Kun taas saapuu hetki sii-nii-nen...

Maratonpäiväksi saatiin loistava juoksusää ja päivä käynnistyi mökillä luottavaisin mielin. Edelliset päivät meni tankkaillessa Heavy Dexalia ja makaroonia. Olo olikin kylläinen koko lauantaipäivän, vaikka paljon ei enää syötykään.

Kannustusjoukot olivat valmistautuneet hienoilla kylteillä. Amerikan serkut ja jopa anoppikin miehineen oli innostunut reitin varteen. Ensimmäiselle maratonilleen lähti myös Amerikan serkkujen daddy Stephen, joka juoksikin mahtavan juoksun alle viiteen tuntiin!

Lähtölaukaus oli 15.00, ja joukko lähti matkaan hyvässä järjestyksessä. Ylitin lähtöviivan jo 37 sekunnin jälkeen, eikä ruuhkia ollut käytännössä sen jälkeen ollenkaan.Olo oli hyvä ja juoksu lähti kulkemaan ok. Syke vs. vauhti ei ollut ihan yhtä hyvä kuin viimeisillä lenkeillä, mutta vähän alle 5:30 vauhtia mentiin ja syke oli noin 150-153. Ensimmäinen kymppi 55:19 brutto. Viiden km:n kohdalta meno näytti tältä:

Lauttasaaressa rupesi ensimmäistä kertaa kuulumaan ruoansulatus-osastolta viestejä, että täällä on prosessi käynnissä. Ja nämähän on viestejä joita ei halua kuulla maratonin aikana. Juoksu kuitenkin jatkui ok, vaikka nopea puskakäynti ei tilannetta parantanut.

Lauttasaaren sillan jälkeen (19 km) oli taas kannustusjoukot panemassa parastaan, ja oli hyvä jatkaa kohti keskustaa. Ja sitten oltiinkin jo takaisin Lauttasaaressa kolmenkympin kohdalla, ja Pia kannusti hienosti juoksemalla vähän aikaa yhtä matkaa:

Mutta sitten alkoivat vaikeudet. Tallbergin puistotiellä oli pakko mennä sitten ns. kakkoselle, eli bajamajaan istuskelemaan. Ei kivaa. Arvokkaita minuutteja kului ja jalat tukkoon.

Noh, sitten vaan eteenpäin, meno oli vaikeutunut ja 35 kohdalla pahimmat ylämäet meni kävelyksi. Neljän tunnin jänikset menikin ohi Lehtisaaren ylämäessä, se kyllä harmitti. Melkoisella sinnittelyllä meni sitten loppua kohti, ja 40 km kohdalla Tilkan mäen jälkeen tajusin että neljän tunnin aika oli karkaamassa. Jostain löytyi voimia ja maaliin asti mentiin noin 5:10 vauhtia ja räkä poskella. Mutta niin vaan kävi että loppuajaksi (netto) tuli 4:00:27. Maalissa yrjötti ja olo oli melkoisen hutera.


Noo, kuitenkin melko tyytyväinen olen, tavallaan olosuhteisiin nähden ok lopputulos. Mutta hampaankoloon jäi kyllä kaivettavaa, saas nähdä milloin on seuraava koitos. Kolmessakympissä väliaika oli 2:44:50, eli keskivauhtia 5:29 - eli jos olisi jatkunut samaan malliin niin loppuajaksi olisi tullut 3:52. Se olisi ollut huippusuoritus, mutta kun ei niin ei.

Maalialueella lepäillessä oli hauskaa, kun yhtäkkiä näin tutunnäköisen hahmon ja se oli kuin olikin blogi-mestari Jaanaba! Muutama sana vaihdettiin tunnelmista, oli hauska tavata!

Niin, sininen hetki... bajamajassa kun istuu 30 km:n juoksun jälkeen ja vatsassa korpeaa, samalla ajan säästämiseksi geeliä ja vettä naamariin ja hiki valuu kun muovimajassa lämpöä varmaan n. 30 astetta... se on sininen hetki se!

Hyvä juoksunumero tarjolla

Nonnih - vasemman jalan vaivan syy selvisi tänään Teijan käsittelyssä: iskiasvamma! Iskiashermo on pinteessä selkärangan neljännen ja viidennen nikaman välissä ja kipu säteilee sieltä pakaraan, reiteen ja myös pohkeeseen. Kipuilu on siis hermo- eikä lihassärkyä. Tärkeä kysymys tietysti on, lähdenkö lauantaina juoksemaan Helsinki City Marathonia.

Olisi kyllä tosi kiva juosta, sillä reitti on mahtava ja kiertelee minulle rakkailla seuduilla. Onhan tässä jo vuosi treenattukin... Toisaalta iskiasvamma voi pahentua melkoisesti ja paraneminen entisestään pitkittyä, jos nyt juoksen sen 42 kilsaa. Teija suositteli ainakin viikon juoksutaukoa, jotta paraneminen lähtisi kunnolla käyntiin. Käveleminen sattuu edelleen; joudun varomaan askeleitani ja olemaan erikoisen tarkkana äkkinäisten liikkeiden varalta.

Asioita tarkkaan pohdittuani ja itseäni fiksumpien ihmisten kanssa juteltuani olen päättänyt olla juoksematta lauantaina tai itse asiassa minään muunakaan päivänä tällä viikolla. Loppujen lopuksi päätös ei ollut kauhean vaikea, koska jalka on niin kipeä edelleen ja Espoon Rantamaraton juostaan jo vajaan kuuden viikon päästä. Lisäksi parempi puoliskoni Pete lupasi tulla sinne huoltajaksi! Olisi myös kiva olla vielä lähdössä ihan kunnossa (ja juoksukykyinen), kyllä niitä kipuja ja kolotuksia varmasti tulee ihan riittämiin sitten matkan varrella.

Ennen kuin taas pääsen juoksemaan, täytyy päästä hikeen pyöräilemällä tai kävelemällä, jos se vaan on mahdollista. Tähän hymiö!

Juoksunumeron voi muuten kisatoimistossa siirtää jollekin toiselle 5 euron hintaan. Tiedätkö ketään, joka näin lyhyellä varoitusajalla haluaisi lähteä maratonille?

Vatsallaan ei muuten satu yhtään jalkoihin.

Kasvion laatimista ja 15 km:n lenkki

Atte sai kesätehtäväksi oman kasvion laatimisen kenttäkerroksen kasvillisuudesta. Kasvion voi tehdä joko keräämällä ja kuivattamalla kasvit tai vaihtoehtoisesti ottamalla kasveista kolme valokuvaa. Valokuvaaminen tuntui jotenkin meille luontevammalta (ja vaivattomammalta!) kuin kuivattaminen. Yhden kuvista tulee esittää kasvin biotooppia (kasvi muiden joukossa), toisen itse kasvia ja kolmannen yksityiskohtaa, josta kasvin on tunnistanut. Nyt Atella on kasassa vähän toistakymmentä kasvia (yllä mustikka), ja vielä pitäisi löytää juolukka, kallioimarre, kevätlinnunherne ja moni muu. Taitaa meillä olla edessä vielä joitakin yhteisiä metsäretkiä.

Kasvion kerääminen on ilmeisesti kokenut uuden heräämisen hypättyään yhden sukupolven yli. Äitini keräsi ja prässäsi aikoinaan kasveja koulua varten, mutta minä en. Niinpä en kyllä tunnekaan niitä kovin hyvin. Täytyypä varoa, etten tee tätä minusta kivaa ja mielenkiintoista kesätehtävää Aten puolesta. Kaikkein parasta olisi jos yhdessä oppisimme tunnistamaan paljon uusia kasveja ja nauttimaan sitäkin kautta metsässä kulkemisesta. Nyt siitä nauttii meistä enimmäkseen vain toinen...

Lenkilläkin tuli katseltua, löytyisikö maantien varrelta vaikkapa kissankäpälä tai vanamo. En nähnyt, mutta 15,4 km tuli juostua niitä etsiskellessä. Olin juossut saman lenkin neljä viikkoa aikaisemmin, ja tänään siihen kului yli kolme minuuttia pitempään (1.45). Tosin nyt en juossut viimeisiä kilsoja kovemmalla sykkeellä kuten edellisellä kerralla. Lämpöäkin oli seitsemisen astetta enemmän tänään, +23, ehkä sekin vaikutti vauhtiin.

Viimeisen pitkän lenkin ennen maratonia juoksen ensi sunnuntaina. Harjoitusohjelmassa on kryptisesti 15-20-25 km, joten ajattelin juosta 2,5 tuntia ja katsoa, kuinka pitkälle pääsen.

Ei tullutkaan sadetta

Sääennusteista huolimatta en tänään kastunutkaan pyöräillessäni kotiin töistä neljän jälkeen. Pikaisen välipalan (reissumiestä, juustoa, kurkkua) jälkeen lähdin lenkille. Kiersin Otaniemen ja Tapiolan kautta kotiin, yhteensä kymmenisen kilometriä. Lenkin alussa oli kamala nälkä, mutta se väistyi juoksun edetessä.

Vastaan tuli jos jonkinlaista lenkkeilijää ja pyöräilijää, aika ajoin oli lenkkipolulla jopa ahdasta. Otaniemen rannassa oli lisäksi niin paljon valkoposkihanhien jätöksiä, että piti oikein katsoa, mihin lenkkarinsa laittaa. Olipa yksi hanhipariskunta kävelylläkin kuuden poikasensa kanssa. Urheilukentällä oli menossa jotkut yleisurheilukisat ja kuulutukset kuuluivat rantaan asti.

Yritin pitää sykkeen alle 150:n, mutta lopun ylämäissä se kuitenkin nousi niin, että koko lenkin keskisyke oli 152 (maksimi 162). Aikaa kului 1.07.

Tekniikkatreenejä ei ole tullut vähään aikaan tehtyäkään, jonain iltana olisi kiva mennä Otaniemen tai Leppävaaran kentälle treenaamaan.

Petrin veli ja Ninan mies ovat myös tulossa Helsingin maratonille. Meillä alkaa olla jo aika kiva joukkue kasassa!

Kotimatka

Juoksin tänään vaihteeksi töistä kotiin. Vaihtovaatteet ja lompakko ym. pikkuesineet olivat repussa. Reppu oli liian iso ja painava ja heilui liikaa vaikkei tavaraa paljon ollutkaan; olisi ollut paljon kivempi juosta ilman sitä.

Keskisyke nousi aika korkeaksi (150), koska reitti on melko mäkinen myös kotiin päin. Aikaa meni kuitenkin reilut 50 minuuttia eli viitisen minuuttia vähemmän kuin toiseen suuntaan, joten kai sitä korkeuseroakin vähän sitten on.

Ilmoitin Peten ja itseni viikonloppuna Helsinki City Marathonille ja juoksunumerotkin tulivat jo meilissä. Peruutusturvaa en ottanut, se on menoa nyt! Huomenna maratoniin on aikaa tasan neljä kuukautta. Meillä on joku kirjakin "Four Months to a Four Hour Marathon", mutta se on varmaan tehty juoksijoille, joilla on jo valmiiksi parempi juoksukunto kuin meikäläisellä.