Kisaraportti: Ironman Lahti 70.3

Pari päivää olen nyt miettinyt, mitä tästä kisasta kirjoittaisin. Ehkä kaikkein tärkein ensin: kisajärjestelyt sujuivat loistavasti ja Lahti tosiaan on urheilukaupunkien aatelia. Aikataulut pitivät, Sibeliustalo oli ehkä hienoin kisakeskus ikinä ja yleisöä oli juoksureitin lisäksi paljon myös pyöräreitin varrella.

Ajoimme Peten kanssa Lahteen edestakaisin sekä perjantaina ilmottautumaan ja kisainfoa kuuntelemaan että lauantaina kisaamaan. Se oli meille sopiva ratkaisu, vaikka kisan jälkeen pääsimmekin nukkumaan vasta aamukahdelta. Siihen mennessä oli kuitenkin jo laukut purettu ja pyykinpesukonekin ajastettu.

Maalisuoralla perjantaina.

Tämä oli minulle seitsemäs puolimatkan kisa. Kolme kertaa olen kisannut Joroisilla ja kerran Tahkolla, Jönköpingissä ja Sääksissä. Ennen kisaa ajattelin kuuden tunnin alituksen olevan taas mahdollinen.

Kisainfossa.

Näin jälkeenpäin ajatellen uinti tuntui (ehkä vähän liiankin) helpolta. Tyydyin seurailemaan muita etenkin paluumatkalla, kun en likaisista laseista johtuen kunnolla nähnyt poijuja. Olin unohtanut myös katsoa ennen lähtöä rantautumiskohdasta jonkun sopivan kohteen, jota kohti suunnistaa. Uintiaika oli 37:38. Niin hitaasti en ole uinut puolikkaalla sitten sen ensimmäisen vuonna 2013. Tosin Sääksissä matka oli varmasti alimittainen eikä se tietenkään kisoissa aina muutenkaan ole niin justiinsa 1900 metriä.

Vaihtoalue

Vaihtoalueelle oli pieni juoksumatka, ja siellä sitten laittelin normikamppeiden (kypärä, lasit, pyöräkengät) myös sukat, irtohihat ja tuuliliivin, koska keli oli melko viileä. Telkkarista myöhemmin katselin, että vaihtoa olisi varmaankin nopeuttanut se, että olisin pro-triatleettien tapaan tyhjentänyt vaihtopussin maahan ja noukkinut sieltä  nopeasti kaiken tarvittavan. Nyt meni turhaa aikaa tavaroiden noukkimiseen yksitellen.

Pyöräreitti oli pääasiassa vaihtelevaa suomalaista maalaismaisemaa ja oikein kivaa ajettavaa. Fiilis oli hyvä, mutta tavoitewattien ylläpitäminen tuntui vaikealta. Takaa tuli kovempia pyöräilijöitä jatkuvalla syötöllä, kunnes sitten loppumatkasta pääsin itsekin vähän ohittelemaan. Huoltopisteillä kaikki toimi todella hienosti ja sain kahdesti vaihdettua tyhjän pullon täyteen. Eväänä minulla oli urheilujuomaa ja Powerbarin geelikarkkeja, niihin olen tänä kesänä tykästynyt. Pyöräaika oli 3.10:26, hitain koskaan minulla puolikkaalla.

Juoksuosuus lähti liikkeelle ihan mukavasti. Uudet Feet Distance -lenkkarini ovat ihan mahtavat. Varvasosa on tarpeeksi leveä, eikä vasempaan päkiään enää tule rakkoa kuten kaikissa aikaisemmissa lenkkareissa. Myös tuntuma alustaan on ihan toista luokkaa kuin edellisissä Hoka-lenkkareissa. Juoksureitti oli sekin todella upea, ja kulki pitkälti järvenrantaa. Huoltopisteillä otin kävelyaskeleita juodessani mukin vettä ja toisen Cokista.

Juoksureitin kohokohta oli yläläpsy Pauli Kiurun kanssa ekalla kierroksella. Vaikka hän kehottikin pitämään paineen päällä, juoksuvauhti hidastui toisella kierroksella. Sekunti lisää ja puolimaratonin loppuaika olisi ollut 2.19. Juoksussa sama juttu kuin pyörässä, hitain aikani koskaan puolimatkalla.

Maalissa olin puoli yhdentoista jälkeen, kuusi tuntia ja reilut 17 minuuttia startin jälkeen, sekin omanlaisensa ennätys eli hitain puolikkaani.

Maalissa.

Kisan jälkeisinä päivinä pyörittelin mielessäni samoja ajatuksia kuin samassa tilanteessa aikaisemminkin: Miksen saanut itsestäni enempää irti? Olisinko pystynyt raastamaan enemmän? Toisaalta ne edellisetkin kisat vein todennäköisesti läpi samalla intensiteetillä, joten se ei todennäköisesti selitä hidastumista.

Ymmärrän kyllä, ettei vertailu muihin vie asioita eteenpäin, mutta nyt olen sellaisessa tilanteessa että häviän vertailussa omillekin aikaisemmille suorituksilleni. Reitillä ja kelilläkin on tietysti omat vaikutuksensa, mutta silti oma taaplaaminen harmittaa.

Nyt vaikuttaa siltä, ettei treeni oikein pure. Olen saanut treenata terveenä ja loukkaantumatta, ja palautumiseenkin on satsattu. Viime lokakuusta lähtien olen kiinnittänyt paljon aikaisempaa enemmän huomiota syömisiini ja etenkin riittävään hiilihydraatin saantiin. Painoni on kuitenkin sen myötä noussut 6-7 kiloa. Onko kyse jostain aineenvaihdunnan ongelmasta? Olenko minä niitä ihmisiä, joiden kunto ei treenaamisesta huolimatta kohoa? Onko tässä taustalla jotain keski-ikäistymiseen liittyviä hormonaalisia muutoksia? Olenko treenannut liikaa?

Jos nyt jotain positiivista haluaa etsiä, niin juoksuvauhtini oli Lahdessa hieman nopeampi kuin puolta lyhyemmässä Tuusulanjärven kisassa.

Tykkään tästä elämäntyylistä, jossa vapaa-aika pitkälti pyörii treenaamisen ja palautumisen ympärillä. Kilpailu ei ole pääasia, eikä kisapäivänä voi aina odottaa pystyvänsä siihen omaan optimaaliseen suoritukseen. Tallinnassa reilun neljän viikon kuluttua toivon kuitenkin pystyväni vähän parempaan suorittamiseen.

Kisan aattona

Siljan laiva saapui Tukholmaan perjantai-aamuna klo 9.30, mutta meiltä kesti ruuhkan vuoksi yllättävän kauan päästä ulos satamasta. Matkalla Jönköpingiin oli myös yksi aika iso siltatyömaa, joka jonoutti liikenteen tehokkaasti. Kerran pysähdyimme vessaan ja toisen kerran syömään. Löysimme sattumalta tosi kivan ruokapaikan Göta-kanavan varrelta. Ajomatkaa E4-tieltä oli varmaan viitisen kilometriä, mutta kannatti poiketa.

Hotelliin kirjautumisen jälkeen kävimme pienellä pyörälenkillä. Ajatuksena oli ajaa ylös pyöräreitin alussa oleva mäki, mutta suunnistustaitomme loppuivat kesken ja pienen pyörimisen jälkeen tyydyimme ajelemaan lähimaastoissa. Perjantaina ehdimme myös rekisteröitymään ja käymään kisainfossa. 

Ironman-hommelit ovat täällä niin isosti esillä, että välillä on vaikea muistaa, että kyseessä on "vain" puolimatka. Kööpenhaminan fiilikset, kisaa edeltäneet pelot ja sen jälkeinen helpotus nousevat helposti mieleen. Ehkä täällä jaksan jopa lähteä kisan jälkeen vielä maalisuoralle hurraamaan viimeisille maaliintulijoille?

Pyörälenkille lähdössä.

Kisainfon piti muuten Paul Kaye -niminen eteläafrikkalainen mies, joka myös juontaa kisan ja vastaanottaa kilpailijat maalisuoran punaisella matolla. Paul näkyy ja äänensä kuuluu varmasti tuhansilla Ironman-maaliintulovideolla, niin myös minun videollani vajaa vuosi sitten Kööpinhaminassa. Hän kiertää tämänkin kesän Ironmanin Euroopan-kisoissa, ja todennäköisesti tapaamme hänet taas Ironman Vichyssä elokuun lopussa.

Tänään lauantaina onkin ollut paljon vähemmän asioita hoidettavana. Aamulla kävimme tutustumassa uintireittiin. Se on tosi helppo suorakaiteen muotoinen rata, joka uidaan vain kerran. Vesi on noin 18 astetta, ja tuntui puhtaalta. 

Uinnissa on ns. rolling start, jossa kilpailijat menevät ennen uintia tavoiteaikansa mukaiseen järjestykseen, ja siitä sitten joustavasti neljä kerrallaan uimaan. Tämä kuuluu Ironmanin Swim Smart -ohjelmaan, ja sen pitäisi vähentää huomattavasti ruuhkia ja kontakteja uinnissa.

Uinnin lähtöramppi.

Uinnin jälkeen vaihtoalueelle juostaan 500 metriä. Siinä saattaa jo aika monella (myös minulla) karista ennätyshaaveet. Märkäpuvun saa juostessa riisua vain yläosasta, joten pientä swimrun-henkistä etappia on siis tiedossa heti aamusta. On se koko matka sentään mattoa, ettei tarvitse asfaltilla tai mukulakivillä juoksennella.

Pyörä ja muutkin pyörä- ja juoksuosuudella tarvittavat kamppeet ovat jo valmiina vaihtoalueella odottamassa huomista. Aamulla ennen kisaa ei tarvitse muuta kuin laittaa vesipullot kyytiin ja pumpata renkaat. Jönköpingin sääenusteet muuttuvat lähes tunneittain, joten laitoin pyöräkassiin myös sadetakin ja irtohihat. Toivottavasti tulee yhtä hieno ja aurinkoinen päivä kuin tänään eikä niitä tarvita. 

Cannondale Slice -pyöräni valmiina etualalla.

Tapasimme aamiaisella pari suomalaista heppua, jotka olivat eilen käyneet ajamassa pyöräreitin läpi. Ensimmäiset 28 kilsaa ovat kuulemma aika mäkiset, joten niissä täytyy vaan ottaa rauhallisesti. Siinä auttaa varmasti se wattimittari! 

Huoltopisteitä on neljä, joten juotavaa saa varmasti riittävästi. Ostin tänään exposta Powerbar-geelejä, joista kahden tuntivauhdilla pitäisi saada kaikki tarvittava.

Ironman-kisoissa peesiväli on 12 metriä edellä ajavan eturenkaasta takana ajavan eturenkaaseen mitattuna. Jos ajaa 12 metriä lähemmäksi edellä ajavaa, on 25 sekuntia aikaa ohittaa. Samoin jos tulee ohitetuksi, pitää samantien jättäytyä 12 metrin päähän ohittajasta. Oletan, että minua ohitellaan varsinkin alkumatkan ylämäissä, jos uinti menee hyvin.

Juoksuosuus juostaan 2,5 kierroksena keskustassa. Huoltopisteitä on 2,5 kilometrin välein, ja tarjolla on myös lempikisajuomaani Coca-Colaa. Kisapuvun taskuun otan vaihdosta pari suolatablettia. 

Yksi pieni tekninen pulma minulla on: en ole saanut sykettäni näkymään Suunto Ambitissa enkä myöskään Garminin pyörämittarissa. Nyt sille ei kyllä voi mitään. Uinnin meinaan mennä rennon reippaasti, pyörässä seurailen tavoitewatteja tarkkaan ja juoksussa annan sitten mennä niin kovaa kuin jaksan. 

Löysin muuten tänään exposta uuden hienon kisapuvun, jossa on hihat. Nykyinen hihaton Heltri-kisapukuni alkaa jo näyttää väsymisen merkkejä, ja kovin aurinkoisessa kelissä hihat suojaavat mukavasti auringolta. Vaikka puku on musta, sen "cold black" -kangas pysyy viileänä kuumassakin ja suojaa UV-säteilyltä. Huomenna en sitä kuitenkaan vielä laita päälle, ehkä sitten seuraavassa kisassa kuun lopussa Next Triathlon Helsingin perusmatkalla.

Finntriathlon Joroinen 18.7.2015

Olipa huikea triathlonjuhla taas Joroisissa! Tänä vuonna saavuimme kisapaikalle vähän aikaisemmin, ja ehdimme seurata perjantai-illan pikatriathlonin toista vaihtoa ja maaliintuloa. Päällimmäisenä jäi mieleen kaksi asiaa: se miten huipuilla ei vauhti hiljene hetkeksikään vaikka pyöräily vaihtuu juoksuun ja etenkin Tainan ihan mahtava endorfiiniryöppy loistavasti menneen kisan jälkeen. 

Oma puolimatkan kisa oli edessä lauantaina. Aamulla jännitti sen verran, ettei aamiainen oikein maistunut. Vähän puuroa ja yhden hilloleivän sain alas. Aamiaisen jälkeen ajoimme Varkaudesta Joroisiin, kävimme viemässä juoksuvaihdon pussukan urheilutalolle ja lähdimme kilpailijakuljetuksella uintipaikalle Valvatuksen rantaan. 

Rannassa olikin ihan hyvin aikaa viedä vaihtopussukassa kypärä ja pyöräilykengät paikalleen, pumpata renkaat, laittaa juomat paikalleen, istua varjossa ja jutella ystävien kanssa. En käynyt verraamassa, koska vedestä olisi pitänyt nousta melkein tunti ennen omaa lähtöaikaa 11.34. Bajamajassakin ehdin käydä pari kertaa. Ainakin nestetasapaino taisi siis olla kunnossa.

Lähtökarsinassa asettauduin vasempaan reunaan ehkä neljänteen riviin. Pian kuuluikin jo lähtötörähdys ja sain lähteä uimaan. Pari hitaampaa naista ohitin vasemmalta ja pian alkoi edessä olla myös neljä minuuttia aikaisemmin lähteneitä ikämiehiä pinkeissä lakeissaan. Loppusuoralla edessä olikin sitten jos jonkinväristä lakkia. Yhden mustalakkisen miehen jalkojen päältä uin. Sori!

Suunnistaminen oli helppoa, poijut isot ja järvi melkein tyyni. Mikäs siinä oli uidessa. Matkavauhtia uin siihen saakka, että kädet ylsivät pohjaan. Minulla ei ollut korvatulppia ja vasempaan korvaan jäi vähän vettä. Hieman se häiritsi juoksussa, mutta lähti pois vasta illalla hotellihuoneessa.

Oma vaihtopussukka löytyi nopeasti. Laitoin kypärän ja lasit päähän, kisanumeron vyötärölle, sukat ja kengät jalkaan ja juoksin pyörälle. Siinä pyörän kanssa juostessani kuulin kuinka seurakaveri Miia huusi ettei hänen pyöräänsä löydy. Ihan ohikiitävän hetken mietin, pitäisikö jäädä auttamaan, mutta onneksi siinä lähellä oli jo toimitsija rientämässä paikalle. Onneksi pyörä löytyi, ja pian Miia ajoikin jo pyörällä ohi.

Pyörällä oli heti alussa sellainen fiilis, että nyt kulkee. Syke nousi helposti tavoitelukemiin. Vauhtia en katsonut, ajelin vain sykkeen mukaan. Olin ajatellut ottaa aina vartin välein energiaa tai vettä ja niin toimin. Geeliroskat laitoin kisa-asun lahkeisiin. Nepäs olivatkin pyöräilyhousuja kireämmät ja siinä tunkemisessa oli oma hommansa, jossa geeliä tuli käsille ja reisille. Puolikkaan patukankin sain syötyä matkan aikana. Sen pureskelu oli kivaa vaihtelua, vaikka nielemisessä menikin oma aikansa.

Reitti oli tosi kiva ja pyöräilykeli mitä parhain. Kääntöpaikan jälkeen takaa tuli Arja ohi ja huusi siinä ohittaessaan, että "iske kiinni". Päätin lähteä Arjan perään, peesisääntöjä noudattaen tietenkin. Heti Arjan perässä ajoi joku mies, ja jättäydyin hänestä noin 10 metrin päähän. Jossain vaiheessa se mies putosi, mutta kyllä siihen väliin aina aika ajoin yritti joku änkeä. 

Noin viisi kilsaa ennen pyöräilyosuuden loppua tuntui siltä, että voisi olla hyvä loppukirin paikka. Kiihdy tin Arjan ohi ja huusin, että nyt otetaan loppukiri. Pääsimme siinä vielä yhden peesijunankin ohi ennen vaihtoa. Arja ohitti minut vielä toisen kerran, ja meni menojaan vaihtoon. Pyöräilyssä tuli mieleen useammankin kerran, miten mahtavaa on pyöräillä niin hienona päivänä ja vielä ystävän kanssa. Mahtava fiilis!

Juoksuvaihdossa vaihdoin kengät, laitoin lippiksen päähän ja pienen paljettihamosen shortsien päälle. Juoksu lähti ihan kivasti liikkeelle, mutta loppua kohti vauhti valitettavasti hiipui. Jokaisella huoltopisteellä join vettä tai urheilujuomaa ja kastelin päätä ja kroppaa. Huoltopisteillä kävelemäni matka saattoi pidentyä matkan edetessä... 

Kuvan otti Päivi Rantala. Kiitos Päivi! Valitan kuvien pientä kokoa, johtuu iPadista.

Hamonen herätti kiinnostusta ja kirvoitti kommentteja. Heti urheilutalon kulmalla joku kysyi, onko minulla polttarit. Vastasin, että olen ollut naimisissa jo 22 vuotta. Varsinkin minut ohittaneet miehet kommentoivat asuani; joku sanoi, että asusta pitäisi antaa lisäpisteitä, joku toinen että hameesta voisi saada aikahyvityksen. Paljettihame: jatkoon (eli myös Köpiksen juoksuosuudelle)!

Juoksussa eka kierros oli taas pahin ( ja nopein). Köpiksessa ajattelin kokeilla Peteltä kuulemaani päänsisäistä keskustelua:

- Tuntuuko pahalta?

- Tuntuu!

- Tuntuuko pahemmalta kuin edellisen kierroksen alussa?

- Ei.

- No sit vaan anna mennä!

Vähän mietin, että pitäisikö tuohon juoksuaikaan (2:09) nyt olla pettynyt, mutta päätin etten ole. Kovempaa en päässyt ja homma pysyi koko ajan kontrollissa. Uusi Joroisten enkkani on nyt 5:43:44, viime vuotinen aika parani parikymmentä minuuttia. Parannusta kahden vuoden takaiseen tuli kuutisen minuuttia, mutta silloin pyörä- ja juoksureitit olivat muistaakseni erilaiset.

Joroisissa toimuvat järjestelyt taas ihan loistavasti. Kilpailun jälkeen kamppeita kerätessä en aina ehtinyt edes numeroani sanoa kun pussia jo työnnettiin käteen. Erityisen innokas ja tehokas oli noin 10-vuotias poika, joka toimitti pyöräilykasseja kilpailijoille. Hän juoksi vastaan, katsoi numeron ja haki oikean pussin juosten ennenkuin ehdin edes oikean numerovälin kohdalle. Kiitos!

Kiitos myös kannustuksesta matkan varrella, se tuntui tosi hyvältä ja antoi lisää virtaa!

Köpiksen Ironmaniin on nyt viisi viikkoa, ja hyvin menneen kisan jälkeen minulla on sen suhteen ihan luottavainen mieli.

Tahko Triathlon 16.8.2014

Vau mikä kisa Tahkolla oli eilen! Kisasää oli loistava, reitit myös maisemiltaan hienot ja paljon mukavaa porukkaa kasassa.

Olen käynyt Tahkolla pari kertaa aikaisemminkin, mutta talvella, joten nyt kesällä kaikki näytti vähän erilaiselta. Minulla oli huone hotellissa, josta oli maaliviivalle matkaa vain muutama kymmenen metriä. Kisa oli logistisesti yhtä helppo kuin olin ennen kisaa ajatellutkin; kaikki tarvittava lyhyen kävelyetäisyyden päässä.

Perjantain agendalla oli autossa istumisen lisäksi ilmoittautuminen ja pasta party. Pastaan ja kattaukseen oli selvästi panostettu. Tankkaukset oli kuitenkin hoidettu jo edellisinä päivinä, joten söin vain vähän vaikka ruoka ylittikin odotukset. Kisainfo oli kätevästi samassa paikassa, ja sekin alkoi minuutilleen oikeaan aikaan. Hienoa!

Lauantai-aamuna oli mukavasti aikaa viedä pyörä ja vaihtokamppeet paikalleen ja käydä vielä uimassa ennen kisan alkua. Vähän päänvaivaa aiheutti kyllä syöminen aamupäivän aikana, kun kisa alkoi vasta puolenpäivän aikaan. Aamulla söin kaurapuuroa mansikkahillolla, kymmenen maissa enenrgiapatukan ja ennen uinnin lämmittelyä vielä yhden geelin. Olo ennen lähtöä oli hyvä.

Kaikilla ikäryhmäni naisilla oli pyörissään #pinkwheels. Oma pyöräni etualalla.

Uinnin lähdössä olin melko oikealla ensimmäisessä rivissä, ja pääsinkin ilman mitään kommervenkkejä uimaan omaa uintia. Miehet olivat lähteneet matkaan 5 minuuttia aikaisemmin ja hitaampia miehiä alkoi olla edessä varsinkin ensimmäisen poijun jälkeen. Toinen vähän ahtaampi paikka tuli heti sillan alituksen jälkeen pari sataa metriä ennen rantaa. Siinä piti vähän pujotella, että pääsi etenemään. Olin ostanut kisaa varten uudet uimalasit, jotka pysyivät kirkkaina koko matkan. Uintiin meni aikaa 33:05.

Ensimmäisessä vaihdossa meni aikaa melkein neljä minuuttia. Kuivasin siinä vähän jalkoja ja laitoin sukatkin jalkaan kun ensin kuulin Mikko Leppilammenkin nousseen järvestä ja sitten näin hänen juoksevan ohitseni vaihtopaikalleen.

Pyöräily alkoi useamman kilsan loivalla nousulla. Lähdin liikkeelle rauhallisesti, koska syke oli uinnin jälkeen vähän liian korkealla ja halusin saada pyörityksen kunnolla käyntiin. Reitti oli kumpuileva, ja tosi kiva ajettava. Se ajettiin kahtena kierroksena Varpaisjärvelle ja takaisin. Pyöräreitillä oli tosi tasainen ja puhdas asfaltti, jota oli ilo ajaa. Yhtään rengasrikkoa en nähnyt eikä sellaista onneksi sattunut minullekaan. Pyörän päällä vierähti melkein kolme tuntia; 2.57:09.

Pyöräilyn aikana söin kaksi geeliä ja vajaan pussillisen geelikarkkeja. Lisäksi join kaksi pulloa urheilujuomaa ja yhden vettä. Aerotankojen välissä olevasta pullosta on todella helppo ja kiva juoda, kun ei sitä varten tarvitse nousta aeroasennosta. Tulee juotua useammin kuin aikaisemmin, kun se on niin kätevää. Aeropullon lisäksi minulla on kaksi pullopaikkaa satulan takana. Mielelläni kyllä kuulisin, jos jollain on hyviä tapoja kapean pillin puhdistamiseen. Löytyisiköhän jostain tarpeeksi kapea pulloharjan tyyppinen viritys?

Toinen vaihto meni ensimmäistä nopeammin, 2:10. Sitten olikin enää juoksu jäljellä. Oli kiva huomata, kuinka se lähti liikkeelle ihan eri vaihteella kuin Joroisissa. Tuntui siis kulkevan, vaikka heti alkuun oli ylämäkeä. Mäkeä oli muutenkin minulle reitin varrella ihan riittämiin. Se kulki ympäri Tahkoa mökkiteillä ja latupohjilla. Jokaisella huoltopisteellä otin joko vettä tai urheilujuomaa. Yhden oman geelin (GU Espresso Love) otin ennen toisen kierroksen alkua, ja se tuntui saavan aikaan mukavasti liikettä. Toisella kierroksella juoksin pari sataa metriä Megaman-kisan osallistujien kanssa. Huikeaa porukkaa!

Juoksuun meni 2 tuntia ja 17 sekuntia, ja maaliin juoksin ajassa 5.36:46. Se riitti Tahkolla ikäsarjani (45-49) kolmanteen sijaan. Tulokset löytyvät täältä.

Maalisuora. Hotelli kuvan oikeassa laidassa.

Hieno onnistuminen eli se pöljä päivä taisi siis sattua kohdalle eilen. Joroisiin (6.03:00) verrattuna aika parani selvästi. Luulen sen johtuvan etenkin paremmasta kisakelistä (ei hellettä) mutta myös siitä, että nyt pyrin keskittymään sekä pyöräilyssä että varsinkin juoksussa vain omaan suoritukseen. En siis päästänyt ajatuksia harhailemaan, vaan keskityin juoksuasennon ja askeltiheyden ylläpitämiseen. Ylämäetkin juoksin, kävelyaskelia otin vain huoltopisteillä.

Syksyn ohjelmassa on vielä kaksi kisaa: kymppi Leppävaarassa 30.8. ja Rantamaraton viiden viikon päästä. Kymppiä en ole koskaan ennen juossut, ja Rantamaratonilla on sama tavoite kuin viime vuonna: alittaa Peten Kalmarin Ironmanilla juoksema maratonaika. Tänä vuonna se on 4.13:50 eli viitisen minuuttia pitäisi parantaa viime vuodesta. Ehkä sekin onnistuu.

Finntriathlon 20.7.2013 5:49:29

Olipa mahtavat kisat Joroisissa! Puolimatkan kisa (1,9 km uintia, 90 km pyöräilyä ja 21,1 km juoksua) oli tämän vuoden päätavoitteeni, ja niinpä viime viikko oli treenillisesti jo melko kevyt. Kisaa edeltävät treenit eivät minulla koskaan tunnu menevän erityisen hyvin, ja olokin on ihmeellinen, kun ei tule treenattua päivittän kuten yleensä. Pikkuhiljaa ajatukset siirtyvät kilpailuun, ja jännitys alkaa nousta. Minulla se ilmeni esimerkiksi päänsärkynä torstaina ja perjantaina.

Kisainfot, tavaroiden jättämiset yms. sujuivat perjantaina Joroisilla melkein kommelluksitta. Vain kerran meinasin hermostua, kun huomasin vasta pyörän katsastuksessa, että pyörään kiinnitettävä numerolappu oli unohtunut hotelliin. Olin tätä ennen pitänyt ainoana vahvuutenani kilpailijana sitä, että olen ajoissa paikalla ja kaikki tavarat ovat mukana. Sinne meni sekin vahvuus! Ajoin eestaas hotellille hakemaan numerolappua ja sain onneksi pyörän katsastettua ajoissa.

Lauataina sujuva meno jatkui. Ainoastaan Atte kävi verraamassa järvessä, me Peten kanssa olisimme joutuneet odottamaan omia lähtöjämme verryttelyuinnin jälkeen useita kymmeniä minuutteja ja jätimme sen siksi väliin. Yksi aamusta mieleen jäänyt tuokiokuva on se, kun huikkasimme Atelle tsempit hänen ollessaan jo lähtökarsinassa jännittämässä. Jännitti pojan puolesta vanhempana ja omakin kisa.

Kaikki ryhmät pääsivät ajallaan uimaan, ja toiseksi viimeisenä me kaikki yli 3-kymppiset naiset. Alussa oli vähän kontaktia, mutta sitten uin varmaan niin paljon vasemmalle, että oli jo rauhallisempaa. Järvessä oli melkoinen aallokko. Pahiten se tuntui takasuoralla. Se vaikeutti suunnistamista melko paljon, ja aina välillä huomasinkin olevani monta kymmeniä metrejä optimireitistä sivussa. Uin muutenkin herkästi liikaa vasemmalle, joten myötäpäivään kierrettävä reitti ei ole minulle ihan optimi. Matkavauhtia pistelin kuitenkin menemään, ja samalla sain vähän vettäkin juotua, tahattomasti tosin. 

Vaihdossa ihmettelin, kun yksi mies pötkötteli voipuneena maassa, noinkohan pääsi ollenkaan jatkamaan matkaa?

Uintiaika 0:40:51

T1 0:04:53

T1. Kuva Timo Kananoja

Vaihdossa laitoin kypärän päähän ja sukat ja kengät jalkaan. Irtohihat, hanskat ja tuuliliivin olin ottanut varalta mukaan, mutta päätin lopulta pärjätä ilman niitä. Pyöräilyssä olin saanut ohjeen pitää syke anaerobisen kynnyksen (161) alapuolella, ja siinä onnistuin tosi hyvin.  Ehkä jopa vähän liiankin hyvin, kun keskisyke oli vain 150. Pyörän nopeusmittari ei toiminut, mutta sykemittariin olin laittanut automaattikierroksesi 5 kilsaa ja olin vauhtiin tyytyväinen, kun siihen useimmiten meni alle 10 minuuttia. Ja kun vielä tuntui hyvältä, en lähtenyt repimään. Olenko jo sanonut, että tykkään olla mukavuusalueella?

Lähes koko matkan ajoin 10 metriä edelläajavan takana. Sitä ihmettelin, kuinka moni lopetti polkemisen alamäessä, niissä oli kiva ohitella. Pyöräilyn aikana join suunnitellusti vajaat kolme pulloa urheilujuomaa. Mukana oli myös geelejä ja vaihdoin yhden tyhjentyneen pullon vesipulloon, mutta en sitten lopulta sitä tai niitä geelejä tarvinnutkaan. Aikaa varmaan säästyi hieman, kun ei tarvinnut räpeltää geelipussien kanssa. Kerran laitoin huulirasvaa, olen siitä vähän riippuvainen.

Pyöräaika 2:55:08
T2 0:05:18

Pyörällä. Kuva Timo Kananoja.

Toisessa vaihdossa vein pyörän telineeseen ja juoksin sisään Urheilutaloon vaihtamaan lenkkarit alle. Otin mukaan myös Spibeltin, johon olin laittanut neljä geeliä ja toisen purkin huulirasvaa. Kuivat sukatkin pussissa olisi ollut, mutta en vaihtanut niitä.

Juoksu tuntui heti alusta asti tosi hyvältä, ja vauhtikin oli ekoilla kilsoilla minulle kovaa (alle 5:30 min/km). Pari ensimmäistä kierrosta meni tosi mukavan tuntuisesti, kolmannella kierroksella alkoivat jalat vähän painaa. Ohitin silloin jo viimeisellä kierroksella olevan Aten, jolla juoksu näytti olevan jo melko vaikeaa. Tunsin, että rakkoa pukkaa taas päkiän reunaan, tosin nyt vähän eri paikkaan kuin HCR:llä.  Viimeisen kierroksen menin sisulla, ja yksi minut ohittanut seurakaveri oli Petelle sanonutkin, että minulla oli "tappajan katse". Toivottavasti ei kuitenkaan ihan niin pelottava, mutta keskittynyt olin. En viimeisellä stadionkierroksella ennen maalia kuullut edes omien miesteni kannustushuutoja.

Juoksussakin energiat riittivät hyvin loppuun saakka. Vessahätä vaivasi hieman alkukierroksilla, mutta ei niin pahasti, että olisi ollut pakko pysähtyä. Vähitellen se hävisi, eikä haitannut juoksua lopulta yhtään. Geelit nappasin toisella ja neljännellä kierroksella, ja taas täytyy kehua neljännellä kierroksella ottamaani GU:n Espresso Love -geeliä. Siinä on hyvä maku ja tujusti tuota ihanaa sallittua piristettä, kofeiinia. Olin oikein odottanut, että koska saan ottaa sen. Varmaan olin psyykannut itseni niin, että se avulla juoksu kulkee sitten sen viimeisenkin kierroksen. Ja niin kulkikin. Vain kaksi km-aikaa alkoi kutosella (6:00 ja 6:08).

Juoksu 2:03:21
Loppuaika 5:49:29
Sijoitus N45-49 9/25

Kisan jälkeen oli tosi kiva piipahtaa elpymisteltassa ja käydä sen jälkeen kylmässä suihkussa. Kamojen keräilyn jälkeen jäimme odottelemaan palkintojenjakoa. Aten sarjassa (M18-19) oli nimittäin vain kaksi osallistujaa, ja etukäteen oli jo tiedossa että mitali tulee jos maaliin pääsee. Aten loppuaika oli 5:42:59.

SM-mitalistit, M18-19

Pete sijoittui loppuajalla 5:14:25 sarjassaan M45-49 sijalle 40/107. Hänellä alkavat ajatukset  siirtyillä jo seuraavaan koitokseen eli Kalmarin Ironman-kisaan, joka järjestetään vajaan kuukauden kuluttua 17.8. Minä pääsen sinne mukaan huoltajaksi. Ensimmäinen Ironman-kisa on varmasti kiva kokemus, vaikkapa vain katsomon puolelta.

Nappiin meni siis kisa meiltä kaikilta, minulta jopa yläkanttiin. Suuri kiitos tästä kuuluu Jupikselle, jonka suunnittelemia harjoitusohjelmia olemme säntillisesti noudattaneet jo toista vuotta. Treenit on ollut helppo sovittaa arkeen, ja meillä on aika kiva tiimi kasassa. Nousujohteisesti on treenattu ja kisailtukin, kiva nähdä mihin tämä kaikki vielä johtaa.


Loppuun vielä yksi kehu ja kiitos: Joroisten henki oli taas hieno, ja tunsin sen! Parhaat kiitokset kisan järjestäjille, vapaaehtoisille, kanssakisaajille ja hurjasti kannustaneille uusille ja vanhoille tutuille!