Selkä jumissa, viikko maratoniin

Ironman-kisan jälkeen aloitimme uuden valmentajan etsinnän laittamalla viestiä Lemmettylän Teemulle. Joitakin viestejä siinä vaihdeltiin ja muutaman päivän harkittuaan Teemu lupautui hommaan. Jee! Tapasimme syyskuun puolivälissä, ja siinä tavoitteista jutustellessamme Teemu kysäisi, että mitäs jos juoksisitte maratonin vielä tänä vuonna. No tuumasta toimeen ja kalenteria selailemaan. Päädyimme valitsemaan ajankohdaksi 24.10. ja paikaksi Kaarinan.

Reilut neljä viikkoa on treeniohjelmassa ollut melko paljon juoksua. Lisääntynyt juoksumäärä on pikkuhiljaa saanut selän jumiutumaan niin, että tällä viikolla piti yksi juoksutreeni vaihtaa vesijuoksuksi. Melko huono vaihtokauppa, jos minulta kysytään, mutta minkäs teet. Tapiolan uimahalli avataan vasta 6.11., joten Mäkelänrinteeseen saakka piti ajella.

Viime sunnuntaina kävimme pitkällä maastopyörälenkillä, ja lähtö oli Leppävaarasta. Siinä seuraa odotellessamme fiilistelimme sitä, miten mahtavaa on, että vajaan vartin pyörämatkan päähän avataan tammikuussa peruskorjattu, laajennettu uimahalli ja ensi kesänä myös maauimala. Ulkoaltaassa oli jo vettä ja ratoja kaikkiaan kymmenen!

Nyt syksyllä tuli treeniohjelmaan sellainenkin muutos, että vaihdoimme kuntopiirin salitreeniin. Se vähän harmitti, sillä kuntopiiriin on ollut aina kiva mennä ja treenaamisen lomassa on tavannut mukavia tyyppejä. Toisaalta nyt vapautui perjantai-ilta muulle treenille ja tuli vähän lisää väljyyttä kalenteriin.

Salihommat aloitimme uudessa Mankkaa Esport Expressissä, johon on meiltä vain muutaman kilsan matka. Ostimme salille samantien vuoden kortit ja kolme PT-tapaamista. Pari kertaa olemme siellä nyt ehtineet käydä, ja ihan hyvin olemme mahtuneet tekemään omat muuvimme. Salin parvella on juoksumattoja, kuntopyöriä ja soutulaitteita, joilla hikoillessa voi seurailla viereisen Turuntien liikennettä.

Vähän jännittää lähteä juoksemaan maratonia. Ennätys olisi kiva yllätys, joten toivon pystyväni juoksemaan kovempaa kuin vuosi sitten Rantamaratonilla, jolloin loppuaika oli 4.11. Neljän tunnin haamuraja taitaa olla vähän liian kaukana, kun siihen vaadittava kilsavauhti 5:40 on ainakin toistaiseksi lenkeillä tuntunut melko kovalta.

Viisi vuotta kuntopiiriä

Sekin kiva juttu omassa blogissa on, että voi vuosienkin jälkeen palata vanhoihin teksteihin. Viime viikolla lueskelin, mitä olin tehnyt helmikuussa 2010, ja sieltä löytyikin teksti, jossa kerroin käyneeni ensimmäisen kerran Heltrin kuntopiirissä 19.2. Siitä oli siis eilen lähes päivälleen viisi vuotta! Aihetta juhlaan!

Edellisviikon kuntopiiri olikin jäänyt väliin pojan sotilasvalan vuoksi,  mutta eilen onneksi pääsin taas mukaan. Olin käynyt ostamassa Kluuvikadun Fasulta kuntopiirin vetäjille pienet lahjuksetkin tämän pienen merkkipaalun kunniaksi. Ennen kuntopiirin alkua vitsailtiin, että varmaan tarvitaan pian joku kuntopiiristä vieroituskurssi, niin ahkerasti olemme Peten ja usean muun seurakaverin kanssa siellä perjantai-iltojamme viettäneet. Ei sieltä oikein voi poiskaan olla.

Viiden vuoden aikana on kuntopiirin paikka vaihtunut Oulunkylästä Meilahteen. Mukaan on tullut myös musiikki, ja pidot ovat parantuneet merkittävästi. Ennen aikaa katsottiin vetäjän Garministä, nyt iPad piippailee oikeisiin aikoihin. Se ei ole muuttunut, että syksyllä tehdään kesto- ja keväällä intervallikuntopiiriä. Porukka on lisääntynyt (nyt hiihtolomaviikolla meitä oli 19), ja lämmin, jopa hikinen tunnelma säilynyt.

Kuntopiirissä eilen. Vesipullo, Heltri-huppari ja Five Fingersit.

Eilen tehtiin heti alkuun Paul Sjöholmin/Kaisa Lehtosen aika kamala tähtipunnerrushaaste. Tein punnerrukset polvet maassa, ja silti oli aika tukalaa päästä loppuun. Saattaa olla, etten viimeisissä punnerruksissa mennyt ihan niin alas kuin olisin voinut.

Punnerrushommien jälkeen tehtiin neljä kierrosta kymmenen liikkeen kuntopiiriä; 45 sekkaa työtä, 15 lepoa. Loppuun tiristettiin vielä kivat vatsalihaspuserrukset ja kuuden minuutin pitosarja.

Heltrin kuntopiiri on kyllä niin kivaa hommaa, etten ihmettelisi, jos tulisi vielä seuraavatkin viisi vuotta täyteen!

Kolmen putki

Alkuviikosta ajelin trainerillä kotona, ja nyt loppuviikosta olen vaihtanut lajia ja käynyt uimassa. Traineritreeneissä fiiliksen nostaa kattoon musiikki, ja olenkin ahkerasti ostellut hyviä kipaleita iPodiini. Siinä on kyllä oma tunnelmansa, kun ajaessa voi sulkea muun maailman ympäriltään ja keskittyä vain tuijottamaan sykemittarin lukemia ja uppoutua musiikkiin. Yritin tehdä sauna-trainerikeskuksesta esittelyvideotakin, mutta vielä en saanut tehtyä tarpeeksi hyvää.

Uinnissa on taas kivaa mennä porukalla. Torstaina olin Heltrin uintitreeneissä, jossa jo muutaman vuoden olen uinut samojen tyyppien kanssa, tutussa peesissä. Treenissä uitiin nopeutta, mutta nin lyhyet pätkät kerrallaan (n. 10 m) ja pitkillä palautuksilla, ettei se tuntunut lainkaan pahalta. Eniten tykkäsin taas koordinaatiodrilleistä. Toisessa lähdettiin liu'ulla päädystä ja kun vauhti alkoi pysähtyä, kierähdettiin pinnassa pituusakselin ympäri  keskivartalon avulla. Toisessa drillissä lähdettiin niinikään liu'ulla päädystä, mentiin kerän kautta selälleen ja siitä kierähdettiin nopeasti takaisin vatsalleen uimaan vaparia.

Perjantaina uintiputki jatkui, kun lähdettiin aamulla Peten kanssa kaverin kyydillä Märskyssä. Menin ensin puoleksi tunniksi vesijuoksemaan, ja kokeilin ristiaskelia, taaksepäin juoksua ja myös tasahyppyjä, jotka Arja mainitsi aikaisemmin kommentissaan. Mielenkiintoista, aika helposti sitä alkoi käsilläkin vähän avittaa menoa vaikkei vissiin pitäisi. Taaksepäin en meinannut päästä ollenkaan. Loppuverraksi kävin vielä uimassa parisenkymmentä minuuttia.

Kuntopiirissä kokeilin eilen hyppyjäkin, mutta akilles vähän kipeytyi niistä. En tiedä johtuuko kipeytyminen hypyistä vai Five Fingers -tossuista. Täytyy siis vielä olla varovainen juoksun aloittamisen kanssa. Ei se oikeastaan haittaa, sillä olen alkanut pitää myös vesijuoksusta. En tietenkään yhtä paljon kuin "oikeasta" juoksusta, puhumattakaan uinnista, mutta sen verran kuitenkin että jaksan sitä tehdä.

Tänäkin aamuna olin Märskyssä, nyt vaan uimassa. Pete on Pietarissa ja onnekkaasti somesta löysin ihanan uintikaverin, jonka kanssa uimme ensin pienen uintipyramidin (50-100-150-200-150-100-50) ja sitten vielä 3x400 metriä matkavauhtia. Ensimmäiset hetket saimme uida radalla kahdestaan, mtta sitten siihen tuli pari räpylöillä uivaa kaveria ja myöhemmin vielä yksi vähän tukevampi mies. Saimme siis myös ohitella, onneksi Märskyn radat ovat leveitä ja kolme mahtuu uimaan rinnan ainakin pienen hetken. Uinti tuntuu nyt kyllä tosi hyvältä, ja se onkin tänä vuonna lohkaissut suurimman osan treeniajastani.

Aamulla tuli mieleen kuvata kaikki punaiset valot, joihin jouduin matkalla pysähtymään. Ei niitä onneksi niin kamalasti ollut.

Ensimmäinen kuva on Kehä I:n ja Turvesuontien risteyksestä Laajalahdessa, ja aurinko on juuri nousemassa. Kuinkakohan monta tuntia tässäkin risteyksessä olen jo ehtinyt viettää vihreää odotellen joko pyörällä tai autolla? Tänään tuli taas pari minuuttia lisää.

Munkkivuoressa Turuntien päässä. Tästä ei ole kaukana se risteys, jossa joitakin vuosia sitten kuoli nuori tyttö Audin alle. Muistan sen joka kerta, kun ajan ohi. Nyt lähellä on onneksi jo alikulku jalankulkijoille.

Taas se ihana aurinko, nyt Haagassa. Valot ehtivät jo vaihtua ennenkuin sain kännykkäkameran esille.

Mäkelänkadulla kääntymässä uimahallille. Taas nopeat valot!

Määränpäässä ja vielä aikataulussa!

Lepoviikko

Päivä alkoi aamu-uinnilla Tapiolassa, nyt jo neljäntenä tiistaina peräkkäin. Olen nyt löytänyt sopivat bussiyhteydet kotoa hallilta ja sieltä edelleen töihin. Tiistai-aamun vakinaamatkin (tai oikeammin uimalakit ja -tyylit) ovat alkaneet käydä tutuiksi, ja ihan kohtuullisen hyvin olen saanut treenini uitua. Tiistai-aamuisin umareille on Tapiolassa neljä rataa: kuntouimareiden rata, nopeiden uimareiden rata ja kaksi muuta merkitsemätöntä rataa. Olen nyt pari kertaa uinut kaikkein reunimmaisella radalla, jossa uidaan hyvää vauhtia ja osataan ohittaa ja väistää. Kivasti sujuu.

Satunnainen uintitreeni.

Suunnitelmissa oli ajella myös trainerilla nyt illemmalla. Olin jo katsonut kirjoittanut treenin post-it -lapulle ja miettinyt viihteenkin (Komisario Lewis) valmiiksi. Juuri kun olin jo menossa alakertaan ajelemaan, Pete kertoi, ettei hänellä ole tänään kahden treenin päivää ja että hän on ajatellut jättää huomisen Juoksuklubinkin väliin. Se sai minutkin ajattelemaan enemmän omia treenejäni ja palautumista. Ehkäpä minunkin kannattaisi tällä viikolla vähän himmata. Peesailija kun olen, päätin minäkin siirtää traineriajelun huomiselle ja lintsata Juoksuklubista. Kun perjantain kuntopiirikin jää väliin, tulee tälle viikolle toinen ihan kunnon lepopäiväkin.

Minun on aina ollut helpompi tehdä kuin olla tekemättä, ja siksi juuri treenien vähentäminen on vaikeaa. Silloin kun tekee mieli jättää treeni väliin, yritän miettiä olenko oikeasti väsynyt vai vain laiska. Aika usein päädyn tuohon jälkimmäiseen vaihtoehtoon ja teen sen treenin kuitenkin. Mutta en siis nyt tällä viikolla, kun kuuntelin järjen ääntä eli Peteä. Keväällä pitää olla varaa vielä kiristää tahtia ja lisätä tunteja ja on minulla mielessä vielä tietysti sekin viime tammikuinen kuntotesti, jonka tuloksissa oli merkkejä ylirasituksesta.

En vielä treenaa suunnitelmallisesti, joten ei ole mitään "virallista" ohjelmaa josta vähentää, mutta aika helposti se kalenteri on treenienkin osalta jo täyttynyt. Maanantaisin on lepopäivä, keskiviikkoisin Juoksuklubi, torstaisin uintitreenit ja perjantaisin kuntopiiri. Etenkin keskiviikon juoksutreenit ovat olleet minulle aika kovia. Kivoja toki mutta kovia.

Siitä olen iloinen, että viime viikkoina olen ehtinyt uimaan kolmesti viikossa ja tehnyt Juoksuklubin myötä ihan kunnon juoksutreenejäkin. Mutta en siis huomenna, kun lintsaan. Miksi siitä kuitenkin tulee vähän huono omatunto?

Ekoja kertoja

Lähes päivälleen kolmen kuukauden tauko ehti tulla allasuintiin, kunnes eilen alkoivat taas Heltrin torstaiset uintitreenit Pirkkolassa. Taisi olla tähänastisista ilmoittautumisista vaativin juuri tämä uintiryhmään ilmoittautuminen; melkein koko päivä piti olla valmiudessa kun etukäteen ei oltu ilmoitettu tarkkaa aikataulua ja paikkoja oli jaossa vain 16. Onneksi sain varattua omani kuten useimmat muutkin samassa ryhmässä jo keväällä treenanneet uintikaverit.

Nyt syksyllä uidaan enemmän tekniikkaa, keväällä sitten enemmän tehoja. Melko kivuttomasti sujui avovedestä altaaseen siirtyminen: tuttuja drillejä, kirkasta vettä ja ainoana pikku miinuksena huurtuvat lasit. Ostin uudet ennen Tahkon kisaa, mutta en nyt löytänyt niitä mistään. Täytyy varmaan tehdä viikonloppuna vähän perusteellisempi etsintä. Uinti tuntui helpolta heti alusta saakka. Hyvän uintituntuman säilyttämisessä on varmaan auttanut se, että olen uinut tänä kesänä avovedessä melko paljon myös ilman märkäpukua.

Tänään perjantaina on melkein yhtä odotettu syksyn ensi-ilta: Helsinki Triathlonin kuntopiiri. Luvassa on ennakkotietojen perusteella tuttuja ja turvallisia lihaskuntoliikkeitä, ehkä jopa taustamusiikin kera. Ei missään tapauksessa venyttelyä. Vaikka torstain omassa uintiryhmässä kaikki olivatkin ennalta tuttuja, seuraavassa ryhmässä näytti olevan enemmän sellaisia, joita en tunne entuudestaan. Tästä päättelen, että kuntopiirissäkin voi olla paljon uusia seurakavereita. Pitänee mennä ajoissa, jos vaikka tuleekin ahdasta.

Pete muuten voitti sen Fressin lankkukisan Leppävaara-juoksussa seitsemän minuutin suorituksellaan. Sieltä tuli eilen soitto, että tavarapalkinnon voi käydä noutamassa. Itse tavaran laatu jäi vielä arvoitukseksi. Eivät siis ole menneet hukkaan jatkuvasti parantuvat pidot, joita aina Heltrin kuntopiirissä perjantaisin treenaillaan.

Loman alku

Heti ensimmäisenä loma-aamuna pääsin tekemään jotain tosi kivaa: uimaan Haukilahden rannassa ilman märkäpukua. Pete houkutteli minut mukaan käytyään jo edellisenä päivänä itsekseen sitä kokeilemassa. Vesi oli jo 19-asteista, ei tullut yhtään kylmä. Uimme hiekkarannalta surffipaikalle päin vajaat 500 metriä ja takaisin. Loma-aamujen toivelistakamaa!

Haukilahden ranta. Kiven oikealta puolelta lähdettiin uimaan rannan suuntaisesti.

Tavarat jätimme uinnin ajaksi rannalla kajakkeja ja SUP-lautoja vuokranneen miehen katoksen laidalle. Hän tarjoutui ihan oma-aloitteisesti vahtimaan niitä uinnin ajan. Todella ystävällinen ele häneltä, alkoi heti tehdä mieli laittaa hyvä kiertämään tavalla tai toisella.

Iltapäivällä olimme jo mökillä, kun oli juoksulenkin vuoro. Olisi pitänyt juosta 2x20 minuuttia puolimaratonvauhtia, mutta ei oikein irronnut. Reitti oli tosi mäkinen, kenkä hiersi, oli kuuma ja kauhea vessahätäkin. Liian hitaiksi jäivät molemmat vedot, mutta onneksi pääsin lenkin jälkeen järveen viilentämään helleillassa kuumentunutta kroppaa.

Eilen oli melkein lepopäivä, kun kävin vain lyhyellä märkkäriuinilla. Edellispäivän juoksu taisi vaatia veronsa, kun oli koko päivän melko voipunut olo.

Tänään ohjelmassa oli lyhyt aamulenkki, joka tuntui paljon mukavammalta kuin keskiviikkoinen raahustus.

Lenkin jälkeen teimme Peten kanssa kimpassa vielä pienen kuntopiirin terassilla. Alussa ja lopussa vähän pitoja, välissä liikkeitä 40 sek kutakin ja 20 sek lepoa niiden välissä. Maisemat olivat hienot säästä puhumattakaan. Pari viikkoa sitten jumppailimme samassa paikassa sateessa. Ei niin kivaa.

Terassi ja kuntopiirimatto.

Hain meille sisältä radionkin viihdykkeeksi. Tuosta pienestä tuuman tai kahden ruudusta katsoimme Peten kanssa telkkaria lähes 30 vuotta sitten. Nyt se ei enää toimi, mutta radio kuuluu kyllä.

merkki on  muistaakseni JVC, Pete sai aikoinaan vanhemmiltaan sen lahjaksi. High-tech!

Loppuun vielä jo kolmannen kerran positiivisuushaasteen viisi asiaa:

1. Meillä on nyt pyöränhuoltoteline. Oi miten paljon mukavampaa se pyörän pesukin on selkä suorana. Kokeilin myös pyörän vahaamista, taidan ottaa vakiohjelmaan senkin.
2. Tiistaina ajoin Röylässä uuden kympin tempoennätyksen, 18:32 minuuttia.
3. Huomenaamuna on Heltri Cupin Rykäsy-sprinttikisa Kuusijärvellä. Koska kisa alkaa jo yhdeksältä, ehdimme todennäköisesti pois rannalta ennen pahinta lauantairuuhkaa.
4. Saimme vihdoinkin hankittua mökille aittaan pimennysverhot kaikkiin ikkunoihin. 
5. Pakastimessa on litra karpalo-toffee -jätskiä ja aion ottaa sitä ihan kohta.

Haasteessa listataan viisi positiivista asiaa viitenä eri päivänä (ei välttämättä peräkkäisinä) ja mukaan haastetaan aina yksi uusi bloggaaja. Tänään haastan mukaan Toffen. 

Ruuhkaa

Aikaisemmin tällä viikolla olin jo pakannut sisäpyöräilykamppeet ja iPodin reppuun voidakseni ajaa treenini työpaikan Wattbikella. Kävi kuitenkin se, mitä olen jo pitempään ounastellut: Wattbike oli varattu kun pääsin kuntosalille työpäivän jälkeen. Meillä on töissä pari ihan oikeaakin pyöräilijää, ja toinen heistä oli juuri alkanut ajaa sillä omaa treeniään. Kysyessä selvisi, että siinä menisi vielä noin tunti.  Eipä siinä auttanut muu kuin laittaa pitkät trikoot jalkaan ja lähteä maastopyörällä kotiin, kun en halunnut jäädä kuntosalille tunniksi odottelemaan.

Työmatka toimi kunnon lämmittelynä, ja pääsin kuin pääsinkin kotona ajelemaan trainerilla. Piti oikein sopia kotona vuorot, kun meillä kaikilla taisi olla samankaltaiset treenisuunnitelmat. Kaikki kolme pyörää on meillä sisällä jo valmiiksi, joten vaihto sujuu melkein lennosta. Kamalan myöhään ei meillä kuitenkaan ajeta, sillä ääni taitaa kuulua naapuriin saakka ainakin jollain tavalla.

Perjantaina pidin vapaapäivän. Aamuisen traineritreenin jälkeen kävelin Leppävaaraan hakemaan autoa, jotta voisin viedä sykemittarin Suunnolle huoltoon. Mittari ei ole näyttänyt oikeaa sykettä Rantamaratonin jälkeen, ja olen ollut tosi saamaton sen korjauttamisessa. Olen varmaan vain ajatellut, että se jotenkin itsestään korjaantuisi. No ei ole korjaantunut, ja viime aikoina sykkeen sijaan se on näyttänyt vain viivaa. Nyt oli hyvä hetki hoitaa sykemittarikin kuntoon. Tammistossa pääsin tiskille lähes jonottamatta ja vika löytyi sykevyöstä heti ensikokeilulla. Sain tilalle samantien uuden. Sujuvaa ja erittäin ystävällistä oli huollon palvelu Suunnolla. Jos jotain kremppaa tulee mittariin, taidan seuraavallakin kerralla käydä samantien itse paikan päällä.

Pääsin kokeilemaan mittaria heti illalla seuran kuntopiirissä. Pari hassua sykepiikkiä siinä pomppiessa tuli, mutta tänään lyhyellä juoksulenkillä mittari tuntui toimivan ihan luotettavasti.  Toivotaan, että sama hyvä vire jatkuu.

Jäähyväiset nuhalle

Flunssainen olo alkoi onneksi hellittää kuluvalla viikolla. Torstaina ajattelin olevani jo ihan kunnossa, ja lähdinkin pojan kanssa Heltrin uintitreeneihin Pirkkolaan. Oli aika erilaista uida ihan levänneellä kropalla. Yleensä tuossa vaiheessa viikkoa treenejä on takana vähintään pari. Kevyesti kulki ja yllättävän hyvin jaksoin. Ajattelin, että neljän lepopäivän ja sairastelun jälkeen voi olla vaikea pysyä vauhdissa mukana, mutta onneksi olin väärässä.

Kipeänä ollessa kaipasin etenkin työmatkapyöräilyä. Nyt oli töissäkin koko ajan vähän nuutunut olo ja harmitti istua bussissa ja junassa aivastelevien ja niiskuttavien ihmisten keskellä. Kateellisena katselin sateessa pyöräileviä ihmisiä bussin ja junan ikkunoista.

Ja sitten vähän kuntopiiriasiaa: helmikuussa 2010 tein ensivisiitin Heltrin kuntopiiriin. Silloin se järjestettiin Oulunkylässä, ja osallistujia oli ehkä hieman toistakymmentä. Ohjelma on pysynyt lähes samana kaikki nämä vuodet, ja ilmeisesti parikymmentä aikaisempaakin vuotta. Niinpä olikin iso yllätys, kun eilen ei tehtykään sitä normaalia settiä, vaan kahvakuulakuntopiiri. Meidät jaettiin viiden ryhmiin, ja teimme ryhmissä viittä liikettä kutakin 45 sekuntia. Välissä oli 10 tai 15 sekunnin tauko, jonka aikana siirryttiin seuraavaan liikkeeseen. Yhteensä teimme neljä kierrosta, kierrosten välissä 1,5 minuutin tauot. Tehokkaalta tuntui, varsinkin käsissä.

Kahvakuulailun jälkeen oli ohjelmassa puolisen tuntia tiukkaa keskivartalotreeniä. 30 sekuntia per liike, ja liikkeiden välissä "lepolankku": 30 sekuntia lankkua vuorotellen tavalliseen tapaan, oikealla tai vasemmalla kyljellä. Raskaimmat liikkeet (mm. linkkuveitsen ja pari vastaavaa) korvasin helpommilla. Aikaisemmissa kokeiluissa olen huomannut, että niissä kipeytyy selkä tosi helposti.

Tänään aamulla pääsimme liikkeelle vasta pari tuntia normaalia myöhemmin. Meiltä on meren rantaan vain reilu kilometri matkaa, mutta lähin uimaranta Ruukinrannassa on tarkoitettu koirille. Siellä on myös niin paljon ruovikkoa ja vain kapeat kulkuväylät väljemmille vesille, ettei avovesiuinti juurikaan houkuttele. Varmaan eksyisin. Näitä ajattelin aamulla, kun jouduimme pysähtymään punaisiin valoihin kääntyessämme Kehä I:lle. Meri on tuosta suoraan edessä noin 500 metrin päässä.

Reissun määränpää oli Mäkelänrinteen uintikeskus, jossa oli tänään uintikisat ja parkkis niin täynnä, että jouduimme odottamaan paikan vapautumista. Onneksi radoilla ei ollut ihan niin täyttä. Löysin kivan tuntuisen treenin Triathlete Europe -sivustolta. Valitsin tuon vapariversion, ja taisi 3300 metrin uimiseen vähän reilu tunti mennä, vaikka otsikko olikin "One-Hour Workout".  Käsissä ja jaloissakin tuntui vielä eiliset kahvakuulan nostelut ja heiluttelut.

Ketarat ojossa

Lauantain aamu-uinnista Märskyssä näyttää tulleen meille jo tapa, ja sinne me tänäänkin suuntasimme heti aamiaisen jälkeen. Yhdellä suosikkiradoistamme hallin takaosassa ui jo tuttu seurakaveri ja menimme samalle radalle. Uin lähes saman treenin kuin torstaina, ja omaan tahtiin uituna ne vaikeammatkin jutut tuntuivat vähän helpommilta. Vähän kyllä helpotin sitä korkkiruuvia: otin vuorotellen kaksi vaparin käsivetoa, sitten käännyin ja otin yhden selkäuinnin käsivedon ja taas kaksi vaparin vetoa. Niin ne käännökset tulevat aina vuorotellen molemmille puolille, eikä pää mene ihan sekaisin.

Uintitreenin jälkeen lähdimme pitkästä aikaa mökille. Pari viikkoa sitten täällä oli poikamme noin kymmenen kaverinsa kanssa, ja pieniä merkkejä siitä on ympäri möksää: raakoja makaroneja lieden ja kaapiston välissä, alakerran sähkölämmityksestä puolet pois päältä, kahvinpurut homehtuneena keittimeen ja ulkovalot päällä. Eihän sitä nuorena voi ihan kaikkea muistaa. Toinen puoli tarinaa on tietysti se, että ehkä me Peten kanssa ollaan jo niin kaavoihimme kangistuttu, että huomataan jos vaikkapa haarukat ovat lokerikon väärässä välissä. Ihan hyvä, ettei kaikki ole aina niinkuin ennenkin on ollut. Laituri ja soutuvene oli kuitenkin nostettu järvestä kuten sovittu oli.

Kun me olemme olleet poissa, metsähiiret ovat taas jokasyksyiseen tapaansa löytäneet tiensä sisälle. Meillä on keittiön ja makuuhuoneen nurkissa hiiribaari-myrkyt ja giljotiinit. Kaksi pikkujyrsijää oli poissaollessamme jäänyt satimeen. Noh, parempi satimessa kuin pieni pesä meidän sängyssä kuten joitakin vuosia sitten. Oivoi.

Kuntopiirissä oli perjantaina osallistujaennätys: 35! Kierroksia ehdittiin tehdä vain kaksi, mutta onneksi ne olivat sentään jo 45 sekunnin mittaisia. Joulukuussa päästään kuulemma jo minuuttiin. Alan muuten pikkuhiljaa päästä kärryille siitä, miten voimapyörässä pitäisi toimia.

Muistoja ja suunnitelmia

Olen töissä mukana yhdessä innovaatioprojektissa, ja sen yhteydessä olemme listanneet monenlaisia start-up -yrityksiä. Yksi johon voisi  jopa olla valmis sijoittamaan (ainakin virtuaalisesti) on Memoto. Se on pienenpieni vaatteisiin kiinnitettävä automaattinen kamera, joka ottaa pari kuvaa minuutissa. Olisipa ollut mahtavaa, jos minulla olisi ollut tuollainen viikko sitten ekalla maratonilla! Nyt olisi selattavana satoja kuvia tasaisesti koko matkalta. Niitä katsellessa olisi varmasti helppo muistella juoksun eri vaiheita. Joltain pyörälenkiltäkin saisi varmaan ihan mahtavia kuvia. Uimaan sitä ei ehkä voisi ottaa, koska se on vain "säänkestävä". Vielä en ole tilausta sisään laittanut, mutta harkinnassa on.

Olen palannut maratonin jälkeen normaaliin viikkorytmiin liikunnoissa. Niinpä torstaina kävin Pirkkolassa seuran uintitreeneissä ja eilen kuntopiirissä. Kuntopiiri tuntui kropassa vielä aamullakin, kun lähdimme Peten kanssa Märskyyn uimaan. Meillä kävi hyvä tuuri, kun ehdimme Märskyssä uida hyvän treenin omalla radalla kahdestaan ennenkuin siellä alkoi uintikisat.

Nyt tuntuu siltä, etten sittenkään lähde Vantaalle juoksemaan puolikasta. Ehkä on jo hyvä aika vähän chillata ja antaa kropan levätä kesän ja syksyn treenailujen ja kisojen jälkeen. Kannustamaan lähden tietenkin, kun Pete osallistuu maratonille ja Atte puolikkaalle. Taitaa siellä jotain muitakin tuttuja olla juoksemassa, joten otan IM-lehmänkellon ja kameran mukaan.

Ensi lauantaina lähdemme pyöräillen kiertämään Reitti 2000:a. Lähtö on klo 8:00 Laakson ratsastuskentän vierestä. Tervetuloa mukaan! Tällä hetkellä meitä on kasassa pieni viiden hengen porukka ja mukaan siis mahtuu. Koko päivä kannattaa hommaan varata ja pyörään laittaa valot eteen ja taakse jos pimeä yllättää. Hyvät eväät ovat myös varmasti tarpeen.

Omaan maastopyörään ostin jo Wigglestä uuden satulalaukun ja takavalon. Satulalaukkuun mahtuu nipinnapin vararengas, pieni Parktool-työkalu ja rengasrauta. Tässä kuva uudesta systeemistä:

Viimeistelyä

Työmatkapyöräilyjen lisäksi kävin tällä viikolla kolme kertaa juoksemassa, kerran uimassa ja kuntopiirissä. Tiistaina ohjelmassa oli kevyt lenkki, ja sen juoksin kodin lähimaisemissa golfkentän ympäri. Lopussa oli vielä reilu kilsa pitkospuitakin, ja vauhti pysyi siinä tasapainoillessa ihan helposti aisoissa.

Keskiviikkona vuorossa oli vauhtileikittelyä, ja lähdin Petrin seuraksi Leppävaaran urheilukentälle. Ajoimme sinne pyörillä, matkaa taitaa olla aika tarkkaan samat kolmisen kilsaa kuin Otaniemenkin kentälle. Treeni olisi tietysti ollut helppo tehdä myös Leppävaaran mäkisillä hiekkateillä, mutta onnistui sen kentälläkin. Keksin juosta pienen vauhtipyramidin: 100-200-300-300-200-100 metriä reipasta ja aina väliin 400 m lönköttelyä. Helpompi oli juosta, kun oli suunnitelma ja rytmi tekemiselle.

Pyörät lukittiin aitaan.

Torstaina kävin Heltrin uimavuorolla Pirkkolassa. Tunti ja vartti uitiin, yhteensä reilut kolme kilsaa tekniikkatreeniä, myös hengitysharjoituksia. Tehtiin mm. delffareita ja vaparin potkuja, uitiin kädet nyrkissä ja erilailla hengittäen (3-2, 4-2, 4-3). Uinti ei tuntunut mitenkään erityisen kevyeltä, mutta kivaa se on aina. Nykyään pääsen torstain uintitreeneihin aina Aten kyydissä, joka mielellään ajelee meidän perheen ykkösautolla aina kun mahdollista.

Perjantaina oli sitten kuntopiiri. Siellä oli taas melkein kolmekymmentä osallistujaa, ja nyt tehtiin kiertoharjoittelua. 29 liikettä, jokaista 30 sekkaa ja vaihtoon 7 sek. Kaksi kierrosta mentiin, ja loppuun vielä selkä- ja vatsalihasliikkeitä 30 sekunnin jaksoissa. Liikkeiden välit oltiin lankussa. Ei mikään erityisen kevyt treeni, ja siksi pidinkin lauantaina lepopäivän. Vähän ajateltiin Peten kanssa mennä uimaan Seurasaareen, mutta ei sitten tullut lähdettyä kun molempia vähän väsytti.

Tänään aamupäivällä kävin fiilistelemässä Otaniemen kentällä. Verran jälkeen tein juoksutekniikkatreenejä 3x20 m kutakin liikettä:

• polvennostokävely päkiöillä
• juoksu kantapäät pakaraan
• juoksu kädet ylhäällä
• polvennostojuoksu
• yhden jalan hyppelyt, kantapää pakaraan
• taaksepäin juoksu
• ristiaskeljuoksu
• hyppelyt polvi eteen, sivulle, eteen jalkaa vaihtaen
• juoksua joka 3. askel pakaraan

Tekniikkatreenin jälkeen juoksin 4x400 m reipasta vauhtia kävelypalautuksella. Eka kierros meni liian hitaasti, kolme seuraavaa liian kovaa. On se vaikeeta juosta tasaista vauhtia! 

Pois lähtiessä nappasin vielä kuvan kentän laidalla olleesta Rantamaratonin mainoksesta. Tuon banderollin näen uudelleen ensi lauantaina, kun matkaa maaliin on jäljellä reilut 400 metriä. Sitä odotellessa.

Tästä alkaa loppukiri!

Taas Seurasaaressa

Heltrin syystreenit pyörähtivät käyntiin tällä viikolla. Olen toistaiseksi ilmoittautunut torstain uintitreeneihin ja perjantain kuntopiiriin. Spinningiäkin olisi tarjolla, mutta sitä mietin vielä. Viime syksynä ilmoittauduin mukaan, mutta en tainnut käydä treeneissä kuin kerran. Ehkä tänäkin vuonna pärjään ajamalla trainerilla kotona ja Wattbikella työpaikan salilla.

Torstaina oli siis ekat uintitreenit hallissa monen kuukauden tauon jälkeen. Pääsimme samaan ryhmään poikani Aten kanssa ja jopa samalle radalle. Suht kivasti sujuivat treenit, enimmäkseen uimme tekniikkaa. Ehkäpä siitä uinnista ilman märkäpukua on ollut jotain hyötyä, kun heti alussa muistin myös potkia. Treeni kesti tunnin ja vartin, uimme yhteensä 2,9 kilometriä.

Perjantaina oli ensimmäinen kuntopiiri Meilahdessa. Paikalle saapui paljon vanhoja tuttuja ja ilahduttavan monia uusiakin seurakavereita. Kuntopiiri sujui hyvään totuttuun malliin: 10 liikettä, 30 sekuntia työtä ja yhtä pitkään lepoa. Kolme kierrosta tehtiin, ennen kierroksia vähän lankkuja ja niiden jälkeen vatsa- ja selkälihasliikkeiden demoja. Niitä varmaan tehdään ensi kerralla vähän enemmän. Osaa liikkeistä en pysty tekemään puhtaasti, täytyy niiden tilalle keksiä jotain korvaavaa.

Eilen ajoimme Peten kanssa Seurasaareen pyörillä. Meiltä on sinne matkaa vain reilut seitsemän kilsaa. Se taitaa olla lähin kunnon (turvallinen) avovesiuintipaikka. Petrillä oli ympäriuintitreffit seurakavereiden kanssa, ja kun he lähtivät kahdeksan hengen porukalla uimaan, minä lähdin juoksemaan saarta ympäri. Oli se juokseminenkin ihan kivaa, mutta mieluummin olisin uinut. Ei kuitenkaan auta, maratonia varten pitää treenata sitä juoksua... Juoksulenkin aikana näin uintiporukan pariin otteeseen. Yllättävän hyvin kuulin joidenkin kymmenien metrin päästä rannalla, kun he taukoa pitäessään juttelivat siitä, miten ihanaa oli uida. Oli se juokseminenkin onneksi ihan mukavaa.

Uinnin lähtö.

Juoksin myös Karunan kirkon ohi, jossa 20 kesää sitten menimme Petrin kanssa naimisiin. Sisään ei päässyt maksamatta museon pääsymaksua, mutta oli ulkopuolellakin kiva fiilistellä. Seurasaari oli hieno
hääpaikka, ja Karunan kirkko sisältä todella kaunis ja tunnelmallinen.

Karunan kirkko 1680-luvulta.

Viikko huipentui tänään vähän pitempään pk-lenkkiin, jonka viimeiset 30 minuuttia maratonin tavoitevauhtia 6 min/km. Ei se ainakaan näin lenkin lopuksi kamalan kevyeltä tuntunut, mutta toivottavasti tilanne on toinen maratonherkistelyjen jälkeen. Juoksureittini varrelle osui Otaniemen kenttä, jossa on Rantamaratonin lähtö ja maali. Juoksin Otaniemestä Kaarhusaareen ja Westendiin saakka maratonreittiä, tosin väärään suuntaan.

Ennen maratonia aion hieman vähentää työmatkapyöräilyä ja vältellä flunssaisia ihmisiä. Työmatkapyöräilyn vähentäminen taitaa tähän aikaan vuodesta olla noista se helpompi homma.

Huoltoa ja huolta

Kävin eilen viemässä maantiepyöräni Kivenlahden pyörähuoltoon. Sinne ajaessa ihan viime metreillä eksyin alueelle, joka oli päällystetty isoilla laatoilla. Eipä aikaakaan, kun eturengas tipahti kahden laitan väliin ja aloin kaatua vasemmalle. Kädellä vain vähän otettua kiinni betonisesta istutusaltaasta,joten kaatuminen oli pehmeähkö vaikka jalat jäivätkin kiinni pyörään. Taisi siinä joku ruma sana päästä kuitenkin ilmoille. Onneksi säästyin fyysisiltä vammoilta, pyörässä vain satula vääntyi hieman sivuun.

Pyörähuollossa sovittiin maantiepyörän vuosihuollosta. Lisäksi vaihdetaan molemmat vaihdevaijerit sekä kuluneet ketju ja takapakka. Kuten epäilinkin, takavaihtajan vaijeri oli sunnuntaina katkennut kokonaan. Sovittiin, että tilalle laitetaan vähän parempi ja tietysti kalliimpi teflon-päällysteinen vaijeri. Jatkossa täytyy muistaa tsekata vaijerien kunto heti, kun vaihtaja alkaa tuntua jäykältä. Sunnuntaina olin kevään ensimmäisellä lenkillä, ja vaihtaja tuntui heti jäykältä etenkin Kanarian vuokrapyörän jälkeen. Harmi, että vaijeri katkesi ja kevään ensimmäinen lenkki kotimaassa jäi valitettavan lyhyeksi.

Sain jo tänään tekstiviestin, että pyörä on jo valmiina noudettavaksi. Ehdin hakea sen todennäköisesti vasta perjantaina. Se on ihan ok, sillä tänään oli ohjelmassa juoksua, huomenna uintia ja perjantaina meille kevään viimeinen kuntopiiri. Se järjestetään vielä seuraavanakin perjantaina, mutta me olemme silloin jo Vierumäellä leirillä. Kuntopiiriä, sen raikasta tunnelmaa ja piinaavia lihaskuntoharjoitteita tulee varmasti kova ikävä!

Juostessa olen viime aikoina ollut tuntevinani, että jaloissa on jo vähän voimaakin. Se tuntuu todella mukavalta, ja ihan pianhan pääsen testaamaan vauhtia Helsinki City Runissa. Viime vuonna loppuaikani oli 2.01.52, jonka alittaminen on tämän vuoden tavoite. Atte ja Petri lähtevät toisessa lähtöryhmässä, minä kolmannessa. Vähän jännitän ensimmäistä puolikastaan juoksevan Aten puolesta, mutta Bostonin hirvittävistä uutisista huolimatta en osaa olla yhtään huolissani HCR:n turvallisuudesta. Kisaan osallistuminen ja etenkin maaliviivan ylittäminen Olympiastadionilla tuntuu nyt entistäkin tärkeämmältä.

Lyhyt mökkireissu

Kahden lepopäivän jälkeen uskaltauduin kuntopiiriin eilen perjantaina. Kuukauden vaihteen myötä oli luvassa taas vähän enemmän työtä ja vähemmän lepoa. Heti alkuun tehtiin lihaskunto-osuus, jonka lepohetket vietettiin lankkuasennossa. Hiki tuli siis jo ennen varsinaisen kuntopiirin alkua. Kuntopiirissä tehtiin neljä kierrosta, 40 sekuntia kutakin liikettä ja 20 sekuntia lepoa siinä välissä. Eilisen uutuus oli pitemmän työosuuden lisäksi se, että nyt meillä oli mukana myös musiikki! Joka liikkeessä oli eri biisi, ja tauoillekin oli oma äänimaailmansa. Lepojakson aikana sitten arvuuteltiin esittäjiä ja biisien nimiä. Tosi mahtavaa, että löytyy halua nähdä vaivaa ja satsata kuntopiirin jatkuvaan kehittämiseen. Arvostan!

Kuntopiirin jälkeen kävimme pikaisesti suihkussa ja ajoimme mökille kahdestaan. Moneen viikkoon emme olleet siellä käyneet, ja oli kiva nähdä miten kevät on edistynyt Kettulassa. Parkkipaikalla oli lunta, mutta onneksi saatiin auto parkkiin ilman lumitöitä. Aamulla ilahduimme, kun näimme tutut kaksi joutsenta lentämässä matalalla järven yli. Se oli hieno hetki, harmi etten ehtinyt saada kameraa esiin!

Hiekkatiet olivat aamulenkin reitillä jo melkein kokonaan sulaneet, vain muutamia jäisiä paikkoja löytyi. Alla niistä varmaan pahin.



Jalat tuntuivat hieman väsyneiltä, mutta se ei haitannut kun ilma oli aurinkoinen ja lämpötilakin nousemaan päin yön pakkasten jälkeen. Mökin pihalla on vielä parikymmentä senttiä lunta, eipähän tarvitse vielä alkaa puutarhahommiin. Järvi on ihan kokonaan jäässä, vaikka avovesiuintikauden pitäisi päästä alkamaan viimeistään vajaan kahden kuukauden kuluttua.



Tänään meille selvisi, että Kalmarin pre-race onkin jo keskiviikkona. Alunperin olin suunnitellut osallistuvani siihen Aten kanssa, mutta se meneekin nyt meiltä sivu suun koska lähdemme Ruotsiin vasta keskiviikko-iltana. Ehkä ihan hyvä niin, ainakin logistisesti on helpompaa kun mukaan otetaan vain yksi pyörä. Atte ja minä lähdemme Ruotsiin kannustusjoukkoihin, tytär jää kotiin ja menee Weekend-festivaaleille. En oikein tiedä, kummasta olen enemmän huolissani: Petestä ensimmäisellä täydellä matkallaan vai tyttärestä, joka juhlii tuhansien muiden nuorten kanssa koulun alkamista ja on yksin kotona.

Lisäys: mökkimatka oli siksi lyhyt, että piti ehtiä vielä Malmille seuran uintitreeneihin. Mukavasti oli porukkaa, uitiin tekniikkaa ja 6x100 II-vauhtia.

Ruuhkaa trainerillä

Mökille piti mennä tänäkin viikonloppuna, mutta sunnuntain pitkän hiihtolenkin takia jäimme kuitenkin kotiin. Olisimme ehtineet olla perillä vain vajaan vuorokauden, sää oli huono ja lumitöitäkin oli odotettavissa. Ehkä sitten talvilomalla mökkeillään vähän pitempään. Toivottavasti.

Trainerilla meinasi olla ruuhkaa sen jälkeen, kun päätimme illalla mennä leffaan. Meiltä kaikilla kolmella oli traineritreeni suunnitelmissa, mutta aikaa ennen leffaa oli vähänlaisesti. Ratkaisin asian ajamalla reilun tunnin ulkona lumisateessa. Se oli ihan makeeta, vaikka lumisöheröä oli koko matkalla. Ajoin Lauttasaareen ja sieltä takaisin kotiin Kaskisaaren ja Otaniemen kautta. 15 kilsaa tuli mittaa lenkille ja reilu tunti meni.

Allergiatestit saatiin päätökseen perjantaina, ja illalla pääsinkin taas osallistumaan Heltrin kuntopiiriin. Etukäteen ajattelin, että helpolla menee kun en neljään päivään ollut tehnyt juuri mitään. Raskaalta se kuitenkin tuntui, ja hiki päässä sai hyppiä ja punnerrella. Mukava positiivinen fiilis oli taas salissa. Alkupitojen ja kuntopiirikierrosten jälkeen tehtiin vielä lihaskuntojuttuja, ja eilen mukana oli vielä taustamusiikkiakin. Jännää seurata, mihin tämä kaikki nyt kevään mittaan johtaa, kun nyt mukana on jo musiikkiakin.

Sen kyllä huomasin, että aika helposti sitä saa päivät ja illat täytettyä ilman kuntoiluakin. Mukavinta oli torstai-iltana käydä seuraamassa tyttären ratsastustuntia pitkästä aikaa. Aina tallille ajaessa tulee kesän pyörälenkit mieleen, samoissa maisemissa kun ajellaan. Jos oikein positiivisesti ajattelee, maantiekauden alkuun on vain pari kuukautta!

Tekniikkavirheitä

Väsymyksen olen näköjään maininnut jo useammassakin postauksessa tänä vuonna. Eilen oli niin kuitti olo, että jätin kahden tunnin hiihdonkin väliin, ja katselin sen sijaan Modernia perhettä Netflixistä. On muuten tosi hyvä ohjelma, ja viihdytti minua hyvin myös lauantaisen trainerisession ajan. Treeniohjelmassa olin tukevasti epämukavuusalueella, kun poljin neljän minuutin vetoja "niin kovaa kuin pystyy reippaalla kadenssilla niin että persuus pysyy satulassa." Wateista en tiedä, mutta ainakin tuli hiki.

IPadin tuijottelen jälkeen lähdin kävin eilen illalla ensimmäistä kertaa seuran sunnuntaisissa uintitreeneissä Kilossa. Ihan ensimmäiseksi kuvattiin kaikkien uintia. Meitä oli vain neljä, ja saimme kaikki tosi yksilöllistä palautetta ja jopa omia harjoitteita. Pieni tekniikkakertaus oli todellakin paikallaan. Käteni menivät nimittäin vähän ristiin edessä, etenkin oikea. Olin jo luullut, että tämä juttu olisi minulla kunnossa, mutta niin se vain oli pakko uskoa, etä ristiin menee kun sen omin silmin näin. Vasemmalla puolella puolestaan liu'ussa ja vedon alussa ote on huono, kun sormet tuppaavat nousemaan ylös. Näin jälkeenpäin ajatellen olen kyllä tunteut sen aiemminkin, mutta en ole osannut kiinnittää siihen sen kummempaa huomiota. Pienistä asioista on kysymys; sen ohjaaja havainnollisti meille helposti pyytämällä meitä kaikkia pitkän liu'un jälkeen potkimaan nilkat suorina. Ei päästy yhtään eteenpäin!

Tekniikka on toki tärkeää, mutta ehkä vieläkin isompi harjoittelun paikka minulle on suunnistaminen. Unohdun uimaan, kun se tuntuu niin mahtavalta ja vesi suhisee kivasti korvissa, enkä muista ollenkaan tarkkailla suuntaa. Parantamisen paikka! Voisin ensi kesänä ottaa tavoitteeksi kuikuilla oikeaa suuntaa vaikkapa joka kolmannella tai vähintään joka viidennellä vedolla. Tässä ei varmaan auta muu kuin ahkera harjoittelu.

Triathlonbuumi oli iskenyt seuran perjantaisen kuntopiiriinkin. Siellä oli ennätysmäärä osallistujia, yhteensä 29. Jokohan tällä viikolla menee 30 rikki? Alkuun meillä oli 10 minuutin pidot, sitten neljä kierrosta 10 liikkeen kuntopiiriin (0:30 työtä, 0:30 palautus) ja lopussa vielä hyvät venyttelyt ja rentoutus. Uusia tuulia siis myös kuntopiirissä!

Mökillä

Viikon treenailut ovat sujuneet ihan suunnitellusti. Torstaina kävin Aten kanssa Heltrin uintitreeneissä Pirkkolassa ja eilen Peten kanssa kuntopiirissä Meilahdessa. Kuntopiirissä yritin tehdä liikkeet hyvin mutta iisisti huomisen puolimaratonin vuoksi. Meitä oli 25, ja neljä kierrosta mentiin. Jokaista liikettä tehtiin 30 sekuntia, ja liikkeiden välissä oli 5 sekunnin siirtymistauko. Koska liikkeitä on aina yhtä monta kuin osallistujaa, kuntopiiri kestää aina sitä pitempään mitä enemmän on porukkaa. Tietysti kierrosten määrä voi vaihdella, mutta eilen huutoäänestyksellä päätettiin tehdä vielä se neljäskin rundi.

Sadetta ja alle 10 asteen lämpötilaa on luvassa Espooseen huomiseksi. Ilokseni huomasin, että rantapuolikkaalla on jänikset myös kahden tunnin juoksijoille. Toivottavasti juoksevat tasaista vauhtia. Melko varma olen siitä, että vauhti on varmasti tasaisempaa kuin mitä itse osaisin juosta; tuppaan yleensä lähtemään ihan liian kovaa ja siitä kärsin sitten koko loppumatkan. Voi olla, että sateen vuoksi ajamme Otaniemeen pyörien sijasta sittenkin autolla.

Eilen lähdimme Peten kanssa suoraan kuntopiiristä mökille. Tällaisia meidän mökkiviikonlopuista on näköjään tullut; me kaksi kahdestaan täällä vain yksi yö kun sunnuntaina on kuitenkin joku pitkä juoksu- tai pyörälenkki ja lapset jossain muualla kavereiden kanssa. Kyllä he varmaan ihan kivasti pärjäävät, vaikka aamun tsekkauspuhelujen saldo olikin yllättävä; kuopus on pudonnut hevosen selästä ponileirillä ja esikoisella on musta silmä, kun kaveri heitti pakastepatongilla. Nyt alkaa olla jo kiire kotiin katsomaan sitä silmää (ja hakemaan Rantapuolikkaan osallistujapaketti Otaniemestä).

Nälkä ja väsy

Viime sunnuntainen pitkä pyörälenkki on tuntunut kropassa koko viikon väsymyksenä ja nälkänä. Vielä torstainakin otin jälkkäriksi pannarin, hilloa ja kermavaahtoa, vaikka yleensä syön työpaikkalounaalla vain salaatin ja pääruuan. Taisi siis kuitenkin tulla ajettua vähän turhan pitkä siivu. Lauantaina skippasin juoksutreeninkin, kun olin niin väsynyt. Koko viikkona en ajanut töihin pyörällä; työmatkapyöräilypäivienkin määrä näyttää sekin olevan aika hyvä indikaatio treeniväsymykselle.

Helsinki Triathlonin perjantaisesta kuntopiiristä en olisi tällä viikolla jäänyt pois mistään hinnasta. Treenit olivat alkaneet jo viikkoa aikaisemmin, mutta ne jätin väliin Viikin vitosen juoksun vuoksi. Olisi ehkä tullut kropalle vähän liikaa järkytystä ennen pientä kisaa. Alkuun teimme pitoja ja sitten kiersimme matolta matolle 18 eri liikkeen verran, joita kaikkia tehtiin 30 sekuntia. Lauantai-aamuna ehdinkin jo sanoa Petelle, ettei kuntopiiri tunnu missään. Hän vain naureskeli ja sanoi ajatelleensa viikkoa aikaisemmin aamulla ihan samoin ja lupasi, että kyllä se sitten iltapäivällä ja seuraavana päivänä tuntuu. Ja niin tuntuikin. Ihana DOMS!

Olimme reilun vuorokauden Peten kanssa kahdestaan mökillä, ja lapset jäivät kotiin ensimmäistä kertaa yöksi kahdestaan. Juoksimme molemmat tänään pitkät lenkit, Pete vähän pitemmän kuin minä. Juoksin ensin tunnin melko mäkistä reittiä ja sitten 30 minuuttia vähän reippaammin tasaisemmalla. Reippaamman vauhdin määrittelin sykkeen perusteella. Keskisyke oli 163, ja se reippaampi vauhti 5.43 min/km. Sillä jo vähän kolkuteltaisiin kahden tunnin rajaa puolimaratonilla. Joitakin sekunteja pitäisi vielä saada km-vauhdista pois, ja sitten pitäisi vielä jaksaa sitä vauhtia puolen tunnin sijaan kaksi tuntia. Saa nähdä, miten Espoon rantapuolikkaalla käy viikon päästä, tiukassa se on se 2 h.

Radalla taas

Nyt on Espoossakin vihdoin pakkasta! Auton mittari näytti aamulla -11 astetta, kun lähdin Esportille. Suunnitelmissa oli yhdistetty juoksu- ja lihaskuntotreeni niin, että juoksua ja lihaskuntoliikkeitä tehdään vuorotellen. Vähän piti hakea optimaalista tasapainoa niiden välillä. Luulenpa, että näin teen seuraavalla kerralla:

I hartiasilta 5x10 sek
jalkojen nosto hartiasillassa vuorotellen 2x10

II hartiasilta 5x10 sek
lantionnosto toinen jalka ylhäällä 2x10

III yhden jalan kyykky 2x15

IV askelkyykyt taakse, hyppy välissä 2x10

Liikkeiden väliin siis aina 400 metrin kiepsahdus radalla. Juostessa yritin muistaa pitää kadenssin ja asennon hyvinä. Muita juoksijoita oli mukavasti, varmaan parisenkymmentä. Joukkoon mahtui myös muutama kilpakävelijä.

Juoksu tuntui ihan hyvältä, eikä selkä ainakaan vielä ole kipeytynyt. Toisaalta ehdin reilussa tunnissa juosta vain kuusi kilsaa. Olin ottanut mukaan sormeen laitettavan kierrosmittarin, jonka ostin pari vuotta sitten uintitreenejä varten. Se oli tässäkin käytössä tosi kätevä.

Tällä viikolla oli uinnissa hyvä kolmen päivän putki, joka päättyi eilen Heltrin treeneihin Malmilla. Attekin oli siellä mukana. Alkuverran aikana katsoinkin että kuka ihme siinä viereisellä radalla ui samaa vauhtia - no, oma poikahan se! Melko nopeaa on ollut hänen kehityksensä uinnissa, vaikka treenin edetessä vauhtinsa vähän hiipuikin. Treenin loppupuolella teimme aika kivan setin, jossa piti uida vähän kovempaa: 2x100 m matkavauhtia, 4x50 vähän kovempaa ja 4x25 täpöllä, kaikki noin 15 sekunnin tauoilla.

Koko viikon treenailut:

ma lepo
ti juoksu 35 min, pilates 45 min
ke pyöräily trainerilla 60 min
to uinti 60 min
pe uinti 60 min, kuntopiiri 50 min
la pyöräily trainerilla 60 min, uinti 70 min
su juoksu + lihaskunto 70 min

totaali 8 tuntia 30 minuuttia.

Perjantain kuntopiirissä on kevätkauden tullen siirrytty intervalliharjoitteluun. Liikkeitä on kymmenen, ja nyt ekalla kerralla niitä tehtiin 30 sekuntia ja sitten levättiin seuraavat 30 sekuntia. Kierroksia oli kaikkiaan kolme. Ensi perjantaina tehdään vielä neljäskin kierros, ja sitten aletaan lyhentää lepohetkiä niin, että viimeisellä kierroksella työtä on 40 sek ja lepoa 20. Pidoissa ollaan päästy kyllä jo aikaimoiseen vauhtiin, kun kuntopiirin alkuun tehtiin kuuden minuutin lankkku ja loppuun 2x3 minuuttia dynaamisia pitoja. Hiki tuli siis jo ennen kuin kuntopiiri ehti kunnolla alkaa!

Uusi pyörä!

Ei tietenkään minulle, vaan hiilikuituinen triathlon-pyörä oppimiehelle (tyttäremme keksimä termi aviomiehelle, eikös olekin osuva). Jo jonkin aikaa tätä oli suunniteltu, ja oikeaa mallia ja kokoakin (52) asiantuntijoiden kanssa selvitelty (kiitos avusta Teemu ja Jupis!). Nyt loppuviikosta tuli Wigglestä sähköpostiin 20 prossan alennuskoodi, ja se oli se viimeinen sinetti päätökselle ja pyörä laitettiin tilaukseen. Nyt jää Peten vanha cyclocross-pyörä sitten pojalle ajeltavaksi.

Samaan aikaan saunassa alkoi olla ongelmia trainerin kanssa. Siinä meni ilmeisesti joku vaijeri jotenkin jumiin, ja vastuksen säätönamiska meni rikki. Nyt kun siinä ei ole säätövaraa, Pete ei saa siitä riittävän kovaa vastusta intervallien ajamiseen. Omat korjausyritykset eivät auttaneet, taisi tilanne itseasiassa mennä pahempaan suuntaan. Nyt en ole ihan varma suunnittelemmeko vielä korjauttavamme sen jossain vai pitääkö tilata samantien uusi.

Kuntoilurintamalla oli parikin lepopäivää, kunnes taas pääsin vauhtiin perjantain kuntopiirissä. Alkupito kesti jo viisi minuuttia, ja kuntopiirissä työjakso on pidentynyt minuuttiin. Nyt tosin tehtiin vain kaksi kierrosta, jotta ehdittiin tehdä kunnon pidot kuntopiirin päätteeksi. Tehtiin kahdesti tämä vanha tuttu amerikkalainen keskivartalonlihastesti:

60 sek lankku
15 sek toinen käsi ylhäällä
15 sek vaihda käsi
15 sek toinen jalka ylhäällä
15 sek vaihda jalka
15 sek vastakkaiset käsi ja jalka ylhäällä
15 sek toinen puoli
30 sek lankku

Eilen aloitin kolmannen viikon Kinetic Revolutionin juoksutekniikkaohjelmasta. Viikon teema on askelen pituus ja kadenssi. Ihan ensimmäiseksi piti kokeilla, kuinka monta askelta ehtii ottaa minuutissa. Minuutissa otetut askeleet laskettiin kolme kertaa, ja sitten laskettiin keskiarvo. Laskin askelparit, ja niitä tuli 82-84 eli kadenssi rennolla juoksulla oli noin 166 (2x83), kun tavoite on 180. Tiesin, että tekniikkadrilleissä pääsen lähelle tavoitetta, koska ne kestävät lyhimmillään 20 sekuntia ja yleensä niiden aikana otan kolmisenkymmentä askelparia. Siinä vain tuppaa minulla käymään niin, että kun syke nousee samaan tahtiin askeltiheyden kanssa.

Pete lähti äsken juoksemaan Märskyyn, ja pian lähdemme pojan kanssa autolla perään. Noin tunnin treenikin on jo valmiiksi katsottu.