Elina Jouhkin muistopyöräily

Huhtikuussa viime vuonna lähdin mukaan juuri perustettuun TeamElinaJouhkiin, jonka tavoitteena on kerätä rahaa Syöpäsäätiön keräykseen. Sitä onkin kertynyt jo yli 42000 euroa, ja lisää lahjoitettiin varmasti myös tänään muistoajelun kahveista ja hienoista pinkeistä liiveistä, jotka saimme.

Minä etualalla, Pete taustalla lenkin jälkeen taas lähtöpaikalla.

Lähdin aamulla liikkeelle jo puoli kahdeksan maissa, kun ennen ajelua halusin käydä Heltrin järjestämässä märkäpukujen kokeilutilaisuudessa Vuosaaren uimahallissa. Puoli kahdeksan oli muuten tosi aikaisin, kun viime yönä siirrettiin kelloja tunnilla eteenpäin. Paria pukua kokeilin, toinen oli helppo pukea päälle (Sailfish G-range) ja toisessa kädet sai pyörimään todella hyvin (Mako Extreme). En vielä tehnyt kauppoja, pitää vielä vähän miettiä ja odottaa Makon uusia pukuja maahan. Nyt kokeilin miesten S:ää, ja olisi kiva kokeilla sitä naistenkin pukua ennen lopullista päätöstä.

Minulla oli pyörä mukana autossa, joten kiireenvilkkaa ajoin Vuosaaresta suoraan Ratiopharm Arenan pihaan, josta muistoajon oli määrä lähteä kymmeneltä. Kaikki tarvittava oli tullut mukaan ja Petekin ehti paikalle maastopyörällään. Meitä oli yhteensä noin 90, ja kaikki saivat hienot pinkit liivit ennen lähtöä. Patukoita oli jaossa eikä yhteiskuvaakaan unohdettu. Vielä ennen lähtöä Antti Hagqvist ja Baba Lybeck toivottivat kaikki tervetulleiksi ja Ida Jouhki kertoi yllättyneensä siitä, kuinka ison porukan hänen perjantain haudatun äitinsä muistoajelu olikaan saanut kokoon. Siinä tuli kyynel molempiin silmäkulmiin.

Tunnelma oli heti alusta alkaen lämmin ja korkealla ja pian olikin aika lähteä matkaan. Lähdin maantiepyöräporukan mukaan, Pete puolestaan ajoi menomatkan maasturiporukassa. Ajoimme Mankkaan ja Kauniaisten kautta Kauklahteen ja sieltä Hvitträskiin. Ennen en ollut siellä kahvilla käynytkään, niinpä juuri ennen kahvilaa vastaantullut iso mäki ja samalla todella upeat järvimaisemat tulivat yllätyksenä.

Hvitträskissä meille oli varattu ihanan tuoreet pullat sekä kahvit ja teet. Pian Petenkin ryhmä tuli paikalle ja koimme iloisen jälleennäkemisen herkkujen äärellä. Kahvittelun jälkeen otimme vähän kuvia. Tässä vasemmalta oikealle Terhi, minä ja Minttu.

Paluumatkalla ajoimme tismalleen samaa reittiä ja nyt Petekin lähti mukaan samaan porukkaan. Pientä häröilyä lukuunottamatta Vanhan Turuntien ja Karvasmäentien risteyksessä Jorvin kohdalla kaikki meni ihan mallikkaasti. Siinä oli suojatie olikin suljettu eikä meillä oikein mitään fiksua ajolinjaa, mutta mentiin silti autojen sekaan. Minä arkajalka jalkauduin ihan kunnolla ja jäin vähän porukasta ennen ylämäkeä, mutta niin vaan olen nyt ainakin hetken  Stravassa "Jorvin mäet, 2015 QOM (Queen of the Mountain)". Liittykää nyt muutkin naiset Stravaan, tämähän on melkein jo noloa, kun tällainen 40+ -nainen on nopeimpia! 

En oikein tiimiin liittyessäni tiennyt, mitä odottaa. Siihen nähden kokemus on ollut ihan mullistavan hieno. Näiden kuukausien aikana olen päässyt mukaan tosi kivoihin yhteisajoihin (Giro d'Espoo ja tämä muistoajelu) ja yhdelle juoksulenkille ja kuin bonuksena tutustunut todella mukaviin ihmisiin. Tiimin yhteislenkeille on aina ollut todella helppo mennä mukaan. Tahko-triathlonissa kaikkien ikäryhmäni (45-49 v) naisten pyörissä oli pinkit renkaat! On ollut kiva nähdä, miten tämä tiimi on ihmisiä yhdistänyt ja kuinka hienolla tavalla Antti ja Baba ovat tiimin toimintaa kehittäneet. Eikä tämä pääty tähän, syksylle on jo ilmeisesti ainakin alustavia suunnitelmia!

Ehkä kaikkein parhaiten mieleen ovat kuitenkin jääneet Elinan kirjoittamat viisaat, positiiviset ja koskettavat kirjeet, joita hän Baban kautta tiimilleen lähetti. Kiitos.

Yhteislenkillä

Eilen oli tosi kiva päivä. Lähdimme Peten kanssa heti aamusta kaupungille, kun halusin käydä Kluuvin 4Runnersissa katsomssa Altran maastojuoksukenkiä. Kengät löytyivätkin, mutta oikeaa kokoa ei. Newtoneilla on aika hankala juosta maastossa, ja tarvitsisin siksi toiset kengät. Maastojuoksukengät pitäisivät Newtoneita paremmin varmaan myös lumella.

Kaupoissa kierreltyämme kävimme Fratellossa välipalalla. Söin aamiaisjugurtin, joka oli ihan mielettömän hyvä siemenineen kaikkineen. Sitten pitikin jo lähteä kävelemään Paavo Nurmen  patsaan suuntaan. Olin nimittäin ilmoittanut meidät mukaan #teamelinajouhkin yhteislenkille. Tarkoitus oli juosta pari tuntia Töölönlahden ja Keskuspuiston maisemissa.

Paavo Nurmen patsaalla meitä olikin aika hyvänkokoinen joukkio. Ennen lähtöä otettiin tietysti vielä yhteiskuva (kameran takana Antti Hagqvist) ja kuultiin tulevasta talviurheilutapahtumasta, jonka tuotto lahjoitetaan syöpätutkimukseen. Tähän mennessä #teamelinajouhkin keräykseen on kertynyt jo yli 31000 euroa, ja kivoja juttuja on siis tulossa ensi vuonnakin!!

#teamelinajouhki lenkille lähdössä

Lähdimme juoksemaan mukavan leppoisaa 7 minuutin kilometrivauhtia Töölönlahden ympäri ja Keskuspuistoon. Olin ottanut mukaan vesipullon ja pari geeliä. Oli tosi kiva juosta, ja varsinkin Seurasaarta kiertäessä tuli pariinkin otteeseen huokailtua sitä, miten hienolta tyyni meri ja maisemat näyttivät. Porukka hieman pieneni matkan edetessä, ja lopulta lenkille tuli mittaa vajaat kaksi tuntia ja noin seitsemäntoista kilometriä.

Meillä oli uintikamat mukana autossa, ja lenkin jälkeen ajoimme suoraan Märskyn Uppopullaan syömään sämpylät ennen uintitreeniä. Saimme seuraa yhdestä lenkillä mukana olleesta tiimiläisestä (jee!), ja uimme kolmistaan tällaisen treenin:

• 200 alkuverra
• 2x50 nilkat kuminauhalla yhteen sidottuina
• 10x50 (25scul, 25vu) 
• 4x150 (25 potk 50 vu 25 yhdellä kädellä 50 vu)
• 6x150 (50 kovaa 100 matkavauhtia)
• 200 loppuverra

Ennen uintia mietin, että onkohan se vähän pitkä, mutta ihan hyvin se kuitenkin meni ja uinti tuntui hyvältä, etenkin nuo nuo 50 metrin vähän kovemmat pätkät. Olen kyllä ennenkin huomannut, että esimerkiksi yhden käden uinti auttaa minulla heti vartalon kiertoon. Nyt tein sen vielä niin, että lepäävä käsi on vartalon vieressä ja hengitys on lepäävän käden puolelta. Scullingit uin pullarilla.

Tosi kiva treenipäivä tuli, mutta ehkä vähän pitkä lepoviikolle. Ei se varmaan kuitenkaan haitaa, kun perjantaina oli lepopäivä ja tänään ajoin vain lyhyen traineritreenin. Sen jälkeen istuikin lähes kolme tuntia paikallani, kun Pete houkutteli minut leffaan katsomaan Interstellarin. En ole mikään suuri scifin ystävä, mutta leffa yllättikin tosi positiivisesti. Tykkäsin!

PS. Babakin kirjoitti yhteislenkistä, linkki.

Tampereella

Aamupäivällä kävimme Peten kanssa pikaisesti uimassa, pyöräilemässä ja juoksemassa Kaitalammella. Vesi oli jo mukavan lämmintä ja ihanan kirkasta. Järven toisessa päässä oli pieni poijukin, mutta ihan sinne asti emme uineet, kun piti vielä säästellä energioita huomiseen Pirkan pyöräilyyn. Juoksu jäi tosi lyhyeksi, kun Pete kokeili juosta ilman sukkia ja kantapäähän tuli rakko 10 minuutin juoksun jälkeen. Lainasin omaani ja kävelimme autolle.

Lapsoset jäivät kotiin kahdestaan, kun me pakkasimme pyörät autoon ja ajoimme parilla pysähdyksellä  Tampereelle. Vähän pörräsimme hotellin (Scandic Tampere Station) ympäristössä ennenkuin kävimme hotellin ravintolassa syömässä pienet raviolit iltapalaksi.

Nyt vaan levätään ja jännätään huomista. Otan mukaan kolme pulloa, kahdessa urheilujuomaa ja yhdessä vettä ja elektrolyyttitabletti. Geelejä ja energiakarkkeja otan taskut täyteen. Pari energiapatukkaa ja elektrolyyttitablettiakin on mukana. Sykemittarin olen asettanut piippaamaan 20 minuutin välein, ja silloin aina juon ja/tai syön. Geelejä on sekä kofeiinilla että ilman, niistä voi sitten fiiliksen mukaan valita sopivimman.

Suunnittelen pysähtyväni kahdessa huollossa täyttämässä pullot. Ensimmäinen pysähdys on 80 kilsan kohdalla ja toinen noin 160 kilometrin jälkeen. Toivottavasti se riittää eikä huoltopisteillä ole kovaa ruuhkaa. 

Pyörän pitäisi olla kunnossa, samoin kuskin. Torstaina ja perjantaina join maltodrinkkejä pitkin päivää, muuten olen syönyt normaalisti. Tänä aamuna Omegawave-mittauksessa leposyke oli vähän koholla. Ehdin siitä jo vähän huolestua ennenkuin Pete kertoi että hänellä oli ihan sama juttu ennen Kalmarin kisaa viime vuonna. Ehkä se on vain kehon tapa reagoida siihen väkisinkin kertyvään jännitykseen, kun lähestyvä pitkä tapahtuma on edeltävän viikon aikana mielessä tuon tuostakin.

Team Elina Jouhkin hihanauha saapui juuri parahiksi perjantaina. Huomenna tavoite on ajaa se maaliin  ja ottaa ajamisesta kaikki ilo irti!