Keuhkojen tuuletusta

Maanantaisen standardilepopäivän jälkeen olin tiistaina taas tiukan paikan edessä kun ohjelmassa oli 2x10 km tempo pyörällä. Työpäivän jälkeen nostettiin pyörät auton katolle ja huristeltiin Oittaalle. Sieltä on noin 20 minuutin kevyt pyörittelymatka Röylän tempon lähtöpaikalle.

Lähdössä Oittaalta Röylään.

Temporeitillä ei ole juurikaan ihan tasaista kohtaa, vaan se on sellaista lievästi kumpuilevaa maantietä. Vaihteita sai vaihdella, ja silti joissain kohdissa tuntui että vauhti pysähtyy lähes kuin seinään. Ekalla yrittämällä aika painui yli 19 minuutin, ja toisella kierroksella pienen palauttelun jälkeen yritin ajaa rennommin, tuloksena vielä huonompi aika. 

Tekisi jo mieli uimaan, mutta taitaa vesi olla vielä melko kalsaa.

Ilmeisesti lähdimme vähän väärästä paikasta, kun Stravassa Röylän tempo-segmentin aika oli vähän itse mittaamaani parempi. Vaikkei niillä ajoilla niin kamalan paljon väliä ole, olisihan se kiva aina vähän omia ennätyksiä parantaa.

Ennätyksen parantamista yritin myös eilen, kun Juoksuklubilla oli testi-ilta Otaniemen urheilukentällä. Tempo oli verottanut voimia sen verran, että tyydyin juoksemaan vitosen kympin sijaan. Edellinen noteeraus ratavitoselta oli lokakuulta, ja kuten silloinkin, lähdin hakemaan 25 minuutin alitusta. 

Otaniemen kentällä satoi. Kengät kastuivat.

Alussa vauhti karkasi vähän liian kovaksi ja hiljeni sitten pikkuhiljaa sellaiseen mukavaan matkavauhtiin, jota kuvittelin voivani juosta loppumatkan. Mikä ihme siinä on, etten pysty pitempään puristamaan, vaan tyydyn juoksemaan niin että juoksu on koko ajan kontrollissa? Vasta parisataa metriä ennen maalia annoin itselleni luvan aloittaa loppukirin ja sainkin vauhdin taas nostettua tavoitetasolle.  Vähän raastamiselta se juoksu tietysti tuntui näinkin, mutta aika ennakoidun mukaisesti tuntuvat nämä testit minulla menevän. En uskalla lähteä ylittämään itseäni ihan oikeasti. 

Ennätys parani kuitenkin 7 sekuntia, ja on nyt 25:10. Ehkä ensi kerralla uskallan vähän heittäytyä ja pääsen alle 25 minuutin.

Testijuoksu 5 km

Espoon Tapioiden Juoksuklubissa päästiin eilen juoksemisen ytimeen, kun ohjelmassa oli testijuoksu Otaniemen kentällä. Matkaksi sai valita joko kympin tai vitosen. Valitsin vitosen, kun se on lyhyempi ja menisi nopeammin ohi. Ennen kisaa kävin kotona taas itseni kanssa pienen vuoropuhelun siitä, miksi sinne pimeään ja tuuliseen säähän lähteä pitää itseään kiusaamaan.

Olen tänä syksynä tykännyt todella paljon juosta tavoitevauhdin mukaan. Olen konffannut sykemittarini näytön niin, että siinä näkyy vain kokonaisaika, vauhti ja kellonaika. Syksyn kisoissa, maratonilla, puolimaratonilla ja eilen vitosella, olen lähdöstä maaliin katsonut vain vauhtia ja jättänyt sykkeen kontrolloinnin kokonaan. Juoksukisoissa tämä tuntuu toimivan minulla hyvin.

Vitosella lähdin juoksemaan viiden minuutin kilsavauhtia. Aika tasaisesti nakuttelin kilsat kellon mukaan vähän alle viiden minuutin, mutta kun GPS näytti vähän liian lyhyttä matkaa, loppuaika painui 25 minuutin päälle (25:14). Keväällä on suunnitelmassa toinen testikerta, ja silloin olisi kiva juosta sen alle!

Juoksu tuntui ihan hyvältä, ja aina kun vauhti näytti hiipumisen merkkejä yritin lisätä pökköä pesään. Parisataa metriä ennen maalia yritin pientä loppukiriäkin. Olisin ehkä aloittanut loppukirin aikaisemmin, jos olisin tiennyt, että Pete juoksi minut melkein kiinni ollessaan viimeisellä kierroksella. Ohitus jäi kuulemma 10 metrin päähän ja hyvä niin!

Vitonen

Ei ollut ihan tykkiolo eilen viimeistelylenkillä, mutta silloin sentään oli vielä toive siitä että tänään kulkisi Viikin vitosella jotenkin paremmin. No harmikseni ei kulkenut. Onneksi juoksin kuitenkin vitosen ensimmäistä kertaa (jos ei sprinttitriathlonien juoksuosuuksia lasketa) ja tein oman ennätykseni 26.53. Atenkin hyvälle kilpailulle asettamat ehdot täyttyivät, kun en eksynyt enkä ollut viimeinen. Tuo viimeksimainittu oli kyllä todella lähellä, kuten tuloksista näkyy.

Kisapaikalla kaikki sujui hienosti, kirjoiteltiin nimet osallistujalistaan ja maksettiin vapaaehtoinen viiden euron osallistumismaksu. Pieni verryttelylenkkikin juostiin, hörppäsin lasillisen vettä ja sitten pitikin jo ryhmittyä viivan taakse. Tässä kuva parisataa metriä ennen maalia (kiitos kuvasta kisajärjestäjälle!):



Kisakeli ja -maisemat olivat tänään kohdillaan, vasta kotimatkalla ropisi isoja sadepisaroita auton tuulilasiin. Tosi triathlonistit olisivat tietenkin tulleet paikalle pyörällä, mutta meille se ei tullut aamulla edes mieleen. Toivottavasti muistamme sitten seuraavalla kerralla ne fillaritkin.

Lähdin liikkeelle ihan liian kovaa, pari ensimmäistä kilsaa juoksin noin 5 minuutin kilometrivauhtia. Kolmas ja neljäs kilsa tuntuivat melko pahoilta, yhdessä ylämäessä vähän huippasikin. Viimeisellä kilsalla oli niin nälkä, että vatsaan sattui. En ollut vissiin muistanut eilen syödä kunnolla illalla. Lopussa olin kuitenkin tyytyväinen juoksuun, tulipa taas kokeiltua kunnolla vk-alueella juoksemista. Todellista epämukavuusaluetaistelua.

Torstaina olimme Aten kanssa jo toistamiseen Cetuksen masters -uintitreeneissä Leppävaarassa. Nyt oli ohjelmassa rintauinnin tekniikkaa. Onneksi välillä sai kuitenkin uida vähän vapariakin! Saimme uida lähes koko tunnin Aten kanssa kahdestaan yhdellä radalla, joten hyvin oli tilaa ja saatiin edetä omaa vauhtia molemmat kun hän meni edellä ne vapariosuudet.

Illan päätteeksi on vielä tiedossa palauttavaa polskuttelua Heltrin uintitreeneissä Malmilla.