Kevätlenssu ja kirjasuosituksia

Maanantaina alkoi aivastuttaa ja silmiä särkeä. Illalla keksin katsoa siitepölytiedotteen, ja siellä lukikin, että maanantaina aamuyöllä oli Etelä- ja Länsi-Suomeen kulkeutunut erittäin vähäisiä määriä lepän siitepölyä. Allergialääkkeet kehiin vaan. Tästä alkoi taas puolivuotinen allergiakausi. Lepän jälkeen koivu, sitten heinät ja lopuksi vielä pujo. Minulla on niin paljon allergioita, ettei ainakaan tähän mennessä ole nähty järkeväksi aloittaa siedätyshoitoa. Ehkä jossain vaiheessa sitä olisi hyvä arvioida uudelleen, varsinkin kun siedätyshoidon menetelmät tuntuvat kehittyvän aika nopeasti.

En tiedä, vetikö allegia kropan ihan tukkoon vai tuliko sen lisäksi flunssa, mutta keskiviikkona olivat leposyke ja ortostaattinen syke aamulla mitatessa yli kymmenen lyöntiä normaalin yläpuolella. Lähdin kuitenkin töihin, mutta jo muutaman kilsan kävelymatkalla asemalle tajusin, että kotiin olisi kannattanut jäädä. Kävin toimistolla kääntymässä ja lähdin kotiin lepäämään.

Vielä eilinenkin meni sohvalla, mutta tänään perjantaina menin töihin. Olin jotenkin taas unohtanut sen, että vaikka olo päivän sohvalla lepäämisen jälkeen tuntuu hyvältä ja "työkuntoiselta", on se sitten  seuraavana päivänä töissä erilaista, kun pitää olla koko ajan pystyssä ja työn touhussa. Onneksi nyt on viikonloppu.

Maanantain kuntosalisession jälkeen en ole treenaillut, enkä varmaan vielä huomennakaan ole ihan siinä kunnossa että se kannattaisi. Nyt on siis ollut aikaa mm. lukea. Pete oli tilannut Amazonista Cory Reesen kirjan "Nowhere Near First", joka oli todella hyvin kirjoitettu kirja ultrajuoksuista vähän hitaamman juoksijan näkökulmasta. Joskus näitä sporttikirjoja lukee ihan sen tarinan eikä kirjallisten ansioiden vuoksi, mutta tätä kirjaa voin kyllä suositella molemmista syistä. Kannattaa lukea! Kirjoittajan blogin Fast Cory löysin vasta nyt, ja uskallan sitäkin lähes lukematta suositella. Kuvia katsellessa tulee ihan ikävä siskon luo Utahiin.

Kuva maastopyöräretkeltä Moabissa, Utahissa reilu vuosi sitten,

Ennen tuota ultrakirjaa luin Jill Homerin kirjoittaman kirjan tuhannen mailin pyöräilyseikkailusta Alaskassa nimeltään "Into the North Wind". Siinä tarina vei mennessään, ei niinkään se tapa, jolla se oli kirjoitettu. Kirjaa lukiessa tuli monta kertaa mieleen, että kyllä olisi pitkä matka se 1000 kilsaa pyörällä yksin Alaskassa. Ilokseni nyt huomasin, että myös Jill on aktiivinen bloggaaja.

Treenivajetta

Tammikuun työkiireet huipentuivat tällä viikolla, enkä ehtinyt maanantaista keskiviikkoon treenaamaan lainkaan. Vähän harmitti, mutta onneksi yleensä balanssi työn ja muun elämän välillä on kunnossa. Pienet, etukäteen tiedossa olevat lipsahdukset eivät minua haittaa, kunhan ovat väliaikaisia. Hassulta tuntui pari päivää, kun ehdin kotiin vain nukkumaan. Pete kävi ystävällisesti hakemassa minut töistä autolla parina iltana, jotta pääsisin edes hieman aikaisemmin kotiin. Se tuntui ihanalta.

Torstaina pääsin taas palaamaan arkeen, ja ehdin ensimmäisen kerran tänä vuonna jopa käydä kotona ennen Heltrin uintitreenejä. Pääsarjassa uitiin 5x300 metriä "sprintin vauhtia". Meidän radalla ne menivät viiden minuutin pintaan, ja vaikka sainkin uitua suht koht tasaisesti, ne tuntuivat toinen toistaan pahemmilta. Yritin ajatella positiivisia ajatuksia maitohaposta, mutta olin helpottunut kun saatiin sarja loppuun.

Illalla uinnin jälkeen aivastelin ja nenä vuosi ja meni tukkoonkin vielä nukkumaan mennessä. Näin tuntuu aina käyvän etenkin Pirkkolan treenien jälkeen. Onkohan tämä jotain allergiaa? Muistan Facebookin Triathlonfoorumilta lukeneeni monella muullakin olevan samaa ongelmaa, ja avuksi siellä suositeltiin nenäklipsin käyttöä uidessa ja nenäonteloiden huuhtelua suolavedellä uinnin jälkeen. Meinaan kokeilla ainakin tuota huuhtelua. Nenäklipsillä olen joskus yrittänyt uida snorkkelia kokeillessani, mutta se ei oikein onnistunut.

Eilen perjantaina olin haaveillut nukkuvani vähän pitempään, mutta kun Pete houkutteli mukaan aamusalille, muutin suunnitelmiani. Olimme salilla jo puoli seitsemän jälkeen, ja mukavan väljää oli. Työpäivän jälkeen ajoin vielä lauantaille merkityn traineritreenin. Siinä vähän harmillisesti wattimittarin ja Garmin Edgen yhteys pätki lähes koko ajan. Mikäköhän siinäkin nyt on vikana? Tähän saakka se on toiminut moitteettomasti ja patterikin on just vaihdettu. Toivottavasti ongelma ei toistu.

Tänään ajattelimme vähän rikkoa kaavaa ja ajaa Mäkelänrinteen sijasta Lohjan Neidonkeitaaseen uimaan. Kävimme siellä usein lasten kanssa heidän ollessaan pienempiä, kun siellä on niin kivat altaat pienille. Nyt olemme kuitenkin lähdössä kahdestaan, ja ainakin silloin kauan sitten, kun 500-600 metriä mummorintaa tuntui minusta ihan kelpo uinnilta, 25 metrin altaassa oli aina hyvin tilaa. Toivottavasti tänäänkin. Uinnin jälkeen ajamme mökille viettämään viikonloppua.

Sunnuntain kolmen tunnin treenin toteutus vaatii vähän miettimistä. Ladut lienevät viikon plusasteiden ja vesisateiden jälkeen aika kehnossa kunnossa eikä oikea voitelukaan ole helppoa. Maastopyörässä ei vielä ole nastarenkaita, juoksu liukkailla ei houkuttele... Noh, ehkä joku yhdistelmätreeni vois onnistua.