Länsiväylä-juoksu 2015

Sääennuste pitikin paikkansa ja tänään herättiin Espoossa sateiseen aamuun. Laitoin kamoja kasaan pikkuhiljaa, ja olin valmis lähtemään kisapaikalle heti puolenpäivän jälkeen. Menin nössösti autolla, koska satoi enkä halunnut heti kastella kamppeitani. Ennakoin myös olevani kylmissäni juoksun jälkeen, ja autolla pääsisin kotiin ja suihkuun nopeammin kuin pyörällä.

Juoksukamppeet

Otaniemessä vein kassin säilytykseen ja menin urheiluhalliin tekemään alkuverraa. Siellä oli mukavasti tilaa, ehkä kaikki eivät tienneet että sinnekin voi mennä. Juoksin joitakin kierroksia, tein vähän juoksutekniikkaa ja tapasin joitakin tuttuja. Yhden jälkeen lähdin ulos etsimään Peteä joka oli luvannut tulla lähtöön kannustamaan. Sadekin oli jo melkein loppunut, lämpötila oli varmaan jossain neljän-viiden asteen tienoilla.

Tässä yhden Juoksuklubi-kaverin kanssa. Taustalla suunnitellusti bajamajat.

Lähtölaukas pamahti klo 13:15. Ensimmäiset neljä kilsaa juoksin Jennin kanssa, kunnes hän meni menojaan. Ekan huoltopisteen jälkee ajattelin musiikin vähän piristävän, ja olinkin ihan oikeassa. Juokseminen alkoi tuntua kivemmalta, kun iPod toisti tsemppibiisejäni. Varmasti se huoltopisteellä ottamani geelikin vähän toi lisää virtaa. Reitti oli aika mäkinen, ja tuulisissa kohdissa tuli silloin tällöin vilu lyhyessä hameessa.

Toisella huoltopisteellä Munkkiniemessä otin vain urheilujuomaa, kun kylkeen oli välillä pistänyt eikä tehnyt mieli uutta geeliä. Yritin pitää hyvää juoksuvauhtia yllä ja loppua kohden se oli tietysti vaikeampaa. Ylämäissä tunnuin jäävän kanssajuoksijoita, mutta alamäissä sain heidät rullailtua taas kiinni.

Pete oli luvannut olla maalissa, ja näinkin hänet juuri kaartaessani stadionille. Hänen sormensa olivat niin kohmeessa, että kuvaus vähän myöhästyi. Näkyy siinä kuitenkin keskellä päivän asu keltaisine juoksuhameineen, vaikkakin kaukaa ja takaapäin.

Maalissa oli ajassa 1.38:34, kilsavauhdiksi tuli 5:42, aavistuksen hitaampi kuin olin toivonut. Kolmen viikon päästä pitää sitten jaksaa samaa vauhtia vielä joitakin kilsoja pitemmälle Helsinki City Runissa! Voi kun silloin olisi vähän lämpimämpi eikä tarvitsisi juosta märissä tossuissa.

Länsiväylä-juoksun aattona

Huomenna juostaan taas meidän kotimaisemissa ja tutuilla lenkkipoluilla Länsiväylä-juoksu. Olen osallistunut siihen aikaisemmin kaksi kertaa: 2004 juoksin Petrin kanssa 16,5 kilsan pitemmän lenkin ja 2012 lyhyemmän noin kuuden kilsan pyrähdyksen.

Vuonna 2004 en ollut vielä saanut tätä mahtavaa kuntoiluherätystä, ja valmistautumiseni juoksuun oli varmasti ollut vähän heikkoa; ehkä muutama lenkki silloin tällöin. Loppuaika löytyi googlailemalla: 1.50:55. Ihana internet! Juoksuvauhtilaskurin mukaan kisavauhtini oli tuolloin 6:43 min/km, ihan linjassa myös muutaman (liian) vähällä harjoittelulla pre-triathlon-vuosina juoksemani puolimaratonin kanssa.

Tuosta yli kymmenen vuoden takaisesta juoksusta minulla on onneksi muistona hieno valokuva, muuten en olisi varmaan edes muistanut oikeaa vuotta. Pete oli tuolloin jo juossut muutaman vuoden tavoitteellisemmin, jokusen maratoninkin. Kuva on otettu Lehtisaaresta, josta matkaa maaliin on vielä pari kilsaa. Noilla tienoilla alkoi meno olla jo tosi raskasta, ja kanssani juossut Pete kehotti vaan lisäämään vauhtia loppukiriin, "kyllä sa jaksat". Ainakin kuvasta päätellen hänelle juoksu oli helppoa, minulla on kasvoillani väkisin kameraa varten tiristetty hymyntapainen irvistys.

Vuonna 2004.

Maaliin päästiin, mutta muistan olleeni niin väsynyt, etten juurikaan jaksanut osallistua keskusteluun, kun menimme ystävällemme syömään juoksun jälkeen.

Nyt yksitoista vuotta myöhemmin reitti on hieman pitempi, 17,3 kilometriä. Juoksuvaatteitakin on kertynyt sen verran paljon, ettei tarvitse juosta tuulipuvussa. Juoksunumeron ja muut tykötarpeet kävin jo eilen hakemassa Sellon Top-Sportista. Lähtöpaikalle on meiltä matkaa muutama kilsa, ja se taittuu kätevästi fillarilla.

Huomenna aion lähteä juoksemaan puolimaratonin tavoitevauhtiani. Juoksutreenit ovat keväällä jääneet melko vähälle jalkavaivojen vuoksi, enkä siksi ole varma riittääkö samaa vauhtia vielä viimeisillekin kilsoille. Mitään tankkausta en ole tehnyt, eikä noin lyhyellä matkalle varmasti tarvitsekaan. Pari geeliä otan mukaan evääksi.

Länsiväylä-juoksu on mukava kevään merkki. Asuessamme Pohjois-Tapiolassa reitti meni lähes ikkunamme alta ja silloin ihmettelimme isoa juoksuporukkaa aamiaispyödästämme. Viime vuosina olen muutamaan otteeseen pyörälenkiltä palatessani sattunut samaan risteykseen juoksijoiden kanssa, ja aina siitä iloisen juoksuporukan näkemisestä tulee hyvä mieli.

Sääennustus lupaa huomiseksi sadetta, mutta ehtiihän se vielä muuttua.

Länsiväyläjuoksu 2012

Tänään osallistuin Länsiväyläjuoksun lyhyemmälle matkalle, pituudeltaan 6,5 km. Erilaisia strategioitakin olin vähän etukäteen mietiskellyt. Ensin ajattelin lähteä Peten peesiin, mutta se olisi varmaan ollut tyhmää, kun en vedoissakaan pysy hänen perässään. Seuraavaksi mieleen tuli lähteä vaan täysillä ja katsoa miten pitkälle jaksaa. Melko huono vaihtehto sekin. Lopulta päädyin juoksemaan tutusti sykkeen mukaan. Päätin, etten anna sen nousta yli 175:n ja että alussa yritän pitää sen mieluummin välillä 165-170. Lähdin tavoittelemaan alle 40 minuutin aikaa. Mitä enemmän alle, sen parempi.

Ensimmäisen kilometrin yritin ottaa rauhallisesti reitin alussa olevan ylämäen vuoksi. Petekin oli siitä jo ennen kisaa varoitellut ja olen sen itsekin lenkillä monta kertaa ylös juossut. Ensimmäiset sadat metrit näin Peten selän joitakin kymmeniä metrejä edessäni ja se vähän auttoikin siihen, etten lähtenyt riuhtomaan. Mäen päällä kilsa tuli täyteen, ja se taittui lopulta aika helposti aikaan 5.22. Toisen kilometrin täyttymistä en huomannutkaan, siihen ja kolmanteen kilsaan kului aikaa melkein 10 minuuttia. Tässä vaiheessa alkoi tuntua jo melko pahalta. Varsinkin juuri neljän kilsan täyttyessä juostava Kehä I:n ylittävän sillan ylämäki tuntui raskaalta. Vauhtikin hidastui, neljännen kilsan aika oli 5:50. Viides meni taas vähän kovempaa, 5:13, kunnes tuli pitkä ylämäki. Ylämäessä kuulin jonkun läähättävän takanani, ja ajattelin etten ainakaan hidasta vauhtia. Kyllä se vauhti silti hidastui, sillä kuudenteen kilometriin meni aikaa 6:14 ja siitä maaliin 3:47. Loppuaika oli 36:20, ja sijoituin naisten sarjassa sijalle 22.

Peten loppuaika oli 32.38 ja sijoitus miesten sarjassa 26.

Nyt ei käynyt niin kuten tri-kisoissa, että porukkaa tulisi takaa ohi oikealta ja vasemmalta. Ohitseni taisi mennä vain kymmenisen juoksijaa. Kärki meni tietysti menojaan jo heti paukusta, mutta takaa ei juurikaan ohi tultu. Aika iso on loppuaikojenkin hajonta, joten monenlaisia juoksijoita oli liikkeellä.

Mitään vaivoja tai harmeja ei matkalla tullut, ja kelikin oli mitä mainioin. Edes nilkoissa ei tuntunut juostessa mitään eikä oikeastaan edes juoksun jälkeen. Tosi mukava kauden aloitus, josta jäi päällimmäisenä mieleen se, että VK-treeniä pitäisi tosiaan tehdä enemmän!

Tässä kuva meistä maalissa:

Ja täällä kaikki tulokset.