Kiskon osuus- ja loppuajat 2010-2015

Tykkään tehdä Exceleitä, ja Kiskon jälkeen intouduin laittamaan kaikkien kuuden kisan osuus- ja loppuajat samaan taulukkoon. Yleensä en ennen kisaa aseta itselleni mitään tavoiteaikoja eri osuuksille, mutta näin jälkikäteen on ihan kiva katsoa, mihin suuntaan oma suoritus on kehittynyt.

Uinnin tarkka mitta on varmaan aina vähän sinnepäin ja riippuu myös omasta suunnistustaidosta. Vuonna 2014 uitiin vain kilsa kun vesi oli kylmää. Käytin taulukossa tuon vuoden uintiajalle kerrointa 1,5, jotta sain sen vertailukelpoiseksi.

Pyörällä ajettiin vuonna 2010 ja 2011 eri reittiä kuin viimeisenä kolmena vuotena. 2010 ajettiin kaksi kierrosta  ja 2011 muistaakseni reitti ajettiin kyllä yhtenä kierroksena kuten, mutta päätieltä poikettiin jollekin huonompikuntoiselle sivutielle.

Ja onhan mun varusteetkin muuttuneet moneen otteeseen. Ainakin kolmella eri märkäpuvulla olen Kiskossa uinut, ja kahdella pyörällä ajellut. Kalusto on tietysti kehittynyt parempaan suuntaan vuosi vuodelta.

Nopein uinti+ T1 näyttää olleen jo heti vuonna 2010 (26:27), olisikohan ollut vähän liian lyhyt rata vai uimarilla silloin kaikki pelissä? Toiseksi paras aika tuli tänä vuonna, 29:02. Uinnissa ja ekassa vaihdossa ei kuitenkaan montaakaan minuuttia voi voittaa, ja uinti on sujunut minulla kohtuullisesti alusta asti. Toki ensimmäisinä vuosina olin sen jälkeen jo lähes näännyksissä, kun en osannut jakaa voimia oikein koko matkalle.

Pyörällä aika on pudonnut viidessä vuodessa yli 14 minuuttia. Tosin reittiennätys nykyisellä reitillä tuli jo 2013, ja siitä olen nyt parina viime vuonna jäänyt nelisen minuuttia. Aika hyvä pyöräboogie taisi silloin olla päällä. Tänä vuonna sentään ajoin noin puoli minuuttia nopeammin kuin viime vuonna... Aika pienestä pitää näköjään osata iloita!

Juoksuani olen parantanut viidessä vuodessa vielä pyöräilyäkin enemmän, 19 minuuttia (1:17 - 0:58) täysin samalla reitillä. Ensimmäisissä kisoissa jouduin kävelemään pitkät pätkät, ja se näkyy tietysti suoraan loppuajoissa. Pieni harmituksen aihe on se, että tänä vuonna juoksin minuutin hitaammin kuin viime vuonna. Kolmessa viimeisimmässä kisassa olen sentään alittanut tunnin maagisen rajan.

Maaliin pääsin tänä vuonna puolisen tuntia aikaisemmin kuin viisi vuotta sitten. Kolmen viime vuoden loppuajat ovat tasaisen tarkasti minuutin sisällä, 2:54-2:55.

Omian kehityskohteita tässä tulee väistämättä mietittyä. Pyörällä minun pitäisi ajaa aggressiivisemmin. Nyt kun minut ohitetaan, jätän eteen 10 metriä tilaa ja eiköhän siihen joku tai jotkut taas jostain takaa tule. Taas pitää himmata ja jättäytyä. Kun tämä toistuu riittävän monta kertaa eikä ohittajien vauhti lopulta ole niin kovin paljon omaani kovempaa, ei omasta ajosta tahdo tulla mitään ja tulee ajettua alakanttiin liian alhaisella sykkeellä. Ihan omaa syytä tämä kaikki, pitäisi vain ajaa rohkeammin kovempaa.

Kisko Triathlon 2015

Etualalla Peten Felt, takana mun Cannondale.

Jo kuudetta kertaa osallistuin Kisko Triathlonin perusmatkalle. Kisa meni hyvin, sain tehtyä minulle hyvän suorituksen. Loppuaikani oli 2.55.40. Kiskon kisa viisi vuotta sitten oli ihka ensimmäinen kunnon triathlon-kisani, ja sen kunniaksi innostuin listaamaan kymmenen asiaa, jotka olivat tänään toisin kuin viisi vuotta sitten:

• Maantiepyörän sijaan ajelin triathlonpyörällä, jolla ajokokemusta ennen kisaa on kertynyt tuhansia kilometrejä kymmenien sijaan. 2010 olin hakenut pyörän kaupasta kisaviikolla.
• Osasin juoda riittävästi nestettä kisan aikana ja huolehtia energian saannista. Pyörällä join vajaat 1,5 litraa laimeaa urheilujuomaa ja otin yhden geelin, juostessa pysähdyin huoltopisteillä kolme kertaa. Join vuorotellen vettä ja urheilujuomaa, puolivälissä otin toisen geelin. Ekalla kerralla en osannut juoda tai syödä tarpeeksi, ja nestehukka peri tämän kilpailijan.
• Nykyisin mieheni Pete on ennemminkin mukana kisaamassa kuin kannustamassa kuten silloin. Kävi tuuri, kun hänkin innostui tästä samasta jutusta. Muut oman perheen kannustusjoukot jäivät tänään kotiin, viisi vuotta sitten triathlonkisa oli heillekin uusi ja kiinnostava juttu. Onneksi oli tuttuja katsomossa ja kisaamassa, kannustus auttaa aina. Kiitos!
• Ei ollut hellettä, vaikka kuuma tuli nytkin.
• En kävellyt juoksuosuudella, en edes siinä pahassa ylämäessä heti juoksun alussa. Mielessä toki käväisi sekin vaihtoehto.
• Osasin jakaa voimat paremmin ja jaksoin olla sosiaalinen kisan jälkeen. Viisi vuotta sitten tässä oli kovasti haastetta, taisin heittäytyä sängylle heti mökille päästyäni.
• Tänä vuonna treenaan jo neljättä vuotta treeniohjelman mukaan. Harrasuksen alussa uin, pyöräilin ja juoksin fiilispohjalta. Systemaattisen treenauksen ansiosta tiesin jo starttiviivalla, että pääsen maaliin jos ei satu jotain massiivista teknistä fuckuppia. Eikä sattunut. 
• Pääsin maaliin alle kolmessa tunnissa, viisi vuotta sitten aikaa meni puolisen tuntia enemmän. 
• 2010 maaliin tullessa saatiin muistaakseni mitalit, viime vuonna juomapullot ja tänä vuonna kivat pienet Kisko Triathlon -pyyhkeet. Mukavaa vaihtelua t-paitoihin.
• Kisko on vain pieni etappi matkalla kohti kesän tärkeintä kisaa, Kööpenhaminan Ironmania. Viisi vuotta sitten Kisko oli kesän ehdoton huipentuma ja itse asiassa ainoa kisa. En ollut silloin vielä tajunnut, että kesään mahtuu monta kivaa kisapäivää. 

Ihan kaikki ei onneksi ole muuttunut vuosien varrella. Kiskon kisa on hieno ja mukava kylätapahtuma, jonka järjestelyt toimivat teräksisellä kokemuksella. Pyörä-ja juoksuosuuksille lähdettäessä pitää kivuta tosi jyrkkä mäki, ja suihkuista tulee aina vain jääkylmää vettä. Jos ei ihmeitä satu, palaan Kiskoon kisaamaan taas ensi vuonna.

Kaikki tulokset löytyvät täältä.

Kisko Triathlon 2014

Olipas kiva kun sattui kesän aurinkoisin ja lämpimin päivä Kisko Triathlonin kisapäiväksi tänään! Eilen satoi, ja huomiseksikin on luvassa sadetta, vaan tänään aurinko helotti siniseltä taivaalta heti aamusta ja lämmitti mukavasti. Heti aamupalan jälkeen lähdimme autolla mökiltä kohti Kiskoa.

Perillä jouduimme vähän jonottamaan parkkipaikkaa, ilmeisesti olisimme sittenkin voineet lähteä vähän aikaisemmin. Paikka löytyi kuitenkin nopeasti kirkon pihasta. Kisakeskusta kohti kävellessä kuulimme jo, että perusmatkan uintia on lyhennetty 1500 metristä 1000 metriin veden alhaisen lämpötilan vuoksi. Se oli harmi, sillä nyt ei uinti- ja loppuaikaa voi suoraan verrata edellisvuosien tuloksiin.

Hoidimme ilmoittautumiset, saimme chipit ja numeroliivit ja vieläpä numeron tussilla merkittynä molempiin käsivarsiin. Pyöriä ei tänä vuonna mitenkään katsastettu, muistaakseni jonain vuonna sellainenkin proseduuri on ollut ohjelmassa.

Hyvin oli aikaa laitta pyöräkengät ja sukat, ajolasit, kypärä, juoksukengät, lippis ja peri geeliä paikalleen pyörän kohdalle ennenkuin piti alkaa pukea märkäpukua päälle. Kavereidenkin kanssa ehdittiin turista ja vessassa käydä.

Kaikki on varmaan jo paikallaan kun ehdittiin ottaa kuvakin.

Ennen uintia kävin kastautumassa. Vesi tuntui kyllä ihan raikkaalta, mutta ei liian kylmältä. Ymmärrän turvallisuussyistä tehdyn päätöksen uintimatkan lyhentämisestä, vaikka minulle olisi kyllä paljon paremmin sopinut uida se 500 m pitempi "oikea" matka.

Miehet lähtivät uimaan tasan klo 1200 ja naiset neljä minuuttia myöhemmin. Lähdin porukan oikeasta reunasta ja mielestäni parille ekalle poijulle onnistuin uimaan kutakuinkin suoraan. Maaliin oli vähän vaikeampi suunnistaa jostain syystä, ja ajauduin aavistuksen liikaa oikealle.

Hengitin koko matkan rytmissä 2-3 eli otin ilmaa vuorotellen joka toisella ja joka kolmannella vedolla. Nostin silmiä pinnalle aina kolmen vedon kohdissa, ja tämä rytmi tuntui sopivan minulle tosi hyvin. Siinä tulee suunnistettua niin usein, ettei poijua tarvitse kovinkaan paljon kuikuilla, vaan se on aina suunnilleen edessä.

Uimalakit kuivumassa saunan takana.

Tuloksista näyttää, että uintiaikani olisi ollut 14:31, mutta että ekassa vaihdossa olisi tärvääntynyt jopa 5:25. Se tuntuu kyllä melko paljolta, vaikka vähän kuivailin siinä jalkojakin kun laitoin sukat jalkaan. No mitäs siitä. Lisäys: en kyllä mitenkään ole voinut uida noin nopeasti. Olisiko niin, että se lähtöero, 4 minuuttia, olisikin lisätty ekaan vaihtoaikaan eikä uintiaikaan kuten olisi pitänyt?

Pyöräilyn alku on kamala, kun pitää heti alkuun nousta pitkä ja jyrkkä mäki. Ennen mäkeä on vain lyhyt pätkä, jolla pitää saada vielä klossitkin kiinni polkimiin. Petellä sattui tässä pieni kolari, kun katse oli hetken jaloissa ja edessä joku pysähtyi keskelle kapeaa väylää. Pieniä nirhaumia tuli, mutta suurin menetys oli maahan kaatunut puolikas pullo energiajuomaa. Molemmat kolarin osalliset pääsivät onneksi jatkamaan matkaa.

Pyöräosuus oli tutun kumpuilevaa ja sivutuulta oli jonkun verran. Heti ekan ylämäen jälkeen otin urheilujuomaa ja jatkoin juomista aina 20 minuutin välein kun kello siitä muistutti. Yritin pitää vauhtia yllä, mutta takaa tuntui lappavan porukkaa ohi ihan jatkuvalla syötöllä ekat 10 kilsaa.

Olo tuntui ihan hyvältä, ja kääntöpaikan jälkeen sain uutta virtaa kun ajattelin että nyt vaan sama pätkä takaisin. Otin pyöräilyn ehkä vähän liiankin rennosti, sillä siihen meni tänä vuonna 1:26:42, melkein neljä minuuttia enemmän kuin viime vuonna. Ja kyllä, tarkistin kääntöpaikan sijannin; ihan samassa paikassa käännyttiin kuin viime vuonna.

Toinen vaihto sentään meni nopeammin kuin viime vuonna; 1:18 (2013 2:32). Ennen kisaa ajattelin, että ainakin vaihdoista voisin vähän aikaa nipistää ja tässä toisessa vaihdossa se onneksi onnistui.

Juoksuun lähdetään samaan kammomäkeen kuin pyörälläkin, ja juoksin sen ylös. Joskus aikaisemmin olen suosiolla sen kävellyt kun en ole jaksanut juosta.

Juoksu oli samankaltaista raastoa kuin aikaisempinakin vuosina; miten ihmeessä voi ilma tuntua toisella kierroksella niin kuumalta vaikka oli jonkun verran tuultakin? Noh, siinä sitten laitoin jalkaa toisen eteen ja ajattelin seuraavaa huoltoa ja mitä siellä tekisin. 2,5 kilsan kohdalla otin  energiajuomaa 7,5 kilsan kohdalla geelin ja vettä. Peten kanssa onnistuin kerran heittämään matkan aikana yläfemmatkin, siitä sain tsemppiä.

Tulihan se maali vihdoin vastaan. Pete oli ihan pyytämättä ja yllätyksenä vastassa kameran kanssa. Esimerkillistä bloggaajan aviomiehen toimintaa taas kerran, kiitos! Juoksuaika parani viime vuodesta melkein minuutilla. Loppuaikani oli tänään 2:45:05, viime vuonna pitemmällä uinnilla kello pysähtyi aikaan 2:54:43.

Maali häämöttää. Sain ohitettua yhden miehen vain noin 100 m ennen maalia, hän juoksee tuossa takana.

En nyt tässä taida olla ihan kunniaksi #TeamElinaJouhkille kun haukon henkeä maaliintulon jälkeen.
Ainakin käsivarsinauha on mukana kuvissa!

Jääkylmän suihkun ja pienen kahvituokion jälkeen ajoimme takaisin mökille. Matkalla luin Baban lähettämän meilin, jossa oli Elinan kirje tiimiläisille. Kirjeessä oli loistouutinen: Elina pääsee tarvitsemaansa hoitoon! Toivottavasti kaikki menee hyvin ja kokeelliset lääkkeet tepsivät!

#TeamElinaJouhki-keräys on tuottanut Syöpäsäätiölle jo yli 16300 euroa, upeaa! Osallistu keräykseen ja/tai jos olet alle 40-vuotias, ryhdy hengenpelastajaksi ja rekisteröidy kantasoluluovuttajaksi. 

Kisko triathlon 2013 2:54:43

Kiskossa oli tänäkin vuonna tosi lämminhenkinen ja rento kylätunnelma, kun kisat järjestettiin jo 30. kerran peräkkäin. Minulle kisa oli  jo neljäs peräkkäinen, ja selkeä tavoite oli parantaa edellisvuotista aikaa (3:02).

Koko viikon olin katsellut sääennusteita, ja sadettahan nuo lupailivat päivä toisensa jälkeen. Ennuste näytti samalta vielä tänä aamuna, ja juuri kun olimme pakkaamassa autoa, alkoi sataa täällä Espoossa. Olin eilen ostanut meille kaikille kertakäyttösadetakit, mutta niille ei onneksi Kiskossa ollutkaan tarvetta. Siellä ei nimittäin satanut koko päivänä, vaikka pilvistä olikin. Lämpötila taisi olla seitsemäntoista hujakoilla. Täydellinen kisasää.

Ennen lähtöä ehdimme laittaa kamppeet valmiiksi, tavata tuttuja ja ostaa Atelle uuden märkäpuvun. Vanha on käynyt hartioista pieneksi. Houkuttelimme hänet käyttämään uutta jo tänään kisassa, ja hyvin se meni, vaikkei kisoissa mitään uusia, ennalta testaamattomia juttuja yleensä kannattaisi tehdäkään.

Ennen.

Lähdöt oli porrastettu kolmeen: tasan klo 1200 lähtivät matkaan perusmatkan miehet, kaksi minuuttia myöhemmin sprintin koko porukka ja 1204 perusmatkan naiset. Sain uitua melkein soolouinnin, vain alussa tuli pientä kontaktia. Uin matkavauhtia, ja ihan hyvin tuntui kulkevan. Unohdin ottaa kellon pois ennen märkäpuvun riisumista, ja pienoisella repimisellä sain märkäpuvun pois päältä. Uintiin ja ensimmäiseen vaihtoon meni aikaa 31:37.

Pyörä alkoi tosi kovalla ylämäellä, jonka otin rauhallisesti. En halunnut poltella tulitikkuja heti alkumatkasta, ja siinä minut ohittikin ainakin pari pyöräilijää (jotka ohitin seuraavassa alamäessä). Unohdin nollata pyörän mittarin, enkä saa ladattua mittarista tietoja koneelle, joten en tiedä pyörälenkin keskinopeutta. 1:22:14 siinä kuitenkin meni. Reitti oli tosi mukava, ajettiin 186-tietä Saloon suuntaan parikymmentä kilsaa ja sitten takaisin. Nousuja ja laskuja oli paljon, mutta ei mitään kammomäkiä kuitenkaan. Syke tuntui pysyvän hyvin aisoissa, ja nyt tuntuu että olisin voinut ajaa vähän kovempaakin. Siinä ajellessa mietin kuitenkin juoksua, ja sitä kuinka monta minuuttia siinä voin menettää, jos ajan pyöräosuuden liian kovaa. Omakohtaista kokemusta siitä on edellisvuosilta.

Pyörällä minulla oli kaksi 0,75 litran pulloa urheilujuomaa, ja join melkein kaiken. Pari desiä jäi toisen pullon pohjalle. Pullo tunnissa oli tässä kelissä minulle sopiva tahti, vähän kuumemmassa olisi voinut mennä vähän enemmänkin juomaa.

Toiseen vaihtoon vierähti 2:32. En oikein muista, mitä kaikkea siinä sitten sähläsin, mutta aika monet kanssasisaret näyttävät tulosten perusteella selvinneen samoista hommista minuuttia nopeammin. Juoksuosuus alkoi samalla kovalla nousulla kuin pyöräkin, mutta jaksoin juosta sen ylös. Kahden ja puolen kilsan päässä oli kääntöpaikka, ja vähän ennen sitä otin takataskusta GU espresso love -geelin ja pusersin sen suuhun. Siinä on aika mukavasti kofeiinia ja ajattelin sen voimin jaksavani juosta loppuun saakka samaa vähän alle kuuden kilsan km-vauhtia. Kääntöpaikalla otin vain mukin vettä, ja kävelin ne muutamat askeleet joita sen juomiseen meni. Viiden ja seitsemän ja puolen kilsan kohdalla otin taas mukilliset vettä.

Oli kiva juosta, mihinkään ei sattunut. Vähän tietysti hengästytti. Viiden kilsan kohdalla huomasin, että aikaa oli mennyt alle puoli tuntia eli saattaisin hyvinkin saada koko lenkin juostua tavoiteaikaan eli alle tuntiin. Ihan samanlaista rynnistystä takaa ohi ei tullut kuin Sääksissä, ja juoksun loppuaika oli ilahduttavat 58:19.

Melkein maalissa. Ja molemmat jalat yhtä aikaa ilmassa!

Loppuaikani oli 2:54:43 ja sillä olin tänään 25./59 eli hieman puolen välin paremmalla puolella. Kolmessa vuodessa on loppuaikaani Kiskossa tullut melkein puolen tunnin parannus, viime vuoden ajasta sain lohkaistua vajaat kahdeksan minuuttia! Tänään oli minulle hyvät olosuhteet, kun ei ollut liian kuuma. Tietysti triathlon-pyörästäkin saa etua, aikaisempina vuosina olen ajellut maantiepyörällä. Pyörä toimi kyllä hienosti, oli helppo ajaa. Satulaa laskettiin keskiviikkona puoli senttiä, ja se varmaan vaikutti asiaan. Uusi satula olisi kiva, parinkymmenen kilsan jälkeen tuli ikävä kunnon pyöräilyhousuja ja niiden kisa-asua parempia pehmusteita.

Mahtava fiilis maalissa.

Maalissa odottivat omat pojat eli Pete ja Atte. Heilläkin kisa oli mennyt kivasti, Peten loppuaika oli 2:37:20, sijoitus 87., Aten aika 2:46:39 ja sillä hän oli sijalla 146. Miehiä oli kisassa yhteensä 220.

Jälkeen.

Kisan jälkeen tarjolla oli jääkylmä suihku ja buffetin antimia. Olin kisan jälkeen niin onnellinen ja tyytyväinen, että autossa kotimatkalla muistin huokailla sitä ääneen monta kertaa. Kiitos kaikille kanssakisaajille, kannustajille ja toimitsijoille ainutlaatuisesta, mukaansatempaavasta kisatunnelmasta!

Neljäs kerta toden sanoo

Vielä viikko töitä, ja sitten alkaa neljän viikon kesäloma. Mitään matkoja ei ole varattuna (paitsi Kalmarin reissu elokuussa), mutta pieni kaupunkiloma on vielä mietinnässä. Suurimman osan ajasta viettänemme mökillä perheen kesken. Tai no lapsethan eivät siellä enää niin kovin hyvin viihdy, ainakaan ilman kavereita. Sitä vähän harmittelen, ettei siskoni tyttärineen pääse tänä kesänä Suomeen.

Ensi lauantaina osallistun taas Kiskon perusmatkalle, nyt neljättä vuotta peräkkäin. Vuonna 2010 olin siellä ensimmäistä kertaa, alla ihkauusi maantiepyörä. Seuraavana vuonna Petekin oli jo viivalla, mutta joutui keskeyttämään kammen irrottua pyörästä. Viime vuonna opin, että hanskojen pukemiseen menee ihan tuhottomasti aikaa. Kiskossa on aina ollut mukavan lämmin, joskus jopa tukalan kuuma. Saa nähdä, millainen keli on tänä vuonna! Lämpimältä näyttää ainakin vielä ennusteissa.

Tavoitteitakin olen mielessäni pyöritellyt. Tämän vuoden kisassa olisi kiva juosta se kymppi alle tuntiin ja päästä maaliin alle kolmessa tunnissa. Pyörälle aion ottaa pari pulloa urheilujuomaa, vaihtoalueelle pullon vettä. Yritän nyt myös muistaa ottaa sen geelin ennen juoksuosuutta ja toisen taskuun. Pyöräosuus on taas vähän erilainen kuin viime vuonna, ajellaan Saloon päin parikymmentä kilsaa ja sitten takaisin. Rullaavaa pientä ylä- ja alamäkeä on ainakin se alkupätkä, jota olen ajanut. Asfalttikin taitaa olla ihan ok kunnossa.

Yhden muutoksen pyörään aion vielä tehdä ennen lauantaita, sillä satulani taitaa olla vähän liian korkealla. Kun juttelin Jupiksen kanssa ajoasennon parantamisesta, hän muisti, että satulatolppani on nyt niin alhaalla kuin mahdollista. Kokeilin joskus Jupiksen yhtä satulaa, ja siinä yhteydessä sitä asentoa vähän mallailtiin ja aavistuksen korkeaksi arveltiin. En kuitenkaan silloin alkanut mihinkään toimiin satulatolpan lyhentämiseksi. Nyt olisi varmaan hyvä aika kokeilla matalammalla istumista. Toivottavasti ehdimme sahailuhommiin vielä ennen lauantaita.

Tänään kävin lyhyellä lenkillä, huomenna on pyörätreeni ja torstaina lyhyt avovesiuinti. Todennäköisesti uimme Kuusiksella, kun siellä on illalla jaossa seuran kisa-asuja. Ehditäänpähän kokeilla niitä ainakin uinnissa ennen tosikoitosta lauantaina.

Suunnon mittari on kiva mutta iso.