Kevätlenssu ja kirjasuosituksia

Maanantaina alkoi aivastuttaa ja silmiä särkeä. Illalla keksin katsoa siitepölytiedotteen, ja siellä lukikin, että maanantaina aamuyöllä oli Etelä- ja Länsi-Suomeen kulkeutunut erittäin vähäisiä määriä lepän siitepölyä. Allergialääkkeet kehiin vaan. Tästä alkoi taas puolivuotinen allergiakausi. Lepän jälkeen koivu, sitten heinät ja lopuksi vielä pujo. Minulla on niin paljon allergioita, ettei ainakaan tähän mennessä ole nähty järkeväksi aloittaa siedätyshoitoa. Ehkä jossain vaiheessa sitä olisi hyvä arvioida uudelleen, varsinkin kun siedätyshoidon menetelmät tuntuvat kehittyvän aika nopeasti.

En tiedä, vetikö allegia kropan ihan tukkoon vai tuliko sen lisäksi flunssa, mutta keskiviikkona olivat leposyke ja ortostaattinen syke aamulla mitatessa yli kymmenen lyöntiä normaalin yläpuolella. Lähdin kuitenkin töihin, mutta jo muutaman kilsan kävelymatkalla asemalle tajusin, että kotiin olisi kannattanut jäädä. Kävin toimistolla kääntymässä ja lähdin kotiin lepäämään.

Vielä eilinenkin meni sohvalla, mutta tänään perjantaina menin töihin. Olin jotenkin taas unohtanut sen, että vaikka olo päivän sohvalla lepäämisen jälkeen tuntuu hyvältä ja "työkuntoiselta", on se sitten  seuraavana päivänä töissä erilaista, kun pitää olla koko ajan pystyssä ja työn touhussa. Onneksi nyt on viikonloppu.

Maanantain kuntosalisession jälkeen en ole treenaillut, enkä varmaan vielä huomennakaan ole ihan siinä kunnossa että se kannattaisi. Nyt on siis ollut aikaa mm. lukea. Pete oli tilannut Amazonista Cory Reesen kirjan "Nowhere Near First", joka oli todella hyvin kirjoitettu kirja ultrajuoksuista vähän hitaamman juoksijan näkökulmasta. Joskus näitä sporttikirjoja lukee ihan sen tarinan eikä kirjallisten ansioiden vuoksi, mutta tätä kirjaa voin kyllä suositella molemmista syistä. Kannattaa lukea! Kirjoittajan blogin Fast Cory löysin vasta nyt, ja uskallan sitäkin lähes lukematta suositella. Kuvia katsellessa tulee ihan ikävä siskon luo Utahiin.

Kuva maastopyöräretkeltä Moabissa, Utahissa reilu vuosi sitten,

Ennen tuota ultrakirjaa luin Jill Homerin kirjoittaman kirjan tuhannen mailin pyöräilyseikkailusta Alaskassa nimeltään "Into the North Wind". Siinä tarina vei mennessään, ei niinkään se tapa, jolla se oli kirjoitettu. Kirjaa lukiessa tuli monta kertaa mieleen, että kyllä olisi pitkä matka se 1000 kilsaa pyörällä yksin Alaskassa. Ilokseni nyt huomasin, että myös Jill on aktiivinen bloggaaja.

Löytöjä

Olin jo pari päivää miettinyt, että kirjahyllyihin pitäisi saada lisää tilaa raivaamalla pois sellaiset kirjat, joita en enää toista kertaa aio lukea. Tänään aloitin makuuhuoneen kirjahyllyistä, ja kierrätettävää löytyikin melkoisesti. Kuten niin usein siivotessa, kivojakin yllätyksiä löytyi. Yksi esimerkki on tämä useita vuosia sitten ilmestynyt Pirjo Saarnion kirja Irti makeanhimosta, jonka voisin nyt lukaista uudelleen:

Toinen kiva yllätys oli vuonna 2008 käymäni maratonkoulun materiaalipaketti, joista löytyi myös yksi sivu nyt minulle valitettavan ajankohtaisista akillesvaivoista. Fysioterapeutti Elina Tervola piti silloin luennon juoksijan tyypillisimmistä raistusvammoista ja niiden ennaltaehkäisystä.

Materiaalista: "Akillesjänteen vammojen oireita ovat jänteen kipu ja jäykkyys aamuisin ja rasituksen aikana tai sen jälkeen. Jänne voi olla kosketusarka tavallisimmin 4-5 cm kantaluukiinnityskohdan yläpuolella, turvonnut ja äkillisissä rasitusvaivoissa se voi myös narista.

Akilleskivulle altistavia ulkoisia syitä ovat mm. muutokset liikuntatottumuksissa, liiallinen harjoittelu, muutokset liikkumisalustassa ja huonot jalkineet. Yksilötasolla altistusta lisäävät kuormitusakselin virheet, päkiäjuoksu, jalkaterän yli- tai alipronaatio, pohjelihasten kireys, lihasepätasapaino ja ikä."

Vasemman jalkani akillesjänne kipeytyi taas puolitoista viikkoa sitten Esport Arenalla juostun treenin jälkeen. Jo sitä ennen se oli aina Esportin treenien jälkeen kipeä seuraavana päivänä, mutta nyt kipu tuntui pitempään, useampia päiviä. Syytän tästä Esportin kovaa juoksualustaa. Treeneissä on tehty aina myös aika paljon juoksutekniikkaa ja juostu kovaa, mitkä molemmat rasittavat jalkoja.  Lisäksi juoksen Newtoneilla, joissa on vain 4 mm droppi (kanta on 4 mm korkeammalla kuin päkiä) ja siksi ne rasittavat pohkeita enemmän kuin jotkut toiset kengät.

Olen kysellyt ohjeita Jupikselta, Juoksuklubin Kimiltä ja lukenut myös Juoksufoorumilla olevia akilleskeskusteluja. Niiden perusteella olen päättänyt pitää juoksutaukoa niin pitkään, että akillesjänne on oireeton ja sitten vielä kaksi viikkoa. Tauon juoksu pitää aloittaa tosi varovaisesti, esim. 2x10 min kerrallaan ja siitä pikkuhiljaa määrää lisäämällä.

Kuntopiirissä teen hyppyjen aikana korvaavia liikkeitä (kyykyt, päkiälle nousu) ja uidessa olen yrittänyt altaan päästä ponnistaessani käyttää enemmän oikeaa jalkaa. Hiihtotreeneissä olen uinut vapaatta, kun se ilmeisesti rasittaa akillesta vähemmän kuin perinteinen tyyli. Nyt akilleksen tilanne on sellainen, että se tuntuu aamuisin vain vähän jäykältä ja päivisin tuntuu ehkä jotain jos oikein kuulostelee.

Akillesvaivat voivat pitkittyessään kehittyä todella pahoiksi (lue vaikka tästä blogista), joten olen supervarovainen tämän jalkani kanssa, eikä juoksemaan ole mitään kiirettä. Esportissa en ainakaan aio enää juosta. Jos hyvin käy, voin palata Juoksuklubin treeneihin maaliskuussa kun ne taas juostaan ulkona.

Äärimmäisiinkin toimiin olen ryhtynyt: eilen kävin vesijuoksemassa puolisen tuntia. Juoksin ilman vyötä, ja aika paljon piti sätkiä, että pysyin pinnalla. Vauhdin hurmaa en kokenut, sen sijaan tein erilaisia liikkeitä käsillä: käsi nyrkissä, auki, scullingia jne. Vesijuoksusta en mitenkään saa samanlaisia kiksejä kuin uinnistä. Jotenkin siinä tulee taisteltua enemmän vettä vastaan kuin liikuttua sen kelluttamana kevyesti eteenpäin. Korvissakaan ei humise kivasti vesikuplat vaan uimahallin kakofonia ihan suodattamatta. Kyllä sitä kuitenkin jaksaa, kun miettii ensi elokuuta ja Köpiksen Ironman-kisan juoksuosuutta.

Kirjamessuilla

Jokavuotiseen tapaan kävimme tänään Helsingin Kirjamessuilla koko perhe. Olimme Messukeskuksessa jo pari minuuttia ennen kymmentä, ja pääsimme ilman pitkää jonotusta sisään. Ensimmäisen kerran piti pojasta maksaa lisämaksu, kun perhelipulla pääsee sisään kaksi aikuista ja alle 16-vuotiasta lasta. Ensi vuonna taitaa loppua jo lapsilisienkin maksu, kun 17 vuotta tulee täyteen.

Messut olivat tosi mahtavat. Samaan aikaan järjestettiin myös Viini, ruoka ja hyvä elämä - sekä Musiikkimessut, joten nähtävää riitti. Aloitimme kuitenkin kirjapuolelta, ja osuimme ensimmäiseksi Rosebudin osastolle, josta heti löytyi kivasti kirjoja ostettavaksi. Kassakin totesi, että tuli varmaan kaikki joululahjat ostettua. Vastasimme että ei suinkaan, nämä ovat kaikki itselle. Se on ihana tunne, kun on paljon lukemattomia, mielenkiintoisia kirjoja hyllyssä odottamassa. Kiertelimme messuilla parisen tuntia, ja nämä ihanat tulivat mukana kotiin:

Pari uutuutta ostimme kovakantisena, mutta suurin osa kirjoista on edullisia pokkareita. Niitä myytiin monella osastolla kolme kympillä. Ostosten lomassa kävimme kuuntelemassa, kun Touko Siltala haastattatteli Tuomas Kyröä hänen uudesta kirjastaan Kerjäläinen ja jänis. Tosi mielenkiintoinen ja hauska haastattelu, jonka päätteeksi ostimme myös kirjan ja jonotimme siihen signeerauksen. Tuomas Kyrö on itse kuvannut kännykkäkameralla kirjasta videoita Youtubeen, tässä linkki ensimmäiseen. Videoilla on juonipaljastuksia, katsoin vain ensimmäisen ennen kirjan lukemista.

Muillakin messuilla kävimme, ja varsinkin ruokapuoli vaikutti paljon runsaammalta kuin viime vuonna. Mukavia maistiaisia oli tarjolla usealla osastolla. Vajaat kolme tuntia messuilla vierähti, ja lähtiessämme puolen päivän maissa alkoi olla jo paljon ruuhkaa käytävillä.

Illalla kävin uintitreeneissä Malmilla. Mukavaa settiä oli tarjolla Jupiksen ohjauksessa. Uinti alkaa tuntua jo vähän paremmalta, ehkä silläkin on oma vaikutuksensa, että tämä oli jo viikon kolmas uintitreeni. Täytyy jatkaa samaa tahtia myös ensi viikolla.

42195 Maraton elämäntapana

Ostin kirja-alesta taas uuden maraton-kirjan. Kirjassa on runsaasti asiaa juoksemisesta, harjoittelusta, venyttelemisen tärkeydestä ja myös maratonin historiasta ja maratoniin valmistautumisesta. Suuri osa kirjan opeista oli toki tuttuakin juttua. Kiva kappale on esimerkiksi maratoneista maailmalla. Siinä kirjan kirjoittaja Ilkka Järvimäki on listannut omia suosikkejaan. Listalle ovat päässeet mm. Wien, Tukholma ja Berliini yhdessä New Yorkin, Enzo Ferrarin ja Budapestin kanssa. Ehkä sitten joskus ensi vuonna voisin jotain noista harkita, jos pääsen elokuussa hyvävoimaisena maaliin Helsingissä.

Kirjassa on myös muutama hyvä lainaus. Tässä suosikkini: "Jos haluat juosta, juokse maili. Jos haluat oppia tuntemaan uuden elämän, juokse maraton." Ylevää.

Anivarhain huomenna lähdemme Nellin kanssa Tampereelle Pirkkahalli-turnaukseen. Nellillä on viikonloppuna monta matsia, ja yritän itsekin ehtiä kävelylle jossain välissä.