Tähänastisista pisin

Ajoin tänään mökiltä ympyrälenkin tällaista reittiä: Kettula - Sammatti - Karjalohja - Kisko - Muurla- Suomusjärvi - Kettula. Pyörän mittari näytti pituudeksi 102 km, mikä on pisin tähänastisista lenkeistäni, myös ajallisesti. Ajoaika oli 4:23 minuuttia, keskinopus 23,29 km/h ja maksimi 50,80 km/h.

Matkalla näin yhden elävän jäniksen, kuolleen oravan ja siilin ja ohitin kaksi traktoria. Alkumatka sujui vauhdikkaasti, kun pääsin asfaltille. Mökkitiellä piti ottaa vähän varovaisemmin, kun ajoittain tiellä oli paljon irtokiviä. Yhden uuden sillan ylitse talutinkin pyörän. Sammatissa 15 km ajon jälkeen oli ensimmäinen juomapullo jo tyhjä, ja täytin sen Salen edessä. Söin banaanin ja yhden geelin. Vasta käännyttyäni 186-tielle Kiskon suuntaan alkoi takaa tulla autoja enemmänkin. Jotkut väistivät aavistuksen verran ylittämättä keskiviivaa, kolme autoa (kahdet ruotsalaisissa kilvissä) siirtyivät kokonaan toiselle kaistalle. Kohteliasta!

Kiskossa sain ajaa kymmenisen kilometriä tutuissa triathlon-maisemissa. En kyllä ihan kaikkea muistanut, mutta Nesteen kyllä. Siellä pysähdyin toisen kerran täyttämään vesipullot. Kävin myös veskissä. Ilmeisesti olin saanut nautittua nesteitä enemmän kuin kisassa kolmisen viikkoa sitten, kun kroppa toimi ja vointi oli hyvä helteisestä säästä huolimatta. Kiskon jälkeen pääsin myös ohituspuuhiin; traktori ajoi tiellä niin hiljaa että pääsin alamäessä hienosti ohi.

Jo neljänkympin jälkeen alkoi ajo vähän tuntua jaloissa, ja kahdeksankympin jälkeen vielä enemmän. Vauhtikin hiipui, mutta yritin keskittyä pitämään kädet rentoina ja pyörittämään polkimia ja se auttoi. Viimeiset pari-kolmekymmentä kilsaa ajoin vanhaa Turuntietä, jonka mutkat ja mäet onneksi tunsin jo paremmin. Oli hienoa päästä lenkin jälkeen heti uimaan ja suihkuun ja varsinkin Petrin ja Nellin loihtimaan valmiiseen ruokapöytään! Ihan tunsin kuinka nälkä kasvoi syödessä ja kyllä sitten söinkin. Mustikat tosin vielä odottavat piirakkaa jääkaapissa.

Pyörä alkaa olla jo ensihuollon tarpeessa, sillä takavaihtaja ei vaihda enää täsmällisesti, vaan ketju jää renksumaan jonnekin rattaiden välimaastoon. Todennäköisesti samalla vaihdetaan ohjainkannatin (stemmi) vähän pitempään, sillä ajoasento tuntuu olevan minulle vähän ahdas.

Loppuun pari fiilistelykuvaa Pariisista. Harmiksemme missasimme Tour de Francen maaliintulon parilla tunnilla. Pariisiin pitää kyllä ehdottomasti päästä uudelleen, se on ihan mahtava kaupunki!

Seinen rantaa

Lähdimme Peten kanssa aamulenkille seitsemän maissa. Silloin oli mukavan viileää ja hiljaista. Lenkkimme alkoi Pont Alman tunnelin päältä, josta lähdimme juoksemaan Louvren suuntaan. Ymmärtääkseni Pont Alma on se tunneli, jossa prinsessa Diana sai surmansa elokuussa 1997. Muistan sen päivän hyvin; Nelli oli parisen kuukautta vanha ja kuulin uutisen äidiltäni puhelimessa. Lisää tietoa piti heti hakea teksti-tv:stä, meillä ei vielä silloin ollut kotona nettiä.

Jonkin verran muitakin lenkkeilijöitä oli liikkeellä, mutta muuten kaupunki oli vasta heräilemässä. Vajaan tunnin juoksun loppupuolella autoja, pyöräilijöitä ja jalankulkijoita oli liikkeellä jo huomattavasti enemmän, aamuruuhkaksi asti. 

Alla Pete alkumatkasta, kun minulla vielä oli häneen näköyhteys. Sitten hän meni menojaan ja tapasimme taas vasta paluumatkalla hotellille.

Päivän toinen "treeni" tuli kuin huomaamatta, kun kiipesimme Eiffelin tornin toiselle tasanteelle portaita. Ihan ylös asti päästäkseen olisi pitänyt jonottaa hissiin, ja lähdimme mieluummin jo jatkamaan matkaa. Torni oli paljon isompi ja hienompi kuin olin kuvitellut. Siellä oli myös paljon, paljon enemmän turisteja (ja rihkamakauppiaita) kuin osasin odottaa. Itse asiassa Pariisi näyttää olevan täynnä kameroita ja karttoja kantavia lenkkareissa kulkevia ihmisiä.

Mäkiä

Lähdin aamulla pyörälenkille Nuuksion ja Solvallan suuntaan. Olin kuullut, että siellä on "hyviä" mäkiä, ja niin olikin. Olen aikaisemmin ajellut siellä autolla, mutta ei niitä mäkiä silloin niin helposti huomaa kuin pyörän selästä. Ajoin niin pitkälle kuin tunnissa ehti ja käännyin takaisin. Oli ihan mahtavaa ajella järvimaisemissa ja auringonpaisteessa, vaikka nopeus pahimmissa ylämäissä jäikin alle kymmenen kilsan tuntivauhdin. Yhdessä alamäessä taas vauhtia oli jo 55 km/h. Vähän hirvitti, kun tuli siinä mieleen, että mitä kävisi jos etupyörä nyt irtoaisi. Siinä alamäessä oli varmaan vähän epätasaisempaa asfalttia tai jotain.

Olin syönyt hyvän aamiaisen ennen lähtöä, ja mukana oli vain kaksi vesipulloa. Nappailin vettä noin kymmenen minuutin välein. Kerran laitoin toisen pullon vähän suurpiirteisesti telineeseen ja painoin samalla takajarrun vaijeria. Hui! Nyt osaan varoa sitäkin. Pyöräilyn jälkeen juoksin reilut 5 kilsaa rakenteilla olevan golfentän ympäri. Selkään ei sattunut yhtään, ja juoksu tuntui melko kevyeltä. Niin kuuma tuli kuitenkin, että lenkin jälkeen jäähdyttelin pihalla viitisentoista minuuttia ennenkuin menin suihkuun.

Ilmoittauduin muuten jo Vanajavesiuintiin; 2500 metriä harrastesarjassa märkäpuku päällä. Vielä on onneksi muutama viikko aikaa treenata! Lähipäivinä treenimahdollisuudet ovat vähän normaalia heikommat, koska lähdemme huomenna Peten kanssa kahdestaan Pariisiin. Taidamme juuri ja juuri missata Tour de Francen maaliintulon sunnuntaina aikaisen paluulennon vuoksi, mutta toivottavasti siellä on jotain TdF-häppeninkiä jo lauantaina tai sunnuntaina aamupäivällä.