Väsy

No nyt se hyvä viime viikko kostautuu, kun koko ajan väsyttää. Töissäkin on puolet tiimistä sairaana, ja osalla kollegoista on pitkäaikaisia, jopa usean kuukauden kestäneitä flunssia, poskiontelontulehduksia ja muita kurjia tauteja. Enpähän ainakaan unohda pestä käsiä monta kertaa päivässä.

Maanantaina vielä riitti virtaa, kun kävin Aten kanssa illalla uimassa. Hänellä oli taas se uintikurssi, ja minä uin pari kilsaa viereisellä radalla. Kylkipotkujen aikana pystyin hyvin vähän vaklaamaan, mitä siellä tapahtui. Volttikäännöstä harjoittelivat, ja poika pisti yhdenkin onnistuneen käännöksen jälkeen kehiin vielä parit delffarit. Ai että kun näytti hienolta!

Tiistaina oli aamulla sen verran liukasta, että jätin pyörän varastoon ja lähdin töihin julkisilla. Meillä on muutaman kymmenen metrin matka postilaatikolle, ja siinä ehtii heti kuuden pintaan vähän arvioimaan ajokelejäkin. Ennen pilatesta ehdin kuitenkin tehdä puolen tunnin treenin yläkropalle kuntosalilla. Illalla oli tarkoitus lähteä lenkille ja aloittaa juoksutekniikkaohjelman kolmas viikko, mutta väsymys vei voiton.

Tänään töiden jälkeen kävin Sanomatalon Rajala Pro Shopissa vähän kyselemässä digijärkkärikoulutuksista. Muistin, että ostaessani kameraa sellaisesta mahdollisuudesta oli puhetta, mutta silloin se jäi käyttämättä. Kävi ilmi, että seuraava kurssi olisi jo heti huomenillalla mutta kurssille pitäisi osallistua kuuden kuukauden kuluessa kameran hankinnasta. Hankin kameran (500D) jo toista vuotta sitten, eikä sitä tietenkään ole enää uutena myynnissä. Kurssilla käydään läpi uudempia kameramalleja, joissa on mm. vähän erilaisia valikkorakenteita. Sain kuitenkin luvan tulla mukaan kurssille, kun sillä oli vielä tilaa. Mukavaa, kun joustivat. Huomenna odotan oppivani ainakin kameran perussäädöt niin, etten enää kuvaisi automaattiohjelmilla vaan osaisin käyttää kameran ominaisuuksia paremmin hyväksi. Ehkäpä saan tänne blogiinkin jatkossa entistä parempia kuvia.

Nyt näyttää siltä, että tälle viikolle tulisi siis ainakin pari lepopäivää peräkkäin. Toisaalta se on ihan hyvä, koska keväällä on kuitenkin tarkoitus harjoitella nousujohteisesti. Eihän siitä mitään tule jos jo ennen joulua tunnit ovat ihan tapissa ja suorittaja itse jatkuvan väsymyksen vallassa.

Talvikausi loppui, kesäkausi alkoi

Ilma oli niin keväinen tänään, ettei kovinkaan moni muu ollut keksinyt lähteä uimaan. Niinpä Mäkelänrinteessä oli tosi kivasti tilaa; vain pari tyyppiä radalla. Uin 2300 metriä rauhalliseen tahtiin. Yritin vähän petrata käännöksissä, ne menevät jokainen aina vähän eri tavalla ja usein menen liian syvälle.Tässä yksi hyvä ohjevideo.Varsinkin kädet menevät minulle ihan miten sattuu, ja vasta tuosta videosta nyt näin, missä niiden pitäisi olla. Samoin ennen aina olin jo kiertynyt lähes kyljelleni, kun potkaisen seinästä, tänään yritin kiertyä vatsalleni vasta seinästä potkaisemisen jälkeen. Välillä onnistui, välillä ei. Tuntuu, että ilma loppuu enkä osaa delfiinipotkuakaan. Opeteltavaa riittää...

Mäkelänrinteestä olikin lyhyt matka tyttären talvikauden viimeiseen futismatsiin, joka pelattiin Käpylän kuplassa. Hyvin siinä kävi, kotiin palattiin kultamitali kaulassa. Tyttärellä on huhti-toukokuussa neljät-viidet treenit viikossa pelien lisäksi. Pitää huolehtia siitä, että ehtii itsekin treenailla eikä vaan seisoskele kentän laidalla katsomassa kun muut urheilevat.

Sain tänään synttärilahjan vähän etukäteen, kun kävimme Rajalalla ostamassa objektiivin. Sitä meinaan käyttää urheilukuviin. Otin sen käyttöön heti tyttären futismatsissa, ja mukavahan sillä oli kuvata. Aika paljon isompi ja painavampi se on kuin kameran mukana tullut normiobjektiivi.

Kurssia pukkaa

Cetus järjestää huhti-toukokuussa vapaauinnin triathlon-kurssin. Olin kärppänä koneella heti aamuyhdeksältä, kun ilmoittautuminen alkoi. Sain paikan - jipii! Käsittääkseni siellä voi kurssin loppupuolella olla jo avouintikokeilukin. Äsken katsoessani paikkoja oli vielä viisi vapaana, toivottavasti ne täyttyvät ja kurssi voidaan pitää. Vapaauinnin jatkotekniikkakurssilla, jonne myös olen ilmoittautunut, on taasen vielä yhdeksän paikkaa vapaana, ja sen toteutuminen taitaa olla epävarmempaa. Jos molemmat kurssit pidetään, minulla on ohjattua uintia viiden viikon aikana maanantaisin ja keskiviikkoisin. Luulisi siinä tekniikan parantuvan!

Eilen olin ajatellut meneväni pyörälenkille, mutta menimmekin vain kävelylle kun satoi ja laiskotti. Lenkkarini ovat sen jäljiltä vieläkin mutaiset. Otin kameran mukaan, tytär innostui kuvaamaan ja pääsin kuvaan, mukavaa!

Lähdimme kotiin tänään aamiaisen ja pikasiivouksen jälkeen. Seuraavan kerran pääsemme mökille vasta parin viikon päästä, silloin ovat varmaan loputkin lumet sulaneet, toivottavasti myös järven jää. 


Kävin iltapäivällä uimassa Mäkelänrinteessä 3,3 km vapaata. Kolme kertaa pysähdyin juomaan vettä, muuten uin pysähtymättä. Kaarinassa toissapäivänä tuli kerran kuulutus (ihan aiheesta), jossa kehotettiin nopeita uimaan nopeiden radalla ja kuntouimareita uimaan kuntouimareiden radalla. Siellä se auttoikin, pari hitainta siirtyi kuntouimarien radalla ja pari nopeaa kuntouimarien radalta nopealle radalle. Mäkelänrinteessä ei onneksi tule ihan niin kamala ruuhkaista, kun rata on 50 metriä, mutta kyllä sielläkin monenlaista vipeltäjää polskuttelee ja ohituksia tulee.

Hidas vai nopea

Kauhea pärske kävi tänään Tapiolan uimahallissa, kun menin uimaan puoli kahdeksan jälkeen illalla. Nopeille uimareille tarkoitetulla radalla oli ainakin kahdeksan uimaria, jotka jonossa kroolasivat tosi kovaa vauhtia. Jäin siis suosiolla sille toiselle kuntouimareille varatulle radalle. Kun kolmannen kerran ohitin yhden naisen, joka ui lähes pystysuorassa asennossa, vaihdoin nopeiden uimareiden radalle. Sieltä oli onneksi jo osa porukasta lähtenyt. Sainkin uitua mukavasti 2,2 km, viimeiset 20 minuuttia yksin radalla.

Aikaisemmin illalla kävin taas Teijalla fysioterapiassa. Iskias paranee kyllä koko ajan, mutta kivuttomien päivien sijaan minulla on toistaiseksi vain kivuttomia hetkiä. Aamulla bussipysäkille kävellessäni havahduin siihen, ettei juuri silloin sattunut selkään eikä jalkaan. Se oli hieno tunne. Myöhemmin päivällä iskias kyllä muistutti taas itsestään. Kipulääkkeitä en kuitenkaan ole enää tarvinnut, en edes Panadolia.

Tavoitteena on edelleen päästä juoksemaan tammikuussa, mutta sitä ennen pitää selän olla kokonaan oireeton. Kun selkä on kunnossa, alan tehdä säännöllisesti ja paljon vatsa- ja selkälihasliikkeitä, jotta lihakset tukisivat selkää mahdollisimman hyvin. Myös fysioterapiassa käyn säännöllisesti kahden-kolmen viikon välein.

Ostin tänään lisäsalaman kameraani, mutta en vielä ehtinyt kokeilla sitä. Rajalan myyjä kun ei muistanut myydä minulle pattereita, enkä uinnin jälkeen ehtinyt enää Alepaan. Aten taekwondon vyökoe on kahden viikon päästä, ja siihen mennessä pitäisi oppia toimimaan edes auttavasti sen salamankin kanssa.

1000 m 30 min

Kävimme Peten kanssa uimassa Mäkelänrinteessä tänään illalla. Pete juoksi hallille noin 10 km, ja minä laiskuri iskiasvaivainen menin autolla. Uin 1000 metriä vapaauintia, pienine taukoineen siihen meni puoli tuntia. Halusin nyt tehdä pohja-ajan, johon mahdollista kehittymistä voin verrata. Vaikka uinnin aluksi tuntui, että on vain yksi vauhti (täysiä), sain joidenkin satojen metrien jälkeen rytmin päälle. Hengitin joka kolmannella vedolla ja keskityin myös pään ja käsien asentoon. Kilsan täytyttyä uin vielä 200 metriä vähän rauhallisemmin. Hyvin oli taas tilaa, samalla 50 metrin radalla oli vain muutama muu uimari. Oikeassa korvassa on kyllä vieläkin vettä...

Molempina päivinä Nellillä oli Umbro-turnaus Tuomarilassa. Ottelut alkoivat niin aikaisin aamulla, että pelipaikalla oli ihan kunnolla pakkasta. Kaivoin esille untuvatakin, enkä onneksi palellut kentän laidalla. Aurinkokin alkoi aamun mittaan lämmittää ja kahviosta sai teetä ja superhyviä mokkapaloja. Pelit sujuivat hienosti ja Nellin joukkue voitti hopeaa (kuva alla). Meidän tyttö on takarivissä toinen oikealta.

Uudella kameralla oli tosi kiva ottaa kuvia. Kokeilin myös sarjakuvausmahdollisuutta, ihan mahtavaa! Nyt tarvitsisin heti vähän isomman objektiivin, jotta saisin vieläkin parempia kuvia...

Uimassa taas

Kolmannella vapaauinnin tekniikkatunnilla harjoiteltiin käsien ja kropan asentoa. Välillä uitiin pelkästään jaloilla ja sitten taas pelkästään käsillä, kokeiltiin jopa vain yhdellä kädellä uintia niin, että toinen käsi oli joko edessä suorana tai vartalon vieressä alhaalla. Vaikeaa oli, kroppa ei ainakaan minulla pysynyt suorassa kuten olisi pitänyt vaan vaappui puolelta toiselle. Ohjeet olivat kuitenkin hyviä ja mukavalta tuntui uinti. Viikon päästä vikalla kerralla harjoitellaan lyhyesti käännöstä ja saamme henkilökohtaista palautetta videoinnin perusteella.

Uiminen tuntuu jotenkin kivemmalta nyt, kun tietää ainakin periaatteessa, mitä pitäisi tehdä. Liian montaa asiaa en kuitenkaan osaa vielä ajatella yhtä aikaa, vaan pitää keskittyä yhteen-kahteen kerrallaan; pään asentoon, käsiin, hengitykseen, kroppaan, potkuihin... Yhden ahaa-elämyksen koin tänään, kun ohjaaja kehotti ajattelemaan käden liikettä vartalon alla niin, että käsi pysyy paikallaan ja vartalo liukuu käden yli. Vähän huonosti sen selitin, mutta luulen, että silloin opin jotain.

Ennen uintia kävin Tapiolan Stockalla ahdistumassa ihmispaljoudesta ja tönimisestä. Olin aikeissa ostaa Hulluilta Päiviltä Nissin-salaman uuteen kameraani, mutta ei niitä siellä enää ollutkaan seitsemän maissa. Nooh, täytyy sitten ostaa se Canonin oma salama kolminkertaiseen hintaan.

Pyörän mittariin kertyi tänään 23 kilometriä työmatka- ja ostosajelua. Valo on jo tarpeen aamuin illoin; yllättävän paljon oli liikkeellä pimeitä pyöräilijöitä.

Uusi kamera

Sain tänään uuden kameran, kun kävimme aamupäivällä keskustassa. Päädyin ostamaan Canon EOS 500 D:n kittiobjektiivilla 18-55 mm. Iltapäivällä sain kameran toimintakuntoon ja napsin automaattiasetuksilla kuvia kotoa ja Laajalahdelta. Mukavaa on, ja opeteltavaa riittää pitkäksi aikaa. Ehkä huomenna luen käyttöopasta vähän automaattiasetuksia pidemmälle.


Yllä valitut palat kirjahyllystä (joka muuten pitäisi järjestää; kirjoja on ihan liikaa muualla kuin hyllyssä). En ole aikaisemmin kuvannut myöskään vessan kaakeleita (alla). Nyt on nekin ikuistettu!


Alla olevalla pysäkillä usein odottelen aamulla bussia ja lasken ohi ajavia autoja.


Kuvauslenkkiä lukuunottamatta en tänään ole ulkoillut, mutta torstaina ja perjantaina kävin pyörällä töissä. Molempina aamuina piti jo laittaa kypärän alle ohut Niken skull cap -pipo, niin kylmää oli.

Ruuhkaa mökkiteillä

Tulimme mökille eilen illalla pimeän jo laskeudettua. Taas alkoi se mökkiviikonloppujen pitkä pimeä kausi, jota mökille tullessa vain pihavalot vähän valaisevat - silloin kun olemme muistaneet jättää ne päälle. Mökki oli taas joka syksyiseen tapaan täynnä kärpäsiä - kuolleita ja eläviä.

Aamupäivällä lähdimme Peten kanssa noin 9 kilometrin kävelylle Saarnikkaan ympäri. Saarnikkaan rannalle saapuessamme kuulimme ihmeellistä moottorin ääntä ja arvuuttelimme, kuuluuko se moposta vai moottorisahasta. Kävi ilmi, että hirvenmetsästäjät siellä vaan kaatoivat vesakkoa ampumapaikkojen lähistöltä. Autoja ja miehiä oli metsässä kuin pipoa. Ihmeellistä, sillä yleensä emme tapaa metsäteillä ketään muita.

Selkään ei sattunut tuo lenkki lainkaan, kun jalassa oli uudet MBT-kengät. Olen tosi iloinen, että sain ne ostettua ja pääsen taas liikkumaan. Alla Petri laittaa käyntiin Nokian Sports Trackeriä, joka erheellisesti näytti lenkin pituudeksi jopa 10,4 km.

Lenkin jälkeen istutimme (tai siis Petri istutti...) Nellin opettajaltaan saaman kriikunapuun, ja minä otin vähän kuvia ruskasta, alla ruusuangervon lehtiä.

Näyttää siltä, että järjestelmäkameran hankinta on kohta ovella. Nyt luulen, että hankin Canon EOS 500D:n, mutta se varmistuu vasta, kun pääsen kamerakauppaan kokeilemaan kameroita ja tutkailemaan niiden ominaisuuksia tarkemmin.

Koska metsässä tänään vasta valmistauduttiin hirvijahtiin, rohkenimme lähteä vielä sieneen lasten kanssa. Kori täyttyi taas suppilovahveroista ja kantarelleista alle tunnissa. Suppikset olivat vähän kuivahtaneita, mutta ihan kelpoja kumminkin.

Sieniretkeltä palattuamme näimme kaksi ratsukkoa ja kun yhdellä mökkinaapureistakin oli synttärijuhlat, tuntui kuin olisi vähän isommassakin taajamassa.


Yhteensä olen tänään kävellyt kolmisen tuntia, ja loppuillan meinaankin pötkötellä sohvalla ja sängyssä. Viikonloppuisin istun vain ruokapöydässä, muuten makoilen, seison tai kävelen. Tiskikonetta en ole tyhjentänyt kahteen kuukauteen, siinä kun pitää kumartaa ja tehdä selällä kiertoja. Muuten voin tehdä aika lailla normaaleja juttuja jo, enkä viikonloppuisin tarvitse edes särkylääkettä.