Kesän eka kisa: Tuusulanjärvi triathlon 2.6., perusmatka

Jo toisena vuonna peräkkäin kauden ensimmäinen tri-startti oli Tuusulanjärvellä. Pete oli mukana "vain" huoltojoukoissa, koska juoksi viime viikonloppuna Rukalla 55 km ja on luvannut ensi viikonloppuna vetää minut maaliin Pirkan pyöräilyn pitemmällä matkalla.

Vesi Tuusulanjärvessä oli mukavan raikasta, suunnilleen saman lämpöistä kuin Tallinnan Ironmanilla viime kesänä, 14,7 astetta. Kävin vajaat puoli tuntia ennen starttia uimassa, jotta välttyisin alkushokilta kisassa. Tallinnan Ironmanilla viime vuonna tämä oli selvästi voittava strategia, ja Tuusulassa sitä suosittelivat jo kisajärjestäjätkin.

Nyt riitti "lämmittely"

Lähtö oli rannalta, koska vesi oli niin kylmää. Jättäydyin ehkä hieman liian taakse, ja uinti ekalle poijulle oli aika ruuhkainen. Siinä alkoi melkein jo vähän ahdistaa. Onneksi lopun matkaa sain uida ns. omaa uintia. Suunnistaminen oli helppoa, koska reitti oli selkeä ja poijut isot. Ensimmäisen kierroksen jälkeen piti pyrähtää rannassa kymmenisen metriä ennen uutta kierrosta. Siinä juostessa kuulin, että olin oman sarjani (N50) kärkinainen. Toisella kierroksella ei tapahtunut oikeastaan mitään mainitsemisen arvoista: uin vaan niin pitkään kunnes kädet osuivat pohjaan. Uintiaika 29.20, viitisenkymmentä sekuntia hitaampi kuin viime vuonna.

Juoksuaskelia, kun kuvaaja (Pete) käski.

Vaihtoalueella alkoi vähän huipata, mutta ei auttanut jäädä ihmettelemään, pyöräkenkiä jalkaan ja vaatetta niskaan. Kuivasin vähän jalkoja ja sain sukat jalkaan. Takkia en sitten saanutkaan riittävän nopeasti päälle märkien käsivarsien takia ja kun sprintissä jo kisannut seurakaveri Niinakin aidan takana huusi, että pärjään ilmankin, tyydyin pukemaan päälle vain tuuliliivin. Ja ihan hyvin se riittikin, ei tullut kylmä.

Uuden kypärän eka kisa.

Pyöräily oli kaksi 20 kilsan kierrosta, ja reitti oli hieman viime vuotista pitempi parin kääntöpaikan siirtämisen takia. Noin vartin pyörittelyn jälkeen sain pidettyä yllä tavoitetehoja. Reittiä ei oltu suljettu liikenteeltä, jota oli onneksi melko vähän. Yhden ohittavan auton kuljettajalle hermostuin, kun hän lähti ohittamaan minua, vaikka vastaankin tuli auto. Tiellä ei ole kunnon piennarta, joten samalla kaistalla ei vaan mahdu turvallisesti ohi.

Pyörällä kului aikaa 1.26:17. Kovinkaan paljon en jaksa datoihin perehtyä, mutta pikkuvertailu  viime vuoteen kertoo, että 9 wattia enemmän sain tänä vuonna enemmän irti kintuista.

Pyöräily on ohi.

No sitten juoksuun. Kolme oman sarjan naista oli minut jo ohittanut pyöräilyssä ja luulin olevani turvallisesti viimeisenä. Vasta kotona tuloksia katsoessani huomasin, että olihan sieltä joku saman sarjan nainen tullut vielä minunkin jälkeeni maaliin.

Suunnitelma oli yrittää nakuttaa tasaisesti kuuden minuutin kilsoja, ja melkein siinä onnistuinkin, kun juoksuaika oli lopulta 1.01.24. Juoksussa olin kuusi minuuttia nopeampi kuin viime vuonna. Reitti oli toki vähän muuttunut, mutta tuo kyllä ilahduttaa! Oma juoksutunnelmakaan ei vaipunut ihan niin syvälle apatiaan ja epätoivoon kuin muistelen viime vuonna käyneen.

Juoksua.

Maaliin pääsin, kun palkintoja jo jaettiin ja lähdöstä oli kulunut aikaa 3.05.06.

Petellä (ja sen myötä myös minulla) on tällä kaudella mottona "Mitä pahempaa, sen parempaa". Tausta-ajatuksena siinä taitaa olla jotain sen suuntaista, ettei koskaan voi tietää, millaiset olosuhteet kisassa voi olla, joten vähän huonommallakin kelillä kannattaa vaan lähteä treenaamaan ja nauttia siitä kokemuksesta, vaikkei se aina juuri silloin niin herkulta tunnukaan. Tämän päivän kisa tuntui ennen lähtöä osuvan siihen "pahempaa"-kategoriaan, mutta ei se näin jälkeenpäin tarkastellen kamalan paha ollutkaan.

Next Triathlon Helsinki perusmatka 31.7.2016

Ihka ensimmäinen tri-kisani oli Kiskon perusmatka vuonna 2010, ja viime sunnuntaina starttasin kymmenennelle perusmatkalleni. Next Triathlon Helsinki järjestettiin nyt ensimmäisen kerran, ja kisatapahtumat olivat Hietaniemen uimarannan välittömässä läheisyydessä. Pakkohan kisaan oli osallistua, kun kerrankin se on lähellä ja pyöräosuus tuttuakin tutummalla Länsiväylällä.

Uintireitin kävimme Peten kanssa uimassa jo perjantai-aamuna. Facebookissa oli ollut jotain arvuuttelua sinilevän määrästä, mutta ainakaan mitään isoja lauttoja ei siellä ollut uintifiilistä haittaamassa. Yritin kyllä uida suu kiinni, mutta ei siitä mitään tullut. Kovinkaan paljon en vettä niele, mutta koska hengitän suun ja nenän kautta ulos, suu on melkein aina auki. Perjantaisesta uintikokeilusta ei tullut mitään oireita, joten en ollut huolissani kisauinnistakaan sunnuntaina.

Kisainfossa kävimme jo lauantaina. Oli mielenkiintoista kuulla, miten ajojärjestelyt oli suunniteltu, sillä Länsiväylällä oli tarkoitus ajaa vasemmanpuoleisimman kaistan vasemmassa reunassa niin, että ohitukset tehdään oikealta. Vähän mietitytti, mutta kisassa kaikki sujui hyvin.

Lauantai-iltana laitoin kaikki kisakamppeet kuntoon, ja sunnuntai-aamuna lähdimme autolla keskustaan päin. Saimme sen parkkeerattua mukavasti Ruoholahteen, josta oli alle kilometrin pyörämatka Hietsuun. 

Peten kanssa kisa-aamuna.

Kisapaikalla tein normaalit valmistelut - laitoin vaihtopaikan kuntoon, kävin vessassa ja tein hyvän uintiverran ennen omaa lähtöä.

Kaikki naiset lähtivät samaan aikaan, seitsemän minuuttia miesten yleisen sarjan lähdön jälkeen. Poijut olivat mukavan isot ja oranssit, ja reitti mukavan selkeä. Töräyksestä lähdettiin liikkeelle niin leveällä rintamalla, ettei ruuhkaa suuremmin syntynyt. 

Pari minuuttia ennen lähtöä. 

Ekalla poijulla alkoi uusi puku kiristää käsivarsista. Saman ongelman olin huomannut perjantaisella testiuinnilla, mutta ajattelin, ettei se ehkä kisassa haittaa. Turha luulo. Puristava tunne jatkui ihan loppuun saakka. Parikin uintivalmentajaa on minulle viimeisen vuoden aikana sanonut, että yläkroppaan on tullut lihaksia, joten sitä kai se sitten on. Koskaan ennen ei mikään paita ole kiristänyt hartioista tai käsistä. Paitsi yksi Zaran paitis; Zara-naisellakaan ei varmaan sitten ole lihaksia. 

Lähtö ja turvakajakki.

Cafe Regatan rannassa näytti olevan reilusti katsojia ja Soutustadion näytti kivalta mereltä. Sinilakkisia edellisen lähdön miehiä alkoi tulla vastaan, mutta hyvin mahtui ohittamaan ja uimaan omaa linjaa. Regatasta uinnin maaliin oli jonkinlaista vasta-aallokkoa, joten yritin vähän lyhentää vetoa ja tihentää tahtia. Oli ihan Peten uintikeli, ja siitä huikkasinkin hänelle päästyäni rantaan. Kertoi myöhemmin, ettei saanut viestistäni ihan selvää.

Uinti 1500 m: 26:51

Ensimmäisessä vaiheessa jouduin vähän aikaa etsimään pyörääni, kun ilmeisesti muistin välikön väärin. Kuivasin vähän kasvoja ja laitoin sukatkin jalkaan.

Eka vaihto: 2:48

Pyörällä ajettiin ensin noin kilsa kortteliajoa, sitten noustiin Länsiväylälle. Minulla oli uinnin jälkeen aika hengästynyt olo, ja aloin heti juoda vettä, pari hörppyä silloin tällöin. Ensimmäinen kierros oli melko tukkoista menoa, enkä saanut watteja pysymään tavoitelukemissa millään. Länsiväylän kääntöpaikka tuntui kuitenkin tulevan melko nopeasti, ja sen jälkeen tuuli oli sivumyötäistä, joten vauhti nousi ennen kuin piti taas hiljentää kaupunkialueella.

Käännöspaikka Hietsussa oli niin kapea, että kun edelläni ajanut otti vasemman klossin irti, minäkin tein samoin vaikka se harmittikin. Halusin ottaa kaiken varman päälle, ettei tule turhia kommelluksia ennen kauden pääkisaa, johon sunnuntaina oli aikaa tasan neljä viikkoa.

Toisella kierroksella ajo tuntui sujuvammalta, mutta jäin edelleen tehotavoitteestani. Ikäsarjamiehiä alkoi tulla ohi, yleensä muutaman porukoissa. Pyörällä join lopulta melkein kaksi pulloa vettä ja otin kaksi geeliä. Pyöräosuus oli 42,5 km eli vähän pitempi kuin perusmatkalla yleensä.

Pyörä 42,5 km: 1.27:50 ja toinen vaihto 2:51

No sitten lähdettiin juoksuun. Juoksu oli vaikeaa ja hidasta, porukkaa meni ohi oikealta ja vasemmalta. Juoksureitti juostiin kolmena kierroksena, ja kyllä siinä niitä vauhdikkaita ohittelijoita katsellessa tuli aika ajoin melkoinen askelkateus, Reitti taisi olla parisataa metriä alimittainen, ja juoksuvauhtini aavistuksen hitaampi kuin Jönköpingissä puolimatkalla heinäkuun alussa.

Reitti oli kuitenkin kiva, rantaa ja viilentävää merituultakin. Huolloissa otin aina pari kävelyaskelta ja join lasin urheilujuomaa ja kaadoin päälleni viilennykseksi vettä. Jossain juoksun synkässä vaiheessa ajattelin, että jos tämän kisan perusteella pitäisi päättää täydelle matkalle lähtemisestä, niin voisi jäädä lähtemättä.  

Juoksu 10 km 1.02:38, loppuaika 3.02:55. Sijoitus N40 10/24 eli kympin sakkiin kuitenkin!

Omasta juoksusta ei ole (onneksi) kuvaa, mutta tässä Pete pinkoo maaliin:

Niin kova oli vauhti, että ehdin kuvata vain takaapäin. Pete oli neljäs M50-sarjassa!

Kisan plussalaatikkoon laittaisin nämä asiat:

• Energian ja nesteen saanti onnistui suunnitellusti
• Uinti sujui hyvin pukuongelmasta huolimatta
• Kivat reitit ja keli
• Mukavan lähellä kotia
• Mahtavaa kannustusta reitin varrella, kiitos siitä katsojille ja kanssakilpailijoille!

Ja sitten vielä miinukset oman suorituksen kannalta:

• Tehot jäivät pyörällä ja juoksussa alakanttiin
• Vaihdot olisivat voineet olla säpäkämpiä, ilmaista aikaa olisi ollut voitettavissa fiksummin toimimalla. 
• Uusi kisapuku: ei jatkoon!

Kisko Triathlon 2015

Etualalla Peten Felt, takana mun Cannondale.

Jo kuudetta kertaa osallistuin Kisko Triathlonin perusmatkalle. Kisa meni hyvin, sain tehtyä minulle hyvän suorituksen. Loppuaikani oli 2.55.40. Kiskon kisa viisi vuotta sitten oli ihka ensimmäinen kunnon triathlon-kisani, ja sen kunniaksi innostuin listaamaan kymmenen asiaa, jotka olivat tänään toisin kuin viisi vuotta sitten:

• Maantiepyörän sijaan ajelin triathlonpyörällä, jolla ajokokemusta ennen kisaa on kertynyt tuhansia kilometrejä kymmenien sijaan. 2010 olin hakenut pyörän kaupasta kisaviikolla.
• Osasin juoda riittävästi nestettä kisan aikana ja huolehtia energian saannista. Pyörällä join vajaat 1,5 litraa laimeaa urheilujuomaa ja otin yhden geelin, juostessa pysähdyin huoltopisteillä kolme kertaa. Join vuorotellen vettä ja urheilujuomaa, puolivälissä otin toisen geelin. Ekalla kerralla en osannut juoda tai syödä tarpeeksi, ja nestehukka peri tämän kilpailijan.
• Nykyisin mieheni Pete on ennemminkin mukana kisaamassa kuin kannustamassa kuten silloin. Kävi tuuri, kun hänkin innostui tästä samasta jutusta. Muut oman perheen kannustusjoukot jäivät tänään kotiin, viisi vuotta sitten triathlonkisa oli heillekin uusi ja kiinnostava juttu. Onneksi oli tuttuja katsomossa ja kisaamassa, kannustus auttaa aina. Kiitos!
• Ei ollut hellettä, vaikka kuuma tuli nytkin.
• En kävellyt juoksuosuudella, en edes siinä pahassa ylämäessä heti juoksun alussa. Mielessä toki käväisi sekin vaihtoehto.
• Osasin jakaa voimat paremmin ja jaksoin olla sosiaalinen kisan jälkeen. Viisi vuotta sitten tässä oli kovasti haastetta, taisin heittäytyä sängylle heti mökille päästyäni.
• Tänä vuonna treenaan jo neljättä vuotta treeniohjelman mukaan. Harrasuksen alussa uin, pyöräilin ja juoksin fiilispohjalta. Systemaattisen treenauksen ansiosta tiesin jo starttiviivalla, että pääsen maaliin jos ei satu jotain massiivista teknistä fuckuppia. Eikä sattunut. 
• Pääsin maaliin alle kolmessa tunnissa, viisi vuotta sitten aikaa meni puolisen tuntia enemmän. 
• 2010 maaliin tullessa saatiin muistaakseni mitalit, viime vuonna juomapullot ja tänä vuonna kivat pienet Kisko Triathlon -pyyhkeet. Mukavaa vaihtelua t-paitoihin.
• Kisko on vain pieni etappi matkalla kohti kesän tärkeintä kisaa, Kööpenhaminan Ironmania. Viisi vuotta sitten Kisko oli kesän ehdoton huipentuma ja itse asiassa ainoa kisa. En ollut silloin vielä tajunnut, että kesään mahtuu monta kivaa kisapäivää. 

Ihan kaikki ei onneksi ole muuttunut vuosien varrella. Kiskon kisa on hieno ja mukava kylätapahtuma, jonka järjestelyt toimivat teräksisellä kokemuksella. Pyörä-ja juoksuosuuksille lähdettäessä pitää kivuta tosi jyrkkä mäki, ja suihkuista tulee aina vain jääkylmää vettä. Jos ei ihmeitä satu, palaan Kiskoon kisaamaan taas ensi vuonna.

Kaikki tulokset löytyvät täältä.