Kolme kuukautta kisaan on

"Pia is back", kirjoitti yksi treenikaveri yhteiseen WhatsApp-ryhmään pari viikkoa sitten yhden hyvin menneen uintitreenin jälkeen ja siltä tosiaan tuntuu. Tasapaino tekemiseen tuntuu löytyneen, poissa ovat viime vuonna vaivanneet väsymys ja haluttomuus. Uskon, että lisäraudalla on tässä iso merkitys. Hankittuani Oura-sormuksen olen myös alkanut varata enemmän aikaa nukkumiselle.

Hyvästä treenifiiliksestä rohkaistuneena ilmoittauduin Haugesundin Ironman-kisaan, joka pidetään 30.6. Pete on ilmoittautunut samana päivänä ja samalla radalla järjestettävään puolimatkan kilpailuun. Suunnitelmamme on nyt ajaa omalla autolla Norjaan ja kisan jälkeen Haugesundista Eidfjordiin, jossa Pete pääsee treenaamaan Norsemanin mäkiä ja minä tutustumaan reittiin ja olosuhteisiin huoltajan näkökulmasta.

Ennen ilmoittautumista Haugesundiin pohdin osallistumista Kööpenhaminan Ironmaniin tai Finntriathlonin kisaan Tahkolla, mutta nuo kisat ovat vasta Norsemanin (3.8.) jälkeen, eikä oma valmistautumiseni varmaankaan olisi niihin olisi Norjan reissun vuoksi ollut optimaalinen. Nyt voin tehdä rauhassa omat treenit ja aloittaa kesäloman heti kisan jälkeen, kun aikaisemmin on aikalailla heti kisan jälkeen pitänyt mennä töihin.

Treeniolosuhteissa tapahtui viime viikolla meillä kotona pientä paranemista, kun ostimme uuden Wahoo Kickr -trainerin ja Zwift-ohjelman meille molemmille. Ajoin perjantaina ensimmäisen treenin sillä, ja olihan se jännempää kuin tavallisella harjoitusvastuksella ajaminen. "Maisemat" vaihtuivat niin, että käännöksissä teki mieli kallistaa pyörää, samalla reitillä näkyi muita pyöräilijöitä ympäri maailmaa ja lähes kaikki mahdollinen treenidata näkyi ruudulla. Vastus muuttui automaattisesti, eikä tarvinnut vaihteilla pelata kuten aikaisemmin.

Zwiftistä näytti löytyvän kattava valikoima valmiita treeniohjelmia. Ensimmäisenä kokeilin Emily's Short Mix -treeniä, joka oli ohi jo 30 minuutissa.

Kaksi viikkoa kisaan

Tasan kahden viikon päästä on kisapäivä Hampurin Ironman-kisassa. Kaikki ne asiat, joihin voi itse vaikuttaa, ovat (tietääkseni) kunnossa: ilmoittautumiset, lisenssit, lennot, majoitukset, pyörälaukut ym. asiat on hoidettu jo aikoja sitten. Niitä, mihin ei voi itse vaikuttaa, pitää tietysti jännätä loppuun saakka: kisakeli, sairastumiset ja muut elämän eteen heittämät satunnaiset asiat. Niitäkin varmasti tulee.

Tärkein niistä itse hoidettavissa olevista asioista on tietysti treenit. Ne ovat edelleen sujuneet hyvin. Parin viikon takaisesta isommasta viikonloppublokista olen varmaan jo palautunut, ja eilen taisi olla viimeinen pidempi treeni ennen kisaa. Ajoin pyörällä kaksi tuntia, juoksin tunnin ja sitten vielä pyöräilin yhden tunnin. Ajatus oli tehdä kaksi ekaa IM-tehoilla ja viimeinen tunti pyörää vähän kevyemmin.

Lähdön tunnelmaa. Pete vaihtaa vielä kenkiä, minä olisin valmis lähtemään.

Valitsin ekaksi pyöräreitiksi sellaisen kivan kumpuilevan ympyräreitin, jolla oli kyllä aika vaikea saada watteja pysymään tasaisina. Huono asfalttikin paikka paikoin vähän droppasi tunnelmaa. Pyörällä söin tai join vettä aina vartin välein: 15 minuuttia yli tasatunnin geeli ja vettä, puolelta suolatabletti ja vettä ja sitten tasalta vaan vettä. Minulla on tempopyörässä kaksi pulloa, toinen käsien välissä ja toinen rungossa. Viime vuonna toisen pullon paikalla oli vielä sellainen pullo, jossa oli pillisysteemi, joka mahdollisti juomisen ala-asennossakin, mutta sen pullon hajottua en enää ostanut uutta samanlaista. Sitä täyttäessä meinasi huolloissa tulla aina kiire, ja nyt voin vaihtaa tarvittaessa molemmat pullot vauhdissa.

Lempipyöräpaita Panache.

Juoksureitti oli edestakainen, ja yritin nyt sitten kerrankin juoksussakin pysyä jossain tietyssä vauhdissa. Tavoitteeksi olin asettanut noin 6.30, ja kun keskivauhti lopulta olikin hieman nopeampi, 6.18, olin tyytyväinen. Juoksin yhden aika jyrkän mäenkin varmaan ihka ensimmäistä kertaa ylös saakka molempiin suuntiin ja pidin sitä pienenä onnistumisena. Ei kyllä eilen olisi mennyt 30+ -lisäkilsaa samalla vauhdilla, mutta minulle se oli ihan hyvä juoksu kuitenkin.

Treenin jälkeen olin kyllä aika puhki. Onneksi sain istahtaa pian valmiiseen ruokapöytään, vaikkei ihan heti ihan kamala nälkä ollutkaan. Joskus pitkän treenin jälkeen en edes tunne oloani nälkäiseksi, vaan pelkästään väsyneeksi. Olen huomannut, että siihen auttaa aika usein ruoka.

Aika vaikea on miettiä, mikä se juoksuvauhti täydellä matkalla 3,8 kilsan uinnin ja 180 kilsan pyöräilyn jälkeen voisi olla. Uinnissa vauhtia ei oikein voi edes itse seurailla, ja pyörällä ajan tiukasti wattien mukaan niin, että juoksuunkin pitäisi vielä jäädä paukkuja. Viime vuonna Vichyssä paransin pyöräaikaani Köpikseen verrattuna lähes 40 minuuttia (6.09 vs. 6.47). Uskalsin ehkä Vichyssä ajaa kovempaa, kun minulla oli pyörässä wattimittari ja kun olin jo toista kertaa täydellä matkalla. Uinti taas oli Vichyssä 11 minuuttia Köpistä hitaampi, kun siellä ei saanut käyttää märkäpukua ja oli kai jotain virtauksiakin.

Köpiksessä juoksin maratonin 6.50-kilometrivauhdilla ja Vichyssä kilsavauhti lipsahti minuuttia huonommaksi ja oli siis 7.50. Maratonien ajat olivat vastaavasti 4.48 ja 5.30. Näitä noteerauksia sitten parantamaan parin viikon kuluttua!

Tämän kesän kisat

Pari viikkoa sitten lyötiin kiinni tämän kesän kisasuunnitelma. Tarve lähti siitä, kun heinäkuun lopulle suunnittelemamme Next Triahtlonin perusmatkan kisa Helsingissä jouduttiin perumaan vähäisen ilmoittautuneiden määrän vuoksi. Meistä Pete oli jo ilmoittautunut, minä en vielä. Samalla oli hyvä miettiä kerralla kuntoon kaikki kesän kisat ja hoitaa ilmotkin kuntoon.

Päätimme aloittaa kisakauden Vantaan perusmatkalta, ja sehän on jo heti huomenna. Tänään pitäisi vielä päästä aloittamaan avovesikausi, sillä sekin on vielä tekemättä. Altaassa on toki polskittu ihan suunnitellusti paitsi viime keskiviikkona, kun väsymyksen ja huonosti nukutun yön seurauksena jätimme Peten kanssa uintitreenin väliin. Torstai-aamuna uinti tuntuikin lepopäivän jälkeen todella hyvältä, varsinkin kun sain uida Leppävaaran pitkässä ulkoaltaassa aamuauringon alla. Mallorcalla kävin pari kertaa uimassa märkkärillä, joten kai se edelleen mahtuu päälle.

Parin viikon päästä 1.7. osallistumme taas muutaman vuoden tauon jälkeen Kisko triathloniin, ja tällä kertaa debytoimme molemmat siellä sprinttimatkalla. Kisko on minulle tärkeä kisa siksikin, että siellä kilpailin ensi kertaa vuonna 2010, tosin perusmatkalla. Sinne on myös mökiltä aika kätevä matka, mikä on ehdottomasti myös iso plusaa. Aika monesti olen pitkää pyörälenkkiä ajellut juuri Kiskon suunnalla.

Kiskon kisasta on sitten enää reilu viikko Sääksin puolimatkaan 9.7. Sääksissä olen kisannut kahdesti aikaisemmin perusmatkalla, vuosina 2012 ja 2013. Paikka on siis jotenkuten tuttu: Sääksjärven vesi on mukavan kirkasta ja etenkin juoksureitti metsän keskellä jäänyt positiivisena mieleen. Saa nähdä, millaiset ovat puolikkaan reitit tänä vuonna.

Sääksin kisan jälkeen on sitten vielä jokunen tehokas treeniviikko ennen kesän tärkeintä kilpailua, Hampurin Ironmania 13.8. Nyt tuntuu ihan luottavaiselta, mutta onhan tässä toki vielä tekemistä!

Viikonlopun topit ja flopit

Tässä listattuna viikonlopun kivat ja yksi vähemmän kiva juttu.

Ensin TOP-jutut:

Kävimme Peten kanssa ekan kerran uimassa Leppävaaran uusitussa hallissa. Parkkipaikat ja hallin sisäänkäynti olivat uudessa paikassa, mutta niin vaan me löysimme perille. Aikamoista hulinaa oli etenkin puku- ja pesuhuoneissa, altaassa oli onneksi enemmän tilaa. Kivalta vaikutti halli, ja uinnin jälkeen kävimme vielä syömässä reissaritkin kahviossa.

Kaksi kertaa salilla. Kuntosalille suuntasimme perjantai- ja lauantai-iltoina. Tilaa oli mukavasti, ja lauantaina saimme treenin jälkeen patukkamaistiaiset ja ilmaiset Lidlin palautusjuomat. 

Pete sai postissa tilaamansa BePro-wattimittarin ja eka treenikin on sillä jo ajettu. Toimii hyvin. Tämä on minullekin hyvä juttu, sillä nyt minun ei enää tarvitse lainata pyöräni Stages-kampea hänelle vaan pyöräni on nyt aina treenivalmis.

Meitä pyydettiin mukaan joukkuekisaan Långvikin puolimatkalle kesäkuussa. Minä uin, Pete pyöräilee ja Mikko juoksee. Kiva saada yksi kunnon startti alle ennen Jönköpingin puolimatkaa heinäkuussa. Tiimimme nimi on UTOR, maaginen lyhenne uinnin tukiopetusryhmästä. Ainakaan joukkueen nimestä ei minulle tule uintiosuudelle minkäänlaisia paineita!

Pitkän juoksulenkin ihanan talviset maisemat tänään Otaniemen rantalenkillä:

Kiva oli juosta, kun päällä oli vähintäänkin tarpeeksi ja Salomonin polkujuoksukengät pitivät ihan mukavasti lumella.

Ja sitten se floppi. Emme ole useaan viikkoon päässeet käymään mökillä, mutta eilen sitten lähdettiin ajamaan. Autossa yritimme muistella, olisimmeko muistaneet laittaa kaivon ja vesiputken lämmityksen päälle. Perillä selvisi, että emme olleet ja putki oli tietenkin jäässä. Laitoimme lämmityksen päälle, mutta sen teho ei riittänyt sulattamaan putkea sen reilun neljän tunnin aikana, jonka mökillä vietimme. Pitempään oleiluun viileässä mökissä ilman vettä ei kummallakaan ollut halukkuutta. Ehkä se vesiputkikin sulaa, kun pakkanen vähän tästä lauhtuu.

Mitä seuraavaksi

Reilu viikko on nyt kulunut pisimmästä ja rankimmasta liikuntasuorituksesta, ja mieli askartelee jo seuraavassa. Arkailin ilmoittautua toiselle täydelle matkalle ennenkuin olin ensimmäistäkään suorittanut, ja niinpä moni kisa on jo loppuunmyyty nyt kun voisin ilmoittautumista ajatella. Nirvanan kautta tietysti pääsee vielä useimpiin Ironman-kisoihin, ja Challenge-sarjan kisoissakin näyttää olevan tilaa. Eiköhän ensi kesäksi löydy joku hyvä vaihtoehto.

Peten kansa olemme nyt etsimässä uutta valmentajaa. Jupiksen kanssa olemme tehneet hyvää yhteistyötä pian jo nelisen vuotta, ja nyt meistä kaikista tuntui, että aika muutoksen aika. Sama valkku, samat kisat - siinä meidän yhteisen harrastamisen tärkeimmät periaatteet jatkossakin.

Ehkä tässä ennen ensi kauden treenien aloittamista voisin vähän aikaa iloita tästä mahtavasta onnistumisesta, täyden matkan triathlonin maaliin saattamisesta. Aloittaessani triathlon-harrastusta Ironman tuntui ihan mahdottomalta ajatukselta, enkä edes haaveillut moisesta. Kolme ensimmäistä vuotta osallistuin korkeintaan perusmatkan tapahtumiin, kun olin arka lisäämään kisojen pituutta. Neljäntenä kesänä kisasin yhdellä puolikkaalla ja viime kesänä kahdella. Tämä tahti sopi minulle tosi hyvin, sillä minulla ei aloittaessani ollut oikeastaan minkäänlaista taustaa kestävyysurheilusta tai edes säännöllisestä, progressiivisesta harjoittelusta. Pitkälle ollaan siis tultu siitä, kun nelikymppisenä seitsemän vuotta sitten päätin aloittaa juoksemisen lähes nollasta. Siksikin Jupiksen apu on ollut korvaamatonta. 

Blogini täytti elokuussa jo seitsemän vuotta. Juoksemisen ja bloggaamisen aloittaminen sattui (varmasti ihan syystäkin) sellaiseen aikaan, etteivät lapset enää tarvinneet minua ihan joka hetki. Piti alkaa miettiä, mitä ihan omaa minulla oikeastaan on tai siis lähinnä että onko mitään. Tuntui, että melkein kaikki vapaa-ajan tekeminen liittyi tavalla tai toisella lasten harrastuksiin tai kouluun. Kannustin, kuljetin ja kustansin minkä lisäksi olin mm. salibandymatseissa toimitsijana, jalkapallossa joukkueenjohtajana ja lasten koulun johtokunnassa. Kuulostaa näin jälkikäteen melko hurjalta, mutta tykkäsin joka hetkestä enkä haluaisi muuttaa tuosta ajasta yhtään mitään. Vuosien varrella lapset kasvoivat aikuisiksi, ja nyt tuntuu siltä, ettei minulla oikein muuta enää olekaan kuin omaa aikaa. Välillä kaipaan pikkulapsiaikaa, mutta osaan kyllä nauttia tästä uudesta vapaudestakin. 

Kisasuunnitelmia ja huoltojuttuja

Juuri ennenkuin Finntriathlonin ilmoittautuminen aukesi, alkoi somessa levitä tieto kesäkuun lopussa Espoossa järjestettävästä puolimatkan triathlon-kisasta. Kisan järjestää TriForFun, joka on myös Helsinki City Triathlonin takana. Ilmoittautuminen Espoon puolikkaalle alkaa lokakuun alussa, ja muitakin matkoja on ohjelmassa. 

Päätös Joroisten ja Espoon välillä oli minulle helppo: ei hotelliöitä, vähemmän autossa istumista ja (toivottavasti) logistisia haasteita kisaan valmistautuessa. Bonuksena on tietysti vielä se, että pääsen kisaamaan tutuissa maisemissa kotikaupungissa. Uinti on Bodom-järvessä Oittaalla. Sieltä pääsee kyllä aika hienoja reittejä ajamaan pyörällä juoksusta nyt puhumattakaan. 

Tämän kesän aikana olen alkanut pitää entistäkin parempaa huolta pyöristäni. Siinä on ollut isona apuna poikani hankkima teline, johon pyörän saa rungosta helposti kiinni pesua ja huoltoa varten. Enää ei tule selkä kipeäksi kyykistelystä. Pesut, rasvaukset ja vahaukset osaan itsekin, mutta isompiin huoltohommiin saan apua pojaltani, josta  kesän aikana on kehkeytynyt kelpo juniormekaanikko. Ainakin ketjun ja vaijerien vaihtamiset sujuvat häneltä jo. Tosin säästin triathlon-pyörän ketjunvaihdon syksyyn, vaikka jo ennen Tahkon kisaa ketju oli mitattu ja venyneeksi tuomittu. Ilo on hiljaa hyrräävä pyörä, joka ei nitise eikä natise.

Pyöränhuoltotarvikkeita on meille kertynyt jo hyllyllinen. Pyörävahaa olen käyttänyt vasta tänä kesänä. Se on todella helppokäyttöistä ja nopeasti tulee nättiä jälkeä. Vahattu pyörä pysyy puhtaana pitempään ja tietenkin myös näyttää paremmalta. Kaikkein vaikuttunein olen kuitenkin ollut keraamisesta ketjuöljystä, joka tuoksuu vienosti vadelmalle. Miltäs sinun pyöräsi ketjut tuoksuvat?

Huoltohylly varastossa.

Lomailua

Olemme mökkeilleet jo vajaan viikon Varsinais-Suomessa. Tyttären kanssa olemme maalanneet aitan katon alaosat ja verholaudat valkoisiksi, vielä pitäisi terassi maalata mustaksi ja sitten on taas siistin näköistä pari vuotta. Itse mökki valmistui vuonna 2002, ja ylläpitohommia alkaa nyt parin helpon vuoden jälkeen olla: etelän puolella hirsistä on alkanut maali hilseillä, antenni ei on rikki eivätkä kanavanippu B:n kanavat (MTV3, SubTV, Nelonen, Liv) näy, joku kaivon pumppukin on rikki ja siksi pesukoneen vedensaanti kestää ja kestää. Jääkaapin palaneen lampun sentään saimme itse vaihdettua. Koko ajan pitää jotain puuhailla, että paikat pysyisivät edes entisellään. Osan hommista voi onneksi ulkoistaa. Ei me ainakaan niitä antennijuttuja osata itse tehdä eikä kaivon pumppujakaan korjailla. Paitsi ehkä Pete.

Mökkiä suojatessa tuli kyllä vähän ikävä vanhaa broadsheet-kokoista Hesaria. Olisi selvitty vähemmällä teipillä.

Haalistunut valkoinen, ei menisi enää edes "tanskalaistyylisen huolettomasta".

Treenit ovat sujuneet vaihtelevasti. Lauantaina ajoimme viimeisen pitemmän pyörälenkin ennen Joroista. Reitti oli se meille tuttu Suomusjärvi-Kisko-Karjalohja-Sammatti, pituudeltaan 70 kilsaa. Tällä kertaa Fiskarsissa oli samaan aikaan antiikkimarkkinat, ja siksi liikennettä oli jonkun verran. Uusi ajoasento tuntui vähän erilaiselta käsissä ja satulan tietämillä, mutta jalat pyörivät hyvin.

Sunnuntaina kävin juoksemassa vetoja. Alku meni kyllä ihan hyvin, mutta loppua kohden vauhti hyytyi. Jälkiviisaana ajattelin, että olisi varmaan pitänyt edellispäivänä syödä ja varsinkin juoda paremmin. Lievää nestehukkaa epäilen jaksamattomuuden syyksi.  Illan uinti tehtiin mökkijärvessä ilman märkäpukuja. Se on vaan niin paljon kivempaa.

Tänään kävimme ajamassa pyörällä lyhyitä vetoja. Huomaamattani tein niitä pari enemmän kuin oli tarkoitus, toivottavasti ei niiden takia ole sitten koko lauantain kisa pilalla! Olin kerran aikaisemminkin ajanut vastaavan treenin, ja silloin vetoja piti tehdä viisi, ja tänään ohjelmassa oli kolme. Siitä se sekaannus varmaan johtui. Tässä pysähdyin tsekkaamaan oikean vetojen määrän puhelimesta, kun päässä oli vihdoinkin alkanut vähän raksuttaa:

Viisi vai kolme: kolme!

Siirrän suunnitellut treenit aina Outlookin kalenteriin, josta ne löytyvät tarvittaessa siis myös tien päällä.

Joroisille on luvattu aika viileää keliä. Tällä hetkellä Forecan ennusteen mukaan lämpötila on lauantaina 18 astetta, tuulta 5 m/s ja sadetta 83 %:n todennäköisyydellä. Tämänpäiväisen lenki olosuhteet olivat melkein samat: +15 astetta (lähtiessä), tuulta 6 m/s ja aurinkoista. Kylmä ei tullut, kun ajelin lyhyillä hihoilla ja shortseilla. Sade olisi tietysti voinut kaiken muuttaa. Jos Joroisilla on alle 16 astetta lämmintä, laitan sukat jalkaan jo ekassa vaihdossa ja jos sataa lisään varustukseen ainakin irtohihat, ehkä myös tuuliliivin.

Geeliostoksille pitäisi vielä loppuviikosta ehtiä, muuten alkaa kaikki olla kisaa varten valmista.

Kolme kisaajaa

Pete ja ilmoittauduimme Joroisten puolimatkalle jo viime vuonna, mutta poikamme Aten ilmoitin kisaan vasta pari päivää sitten. Vielä tänään aamupäivällä hän oli ainoa osallistuja sarjassa miehet 18-19 vuotta, nyt sinne on jo ilmoittautunut joku toinenkin nuorukainen. Omassa sarjassani (naiset 45-49 vuotta) osallistujia on nyt 21, Petrin sarjassa (miehet 45-49) tasan viisi kertaa enemmän: 105. Kaikenkaikkiaan puolimatkalle on ilmoittautunut jo 922 osallistujaa!

Meillä oli hatara käsitys, että olisimme jo hotellihuoneenkin varanneet viime vuoden puolella. Varausvahvistusta ei löytynyt mistään meilibokseista, joten piti ihan soittaa Varkauteen ja selvittää pitivätkö muistikuvat paikkansa. Löytyihän se varaus, ja kaikki on siis siltäkin osin hyvin. Meillä on huone vain yhdeksi yöksi ja toivomme siksi aikaisia lähtöaikoja, jotta ehdimme vähän hengähtää ennen kotimatkan alkamista.

Joroisille olemme näillä näkymin lähdössä kolmistaan, ilman kannustusjoukkoja. Liikkumista saattaa helpottaa se, että meillä kaikilla on todennäköisesti heinäkuussa jo ajokortti, myös kesäkuussa 18 vuotta täyttävällä pojallamme. On se jännää, autokoulu alkaa hänellä ensi maanantaina.

Viime vuodelta on jäänyt yhtenä hienona hetkenä mieleen se, kun Atte huusi minulle "Hyvä, äiti!" Kuopion kisan pyöräosuudella. Tuntui hienolta olla oman pojan kanssa samassa kisassa. Saa nähdä, miten lähdöt Joroisilla porrastetaan ja näemmekö toisiamme siellä kisan aikana. Olen meistä hitain, ja olisi kyllä hienoa tulla maaliin, jos Atte ja Pete jo siellä odottaisivat! Aika monta puolikasta maratoniakin olen jaksanut puristaa loppuun saakka, kun olen tiennyt Petrin odottavan minua maalissa tai ainakin maalisuoralla. Sitä melkein jo herkistyy matkalla, kun etukäteen fiilistelee maaliintuloa.

Treenit ovat menneet kivasti, vaikka väsymys vähän vielä vaivaakin. Keskiviikkoaamuna ajoin työpaikan kuntosalin Wattbikella treenin, jossa piti ajaa 3x10 min tietyllä teholla. Treeni meni kohtuullisen hyvin siihen saakka, kunnes Wattbikesta loppui akku ja näyttö sammui. Aikaa oli kulunut 40 minuuttia, ja viimeinen veto oli juuri alkamassa. Ilmeisesti siinä kuitenkin on joku akku, eikä se taida olla kovinkaan hyvässä kunnossa. Sitä oli työfysioterapeutin mukaan viime viikolla vähän ladattukin. Ilmeisesti nyt on edessä uuden akun hankinta, kun ei vanhassa näköjään tehot riitä lataamisen jälkeenkään.

Ajattelin tehdä suurimman osan traineritreenistä Wattbikella, kun kotona on pari muutakin trainerin käyttäjää ja ainakin Petrin kanssa pyörätreenit osuvat samoille päiville. Tykkään Wattbikesta, kun siinä on niin mukava seurailla treenidatan kertymistä. Toistaiseksi se on myös aina ollut vapaana, kun olen mennyt sillä ajelemaan.

Tavoitteita ja suunnitelmia

Tavoitteellisena ihmisenä sitä alkaa ihmeen nopeasti miettimään tavoitteita seuraavalle kisakaudelle. Vähän olen niistä jo valkunkin kanssa meilejä vaihdellut, ja ensi vuoden ksaohjelma alkaa pikkuhiljaa muotoutua. Tänä vuonna oli kiva, kun kisoja oli sopivasti pitkin kesää, triathloneja ja juoksukisoja sopivassa suhteessa. Vähän samanlaista olen ensi kesästäkin suunnitellut.

Ensimmäinen vähän isompi tapahtuma on Helsinki City Run 4.5. Siellä on aikaisempina vuosina ollut mukava juosta, vaikka toukokuun alkupäivinä voi olla vielä melko kalsaa ja melko usein on ollutkin. Olympiastadionille on vaan niin hieno juosta maaliin!

Kesäkuun alkupuolella on suunnittelen osallistuvani Rajamäen perusmatkan kisaan. Viime vuonna se järjestettiin toista kertaa. Järven vesi oli kirkasta ja pyörä- ja juoksureititkin maisemallisesti kivoja ja hyvässä kunnossa. No on siellä pyöräreitillä yksi junaraiteen ylitys ja viime vuonna kisan aikaan meni kuulemma junakin, joten tarkkana pitää olla.

Jos oikein muistan, Kiskossa järjestetään tri-kisa ja 30. kerran, ja kisapäivä saattaa olla jo 30.6. Kiskossa juoksu on minulle aina ollut tosi vaikea pätkä, ehkä se ensi vuonna sujuisi jo vähän paremmin. Kiskon kisa tuntuu minusta jotenkin erityiseltä, ehkä siksikin että se oli minulle ihka ensimmäinen triathlon-kisa.

Kesän ehdoton A-kisa minulle on kuitenkin Joroisten puolimatka. Tänä vuonna pääsin tunnelmaan katsojan roolissa, ja ensi vuonna on tarkoitus lähteä mukaan viivalle. Pääsen ensi vuonna uuteen ikäsarjaankin, kun täytän huhtikuussa (jo) 45 vuotta. Tavoitteena on tasapainoinen suoritus kelloa liiemmin katselematta.

Jos vanhat merkit paikkansa pitävät, heinäkuussa uidaan taas Pitkäjärven yli ja takaisinkin. Siihen kisaan aion taas osallistua; tällä kertaa ilman märkäpukua. Yksi tämän talven tavoitteista on ehdottomasti saada uintiin lisää vauhtia. Joitakin järvitreenejäkin aion ensi kesänä tehdä pelkässä uikkarissa ja kai se niin on, että uintikisoihin pitää osallistua ilman märkäpukua. Päättyneellä kaudella taisi minulla olla kaikissa avovesiuintitreeneissäkin märkäpuku päällä.

Elokuun 10. päivä on Kuopion perusmatkan kilpailu, ja sinnekin olisi kiva päästä jos intoa vielä riittää. Matkaa vaan on täältä Espoosta aika pitkälti.

Heti Kuopion kisaa seuraavalla viikolla lähdemme Kalmariin koko perheen voimin kannustamaan Petriä ja muitakin tuttuja maaliin Ironman-kisassa. Siinä on vain se potentiaalinen hankaluus, että tyttäremme aloittaa lukio-opinnot samalla viikolla. Antavatkohan opettajat lomaa heti lukukauden alussa? Kalmarissa oli ainakin tänä vuonna lyhyt pre-race sprintti varsinaisen kisan aattona, ja yritän päästä mukaan, jos sellainen on ohjelmassa myös 2013.

Kauden viimeinen kisa on todennäköisesti Espoon rantamaraton syyskuussa. Toivottavasti nyt pääsen juoksemaan sen maratonin, joka vuonna 2009 jäi juoksematta selkäongelmien vuoksi.

Yllä mainittujen kisojen lisäksi aion osallistua Heltri Cupin mahdollisimman moneen osakilpailuun ja toivottavasti useammallekin Viikin vitoselle. Puhetta on parin kanssa ollut myös lyhyistä multisport-kisoista. Niiden aikatauluja en ole löytänyt vielä mistään, toivottavasti ainakin jokunen osuisi sopivasti molempien kalentereihin!

Valmistautumista

Ihan niin hyvin valmistautuminen Kuopion kisaan ei ole mennyt kuin olisin toivonut; olen nimittäin ollut kipeänä. Lauantaina oli ehkä vähän lämpöäkin, ja sunnuntaina oli edelleen kurkku ja pää kipeänä. Viikonlopun treenit jäivät väliin sohvalla maatessa, samoin huominen Rykäsy. Työkunnossa olen kuitenkin, ja toivottavasti pääsen kisaamaan lauantaina. Mitään supersuoritusta ei taida kuitenkaan olla odotettavissa, normisuoritusta ja kivaa kisaa lähden tavoittelemaan.

Suunnitelmissa on lähteä ajelemaan Savon suuntaan perjantaina iltapäivällä kahden-kolmen maissa. Olisi hyvä, jos vielä illalla ehtisimme viedä pyörät vaihtoalueelle. Osallistumme molemmat Aten kanssa kuntosarjaan, ja niinpä suunnitelmissa on ajaa takaisin Espooseen jo lauantai-iltapäivän aikana.

Tämä kesä on kyllä kisamielessä ollut tosi kiva, kun kesä-, heinä- ja elokuussa on yksi perusmatkan kisa. Toukokuussa juoksin HCR:n ja lisäksi ilmoittautunut syyskuiselle Espoon rantapuolikkaalle. Lokakuussa olisi vielä tarjolla Vantaan neljännesmaraton, jonka jälkeen olisi lyhyt parin viikon pituinen off-season -kausi ennen Helsinki Triathlonin syysleiriä.

Helsinki City Triathloniin olen viime vuotiseen malliin lupautunut toimitsijaksi. Tällä kertaa sain napattua valokuvaajan tehtävän, ja olen siitä tosi innoissani! Siinä pääsee kivasti liikkumaan koko alueella, ja mielenkiintoisia kuvauskohteita varmasti riittää. Toivottavasti sää suosii tapahtumaa viime vuoden malliin ja fiilis on tapahtumassa tutun korkealla.

Hei kyllä triathlon nyt on trendien aallonharjalla, kun Laura Voutilainenkin treenaa triathlon-kisaan!