Kausi jatkuu ja video Hampurista

Ironmanista on tänään tasan kaksi viikkoa. Pieni flunssa on nyt taaksejäänyttä elämää, ja olen myös aloitellut varovasti taas liikuntaa. Lähinnä se liikunta on ollut salihommia ja työmatkapyöräilyä.

Eilen kävin vähän pitemmällä lenkilläkin maantiepyörällä. Aikaisemmin kesällä olin antanut pyörän koejoon yhdelle potentiaaliselle ostajalle pariksi päiväksi, mutta päätin sitten kuitenkin pitää sen. Vähän yllätti itsenikin se, etten sittenkään raaskinut luopua pyörästä. Se on kuitenkin se ensimmäinen kunnon pyöräni, jolla tätä triahtlon-harrastusta vuonna 2010 aloittelin. Klassikkoainesta siis!

Maantiepyörä on oikein kelpo peli näin kauden päätteeksi, ja todennäköisesti taas keväällä vähän huonommissa keleissä. Sekin on plussaa, että sillä voi tarpeen tullen osallistua ryhmälenkeille. Viime aikoina ne ovat tosin jääneet vähiin, mutta onhan se kiva tietää, että voisi mennä jos tarvetta tulee. Työmatka-ajoonkin se on ihan ok. Pitää vaan vielä vähän yrittää löytää sellainen reitti Espoosta keskustaan, jonka varrella ei jotain tietä ole kaivettu auki. Etsiminen jatkuu taas ensi viikolla.

Seuraava kisakin on taas kalenterissa: Vantaan maraton 14.10. Olen juossut Vantaalla puolikkaan vuonna 2012. Vantaa on neljäs kunnon maratonini, Ironman-maratoneja ei lasketa. Uutta ennätystä lähden hakemaan, saa nähdä miten käy. Ehtii tässä vielä muutaman viikon sitä varten onneksi treenatakin.

Ostin Hampurista Finisherpixin tekemän koostevideon kisastani. Minä olen tässä rainassa se, jolla ei näytä olevan juurikaan mitään kiirettä:

Kisa-asun tilasin keväällä Betty Designilta. Se oli tosi kiva päällä, hyvää materiaalia, mutta kainaloihin tuli sellaiset hiertymät, joita parantelin viikon. Vähän myöhemmin tilasin saman sarjan bikinitkin. Niitä kokeilin ensimmäistä kertaa altaassa tänään Leppävaaran ulkoaltaassa. Hyvältä tuntuivat nekin. Niin rohkea en kuitenkaan ole, että kuvaa laittaisin tänne :)

Maratonmietteitä ja kuvia Kaarinasta

Kun ajoimme sunnuntaina mökiltä kotiin, Pete yllätti minut autossa sanomalla että tietää miltä minusta tuntuu. Olin varmaan ollut normaalia pidempään hiljaa ja istunut normaaliin tylyyn tyyliini kädet puuskassa etupenkillä. Lähes kolmenkymmenen vuoden jälkeen oppii toista ihmistä jonkin verran jo lukemaan.

Kysymys oli tietenkin hieman odotusten alle menneen lauantaisen maratonin jälkifiiliksistä; toisaalta olin iloinen, kun pystyin taas sen koko matkan juoksemaan, toisaalta taas harmitti kun aikatavoite jä kymmenen minuutin päähän. Ristiriitaiset fiilikset siis, mutta ehkä kuitenkin painotus aavistuksen verran jälkimmäisessä.

Vähän hölmöähän se on tällaisen kuntoilijan mieltään loppuajasta pahoittaa; juuri ketään muuta kuin minua ei loppuaikani voisi edes vähempää kiinnostaa. Itselle se kehittyminen tuntuu kuitenkin tärkeältä ja aika on lahjomaton mittari. Eikä ole kiva edes hiljaa sisäisesti miettiä mitään selityksiä. Loppuaika on loppuaika.

On tietysti epärealistista ajatella, että aina onnistuisi tekemään ennätysjuoksun. Silti se on kyllä ainakin minulla useimmiten tavoitteena, varsinkin noin pitkällä matkalla joita harvemmin pääsee juoksemaan. 

Alkumatkasta, kun on vielä takki päällä ja hanskatkin kädessä.

Maalaismaisemassa ja näköjään herraseurassa.

Stravasta saa aika kuvaavan ja informatiivisen graafin juoksukisoista. Siinä näkyy hyvin, miten alussa vauhti pysyi hyvänä ja pysähdykset huollossa lyhyinä. Matkan edetessä vauhti hiipui, ja huoltopysähdykset pitenivät pitenemistään. Tähän vaikutti tietysti myös se, että kahdella viimeisellä kierroksella otin Cokista ja silloin piti siis avata pullo, löytää pari mukia ja kaataa juoma mukeihin. Varmasti tuli käveltyäkin pitempään, mutta ei koskaan viimeisen roskiksen ohi.

Klikkaa isommaksi!

Ensimmäinen kilsa näyttäisi olleen nopein, hitain oli puolestaan toiseksi viimeisen huoltopisteen jälkeen. Syke ei näy yllä, mutta oli laskusuunnassa loppua kohden. Näin jälkikäteen on niin helppo ajatella, että miksen vaan juossut kovempaa, yrittänyt enemmän. Kisapäivänä sitä kuitenkin tekee vain sen, mihin sinä päivänä pystyy. 

Pete sai kuvasta päätellen hienon raaston päälle loppusuoralla:

Alla olin parin metrin päässä maalista. Aina sitä maaliintuloa kannattaa tuulettaa, vaikkei ihan sitä saanutkaan mitä lähti hakemaan. Mietin jo, että teenkö kärrynpyörän, mutta täytyy varmaan kokeilla sitä ensin jonkun pitemmän lenkin lopuksi. 

Maanantai-aamuna pääsin vihdoin osteopaatin käsittelyyn. Pahimmat jumit laukesivat, ja nyt on jo ihan erilainen olo.  Lantion alueen lihakset olivat kuulemma ihan ennätysjumissa, mikä maratonin jälkeen konkretisoitui esimerkiksi niin, että minulla oli olkapääkin kipeä. Jos ei tukea tule lantiosta, kroppa hakee sitä sitten muualta eli tässä tapauksessa ylävartalosta. Ei ihme että tuntui meno jäykältä!

Kuvat kopioin Kaarinan Syysmaratonin verkkosivuilta. Kiitos tapahtuman kuvaajille Miska Koivumäki, Aki Sahlström ja Tomi Junnila!

Kaarinan syysmaraton 24.10.2015

Osallistuin tänään Kaarinan syysmaratonille. Kisa oli sympaattisen kyläkisan oloinen hyvin järjestetty tapahtuma. Se järjestettiin tänä vuonna jo viidennen kerran ja käsittääkseni osallistujaennätyskin syntyi.

Eilen ajoimme Peten kanssa Suomusjärvelle mökille yöksi. Matkalla kävimme hankkimassa tankkausnamit. Tällä kertaa valitsin pussiin vain jelly beansejä. Niitä söin illalla telkkaria katsellessa.

Kaarinassa järjestelyt toimivat hienosti, kun kymmenen maissa haimme juoksunumerot. Mokasimme omien juomien kanssa, kun toimme ne myöhässä. Onneksi ystävällinen toimitsija lupasi viedä isot Cokis-pullomme pyörällä oikeisiin paikkoihin ennen kisaa.

Vähän verrasinkin ennen lähtöä. Oli vähän pehmeä olo, mutta lähtöpaikalla ryhmittäydyin kuitenkin 4.15 jäniksen eteen. Ekan kierroksen pystyinkin juoksemaan suunnilleen tavoitevauhtia (5:50 min/km) maratonidolini Hannan kanssa, mutta sitten oli pakko vähän hidastaa. Takin ja hanskat heitin maalin lähellä olevan huoltopaikan taakse.

Kahdeksantoista kilsan kohdalla sain pistoksen kylkeen. Pelästyin jo, että selkä kramppaa, mutta kun hidastin vauhtia entisestään, pistos väistyi. Puolimatkassa aikaa oli mennyt 2.05 ja osia, ja mietin että jos tätä vauhtia jaksan loppuun asti, olen lähellä ennätystä.

Mutt enhän minä jaksanut. Jalat, etenkin takareidet ja pohkeet alkoivat tuntua ihan pökkelöiltä ja juoksusta oli rentous kaukana. 26 kilsan kohdalla vaihdoin geelit ja veden Cokikseen. Meillä oli siis Peten kanssa huoltopaikoilla yhteiset 1,5 litran pullot ja kun sitä kaatelin kahteen mukiin, toimitsijat välittivät  minulle terveiset  rakkaalta aviomieheltäni. Se ilahdutti kovasti, kun alkoi olla jo puurtamisen fiilistä ilmassa.

Cokis maistui tosi hyvältä, eikä enää tehnyt mieli vaihtaa takaisin geeleihin. Energia riitti, mutta jalat eivät tuntuneet toimivan. 4.15 -jänis meni ohi porukoineen kolmannella kierroksella. Minulla alkoi mennä yhä enemmän aikaa huoltopisteillä.

Viimeiselle kierrokselle oli kuitenkin kiva lähteä, kun sillä pystyi jo miettimään, että nyt vikan kerran tämä ylämäki, alamäki tai huoltopaikka. Toimitsijat kannustivat tosi kivasti, muuten porukkaa ei juurikaan ollut radan varrella maalialuetta lukuunottamatta. Tosin ne yksittäiset pienet porukat, jotka maratonia olivat tulleet katsomaan, kannustivat kyllä villisti.

Viimeisellä kierroksella askel oli jo melkoista töpöttelyä. Aika yksin juoksin, ja se sopi minulle hyvin. Pikkuhiljaa kilsat kertyivät ja ihan loppumetreillä kramppasi vasemman jalan pohkeen vierestä joku pieni lihas. Kramppi onneksi laukesi nopeasti, ja pystyin ottamaan pienen loppukirin maaliin, jossa minua odotti oman ennätyksensä (3.51:27) juossut Pete. Minun loppuaikani tänään oli 4.19:49.

Tässä ollaan just menossa suihkuun juoksun jälkeen:

Reitti oli kiva, vaikka ei kuitenkaan ihan niin tasainen kuin odotin. Aika paljon oli sellaista lievää ylä- ja alamäkeä, jonka väsyneenä kyllä huomasi. Tykkään maratonilla juosta saman reitin useampaan kertaan, kun tiedän mitä tuleman pitää. Sää oli todella upea ja järjestelyt toimivat hienosti. Hieno loppusyksyn juoksutapahtuma siis, voin suositella!

Kisakeskuksena toimineessa Kaarinan lukiossa oli suihkut ja lämmintä vettä riitti meille vähän hitaammillekin maratoonareille. Hernekeittoakin olisi ollut tarjolla, mutta nälkää piti vähän odotella. Suihkun jälkeen kävimme Turussa syömässä ja kaupassa. Takareidet, pohkeet ja alaselkä ovat nyt niin kipeät, että kävely on todella hidasta.

Huomenna sunnuntaina vähän palautellaan lyhyellä pyörällä ja heti maanantai-aamuna pääsen onneksi osteopaatin käsittelyyn. Sitä olen odottanut jo useamman viikon. 

Odotettavissa lauantaina

Kaarinan syysmaratonille ilmoittautuessa piti ilmoittaa aikaisemmin juostujen maratonien määrä. Meillä oli niistä Peten kanssa vähän erimielisyyttä, koska hän laski mukaan myös Ironmanilla juostut maratonit ja minusta se oli väärin. Koska hän kuitenkin hoiti ja myös maksoi osallistumiseni, aikaisempia maratoneja laitettiin minulle juostuksi kolme.

Sain yksi päivä itseni kiinni sellaisestakin ajatuksesta, että enhän minä ole juossut maratonille valmistautuessani edes yhtä pitkää lenkkiä. Sitten muistin, että juoksinhan mä siellä Köpiksessä kuitenkin sen 42 kilsaa. Jotenkin se tuntui niin erilaiselta juoksulta kuin normaali katumaraton, että pääsi lipsahtamaan mielestä. 

Nyt reilun kuukauden aikana juoksukilsoja on tullut ihan kohtuullisesti, joten luottavaisin mielin olen lähdössä matkaan, vaikka selkä on edelleenkin pienoisessa jumissa. Pisimmät juoksulenkit Köpiksen jälkeen ovat olleet 17-19 kilsan pituisia. Uskon pääseväni maaliin, ja tavoittelen parin minuutin ennätysparannusta eli vähän reilua neljän tunnin aikaa. Lähden juoksemaan kellon mukaan suunnilleen 5:50-kilsavauhtia ja katson miten pitkälle sillä pötkitään. Jos maaliin saakka, voisi tulla uusi enkka. Jos ei, tulee kokemusta.

Lauantaiksi on Kaarinaan luvattu ihan kivaa keliä, 8-10 astetta ja puolipilvistä. Päälle meinaan laittaa puolipitkät mustat ikivanhat trikoot, valkoisen paljettihameen (!), pitkähihaisen mustan paidan ja lyhythihaisen harmaan paidan. Ainakin lähdössä on päällä vielä ohuenohut valkoinen juoksutakki, jonka saa taiteltua pieneksi mytyksi juostessa, jos tulee kuuma. Päähän laitan varmaan lippiksen ja jalkoihin kuluneet Newtonit. Ja onhan minulla mukana tietysti myös suosikkiasuste, oma aviomies Pete, joka myös starttaa maratonille.

Tällä kertaa ajattelin kokeilla tankkausta normiruualla. Yritän siis tänään ja huomenna syödä normaalia enemmän. Aikaisemmin olen tankannut pitkiin suorituksiin sekoittamalla maltodekstriinijauhetta mehuun, mutta se on joskus saanut vatsani hieman sekaisin. Voi olla, että huomenna tankkauksen viimeistely vaatii myös hedelmäkarkkeja. 

Maratonilla en aio kantaa mukana juomapulloa mukana, vaan ainoastaan geelejä. Kaarinassa maraton juostaan neljänä reilun kymmenen kilometrin kierroksena. Ensimmäisillä kierroksilla otan geelin ja pari mukia vettä aina huollossa, joita on kolme per kierros. Aika monta geeliä saa siis mukaan pakata. Viimeistä (ja ehkä myös toiseksi viimeisintä) kierrosta varten aion viedä huoltopaikoille omat juomat. Luotan taas Coca-Colan virkistävään vaikutukseen maratonin viimeisillä kilometreillä. 

Selkä jumissa, viikko maratoniin

Ironman-kisan jälkeen aloitimme uuden valmentajan etsinnän laittamalla viestiä Lemmettylän Teemulle. Joitakin viestejä siinä vaihdeltiin ja muutaman päivän harkittuaan Teemu lupautui hommaan. Jee! Tapasimme syyskuun puolivälissä, ja siinä tavoitteista jutustellessamme Teemu kysäisi, että mitäs jos juoksisitte maratonin vielä tänä vuonna. No tuumasta toimeen ja kalenteria selailemaan. Päädyimme valitsemaan ajankohdaksi 24.10. ja paikaksi Kaarinan.

Reilut neljä viikkoa on treeniohjelmassa ollut melko paljon juoksua. Lisääntynyt juoksumäärä on pikkuhiljaa saanut selän jumiutumaan niin, että tällä viikolla piti yksi juoksutreeni vaihtaa vesijuoksuksi. Melko huono vaihtokauppa, jos minulta kysytään, mutta minkäs teet. Tapiolan uimahalli avataan vasta 6.11., joten Mäkelänrinteeseen saakka piti ajella.

Viime sunnuntaina kävimme pitkällä maastopyörälenkillä, ja lähtö oli Leppävaarasta. Siinä seuraa odotellessamme fiilistelimme sitä, miten mahtavaa on, että vajaan vartin pyörämatkan päähän avataan tammikuussa peruskorjattu, laajennettu uimahalli ja ensi kesänä myös maauimala. Ulkoaltaassa oli jo vettä ja ratoja kaikkiaan kymmenen!

Nyt syksyllä tuli treeniohjelmaan sellainenkin muutos, että vaihdoimme kuntopiirin salitreeniin. Se vähän harmitti, sillä kuntopiiriin on ollut aina kiva mennä ja treenaamisen lomassa on tavannut mukavia tyyppejä. Toisaalta nyt vapautui perjantai-ilta muulle treenille ja tuli vähän lisää väljyyttä kalenteriin.

Salihommat aloitimme uudessa Mankkaa Esport Expressissä, johon on meiltä vain muutaman kilsan matka. Ostimme salille samantien vuoden kortit ja kolme PT-tapaamista. Pari kertaa olemme siellä nyt ehtineet käydä, ja ihan hyvin olemme mahtuneet tekemään omat muuvimme. Salin parvella on juoksumattoja, kuntopyöriä ja soutulaitteita, joilla hikoillessa voi seurailla viereisen Turuntien liikennettä.

Vähän jännittää lähteä juoksemaan maratonia. Ennätys olisi kiva yllätys, joten toivon pystyväni juoksemaan kovempaa kuin vuosi sitten Rantamaratonilla, jolloin loppuaika oli 4.11. Neljän tunnin haamuraja taitaa olla vähän liian kaukana, kun siihen vaadittava kilsavauhti 5:40 on ainakin toistaiseksi lenkeillä tuntunut melko kovalta.

Rantamaraton 20.9.2014

Heräsin aamulla jo seitsemän jälkeen, kun Pete ja A olivat lähdössä kiertämään Reitti 2000:tta parin kaverin kanssa. Saattelin pojat matkaan ja menin aamupalalle. Söin jo monta kertaa hyväksi todetun aamiaisen: kaurapuuroa ja mansikkahilloa. Kymmenen maissa söin vielä pari viipaletta vaaleaa leipää ja yhden energiapatukan. Muuten makoilin sohvalla ja mietin, että miten tästä löysän oloisesta kropasta löytyisi puhtia maratonille.

Yhdentoista jälkeen lähdin maastopyörällä kisapaikalle. Siellä oli vielä melko hiljaista. Vaikka oli lämmintä, olin ottanut mukaan hupparin ja verkkarihousut, jos vaikka maratonin jälkeen olisikin kylmä. Vein ne vaatesäilytykseen. Siellä tapasin Baba Lybeckin, johon olen tutustunut #teamelinajouhkin tiimoila. Vähän myöhemmin törmäsimme myös Hannaan, joka hänkin on samassa tiimissä ja juoksi tänään viiden tunnin jäniksenä. Ehdimme  ennen alkulämmittelyä hoitaa tiimin some-näkyvyydenkin kuntoon Twitterissä!

Fiilikset ennen lähtöä olivat loistavat, kun lähtökarsinassa asettauduin 4:15-jänisten taakse. Ajattelin juosta siinä vähän matkaa, mutta parin kilsan jälkeen teki mieli sittenkin juosta omaa, ihan vähän kovempaa vauhtia. Alkumatkasta reitin varrelta löytyi vielä neljäskin tiimiläinen (pinkistä hihanauhasta tunnistin) ja hänen kanssaan juoksimmekin yhdessä aika pitkät pätkät. 

Juoksu tuntui helpolta, ja noin kuuden minuutin kilsavauhti pysyi yllä lähes vaivatta. Katsoin sykemittarista vain vauhtia, en ollenkaan sykettä ja se tuntui sopivan minulle. Ei tullut hermoiltua mahdollisesti "liian korkeista" sykelukemista. Olihan siellä taas niitä mäkiä, mutta kyllä ne ylös pääsi. Kaikkein jyrkimmän mäen Kivenlahdessa kävelin. Muuten kävelin vain huoltopisteillä. Otin aina geelin ennen huoltopistettä, ja join sen perään kaksi mukillista vettä. Vatsan tai energian kanssa ei ollut mitään ongelmia, mitä nyt  geelit tuntuivat pariin otteeseen pyrkivän ylöspäin. Näiden tuntumusten jälkeen join kahdella-kolmella huoltopisteellä vain energiajuomaa ja jätin geelit kokonaan väliin. 

Pariin otteeseen näin matkan varrella tuttuja kannustamassa, ja niistä hetkistä sain aina kivasti virtaa. Kilometrit hupenivat tasaista vauhtia ja olo oli edelleen hyvä. Loppua kohden alkoi tietysti väsyttää ja kuuden kilsan vauhdin ylläpitämiseksi piti pinnistellä vähän enemmän. Reitin viimeiset kilometrit ovat minulle tosi tutut, ja oli hienoa 40 kilsan jälkeen jo varovaisesti fiilistellä maaliin juoksemista. Viimeisellä huoltopisteellä Nokian vanhan pääkonttorin kulmalla otin vielä pari mukia urheilujuomaa ja yritin sen jälkeen pitää taas hyvää vauhtia yllä. Koko ajan olin ohitellut puolikkaan juoksijoita, mutta tänä vuonna reitillä ei ollut ihan niin paljon ruuhkaa kuin viime vuonna.

Viimeisessä ylämäessä alkoi väsymys tuntua vähän voimallisemmin, mutta niin vaan pinnistelin senkin ylös. Sieltä olikin matkaa maaliin enää vajaa kilsa, ja suuri osa alamäkeä. Reilut kolmesataa metriä ennen maalia näin yllätyksekseni Peten, kun hän kiinnitti huomioni huutamalla minulle jotain tosi kivaa. Miten ihana yllätys! Luulin maastopyöräreissun venyvän pitkälle iltaan, enkä ollut ajatellut hänen ehtivän maalialueelle. Ilmeisesti aika badass-porukka oli ollut ajamassa, kun selvisivät siitä niin nopeasti. Ja on minusta nyt sitten yksi juoksukuvakin:

Ennätystä lähdin hakemaan ja sen sain, kun nettoaikani oli 4:11:16. Se on yli seitsemän minuuttia vähemmän kuin viime vuonna ja reilut pari minuuttia nopeampi kuin Peten Kalmarin Ironmanissa juoksema 4:13:50. Kisa meni siis kellontarkasti suunnitelman mukaan!

Rantamaraton -13 pv

Kävin tänään juoksemassa viimeisen pitemmän lenkin ennen Rantamaratonia. Sillä oli pituutta 2 tuntia ja ohjeena oli juosta muuten kevyttä, mutta viimeiset 20 minuuttia maratonvauhtia. Syömiset ja juomiset pyrin tekemään samaan tahtiin kuin maratonilla vajaan kahden viikon päästä: juotavaa ja geeliä aina vajaan viiden kilometrin välein. Pakkasin Spibeltiin neljä geeliä, vettä otin mukaan kädessä pidettävään pulloon. Kymmenisen minuuttia ennen lähtöä otin yhden geelin ja tein pienen alkulämmittelyn.

Päättelin aikaisempien lenkkien vauhdeista, että 6:30 min/km olisi minulle kevyttä, ja sitä lähdin heti alkumetreiltä tavoittelemaan. Vauhti tuntui helpolta, ja useamman kerran piti vauhtia vähän himmata kun se meinasi karata hieman liian kovaksi. Juoksin Otaniemeen ja sieltä Rantamaratonin reittiä Westendiin. Keilaniemessä vaihdoin muutaman sanan parin juoksijamiehen kanssa, jotka kiersivät kaikki mahdolliset laiturien ulokkeet, myös sen nykyisen Microsoftin talon helikopterikentän. Ilmeisesti kyse oli jotain vitsistä, jota en ihan ymmärtänyt. Westendissä käännyin kotiinpäin, ylitin Länsiväylän kevyen liikenteen siltaa pitkin ja juoksin Suvikummun ja Tontunmäen kautta Mankkaalle, jossa pääsin taas hetkeksi takaisin maratonreitille.

Tunti ja neljäkymmentä minuuttia tuli täyteen juuri tullessani Kehä I:n varteen, ja lenkin loppuun piti vielä improvisoida pieni koukaus Villa Elfvikin kautta, jotta siitä tuli tarpeeksi pitkä. Tavoittelen maratonilla kuuden minuutin kilometrivauhtia, ja aika helposti sain vauhdin sinne nostettua, vaikka se vähän enemmän eforttia vaatikin kuin puoli minuuttia hitaampi läpsyttely. Niin intensiivisesti keskityin vauhdin ylläpitämiseen, etten huomannut edes Rantaraitilla kotikulmilla vastaan tulleita tuttuja ennenkuin he moikkasivat.

Juoksusää oli ihan loistava; aurinko paistoi ja lämmintä oli. Juoksin lyhyissä shortseissa ja lyhythihaisessa Joroisten Finisher-paidassa, päässä lempilippis. Juuri ennen lähtöä silmiini osui kylppärissä talkkipurkki, ja laitoinkin talkkia jalkoihin ja sukkiin. Tällä reissulla ei tullut rakkoja, vaikka vasen kenkä tuntui vähän hankaavankin. Jotenkin täytyy se talkki yrittää muistaa myös ennen maratonia.

Pari geeliä tunnissa on minulle ihan hyvä määrä energiaa, reilut 50 g hiilihydraattia. Maratonille otan kahteen Spibeltiin mukaan yhteensä yhdeksän geeliä,  yhtä monta kuin on huoltopisteitä maratonilla.  Järjestäjien kattauksesta suunnittelen ottavani vain vettä. Toivottavasti ei ole ihan jääkylmää. Joskus aikaisempina vuosina olen saanut kylmästä vedestä vatsakramppeja, jotka ovat menneet kuitenkin melko nopeasti ohi.

Olen asettanut itselleni kaksi tavoitetta: negatiivinen splitti eli toinen puolikas ensimmäistä nopeammin ja noin viiden minuutin aikaparannus. Haluaisin nimittäin alittaa Peten Kalmarin Ironmanin maratonajan 4:13:50. Tässä sohvalla makoillessa nuo molemmat tavoitteet tuntuvat ihan mahdollisilta.

Rantamaraton 2013 4:18:27

Tähän päivään asti noudatin maratonsuunnitelmaa pilkulleen. Torstaina uintitreeneissä tosin kuulin, että vähän vahvempaakin maltojuomaa olisin voinut juoda. Vähän huolestuin ja kävin ostamassa ison pussin lakuja illaksi. Eilen perjantain istuin autossa reilut kolme tuntia kun vein tyttären ystävineen Perniöön ponileirille. Kotimatkalle kävin ostamassa pienen pussin Ässä-mixejä, ettei maraton-onnistuminen ainakaan hiilarien vähyydestä jäisi kiinni. Vähän siinä ajaessa selkä kipeytyi, mutta oli tosi kivaa ajella kesän pyöräilyreittejä. Ajamisen iloa!

Eilen nukahdin yhtä helposti ja nopeasti kuin yleensäkin. Tänään heräsin vähän kahdeksan jälkeen.  Aamulla jatkoin suunnitelmani toteuttamista ja söin puuroa ja parin tunnin päästä siitä banaanin. Puolen päivän maissa ajoimme Peten kanssa pyörillä Otaniemeen. Ehdimme vähän pyörähtää expossa ja tapailla kavereita, kunnes olikin jo aika alkaa etsiä oikeaa lähtöpaikkaa.

Expossa

Lähdin ystävän kanssa liikkeelle 4:15 jänisten takaa. Muutaman kilsan jälkeen huomasin, että syke on aavistuksen liian korkealla ja jättäydyin jänisten vauhdista. Pian löytyikin uutta sopivavauhtista juoksuseuraa parista miehestä, joista toinen oli kesällä ollut Joroisten puolikkaallakin. Hänen kanssaan juoksin ja juttelin yli puolimatkan, kunnes tiemme erosivat jollain huoltopisteellä. Juoksuseurani osasi hyvin varoittaa pahimmista Kivenlahden ylämäistä, jotka kävelimme reippaasti ylös. Jyrkkiä olivat.

Sykemittarin sykemittaus pätki välillä, mutta yritin pitää tasaista vauhtia yllä. Olin teipannut energiasuunnitelmani kädessä pitämääni juomapulloon. Etukäteen päättämissäni kohdissa otin kaikki geelit ja juomat mitä piti. Vessahätää ei tullut onneksi missään vaiheessa, eikä myöskään mitään pistoksia missään. Välillä polvissa alkoi tosin vähän matka tuntua, samoin jalkapohjissa.

Kolmenkympin jälkeen Matinkylän rantakahvilan kieppeillä näin Petrin ensimmäistä kertaa. Hän oli alkumatkani aikana ollut huoltamassa puolimaratonin juossutta Attea. Oli tosi kiva nähdä hänet, ja vähän tuulettelinkin siinä. Luullakseni juoksin aika tasaista vauhtia Matinkylästä Haukilahteen ja sieltä Westendin kautta Karhusaareen. Westendissä ihmettelin parin juoksijan kanssa laskeutuvaa helikopteria, kunnes näimme maassa makaavan juoksijan auttajineen. Myöhemmin kuulin, että Atte oli juossut kymmenisen metriä hänen perässään ja nähnyt kaatumisen. Toivottavasti tilanne ei ollut niin paha miltä se näytti. Vaikka luulenpa että oli se.

Tuuletus alkamassa Matinkylässä.

Karhusaaresssa olin jo tosi tutuissa lenkkimaisemissa, ja tunsin hyvin loppureitin maaliin. Yritin hieman kiristää vauhtia viimeisen huoltopisteen jälkeen,  ja juoksu tuntui edelleen tosi hyvältä. Tiesin, että edessä on vielä yksi melko jyrkkä ja pitkä mäki, mutta sekin nousi ihan kivasti. Koko ajan ohittelin porukkaa, tosin suurin osa taisi olla puolikkaan juoksijoita. Petrin näin toisen kerran Otaniemen urheilukentän laidalla reilut parisataa metriä ennen maalia ja sitten annoin vain mennä. Maalissa kello näytti bruttoaikaa 4:19. Nettoaikani oli vähän parempi, 4:18:27. Ensimmäisen puolikkaan aika oli 2:09:27, joten nyt onnistui myös se negatiivisen splitin juokseminen (toinen puolikas ensimmäistä vauhdikkaammin).

Maalissa.

Maalin jälkeen näin taas lisää tuttuja, jotka tietysti kyselivät miten meni. Miksi vastasin vain kertomalla loppuajan enkä muistanut sanoa, että olipa kertakaikkiaan mahtava juoksu? Tämänpäiväinen maraton oli minulle niin paljon enemmän kuin vain loppuaika. Kaikki meni ennen kisaa ja sen aikana ihan yläkanttiin. Oli upeaa saada juosta maraton viiden vuoden treenailun jälkeen, tavata mukavia uusia ja vanhoja tuttuja ja nauttia kotikaupungin meri- ja metsämaisemista. iPodin olin ladannut ja ostanut vielä aamulla uusia tsemppibiisejäkin, mutta missään vaiheessa en kaivannut jytkettä korviini. Oli hyvä vain kuunnella omaa hengitystä, tossujen ääniä hiekkapoluilla ja ajoittain kovaäänistäkin kannustusta. Ihan zen-fiilis!

Maraton mielessä

Ensimmäisen kerran ilmoittauduin maratonille vuonna 2009. Silloin olin harjoitellut juoksemista vuoden maratonkoulussa. Paria viikkoa ennen kisaa tuli selkäongelmia, enkä lopulta päässyt lainkaan starttaamaan. Se kyllä harmitti, kun ajattelin olevani elämäni kunnossa ja olin koko vuoden treenaillut yhtä tapahtumaa silmälläpitäen. Onneksi vielä saman syksyn aikana keksin triahtlonin, ja sen myötä ilmoittauduin vapaauinnin tekniikkakurssille.  Jälkikäteen ajatellen oli siis onni onnettomuudessa, että juoksu ei vähään aikaan sujunut ja piti löytää joku muu laji.

Nyt on kuitenkin kiva valmistautua jo toisen kerran sille ensimmäiselle maratonille. Uskon olevani nyt melko paljon paremmassa kunnossa kuin silloin neljä vuotta sitten. Kuluneen viikon aikana maraton on alkanut pyöriä mielessä yhä enemmän ja olenkin iltaisin googlaillut ja lueskellut erilaisia listauksia aloittelijoiden tyypillisimmistä virheistä ja toisaalta myös hienoja tarinoita onnistumisista.

Seuratessani Petrin valmistautumista Kalmarin Ironmaniin vaikutuin hänen tekemästään kisasuunnitelmasta ja etenkin suunnitelman toteutuksesta lähes pilkulleen itse kisassa. Ajattelin siksi tehdä itsekin kisasuunnitelman Rantamaratonia varten. Se voi olla vähän overkill ja ehkäpä "aavistuksen" liian yksityiskohtainen, mutta syntyi tällaiselta kontrollifriikiltä kuin itsestään. Nyt on mieli rauhallinen, kun on suunnitelma ja kun se on olemassa, sitä voi helposti kisan aikana tarpeen tullen muuttaa!

Suunnitelmaa tehdessäni katsoin Rantamaratonin reittiprofiilia ja laskin sen myötä tavoitevauhtia 6:15:een. Sitten laskeskelin Excelissä, mihin aikaan sillä vauhdilla olisin milläkin huoltopisteellä. Lenkeillä olen ottanut vettä vartin välein ja geelin joka 45. minuutti. Samaan pyrin myös maratonilla.

Tässä koko pläni:

ke	aamulla töihin pyörällä PK1-
	ap desi maltoa + 0,5 l vettä + mehua
	normaali lounas
	ip desi maltoa + 0,5 l vettä + mehua
	normaalit iltasyömiset, ei treenejä
to	aamulla töihin pyörällä PK1-
	ap desi maltoa + 0,5 l vettä + mehua
	normaali lounas, mielellään pastaa
	ip desi maltoa + 0,5 l vettä + mehua
	uinti Pirkkolassa
	normaalit iltasyömiset
pe	töihin bussilla ja junalla
	tukeva lounas vasta klo 12 jälkeen, huolehdi nesteytyksestä!
	ei kuntopiiriä vaan lepoa!
	kisanumeron ym haku Otahallista
	kevyt iltapala
	juoksukamppeet valmiiksi: heltrin juoksupaita, mustat shortsit ja toppi, Newtonit, asicsin sukat, lippis, sykemittari ja -vyö
	talkki, energiat, spibelt ja juomapullot ja -vyö esille
	ajoissa nukkumaan
la	herätys klo 8, aamiaiseksi kaurapuuroa ja hilloa, vaaleaa leipää
	juoksukamppeet päälle + talkkia jalkoihin!
	mukaan myös juomapullot ja geelit spibeltissä
	heltrin huppari ja pitkät verkkarit  mukaan Peten reppuun
	klo 11 välipalaksi banaani ja mehua
	klo 12 jälkeen lähtö pyörillä Otaniemeen (myöhemmin jos sataa tai on kylmä)
	miniverra jos siltä tuntuu
	klo 1245 GU Vanilla Bean + vettä
	klo 13 lähtö! Seuraa sykettä, vauhtia ja omia tuntemuksia. Älä lähde liian kovaa! Juokse kerrankin negatiivinen splitti!
km	AIKA
	0:13:00	vettä
4,2	0:26:15	GU + vettä huoltopisteeltä
	0:40:00	vettä
9,0	0:56:15	urheilujuomaa huoltopisteeltä
	1:05:00	vettä
13,2	1:22:30	GU+ vettä huoltopisteeltä
	1:35:00	vettä
17,8	1:51:15	urheilujuomaa huoltopisteeltä
	2:05:00	GU + vettä TAI IsoGel
22,4	2:20:00	vettä huoltopisteeltä
	2:35:00	vettä
27,4	2:51:15	GU + vettä huoltopisteeltä
	3:05:00	vettä
32,3	3:21:53	urheilujuomaa huoltopisteeltä
	3:35:00	GU + vettä TAI IsoGel
35,7	3:43:08	vettä huoltopisteeltä
39,5	4:06:53	urheilujuomaa huoltopisteeltä
42,2	4:23:45	MAALI

Kaikkein tärkeintä on varmaan tuo sykkeen, vauhdin ja omien tuntemusten seuraaminen. Varsinaista tavoiteaikaa en itselleni aseta - olen iloinen jos pääsen maaliin. Hyvä on jos pysyn tuossa 6:15-vauhdissa, mutta jos juoksen hitaammin, sopeutan juomisia ja syömisiä sen mukaan. Seuraavalla maratonilla voin sitten tähdätä johonkin aikaankin, kun tiedän miltä ne viimeiset kilsat tuntuvat. Tähän mennessä pisin lenkkini tältä kesältä on 22 km, joten kaikki siitä eteenpäin on minulle tallaamatonta polkua. Eniten mietiskelen sitä, miten jalat kestävät iskutusta ja kuinka kipeiksi ne voivatkaan kisan aikana tulla.

Maltolla tankkaamista kokeilin ennen Finntriathlonia ja se tuntui sopivan minulle hyvin. En tykkää syödä enempää kuin tekee mieli ja sain malton helposti alas veteen ja mehuun sekoitettuna; jopa niin helposti ettei se edes tuntunut tankkaamiselta. Geelit, talkit ja kaikki muukin tarvittava sälä on jo hankittu, joten edessä on vain se vaikein: lepo viimeisellä viikolla ennen maratonia.

Toinen yritys maratonille

Elokuussa 2008 aloitin tämän blogin tavoitteena juosta 500 kilometriä ja arvioida sen jälkeen, olisiko juoksu minulle sopiva harrastus. Ilmoittauduin maratonkouluun ja pakotin Petenkin mukaan. Juoksin sen 500 kilsaa ja innostuin juoksemisesta. Tavoitteeksi asetin Helsinki City Marathonin 2009. Koko vuoden treenailin innokkaasti, mutta pari viikkoa ennen kisaa sain selkävaivoja, jotka myöhemmin paljastuivat välilevyn pullistumaksi. Maraton jäi silloin minulta juoksematta. Petri juoksi, ja kirjoitti siitä pienen tarinankin tähän blogiin.

Nyt nelisen vuotta myöhemmin on tullut hyvä hetki kokeilla uudelleen maratonia. Juoksutekniikkani ja keskivartalon lihakset ovat uskoakseni niin paljon paremmassa kunnossa, että selkä kestää maratonharjoittelun. Edelleen meinaan myös uida ja pyöräillä, ettei tämä touhu ihan yksitotiseksi menisi. Eilen ilmoittauduin Espoon rantamaratonille, joka juostaan 21.9.2013. Varsinkin maratonin loppupuoli on minulle hyvin tuttu, sillä olen juossut Rantapuolikkaan pari keraa ja asumme vain parin kilsan päässä kisakeskuksena toimivasta Otaniemen urheilukentästä. 

Viime vuoden rantapuolikkaalla sain hyvän kokemuksen jänisten kanssa juoksemisesta. Silloin alitin ensimmäisen kerran kaksi tuntia puolikkaalla. Rantamaratonilla jänikset pitävät yllä vauhtia aikatavoitteille 4:00, 4:15, 4:30, 4:45 ja 5:00. Olen alustavasti miettinyt, että menisin mukaan joko 4:30 tai 4:15 -ryhmään. Ehkä voisin aloittaa tuossa hitaammassa, jotta alun mäet menevät varmasti riittävän rauhallisesti. Lopun voin sitten juosta kovempaa, jos paukkuja riittää. Jos lähden jänisten matkaan, meinaan juosta siinä ihan heidän kantapäidensä tuntumassa, jotta vauhti on mahdollisimman tasaista.

Tankkauksen ajattelin tehdä samalla tavalla kuin ennen Joroisia. Kisoja edeltävät päivät syön ja juon normaalisti (hyvin), ja lisäksi torstaina juon aamu- ja iltapäivällä puoli litraa mehua, johon olen sekoittanut desin maltoa. Ihmeen helposti se juoma upposi viimeksi. Missään vaiheessa ei tullut liian täyttä oloa, ja kisassa kulki kivasti. Toivottavasti nyt käy samoin.

Mukaan kisaan otan geelejä, tarvittavat juomat nappaan kisan huoltopisteistä. Niitä näyttää olevan vajaan viiden kilsan välein. Muutamalla pitkällä lenkillä ennen maratonia ehdin vielä testailla eri geelejä ja niiden ottofrekvenssejä.