#Lukuhaaste

Minulla on uusi ihastus: Kindle-lukulaite. Se mahtuu hyvin käsilaukkuun, ja yhteen laitteeseen voi tallentaa yli 1000 kirjaa. "Never be without a book" lukee Amazonin sivulla; mikä ihana ajatus! Kindleä on helppo lukea illalla sängyssä ja aamulla bussissa. Siinä ei myöskään enää tarvitse taittaa sivuja hiirenkorville, koska laite muistaa viimeisimmän sivun. Sekin on kätevää, ettei kirjan sivumäärä vaikuta lukukokemukseen, kuten paksujen painettujen kirjojen kohdalla usein käy.

Tänään junassa kotimatkalla. Ei ollut tylsää.

Jo jonkun aikaa olen kerännyt Amazoniin kirjoja toivelistalle, ja nyt sitten ostelen niitä sitä mukaa kun saan edellisen luettua. Yllättävän monesta paikasta kirjasuosituksia löytyy melkein etsimättä; Twitteristä, lehdistä, blogeista nyt ainakin. Viimeksi lisäsin listalle Naomi Kleinin ilmastonmuutoksesta kertovan kirjan "This Changes Everything: Capitalism vs. The Climate." Kirjasta oli arvio Hesarissa toissapäivänä, siitä se jäi mieleen.

Kirjoja voi myös lainata toisille Kindle-käyttäjille, mutta tämä ominaisuus on vielä testaamatta. Näköjään tulossa on myös "Family Library", jolla voisi jakaa kirjat puolison kanssa. Vaikka olenkin lukenut aika paljon kirjoja engalnniksi jo ennen Kindleä, arvostan korkealle sen sanakirjaominaisuuden: sanaa sormella painamalla lukulaitteeseen aukeaa sanakirja. Kätevää!

Kirjaa lukiessa aika ei tunnu menevän samalla tavalla hukkaan kuin esimerkiksi nettiä selatessa. Twitter ja Facebook tuntuvat siihen verrattuna melkoiselta silpulta ja sälältä, josta ei jää kuin epämääräisen levoton ja ehkä vähän tyytymätönkin olo. Kirjaan pitää keskittyä ihan eri tavalla, ja hyvä kirja vie mennessään jopa niin, että välillä toivoisin työmatkani olevan vähän pitempi.

Karo Hämäläinen julistaa Suomen Kuvalehdessä lukuhaasteen, jossa luetaan kaunokirjallisuutta 30 sivua päivässä. Sivut saa lukea useassa erässä. En ole nyt viime päivinä tarkkaillut lukemiani sivumääriä, mutta uskon helposti pääseväni tuohon 30 sivuun päivässä. Kokeile sinäkin!

Älä katso itseäsi, katso taivasta

niin sanoo pelastuslaitoksen mies kolarissa loukkaantuneelle Kari Hotakaisen romaanin Luonnon laki alussa. Jonnekin mieleni pohjalle lause on kirjasta jäänyt, ja tullut nyt syksyllä mieleeni moneen otteeseen, paljon kevyemmissä ja vähemmän vaarallisissa yhteyksissä tosin. Olen huomannut ajattelevani sitä aina, kun juostessa tai pyöräillessä pää alkaa väsyn yllättäessä tai muuten roikkua ja katse hakeutuu alaspäin omiin jalkoihin. Ja siitä on kyllä ollut apua, ainakin vähän aikaa muistan taas katsoa eteenpäin ja pitää asennon paremmassa kuosissa.

Tällä viikolla on taas ollut mantralle käyttöä. Alkuviikosta pyöräilin pari kertaa töihin, ja keskiviikkona menimme Peten kanssa ensimmäistä kertaa Espoon Tapioiden juoksuklubin treeneihin. Meitä oli parisenkymmentä. Ensin vähän verrattiin, sitten tehtiin juoksutekniikkaharjoituksia ja lopuksi vielä pieni intervallitreeni nousevilla vauhdeilla. En tiedä mikä painoi jaloissa, mutta parissa viimeisimmässä vedossa putosin porukasta, eikä auttanut edes se taivaan katsominen.

Torstain uintiin lähtiessäni ja väsymystä valitellessani sain Peteltä hyvän mantran "Swim like you mean it". Se jäi mieleen ja auttoi jaksamaan. Alkuverran jälkeen uimme mieleenpainuvan koordinaatioharjoituksen neljästi:

25 m vaparin käsiveto, delfiinipotkut
25 m selkää
25 m rintauinnin käsiveto, vaparin potkut
25 m vaparin käsiveto, rintauinnin potkut
150 vaparia

Varsinkin nuo pari viimeistä yhdistelmää tuntuivat vaikeilta, etenkin kun en oikein saanut hengitystä rytmitettyä sujuvasti. Siitä sisuuntuneena uin saman pätkän itsekseni uudelleen lauantaina Märskyssä, ja silloin se sujui jo vähän paremmin.

Viikko huipentui tänään maastopyöräajeluun Peten kanssa. Ajoimme Espoon keskuspuistoon Olariin, ja sieltä edelleen Bemböleen, Oittaalle ja Pirttimäkeen pullalle. Aina välillä teimme pieniä puikahduksia poluille ja kallioille vähän vaativampiin maastoihin. Nyt tuntuu jo turvallisemmalta ajaa jalat kiinni klosseissa kuin ilman niitä. Ongelmaksi onkin muodostunut maastopyöräni polkimet, joissa klossi on vain toisella puolella. Ylämäessä ja monessa muussakin paikassa kengät pitäisi saada nopeasti paikalleen eikä aikaa juurikaan ole käännellä poljinta sopivaan kulmaan. Pitää varmaan tilata uudet polkimet: sellaiset pienemmät, joissa klossi on molemmilla puolilla. Ne eivät pienemmän koonsa vuoksi varmastikaan kolahtele niin herkästi kiviinkään kuin nämä nykyiset.

Tässä yksi kuva soisesta maastosta, jossa sai vääntää kampia ihan kunnolla päästäkseen eteenpäin:

Tilasin viime viikolla Amazonista Kindle-lukulaitteen ja se toimitettiin maanantaina. Se on ihana! Olen kerännyt kirjojen toivelistaa Amazoniin jo jonkin aikaa, ja ensimmäiseksi listalta tilasin Sami Inkisen blogissaan suositteleman Laura Hillebrandin kirjan Unbroken.  Se on niin hyvä, että bloggaaminenkin on tällä viikolla jäänyt vähemmälle. Toivelistallani on vielä parisenkymmentä mielenkiintoista kirjaa, ja aina kun Amazonissa surffaillessa niitä löytyy lisää.