Pääsiäisen pyöräblokki

Naurahdin, kun näin pääsiäisen treenikalenterin: yhteensä 12 tuntia pyöräilyä, kolme tuntia per päivä. Välillä vähän rauhallisempaa ja sitten taas kovempaa peekoota.

No mikäs siinä, olemme olleet Peten kanssa mökillä kahdestaan. Täällä riittää reittivaihtoehtoja, ja joka päivä olen ajanut eri lenkin. Parasta taisi olla se, kun eilen sunnuntaina ajoimme Fiskarsiin kahville ja pullalle. Miinuspisteitä puolestaan ropisee Varsinais-Suomen ja Uudenmaankin teiden päällysteille, jotka ovat paikka paikoin jo ihan vaarallisen huonossa kunnossa: reikiä, raitoja ja romahtaneita reunoja riittää.

Fiskarissa tarkeni juoda kahvit terassilla.

Kelit ovat olleet niin kesäiset, että pari lenkkiä ajoin shortseissa. Ihan kuin kesällä! Lähtiessä lämpöasteita on ollut viileimmillään kahdeksan, tänään 14. Tosin ihan aamun aikaisimpina (ja kylmimpinä) tunteina emme vielä ole tunteneet vetoa maantielle.

Kävin reilu viikko sitten bike fitissä Larun pyörässä. Vähän kaikenlaista säädettiin ja asento tuntuu nyt tällä kokemuksella aika hyvältä. Se on jo hyvä merkki, että saan selän suoraksi heti lenkin jälkeen. Tehoja tuntuu tulevan aikaisempaa helpommin ja tilaakin tuntuu olevan enemmän.

Vähän harkitsin jo uusien kiekkojenkin hankintaa, mutta sitten hoksasin, että jos ostan parin vuoden kuluessa uuden pyörän, haluan siihen varmaankin levyjarrut, eivätkä nyt ostetut vanteet sitten enää sopisikaan uuteen pyörään. Se idea jäi sitten siihen. Samalla pyörällä olen ajanut vuodesta 2012, vanteet taisin ostaa käytettynä pari vuotta myöhemmin. Eiköhän niillä vielä jonkun matkaa ajella - ainakin nyt siis tuleva kausi.

Bike fitin lisäksi tein myös toisen investoinnin, nimittäin uudet ajolasit. Minulla on ollut silmälasit jo nelisenkymmentä vuotta, enkä huonon kyynelnesteen vuoksi voi lainkaan käyttää piilolinssejä. Tarvitsen siis myös ajolaseihin vahvuudet. Kuusi-seitsemän vuotta ajelin ajolaseilla, joiden sisäpuolella on toiset pienet linssit, ns. adapterit voimakkuuksilla. Jo viime kesänä huomasin, etten näe niillä enää kovin tarkasti, ja noin kuukausi sitten kävin luotto-optikollani kyselemässä vaihtoehtoja. Tilasin sellaiset Rudy Projectin lasit, joissa voimakkuudet on hiottu suoraan linsseihin. Sain ne viime viikolla, ja hyvin tuntuvat toimivan. Linssit ovat tietysti vähän paksummat kuin normaalisti, mutta kyllä niiden kanssa pärjää. Uusilla laseilla näen helpommin terävästi myös taakse vilkaistessani, siinä oli adapterimallin kanssa välillä vähän toivomisen varaa.

Meillä on Peten kanssa hyvä uusi tapa suhtautua puutarha- ja miksei muihinkin hommiin: tehdään ne tunnin - puolentoista purskeissa. Mökin rakentamisen ajoilta on mielen perälle jäänyt ajatus, että puutarhahommiin menee helposti koko päivä tai useampikin. Nyt innostamme toinen toistamme tekemään hommia niin, että sovimme jo etukäteen kauanko asialle aikaa varataan. Eilen saimme reilussa puolessatoista tunnissa raivattua esiin mökille johtavan liuskekivipolun ja kaadoimme pari pientä kuusta ja mäntyä juhannusruusujen tieltä. Asiaa oli toki suunniteltu jo useampi vuosi.

Puutarhahommissa.

Kisaviikko

Tallinnan Ironman-kisa on jo ensi lauantaina, joten nyt on sitten kisaviikko. Treenit on nyt jo melkein tehty, mutta muuta mietittävää ja järjestettävää tietysti riittää: kisasää, pakkaaminen, matka Tallinnaan, tankkaus.

Tallinnan kisan Athlete Guide ilmestyi vasta viime lauantaina. Aikaisempien kisojen lehtiset ovat ilmestyneet sen verran aikaisin, että niiden tupsahtaessa sähköpostiin on aina vähän pelästynyt että onko se kisa tosiaan noin pian. Nyt puolestaan ehti jo miettiä, että onko järjestelyissä jotain auki vielä viime metreillä, kun oppaan julkaisu vain siirtyi ja siirtyi.

Launtain sääennuste lauantaina on muuttunut päivä päivältä ja tarkentuu tietysti viikon edetessä. Tulossa on varmasti lämmin päivä, mahdollisesti myös sadetta. Lämpötilaennuste näyttää nyt onneksi olevan jo hienoisessa laskusuunnassa. Onneksi tässä ollaan nyt jo monta viikkoa ehditty tottua näihin hellekeleihin. Sinilevä mietityttää sekin, mutta sillekään ei itse voi mitään. Kannattaa siis keskittyä asioihin, joihin voi.

Olen tässä koko kesän aikana miettinyt, että pitäisikö hankkia uusi märkäpuku vai ei. Painoa on tullut sen verran lisää, että vanha puku kiristää eikä uinti tunnu normaalin hyvältä. Viime viikolla lopulta päätin, että jo riittää liian pieneen pukuun ahtautuminen ja on aika hankkia uusi. Haluamaani mallia ja kokoa ei ollut TriathlonCornerin hyllyssä, mutta se tilattiin ja sain oikeankokoisen lainapuvun käytöön siihen saakka, kunnes oma tulee. Lainapuvulla olen jo kerran uinutkin, ja se tuntuu oikein hyvältä. Jos ei oma puku tule tässä ihan lähipäivinä, uin lainapuvulla myös Tallinnassa.

Lisää kuvateksti

Vaihdoimme Peten kanssa triathlonseuraa vuodenvaihteessa, ja nyt sopivasti ennen kisaa sain uuden seuran, TriDiet Conquerin (TDC), kaksiosaisen kisa-asun. Sitä olen nyt vähän ajanut sisään, ja ihan hyvältä se tuntuu. Ensimmäistä kertaa minulla on kisa-asussa lyhyet hihat. Testasin pukua myös märkkärin alla, eivätkä hihat onneksi haitanneet uintia.

Muut kamppeet (sykemittari, lasit, pyörä, kengät, lippis ym.) ovat jo käytössä marinoituja luottojuttuja. Toivottavasti niiden suhteen ei tule yllätyksiä itse kisassakaan, edes rengasrikkoja.

Eilen sunnuntaina oli viimeinen pitempi pyörälenkki ennen kisaa. Ajoin Peten ja poikamme peesissä Sammattin saakka, minkä jälkeen jättäydyin kyydistä varmistaakseni, että lenkistä tulee minullekin varmasti ohjelman mukainen eli rento. Pojat odottelivat minua Fiskarsissa, ja menimme yhdessä kakkukahveille.

TDC:n pyöräasu erottuu asfaltista.

Jotain pientä pulmaakin on: vasemman jalan pohje on vähän kipeä. Yritän tässä alkuviikosta hoidattaa sitä hieman ja sitten vain toivotaan parasta. Uinnissa ja pyöräilyssä se ei haittaa, mutta juoksussa mahdollisesti. Täytyy vaan sitten uida ja pyöräillä sen verran vauhdikkaasti, että ehtii vaikka tarvittaessa kävellä maaliin ennen puoltayötä. 

Keskiviikkona ja torstaina tankkaamme juomalla pari pulloa Vitargolla terästettyä vettä ja ottamalla lisänatriumia. Joistain toisista tankkausjauheista on aikaisemmin mennyt vatsa sekaisin, mutta Vitargo tuntuu onneksi sopivan. 

Taidan tästä alkaakin tehdä kisasuunnitelmaa ja muistilistaa mukaan otettavista asioista. Lahteen lähtiessämme pakotin Peten lukemaan listani, ja aika pian hän huomasi unohtaneensa pakata pyöräkengät. Ei se siis ihan turhaa hommaa ole se listojen tekeminen!

Lomarutiineja

Nyt kun lomailen jo toista viikkoa, on elo mukavasti loksahtanut kohdalleen. Suurimman osan ajasta olemme viettäneet mökillä kahdestaan. Tässä muutama kiva lomarutiini, johon olen jo alkanut mukavasti tottua.

Aamuinen pulahdus järveen. Ei varsinaista uintireeniä, mutta vähän scullingia ja varsinkin kellumista ennen aamiaista.

Laiturin päässä lämmintä vettä. Ainakaan toistaiseksi ei sinilevää.

Hesari. Mahdollisuuksien mukaan ollaan käännetty lehti tänne mökille ja aamulla käyty hakemassa se kilometrin päässä olevasta postilaatikosta. Onni on varhaiskanto myös mökkipaikkakunnalla. Koska tilapäinen osoitteenmuutos pitää tehdä kerrallaan vähintään kolmeksi päiväksi, eikä meillä aina ole niin tarkkoja lomasuunnitelmia, muutamana aamuna on pitänyt tyytyä verkkolehteen.

Päivän treeni. Enimmäkseen ollaan pyöräilty tai juostu tai molempia, ja useimmiten olemme aloittaneet pyöräilyt Kasvihuoneilmiön pihasta. Pete on nyt viime aikoina pikkuhiljaa alkanut lämmetä myös sille, että voisimme ajaa autolla jonnekin vähän pitemmällekin, jotta pääsisimme ajelemaan uusille teille. Esimerkiksi Mathildedal vaikuttaisi kiinnostavalta kohteelta, mutta on pikkuisen liian kaukana meidän mökiltä eli lähemmäksi pitäisi ajaa autolla.

Lähdön hetki.

Lähiruoka. Tai no ainakin perunat. Lehdenhakumatkan varrella on onneksi ihana paikka, josta voi ostaa uusia, vastanostettuja perunoita. Ihan parhaita.

Lepäily. Lomalla minun piti vähentää somen käyttöä, mutta ainakin vielä notkun kännykällä ihan yhtä pitkään kuin arkenakin. Väsyneenä on vaan niin helppo silmäillä uutisia ja somepäivityksiä kännykästä.

Huomenna elämään tulee ainakin kolmeksi päiväksi vähän uusia rutiineja, kun lähdemme kiertämään Saariston rengastietä pyörillä. Se on sellainen reissu, josta olemme puhuneet jo muutamien vuosien ajan ja ihan vasta hoksasimme, että nythän meillä molemmilla on tuollaiseen reissuun sopivat pyörätkin. Lähdemme ajamaan Kaarinasta, ja yösijat olemme varanneet Korppoosta ja Kustavista.

Tarkoitus on lähteä ajamaan mahdollisimman vähillä varusteilla. Meillä on molemmilla tankolaukut, ja tänään illalla selviää, miten kaikki tavarat niihin mahtuvat. Ainakaan millekään turhalle ei ole tilaa.

Matkasunnitelman tekoa.

MItä uutta?

Calellan pyöräleirin jälkeen päästiin täällä kotimaassakin suoraan ajelemaan lyhyissä hihoissa ja lahkeissa. Mökille lähteminen on nyt niin paljon helpompaa, kun ei tarvitse pakata mukaan ihan kaikkia pyöräilyvaatteita vaan vähempikin riittää. Nyt ei edes viikonlopun aikana tule pesukone täyteen, kun keväällä siihen riitti yksi pitempi pyörälenkki.

Lenkille lähdössä.

Pete hankki pyöräänsä uudet Mavicin tubeless-vanteet ja on niihin niin tyytyväinen, että minäkin olen jo alkanut haaveilla uusista vanteista. Ostin omat Zippini jo monta vuotta sitten käytettynä ja jos tuo tubeless-innostus puolisolla pysyy, voisin minäkin vaihtaa sellaisiin. Niillä voi ajaa alemmilla rengaspaineilla kuin avokiekoilla, ja jos matka katkeaa puhkeamisen vuoksi, sisään voi laittaa sisurin kuten avokiekoissakin. Täältä löytyy enemmän plussia ja miinuksia.

Facebookissa on nyt viime viikkoina tullut vastaan todella monta pyöräkolarijuttua. Täytyy vaan yrittää olla tarkkana liikenteessä ja toivoa, että vaikka me kaikki teemme liikenteessä virheitä, yksikään niistä ei johtaisi törmäykseen. Kieltämättä tänäänkin lenkille lähtiessä oli fiilis vähän sellainen "ettei vaan nyt sattuis mitään". Eikä onneksi sattunut minulle eikä Petelle, vaikka yhteensä ajettiin yli kahdeksan tuntia.

Tällaisissa maisemissa ajoin tänään.

Vähän myöhemmin kuin moni muu kävin ekaa kertaa avovedessä vasta reilu viikko sitten mökillä. Koska painoa on nyt monta kiloa enemmän kuin viime vuonna, märkäpuku on kyllä melko tiukan tuntuinen. Yritän nyt sinnitellä sen kanssa kuitenkin vielä tämän kesän. Kuusiksellakin kävin uimassa viime viikolla. Siellä olen nyt viime aikoina ostanut saunalipun ja vaihtanut uikkarin ja märkäpuvun päälle pukuhuoneessa. On ollut kiva käydä myös suihkussa heti uinnin jälkeen.

Tehtiin terassilla tilaa pyörille.

Treenit ovat kulkeneet ihan mukavasti, paitsi juoksu. Se ei suju nyt ollenkaan. Olen nyt jo useamman kuukauden käyttänyt melkein pelkästään Vivo Barefoot -kenkiä, ja ehkä senkin takia havahduin yhdellä lenkillä siihen, että Hoka-lenkkareissanihan on tosi huono juoksutuntuma. Ostin tilalle Feet Distance -lenkkarit, ja niillä juoksu tuntuu paljon paremmalta, mutta ei valitettavasti ainakaan vielä ole paljonkaan vauhdikkaampaa.

Huonosti menneen juoksutreenin jälkeen harmitti.

Paino on nyt pysytellyt samassa jo monta kuukautta. Vaikka olisikin kiva olla vähän kevyempi, en halua lähteä mihinkään kalorivajejuttuihin, kun treenitunteja on melko paljon ja haluan tehdä ne mahdollisimman hyvin. Senkin tiedän, että minulla se kalorivajejuttu ei toimi ainakaan pitemmän päälle, vaan sitten tulee väsy.

Pääsiäisen pyöräilyt ja yksi jalkautuminen

Meillä oli pääsiäisen pyhinä tavoitteena ajaa pieni pyöräblokki: 3 tuntia joka päivä. Kaksi ekaa päivää menikin kivasti, kun tutustuimme ensin yhdessä ja sitten itseksemme Kettulan ja Sammatin hiekkateihin.





Minulla on nyt vähän probleemia GT Grade -pyöräni kanssa, sillä ketju tuppaa putoamaan takapakan ja pinnojen väliin vähän liiankin helposti. Eilisellä lenkillä olin ehtinyt ajaa reilut 10 kilsaa, kun ketju putosi. Sain sen nostettua takaisin pienimmälle rattaalle, mutta heti kun polkaisin alamäkeen, se putosi taas. Tällä kertaa se meni niin syvälle takapakan taakse, etten kovasta yrityksestä huolimatta saanut sitä tongittua takaisin rattaalle. Alkoi vähän jo kyllästyttää koko touhu.

Koska matkaa mökille oli reilu kymppi, ajattelin käveleväni sen tunnissa. Ehdin jo miettiä, että ehkä mökille päästyäni kävisin vielä juoksemassa, jotta saisin kolme tuntia treeniä täyteen. Taksia en halunnut tilata, koska pyörä oli niin likainen, ettei kukaan ottaisi sitä kyytiin. En myöskään innostunut ajatuksesta jättää pyörää metsään ja lähteä hakemaan sitä myöhemmin autolla. Petelle en soittanut, kun en tiennyt, mihin suuntaan hän mahdollisesti oli lähtenyt ajamaan. En ollut edes varma, olisiko hänellä puhelimessa äänet päällä ja kuulisiko hän sitä. Itsekseni päätin siis pärjätä ja lähdin taluttamaan pyörää.

Aika nopeasti kävelyvauhti osoittautua melko paljon hitaammaksi. Pyörää piti osittain kantaa, koska takarengas ei pyörinyt lainkaan. Polkimet iskivät pohkeet mustelmille kunnes keksin, että kätevin tapa viedä pyörää eteenpäin on nostaa takapyörä ilmaan ja työntää sieltä ja samalla tarpeen tullen ohjata toisella kädellä satulasta. Jäisissä kohdissa laskin takarenkaankin maahan ja työnsin pyörää. Sen nastat tekivät nättiä viivaa jäähän.

Mutta niin sitä vaan kilometri kerrallaan olin lähempänä mökkiä. Kun matkaa oli vain parisataa metriä ja aikaa kulunut noin kaksi tuntia ja vartti, Pete ajoi minut kiinni. Siinä oli tunteet pinnassa hetken aikaa. Väsytti, harmitti ja vähän itkettikin. Hän tietysti onnistui saamaan sen ketjunkin irti ja taas paikalleen. En aja sillä pyörällä metriäkään, ennen kuin takavaihtaja on säädetty varmasti oikein ja tämä ongelma kunnolla selätetty.

Tänään ei ajettu, koska aamuyön aikana oli tullut kymmenisen senttiä lunta ja koko päivän pyrytti lisää. Auton saaminen parkkipaikalta tielle kesti tunnin, vähän pitempään kuin kotimatka siitä eteenpäin.

Kun melkein meni hermo

Jo muutaman vuoden ajan olemme viettäneet uutta vuotta mökillä, niin nytkin. Ohjelmassa on pyöräilyä, syömistä ja nukkumista - ihan perustarpeiden tyydyttämistä siis. Pyörät kuljetimme mukana kattotelineissä, jotka ovat nyt ensimmäistä kertaa katolla myös talvella.

Täällä Suomusjärven kieppeillä on jonkin verran luntakin, ainakin enemmän kuin lähtiessä Espoossa. Eilen ajoin kahden tunnin lenkin, tänään kolmen. Huomenna on tavoitteeksi merkitty 3-4 tuntia.

Aurinkokin näyttäytyi pilviverhon takaa.

Eilen lenkin jälkeen laitoin pyörän nojalleen mökin seinää vasten ja lähdin kävelemään ovelle. Alkoi olla jo kylmä varpaista ja ehkä vähän jo sormistakin, ja ehdin jo ajatella lämpimiä ajatuksia päällä olevasta saunasta. Kun huomasin, että ovi oli lukossa, alkoi mieliala tummua. Luulin meidän sopineen, että auton ovet laitetaan lukkoon ja mökin ovi jätetään auki. No ei oltu jätetty. Kaikki kolme ovea mökkiin oli kiinni, tsekkasin kahdesti.

Eipä siinä auttanut muu kuin kävellä ympyrää 40 minuuttia, kunnes Pete tuli omalta vähän pitemmältä lenkiltään. Väärinymmärrys oli syynä tuohon onnettomaan tilanteeseen, eihän siitä voinut (kovin kauaa) olla vihainen. Onneksi pysyin kuitenkin sen verran lämpimänä, etten tullut kipeäksi. Olin kuitenkin ehtinyt jo miettiä, että mihin aikaan hälytän jomman kumman lapsista paikalle avaamaan ovet. Olisivat puolestani voineet tulla paikalle vaikka taksilla.

Tänään viestimme täsmällisemmin avaimista ja niiden tarpeesta, kun lähdimme samaa matkaa ajamaan vähän pitempää lenkkiä. Täällä päin riittää kivoja hiekkateitä, ja halusin Suomi100-hengessä ajaa Kekkosentietä. Sen varrella oli kesämökit aikanaan Urho Kekkosella ja myös Ahti Karjalaisella. Kekkosentien toinen pää on Suomusjärveltä Kiskoon vievän tien varrella, ja kesäisin olen ajanut sen risteyksen ohi useasti. Koska se on hiekkapäällysteinen, se ei ole tempopyörällä ajettavaan reitistöön päässyt.

Mäkisen Kekkosentien alku. 

Kivan monikäyttöiseltä vaikuttaa tuo uusi GT Grade -pyörä. Nastarenkailla sillä on kiva ajella niin lumisia metsäteitä kuin vähän paremminkin talvikunnossa pidettyjä asfalttiteitä. Meidän mökin ympäristössä ammutaan ilmeisesti aika innokkaasti hirviä, ja niinpä melkein kaikilla pienemmilläkin metsäteillä on autojen renkaiden urat, joissa voi yrittää pysytellä pystyssä.

Metsätien pätkää.

Tänään menin nurin yhdessä tutussa alamäessä, jossa jokunen vuosi sitten lensin hankeen hiihtoretkellä. Ketjukin lipashti siinä paikoiltaan, ja hanskat kädessä sain sen laitettua takaisin. En vain muistanut sitten enää varoa sohimasta niillä likaisilla hanskoilla keltaisen pyöräilytakin selkätaskuista avaimia ja kännykkää. Saa nähdä, miten ketjurasva lähtee 40 asteen pesussa.



Hyvää uutta vuotta!

Pojan kanssa

Harvoin pääsen poikani kanssa pyöräilemään, mutta tänään siihen tarjoutui mahdollisuus, kun hän lähti kanssamme mökille laituria nostamaan. 

Lähdin eilen töistä ajoissa ja kävin vielä salillakin ennen mökille lähtöä. Peten ja poikamme kanssa oli sovittu treffit Mankkaan K-suppariin, ja sieltä sitten kauppareissun jälkeen lähdettiin mökille ajelemaan.

Olin mennyt salille pyörällä, ja ennen kauppareissua nostettiin munkin uusi gravelpyörä auton katolle pojan maastopyörän viereen. Olin vasta ihan vähän aikaa ehtinyt hermoilla, että unohdan sen sinne salin pihaan parkkiin.

Illalla oli satanut pari senttiä lunta, ja maisema oli todella nätti. Harmiksemme meiltä on nyt melkein kaikista ulkovaloista lamppu palanut, mutta tutuissa paikoissa nyt pystyy etenemään melkein pilkkopimeässäkin. 

Lenkille lähdettiin vasta vähän ennen puolta päivää, kun kaikkia nukutti yllättävän pitkään. Ajoimme pari tuntia hiekkateitä, kierrettiin Lahnajärvikin. Minulla oli nastarenkaat, pojalla ei, mutta hyvin pysyttiin pystyssä molemmat. Välillä oli jäistä, toisinaan taas aika rapaista. Pari hirvestysporukkaakin nähtiin, onneksi mentiin tällä kertaa vain teitä pitkin, eikä lähdetty poluille seikkailemaan metsästäjien ja saaliidensa väliin.

Kokeilin nyt ensimmäistä kertaa sellaisia ladattavia akkukäyttöisiä pohjallisia, ja jalat pysyivät kyllä lämpöisinä. Ehkä jotkut neopreenisuojat pyöräilykenkien päälle, ainakin varpaille, olisivat tätä kylmemmillä keleillä tarpeen. 

Lenkin jälkeen oli edessä se varsinainen syy mökkireissuun, nimittäin laiturin nostaminen onneksi vielä sulasta järvestä. Kolmistaan saimme sen tehtyä vajaassa tunnissa. Sen jälkeen olikin kaikilla jo varpaat ja sormet ihan jäässä. Kukaan ei onneksi pudonnut järveen, vaikka käsiä ja jalkateriä kastuikin. Ei kuitenkaan minulta!

Saunassa tuli mieleen, että voisi olla ihan hyvä idea tuoda maastopyörä vakituisesti tänne mökille, niin ei tarvitsisi niin usein kuljetella pyörää katolla ja  kotivarastoon tulisi lisää tilaa. Ehkä en siis myykään sitä, vaan ylennän mökkipyöräksi. 

Mökkiviikonloppu

Tänä viikonloppuna saimme aikaiseksi lähteä mökille heti perjantaina töiden jälkeen, vaikka viikonlopuksi olikin luvattu sadetta lähes tauotta. Jo työpäivän aikana alkoi ajatus saunasta ja järviuinnista hiipiä mieleen, ja se riitti motivaatioksi pakkaamiseen. 

Otin mukaan maastopyörän, kun huomenna on ohjelmassa kolmen tunnin pyörälenkki. Pukeutuminen tuottaa hieman päänvaivaa, kun sateessa voi helposti tulla kylmä. Ehkä maastossa pysyy kuitenkin lämpimämpänä kuin maantiellä, siksi siis maastopyörä. Minulla ei ole mitään varsinaisia sadevaatteita pyöräilyyn, mutta luotan siihen, että liikkeessä pysyy lämpimänä.

Sateella treenaamista harjoittelin jo toissa päivänä, kun juoksin töistä kotiin. Vähän pitempää reittiä kun juoksee, voi tuolla matkalla kaksikin tuntia tuhrata. Vettä oli mukana juoksuliivissä ja geeliä nappasin puolen tunnin välein. Ihan koko aikaa ei satanut, mutta melkein. Onneksi oli pitkät hihat ja lahkeet sekä juoksulippa, jotta lasit pysyivät sentään melkein kuivina.

Edellisenä päivänä juostut tonnin vedot tuntuivat vielä lihaksissa, ja kotona olinkin sitten tosi iloinen siitä, että palautusjuoma oli valmiina odottamassa alakerrassa ja että sain suihkun ja päivällisen jälkeen lojua loppuillan sohvalla.

Juoksun aikana ehdin kuunnella aika monta podcastia. Kuuntelen niitä aika usein myös aamuisin työmatkoilla. Puhelin ei onneksi kastunut juomaliivin vetoketjullisessa taskussa. Tai ainakin se edelleen toimii.

Tänäänkin tulee vettä, ja tässä nyt parhaillaan pohditaan aktiivisesti sitä, mikä olisi paras hetki lähteä tunnin (tai Peten tapauksessa kolmen) juoksulenkille. 

Viikonlopun jumpat ja uusi seura

Perjantaina teimme Peten kanssa pikavisiitin mökille. Kuusi vuotta sitten paikalle siirretty aitta tuli samalla lopputarkastettua. Homma oli jostain syystä jäänyt tekemättä, mutta nyt on nimet siinäkin paperissa.

Samalla saimme kuin saimmekin soutuveneen nostettua järvestä. Veneeseen oli tietysti satanut viikkotolkulla ja vedet jäätyneet sinne pohjalle, mutta pikku hiljaa hivuttamalla se sieltä kuitenkin nousi kuivalle maalla. Yhden käden sormilla on laskettavissa viime kesän soutelukerrat, mutta onhan se vene ihan kiva olemassa.

Soutuvene ennen nosto-operaatiota.

Laiturin jätimme järveen, kun rakennustarkastaja sanoi aina jättävänsä omansakin talveksi veteen. Ponttoonitkin ovat kuulemma hyvin kestäneet. Ensi keväänä se sitten nähdään!

Laituri jäi tähän.

Koska mökillä ei tähän vuodenaikaan ole juurikaan tekemistä, tulimme kotiin vielä perjantai-iltana. Suunnitelmissa oli nimittäin päästä hiihtämään. Kello laitettiin lauantai-aamuksi soimaan, ja vähän ennen yhdeksää lähdimme liikkeelle. Pete hiihti Oittaalta Solvallaan, ja minä Pirttimäen lenkin. Keli oli kiva, ja aikainen lähtö hyvä idea, koska paluureissulla vastaantulijoita oli jo aika paljon ja laduilla siis jopa ihan ruuhkaa.

Sunnuntainakin hiihdeltiin. Tuolloin reittinä oli lauantaina hiihtämäni lenkki, mutta vastapäivään. Pitkästä aikaa hiihdimme yhdessä. Ladut olivat jo vähän kuluneemmat, mutta edelleen ihan ok kunnossa. Ostimme viime talvena meille molemmille uudet skinisukset, ja ne luistivat ja pitivät taas ihan mainiosti. Muuta ei tarvitse kuin vähän luistovoidetta pohjaan. Huoltotiimini päällikkö kertoi, että voitelu on nyt paljon helpompaa, kun ei tarvitse pitovoiteen kanssa tuhrailla.

Maltoin pysähtyä kuvaamaan.

Sunnuntai-iltana kävimme taas pitkästä aikaa samassa uintitreenissä Peten kanssa. Viimeksi olemme uineet samalla ohjatulla vuorolla vuosia sitten Helsinki Triathlonin vuorolla Malmilla.  Tämä uusi uinti on TriahtlonSuomen järjestämä ja suunnattu kokeneemmille uimareille. Sattumalta sen valmentaja on sama kuin aikanaan Malmilla ja Pirkkolassa, Krista Terämaa. Eilen oli oikein sellainen ihana deja vu -fiilis, kun pääsin hänen ohjauksessaan pitkästä aikaa uimaan mm. hengitysdrillejä. Uinnit jatkuvat huhtikuun loppuun saakka, joten kevään ohjelma on sunnuntai-iltojen osalta nyt lukkoonlyöty.

Vaihdoin tässä samassa yhteydessä myös tri-seuraa. Mitään suurempaa merkitystä seuralle ei minulla ole, vaikka toki Heltristä eroaminen reilun kuuden vuoden ja yhden hallituskaudenkin jälkeen vähän haikealta tuntui. Tärkein juttu minulle ohjatun uintivuoron lisäksi on se, että saan seuran kautta Triathlonliiton kilpailulisenssin, niin ei tarvitse sitten ulkomaillakaan maksella päivälisenssiä. Seurojen vuosimaksuissa on huikea ero; Helsinki Triathlonilla 90 ja TriathlonSuomella 20 euroa.

Ajelua

Pikkuhiljaa olen palailemassa treeniä muistuttavan toiminnan pariin. Viikonloppu meni aika kivasti maastopyöräilyn merkeissä.

Lauantaina kävimme Peten kanssa Fiskars Village Trail Centerin avajaisissa. Siellä on nyt auki kuusi maastopyöräreittiä, on helppoa ja vaikeampaakin. Reittejä on nyt noin 30 kilometriä, ja ensi vuoden aikana niiden määrä tulee kaksinkertaistumaan. Kannattaa tykätä Trail Centeristä Facebookissa! Paikka olisi ihan omiaan vaikkapa kaveriporukan MTB-päivälle, kun ajettavia reittejä on eri tasoisia ja Fiskarsissa hyviä lounas- ja kahvittelupaikkojakin useita.

Kiersimme yhden keskivaikean reitin, ja siinäkin oli minulle etenkin yhdessä ylämäessä ihan riittävän paljon haastetta. Jossain vaiheessa tajusin vähän päästää ilmaa renkaista, kun olin laittanut niihin maksimipaineet kuten triathlonpyörään konsanaan. Maastossa liian kovista paineista on vain haittaa, kun pyörä pomppii juurien ja kivien päällä. Takaisin kylään ajaessa huomasin, että keulakin oli lukittu. Kokemuksesta oppii.

Trail Centerin avajaisissa oli mahdollisuus koeajaa Canyonin maastopyöriä. Pete tarttui tilaisuuteen ja kävi kiertämässä kilsan koeajolenkin 29" jäykkäperällä. Hän ajelee toistaiseksi maastossa pojallemme kuutisen vuotta sitten ostamallamme rimpulalla, joten kalustopäivitystä saattaa olla tulossa. Vielä vaan on mietinnässä, että olisiko se unelmien maastopyörä jäykkäperä vai täysjousto.

Fiskarsista ajoimme mökille Kettulaan. Sunnuntaina ajoimme Kettulan ja Kiikalan maastoissa vähän pitemmän, reilun kahden tunnin lenkin. Siinä oli mukavasti polkua ja jonkin verran myös hiekkatietä. Ajaminen sujui jo paremmin kuin lauantaina, varsinkin kun yritin opetella pois siitä tavasta istua satulassa kuin tatti. Mikä toimii triathlonpyörällä, ei taidakaan olla toimiva taktiikka maastopyörällä. Pari kertaa kellahdin kumoonkin, joten tuli sitä riskiäkin ilmeisesti otettua vähän enemmän.

Kiikalan lentokentän ympäri menee motocross-rata, ja siinä saikin aika kivasti harjoitella kuopasta kuoppaan ajamista. Samoilla seuduilla on myös juoksuhautoja, joissa varusmiehet edelleen harjoittelevat sotimista. Meidänkin poikamme oli inttiaikanaan Kiikalassa leirillä vuorotellen kaivamassa ja täyttämässä poteroa.

Lentokentällä vedettiin autolla ja vaijerilla ilmaan varjoliitäjiä. Rentouttavan näköistä puuhaa tuo liitäminen. Alla kuvassa näkyy muutama kun oikein tihrustaa.

Viikon treenipoimintoja

Viime viikolla kävimme kerran kiertämässä Seurasaaren jo toisen kerran tänä kesänä. Oli melko tuulinen päivä, ja aallokko sen mukainen. Uimme pienellä porukalla aika tiiviissä ryhmässä. Petri toki kävi tekemässä normaalit siksakkinsa, mutta pysyi kuitenkin ihan näköetäisyydellä.

Vesi oli niin lämmintä, että melkein olisi voinut ajatella uivansa ilman märkäpukua. Sinilevääkään ei näkynyt. Muita uimareita ei näkynyt, mutta melojia sitäkin enemmän. Uintiin meni tunti ja seitsemän minuuttia, matkaksi Ambit2 S näytti 3400 m. Saaren itäreunalla uitiin vähän kivillekin, mutta ei onneksi törmätty mihinkään.

Treeniviikko huipentui lauantain FTP-testiin pyörällä. Sopivaksi testipätkäksi valikoitui Kisko-Kiikala tie, jossa sopivan maltillista ylämäkeä mukavan pitkälti. Testin alku meni ihan hyvin, ja etenkin ylämäessä watit oli helppo pitää ylhäällä. Matkalle sattui kyllä niitä loivia alamäkiäkin, joissa välittömästi tuli sellainen pieni helpotuksen tunne kunnes huomasin, että samalla watitkin ovat valahtaneet taas liian alas. Yritin sitten ärräpäillä saada jalat pyörittämään kunnon tehoja. Kahdenkymmenen minuutin keskiwatit jäivät aavistuksen edellisen enkan yläpuolelle.

Sitä emme kyllä olleet osanneet reittisuunnittelussa ottaa huomioon, että Kiikalassa järjestettiin samana lauantaina katuautojen kiihdytystapahtuma Burnout Party. Ei siitä muuta haittaa ollut, paitsi että tiellä oli tuohon aikaan paljon normaalia enemmän liikennettä.

Moottoritie Turkuun.

Sunnnuntaina saimme mökille vieraita, ja kävimme kimpassa ensin uimassa pari kilsaa ja sitten pyöräilemässä reilut kolme tuntia. Lenkki oli sellainen kiva tikkarin mallinen. Muistojen kirjaan tallensin etenkin sen parin kilsan pätkän, kun ajoimme Porintietä, jolla autot ajoivat ohi sataa ja vettä tuli sekä taivaalta että edellä ajavan takarenkaasta päälle ihan riittävästi. Loppumatkasta paistoi onneksi taas aurinko.

Tässä ei vielä satanut.

Pari lenkkiä pyörällä ja kanootilla

Loma lähenee jo loppuaan, ja siskokin lähti takaisin Amerikkaan tiistai-aamuna. Unohdin sen jälkeen ottaa arkiherätyksen klo 4.30 kännykästäni pois päältä, ja olenkin jo parina aamuna herännyt pirinään keskellä yötä. 

Siskon lähtöaamun auringonnousu oli kyllä hieno, sain kuvankin muistoksi:

Auringonnnousu lentokentällä.

Kuluneella viikolla olen mökkeillyt Jämsänkoskella isäni suvun mökillä ja ehtinyt vielä omallekin mökille Suomusjärvelle. Pyörä on kulkenut mukana auton katolla, ja olen saanut tehtyä kaikki pyörätreenit suunnitellusti. Joskus olisi ehkä hyvä laskea, kuinka paljon pyörätelineet ja pyörät katolla lisäävät polttoaineen kulutusta. 

Sunnuntaina ajoin Jämsänkoskelta Petäjävedelle ja takaisin, yhteensä noin kolmen tunnin lenkin. Petäjävedellä on tosi kaunis vanha kirkko, josta piti tälläkin retkellä ottaa kuva:

Petäjäveden vanha kirkko

Lenkki Stravassa:

Sen verran vähän on (nais)pyöräilijöitä noilla seuduilla, että tältä pk-lenkiltä oli tuliaisina peräti kuusi QOMmia! Toisaalta nyt tuli vastaankin pari fillaristia, en muista sellaista aikaisemmilla lenkeillä sattuneen.

Kerran sattui kyllä vähän jännä tilanne, kun asuntovaunua vetävä auto ohitti. Ehdin jo huokaista helpotuksesta kun näin, että auto meni ohi, mutta sitten perässä tullut asuntovaunu meinasi kiilata minut ojaan. Ehkä ensimmäisen kesän karavaanari, joka ei oikein tunne yhdistelmänsä (tai pyöräilijän!) vaatimaa tilaa?

Pyörälenkin jälkeen kävimme siskoni kanssa melomassa peilityynellä järvellä. Loman parhaita hetkiä.

Melomassa Kankarisvedellä

Tänään treeniohjelmassa oli kahden tunnin pk-lenkki, ja siihen minulla olikin jo valmiina katsottu ja testattu pätkä oman mökin lähellä:

Nummella.

Autoilijat ohittelivat tänään oikein poikkeuksellisen kaukaa. Olisikohan se Ruotsin puolella suomalaiselle triathlonistille sattunut, paljon julkisuutta saanut onnettomuus siihen syynä?

Kampepäivitystä on tapahtunut sen verran, että kävin Varuste.netistä ostamassa Garminin sykevyön ja lähettimen. Vanhasta mittarista oli hajonnut lähetin, eikä sitä myyty erikseen. Nyt saan taas sykkeet näkyviin treeneissä, ja se on ihan hyvä juttu.

Mökkijärven ympäri

Kun vuonna 2002 etsimme mökkitonttia, piti sen tietenkin olla järven rannalla. Onnenkantamoisen ja yhden ystävän kautta tämä rinnetontti Varsinais-Suomesta sitten löytyi. Rakensimme mökin, ja aika monta kesää meni ensin rakennus- ja myöhemmin pihahommissa.

Nyt kun vietämme yhä enemmän aikaa kahdestaan täällä mökillä, on tästä tullut varsinainen treenileiri. Järvi on vieressä, hyviä metsänhoitoteitä riittää juoksuun ja maastopyöräilyyn, ja parin kilsan automatkan päässä on päättymätön verkosto hyväkuntoisia asfalttiteitä maantiepyöräilyyn. Meillä kävi tosi hyvä tuuri, sillä emme tonttia ostaessamme vielä tienneet, että meillä joskus sellaisiakin tarpeita olisi.

Mökkijärvi on tosi pieni, ja kaikki moottorikäyttöiset vehkeet on järvellä kielletty. Silloin tällöin näkyy joku siellä soutelevan, joinakin kesinä on täällä nähty myös pieni purjevene. Järvi sopii siis todella hyvin avovesiuintiin. Ensimmäisenä triathlonkesänäni vuonna 2010 uiskentelin siksakkia itsekseni, kun Pete oli hengenpelastajana veneellä vieressä.

Vuosi vuodelta ovat uintimatkat pidentyneet. Järvessä on kaksi pientä saarta, ja perusuintilenkkimme on pitkään ollut molempien saarten kiertäminen. Siihen menevä aika vaan tuntuu lyhenevän, ja on pitänyt lähteä kauemmaksi, kun saman reitin kahdesti uiminen tuntuu tylsältä.

Eilen meillä oli treeniohjelmassa vähän pitempi uinti, ja uimme lähes koko järven ympäri. Lähtiessämme uimaan järvi oli peilityyni. Näkyvissä oli myös jonkin verran vihreitä levähippusia, kuten useimmiten ihan tyynellä kelillä. Reilut 10 vuotta sitten mökkinaapurimme tutkitutti järvestä otetun vesinäytteen, ja siitä löytyi myös myrkyllistä sinilevää. Me käymme uinnin jälkeen aina heti suihkussa, emmekä me tai vieraamme ole koskaan saaneet mitään iho- tai muitakaan leväoireita.

Kesässä on yleensä 1-2 päivää, jolloin levää on niin paljon näkyvissä ettemme mekään mene uimaan. Muuten järven vesi on puhdasta, vesitutkimuksen luonnehdinta taisi olla "puhdasvetinen, karu erämaajärvi". Vesikasveja on jonkin verran, mutta kun paikat ovat jo tuttuja, nekään eivät pääse yllättämään.

Tässä kuva laiturilta järven eteläpäähän:

Tyynessä järvessä uiminen oli ihan mahtavaa ja vähän harmittikin, että jätin kameran laiturille. Olisi tullut hienoja kuvia!

Pikonlinna Swimrunista saatu uimalakki meni heittämällä suosikkilistan kärkeen meillä molemmilla. Se peittää hyvin korvat, on mukavan jämäkkää materiaalia ja sopivan kokoinen sekä tuo mieleen kivat muistot.

Viikko Jönköpingin kisaan

Flunssa meni kuin menikin ohi, ja miten kiva onkaan treenata! Huonoimpina päivinä ehdin jo ajatella, että miten ikinä jaksan täydellä matkalla maaliin, kun portaiden nouseminenkin tuntui jo isolta suoritukselta. Nyt olen onneksi taas kunnossa, ja keskiviikosta lähtien päässyt myös treenaamaan.

Minulla alkoi perjantaina neljän viikon kesäloma. Se oli muutenkin ihan loistava päivä, sillä silloin selvisi, että tyttäremme sai opiskelupaikan Aalto-yliopiston Kauppakorkeakoulusta. Samasta opinahjosta ovat ennen häntä valmistuneet minun lisäkseni siskoni, molemmat vanhempani ja isoisäni. Tyttäreni on siis kauppatieteilijä jo neljännessä polvessa!

Flunssan takia päättyvän viikon treeniohjelmaan tehtiin pieniä muutoksia. Keskiviikkona kävin salilla, torstaina juoksin töistä kotiin ja perjantaina kävin itsekseni Oittaalla uimassa. Vähän aikaa piti märkäpuvun vetoketjun kanssa ährätä, se kun menee kiinni ylhäältä alas, mutta onneksi liikkuvuus vielä riitti sen sulkemiseen omin avuin.

Eilen lauantaina tulimme Peten kanssa mökille, ja kävimme tekemässä lyhyen pyörä-juoksu -yhdistelmätreenin.  Auton jätimme vaihteeksi Kasvihuoneilmiön pihaan, kun yleensä meillä on vaihtopaikkana Lahnajärvi. Omalta mökiltä ei voi triathlonpyörällä ajamaan lähteä, kun lähimmälle asfalttitielle on matkaa nelisen kilsaa.

Tänäänkin oli ohjelmassa pyöräilyä.  Ajelimme omia reittejämme kevyesti pyöritellen, minä kolme tuntia ja Pete vähän pitempään. Lähdimme matkaan jo hieman ennen yhdeksää, kun muuta liikennettä on vielä aika vähän. Aikainen herääminen kannatti siinäkin mielessä, että öinen sade oli jo siirtynyt idemmäksi ja saimme ajaa poutasäällä.



Ajoin saman reitin kuin viime viikonloppunakin, mutta nyt myötäpäivään. Kiskossa tein pienen retken Kisko Triathlonin juoksureitin maisemiin.  Kiskon kisa oli ihan ensimmäinen triathlonkilpailuni vuonna 2010, ja sen jälkeen olen siellä kilpaillut perusmatkalla joka vuosi. Tänä vuonna en valitettavasti pääse mukaan, kun kisa järjestetään samana viikonloppuna kuin Jönköpingin puolikas.

Kiskon juoksureittiä. Tänään ei ruuhkaa...

...eikä sadetta!

Köh köh

Viime lauantaina tein ison virheen. Olin loppuviikon ollut kipeänä, ja edellispäivänä käynyt pienellä uinnilla mökkijärvessä. Lauantain treeniohjelmassa oli tosi kivan ja etenkin tärkeän kuuloinen treeni; pyörää IM-tehoilla jonka jälkeen vielä juoksuvetoja. En malttanut olla lähtemättä pyöräilemään, vaikka olo oli edelleen kehno. Päätin vain jättää ne vedot tekemättä ja edellä muutenkin hissuksiin omaan tahtiin.

Ajoin tutun lenkin Kiskoon ja sieltä Karjalohjan ja Sammatin kautta takaisin lähtöpaikalle Lahnajärvelle. Sykemittarin lähettimestä oli loppunut patteri, ja muistin sen vasta kun syke ei tullutkaan heti näkyviin Garmin Edgeen. Ajoin lenkin wattien perusteella, ehkä ne sykkeet olisivatkin olleet normaalia korkeammalla. Tehojen nostaminen ei tuntunut yhtään hyvältä, joten vetojen väliin jättäminen oli varmaan ihan hyvä idea.

Pyöräilyn jälkeen lähdin vielä hölköttelemään uusilla lenkkareille, joihin olisi hyvä saada vähän kilsoja alle. Juokseminen tuntui tavallistakin kamalammalta, ja aika pian pistinkin kävelyksi. Siitä sentään pikkuisen ilahduin, että Newtonin lenkkareilla tunnun saavan paremman juoksuasennon kuin itsestään.

Lenkin jälkeen flunssassa tapahtui käänne huonompaan suuntaan, ja jouduin jättämään kokonaan väliin sunnuntain pitkän pyörälenkin. Se harmitti, koska olisin päässyt Peten ja poikamme peesiin. Olo oli kuitenkin niin huono, että päätös oli aika helppo. Vietin koko aamupäivän rantakeinussa lukemassa, ja sekin oli kyllä aika ihanaa.

Uusin Cyclist-lehti, Kindle ja rantakeinu tyynyineen.

Illemmalla laitettiin vielä laiturikin paikalleen. Ranta on mutapohjaa lukuunottamatta ehkä juuri sitä kohtaa, johon tuo vasemmanpuoleinen putki olisi pitänyt saada uppoamaan. Ei uponnut. Nyt näyttää siltä kuin laiturin päässä olisi lipputanko.

Alkuviikon olen jatkanut aktiivista lepäilyä. Tänään otin kyllä jo töihin mukaan uintikassin, mutta en kuitenkaan lopulta jaksanut mennä uimaan. Kurkku ja pääkin ovat hieman kipeitä edelleen. Meillä jyllää töissä joku ihme virus, kun olemme lähimpien työkavereideni kanssa flunssassa kaikki.

Pikkuhiljaa olisi kyllä kiva päästä treenaamaan. Elättelen toivoa, että huomenna olisi jo se päivä. Ja jos ei huomenna, niin sitten ylihuomenna.

Jönköpingin kisaan on enää reilu viikko, ja tämä tekemättömyys alkaa jo vähän hermostuttaa. Tietysti rauhoittelen itseäni ajattelemalla, ettei sairaana kannata treenata. Ei kai tämä flunssa voi kauhean paljon yli viikkoa kestää, eihän?

Flunssaa ja luopumisen tuskaa

Tiistai-aamuna oli kurkku kipeä ja siitä se sitten lähti: väsymystä, kuumetta, kurkku- ja pääkipua. Ajatuskaan ei oikein kulkenut normaalilla tavalla, oli vaikea keskittyä. Olin töistäkin poissa keskiviikon ja torstain, kun olo oli niin huono.

Torstai-iltana vointi oli jo menossa parempaan suuntaan ja Peten päästyä töistä pakkasimme auton ja lähdimme mökille.

Tänään perjantaina aloittelin jo treenejäkin varovasti 40 minuutin uinnilla. Vesi oli mukavan lämmintä, ja tuttu kääntöpaikkakin, järveen kaatunut koivu, oli edelleen paikallaan noin kilometrin päässä omasta rannasta.

Laituri on vielä laittamatta järveen, mutta ehkä se tänä viikonloppuna saadaan paikalleen. Toiveissa on myös saada myös omasta pojasta ajoseuraa viikonlopun pyörälenkeille. Pieniä, alustavia lupauksia mökille tulosta on nimittäin saatu.

En enää muista, missä alunperin törmäsin tähän alla olevaan runoon, joka kertoo vanhemmuuteen liittyvistä viimeisistä kerroista. Se tuli taas mieleeni, kun ajoimme Peten kanssa tänne mökille kahdestaan. Kai siitäkin viimeisestä kerrasta, kun tulimme mökille viikonlopuksi koko perhe, molemmat lapset takapenkillä on jo useampi vuosi aikaa.

Niin sen tietysti pitää mennäkin, että lapset kasvavat ja itsenäistyvät, mutta on tämä vanhemmuus välillä ihan kamalan haikeaakin.


The Last Time

From the moment you hold your baby in your arms,
you will never be the same.
You might long for the person you were before,
When you had freedom and time,
And nothing in particular to worry about.

You will know tiredness like you never knew it before,
And days will run into days that are exactly the same,
Full of feeding and burping,
Whining and fighting,
Naps, or lack of naps. It might seem like a never-ending cycle.

But don't forget...
There is a last time for everything.
There will come a time when you will feed your baby
for the very last time.

They will fall asleep on you after a long day
And it will be the last time you ever hold your sleeping child.
One day you will carry them on your hip,
then set them down,
And never pick them up that way again.

You will scrub their hair in the bath one night
And from that day on they will want to bathe alone.
They will hold your hand to cross the road,
Then never reach for it again.

They will creep into your room at midnight for cuddles,
And it will be the last night you ever wake for this.
One afternoon you will sing 'the wheels on the bus'
and do all the actions,
Then you'll never sing that song again.

They will kiss you goodbye at the school gate,
the next day they will ask to walk to the gate alone.
You will read a final bedtime story and wipe your
last dirty face.
They will one day run to you with arms raised,
for the very last time.

The thing is, you won't even know it's the last time
until there are no more times, and even then,
it will take you a while to realise.

So while you are living in these times,
remember there are only so many of them and
when they are gone,
you will yearn for just one more day of them.

For one last time.

- Author unknown

Lepoviikon tekemiset

Palautuminen viime viikonlopun kahdesta startista tuntuu todellakin ottavan aikansa; pari lepopäivää jo ollut tällä viikolla, ja vielä tänäänkin vaihdoin kolmen tunnin pyörätreenin vajaan puolen tunnin uintiin kun vielä väsytti (ja sääennuste lupasi sadetta koko päiväksi). Väsymykseen on osasyynä varmaan sekin, että eilen piti herätä jo viiden maissa, kun kävin heittämässä tyttären lentokentälle. Hän lähti ystävättärineen viikoksi Kreikkaan lomailemaan.

Tiistaina kävin Heltrin 1500 metrin avovesiuinnissa Oittaalla. Ihan kiva startti, kun mukana oli 78 seurakaveria. Toisella kierroksella jouduin himmaamaan matkavauhtiin, kun kovempi vauhti alkoi tuntua liian pahalta. Toinen kierros näyttääkin Movescountin mukaan olleen yli minuutin hitaampi kuin ensimmäinen. Noh, se oli sellainen cuppiuinti. Tulokset.

GPS-kellon mukaan uitu matka oli vain 1300 m.

Keskiviikkona tein kotona pientä kuntopiiriä ja torstaina kävin Leppävaaran hienossa uudessa maauimalassa uimassa. Sateella uiminen oli kiva uusi kokemus ja uinti tuntuikin jo paremmalta kuin tiistaina.

Mökillä olemme päässeet käymään nyt valitettavan vähän muiden kiireiden vuoksi, mutta täällä ollaan taas. Puutarha on aika villiintynyt ja vadelmapensaita puskee terassilautojen läpi.

Portaat rantaan alkavat olla pian nekin saniaisten, pajujen ja vuorenkilpien vallassa. Ensi syksynä täytyy kyllä vähän siirrellä kasveja uusiin paikkoihin, etteivät terassit ja kulkuväylät pääse kasvamaan umpeen. Näin taisin ajatella jo viime kesänä, mutta ehkä tänä vuonna saan jotain myös aikaiseksi...

Tuli ihan mieleen tämä Pinterestistä löytämäni kuva:

Huomenna on taas vähän aikaisempi herätys, kun lähdemme Långvikiin kisaamaan joukkuesarjassa. Minä uin, Pete pyöräilee ja ystävämme Mikko juoksee. Joukkueviestin lähtö on samaan aikaan miesten lähdön kanssa, siitä voi tulla jännää!

Viikonlopun topit ja flopit

Tässä listattuna viikonlopun kivat ja yksi vähemmän kiva juttu.

Ensin TOP-jutut:

Kävimme Peten kanssa ekan kerran uimassa Leppävaaran uusitussa hallissa. Parkkipaikat ja hallin sisäänkäynti olivat uudessa paikassa, mutta niin vaan me löysimme perille. Aikamoista hulinaa oli etenkin puku- ja pesuhuoneissa, altaassa oli onneksi enemmän tilaa. Kivalta vaikutti halli, ja uinnin jälkeen kävimme vielä syömässä reissaritkin kahviossa.

Kaksi kertaa salilla. Kuntosalille suuntasimme perjantai- ja lauantai-iltoina. Tilaa oli mukavasti, ja lauantaina saimme treenin jälkeen patukkamaistiaiset ja ilmaiset Lidlin palautusjuomat. 

Pete sai postissa tilaamansa BePro-wattimittarin ja eka treenikin on sillä jo ajettu. Toimii hyvin. Tämä on minullekin hyvä juttu, sillä nyt minun ei enää tarvitse lainata pyöräni Stages-kampea hänelle vaan pyöräni on nyt aina treenivalmis.

Meitä pyydettiin mukaan joukkuekisaan Långvikin puolimatkalle kesäkuussa. Minä uin, Pete pyöräilee ja Mikko juoksee. Kiva saada yksi kunnon startti alle ennen Jönköpingin puolimatkaa heinäkuussa. Tiimimme nimi on UTOR, maaginen lyhenne uinnin tukiopetusryhmästä. Ainakaan joukkueen nimestä ei minulle tule uintiosuudelle minkäänlaisia paineita!

Pitkän juoksulenkin ihanan talviset maisemat tänään Otaniemen rantalenkillä:

Kiva oli juosta, kun päällä oli vähintäänkin tarpeeksi ja Salomonin polkujuoksukengät pitivät ihan mukavasti lumella.

Ja sitten se floppi. Emme ole useaan viikkoon päässeet käymään mökillä, mutta eilen sitten lähdettiin ajamaan. Autossa yritimme muistella, olisimmeko muistaneet laittaa kaivon ja vesiputken lämmityksen päälle. Perillä selvisi, että emme olleet ja putki oli tietenkin jäässä. Laitoimme lämmityksen päälle, mutta sen teho ei riittänyt sulattamaan putkea sen reilun neljän tunnin aikana, jonka mökillä vietimme. Pitempään oleiluun viileässä mökissä ilman vettä ei kummallakaan ollut halukkuutta. Ehkä se vesiputkikin sulaa, kun pakkanen vähän tästä lauhtuu.

Pari pyörälenkkiä

Eilen oli Espoossa sateista, kun lähdettiin mökille. Ajatuksissa oli ajaa pyörälenkki Röylässä ja jatkaa siitä sitten Saloon. Kun sadetutka näytti ilman selkenevän lännestä, ajoimmekin suoraan mökkimaisemiin. Lohjalla sade oli lakannut ja moottoritiekin alkoi olla kuiva, hyvältä näytti.

Suomusjärvellä.

Suomusjärvellä oli taas vähän kosteampaa, mutta ei sentään satanut. Jätimme auton Suomusjärven (uudistetun!) Salen pihaan ja lähdimme ajamaan Kiikalan suuntaan pohjoiseen. Jonkin matkaa ajettuamme käännyimme vähän hiljaisemmalle sivutielle ajaaksemme pari lyhyttä tempopätkää. Kunnon verran jälkeen nostin sykettä ja vauhtia, mutta tien pinta huononi huononemistaan. Siinä oli lopulta paikkoja, reikiä ja railoja lähes koko tien leveydeltä ja päällyste oli muutenkin todella kehno ja epätasainen. Onneksi liikennettä ei ollut paljon, kun melkein keskellä tietä oli tasaisinta. Kovaa ajaminen oli yllättävän vaikeaa huonolla alustalla, eikä mitään tempoennätyksiä nyt hätyytelty.

Tässä vielä tasaista kestopäällystettä.

Ekan tempopätkän päättyssä Pete ajoi vastaan. Hän oli ajanut melkein Somerniemelle saakka ja kertoi, että päällyste oli siellä vieläkin huonompi (jos mahdollista). Niinpä käännyin minäkin takaisinpäin vähän aikaisemmin kuin olin aikonut. Toisen tempopätkän alkaessa alkoi sataa. Tavallaan ihan hyvä juttu, sillä enempi kokemusta on kertynyt kuivalla kelilla ajelusta. Pian oli kaikki ihan märkää, kengät olivat tietysti kastuneet jo aikaisemmin.

Aika pitkään oli kylmä kastumisen jälkeen, kun kaupassakin piti käydä ennenkuin pääsimme mökille saakka. Onneksi autossa on istuinlämmittimet!

Tämänpäiväisen yhdistelmätreenin ajoituksessa kävi parempi tuuri: sade alkoi juuri kun olimme päässeet takaisin mökille reilun parin tunnin pyöräilyn ja puolen tunnin juoksun jälkeen. Sain siis juostakin kivassa kelissä. Pete oli tietysti nopeampi ja ehti ottamaan kuvan loppukiristäni:

Mökkitiellä, vielä 40 sekuntia juostavaa jäljellä.

Auton takaluukusta on moneksi. Meillä se näyttää aika usein tältä:

Kuvassa näkyvä vihreä kassi on ihan superkätevä treenipullojen siirtelyyn. Siinä on sellaisen väliosastot, joten kaikki pullot pysyvät varmasti pystyssä ja järjestyksessä myös kuljetuksen aikana. Kuvan ulkopuolelle jäivät pari sisuria, joitakin energiageelejä ja -patukoita sekä uudet renkaani, jotka pitäisi saada laitettua vanteille ennen Joroista.

Vielä on se renkaanvaihtokin kokeilematta. Hiilidioksidipatruunoita olen hankkinut nyt pari ylimääräistä. Samalla selvisi, että se pieni osa jolla patruuna laitetaan kiinni venttiiliin oli rikki. Ilmankos ei rengas täyttynyt kun sitä viimeksi kokeilin. Sain Velo & Oxygenistä tilalle uuden, toivottavasti toimivan kilkkeen.