viime viikolla oli Hesarissakin hyvä juttu siitä, kuinka jotkut ihmiset ovat tehneet työmatkastaan luksusta taittaen sen esimerkiksi hiihtämällä tai pyöräilemällä. Ihan parasta arkea onkin ajella melko hyvin aurattuja lumisia teitä valoisaan aikaan mennen tullen ja saapua hyvässä vireessä töihin. Pyörän saan työpäivän ajaksi säilöön autotalliin, joten varkaitakaan ei tarvitse pelätä, vaikka työpaikka onkin Helsingin ydinkeskustassa.

Etuvaihtaja kaipaa vähän säätöä, mitään muuta ihmeellistä en vielä ekalla lenkillä huomannut. Eiköhän se vaihtajan säätökin onnistu jonain päivänä, kun ajan kotiin Lauttasaaren kautta.

Kolmas pyörä

Pari viikkoa sitten sain lainaan seurakaverini Cannondale Slice -pyörän. Ajelinkin sillä kolmisensataa kilometriä ja hienolta tuntui, vaikka säädöt eivät olleetkaan ihan kohdallaan minulle. Meno tuntui paljon pehmeämmältä kuin alumiinirunkoisella maantiepyörällänn, ja aeroasentoonkin uskaltauduin. Lainapyörässä oli ISM Adamo Road -satula, joka oli minulle aavistuksen leveä. Ehkäpä joku kapeampi malli olisi minulle sopivampi.

Koska pyöräkuume oli kova, aloin selvittää mistä sellaisen saisin. Jossain vaiheessa olin ajatellut ostavani pyörän Amerikasta jouluna, mutta tullin, arvonlisäveron ja rahdin kanssa pyörä ei olisi lopulta ollut yhtään halvempi. Aika hankalaakin sen kuljettaminen Salt Lake Citystä New Yorkin kautta kotiin olisi voinut olla kaiken muun matkatavaran lisäksi. Perinteisesti sitä muutakin matkatavaraa on ollut tullessa paljon enemmän kuin mennessä. Pyörän tuominen maahan vihreää linjaa pitkin ei ollut minulle edes vaihtoehto - haluan hoitaa verot ja muut maksut kuten kuuluu enkä osaa valehdella.

Apu pyöräkuumeeseen oli sittenkin lähellä, sillä Velosportin varastosta löytyi vielä yksi 51-senttinen Slice Shimanon 105-osasarjalla. Kävin kokeilemassa pyörää trainerillä viime lauantaina, ja pienten sahailujen (satulatolppa ja tri-tangot) ja maksutapahtuman jälkeen sain sen kotiin maanantaina. Vielä aion hankkia uuden (valkoisen) satulan, juomapullon tri-tankojen väliin ja pienen pussukan eväille. Nämä hankinnat säästän ehkä Amerikan joulumatkalle. Pete kyllä oli sitä mieltä ettei yhtään uutta juomapulloa enää tarvita, mutta kun ne kaikki ovat väärän värisiä! Fillarifoorumin Muotipoliisi -ketjusta olen oppinut, miten ehdottoman tärkeää on kiinnittää huomiota ajoeleganssin pienimpiinkin yksityiskohtiin.

Pyörien säilytys alkaa olla meillä hienoinen ongelma. Niitä on kertynyt talouteen jo kahdeksan. Olen ratkaissut asian niin, että muut pyörät ovat lämpimässä pihavarastossa ja minun Cannondale-pyöräni sisällä portaiden alla. Se onkin kiva, että näen ne molemmat joka päivä monta kertaa.



Vähän on heräillyt ajatus myös hiilikuitukiekkojen hankkimisesta perheeseen. Peten kanssa katselimme niitä Velosportissa, mutta emme kuitenkaan osanneet heti ostaa mitään. Jäimme miettimään, mikä on kiekkobudjettimme ja hankkisimmeko avo- vai tuubikiekot. Täytyy vielä asiaa opiskella ennen päätöksiä, ja kuulisinkin mielelläni kokeneempien triatleettien mielipiteitä asiasta! Ja sitten on vielä se vaikein pohdinta; kuka saa ajaa niillä Kiskossa ja Joroisilla ensi vuonna...