Pääsiäisen pyöräblokki

Naurahdin, kun näin pääsiäisen treenikalenterin: yhteensä 12 tuntia pyöräilyä, kolme tuntia per päivä. Välillä vähän rauhallisempaa ja sitten taas kovempaa peekoota.

No mikäs siinä, olemme olleet Peten kanssa mökillä kahdestaan. Täällä riittää reittivaihtoehtoja, ja joka päivä olen ajanut eri lenkin. Parasta taisi olla se, kun eilen sunnuntaina ajoimme Fiskarsiin kahville ja pullalle. Miinuspisteitä puolestaan ropisee Varsinais-Suomen ja Uudenmaankin teiden päällysteille, jotka ovat paikka paikoin jo ihan vaarallisen huonossa kunnossa: reikiä, raitoja ja romahtaneita reunoja riittää.

Fiskarissa tarkeni juoda kahvit terassilla.

Kelit ovat olleet niin kesäiset, että pari lenkkiä ajoin shortseissa. Ihan kuin kesällä! Lähtiessä lämpöasteita on ollut viileimmillään kahdeksan, tänään 14. Tosin ihan aamun aikaisimpina (ja kylmimpinä) tunteina emme vielä ole tunteneet vetoa maantielle.

Kävin reilu viikko sitten bike fitissä Larun pyörässä. Vähän kaikenlaista säädettiin ja asento tuntuu nyt tällä kokemuksella aika hyvältä. Se on jo hyvä merkki, että saan selän suoraksi heti lenkin jälkeen. Tehoja tuntuu tulevan aikaisempaa helpommin ja tilaakin tuntuu olevan enemmän.

Vähän harkitsin jo uusien kiekkojenkin hankintaa, mutta sitten hoksasin, että jos ostan parin vuoden kuluessa uuden pyörän, haluan siihen varmaankin levyjarrut, eivätkä nyt ostetut vanteet sitten enää sopisikaan uuteen pyörään. Se idea jäi sitten siihen. Samalla pyörällä olen ajanut vuodesta 2012, vanteet taisin ostaa käytettynä pari vuotta myöhemmin. Eiköhän niillä vielä jonkun matkaa ajella - ainakin nyt siis tuleva kausi.

Bike fitin lisäksi tein myös toisen investoinnin, nimittäin uudet ajolasit. Minulla on ollut silmälasit jo nelisenkymmentä vuotta, enkä huonon kyynelnesteen vuoksi voi lainkaan käyttää piilolinssejä. Tarvitsen siis myös ajolaseihin vahvuudet. Kuusi-seitsemän vuotta ajelin ajolaseilla, joiden sisäpuolella on toiset pienet linssit, ns. adapterit voimakkuuksilla. Jo viime kesänä huomasin, etten näe niillä enää kovin tarkasti, ja noin kuukausi sitten kävin luotto-optikollani kyselemässä vaihtoehtoja. Tilasin sellaiset Rudy Projectin lasit, joissa voimakkuudet on hiottu suoraan linsseihin. Sain ne viime viikolla, ja hyvin tuntuvat toimivan. Linssit ovat tietysti vähän paksummat kuin normaalisti, mutta kyllä niiden kanssa pärjää. Uusilla laseilla näen helpommin terävästi myös taakse vilkaistessani, siinä oli adapterimallin kanssa välillä vähän toivomisen varaa.

Meillä on Peten kanssa hyvä uusi tapa suhtautua puutarha- ja miksei muihinkin hommiin: tehdään ne tunnin - puolentoista purskeissa. Mökin rakentamisen ajoilta on mielen perälle jäänyt ajatus, että puutarhahommiin menee helposti koko päivä tai useampikin. Nyt innostamme toinen toistamme tekemään hommia niin, että sovimme jo etukäteen kauanko asialle aikaa varataan. Eilen saimme reilussa puolessatoista tunnissa raivattua esiin mökille johtavan liuskekivipolun ja kaadoimme pari pientä kuusta ja mäntyä juhannusruusujen tieltä. Asiaa oli toki suunniteltu jo useampi vuosi.

Puutarhahommissa.

Kisaviikko

Tallinnan Ironman-kisa on jo ensi lauantaina, joten nyt on sitten kisaviikko. Treenit on nyt jo melkein tehty, mutta muuta mietittävää ja järjestettävää tietysti riittää: kisasää, pakkaaminen, matka Tallinnaan, tankkaus.

Tallinnan kisan Athlete Guide ilmestyi vasta viime lauantaina. Aikaisempien kisojen lehtiset ovat ilmestyneet sen verran aikaisin, että niiden tupsahtaessa sähköpostiin on aina vähän pelästynyt että onko se kisa tosiaan noin pian. Nyt puolestaan ehti jo miettiä, että onko järjestelyissä jotain auki vielä viime metreillä, kun oppaan julkaisu vain siirtyi ja siirtyi.

Launtain sääennuste lauantaina on muuttunut päivä päivältä ja tarkentuu tietysti viikon edetessä. Tulossa on varmasti lämmin päivä, mahdollisesti myös sadetta. Lämpötilaennuste näyttää nyt onneksi olevan jo hienoisessa laskusuunnassa. Onneksi tässä ollaan nyt jo monta viikkoa ehditty tottua näihin hellekeleihin. Sinilevä mietityttää sekin, mutta sillekään ei itse voi mitään. Kannattaa siis keskittyä asioihin, joihin voi.

Olen tässä koko kesän aikana miettinyt, että pitäisikö hankkia uusi märkäpuku vai ei. Painoa on tullut sen verran lisää, että vanha puku kiristää eikä uinti tunnu normaalin hyvältä. Viime viikolla lopulta päätin, että jo riittää liian pieneen pukuun ahtautuminen ja on aika hankkia uusi. Haluamaani mallia ja kokoa ei ollut TriathlonCornerin hyllyssä, mutta se tilattiin ja sain oikeankokoisen lainapuvun käytöön siihen saakka, kunnes oma tulee. Lainapuvulla olen jo kerran uinutkin, ja se tuntuu oikein hyvältä. Jos ei oma puku tule tässä ihan lähipäivinä, uin lainapuvulla myös Tallinnassa.

Lisää kuvateksti

Vaihdoimme Peten kanssa triathlonseuraa vuodenvaihteessa, ja nyt sopivasti ennen kisaa sain uuden seuran, TriDiet Conquerin (TDC), kaksiosaisen kisa-asun. Sitä olen nyt vähän ajanut sisään, ja ihan hyvältä se tuntuu. Ensimmäistä kertaa minulla on kisa-asussa lyhyet hihat. Testasin pukua myös märkkärin alla, eivätkä hihat onneksi haitanneet uintia.

Muut kamppeet (sykemittari, lasit, pyörä, kengät, lippis ym.) ovat jo käytössä marinoituja luottojuttuja. Toivottavasti niiden suhteen ei tule yllätyksiä itse kisassakaan, edes rengasrikkoja.

Eilen sunnuntaina oli viimeinen pitempi pyörälenkki ennen kisaa. Ajoin Peten ja poikamme peesissä Sammattin saakka, minkä jälkeen jättäydyin kyydistä varmistaakseni, että lenkistä tulee minullekin varmasti ohjelman mukainen eli rento. Pojat odottelivat minua Fiskarsissa, ja menimme yhdessä kakkukahveille.

TDC:n pyöräasu erottuu asfaltista.

Jotain pientä pulmaakin on: vasemman jalan pohje on vähän kipeä. Yritän tässä alkuviikosta hoidattaa sitä hieman ja sitten vain toivotaan parasta. Uinnissa ja pyöräilyssä se ei haittaa, mutta juoksussa mahdollisesti. Täytyy vaan sitten uida ja pyöräillä sen verran vauhdikkaasti, että ehtii vaikka tarvittaessa kävellä maaliin ennen puoltayötä. 

Keskiviikkona ja torstaina tankkaamme juomalla pari pulloa Vitargolla terästettyä vettä ja ottamalla lisänatriumia. Joistain toisista tankkausjauheista on aikaisemmin mennyt vatsa sekaisin, mutta Vitargo tuntuu onneksi sopivan. 

Taidan tästä alkaakin tehdä kisasuunnitelmaa ja muistilistaa mukaan otettavista asioista. Lahteen lähtiessämme pakotin Peten lukemaan listani, ja aika pian hän huomasi unohtaneensa pakata pyöräkengät. Ei se siis ihan turhaa hommaa ole se listojen tekeminen!

MItä uutta?

Calellan pyöräleirin jälkeen päästiin täällä kotimaassakin suoraan ajelemaan lyhyissä hihoissa ja lahkeissa. Mökille lähteminen on nyt niin paljon helpompaa, kun ei tarvitse pakata mukaan ihan kaikkia pyöräilyvaatteita vaan vähempikin riittää. Nyt ei edes viikonlopun aikana tule pesukone täyteen, kun keväällä siihen riitti yksi pitempi pyörälenkki.

Lenkille lähdössä.

Pete hankki pyöräänsä uudet Mavicin tubeless-vanteet ja on niihin niin tyytyväinen, että minäkin olen jo alkanut haaveilla uusista vanteista. Ostin omat Zippini jo monta vuotta sitten käytettynä ja jos tuo tubeless-innostus puolisolla pysyy, voisin minäkin vaihtaa sellaisiin. Niillä voi ajaa alemmilla rengaspaineilla kuin avokiekoilla, ja jos matka katkeaa puhkeamisen vuoksi, sisään voi laittaa sisurin kuten avokiekoissakin. Täältä löytyy enemmän plussia ja miinuksia.

Facebookissa on nyt viime viikkoina tullut vastaan todella monta pyöräkolarijuttua. Täytyy vaan yrittää olla tarkkana liikenteessä ja toivoa, että vaikka me kaikki teemme liikenteessä virheitä, yksikään niistä ei johtaisi törmäykseen. Kieltämättä tänäänkin lenkille lähtiessä oli fiilis vähän sellainen "ettei vaan nyt sattuis mitään". Eikä onneksi sattunut minulle eikä Petelle, vaikka yhteensä ajettiin yli kahdeksan tuntia.

Tällaisissa maisemissa ajoin tänään.

Vähän myöhemmin kuin moni muu kävin ekaa kertaa avovedessä vasta reilu viikko sitten mökillä. Koska painoa on nyt monta kiloa enemmän kuin viime vuonna, märkäpuku on kyllä melko tiukan tuntuinen. Yritän nyt sinnitellä sen kanssa kuitenkin vielä tämän kesän. Kuusiksellakin kävin uimassa viime viikolla. Siellä olen nyt viime aikoina ostanut saunalipun ja vaihtanut uikkarin ja märkäpuvun päälle pukuhuoneessa. On ollut kiva käydä myös suihkussa heti uinnin jälkeen.

Tehtiin terassilla tilaa pyörille.

Treenit ovat kulkeneet ihan mukavasti, paitsi juoksu. Se ei suju nyt ollenkaan. Olen nyt jo useamman kuukauden käyttänyt melkein pelkästään Vivo Barefoot -kenkiä, ja ehkä senkin takia havahduin yhdellä lenkillä siihen, että Hoka-lenkkareissanihan on tosi huono juoksutuntuma. Ostin tilalle Feet Distance -lenkkarit, ja niillä juoksu tuntuu paljon paremmalta, mutta ei valitettavasti ainakaan vielä ole paljonkaan vauhdikkaampaa.

Huonosti menneen juoksutreenin jälkeen harmitti.

Paino on nyt pysytellyt samassa jo monta kuukautta. Vaikka olisikin kiva olla vähän kevyempi, en halua lähteä mihinkään kalorivajejuttuihin, kun treenitunteja on melko paljon ja haluan tehdä ne mahdollisimman hyvin. Senkin tiedän, että minulla se kalorivajejuttu ei toimi ainakaan pitemmän päälle, vaan sitten tulee väsy.

Pyörähuolet ohi

Pääsiäisen loppupuolella alkoi taas jokakeväinen flunssa, jonka pistän siitepölyallergian piikkiin. Joka kevät suunnilleen tähän samaan aikaan on kurkku kipeä, päänsärkyä ja tänä vuonna myös hieman lämmönnousua. Muuta syytä en keksi, kuin alkava siitepölykausi. Peteen tämä tauti ei koskaan ole tarttunut.

Tällä viikolla ovat siis sporttailut jääneet tekemättä, tiistain jouduin olemaan pois töistäkin. Tuntuu, että olotila vähän aaltoilee, tänään olen taas ollut väsyneempi kuin eilen. Toivottavasti olo pian taas paranee.

Iltaisin on nyt sitten ollut aikaa hoidella pyöräasioita. Vein GT:ni keskiviikkona Kivenlahden pyörähuoltoon, kun illalla googlaillessa huomasin, että se on auki iltaseitsemään. Pyysin, että pesevät pyörän ja tekevät vaihteistohuollon. Eihän siitä montaa viikkoa ole, kun pyörä oli Velosportissa ensihuollossa, mutta senkin jälkeen olen kärsinyt ketjun putoilemisesta lähes joka lenkillä. Velosportiinkin olisin tietysti voinut reklamoida ja viedä pyörän sinne uudelleen, mutta sinne on vähän hankala ehtiä työpäivinä, kun se sulkeutuu jo kuudelta.

Kyllähän siitä voimansiirrosta pari korjattavaa juttua löytyi: takavaihtajan rajoittimet olivat ihan pielessä. Sen lisäksi vaijeri liikkui huonosti vaijerinkuoren sisällä. En nyt muista, vaihdettiinko pelkkä kuori vai myös se vaijeri, mutta kotiin ajaessa tuntui vaihtaminen kyllä sujuvan paljon napakammin kuin aikaisemmin. Eikä tarvinnut pelätä pienimmälle vaihteelle vaihtamista, kun kaikki vaihteet loksahtivat paikalleen ekalla yrityksellä.

Pete oli tänään pyöränpesuhommissa juoksulenkkinsä jälkeen:

Nyt juuri on meneilllään renkaidenvaihto. Kävin äsken pihalla viemässä sinne pumpun. Samalla mietiskelin ääneen, että pitäisiköhän minunkin vaihtaa jo renkaat. Siihen Pete: "Mulla alkaa olla jo aika kylmä." <3 p="">

Uusi pyörä: GT Grade 105

Pari viikkoa sitten Pete ehdotti, että käydään lauantain aamu-uinnin jälkeen Velosportissa etsiskelemässä hänelle uudet kengänsuojat ja vähän energiaa. Arvasin jo silloin, että aika isolla todennäköisyydellä tulee samalla hankittua mulle uusi pyörä, ja niin siinä sitten kävikin.

GT Grade Shimanon 105-osasarjalla.

Olin jo aikaisemmin miettinyt, että samanlainen pyörä kuin Petellä olisi varmaan mullekin aika hyvä. Hän osti oman GT Gradensa aikaisemmin tänä syksynä. Viime talven ajelin pitkät lenkit ja välillä työmatkojakin maastopyörällä. Koska poluilla ajelu ei ehkä sittenkään tunnu ihan omimmalta jutulta ja lenkit useimmiten kulkevat kestopäällyste- tai sorapohjaisilla reiteillä, oli mieli alkanut tehdä vähän kevyempää ja kapeampirenkaisempaa pyörää. Aika tyypillinen tilanne varmaan: pyöriä on, mutta ei just sitä "oikeaa".

Kun olin päässyt yli vielä siitä ajatuksesta, että maasto- ja maantiepyörät pitäisi myydä ennen kuin hankkii uuden, olin valmis tekemään hankintapäätöksen. Mitä sitä turhaan odottelemaan, kun varastoon mahtuu vielä yksi uusi pyörä! Velosportissa pääsin koeajamaan 51-senttistä GT:tä, tosin vain autohallissa, koska oli sadepäivä. Se oli sopiva ja hyvän tuntuinen, mitä siinä nyt muutamassa minuutissa ehtii fiilistellä. Sovittiin kaupat. Iloinen yllätys oli, että sain kaupan päälle nastarenkaat.

Ekalle lenkille lähdössä.

Ja tullessa. Pete suihkutti pihalla pahimmat roiskeet pois tämän jälkeen. Ei tullut lämmintä vettä.

Nyt on sitten lenkkejä tehty jo jokunen, työmatkaakin olen polkenut ja kivalta tuntuu. Vaihdoin pyörään satulan ja polkimet maastopyörästä, pullotelineet nappasin maantiepyörästä. Niitä mahtuu runkoon onneksi kaksi, ei tarvitse enää ajella pitempiä lenkkejä juomareppu selässä.

Lokasuojia en ajatellut siihen laittaa, pieni muovin palanen, Ass Saver, saa luvan riittää. Eihän se aina kyllä riitä, mutta  onneksi on pyöränpesumahdollisuus pihassa ja pesukone kylppärissä.

Talvipyöräilyssä minulla alkaa ensimmäiseksi palella varpaat. Minulla on jotkut Shimanon kengät, joissa näillä keleillä alkaa varpaita paleltaa reilun tunnin ajon jälkeen. Ystävämme J oli jo aikaisemmin kehunut akkukäyttöisiä, kauko-ohjattavia (!) lämmitettäviä pohjallisia, ja vinkkasi vielä perjantaina niiden olevan tarjouksessa isossa urheiluvälineliikkeessä. Kävin lounastauolla ostamassa sellaiset meille molemmille. Niissä on kaksi eri tehoa. Saa nähdä, riittävätkö nämä pitämään varpaat lämpiminä. Jos riittää, tulee ainakin halvemmaksi kuin talvipyöräilykengät. Ja nämähän voi siirtää aina tarpeen tullen vaikka murtsikkamonoihin.

Pyörät myyntiin

Tänään työmatkaa pyöräillessä sen päätin: myyn sekä maasto- että maantiepyöräni ja ostan tilalle cyclocrossin. Kesällä aloin tätä ensi kertaa pohtia, mutta silloin en vielä ollut valmis luopumaan etenkään maantiepyörästä. Nyt kun on ollut aikaa asiaa ajatella, ja kun olemme myyneet ja lahjoittaneet pois paljon muutakin tavaraa lasten kotoa muuton myötä, on vihdoin näiden pyörienkin aika mennä.

Varsinkin maantiepyöräni on viime vuodet ollut todella vähällä käytöllä, ja on sääli pitää hyvää pyörää varastossa pölyttymässä. Sillä ajoin mm. ensimmäisen triathlonkisani, perusmatkan Kiskossa vuonna 2009. Sain pyörän pari päivää ennen kisaa, joten vähän tutustumisen merkeissä meni se pyöräosuus.

Molempiin pyöriin olen ollut oikein tyytyväinen, molemmat ovat olleet sopivan kokoisia tällaiselle suunnilleen 170 pitkälle kuskille ja sen verran laadukkaita, etteivät omat valinnat ole missään vaiheessa alkaneet harmittaa.

Koska ajokilsani tuntuvat painottuvan hyväkuntoisille väylille juurakkopolkujen sijasta, cyclocross-pyörä on nyt alkanut kiinnostaa. Sillä voisi ajella sekä asfaltilla että soralla, ehkä helpoilla poluillakin. Nastarenkaatkin siihen voisi talveksi hankkia, ja olisi se työmatkalla maastopyörää kevyempi polkea. Vielä ei ole mitään mallia valmiiksi katsottuna, yritän nyt ensin saada nykypyörät kaupaksi.

Taidan mennä vähän vastavirtaan, kun minulle oikea pyörien määrä näyttää nyt olevan n-1, jossa n on nykyinen pyörien määrä. Triahtlonpyöräni Cannondale Slice on ja pysyy, se täyttää paikkansa oikein kivasti.

Pyörien myynti-ilmoitukset ovat nyt Fillaritorilla:

maastopyörä Cube
maantiepyörä Cannondale Caad9

Kausi jatkuu ja video Hampurista

Ironmanista on tänään tasan kaksi viikkoa. Pieni flunssa on nyt taaksejäänyttä elämää, ja olen myös aloitellut varovasti taas liikuntaa. Lähinnä se liikunta on ollut salihommia ja työmatkapyöräilyä.

Eilen kävin vähän pitemmällä lenkilläkin maantiepyörällä. Aikaisemmin kesällä olin antanut pyörän koejoon yhdelle potentiaaliselle ostajalle pariksi päiväksi, mutta päätin sitten kuitenkin pitää sen. Vähän yllätti itsenikin se, etten sittenkään raaskinut luopua pyörästä. Se on kuitenkin se ensimmäinen kunnon pyöräni, jolla tätä triahtlon-harrastusta vuonna 2010 aloittelin. Klassikkoainesta siis!

Maantiepyörä on oikein kelpo peli näin kauden päätteeksi, ja todennäköisesti taas keväällä vähän huonommissa keleissä. Sekin on plussaa, että sillä voi tarpeen tullen osallistua ryhmälenkeille. Viime aikoina ne ovat tosin jääneet vähiin, mutta onhan se kiva tietää, että voisi mennä jos tarvetta tulee. Työmatka-ajoonkin se on ihan ok. Pitää vaan vielä vähän yrittää löytää sellainen reitti Espoosta keskustaan, jonka varrella ei jotain tietä ole kaivettu auki. Etsiminen jatkuu taas ensi viikolla.

Seuraava kisakin on taas kalenterissa: Vantaan maraton 14.10. Olen juossut Vantaalla puolikkaan vuonna 2012. Vantaa on neljäs kunnon maratonini, Ironman-maratoneja ei lasketa. Uutta ennätystä lähden hakemaan, saa nähdä miten käy. Ehtii tässä vielä muutaman viikon sitä varten onneksi treenatakin.

Ostin Hampurista Finisherpixin tekemän koostevideon kisastani. Minä olen tässä rainassa se, jolla ei näytä olevan juurikaan mitään kiirettä:

Kisa-asun tilasin keväällä Betty Designilta. Se oli tosi kiva päällä, hyvää materiaalia, mutta kainaloihin tuli sellaiset hiertymät, joita parantelin viikon. Vähän myöhemmin tilasin saman sarjan bikinitkin. Niitä kokeilin ensimmäistä kertaa altaassa tänään Leppävaaran ulkoaltaassa. Hyvältä tuntuivat nekin. Niin rohkea en kuitenkaan ole, että kuvaa laittaisin tänne :)

Kaksi viikkoa kisaan

Tasan kahden viikon päästä on kisapäivä Hampurin Ironman-kisassa. Kaikki ne asiat, joihin voi itse vaikuttaa, ovat (tietääkseni) kunnossa: ilmoittautumiset, lisenssit, lennot, majoitukset, pyörälaukut ym. asiat on hoidettu jo aikoja sitten. Niitä, mihin ei voi itse vaikuttaa, pitää tietysti jännätä loppuun saakka: kisakeli, sairastumiset ja muut elämän eteen heittämät satunnaiset asiat. Niitäkin varmasti tulee.

Tärkein niistä itse hoidettavissa olevista asioista on tietysti treenit. Ne ovat edelleen sujuneet hyvin. Parin viikon takaisesta isommasta viikonloppublokista olen varmaan jo palautunut, ja eilen taisi olla viimeinen pidempi treeni ennen kisaa. Ajoin pyörällä kaksi tuntia, juoksin tunnin ja sitten vielä pyöräilin yhden tunnin. Ajatus oli tehdä kaksi ekaa IM-tehoilla ja viimeinen tunti pyörää vähän kevyemmin.

Lähdön tunnelmaa. Pete vaihtaa vielä kenkiä, minä olisin valmis lähtemään.

Valitsin ekaksi pyöräreitiksi sellaisen kivan kumpuilevan ympyräreitin, jolla oli kyllä aika vaikea saada watteja pysymään tasaisina. Huono asfalttikin paikka paikoin vähän droppasi tunnelmaa. Pyörällä söin tai join vettä aina vartin välein: 15 minuuttia yli tasatunnin geeli ja vettä, puolelta suolatabletti ja vettä ja sitten tasalta vaan vettä. Minulla on tempopyörässä kaksi pulloa, toinen käsien välissä ja toinen rungossa. Viime vuonna toisen pullon paikalla oli vielä sellainen pullo, jossa oli pillisysteemi, joka mahdollisti juomisen ala-asennossakin, mutta sen pullon hajottua en enää ostanut uutta samanlaista. Sitä täyttäessä meinasi huolloissa tulla aina kiire, ja nyt voin vaihtaa tarvittaessa molemmat pullot vauhdissa.

Lempipyöräpaita Panache.

Juoksureitti oli edestakainen, ja yritin nyt sitten kerrankin juoksussakin pysyä jossain tietyssä vauhdissa. Tavoitteeksi olin asettanut noin 6.30, ja kun keskivauhti lopulta olikin hieman nopeampi, 6.18, olin tyytyväinen. Juoksin yhden aika jyrkän mäenkin varmaan ihka ensimmäistä kertaa ylös saakka molempiin suuntiin ja pidin sitä pienenä onnistumisena. Ei kyllä eilen olisi mennyt 30+ -lisäkilsaa samalla vauhdilla, mutta minulle se oli ihan hyvä juoksu kuitenkin.

Treenin jälkeen olin kyllä aika puhki. Onneksi sain istahtaa pian valmiiseen ruokapöytään, vaikkei ihan heti ihan kamala nälkä ollutkaan. Joskus pitkän treenin jälkeen en edes tunne oloani nälkäiseksi, vaan pelkästään väsyneeksi. Olen huomannut, että siihen auttaa aika usein ruoka.

Aika vaikea on miettiä, mikä se juoksuvauhti täydellä matkalla 3,8 kilsan uinnin ja 180 kilsan pyöräilyn jälkeen voisi olla. Uinnissa vauhtia ei oikein voi edes itse seurailla, ja pyörällä ajan tiukasti wattien mukaan niin, että juoksuunkin pitäisi vielä jäädä paukkuja. Viime vuonna Vichyssä paransin pyöräaikaani Köpikseen verrattuna lähes 40 minuuttia (6.09 vs. 6.47). Uskalsin ehkä Vichyssä ajaa kovempaa, kun minulla oli pyörässä wattimittari ja kun olin jo toista kertaa täydellä matkalla. Uinti taas oli Vichyssä 11 minuuttia Köpistä hitaampi, kun siellä ei saanut käyttää märkäpukua ja oli kai jotain virtauksiakin.

Köpiksessä juoksin maratonin 6.50-kilometrivauhdilla ja Vichyssä kilsavauhti lipsahti minuuttia huonommaksi ja oli siis 7.50. Maratonien ajat olivat vastaavasti 4.48 ja 5.30. Näitä noteerauksia sitten parantamaan parin viikon kuluttua!

Suunto Spartan Ultra -käyttökokemuksia

Olen aika säästeliäästi hankkinut uusia sykemittareita. Yhdeksän vuoden aikana minulla on ollut käytössä vain muutama laite: ensimmäiset pari vuotta joku Polarin laite, jonka mallia en enää muista, sitten Suunto Ambit2 S ja nyt uusimpana hankintana Suunto Spartan Ultra. 

Päädyin ostamaan Spartanin kolmesta syystä: pitkä toiminta-aika, kotimaisuus ja Movescount, jossa minulla oli jo useamman treenivuoden datat tallennettuna. 

Noin kuukausi sitten kävin Amerin konseptimyymälässä ostoksilla. Ihan viime metreille mietin, että Ambit3 voisi myös olla vaihtoehto, koska olin lukenut ja kuullut Spartanin ohjelmistossa olevan vielä melko paljon korjattavaa. Spartaniin kuitenkin lopulta päädyin. 

Ensimmäisten uintitreenien jälkeen oli jännä katsoa uinnin sykedataa. Yllätyin siitä, kuinka korkealle syke oli noussut - jotenkin olin ollut siinä käsityksessä, että se olisi jotenkin matalamman sykkeen hommaa. Ei näytä olevan: 

 

Alkuverran jälkeen vähän potkuja, sitten lyhyt pyramidi eri vauhdeilla, neljä samanlaista kovempaa settiä ja loppuun 50 metrin vetoja - treeni näyttää onnistuneen tosi hyvin.

Pyöräillessä olen pitänyt mittaria ranteessa. Minulla on edelleen käytössä myös Garmin EDGE 500, josta on ajon aikana helpompi katsella watteja - se kun on kiinni aika-ajotangossa. Sykettä siinä ei näy, koska käyttämäni Suunnon sykevyö ei ole sen kanssa yhteensopiva. Se ei oikeastaan haittaa, koska ajan kuitenkin wattien mukaan ja sykkeen näen tarvittaessa rannetta kääntämällä. 

Spartan ja Stages-wattimittari näyttävät toimivat yhdessä moitteetta eikä yhteys pätki. Vain ekalle Mallorcan-lenkille lähdettäessä tuli ongelma: kun yritin kalibroida wattimittarin, sykemittari kaatui ja sain sen käyntiin vasta tunnin ajon jälkeen ensimmäisen pysähdyksen aikana. Se harmitti ja ehdin jo miettiä, että mitä tästä oikein tulee.

Toisen kerran petyin, kun Spartan kyykähti pitkän lenkin loppupuolella. Alcudian rantatiellä huomasin ykskaks, että ranteessa näkyy vain kello, ei enää syketietoja tai reittiä kuten olisi pitänyt. Onneksi siinä vaiheessa en enää ollut sykemittarin reittiohjeiden varassa. Akkua oli jäljellä yli 30 %, joten siitä ei voinut olla kysymys. 

Molemmilla kerroilla Spartanin ongelmiin on auttanut buuttaus eli ylimmäisen napin painaminen 12 sekuntia tai pitempään.

 

Juoksulenkeillä kaikki on toiminut kuten pitääkin. Värinähälytys on minulle kiva uutuus, kun piippaukset esimerkiksi kilometrin päättymisen merkiksi ovat joskus jääneet liikenteen melun takia huomaamatta.

Koska minulta on jäänyt yksi sykemittarisukupolvi kokonaan väliin, olen iloinnut Spartanin myötä myös siitä, että saan siirrettyä treenit Movescountiin kännykän Bluetooth-yhteydellä. Ambit2S piti aina synkkausta varten liittää tietokoneeseen. Tykkään myös Movescountin kännykkäsovelluksesta, kommentit on kiva kirjoittaa sinne tuoreeltaan heti lenkin jälkeen.

Käytän Spartanin jatkuvasti rannekellona. Koska se on koko ajan ranteessa, siitä on tullut minulle nopeasti tärkeä ja pieni merkki siitä, mitä teen vapaa-ajalla. 

Huomenna pyöräilylomalle Mallorcalle!

Viimeksi olen lomaillut pari päivää joulukuussa, ja alkaa pikku hiljaa tuntua siltä, ettei Mallorcan-matka tule yhtään liian aikaisin. Lähtö on lauantaina, ja mukaan lähtee Peten lisäksi myös poikamme. Hän ei ennen ole ajanut pyörällä ulkomailla, ja on täällä Suomessakin ajanut vähemmän kuin me, toki nyt talvenkin aikana käynyt jonkun kerran trainerilla polkemassa. Mutta eiköhän hän sillä kuuluisalla nuoruuden innolla mukana roiku.

Ennen matkaa on monenlaista tekemistä. Ihan tärkeimpiä juttuja on passi, sillä ilman sitä matka tyssää lentokentälle. Tämä tuli mieleen, kun  olin joitakin viikkoja sitten viemässä poikaani Ruotsin-lautalle risteilyä varten. Ohimennen kysäisin, että kai olet jo uusinut vuodenvaihteessa vanhaksi menneen passisi - asia, josta olin häntä moneen otteeseen muistuttanut. No ei ollut, mutta onneksi Ruotsiin pääsee kuulemma ajokortillakin. Sittemmin hän on saanut hankittua uuden passinkin.

Elokuussa Vichyyn lähtiessä unohdin matkasta lompakon. Olin edellisiltana maksellut laskuja yläkerrassa ja siksi lompakkoni oli jäänyt epätyypilliseen paikkaan olohuoneen sohvalle. Lähtiessä nappasin mukaan käsilaukun tarkistamatta, oliko lompakko siellä. Vasta lentokentällä huomasin ettei ollut, enkä enää ehtinyt sitä hakea. Onneksi Petellä oli luottokortti mukana.

Pass, pengar och biljett - kaksi kolmesta on meidän perheen viimeisimmillä reissuilla unohtunut!

Ostin muutama viikko sitten Suunto Spartan Ultran, jonka akun pitäisi kestää vähän pitemmätkin lenkit. Viime viikonlopun pyörälenkillä testasin, miten reitit Spartanissa toimivat, ja ihan hyvinhän se meni. Vain Toffelta saamien reittien lataamisessa oli vähän hankaluutta, kun ne eivät Plotaroutesta ihan suoraan siirtyneet, vaan tiedostot piti kierrättää Google Mapsin kautta. Sain siihen onneksi hyvät ohjeet Suunnon asiakaspalvelusta. Nämä latasin:

https://www.plotaroute.com/route/387554
https://www.plotaroute.com/route/388565
https://www.plotaroute.com/route/388570
https://connect.garmin.com/modern/activity/1661264689

Myös Cap Formentorille olisi tosi kiva päästä tälläkin kertaa, se on jäänyt mieleen tosi kauniina reittinä aikaisemmalta reissulta. Ja ehkä jonain päivänä voisi vähän tasaisempaakin ajella. Tuo "Kusten Classic" minua hieman hirvittää jo etukäteen, saa nähdä lähdenkö mukaan reissuun.

Pyörääni vaihdettiin viime vuonna ennen Calellan reissua uusi takapakka, jotta pienimmät vaihteet olisivat vähän kevyempiä ja ylämäissä olisi siten vähän helpompi polkea. Lopulta ajoin sillä "vuoristopakalla" koko viime vuoden ja tänä vuonna ajattelin tehdä samoin. Kun voimaa on vähemmän, pienillä välityksillä on helpompi pitää yllä edes jonkinlaista pyöritystä. Peten ja poikamme pyörään vastaava pakka vaihdetaan nyt tätä reissua varten.

Pyörälaukut olemme vuokranneet TriathlonSuomelta ja Velosportilta. Omia pyörälaukkuja emme ole ostaneet, koska meillä ei ole niiden säilyttämiseen tilaa. Ihan hyvin on tämä vuokrauskin aina onnistunut.

Koska olen kovin turvallisuushakuinen ihminen, tsekkasin myös, että matka- ja matkatavaravakuutuksemme ovat kunnossa ja kattavat myös mahdollisesti pyöräonnettomuuksissa sattuneet vammat. Pojalle hankin saman puhelun aikana kotivakuutuksen, jotta hänenkin matkatavaransa ja pyöränsä olisi vakuutettu. Nyt kun hän asuu jo omillaan, hän ei enää ole meidän kotivakuutuksemme piirissä.

Tänään on edessä pyörälaukkujen nouto ja pyörien ja kaikkien muidenkin kamppeiden pakkaus. Huomenna olemme jo Mallorcan ihanassa lämmössä. Kahden edellisen Mallorcan-reissun tarinat löytyvät täältä.

Vuoden kolmas FTP-testi

Ai että. Tänään oli ohjelmassa FTP-testi, ja kotimatkalla yritin miettiä, onko minulla yhtään hyvää syytä joko siirtää treeni lauantaille tai jättää se kokonaan ajamatta. No ei ollut. Motivoitumisessa auttoi se, että mietin ajan kuluvan joka tapauksessa; mitä nopeammin pääsen pyörän päälle, sitä nopeammin testi on sitten ohi.

Tein testin samalla tavalla kuin edellisilläkin kerroilla:

• 10 minuuttia verra
• 5 min "all-out"
• 10 min verra
• 20 min FTP-testi niin kovaa kuin jaksaa
• 10 min verra

Viiden minuutin tehot jäivät muutaman watin edelliseen testin alle, mutta varsinaisessa testissä sain taas puristettua lisää watteja. Loppua kohden alkoi ajatus taas vähän harhailla ja erehdyin juomaan kulauksen vettä. Ei olisi pitänyt, juomisesta tuli melko huono olo ja tehotkin hetkellisesti putosivat.

Jipii - kehitystä on siis taas tapahtunut! Keskisyke putosi yhdellä lyönnillä ja tulos oli paras kaikista koskaan sisällä ajamistani. Testi ei ehkä myöskään tuntunut ihan niin pahalta kuin aikaisemmat, vaikka sellaista läähätystähän se varsinkin loppua kohden alkaa olla. 

Hankin Stages-wattimittarin lahjaksi itselleni Kööpenhaminen Ironmanin jälkeen noin puolitoista vuotta sitten. Se on ehdottomasti yksi parhaimpia triathlonia varten hankkimiani juttuja. Sen avulla on pyörätreeniin on tullut ihan uusi ulottuvuus, kun mittari on omassa pyörässä ja myös talven traineriajelut voi tehdä sillä. Myös testiolosuhteet on kotona helppo vakioida, ja tulokset ovat siksi täysin vertailukelpoisia. Näitä testejä ajan säännöllisesti, ja kaikki treenit ja etenkin myös kisat ajan viimeisimmän testin tuloksen perusteella. Sopii tällaiselle säntilliselle ihmiselle. 

Huomenna ohjelmassa on taas varmaan pitkä maastopyörälenkki. Sitä ennen ajattelin vielä vaihtaa siihen kesärenkaat. Ostin uudet Vittoria Mezcalit Velosportista, tuntuvat varmasti kevyeltä nastarenkaiden jälkeen. 

Hyde Parkissa ja ostoksilla

Viime viikonlopun reissulla kävin lauantai- ja sunnuntai-aamuina juoksemassa Hyde Parkissa. Hotellimme oli Kensingtonissa, ja sieltä oli puistoon mukavan lyhyt matka. Lauantaina juoksin vähän pitemmälle niin, että sain kuvattua Buckinghamin palatsin. Sen ohi juoksin viimeksi vuonna 2009, kun olimme Lontoossa lasten kanssa. Tässä samalla laskeskelin, että "ne uudemmat" lyhyemmät juoksushortsini ovat siis jo kahdeksan vuotta vanhat, sillä ostin ne juuri tuolla reissulla.

Aika moni lontoolainen näyttää juoksevan näin talvikeleilläkin shortseissa, uskaliaimmilla on shortsien lisäksi päällä vain t-paita. Ehkä vähissä vaatteissa juoksuun voi jotenkin karaistua, mutta omista kokemuksista minulle tuli lähinnä mieleen yksi Länsiväyläjuoksu 2015, kun juoksin kylmässä kelissä lyhyessä hameessa, ja reiteni olivat ihan jäässä.

Lenkille lähdössä.

Viileästä kelistä ja ajoittaisesta sateesta huolimatta puistossa oli mukavasti elämää - ratsukoita, pyöräilijöitä, juoksijoita ja muitakin turisteja. Muutama poliisiautokin ajoi vastaan, ja puistotyöntekijöitä näkyi keräilemässä roskia ja pudonneita oksia. 

Aika ajoin juoksu tuntui jopa helpolta. Ihan lyhyen hetken ajattelin, että tältä varmaan tuntuu niistä, jotka oikeasti osaavat juosta. Ehkä siihen vaikutti sekin, että reissussa ja viime aikoina muutenkin on tullut käveltyä paljon. Tai sitten se oli vain joku loivan alamäen aiheuttama hetkellinen harha! 

Perjantaina olin ostanut Lululemonista uudet pitkät juoksutrikoot, pitkähihaisen juoksupaidan ja juoksuhanskat. Trikoot ovat ihan tavalliset ohuet ja mustat, tosi huomaamattoman tuntuiset päällä. Hotellin korttiavain mahtui vyötärotaskuun ja puhelin oli käden ulottuvilla reisitaskussa. Edelliset pitkät juoksutrikooni olivat jotenkin epämääräisen väriset, ruskeahkot, enkä oikein koskaan tykännyt niistä. Sain ne aikoinaan Peteltä, joka oli tilannut vahingossa naisten koon housut Wigglestä. Aika monta vuotta juoksin ne päällä, mutta tällä reissulla ne jäivät hotellihuoneemme roskikseen. 

Pyörä ja valot.

Edellisenä viikonloppuna oli Hyde Parkissa ollut joku kisa.

Muutamassa muussakin urheilukaupassa kävimme. Raphan Club House oli pienoinen pettymys, ei löytynyt meille oikein mitään kivaa. Regent's Streetin Pinarello- ja Assos-kaupat tulivat vastaan vähän yllättäen, ja niiden valikoimia ihailimme vain näyteikkunan takaa. Nike-kaupassa oli paljon porukkaa ja oma DJ. Ainoat triathlon-aiheiset jutut näimme Speedon liikkeessä, jossa esillä oli mm. kisa-asuja ja märkkäreitä. Sieltäkin poistumme ostamatta mitään, mutta lähellä olleesta Vivobarefoot -putiikista löytyi sentään muutamat uudet kengät.

Pikkuisen kulttuuriakin mahtui tähän pikapyrähdykseen. Lauantaina kävimme teatterissa katsomassa The Book of Mormon -musikaalin. Se oli ihan loistavan hauska, ja kiilasi kirkkaasti elämäni teatterikokemusten top kolmoseen. Se tuntui siinäkin mielessä läheiseltä, että siskoni on jo reilut parikymmentä vuotta asunut mormonien "pääkaupungissa" Salt Lake Cityssä, joka musikaalissa esitettiin varsinaisena paratiisina. Sunnuntaina vietimme pari tuntia hotellimme vastapäätä sijainneessa Victoria & Albert -museossa.

Pitkään maastopyörällä

Tänään oli treeniohjelmassa 240 minuuttia maastopyöräilyä. Piti oikein miettiä, että kuinkas monta tuntia se on onkaan - neljä! Laitoin kellon soimaan seitsemäksi ja niin rauhallisesti otin aamun, että pääsin starttaamaan vasta yhdeksän jälkeen.

Yllättävän kauan meni esimerkiksi tämän kuvan ottamiseen:

Siinä on kaikki päälle laittamani vaatteet: Gore-Tex -takki, untuvahame, pitkät pyörähousut, pipo, toppi, villasukat, pitkähihainen paita, aluspaita ja kahdet hanskat. Paksummat pyörähousuni ovat niin tiukat pohkeista, etteivät pitkät kalsarit mahtuneetkaan alle. Toiset hanskat otin mukaan varmuuden vuoksi, enkä lopulta niitä tarvinnutkaan. Mustaa ja keltaista.

Heikko kohta tälläkin lenkillä oli kengät. Edelleenkään en ole saanut hankittua talvipyöräkenkiä, ja ajelin monta vuotta vanhoilla Shimanon maastokengillä, joiden päällä oli neopreenisuojat. Jalat pysyivät onneksi yllättävän lämpiminä koko reissun.

Takki on jo useita vuosia vanha, eikä enää oikein kunnolla pidä tuulta. Siihen on myös pinttynyt joitain pisaratahroja, ja olenkin jo siksi tehnyt korvaushankinnan. Takki on kyllä ollut ihan loistovaate, se on ollut päällä lähes kaikissa talviaktiviteeteissa ja värikin on sellainen, että useimmat autoilijat sen huomaavat ainakin valoisaan aikaan. Uusi samantyyppinen ja -värinen Goren takki odottaa Leppävaaran postissa. Vuosien varrella on vaatteita ja muutakin kampetta kertynyt sen verran, että ostan nykyään uutta vain jonkun vanhan tilalle.

Reitti kulki rantoja pitkin Herttoniemeen ja sieltä Viikin kautta takaisin kotiin. En ollut suunnitellut sitä etukäteen, ja kotona pitikin ajaa pieni sakkolenkki, että sain neljä tuntia täyteen. Stravassa näkyy vain liikkeelläoloaika, ja pari minuuttia se jäi alle tavoitteen. Vauhti oli hidasta, ja sykkeet alhaalla kuten pitikin. Kerran pysähdyin ihan kunnolla, nimittäin Lauttasaaren urheilukentällä vessaan. Se oli onneksi auki, vaikka luistelukenttä muuten olikin suljettu.

Ajoin ensimmäistä kertaa koskaan Mustikkamaalle, ja siellä olikin tosi nättiä vaikkakin myös liukasta. En ollut tiennytkään, että siellä on mm. uimaranta. Uusi Isoisänsilta Kalasatamasta Mustikkamaalle oli oikein hieno.

Vasen polvi vähän kipeytyi tänään, ehkä satula oli vähän liian matalalla. Huomenna ohjelmassa on kolmen tunnin lenkki, ja meinaan muutenkin etsiä pitävämpää alustaa. 

Maastopyörällä Helsingissä

Tällä viikolla alkoi määrätietoinen treenailu reilun kolmen kuukauden tauon jälkeen. Reilun viikon flunssan jälkeen aloittelin varovasti torstaisella aamu-uinnilla UTORin (Uinnin tukiopetusryhmä) kanssa. Ohjelma oli ihan supersimppeli: 500 alkuverra, 500 lättäreillä, 500 pullarilla, 500 lättäreillä ja pullarilla, 500 loppuverra. Vaparia vaan, paitsi mausteeksi muistaakseni ainakin loppuverrassa jonkin verran selkääkin.

Ostin uudet Speedon uimalasit vahvuuksilla. Jotenkin ne vaan aina hörppäsivät vettä, ja silmäni olivat punaiset ja kipeät koko loppupäivän. Kokeilen vielä vaihtaa nenäkappaleen pienempään, toivottavasti se auttaa.

Perjantaina kävimme taas salilla, ja treenasimme uudelle ohjelmalla. Johan tässä melkein vuosi menikin edellisillä liikkeillä, tosin toistot ja painot vaihtuivat aina tilanteen mukaan. Nyt oli vähän enemmän liikkeitä vapailla painoilla, mistä tykkäsin kyllä kovasti.

Tänään pääsin pitkästä aikaa maastopyöräilemään. Sitä ennen sain Peteltä apua talvirenkaiden vaihtamiseen. Minulla on jo useamman talven olleet samat Schwalben Marathon Winterit, ja kai niillä vielä ainakin tämän talven ajelee. Ne kesärenkaat sen sijaan olivat parhaat päivänsä jo nähneet, ja vein ne samantien roskikseen. Turha niitä on varastossa ensi kesään saakka säilytellä.

Ajoin Lauttasaaren kautta Helsingin keskustaan ja sieltä taas pohjoista reittiä kotiin Kuusi- ja Lehtisaaren kautta. Aika sumuista oli alkumatkasta siellä, missä meri oli vielä auki. Pari kivaa uutta hiekkatiepätkääkin löytyi. Helsingin keskustassa oli mukavan näköistä joulupöhinää.

Lauttasaaressa oli sumuista.

Reilun tunnin ajon jälkeen alkoi varpaita paleltaa. Talvipyöräilykengät ovat olleet hankintalistallani jo aika monta talvea, mutta en ole saanut aikaiseksi sellaisia ostaa. Luulen, että ainakin työmatka-ajoa tulisi enemmän, jos ei tarvitsisi palella. Maastopyöräilykenkäni ovat jotkut ikivanhat muoviset Shimanot, jotka eivät pysy tarpeeksi lämpiminä edes neopreenikengänsuojien sisällä.

Samoin Merikadulla.

Ilokseni muuten huomasin (vasta nyt!), että Stravaan on jo syyskuusta saakka siirtynyt oikein myös uintitreenien kesto ikivanhasta sykemittaristani, Suunto Ambit2 S:stä. En vieläkään oikein osaa päättää, mitä sen mittarihankinnan kanssa pitäisi tehdä. Mielelläni vaihtaisin uudempaan Suuntoon, mutta Spartan ei vielä oikein vakuuuta. Garminin leiriinkään ei haluttaisi lähteä, kun olen kuullut, ettei Stages-wattimittari välttämättä toimi kaikkien Garminin kellojen kanssa. On sekin tietysti yksi vaihtoehto, että jatkan myös ensi kesän nykyisellä kombollani Ambit2 S ranteessa + Garmin Edge 500 tri-pyörässä.

Rentoa treeneissä, kiirettä töissä

Treenihommissa on ollut aika rentoa, töissä sen sijaan tämä viikko on ollut melko kiireinen. Olen yrittänyt ottaa nämä erityiskiireet töissä huomioon myös treenailussa, ja esimerkiksi tälle viikolle tuli kaksi treenitöntä päivää, keskiviikko ja perjantai. Perjantaina oli vielä firman pikkujoulut, ja pitkästä aikaa valvoin yli puolenyön.

Viikkoon on mahtunut pari salitreeniä, työmatkapyöräilyä, yksi uinti ja reilun tunnin juoksu. Tulossa on vielä illalla yksi uintitreeni.

Lenkkimaisemaa Otaniemessä.

Olen nyt reilun viikon verran käyttänyt HR4Training -ohjelmaa (AppStoressa 8,99 eur) palautumisen seurantaan. Se mittaa sykevälivaihtelua sormesta kännykän kameran avulla. Ainakin mainospuheissa mittaus on yhtä tarkka kuin sykemittarilla. Ohjelmassa on sekin hienous, että se hakee automaattisesta Stravasta edellispäivän juoksu- ja pyöräilytreenit. Sen takia olen vähän entistä ahkerammin siirrellyt treenejäni Movescountiin ja sieltä automaattisesti Stravaan. Minulla on niin vanha sykemittari, että siirtoon tarvitaan myös kaapeli ja tietokone. Luulen, että juuri tästä vanhasta mittarista johtuen esim. uinti- ja kuntosalitreenit eivät näytä siirtyvän. Ne voi onneksi lisätä käsin.

Mittaustulokset ovat ainakin toistaiseksi tukeneet omaa fiilistä, ja muutamana aamuna olen saanut ohjeeksi välttää kovemman intensiteetin treeniä. Näin olen sitten tehnytkin. Mittaustulos näytetään palautumispisteinä (recovery points), ja mitä enemmän niitä pisteitä kertyy, sitä parempi.

Palautumispisteet tänään.

Vähän on hankaluuksia ollut itse mittaamisen kanssa. Tänäänkin mittasin viitisen kertaa, ennen kuin mittaustarkkuus oli optimaalinen. Virhe taisi johtua siitä, että samaan aikaan sattui paistamaan aurinko ikkunasta sisään, ja mittauksen aikana olisi hyvä olla hämärää. Mittaus onnistui, kun vaihdoin paikkaa vähän pimeämpään sohvan kulmaan.

Tänään juoksin taas lempilenkkini Otaniemen ympäri.



Samalla kuunteli TED Talkien podcast -lähetystä. Siinä se reilu tunti meni leppoisasti. Olin niin keskittynyt, etten Otaniemessä heti tunnistanut vastaan juossutta tri-tuttua. Onneksi sain uuden mahdollisuuden, kun hän huikkasi perään!

Testissä Suunto Spartan Sport

Noin kuukausi sitten sain viikonlopuksi kokeiltavaksi Suunto Spartan Sport -sykemittarin. Työkaverini oli saanut sen Suunnolta vähän pitempään testiin, ja ystävällisesti tarjosi minullekin mahdollisuutta sitä kokeilla. Kello tuntui kädessä mukavalta, ranneke oli miellyttävän tuntuinen ja kello yllättävän kevyt. Voisin kuvitella käyttäväni sitä arkikellona.

Valitettavan huonolaatuinen kuva, sori!

Muutin hieman viikonlopun treeniohjelmaa, jotta pääsin kokeilemaan kelloa myös pyöräilyssä. Minulla on triahtlon-pyörässäni Stages -wattikampi, ja sen yhdistäminen Spartan Sportiin sujui ihan ongelmitta. Lyhyen perehtymisen jälkeen en kuitenkaan keksinyt, miten mittari olisi pitänyt kalibroida. Garmin Edge 500 -pyörämittarini kalibroin ennen jokaista ulkona ajamaani lenkkiä, mutta nyt se jäi siis tekemättä.

Reitti kulki pitkin Espoon ja Helsingin rantoja. Jo siinä ajaessanikin huomasin, että yhteys ranteessa olevan mittarin ja wattikammen välillä toimi huonommin kuin Garmin Edgen ja kammen välillä. Garmin Edge on minulla minulla kiinni ohjaustangossa, josta sen myös helposti näkee toisin. Ranteessa olevan kellon kanssa on vähän hankalampaa. Jos joskus hankin Spartanin, ehkä pidän sen Garmin Edgen kuitenkin pyöräillessä vielä mukana näytön ominaisuudessa, ja siirrän treenit Movescountiin ja Stravaan vain Spartanista. Toistaiseksi en pidä nykyistä sykemittariani ranteessa lainkaan pyöräilyjen aikana, vaan siirrän pyörädatat eri palveluihin Garminista.

Kävin kellon kanssa myös uimassa, ja harmillisesti unohdin sykevyön kotiin. Ei jotenkin tullut mieleen ottaa sitä mukaan, kun en ole sellaista uidessa tottunut käyttämään. En siis tiedä, miten sykemittaus olisi vedessä toiminut. Sen kuitenkin huomasin, että Spartan Sport mittasi uidun matkan tarkemmin kuin nykyinen kelloni Ambit2 S.

Puutteita ja keskeneräisyyksiäkin Spartan Sportissa toki oli. Pyörälenkille olisin halunnut konfiguroida treenin aikana kellon näytöllä näkyvät tiedot, mutta se ei vielä ollut mahdollista. Nyt käytössä olivat vain valmiiksi mietityt "tehdasasetukset". Kosketusnäyttö ei myöskään tällä lyhyellä kokeilulla vakuuttanut, taidan muutenkin olla enemmän painiketyttöjä. Värinäyttö oli kyllä hyvännäköinen ja selkeä.

Kaikkein tärkeintä ominaisuutta ja varsinaista syytä uuden kellon hankkimiseen, akunkestoa, en saanut testattua. Akun pitäisi kuitenkin mainospuheiden perusteella riittää myös pitkille pyörälenkeille ja hitaille Ironman-suorituksille. Toivelistalla olisi myös langaton treenitietojen siirto kellosta Movescountiin, mutta Suunto Spartanissa tiedonsiirtoon tarvitaan edelleen se johto. Se kiinnittyi kelloon pätevän tuntuisen magneetin avulla. ** KORJAUS: ei tarvitakaan enää johtoa, kun langaton siirto Movescountiin onnistuu mobiilisovelluksen kautta bluetoothilla. Tätä en kuitenkaan itse kokeillut.

Ihan heti en rynnännyt kaupoille, vaan odottelen vielä hieman. Sen verran kivalta Suunto Spartan kyllä tuntui, että uskon sellaisen vielä hankkivani. Voi olla, että jään odottamaan sellaista Spartania, joka mittaisi sykkeen suoraan ranteesta. Uskoakseni sellainen malli on tulossa vielä tämän vuoden puolella.

Konkreettisimmin kokeilusta jäi mieleen kellossa valmiina ollut askelmittari. Hämmästyin sitä, ettei siihen normaalin päivän aikana kertynyt kuin 4000-5000 askelta, jos treenejä ei oteta huomioon. Koska terveen aikuisen suositellaan ottavan 10000 askelta päivässä, otin sen tavoitteekseni. Onneksi tavoitteen toteuttamisen seurantaa varten ei tarvinnutkaan ostaa kallista uutta kelloa, vaan se hoituu iPhoneen ladattavalla ohjelmalla. Pedometer++ mittaa askelet automaattisesti niiltä reissuilta, joilla puhelin on mukana. Ja aika useinhan se on.

Tämä uusi kävelytavoite on muuttanut arkeani niin, että nykyään kävelen lähes joka aamu kotoa kolmisen kilsaa Leppävaaran asemalle. Aikaisemmin aloitin työmatkani useimmiten bussipysäkiltä 150 metrin päästä kotiovelta. Nyt jo reilun kuukauden lisääntyneen kävelyn jälkeen olen alkanut arvostaa sitä omaa aikaa, mikä minulla kävellessä on. Aikaisemmin vietin senkin osan työmatkasta tuijotellen kännykän ruutua, nyt ehdin mielessäni jo miettiä päivän töitä, treenejä tai jotain muita kivoja asioita. 

Peten haastis: Cannondale Cujo One

Meidän perheeseen tuli uusi pyörä tällä viikolla, kun yhtenä iltana kävimme hakemassa ison pahvilaatikon Kampin Matkahuollosta. Paketissa oli Cannondale Cujo 1.

Nyt kun on pyörä on saatu onnellisesti kotiin, kasattu ja ensimmäisellä kunnon lenkilläkin käyty, suostuttelin Petrin kertomaan uudesta pyörästään enemmän itse.

Kerro pyörän hankintaprosessista

Maastopyöräilystä on muodostunut mulle parin viime vuoden aikana syyskauden PK-homma. Olen ajanut useamman vuoden pojalle yleispyöräksi (koulumatkat yms.) noin 6 vuotta sitten ostetulla parin sadan euron 26 jäykkäperärohjakkeella. Siitä lakkasivat jarrut toimimasta niin ajattelin että nyt on aika hommata mulle eka oma maastopyörä.

Alkoi ankara guugletus. Mitään välinetuntemusta ei aiheesta ollut. Tämä vaihe kesti noin kuukauden. Maastopyörän ostaminen on aika paljon vaikeampaa kuin maantie- tai triathlon-pyörän: Rengaskoko, jäykkäperä vai täysjousto, overmountain, trail, XC-trail, Enduro, fat bike jne. Hintahaitaria riittää kuten muissakin pyörissä.

Noh, lopulta lähti muotoutumaan preferenssi 27.5 puoliläski jäykkäperä. Prosessi oli pääosin epätieteellinen ja mielikuviin perustuva. Ajattelin mm. että puoliläskipyörä 27.3 x 3.0 on vanhukselle täysjouston korvike mutta ihan kunnon läski taas tuntui liian radikaalilta.

Ensin katselin Cannondalen Beast of the East retro-lämmitystä mutta mielestäni oli aika kovan hintainen. Kuin tilauksesta Cannondale julkaisi 2017 vuodelle tästä halpisversion nimellä Cujo, jossa oli kolme varustetasovaihtoehtoa. Kalleimmassa oli SRAM 1 x 11 vaihteisto ja se viehätti, hyvät osat muutenkin. Yksinkertainen ja tyylikäs pyörä kuitenkin kohtuuhintaan.

Miten päädyit ostamaan pyörän netistä? Kävitkö kivijalkaliikkeissä katselemassa?

Cujo on niin uusi malli että nettikaupoissakin sitä oli vain pitkillä toimitusajoilla. Arvelin että LBS:ssä toimitusaika olisi myös pitkä ja en lähtenyt kyselemään, vaikka mieluusti haluaisin tukea LBS:ää aina kuin mahdollista. Lopulta nappasi UK:laisesta Cyclestoresta, pyörä heti toimitukseen ja vähän yli satasella sai vielä valkata "ilmaista" kamaa kaupantekijäisiksi.

Mistä yllätyit tämän päivän pitemmällä lenkillä?

Pyörä istui heti koon puolesta täydellisesti ja ajaminen oli täysin luontevaa. 1 x 11 vaihteisto oli juuri niin hauska kuin ajattelin, helppoa ja toimivaa. 3.0 -renkaat pysyy suossa ja mudassa todella hyvin "pinnalla", kivet ja juurakot ylittyy aivan eri tyylillä kuin aiemmin. Omalle painolle säädetty korkealaatuinen etuhaarukka oli myös aivan uusi kokemus, pyörä pysyy käsissä ja kontrollissa.

Tuliko pettymyksiä?

Vaikutti siltä että perusvauhti tasaisella hiekka- tai asfalttitiellä on alhaisempi kuin vanhalla pyörällä, vaimo pysyi tasaisella paremmin matkassa kuin aiemmin. Toisaalta se voi johtua siitä että vaimon pyöräkunto on parantunut, mulla se on pysynyt tämän vuoden aika samana viime vuoteen verrattuna. Maastopyörällä en keskareita mittaile joten tämä ei ole sinänsä tärkeää. Toisaalta jos joutuu lenkille kovakuntoisten cyclocross-pyöräkuskien kanssa niin kyyti tulee olemaan kylmää.

Haluatko kertoa vielä jotain muuta?

Läskipyörän sisurit painaa kuulemma noin 1,5 kiloa, joten varmaan puoliläskin sisurit noin kilon. Cujon vanteet ja renkaat ovat "tubeless ready", joten siinä on selvitettävä asia että miten niistä tehdään tubelessit ja kuinka hyvin mahtavat kestää.  Kilo pois pyörivästä massasta on paljon, ja sillä voisi saada vähän lisää vauhtia tasaisella ajoon.

Meidän pyörät Pirttimäen kahvilan pyöräparkissa. Ja Peten varjo.

Poluilla ja seuraava kisa

Eilen aloitettiin Teemun kanssa meidän ensi kauden suunnittelu, ja samassa yhteydessä laitettiin kalenteriin seuraava kisa: Rautaveden 1/2-maraton marraskuun ekana viikonloppuna. Petrille kokonainen, minulle puolikas. Nyt on vielä kuusi viikkoa hyvää aikaa treenata, ja tässä vaiheessa vuotta juoksu tuntuu ainakin toistaiseksi tosi kivalta. Pitkiä maastopyörälenkkejäkin on syksyn ohjelmassa.

Tänään kävimme Peten ja Mikon kanssa juoksemassa Nuuksion poluilla. Vettä minulla oli kätevässä juomarepussa, jonka hankin jo monta vuotta sitten, ennen kuin oikeastaan tiesin sille olevan käyttöä. Pete lainasi poikamme reppua, joten saimme molemmat riittävästi vettä matkaan.

Hengästyttävän hyvät portaat.

Täsmäsahattu kaatunut puu.

Reppu oli tosi kätevä, sinne sai vähän eväitäkin ja puhelimen mukaan kätevästi. Kun lähdin juoksemaan, vesi hölskyi repussa sekä minulla että Petellä. Siinä hölskyvän veden kanssa juostessa muistin, että olin jostain lukenut ohjeet ilman poistamiseen pussista. Hieman googlailemalla ohje löytyikin Juoksufoorumilta, jonne nimimerkki Warlord kirjoitti jo vuonna 2008:

"Hölskymisestä: juomaosan ollessa täytetty halutulla nestemäärällä, pussi ylösalaisin (letkun juuri ylöspäin siis) ja imua eli kaikki ilma pois sisältä. Tällöin ei hölsky yhtään. Enpä edes haluaisi kokeilla lenkkiä juomarepulla, jossa ilmaa sisällä..."

Ensi kerralla muistan tuon! Työkaverilta kuulin sellaisenkin vinkin, että lämpimällä ilmalla juomapussiin kannattaa laittaa jääpaloja, niin niin se ei tunnu heti niin kuumalta selässä ja vesikin pysyy pitempään viileänä. Ja mitään muuta kuin vettä ei sinne kuulemma kannata laittaa, ei edes elektrolyyttitabletteja.

Meinaan ottaa repun selkään jatkossa myös pitemmille maastopyörälenkeille, sillä pyöräni runkoon mahtuu vain yksi puolen litran pullo.

Geelitauko.

Pari ekaa kilsaa mentiin kimpassa tietä pitkin. Kun reitiksi lopulta valikoitui Haltiasta Siikarantaan ja samoja polkuja takaisin, jättäydyin juoksemaan itsekseni omaa hitaampaa vauhtiani.  Sovittiin, että käännyn takaisin, kun pojat juoksevat takaisinpäin minua vastaan ja niin tehtiinkin. Maisemat olivat tosi hienot, enkä taaskaan oikein malttanut jäädä ottamaan kuvia. Reitti oli tosin hyvin merkitty, vaikka kerran ehdinkin jo parisataa metriä juosta väärään suuntaan.

Kisavalmisteluja

Ironman Vichy on tänään aikaa tasan viikko. Maanantaista keskiviikkon olen vielä töissä, torstai-aamuna lennämme Geneveen ja ajamme sieltä vuokra-autolla Vichyyn reilut 300 kilsaa. Olen pariin kertaan varmistanut Finnairilta, että pyörälaukut varmasti mahtuvat mukaan, toivottavasti ei sitten tule torstaina siihen liittyen mitään yllätyksiä. (Paitsi tietenkin jotain lisämaksuja pyörälaukkujen kuljettamisesta.)

Tänä vuonna hankimme triathlon-lisenssit Suomen Triathlonliiton kautta, ja ne tulivatkin sähköpostiin muutamassa päivässä. Aikaisemmissa ulkomaan kisoissa olemme aina heränneet lisenssiasiaan niin myöhään, että ainoa mahdollisuus on ollut hankkia päivälisenssit paikan päältä. Se maksaa suunnilleen saman verran kuin koko vuoden voimassa oleva lisenssi Triathlonliitolta. Jos kisaa useamman kerran ulkomailla, liiton lisenssi on siis myös kokonaisedullisempi. Vichyn kisassa liiton lisenssistä on sekin hyöty, ettei tarvitse hankkia lääkärintodistusta siitä, että terveys riittää Ironman-kilpailuun, sillä sitä ei vaadita, kun kilpailulisenssin myöntäjä on ITU:n alainen liitto. 

Pyörän kanssa on viime viikkoina ollut vähän harmia, kun takajarru oli alkanut laahata ja jotain muutakin meteliä on takaosastolta etenkin ylämäissä kuulunut. Vähän ihmettelin parin lenkin jälkeen, että miten alas se keskinopeus oikein on vajonnutkaan (ja kuinka kovaa nuo kaverit oikein ajavat), vaikka watit ovat olleet ihan siellä missä pitääkin. Vein pyörän Kivenlahden pyörähuoltoon viime viikolla, ja olen ehtinyt jo hakea sen takaisin kotiinkin. Ketju vaihdettiin, samoin takajarrupalat sekä takajarrun ja takavaihtajan vaijerit. Kiekot on nyt rihdattu ja vähän vinossa ollut vasemman etujarrun kahvakin on nyt suorassa. Vähän laittoa taisi olla siinä pyörässä!

Ennätysodotuksin lähdin siis eilen ajamaan FTP-testiä Röylän tempon maisemiin. Kamalan ähinän ja puhinan jälkeen sainkin pari wattia lisää 20 minuutin ajon keskiwatteihin. Olin varmaan juonut ennen tempoa turhan paljon vettä, kun alussa tuli huono olo. Siihen saattoi vaikuttaa sekin, että lähdin vähän liikaa takki auki ajamaan; näin jälkeenpäin ajatellen tasaisemmalla ajolla olisi voinut tulla vielä vähän parempikin tulos. Yritän malttaa paremmin sitten seuraavalla kerralla.

Pyörät katolla Oittaalla.

Tänään kävimme ystäväpariskunnan kanssa sunnuntailenkillä Kirkonummen suunnalla. Peräkanaa ajoimme Veikkolaan, ja siellä hajaannuimme kahteen porukkaan. Iloinen jälleennäkeminen koitti lenkin jälkeen Bembölen kahvituvalla. Siirtymineen lenkille kertyi pituutta melkein kolme tuntia. Lähdimme Peten kanssa ajamaan kotoa, ja tuntui vaihteeksi ihan mukavalta laittaa pyörä valmiiksi omalla pihalla. 

Joitakin hankintoja olen kisaa ajatellen tehnyt: uudet klossit ja tummat uimalasit vahvuuksilla on jo ostettu, vielä pitäisi löytää satulan taakse yksi pulloteline. Vichyssä on tämänhetkisten ennusteiden mukaan niin lämmin keli, että ei haittaa vaikka pyörään saisi paikan vielä kolmannellekin pullolle. Jää nähtäväksi, saanko aikaiseksi vaihtaa uudet tankoteipit rispaantuneiden tilalle vielä ennen kisaa. Tankoteippikin taitaa olla sitä varten jo hankittu, enää puuttuu vain itse toiminta.

Alkavalle viikolla on treeniohjelmassakin tekemistä lähes jokaiselle päivälle. Viikko alkaa mukavissa merkeissä huomenna Seurasaaren ympäriuinnilla, jonka koodi treeniohjelmassa on AV 60 min.