Kesäterässä

Ajolasit unohtui, sykemittari ei näyttänyt lukemaa ekaan puoleen tuntiin kun en muistanut kastella sykevyötä, RoadID jäi kotiin ja GPS-mokkula lipaston päälle, mutta muuten oli ihan kiva sadan kilsan pyörälenkki tänään. Pete veti ja minä peesasin. Aloitimme ajelun Kitulasta, Suomusjärven "keskustasta". Halusimme nähdä vähän uusiakin maisemia ja siinä onnistuttiin.

Eilen olimme katsoneet sopivan lenkin valmiiksi, ja Pete oli jopa kirjoittanut sen ylös paperille. Ei onneksi eksytty kertaakaan. Ensimmäinen tunti ajettiin melkein koko ajan lievään ylämäkeen ja vastatuuleen, eikä pyörä tuntunut kulkevan yhtään. Onneksi sykkeestä sentään näki että liikkeellä ollaan. Melkein oli sissy moment. Vastaavasti myötätuulipätkät tuntuivat sitten sitäkin paremmilta. Aurinkoa ei näkynyt, joten keli oli mitä parhain.

Puolentoista tunnin jälkeen alkoi selkää särkeä, ja loppumatkasta kipu tuntui reiden ulkosyrjällä saalla. Koko selkä taisi olla jumissa, venyttely auttoi vähäksi aikaa. Vähän samoja katastrofin merkkejä on ilmassa kuin kolme vuotta sitten välilevyongelmien alkaessa: liikaa juoksua (viime viikolla neljä lenkkiä), maalausta (miten sitä voi edes joka kesäksi riittää?) ja mustikanpoimintaa (en voinut vastustaa). Illalla vielä puhdistin pyörän voimansiirtoa mustasta töhnästä tunnin verran. Tänään en enää aio kyykistellä marjojen edessä, mutta aitan sänkyjen maalausurakka pitää ehkä viedä kunnialla loppuun. Jos ei Pete sitten tekisi sitä yksin...

Häpeäkseni joudun tunnustamaan, että selkäjumppa on nyt kesällä jäänyt liian vähälle. Tänään jatkuu siis raivoisa selän kuntouttaminen, ja toivottavasti saan siihen oikein kunnon putken päälle.

Harvinaista kyllä olemme nyt mökillä kahdestaan muutaman päivän. Tytär on ponileirillä koko viikon ja poika itsekseen kotona ensimmäistä kertaa pari yötä peräkkäin. Poikanen on luvannut ajaa mökille pyörällä huomenna. Saa nähdä löytääkö hän Leppävaarasta vanhan ykköstien, siitä eteenpäin ei tarvitse kuin ajaa suoraan seitsemänkymmentä kilsaa. No on loppumatkasta yksi käännös, mutta sen pitäisi olla jo melko tuttua pätkää.

Ai niin, mökin keittiön saimme maalattua valkoiseksi toukokuussa, se näyttää nyt tältä:

Kivutonta

En tee tästä blogista mitään sairaskertomusta tai vali-vali-tarinaa, mutta kerronpa nyt kerrankin missä mennään, kun on hyviä uutisia.

Vasemmassa nilkassani on tuntunut viime viikkoina varsinkin juostessa viiltävää kipua. Kipua on tuntunut vähän eri paikoissa nilkan ulkosyrjällä, ja joskus lenkin jälkeen ja vielä seuraavanakin päivänä on ollut vaikea kävellä nilkuttamatta. Se on myös naksunut joka askeleella, mikä on kyllä juostessa melkoisen ärsyttävää - ihan kuin joku metronomi. Myös oikeassa nilkassa on ollut tuntemuksia, mutta vähemmän kuin vasemmassa. Eilen vasen nilkka oli niin kipeä, että portaatkin piti melkein mennä alas yksi kerrallaan.

Tänään otin nilkkakivun puheeksi osteopaatilla. Hän paineli ja pyöritteli jalkaa ja sai nilkan alemman nivelen lukon ja kantakalvon jumit aukeamaan. Vähän se sattui, mutta ihme kyllä nyt ei kävellessä satu enää yhtään! Vaivan syntyyn on osaltaan voinut vaikuttaa korkea jalkaholvi, jonka vuoksi nilkka on rakenteellisesti jäykkä. Omahoito-ohjeeksi sain yhden venytyksen ja ohjeen pyöritellä palloa jalkapohjan alla lenkin jälkeen. Kohta minulla on niin paljon ennen lenkkiä ja sen jälkeen tehtäviä oheisharjoitteita, että olen näännyksissä ilman lenkkiäkin!

Tosi hieno olo oli koko päivän, kun käveleminen ei enää sattunut. Toivottavasti tämä hyvä tilanne jatkuu parin juoksutaukopäivän jälkeenkin, kun pääsen taas treenaamaan. Juokseminen tuntuu nyt tosi mukavalta, ja olisi kiva saada vähän lisää vauhtia koneeseen ennen kesän tri-kisoja.

Selän tilanne on nyt sekin nyt hyvä, vaikka juoksun jälkeen lonkassa tuntuukin vähän kipua. Mielessäni olin ehtinyt senkin jo koplata yhteen nilkkakivun kanssa ja miettiä, että juoksutekniikkani taitaa olla ihan totaalisen pielessä ja ihan liian kuormittava. Onneksi löytyi "parempi" syy: lonkkakipu on ilmeisesti heijastus mataloituneesta nivelvälistä, jonka iskunvaimennus ei enää ole parasta A-luokkaan. Tässä tapauksessa tieto vähensi tuskaa.

Juoksutaukoa

Selässä ei nyt tunnu hyvältä. Koko loppuviikon sitä on särkenyt, ja eilen kuntopiirissäkin piti pari liikettä korvata toisilla kun ne sattuivat. Vaihdoin jänne- ja luisteluhypyt sekä kahvakuulaheilautukset korvaaviin liikkeisiin toisella ja kolmannella kierroksella. Oma arvioini on, että viime viikkoina on tullut liikaa juoksua ja muuta kuormittavaa rasitusta alaselkään. Niinpä päätin pitää pari viikkoa vapaata juoksusta, ja kokeilen sitä seuraavan kerran aikaisintaan syysleirillä marraskuun ensimmäisenä viikonloppuna.

Torstaina sattui kurkkuunkin, ja oli ihan vetämätön olo työpäivän jälkeen ja jätin uintitreenit jäivät väliin. Ehkä yhden illan lepäily sitten auttoi, kun flunssaa ei onneksi tullutkaan! Siitä huolimatta pidän viikonlopunkin vielä vapaata urheilusta, kävelyä ja selkäjumppaa lukuunottamatta. En vaan jaksa lähteä lenkille.

Olemme mökillä, ja täällä metsän keskellä näyttää nyt tältä (kuva terassilta):

Suklaahippukeksejä on leivottu ja syöty. Ehkä aavistuksen verran pitää noita keksejä syödessä venyttää karkkilakon määritelmää, kun laitoin taikinaan neljänneskilon suklaata... Eiväthän keksit sinustakaan ole karkkia? Onneksi ei tarvitse syödä niitä ihan yksin!

Uinti auttaa

Tiistaista lähtien on selkä taas vähän vihoitellut. Eilen illalla en päässyt kuntopiiriinkään, kun kävimme teatterissa katsomassa Täällä Pohjantähden alla 2011 -näytelmän Kansallisteatterissa. Mielenkiintoinen toteutus, mutta tuolit olivat ihan järkyttävän huonot. Selkäkipu alkaa jo vähitellen ottaa ihan oikeasti päähän. Pete näki aamulla kuulemma jo siitä miten istuin aamiaispöydässä, että joku asia on pielessä. Imurointi vain pahensi tilannetta, taidan jatkossa jättää senkin muiden harteille. Ihmeen paljon se kyllä harmittaa, ettei voi kunnolla edes siivota kotona kun selkään sattuu. Ilmeisesti sittenkin tykkään siivoamisesta...

Siivoilun jälkeen kävimme kaupoilla. Jo pitemmän aikaa on hankintalistalla ollut pimennysverhot makuuhuoneeseen. Hyvät löytyivät tutusta sisustuskaupasta, saamme ne noin neljän viikon kuluttua. Pete hankki samalla reissulla uudet renkaat cyclocrossariinsa; alkuperäinen takarengas meni huonoksi ekoissa trainerikokeiluissa ja nyt tilalle tuli vähän paremmin rullaavat kumit. Lopuksi veimme vielä takakontillisen tavaraa Fidalle. Lopuksi laitoimme pyörät ajokuntoon, kun huomenna on tarkoitus lähteä maantielle.

Selälle teki tosi hyvää HelTrin uintitreeni. Uidessa alimpienkin nikamien aineenvaihdunta toimii hyvin, eikä tule ikäviä iskuja. Uintia tuli 1,5 kilsaa, tuttuja drillejä tehtiin.

Hoitoa ja lenkkiä

Aamupäivällä kävin osteopaatilla. Kahdella aikaisemmalla kerralla hoito ei ole sattunut, mutta tänään oli toisin. Vasen jalkapohja oli ihan jumissa. Auauau! Melkein piti ääneen valittaa, mutta onneksi ei kuitenkaan ihan. Kysäisin kuitenkin, että onko painelun tarkoitus sattua ja olihan se hänellä tiedossa että kipeää tekee. Sain kotihoito-ohjeeksi venyttää jalkapohjaa seisomalla harjanvarren päällä. Juuri nyt se on niin arka, ettei oikein tee mieli tehdä mitään. Myös lonkan koukistajia rentoutettiin, sekin sattui. Tuntuu, että kroppa on nyt yksi iso hermokimppu, sillä yläniskankin lihakset ovat kuulemma jokaisella hoitokerralla olleet ihan jumissa. Siitä muuten todennäköisesti johtuivat ne kummat sävähdykset juostessani pari viikkoa sitten.

Lantio on kuulemma jo paremmassa asennossa, mutta kiertyy edelleen, kun taivutan vartaloa eteenpäin. Itsekin huomaan, että selän vaivat paranevat pikku hiljaa. Sekin auttaa tilannetta, että lihaskunto on hyvä eikä ole ylipainoa. Juoksukilometrejä ei kuitenkaan vielä ole kovin montaa kertynyt ja siksi otinkin jo Helsinki City Runin pois kevään kisaohjelmasta. Toivon voivani juosta puolikkaan Espoon Rantamaratonilla syyskuun lopussa.

Työkaverin kanssa kävimme lounaslenkillä juoksemassa kaksi kertaa Töölönlahden ympäri. Meillä on onneksi liukuva työaika ja työajan seuranta, joten lenkki tehtiin ns. omalla ajalla. Oli tosi kova tuuli, välillä paistoi aurinko ja välillä pyrytti lunta. Tavallisillakaan lenkkareilla ei ollut liukasta, jäätä oli kyllä mutta sen päällä oli paksu kerros hiekkaa. Lenkin jälkeen oli tosi energinen olo, ja ehdimme käydä myös lounaalla. Ennen ensi viikon lounaslenkkiä täytyy muistaa syödä joku pieni välipala, nyt ehti tulla vähän liiankin kova nälkä.

Tunnin päästä on vielä uintitreenit. Valmentaja Yan ei pääse tänään paikalle (ehkä joku sijainen kuitenkin tulee), mutta laittoi ohjelman sähköpostitse:

• 2*(50 free style/50 back stroke/50 kicks)easy
• 4*25 sprint
• 450 «triathlon simulation» ( 50 fast/100 normal/50 fast/200 normal/50normal+extra kicks)
• 10*50m race pace/long strokes (with paddles, no pull buoy ) recovery =only 5s
• 50 easy

 Kohta siis polskutellaan taas!

So what!

Viikossa on jo aika iso osa jäästä ja lumesta sulanut työmatkalta, mutta kyllä sitä vielä riittää. Vajaan kilsan ajon jälkeen sattui ensimmäinen täpärä tilanne, kun ajoin ison jäätyneen lätäkön päältä ja jää alkoi mennä rikki renkaiden alla. Onneksi oikean jalan klossi on tosi löysällä ja sain jalan ajoissa irti. Toinen harmittava tilanne sattui Töölössä, kun yksi auto meinasi peruuttaa päälle pyörätien jatkeella. Oli kääntämässä autoa eikä paljon katsellut ympärilleen. Pysähdyin jotten jäisi alle ja ohiajaessani katsoin kuljettajaa pahalla silmällä.

Ennen työpäivän alkua kävin kuntosalilla tekemässä selkäjumpan ja pilates-tunnilla. Edelleen on siellä mukavaa. Varsinkin vatsalihakset joutuivat tänään koville.

Lähtö kotimatkalle.

Kammojäätä Töölönlahdella.

Valoa!

Maali.

Kotimatkapyöräilyn päälle kävin vielä juoksemassa reilut puoli tuntia. Olen päättänyt yrittää juosta kerran-kaksi viikossa. Puoli tuntia kerrallaan riittää, varsinkin heti pyörälenkin päälle. So what sanoi Lipponenkin, ei se ehkä haittaa jos selkä tulee vaan ihan vähän normaalia kipeämmäksi. Juostessa tuntua pientä kipua samassa tutussa paikassa vasemman pakaran yläpuolella, ja nyt lenkin jälkeen koko alaselässä tuntuu polttelua. Kyllä se kuitenkin kannatti, oli niin kiva juosta auringonpaisteessa pikkupakkasessa.

Mökkiviikonloppu

Perjantaina pääsimme pitkästä aikaa kuntopiiriin. Nyt tehtiin eka kierros 30 s työtä / 30 s  palautusta ja kaksi seuraavaa 40 s/20 s. Tuntui kyllä raskaammalta, mutta hyvin meni. Alkuun ja loppuun tuli taas pitoja. Kuntopiirikeskusteluista oli taas ihan rahanarvoista hyötyä, kun kuulin että Sellon Haloselta ja Partioaitasta saa lippuja ensi viikonlopun Go Expo-messuille.Kävin tänään hakemassa molemmista paikoista kaksi lippua, ja nyt voidaan mennä ilmaiseksi messuille koko perhe.

Tarkoitus oli lauantaina viimeistellä mökillä aitan sisäseinien maalaus, mutta maali oli ilmeisesti jäätynyt hiihtoloman hurjien pakkasten aikaan ja mennyt pilalle. Maalaamisesta ei siis tullutkaan mitään. Olin ajatellut myös mennä lenkille, mutta selkä oli sen verran kipeä, että jätin juoksun väliin. Jotain sentään saimme aikaiseksi: Pete kävi taas katolla työntämässä lumia alas ja Nelli leipoi suklaatäytekakun.

Sunnuntai-aamuksi piti laittaa kännykkä herättämään, jotta ehdimme uintitreeneihin Tapiolaan varttia vaille kahdeksitoista. Alkulämmittelyn jälkeen uimme 10 kertaa 100 m pullarilla ja 50 m potkuja. Aika rankka setti, jonka jälkeen yritettiin taas saada vetojen määrää alaspäin laskemalla vetoja 8 x 50 metriä. Ei paljon auttanut, suurin osa altaanväleistä meni minulla 19-20 vedolla, loppua kohti taisi pari kertaa tulla myös 21. Yhteensä uintia tuli 2700 m. Ennen treeniä teimme kuivalla maalla kunnon verryttelyt ja lopussa vielä venytykset.

Iltapäivällä kävimme hakemassa Nellin Primus-tallilta. Hiihtoloman vuoksi jäi yksi tunti väliin, ja tänään oli mahdollisuus se korvata. Kiva kun on yksi heppahullukin perheessä! Kuvan turvaliivi löytyi muuten Gran Kanarian Decathlonista.

Selkävaivoja edelleen

Aamupilateksessa tehtiin aika paljon kiertoliikkeitä, enkä siinä innostuksen vallassa tullut niitä varoneeksi, vaikka näin jälkiviisaana voi sanoa että olisi kannattanut. Selkää nimittäin särkee. Ensi kerralla täytyy jättää kiertelyt vähän vähemmälle.

Koko viime viikon tuntui siltä, ettei alaselässä ollut kaikki ihan kohdallaan; sitä särki eikä oikein mikään särkylääkettä lukuunottamatta auttanut. Selkää ei tosiaan saa kuntoon makaamalla, vaan se tarvitsee liikuntaa. Jos katselen pari tuntia telkkaria selälläni, selkä jäykistyy ja nouseminen on vaikeaa. Onkohan niin, ettei selkäni kuitenkaan kestä ihan niin paljon liikuntaa kuin pääni vaatii? Pitäisikö hakeutua uudelleen lääkäriin ja selvittää, mikä vaikutus voisi olla nivelten liikakasvun poistamisella leikkauksella? Se ei ilmeisesti olisi kovinkaan suuri operaatio, mutta välilevyn rappeumaa sekään ei parantaisi. Nyt en oikein tiedä, kummasta viasta kivut johtuvat vai jopa vähän molemmista.

Sunnuntain joogassa selässä tapahtui jotain jännää. Tunnin alkaessa jo ajatuskin selän taivuttamisesta alaspäin aurinkotervehdyksessä tuntui huonolta, mutta menin fiiliksen mukaan eli tosi varovaisesti eteenpäin. Koko tunti meni mukavasti, kunnes Uttana Padasana -liikkeen jälkeen tunsin kuinka kipua säteili selkärangasta koko selän alueelle. Tein varovasti vastavenytyksen, ja sen jälkeen selkä tuntui tosi hyvältä ja siltä, että kaikki oli taas paikallaan, siis tähän aamuun ja pilatestuntiin saakka. Kyllä tämä kremppa nyt alkaa tuntua sellaiselta, jonka kanssa on koko loppuelämä vaan tultava toimeen.

Lumisateinen aamu oli tänään tosi kaunis, oli ihan pakko pari kertaa pysähtyä, siirtyä polulta syrjään ja ottaa kuvia.

Vuoden eka

Treeni-Exceliä piti vähän skrollata ylöspäin, jotta löytyi edellinen työmatkapyöräilypäivä. Se oli 1.12. viime vuonna. Sunnuntaina ennen joogaa kaivoin kaikki tarvittavat kamppeet esiin, pumppasin renkaat täyteen ilmaa ja pyöräilin yhteensä noin tunnin verran ennen joogatuntia. Aika paljon tuli lunta, mutta pääsin kumminkin melkein ajoissa sinne minne pitikin. Joogassa oli melko ahdasta ja vieressä olevan miehen hengitys kuulosti ajoittain kuorsaukselta, mikä vähän häiritsi keskittymistä. Toisella puolella oleva ikämies loukkasi selkänsä, kurja juttu.

Tänään lähdin vuoden ensimmäistä kertaa töihin fillarilla. Tiet olivat melko loskaisia, kun lämpötila on nyt asteen pari plussan puolella. Vähän normaalia enemmän meni pyöräilyyn aikaa, mutta ehdin kuitenkin nipinnapin aamu-pilatekseen. Se oli jopa vähän haastavampi kuin viime viikolla, ja tuntui taas tosi hyvältä. Kokeilin ekaa kertaa myös omaa joogapyyhettä salin maton päällä, ja se toimi hyvin.

Illalla kävimme Peten kanssa uimassa Mäkelänrinteessä. Minä ajoin sinne autolla, Pete juoksi räntäsateessa. Kestävyystreeni oli ohjelmassa, mutta molemmilla se jäi vähän kesken kun jaloissa painoivat päivän aikaisemmat liikunnat. Kivasti sitä kertyikin yhdelle päivälle.

Juoksukokeilujen jälkeen selkä on ollut normaalia kipeämpi, ja pakaroissakin on tuntunut samanlaista viiltavää kipua kuin ennen välilevyn pullistumaa. Täytyy ilmeisesti vähän taas himmata sen juoksun kanssa, ettei selkä mene huonompaan suuntaan.

Osteopaatilla

Tänään osteopaatin vastaanotolla selvisi jännä juttu: vasen nilkkani on mahdollisesti selkävaivojeni syy. Nilkka oli kokonaan jumissa, ja ehkä siksi juostessa oikea jalka on joutunut toimimaan väärällä tavalla. Ihan ensimmäiseksi, noin pari vuotta sitten, kipua alkoi tuntua oikeassa pakarassa. Luulin sitä piriformis-vaivaksi, ja jatkoin vain sitkeästi juoksemista. Ilmeisesti sen seurauksena alkoi nilkan lukolla olla vaikutusta myös lantioon, joka on nyt siirtynyt väärään asentoon. Siitä puolestaan on voinut aiheutua välilevyn pullistuma. Tämä kaikki siis teoriaa, mutta nyt ensimmäistä kertaa puoleentoista vuoteen joku osasi sanoa, mistä nämä vaivat mahdollisesti johtuvat.

Osteopaatilla on keinonsa hoitaa lantiota oikeaan asentoon, nilkan lukko on jo avattu. Lantion asento lähti kuulemma tunnin hoidon aikana korjaantumaan oikeaan suuntaan, ja seuraavan kerran pääsen hoitopöydälle helmikuun puolivälissä. Mistään en tietenkään itse voi todentaa lantion väärää tai oikeampaa asentoa, on pakko vain luottaa asiantuntijaan. Ilman fysioterapeutin suositusta en olisi osteopaatille osannut tai oikeastaan uskaltanutkaan mennä, ja nyt olen tosi iloinen, että menin. Toivottavasti selän paraneminen pääsee tästä nyt uuteen vauhtiin!

Lenkillä

Alkuviikosta havahduin, että selkäpä oli ollut melkein oireeton jo monta päivää. No sitten eilen kuntosali-circuitissa alkoi kuntoilumopo keulia ja innostuin tekemään paria kiertoliikettäkin, kun tehdessä ei sattunut selkään. Ei olis pitänyt, kipuja oli illalla ja vielä tänäänkin. Töissä istuin melkein koko päivän jumppapallolla; se vähän helpottaa oloa kun voi pitää alaselän koko ajan liikkeessä.

Kävin nyt illalla kaverin kanssa juoksemassa 45 minuuttia. Minulle reipasta vauhtia (6,36 min/km) mentiin, eikä taaskaan juostessa sattunut. Kotiin tultuani tein vähän selkäliikkeitä, ja nyt siellä vähän kuumottaa. Kyllä se siitä varmaan huomiseksi rauhoittuu. Parempaan suuntaan ollaan kuitenkin menossa, koska yhä harvemmin tunnen hermosärkyä jalassa, varsinkaan pohkeeseen saakka ei enää useinkaan säteile. Kas siinäpä omaperäinen ilon aihe - vähän sama fiilis kuin siinä mainoksessa, jossa nainen kamalassa kaatosateessa ilahtuneesti toteaa, ettei tänään sada enää ihan niin paljon kuin eilen.

Kuntosali-circuit

Circuittia on tarjolla aina keskiviikkoisin työpaikan salilla. Tänään paikalla oli varmaan parikymmentä innokasta. Ohjaaja oli sama, joka teki minulle sen pallo-ohjelman. Perusjuttuja mentiin. Yhden ison virheen kyllä tein: ekalla kierroksella tein kiltisti ohjelmassa olleen viivalta-viivalle -juoksun, ja kosketin aina molemmissa käännöksissä lattiaan. Kyykkyliike sai selän taas vihoittelemaan, ei toki heti vaan vasta nyt myöhemmin illalla. Seuraavilla kerroilla korvasin juoksentelun haara-perushypyillä. Hyvin tuli hiki, ja liikkeet olivat monipuolisia. Luulenpa, että menen toisenkin kerran.

Pikaisen kotimatkapyöräilyn ja suihkun jälkeen kiirehdin Tapiolaan tapaamaan äitiysloman aikaisia ystäviäni. Tapasimme alunperin vauvahieronnassa Haukilahdessa, kun esikoisemme olivat parin kuukauden ikäisiä syksyllä 1995. Useimmat meistä saivat toisenkin lapsen suunnilleen samaan aikaan, joten muutama vuosi meni tiiviisti yhdessä. Nyttemmin tapaamme harvemmin (tietenkin ilman lapsia!), mutta aina on yhtä paljon juteltavaa. Tänään kävimme vajaan tunnin mittaisella kävelyllä Otsolahden ympäri ennen kahvittelua.

Taas katsomossa

Kotinurkilla juostiin tänään Espoon Rantamaraton, ja kyllähän sinne piti päästä katsomaan ja kannustamaan. Pete päätti loppuviikosta juosta puolikkaan, ja se meni kivasti aikaan 1.46. Matkalla oli aikaa jopa poseerata:

Pyörään kertyi kilsoja 22 Rantamaratonin huolto- ja valokuvaustehtävissä, ja illalla kävin vielä lenkillä. En ole juossut pitkään aikaan, ja halusin kokeilla miten sujuu kymppi. Selkään alkoi sattua 10-15 minuutin juoksun jälkeen ja se on nyt taas tosi kipeä. Juoksin kuitenkin loppuun, aikaa meni reilu tunti. Ei varmaan kannata ihan vielä aloittaa juoksutreeniä, mutta onneksi tässä on taas yksi talvi aikaa saada selkä kuntoon.

Seinäkiipeilyä

Osallistuin tänään Salmisaaren liikuntakeskuksessa kick-off -tilaisuuteen, jossa kolmen tunnin istumisen ja kuuntelemisen jälkeen sai valita yhden kolmesta aktiviteetista: keilailu, seinäkiipeily ja lasersota. Valitsin seinäkiipeilyn. Joskus kymmenisen vuotta sitten olin kokeillut sitä edellisen kerran, ja noista kolmesta se tuntui tänään sopivimmalta.

Pienen alkuopastuksen jälkeen kiipesimme ns. itsevarmistavilla laitteilla, joissa ei siis tarvinnut kaverin varmistaa vaan sen hoiti automaattivaijeri. Kun tippui tai tiputtautui alas seinältä, vaijeri laskeutui automaattisesti hitaasti alas. Kaksi neljästä reitistä kiipesin ylös asti, kolmatta yritin kaksi kertaa. Putosin aina samassa kohdassa, toisella kerralla onnistuminen jäi kiinni vain muutamasta sentistä. Kiipeäminen oli hauskaa, eikä selkä vaivannut. Osittain selkäongelmien tyydyin näihin muutamiin kiipeilyihin ja jätin väliin vaikeammat seinät. Osa työkavereista kokeili niitäkin hienolla menestyksellä ja opetteli myös varmistamista. Mukava kokeilu kaiken kaikkiaan, vaikka ei siinä tietenkään hiki tullut.

Perhostelua

Cetuksen kuntouintiryhmä alkoi tänään Kilossa, meiltä noin neljän kilsan päässä pienessa uimahallissa. Mukavan lähellä on nekin treenit. Kilon hallissa ei ole ollenkaan yleisöuinteja, mutta Cetuksen jäsenenä siellä voisi käydä uimassa seuravuoroilla. Täytyy miettiä, kannattaisiko liittyä. Ehkä siellä eivät radat olisi ihan niin täynnä kuin Tapiolassa.

Menin paikalle hyvissä ajoin fillarilla, ja ehdin vähän verrytellä ennen treenin alkua. Huomasin heti, että uinti sattuu selkään. Eilen olin katsomassa Nellin futismatsia, ja siellä taisi joku pieni lihas vasemman pakaran yläpuolella venähtää tai jotain. Ehkäpä se menee ohi, jos en huomenna treenaa...

Kuntouintitreeneissä oli selkeä kuvio; verrojen jälkeen treenattiin potkuja 100 metriä ja sitten uitiin 100 metriä, 2 x25 m kiihdyttäen. Ensin vaparia, sitten rintauintia, selkäuintia ja viimein perhosta. Kolme ensin mainittua meni ihan kivasti, mutta perhosta en ole koskaan uinut. Ohjaaja oli oikein mukava ja näytti altaan reunalta, miten delfiinipotku oikein menee ja kehoitti tekemään niitä ensin vatsallaan ja sitten selällään. No niin tein ja potkujen jälkeen räpiköin vielä sitä perhosta 2x25 m. Raskasta oli, eivätkä jalat toisella altaanmitalla enää meinanneet pysyä yhdessä. Olin tyytyväinen, että se meni jotenkuten edes.

Kuntouintiryhmässä oli kymmenen uimaria, ja erot vauhdeissa näyttivät olevan melko isoja. Meillä oli käytössä kolme rataa, ja melkein koko 45 minuuttia oli tehokasta uintiaikaa. Ihan mukavaa treenata muutakin kuin sitä iänikuista vaparia!

Lähimaisemissa

Alunperin olin ajatellut käydä tänään pitkällä pyörälenkillä, mutta kun olo tuntui vähän nuukahtaneelta tyydyin 25 kilometriin lähimaisemissa. Pyörälenkin jälkeen kävin juoksemassa 15 minuuttia, ja sekin tuntui kivalta. Selkään ei sattunut enää, kun pääsin asfaltilta hiekkatielle. Pienoinen ongelma on minulle se, ettei ole treenisuunnitelmaa ja sitten alan ahnehtia liikaa, kuten tänäänkin meinasi käydä. Ostin viime viikolla Triathlon-nimisen kirjan, jossa on muutamia harjoitussuunnitelmia. Niitä muokkaamalla saan varmaankin tehtyä minullekin oman.

Tälle kaudelle on suunnitelmissa vielä Tour de Helsinki, mutta sen jälkeen onkin kalenterissa tyhjää. Ensi kesänä haluaisin parantaa reilusti perusmatkan tulostani, todennäköisesti taas Kiskossa. Myös muutama sprinttikisa olisi Rykäsyjen lisäksi kiva käydä kokemassa. Yksi tavoite on myös juosta Helsinki City Run toukokuussa. Nyt on sitten talvi aikaa saada selkä takaisin juoksukuntoon.

Uintikaverini Leenan kanssa suunnittelemme ensi sunnuntaille uintilenkkiä Seurasaaren ympäri. Alustavasti olemme sopineet lähtevämme liikkeelle klo 17:n aikaan sillan tuntumasta.Laitamme nyt sanaa kiertämään ajasta ja paikasta, jotta saisimme hyvänkokoisen porukan kasaan. Matka on Jupiksen mukaan noin 3400 metriä. Tervetuloa mukaan kaikki uinnista innostuneet!

Yhdistelmää

Katsoin vähän harjoituspäiväkirjaani ja huomasin, että uitu on mutta pyöräilty vähän vähemmän, puhumattakaan juoksusta. Pyörälenkille siis. Ajoin Vanhalle Turuntielle ja sitä kautta Oittaalle ja edelleen Bodominjärven ympäri. Hienot maisemat, upeita taloja. Välillä oli ihan maalaismaisemaakin, ja ohitin pari ratsukkoa yhdessä ylämäessä. Pyörälenkillä vierähti tunti ja kolme varttia, keskisyke 138. Kilsoja tuli 38. Pari pyöräilijää tuli vastaan pyörätiellä kädet aika-ajotangolla. Aika rohkeaa, kun vastaan voi tulla jos jonkinlaista vipeltäjää (lapsia, koiria, poukkoilevia kävelijöitä ja muita pyöräilijöitä).

Pikaisen vaihdon jälkeen, eilisestä lenkistä rohkaistuneena kipaisin vielä juoksemaan. Juoksin Ruukinrantaan, ja Pete tuli mukaan Jopolla. Reitti kulki tämän talon ohi. Upea talo ja paikka, ja sen mukainen hintakin. Lenkki kesti noin 30 minuuttia, tarkasta pituudesta ei ole varmuutta. Keskisyke oli 152. Juoksu tuntui tänään selässä eilistä enemmän, mutta kivalta tuntui juosta!

Push yourself

Atella oli tänään vyökoe Kikossa, ja jäimme siksi viikonlopuksi kaupunkiin. Hyvin meni koe, vihreä vyö tuli. Ajatuksena oli lähteä illalla Peten kanssa uimaan, mutta suunnitelmat muuttuivat, kun syötyämme kello oli jo niin paljon. Ääneen mietin, etten oikein jaksaisi lähteä, mihin Nelli tokaisi että "push yourself". Ihan oikeassa oli, ja niin tein. Pete lähti lyhyelle lenkille ja minä juoksin Esport Arenan kuntosalille. Alkumatkan juoksimme yhdessä, ja melko hyvää (alle 6 min/km) vauhtia mentiin. Kyllähän se syke siinä nousi aerobiselle kynnykselle, mutta selässä ei tuntunut pahalta. Pete on hyvä kirittäjä!

Esport Arenalle juostessa meni noin 20 min. Vedin treeniohjelman lähes tyhjässä salissa noin 45 minuutissa ja juoksin kotiin. Edelleenkään ei tuntunut selässä tai jalassa kipua. Innostuksissani päätin jo ottaa noin 10 kilsan lenkin viikko-ohjelmaani, jos ei selässä huomenna tunnu pahalta. Voihan olla, että olen sittenkin luonteeni mukaan ollut liian varovainen juoksun aloittamisen kanssa. Juostessa kiinnitän aikaisempaa enemmän huomiota oikeaan juoksuasentoon ja siihen, etteivät kädet kierry eteen vaan pysyvät sivulla. Jostain luin, että sekin vähentää selän rasitusta.

Kuntosalilla olen pikkuhiljaa lisännyt painoa liikkeisiin, ja nyt muistan ohjelmankin jo lähes ulkoa. Teen treenin jälkeen aina myös lyhyen jokapäiväisen selän pilates-treenini. Lisäsin siihen muutaman uuden liikkeen ja lankut loppuun. Aika usein istun jumppapallolla, kun vietän laatuaikaa telkkarin ääressä. Olen huomannut, että siinä selkä ei jäykisty kuten istuessa tai maatessa. Joitakin pallojumppaliikkeitäkin olen kokeillut, ja hyvältä tuntuvat. Pitää varmaan hankkia mökillekin kesäksi jumppapallo, kun sieltä ei oikein pääse salillekaan.

Taas salilla

Olen vähän laiminlyönyt saliharjoittelua. Tavoite oli päästä salille kahdesti viikossa, mutta vähemmälle se on hyvistä aikeista huolimatta jäänyt. Esport Arenalla juoksin ensin neljä kilsaa radalla ja suuntasin sen jälkeen alakertaan salille. Siellä on tosi meluisaa, koska vieressä on salibandykenttä. Tänään taisi olla joku matsikin menossa. Säntillisesti tein suurimman osan ohjelman liikkeistä ja venyttelyt päälle.

Juoksu sujui ihan yllättävän hyvin, ihan alkuun ei tuntunut mitään ihmeellistä. Noin puolen kilsan jälkeen alkoi sitten tuntua taas jotakin epänormaalia alaselässä, ei varsinaisesti kipua kuitenkaan eikä ehkä ihan yhtä voimakkaasti kuin edellisillä juoksukokeilukerroilla. Jos en kesällä pysty triathlonissa juoksemaan kymppiä, ainahan voi vaikka kävellä...

Selän vahvistamiseksi olen joka ilta tehnyt kotona pari pilates-liikettä ja jumpannut pallon ja kuminauhojenkin avulla. Hyviä ja tehokkaita selkä- ja vatsaliikkeitä olen löytänyt Pallolla piukaksi -kirjasta. Niitä voi tehdä vaikka telkkaria katsellessa. Pallolla istuessa ei selkäkään kipeydy yhtään. Motivaatio selän kuntouttamiseksi on edelleen korkealla!

Selän hoitoa ja uintia

Kävin tänään Teijalla Kruunu-fysioterapiassa hoidattamassa selkääni. Se tuntuukin jo vähän paremmalta, ja kivutkin ovat vähentyneet. Jokapäiväinen pieni pilates-harjoitus on varmaan auttanut, tai sitten aika. Jätin magneettikuvat Teijalle, ja ensi tiistaina menemme yhdessä Esport Arenan kuntosalille. Teija on luvannut suunnitella minulle sopivan treenin ja opettaa minut tekemään liikkeet oikein. Siitä se jatkuva kuntosaliputki sitten alkaa! Yli 40 vuotta olen sitä aika hyvin vältellytkin, mutta nyt se ei enää onnistu.

Pikaisen syömisen jälkeen ehdin vielä Tapiolan uimahalliin noin 40 minuutiksi uimaan. Matkaa kertyi 1900 metriä. Syömisestä taisi olla hieman liian lyhyt aika, kun oli vähän raskas olo. Hyvä kuitenkin että tuli mentyä. Selkä kiittää.