Triathlonuintia

Eilen olin taas Heltrin uintitreeneissä. Lähtiessä olin vähän väsynyt, ja kadehdinkin hieman Peteä, joka oli käynyt uimassa oman treeninsä jo aamulla. Hän tuli taas kerran töistä hieman normaalia aikaisemmin kotiin, jotta minä pääsin lähtemään autolla Pirkkolaan. 

Treenien teemana oli nopeus. Yhdessä sarjassa uimme pareittain neljä kertaa 25 m kovaa, 75 m matkavauhtia. Siinä kun Jupiksen kanssa uimme rinnakkain, ajattelin kokeilla, miltä toisen kyljessä peesaaminen tuntuu. Ajoittain taisin uidakin juuri oikeassa paikassa kun vauhti tuntui helpolta. Aika lähellä pitää siinä uida, ja se on kyllä altaan kirkkaassa vedessä paljon helpompaa kuin avovedessä. Peesi ei altaassa pääse niin helposti karkaamaankaan kun on rataköydet ja kaikki.

Treenien loppupuolella uimme kolme rinnakkain täysiä neljä kertaa 25 metriä 25 m palautuksella. Se tuntui ihan jännältä, ja vaihtelimme  sarjan edetessä paikkoja niin, että kaikki saivat uida molemmissa reunoissa ja keskellä. Loppuhuipennuksena lähdimme kaikki saman radan kuusi uimaria uimaan ryhmässä kovaa 25 metriä. Takana keskellä pääsi jo aika kivasti simuloimaan triathlonuinnin lähtöä, kun edessä näkyi vain valkoisenaan ilmakuplia ja vähän kontaktiakin tuli.

Uinti tuntui kivemmalta kuin aikoihin ja jäin miettimään, että voisikohan aamun yin-joogatunnilla olla jotain tekemistä asian kanssa. Siellä tehtiin monia mm. lantiota avaavia usean minuutin venytyksiä. Noh, jooga jatkuu vielä nelisen kertaa, vaikka nyt tuleekin ensin parin viikon breikki. 

Tänään kävimme Peten kanssa salilla, ja kokeilin pitkästä aikaa käsinseisontaa. Niin kauan pysyin siinä, että Pete sai napattua kuvan. Alkoi vähän naurattaa, kun kuvaaminen kesti.

Työmatkajuoksua

Nyt kun tässä parin viikon päästä pitäisi juosta vielä maraton, treeniohjelmassa on ollut melko paljon juoksua. Ajan säästämiseksi olen juossut pari kertaa viikossa töihin tai töistä kotiin.

Tarvetta on ollut yhdelle pitemmälle, vajaan parin tunnin lenkille ja sitten toiselle lyhyemmälle noin tunnin pätkälle. Pitemmän lenkin olen juossut aloittanut Kauppatorilta ja juossut sieltä rantoja pitkin Ruoholahteen, ja sieltä Lauttasaaren, Lehtisaaren ja Otaniemen kautta kotiin.

Alkumatkasta on ollut kiva fiilistellä tuttuja maisemia, sillä asuin nuoruusvuoteni Ullanlinnassa. Etelä-Helsingin merelliset maisemat ovat siksi minulle tärkeitä, ja niihin liittyy paljon muistoja. Ensimmäisellä kerralla yritin alkumatkasta kuunnella musiikkia, mutta vauhtia oli silloin liian vaikea kontrolloida. Olo helpottui heti, kun otin popit pois korvista.

Ekan kerran kun juoksin kotiin, tuli Otaniemen rantapolulla vastaan Pete. Hassua, miten tutun juoksuasennon tunnistaa jo melko pienestä ja kaukaa.

Pitkillä lenkeillä minulla on ollut mukana pari geeliä ja kädessä pidettävä juoksupullo. Töissä pyrin aina syömään kunnon lounaan ja välipalankin ennen juoksua, mutta silti geelit tuntuvat olevan tarpeen.



Lyhyemmän lenkin olen juossut kahteen kertaan, reilu viikko sitten aamulla töihin ja viime viikolla kotiin päin. Menin ensin ratikalla Oopperalle ja siitä lähdin Stadikan sivuitse juoksemaan Keskuspuiston kautta Munkkiniemeen ja sieltä edelleen Espooseen. Vähän harmitti kun kesken vähän kovemman pätkän piti pysähtyä Huopalahden pitkiin liikennevaloihin. Kotiinpäin tuo reitti tuntuu muuten olevan vähän enemmän alamäkeä, ja vauhtikin sen vuoksi hieman nopeampi kuin vastakkaiseen suuntaan.



Meillä on töissä taas torstai-aamuisin yin-joogaa, joka osuu kivasti viikkosuunnitelmaan, kun keskiviikkoisin on yleensä ollut vähän pitempi juoksu. Joogassa on tehty paljon mm. lantiota avaavia liikkeitä, ja muutenkin siellä on kiva rauhoittua ennen työpäivää.

Viikon topit (ja yksi floppi)

Paljon on hommaa mahtunut tälle viikolle, ja joitakin oivalluksiakin.

Tiistai-iltana Kaisa Lehtonen piti ravintoluennon Espoon Tapioiden juoksu- ja maratonkoululaisille. Sen jälkeen jäi vähän sellainen fiilis, että mitä jos kehitystäni eniten rajoittava tekijä ei olekaan treenin tai unen määrä vaan riittävä ravinto. Kisapäivien energiansaantia olen miettinyt ja suunnitellut paljonkin, mutta muuten voi olla että lähes kaikkina muina päivinä olen syönyt liian vähän. Päätin lopettaa nirsoilun ruuan kanssa ja alkaa syödä enemmän ja täsmällisemmin. Muutaman päivän onkin ollut ihan energinen ja jaksava olo.

Keskiviikkona olin ekaa kertaa perhosuinnin tekniikkakurssilla Tapiolan uimahallissa. Kurssilla on Mintun ja minun lisäksi kaksi muuta naista, joista vain toinen oli ekalla kerralla paikalla. Melkein yksityisopetusta siis, ihan mahtavaa! Ekalla kerralla tehtiin potkuja pääasiassa räpylöillä. Koko kroppa pitäisi kuulemma saada mukaan, nyt teen potkut liikaa vain lantiolla.

Torstai-aamuna oli töissä bisnes-joogaa, jossa ei tullut hiki eikä ollut tarkoituskaan. Toivottavasti tästä tulisi pysyvä juttu, tuntui niin kivalta vielä illalla uintitreeneissäkin yläkropassa. Oli kyllä ihan huippupäivä, kun uintitreeneissäkin tehtiin delffaripotkuja ja killeriä eli lempijuttujani. Viikon iloisin hetki sattui myös samalle päivälle, kun varusmiehemme pääsi torstaina kolmen päivän lomalle kotiin.

Perjantaina kävin heti aamusta salilla Kampin Motivuksessa. Se on hyvä paikka, sillä sinne voi mennä kertamaksullakin. Mokasin kuitenkin sen nirsoilu-päätökseni, kun söin vain banaanin ennen treenejä. (Tämä oli se floppi). Kyykkyjä, penkkipunnerruksia ja maastavetoja ja vähän jotain muutakin pientä tein nelisenkymmentä minuuttia ennenkuin iski pieni heikotus ja iso nälkä, jonka taltutin runsaalla aamiaisella Kampin Beanie-kahvilassa.

Eilen lauantaina aamu-uinnin ja Uppopullassa syödyn lounaan jälkeen kävimme hakemassa Peten pyörän huollosta Velo & Oxygenin Puhoksen liikkeestä. Minun pyöräni on vielä työn alla, eikä onneksi haittaa odotella sitä vielä jokunen päivä. Itä-Helsingin retken jälkeen uppouduin siivoamaan kirjahyllyä, ja aika monta metriä kirjoja joutaisi nyt jonnekin divariin myytäväksi. Saa nähdä, kelpaako. Jotain uuttakin luettavaa löytyi. Illalla kävin vielä juoksemassa. Nyt maaliskuussa juoksukilsoja on kertynyt jo enemmän kuin uintikilsoja!

Tänään kävin itsekseni ajelemassa maantiepyörällä lähes saman lenkin kuin ajoimme porukalla viikko sitten. Lenkki lyheni muutamalla kilsalla, kun ajoin autolla Oittaalle saakka. Yllättävän hyvin pysyin lämpimänä, vaikka lenkin aikana olikin muutama aste pakkasta ja jonkin verran tuultakin.

Nousua ei ihan varmasti ollut 1930:ä metriä, vaikka tuossa alla Strava-kuvassa niin näyttää lukevankin. Oli sitä kuitenkin ihan riittävästi vielä perjantain kyykyistä kipeille reisille!

Elämyksiä fillarilla

Tiistaina oli kyllä kaunein aamu pisimpään aikaan, kun lähdin pyörällä töihin ennen seitsemää. Oli mahtavaa ajella tyynessä kelissä ja nähdä miten nouseva aurinko vähitellen värjää taivaan. Huippuhetki oli varmaan sillalla Tarvaspäästä Munkkiniemeen päin, kun rakennusten valot vielä heijastuivat tummaan meren pintaan. Koko työmatka meni kuin huomaamatta fiilistellessä. Viimeinen reilu kilometri Stadikalta on kanssa hieno, kun ajelen ensin Töölönlahden rantaa pitkin ja sitten Finlandia-talon ja Musiikkitalon ohitse Sanomataloon. Mahtavaa olla töissä ydinkeskustassa! Juuri koskaan en työpäivän aikana poistu talosta, mutta työmatkat ovat vaan niin hienoja ja Helsinki ihana kaupunki!

Keskikroppa sai taas hyvää treeniä tiistai-aamuna pilateksessa, ja eilen kokeilen lounasjoogaa. Siinä tehtiin astangajoogan ensimmäinen sarja lähes kokonaan 45 minuutissa, eli aikamoisella pikakelauksella mentiin ja nopeasti hengiteltiin sisään ja ulos. Takareidet ainakin venyivät kivasti, ja ovat tänään kipeät. Joogan jälkeen kävin pikasuihkussa, ja kiiruhdin takaisin työpöydän ääreen syömään lounasbagelin. Koko päivä oli melkoista haipakkaa, en usko että enää menen keskellä päivää muuta kuin korkeintaan lounaslenkille.

Illalla kävimme Peten kanssa uimassa Märskyssä. Printtasin mukaan tämän Kristan HelTrin verkkosivuille tekemän treenin:

200 alkuverra
8 * 50 m (vuorotellen 25 yhden käden uintia - 25 vaparia / 25 vaparin potkuja - 25 vaparia)
400 - 300 - 200 - 100 (hengitys joka 3:lla, vauhti kiihtyy sarjan loppua kohden) tauko 15-20 sek
8 * 50 m (vuortellen 25 kylkipotkuja - 25 vaparia / 25 tahdistaen - 25 vaparia (hyvä pyöritys))
200 m loppuverra

Joogalla ja joogalla on eroa

Parisen vuotta olen käynyt astangajoogatunnilla Helsingin Astangajoogakoulun Espoon toimipisteessä Mankkaalla. Siellä tunteja pitää Liisa, joka on aivan mahtava joogaopettaja. Hänen tunneillaan on kaikki selvää eikä koskaan mitään epäselvyyttä siitä, mitä pitäisi tehdä. Hän osaa puhua joogasta ja sen merkityksestä innostavasti ja kannustaa aina tekemään parhaansa, sen mitä tänään pystyy. Tunnilla kehoon leviää ihana lämpö, ja sen jälkeen on euforinen olo.

Niinpä kontrasti oli iso työpaikan jumppasalissa järjestettävään joogaan. Ei tunnin toki luvattukaan olevan astangajoogaa, vaan kuvauksessa kerrottiin siellä osin tehtävän astangajoogan asanoita (liikkeitä). Ohjaaja veti joogatunnin kuin minkä tahansa liikuntatunnin, suorituskeskeisesti. Astangajoogan ensimmäisestä liikesarjasta oli poimittu pääosa liikkeistä, mutta niiden ympärille oli lisätty kaikenlaista pientä hengittelyä ja lisäksi sarjaa tehtiin eri suuntaan ja järjestyksessä. Enpä tiennytkään olevani näin koukussa "oikeaan" suoritusjärjestykseen ja ohjaamistapaan. Lisäksi tasapainoliikkeet puuttuivat kokonaan. Astangajoogassa tärkeät mantrat ja varsinkin bandhat puuttuivat kokonaan. Tunti oli enemmän hidastempoista lihaskuntojumppaa kuin joogaa.

Pienoinen pettymys siis oli tämänpäiväinen liikuntapläjäys, mutta tiedänpähän minne mennä joogatunneille jatkossa.

Melkein paljain jaloin

Pete sai Paulilta joululahjaksi Christopher McDoudgallin Born to Run-kirjan, ja on nyt siitä melkein viikon ihan innoissaan puhunut. Kirjan viralliset fanisivut löytyvät täältä: http://borntorun.org/. Ilmeisesti paljasjaloin tai ainakin vähemmän tuetuilla kengillä juokseminen on nyt jonkinlainen trendi ainakin suuressa maailmassa. Onko niin, että maksamme turhaan tuetuista juoksukengistä, jotka sitten kuitenkaan eivät ole jaloillemme hyväksi? Odotan nyt, että Pete saisi kirjan luettua ja voisin tarttua siihen omin kätösin. Ainakin täältä voi lukea lisää paljain jaloin juoksemisesta.

Aiheesta innostuneena (ja koska Paulkin juoksee Vibrameilla), kokeilin Esport Arenan radalla omia Vibrameitani. Juoksimme Peten kanssa yhdessä kuusi kilsaa, ja ne taittuivat kaikki hieman alle kuuden minuutin. Selässä ei tuntunut yhtään kipua! Se oli ihan mahtavaa, aina parin kierroksen välein havahduin siihen, ja sanoin ääneenkin, ettei vieläkään tunnu mitään ja että on ihana juosta. Yhdessä siitä sitten iloittiin ja jatkettiin vaan juoksemista. Jos ei huomennakaan ole selässä mitään ihmeellistä, otan tästedes yhden lenkin viikko-ohjelmaan. Ehkä se HCR toukokuussa on sittenkin mahdollinen. Ainoa miinus Vibrameilla juoksemisessa oli, että pohkeet kipeytyivät parin kilsan jälkeen. Huomenna voi olla vaikea päästä portaita alas.

Juoksun jälkeen kävelin joogatunnille kolmisen kilsaa. Hyppäämisen sijaan askelsin monet asanat, kun en halunnut ärsyttää selkää. Muutamassa istuma-asanassa (eteenpäintaivutukset jalat suorina) tuntui selässä vähän kipua, ja ne otin sitten kevyemmin. Pohkeet ja takareidet tulivat ainakin kunnolla venyteltyä.

Löhöpallero

Olin suunnitellut tälle päivälle melko paljon hommia, mutta koska väsytti päätin ottaa vähän rauhallisemmin. Pyörän sain onneksi pestyä; Focus olikin päässyt jo ihan kamalan rapaiseksi, ja pakkaskeleillä se varmaan pysyykin puhtaampana. Nyt se on kuivunut kylppärissä jo monta tuntia, ja suunnitelmissa on ajaa sillä taas huomenna duuniin.

Trainerilla on rehnyt mieli ajella jo monta päivää, mutta en saanut aikaiseksi hakea pyörää varastosta. Rengaskin pitäisi vaihtaa... Onneksi pyöräilyä tulee joka viikko ainaskin muutama tunti työmatkoista, vaikka liukkaalla ja pimeällä ajaminen ei aina mitään nautittavaa pyörittelyä olekaan. Löysin jo sopivan traneirharjoituksen, nimeltään osuvasti "The TV Special". Käytännössä siinä ajellaan rauhalliseen tahtiin ja välillä pyöritellään vain toisella jalalla. Vaikuttaa ihan hyvältä ekaksi treeniksi, mutta sen aika ei siis vielä ollut tänään.

Joogaan sentään menin. Kävelin meiltä joogatunnille Mankkaalle reilun puoli tuntia, kun Pete meni lasten kanssa autolla katsomaan uusinta Potteria. Tänään teimme koko ensimmäisen sarjan, ja se tuntui juuri niin ihanalta kuin muistinkin. Kivan lämmin olo tuli, ja tasapainoliikkeet sujuivat paremmin kuin muistinkaan. Liekö HelTri-kuntopiirillä ja ahkeralla core-treenauksella osuutta asiaan... Joka tapauksessa miellyttävä kokemus. Muutamia selkäliikkeitä varon, ja hypyt teen ainakin toistaiseksi askeltamalla, mutta muuten tuntuu kuin en olisi taukoa pitänytkään.

Lisää joogaa

Olipa kiva joogata tänään Liisan opastuksella - ihan eri meininki kuin parilla ensimmäisellä kerralla. Vähän eteenpäin pääsimme myös astangajoogan ensimmäisessä sarjassa. Muutamat hypyt tuntuivat selässä, mutta ne liikkeet voi myös askeltaa, joten ei hätää. Tytär ei oikein ole innostunut joogasta yrityksestä huolimatta ja päätti lopettaa alkeiskurssin kesken. Harmi, olisin toivonut tästä meille yhteistä harrastusta, keksitään tilalle jotain muuta kivaa.

Aittahommat ovat edenneet niin, että keittiökamppeet on nyt irroitettu, ja ne tullaan hakemaan tiistaina. Keskiviikkona on sitten siirtopäivä. Mittailimme tänään tallin pihalla etäisyyksiä aidasta puuhun ja takaisin. Mökillä räystäineen on leveyttä reilusti yli 5 metriä ja kapein paikka tallin pihassa on mittaustemme mukaan 4,8 metriä. Voi tehdä tiukkaa, jos yleensäkään mahtuu. Nyt ei voi kuin toivoa, että siirtokuljetuksen miesten kikkaboksista löytyy tähän kiperään tilanteeseen ratkaisu.

Paluu joogamatolle

Aloitin tyttäreni kanssa tänään astangajoogan alkeiskurssin. Kävin saman kurssin pari vuotta sitten ennen selkävammaa, ja nyt toivon selän olevan jo siinä kunnossa että joogaaminen onnistuisi. Ensimmäisellä kerralla tehtiin vain aurinkotervehdys A pari kertaa ja muutama loppuliike, eikä niissä ollut mitään ongelmia. Ohjaaja oli vähän liian puhelias ja perinpohjainen meidän makuumme, toivottavasti seuraavilla kerroilla päästään jo vähän enemmän joogaamaan.

Eilen laitoin menemään tilauksen Tacx Satori -traineristä. Se on ihan perustraineri, hinnat alkaen -malli. Wigglessäkin on ale, mutta löysin sen ChainReactionCyclesistä vielä edullisemmin, ja toimitus vielä ilman kuluja! Tilasin samalla myös trainerirenkaan. Kohta pääsen taas ajelemaan maantiepyörällä!