Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kööpenhamina. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kööpenhamina. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 9. syyskuuta 2015

Vinkkejä Köpiksen Ironmanille

Kirjasin tuoreeltaan ylös vinkkejä ja ideoita Köpiksen kisaan ensi vuonna lähteville, ennenkuin unohtuvat. Ilmeisesti sinne on ensi vuonnakin lähdössä Suomesta mukavasti porukkaa. Se on hyvä, sillä kisa on hieno kokemus!

Sain paljon apua listan kasaamiseen IM Köpiksen suomalaiset 2015 -Facebook-ryhmän jäseniltä. Kiitos siis Minna, Mikko, Jussi ja Jaana!

Ihan ensimmäiseksi suosittelenkin oman Facebook-ryhmän perustamista. Siellä on kiva vaihtaa ajatuksia ja kokemuksia ennen kisaa ja sen jälkeenkin.

Tässä vinkkejä ja kokemuksia, joista voi olla hyötyä myös ensi vuoden kisassa:

ENNEN KISAA

  • Paikan päälle kannattaa mennä jo torstaina, kun kisa on sunnuntaina. Ei tule hoppua pyörän kasauksen, testiuinnin ja testiajon kanssa. 
  • Hotelli on hyvä ottaa metron varrelta, niin pääsee helposti uinnin starttiin. 
  • Testiuinnilla on hyvä käydä jo perjantaina.
  • Fisketorvetin seutuvilla, osin kisan maratonreitillä kulkee kiva juoksulenkki, jonka ympäri pääsee 20 minuutissa. Samalla näkee Island-hotellin ja Fisketorgetin väliin jäävän hienon pyöräilysillan.
  • Tsekkaa pyörän kunto, myös vannenauhat! 


KISAN AATTONA
  • T1:een pääsee kätevästi pyörällä. Reppu ja vaihtopussit vaan selkään ja pyörän päälle. Matka on lyhyt, ja se on helppo ajaa pyöräteitä pitkin. Amager Strand Parkin vieressä on tehdasalue, jonne vievällä tiellä voi rauhassa testata pyörää ennen sen jättämistä vaihtoalueelle.
  • Rannalta keskustaan pääsee kätevästi metrolla. Me juutuimme todella pitkään lippujonoon asemalla, kun emme olleet ostaneet lippua ennakkoon. Se olisi kannattanut. Siinä jonossa tajusimme onneksi ostaa samalla 24 h lipun, joka oli voimassa vielä kisa-aamunakin eikä silloin tarvinnut enää jonottaa.
  • Köpiksen "pasta-party"-evässetti oli onneton ja pastaton; kaalisuikaleita ja muutama kananpala. Välipalat joutui kehittelemään lennosta.
  • T1, T2 ja maali ovat eri paikoissa. Niihin tutustumiseen paikan päällä kannattaa siis varata aikaa. 
  • Kisaa edeltävänä ja kisapäivänä on vaikea liikkua autolla keskustassa ja löytää parkkipaikka. 


KISAPÄIVÄNÄ
  • Hotellin kisa-aamun aamiaisen ajankohta kannattaa tsekata etukäteen. Aamiaiskattauksen ajankohta ja laajuus vaihtelivat hotelleittain.
  • Aamiaisen voi tehdä itsekin, jos ostaa pari banaania, on muistanut ottaa kotoa mukaan pikakaurahiutalepussin ja hotellihuoneessa on vedenkeitin. 
  • Uinnin lähdössä kannattaa mennä ajoissa vessajonoon, jos tarvetta on. Jonon eteneminen on yllättävän hidasta.
  • Ennen uintia voi hyvin verrata ison meren puolella. Jos on viileä aamu, avaruushuopa (parilla eurolla Partioaitasta) pitää lämpimänä. Samoin kisa-aamuna jalassa on hyvä olla vaikka samoin parin euron aamutossut tai -sukat, jotta jalat pysyvät lämpiminä Street Wear-pussin luovuttamisen jälkeenkin.
  • Pyörähuoltopalvelu ei kisa-aamuna T1:ssä oikein toiminut. Mekaanikot eivät olleet paikalla vielä 6:30. Oma pumppu kannattaa ottaa mukaan tai lainata muilta kisaajilta. Street Wear -kassiin sitä ei saanut laittaa. 
  • Kolikoita kannattaa olla metroon mennessä (luottokortillakin voi lipun ostaa) ja kannattaa olla nopea metron ovien avauduttua. Kisa-aamuna yhdelle porukalle tuli vähän lisää odottelua, kun automaattimetro ei paljon välittänyt oven välissä olevista käsistä ja jaloista ja meni menojaan.
  • Huoltopisteillä on myös vararenkaita. Jos joudut renkaanvaihtopuuhiin, täydennä sisurivarastosi seuraavassa huollossa. Jos sisurit, patruunat tai osaaminen loppuu kesken, tuomarit kutsuvat paikalle moottoripyörällä kulkevan mekaanikon. Tähän voi tosin kulua kymmeniä minuutteja, mutta matka ei kuitenkaan katkea lopullisesti. 
  • Kun kisa-asussa on Suomen lippu, kannustusta saa kivasti myös omalla äidinkielellä!
  • Juoksun Special Needs Bagin käyttämistä ei suositella. Oman pussukan löytäminen oli vaikeaa tienvieruskasasta ja aikaa etsimiseen meni viitisen minuuttia.
  • Aivan huikeat reitit ja yleisö joka lajiin, samoin järjestelyt ja liikenteen blokkaukset. Tykkäsin isosti!



KISAN JÄLKEEN
  • Kannattaa osallistua maanantaiseen palkintojen ja Kona-paikkojen jakoon. Tänä vuonna Havaijin paikan lunasti yksi suomalainen sijalta 12!
  • Kisan jälkeisenä päivänä myytiin merchandise-teltassa jo paljon ei-oota. Naisten koot kisa-t-paidasta olivat loppu jo perjantaina.


Mahtavaa treenivuotta ja kisaa kaikille ensi vuonna Köpikseen lähteville!

Kisaraporttini voit lukea täältä.

torstai 27. elokuuta 2015

Video ja kuvia Köpiksestä

Tai ei siis oikeastaan Köpiksestä sinänsä, vaan minusta kisaamassa siellä. Otin Marathon Photon tarjoaman Digital MEGA Packin, johon sisältyi 31 valokuvaa ja yksi henkilökohtainen video. Videon alussa on yleisempi fiilistelypätkä, ja lopussa lyhyitä otoksia meikäläisestä reitin eri kohdissa pitkin päivää.

Maalisuoraltakin on kuvaa usealla eri kameralla! Ja olipa hyvä, että tulin maaliin niin myöhään, kun ei maalisuoralla juuri silloin ollut muita. Maalisuoralla oli niin kirkkaat valot ja fokus suoran päässä, etten oikein nähnyt tai kuullut mitään. Siksi digitaaliset muistot ovat tosi kivoja.



Minut erottaa uintikuvissa punaisesta lakista ja märkkärin sinisistä hihoista. Loppupäivän kisasin Helsinki Triathlonin pyörä- ja kisa-asussa.







Linkki kuviin tuli jo tiistaina, mukavan sähäkkää toimintaa Marathon Photolta. Muutaman kuvaajan näin reitin varrella, mutta kuvien määrä oli silti iloinen yllätys. Omaa videota en osannut lainkaan odottaa. Kiva, että on tämä blogi, jonne sen voi upottaa!

Maanantaista keskiviikkoon lepäsin vaan, mutta tänään jaksoin jo lähteä Märskyyn uimaan. Oli kivaa taas tuntea veden virtaus iholla, sitä olin kaivannut. Viime kesänä uin aika paljon avovedessäkin ilman märkkäriä, tänä vuonna vedet ovat olleet sen verran viileämpiä, etten ole viitsinyt. Uinti tuntui kyllä hieman tahmealta ja raskaalta, mutta se oli kai odotettavissakin.

Olo alkaa pikkuhiljaa tuntua ihan normaalilta. Alkuviikosta oli kivempi istua kuin seistä, ja töissäkin kuljin hissillä kolmanteen kerrokseen. Unensaannissa oli pieniä haasteita. Leposyke ja ortostaattinen syke ovat vielä poikkeuksellisissa lukemissa, mutta kevyt liikunta varmasti auttaa palautumisessa. Syksyksi ei kalenterissa ole mitään kisoja, eikä mihinkään ole kiirettä. Rauhassa voin siis ottaa vähän rennommin vaikka kuukauden tai kaksi.

maanantai 24. elokuuta 2015

Pia, you are an Ironman!

Eilen aamulla kello soi 4:30. Pikaisten suihkujen jälkeen kävimme aamiaisella ja lähdimme metrolla Amager Strandiin, missä oli Kööpenhaminan Ironmanin uinti ja T1. Jännä fiilis oli siinä metrovaunussa, kun osa porukasta palaili yön yli kestäneistä juhlista ja osa oli menossa Ironman-kisaan. Täyttä oli, mutta onneksi kaikki mahtuivat mukaan.

Rannalla saimme pumpun ystäviltä lainaksi ja Pete kiristi venttiilit ja pumppasi molempien renkaat. Taas yksi hyvä syy osallistua oman miehen kanssa samaan kisaan! Hoidimme kaikki logistiset hommat, ja pian olimmekin jo märkkärit päällä lähtökarsinassa. Asettauduimme vasempaan reunaan noin porukan puolivälin paikkeille. 

Lähtö oli ikäryhmittäin miehet ja naiset samaan aikaan ns. rolling start -tyyliin jossa porukka käveli rauhallisesti mereen ja alkoi uida, aika lähti kulumaan ajanottomaton ylityksestä. Lähdin uimaan omaa matkavauhtia ja olo tuntui hyvälle ja onnelliselle.

Ennen viimeistä kääntöpoijua jälkeen tein virheen. Käännyin liian aikaisin takaisin rantaan päin. Siinä oli oranssi poiju, ja luulin sen olevan jo kääntöpaikka. Kuulin, kuinka joku huusi jotain tanskaksi, mutta en ymmärtänyt mitä. Uin ehkä reilun 100 metriä, kunnes edessäni oli kajakki ja sitä melonut uintivalvoja sanoi minun kääntyneen liian aikaisin. Eihän siinä auttanut muu kuin uida vastavirtaan rannassa se puuttuva matka ja aloittaa uudelleen oikealta poijulta. Myöhemmin kuulin, että jotkut muutkin olivat tehneet saman virheen. Pitäisi muistaa keskittyä koko ajan eikä alkaa haaveilla kuten minulle todennäköisesti kävi.

Mielessä kävi tietysti, että mitenköhän kauan tähän uintiin nyt oikein menee kun piti mokata, mutta rantaan noustessani näin, että aika olikin ihan hyvä, 1:10:21.

Pyöräreitti oli todella kiva. Alkuun ajettiin rantatietä, jossa oli kiva sivumyötäinen tuuli. Oikealla oli meri, purjeveneitä ja satamia, vasemmalla todella hienoja tanskalaisia minipalatseja. Ekat 20 minuuttia join vain vettä, sitten aloin ottaa 20 minuutin välein geeliä ja patukkaa. Patukat olin leikannut sopiviksi suupaloiksi. Kun kisa-aikaa oli kulunut kuusi tuntia, alkoi vatsassa kivistää. Päätin kokeilla, auttaisiko suolakapseli. Ja auttoihan se, vatsa rauhoittui taas hetkeksi.

Kolme kertaa pysähdyin vessaan, mistä päättelin nesteytyksen olevan kunnossa. Kahdessa pysähdyksessä kävin samassa, taaksepäin kallellaan olevassa Bajamajassa. Onneksi se ei kaatunut! Siinä istuessakin yritin vähän pitää painopistettä edessä, ettei kävisi hassusti. Toisella kierroksella samalla huoltopisteellä joku makaili maassa ja kysyin että onko kaikki ok. Oli kuulemma niellyt ehkä liikaa merivettä mutta ei tarvinnut apua. Kerroin hänestä kuitenkin järjestäjille ja joku lähtikin tsekkaamaan miehen vointia.

Pyöräosuudella mietin, että vaikka juoksu tuntuisi kuinka pahalta, se ei saa jäädä päällimmäisenä mieleen tästä kisasta kun uinti ja pyöräily sujuivat niin kivasti ja hyvällä fiiliksellä.

Ekalla kierroksella Petellä puhkesi rengas kahdesti. En nähnyt sitä ensimmäistä kertaa, mutta kuulin siitä kun hän ohitti minut. Toisella kerralla kiinnitin ensin huomiota paikalle pysähtyneeseen ystävääni Katjaan ja vasta ohittaessani näin, että rengashommissa hääräsikin Pete. En kuitenkaan pysähtynyt, ja jonkin aikaa harkitsin takaisin kääntymistä. Tiesin, että Petellä on kaksi vararengasta ja hiilidioksidipatruunaa, mutta minulla olisi ollut minipumppu. Soimasin itseäni ohiajamisesta ja huonoudesta vaimona, kunnes Pete ajoi reilun tunnin kuluttua taas ohitseni ja sanoi, että olin tehnyt ihan oikein. Hän oli joutunut odottamaan huoltomotskaria, kun vannenauha oli rispaantunut venttiilin kohdalta. Vannenauhatkin kantsii tsekata ennen kisaa! Minulla oli niiden kanssa ongelmia jo pari vuotta sitten Mallorcalla, mutta silti se oli unohtunut.

Katsojia oli todella kivasti myös pyöräreitin varrella, etenkin Geels Bakkella, ihan suuren maailman touhua! Oli kiva katsella ihmisiä ja pihoja reitin varrella. Peltoja ja kumpuilevaa maastoakin löytyi ja suurin osa teistä oli todella hyvässä kunnossa. Lyhyt parinsadan metrin mukulakivipätkäkin löytyi, siihen hiljensin reilusti.

Pyöräaikani oli 6:47:55, mikä on kaikkine pysähdyksineen varmaan ihan ok. Ekalla kierroksella oli enemmän ohittajia, toisen kierroksen ajoin melkein kokonaan yksin. Joitakin väsähtäneitä ohittelin.

Juoksuvaihdossa vaihdoin paidan ja laitoin päälle juoksuhameen. Se kirvoitti taas kommentteja. Joku suomalainen mies kommentoi, että minulla oli sama hame päällä jo Joroisissa. Kannustus juoksulenkillä oli todella mahtavaa, vaikka mitä kivoja asioita ihmiset keksivätkin huutaa. "Brilliant skirt!" "Lady, you look beautiful!". Suomalaisiakin kannustajia oli reitin varrella mukavasti lippuineen, kiitos kaikille! 

Juoksussa kokeilin ekaa kertaa juoda Cokista jokaisella huoltopisteellä. Muistan Jupiksen joskus sanoneen, että kun sitä ottaa, silmät rävähtävät auki. Juuri niin kävi minulle. Kokeneempi triathlonkaveri Mikko oli lauantaina aamiaiskeskustelussa kertonut, että yhdessä desissä Cokista on 10 g hiilaria, ja laskin siitä että kuudella desillä tunnissa varmistan riittävän hiilarien saannin juoksussa. Cokiksessa oli sekin hyvä puoli, että se oli lämmintä. Vesi nimittäin oli kylmää, ja siitä sain pari kertaa pienen pistoksen hetkeksi vatsaan kun otin ensin vettä ja sitten Cokista. 

Jaksoin juosta yllättävän hyvin. Vain huolloissa kävelin, ja kolmella viimeisellä kierroksella yhden jyrkän mäen. Aika paljon ohitettavia kävelijöitä oli radalla varsinkin viimeisillä kierroksilla. Köpiksen juoksureitillä näkee monessa kohdassa vastaantulijoita, ja Peten kanssa halasimmekin kolme kertaa, neljännellä tyydyimme yläfemmoihin. 

Juoksun edetessä ilta alkoi tummua ja oli kyllä ihan mieletön fiilis lopulta kaartaa noin 100 metrin pituiselle kirkkaasti valaistulle maalisuoralle. Olin siinä juuri silloin ainoa maaliintulija, ja fiilis oli loistava, kun valot loistivat, kannustajat huusivat ja oma unelma täyttyi. Kuulin, kuinka kuuluttaja sanoi ne odottamani sanat: " Pia, you are an Ironman!" Kisan johtaja oli maalissa vastaanottamassa juoksijoita. Sain Anulta Suomen lipun ja kättelin kilpailun johtajaa ja taisin siinä endorfiinipöllyssä halatakin. Heti seuraava näkemäni ihminen olikin Pete. Oma olo oli pian maaliintulon jälkeen melko hutera, pari sivuaskeltakin siinä tuli otettua mutta pysyin sentään tolpillani.

Maratoniin meni aikaa 4:48:11 ja vaihtoineen koko juttuun 13:00:46. Vaikka sykemittarini oli lopettanut toiminnan jo 15 kilsan juoksun jälkeen, siinä näkyi kuitenkin kello. Siitä tiesin viimeisellä kierroksella, että 13 tunnin alitukseen on pienoinen mahdollisuus, mutta eilen en vaan pystynyt juoksemaan kovempaa. Ehkä sitten ensi kerralla!

Hagqvistin Antti oli kameroineen paikalla juuri kun tulin maaliin. Tuossakin pitää näköjään olla aika leveä haara-asento, että pysyn pystyssä (pahoittelen pientä kuvaa, en tiedä miten ipadillä sen saisi isommaksi). 



Kävelimme Peten kanssa Athlete's Gardeniin, jossa join vähän jotain jogurttia ja yritin syödä huonolla menestyksellä. Ei vaan maistunut, ja oli etova olo. Saimme finisher-paidat sekä Street wear- ja juoksupussukat. Matkalla hotelliin kävimme hakemassa pyörät ja muut puuttuvat kamat T2:sta. Siitä oli onneksi vain parin korttelin matka hotellille. Sama huono olo jatkui hotellilla, eikä uni oikein tullut. Eipä ihme, kun olin urheillut kolmetoista tuntia ja juonut 2,5 litraa Cokista. 

Tosi hieno kisa tämä Köpiksen Ironman, voin suositella kyllä ihan kaikille! Uinti on niin suojaisessa laguunissa, ettei ole pelkoa kovin korkeista aalloista. Eilenkin oli aika kova tuuli, mutta se ei haitannut uintia yhtään. Pyöräreitti on todella kaunis ja kiva ajaa. Monenlaista maisemaa ehtii nähdä kahdella kierroksella. Huolto sujui loistavasti, kaikkea hyvää oli tarjolla ja pullojen vaihdot onnistuivat lennossa. Juoksureitti on todella tasainen, eikä yksin tarvinnut olla missään, kannustajia ja muita kilpailijoita riitti.

Rannassa aamulla kuuluttajat kertoivat Köpiksen kisan olevan maailman suurin Ironman. Suomalaisia oli ilmoittautunut 80, meitä oli ulkomaalaisista kuudenneksi eniten. Kisa on myös tosi hyvään aikaan, sillä minusta on kiva treenata kesälomalla, kun on aikaa. 

Nyt aion pitää kunnon off-seasonin ja treenailla fiiliksen mukaan. Jos palautuminen on nopeaa, ehkä jotain maratonia tai puolikasta voisi harkita. Ja pitäähän niitä ensi vuodenkin kisoja pikkuhiljaa alkaa miettiä. Tämä ei jäänyt tähän!

torstai 23. heinäkuuta 2015

Kuukausi Köpikseen

Tänään on tasan kuukausi aikaa Kööpenhaminan Ironmaniin. Athlete Guidekin tuli jo sähköpostiin. Lennot ja hotelli on varattu, pyörälaukut vuokrattu ja Köpikseen myös lähtevien kavereiden kanssa sovittu viimeisestä Big Day - treenistä (2.8.). 

Vielä en ole kamalasti ehtinyt itse kisaa jännittää. Toivon saavani itseni sitä ennen sellaiseen levolliseen zen- tilaan, että kaikki tarvittava on tehty ja tarpeeksi treenattu, jotta maaliin päästään. Hermoilu ei auta siinä yhtään.

Pientä jännitystä on kyllä ilmassa koskien pyörien kuljetusta. Lennämme SASsilla Köpikseen vasta myöhään pe-iltana, eikä lennoille ole mahdollista varata paikkaa pyörälaukuille. Mahtuvat kuulemma mukaan ilmankin. Toivotaan niin! Paluulennolla ei haittaa vaikkei pyörä samassa koneessa olisikaan, menomatkalla on vähän eri meininki.

Meillä ei todennäköisesti ole lähdössä kannustusjoukkoja mukaan omasta takaa. Poika on edelleen armeijassa ja tytär aloittaa juuri abivuoden. Siskoni mietti jossain vaiheessa tulevansa Amerikasta katsomaan kisaa, mutta matka ei nyt onnistunutkaan. Ei siellä kyllä kamalasti olisi aikaa yhdessäololle ollutkaan, kun lauantai menee ilmoittautumisissa ja tavaroiden kiikuttamisessa paikasta toiseen. 

Viime vuonna satoi vähän vettäkin Köpiksen kisan juoksuosuudella.

Se oli kyllä kiva huomata, että uinnin lähtöä on muutettu niin, että miesten ja naisten ikäryhmät lähtevät samaan aikaan rullaavasti aina pari kilpailijaa kerrallaan. Ehkä voidaan Peten kanssa kävellä starttimaton yli käsi kädessä!

Käytiin tällä viikolla Ikeassa ostamassa meille molemmille aamutohvelit, jotta varpaat eivät palelisi ennen uinnin lähtöä. Jo viime vuonna kiinnitin lähtöpaikalla huomiota roskakasaan, jonka kisailijat jättivät jälkeensä:



Toivottavasti tänä vuonna uinnin lähdössä on ihan roskiskin. 

Palautuminen Joroisten puolikkaalta on lähtenyt hyvin käyntiin. Tiistaina kävimme uimassa ja tänään juoksin lyhyen lenkin. Huomenna on suunnitelmissa ajaa viiden tunnin pyörälenkki yksin teemalla "mental strength". Eiköhän sitä tarvittava määrä löydy niin, että pää kestää!



lauantai 30. elokuuta 2014

Helposti pyörällä

Ei varmaankaan tule kenellekään yllätyksenä, että Kööpenhaminassa oli todella kiva ajaa pyörällä. Se oli helppo vuokrata hotellista, pyörätiet olivat hyvin merkittyjä ja ennenkaikkea erillään jalkakäytävistä. Risteystenkin yli pääsi ajamaan suoraan ilman turhia puolenvaihtoja. Risteyksissä pyörätie oli usein merkitty sinisellä värillä.

Useimmat paikalliset ajelivat ilman kypärää normivaatteissa, niin mekin. Pyöriä tuntui ajoittain olevan liikeellä ihan uskomattoman paljon, ruuhkaksi asti. Suurin osa oli liikkeellä kaupunkipyörillä, joissa oli muutama vaihde. Lapsia ja tavaraa kyyditettäessä ei mielikuvitusta oltu säästelty. Varsinkin ohjaustankoon kiinnitettävä lastenistuin olisi aikanaan ollut kiva juttu. Kuljetin aikanaan lapsia satulan taakse kiinnitettäväsä istuimessa, ja aika usein huomasin matkustajan nukahtaneen, kun kypärä kopsahti alaselkään. Näköyhteys nukkuvaan lapseen olisi silloin ollut kiva.

Pyöriä oli niin paljon, että autoilijoidenkin näytti olevan pakko ottaa heidät huomioon. Yhden Ironman-jonossa olleelle tanskalaisnaiselle kehuinkin, miten pyöräillessään ei tunne oloaan uhatuksi kuten joskus täällä Suomessa. Hänen ilmeestään kuitenkin päättelin, ettei se pyöräilijöiden ja autoilijoiden rinnakkaiselo Köpiksessäkään ihan täydellistä ole.


Alla olevan kuvan keskellä on kuorma-auto, josta puretaan lastia. Se ei ole keskellä pyörätietä, kuten niin usein Suomessa, vaan keskeltä ajoväylää pyörätien vierestä on varattu tilaa lastaaville ja purkaville ajoneuvoille. Voi kun meilläkin joskus toimittaisiin näin, eikä pyörätiellä keskustassa tarvitsisi pujotella pysäköityjen autojen välistä.


Päättyneellä viikolla ajoin töihin pyörällä vain kerran. Aamulla olen ydinkeskustassa ennen puolta kahdeksaa, ja silloin työmatkani pahimmassa paikassa rautatieaseman ympäristössä on vielä hiljaista ja ajaminen sujuu. Kotiinpäin tullessa neljän jälkeen onkin jo paljon vaikeampaa, kun pyörätie menee keskeltä jalankulkijoiden kulkuväylää ja vielä jalankulkijoiden valojen väärältä puolelta. Sitä on jalankulkijoiden melkein mahdotonta huomata, kun on niin paljon muutakin katsottavaa. Onneksi siitä ei ole Baanan alkuun enää pitkästi.

tiistai 26. elokuuta 2014

Uijuijuijui!

Kööpenhaminan reissu on nyt ohi, ja takataskussa on (kuvainnollisesti) lippu ensi vuoden Ironman Copenhagen -kisaan. Nyt pitää varmaan alkaa sitten treenata ihan kunnolla!

Aamulla menimme Peten kanssa heti kahdeksan jälkeen jonottamaan ilmoittautumispisteeseen, ja noin tunti siinä ehtikin vierähtää ennenkuin päästiin sisään. Satoja ilmoittautumisia tehtiin paikan päällä, ja kaikki sujui ihan mukavasti, jos sitä jonossa odottelua ei lasketa.

Ilmoittautumisjono.

Paikan päällä tehty ilmoittautuminen piti vielä vahvistaa netissä, ja niin se nyt on, että vajaan vuoden päästä uin 3,8 kilometriä, ajan pyörällä 180 km ja juoksen siihen päälle vielä maratonin Tanskan kauniissa pääkaupungissa.

Matkalla uinnin lähtöpaikalle.

Sunnuntain vietimme aika tiiviisti kisaa seuraten. Vuokrasimme hotellista pyörät, ja ajoimme niillä seitsemäksi uintipaikalle muutaman kilsan päähän keskustasta. Laguuni näytti kivalta, ja homma sujui muutenkin mallikkaasti. Lähdöt oli porrastettu ikäryhmittäin, ja kaikki naiset lähtivät matkaan yhtä aikaa. Jokaisessa lähdössä oli joitakin satoja kilpailijoita. 

Amager beach anivarhain

Jonkun aikaa uinnin lähtöjä seurattuamme siirryimme katsomaan pyöräilyn alkumetrejä. Välillä näimme jännittäviä tilanteita,kun kymmenet tyypit yrittävät lähteä samaan aikaan liikkeelle eivätkä välttämättä ajaneet suoraan tai edes katsoneet eteenpäin, vaan tyypillisesti omiin jalkoihinsa, kun yrittivät ujuttaa niitä pyöräilykenkiin. Pyöräilyyn lähdössä täytyykin ensi vuonna olla tarkkana, ettei matka lopu heti alkuunsa. Yksi kolari nähtiin, mutta senkin molemmat osapuolet pääsivät jatkamaan matkaansa. Joku onneton huomasi takarenkaan tyhjentyneen jo muutaman metrin ajon jälkeen.

Ekasta vaihdosta siirryimme suoraan toiseen vaihtoon käymättä pyörälenkin varrella. Vaihdossa näimme taas kilpailun kärjen. Kärjen lähdettyä juoksuosuudelle siirryimme sen varteen mekin. Kannustimme monia tuttuja ja tuntemattomiakin suomalaisia. Kisanumeroihin oli painettu osallistujien nimet, mutta niin pienellä ettei niitä kunnolla erottanut. Suomen lippu erottui numeroista kuitenkin selvästi. Välillä tuli pari sadekuuroa, ja pahimman kuuron sattuessa olimme sopivasti maalialueella katsomassa Teemu Lemmettylän maaliintuloa seitsemäntenä. Hieno hetki!

Reilu kilsa maaliin. 
Juoksun aikana välillä satelikin.

Juoksureitti oli neljä kierrosta ympäri keskikaupungin, ja mukavasti näytti olevan katsojia ja kannustajia, paitsi ehkä juuri tuossa rannassa sadekuuron aikana. Yllättävän väsyttävää oli se reitin varrella pyöriskelykin, varmaan se itse kisaaminen ensi vuonna tuntuu sitten vähän eri tavalla rasittavalta. 

Uskon treenaamisen jatkuvan lähes samaan malliin kuin tähänkin saakka Jupiksen tekemien suunnitelmien mukaisesti. Minulle jää se mukavin osuus eli toteutuspuoli. Treenimotivaation kanssa ei minulla onneksi koskaan ole ollut ongelmia, ja odotettavissa onkin todella kiva treenivuosi, kunhan vain saan pysyä terveenä. Vielä ei jännitä yhtään, mutta uskon tilanteen muuttuvan vuoden aikana! Uijui!

Näillä ajeltiin ympäri Köpistä tänä vuonna, ensi vuonna toiset menopelit.

perjantai 22. elokuuta 2014

Kisaturistit

Kerran yhtenä tiistaina tänä kesänä olimme Peten kanssa ajamassa tempoa Röylässä, kun pienessä porukassa kyselin kokeneemmilta seurakavereilta, missä minun kannattaisi kisata täydellä matkalla ensi kesänä. Haluan tehdä sen ulkomailla, mielellään Ironman-organisaation tapahtumassa, ja lyhyellä listalla olivat siinä vaiheessa vielä Kalmar ja Köpis.

Kalmarissa olin katsojana viime kesänä. Se oli todella mukava paikka ja kaikki tarvittava on kätevästi kävelyetäisyydellä. Autolla ja laivalla pääsee helposti ovelta ovelle, tosin matkoihin vierähtää aikaa. Pete oli siellä starttiviivalla tänäkin vuonna, joten hänelle se olisi jo kolmas peräkkäinen Kalmarin reissu. Oli hän sinne kuitenkin luvannut huoltajakseni lähteä, jos sinne haluan mennä.

Köpis puolestaan on lyhyen lentomatkan päässä, mutta pyörä pitää pakata laukkuun. Sitä en ole vielä kokeillut, ja laukkukin pitäisi sitä varten vuokrata.  Viime vuonna kuulin paljon hyvää itse kilpailusta ja reitistä, mutta jotenkin se oli minusta tuntunut hankalammalta, kun esimerkiksi uinnin lähtöön pitää mennä metrolla.

Siinä jutellessa ja kokeneempien kokemuksia kuunnellessa mieli muuttui nopeasti, niinkuin se minulla joskus tekee. Kööpenhaminassa uidaan näet laguunissa eikä pyöräreitti ilmeisesti ole ihan yhtä avoin tuulelle kuin Kalmarissa. Pyöräillessämme kotiin keksin, että voisimme Peten kanssa kahdestaan lähteä tsekkaamaan Köpiksen mestat jo tänä vuonna. Kaupunki on kiva, kisaamassa on paljon tuttuja ja lisäksi on mahdollista, että maanantai-aamuna voisi paikan päällä ilmoittautua ensi vuoden kisaan.

Alunperin olimme suunnitelleet, että minä kisaan ensi vuonna Köpiksessä ja Pete täydellä matkalla Tahkolla tai Lahdessa. Jotenkin asia kuitenkin kääntyi viime viikolla niin, että näillä näkymin olemme molemmat menossa ilmoittautumisjonoon maanantaina. Jos kuitenkin molemmat matkustamme Köpikseen ensi vuonna, voimme varmaan samalla molemmat myös kisata. Minulla on kova luotto siihen, että ainakin Pete pysyy kisan jälkeen tolpillaan sitten ensi vuonna, jos minua vaikka vähän väsyttäisikin.

Niinpä olemme nyt lentokentällä odottamassa Köpiksen lentoa, odotuksissa rento ja jännä viikonloppu tanskalaiseen tapaan.