Parit vuodenvaihteen lenkit

Vuodenvaihteen vietimme Peten kanssa mökillä. Siellä on jotenkin mukavan rentoa, eikä rakettien pauke häiritse unta. Otimme mukaan maastopyörät, joten sekä vuoden viimeisenä että ensimmäisenä päivänä kävimme pyörälenkillä.

Viime treenivuoden kehitettävää-sarakkeessa minulla lukee mm. "Petristä irtaantuminen". Kuulostaa minusta ihan kamalalta, mutta on lopulta ihan yksinkertainen asia. Viime vuonna aika usein kävi niin, että kun ajoimme yhdessä, minä pinnistelin mukana vauhdissa ja Pete joutui tiputtuani odottelemaan. Se ei tehnyt hyvää oikein kummallekaan, ja osin tästä syystä tein osan pk-treeneistäni liian kovalla sykkeellä enkä sitten aina ehtinyt palautua riittävästi. Käytännössä Petristä irtaantuminen tarkoitti tänä viikonloppuna sitä, että ajoin lenkkini ihan yksin.

Kakarlammen laavulla Kettulassa.

Eilen ajelin Ketunkierroksen poluilla. Ketunkierros on Salon samoojien  Kettulassa ylläpitämä noin 25 kilometrin pituinen vaellusreitti, jonka polut löysimme vasta pari vuotta sitten. Kettulantien varrelta on nyt kaadettu aika paljon metsää, eikä reitti varmasti ainakaan juuri siellä ole merkitty tai kuljettavissa. On siellä kuitenkin myös niitä kivoja, ajettaviakin polkuja ihan riittämiin.

Eilen ajoin parin tunnin lenkin. Suunnitelma oli ajaa tunti polkuja ja kääntyä sitten takaisin. Heti käännyttyäni takaisinpäin satutin vasemman polveni. Olin irrottanut jalan polkimesta, kun edessä oli joku kinkkisempi kohta, ja sitten ykskaks horjahdin niin, että polvi osui kipeästi vaihdevipuun. Pienen puhaltelun ja parin ärräpään jälkeen sain onneksi jatkettua matkaa. Tästä opin kyllä sen, ettei jalkoja kannata turhaan irrotella matkan varrella - ei osu polvi vaihdevipuun, kun jalka on kiinni polkimessa. Täytyy yrittää muistaa myös käytännössä.

Tänään oli pikkupakkasen myötä hieman kevyempi ajokeli. Koska polvi oli edelleen kipeä, ajelin mökkiteillä enkä juurikaan poikennut poluille. Loppumatkasta sormet ja varpaat alkoivat vähän palella.

Yksin ajaminen ei onneksi ole minulle (eikä ilmeisesti Petellekään) mikään ongelma. Pyörän päällä tunnen usein oloni oikein onnelliseksi, ja ajattelen omia juttujani. Oman pään sisäinen aktiviteetti riitti tänään hyvin viihdyttämään minua kolmen tunnin ajaksi. Pitempäänkin olisi mennyt!

Ketunkierros

Noin puolen kilsan päästä meidän mökistä kulkee Ketunkierros, jo toimintansa lopettaneen Suomusjärven patikan aikanaan perustama ja aikanaan ylläpitämä 26 kilsan pituinen vaellusreitti. Pienen etsinnän jälkeen löysimme myös joitakin vuosia sitten ostamamme alueen kartan, johon reitti on merkitty.

Koska kartta on ainoamme emmekä tiedä, mistä niitä enää saisi lisää, starttasimme matkaan ilman sitä.  Tulevaisuutta ajatellen ajattelimme ottaa siitä ensin pari kopiota ja vasta sitten altistaa sen kulumiselle. Karttamuovi ja varsinkin ja pyörän karttateline olisivat tietysti myös auttaneet, mutta kumpaakaan ei nyt ollut mukana.

Löysimme reitille Iso-Toravan itäpuolelle helposti. Siellä Ketunkierros kulkee pitkät pätkät sähkölinjaa pitkin, eikä ajaminen ollut ihan kamalan helppoa. Korkeuserojakin oli. Jossain vaiheessa eksyimme reitiltä ja jouduimme jonkun pätkän kulkemaan teitä pitkin Vanhan Turuntien ja Kettulantien risteykseen, josta tiesimme reitin kulkevan.

Metsään taas.

Kiva reittimerkki.

Varesjärven eteläpuolelta reitin lähtöpisteestä eteenpäin oli useampi kilometri kuvankaunista kangasmetsää ja helppoa polkua. Toki aina silloin tällöin eteen saattoi tulla oja tai kaatunut puu, mutta pitkät pätkät oli todella kiva ajella. Se oli juuri sellaista kivaa pätkää, että pääsi hyvin eteenpäin mutta aina välillä eteen tuli jotain vähän jännempääkin.

Nyt sujuu ajaminen.

Reilut kolme ja puoli tuntia ajettuamme saavuimme pienelle lammelle, jonka ympäri olemme molemmat usein juosseet. Siitä olisi ollut mökille tuttua reittiä kuutisen kilsaa, mutta päätimme vielä jonkin matkaa ajella eteenpäin Ketunkierrosta. Se oli iso virhe. Olimme jo aika väsyneitä, ja edessä oli sellaista pusikkoa, että seuraavaa reittimerkkiä oli vaikea havaita. Yhden jo pusikoituneen hakkuualueen reunassa hirvikärpäset hyökkäsivät Peten kimppuun. Tunnelma kiristyi.

Hienot olivat maisemat ja kelikin täydellinen.

Eihän siinä auttanut muu kuin keskeyttää reitin seuraaminen ja pyrkiä lähimmälle tielle. Kun ajamaan ei pystynyt, piti taluttaa. Välillä pysähdyimme tarkistamaan kännykän karttaohjelmasta suuntaa ja vihdoin viimein putkahdimme pyörinemme metsätielle vesakon keskeltä. 

Siitä mökille oli taas helppoa ajamista metsäteitä pitkin. Sykemittarista loppui virta kesken matkan, joten tarkkaa tietoa retken kestosta tai pituudesta ei ole. Arvelisin meidän olleen reissussa viitisen tuntia, ja aika pitkä pätkä reittiä jäi vielä kulkematta. Luulen meidän kuitenkin jo löytäneen ne parhaat maastopyöräpolut Varesjärven ympäristöstä, sinne menemme varmasti uudelleen.

Selkä vähän kipeytyi taas. Luulen sen johtuvan taluttamisesta ja pyörän nosteluista. Ensi kerralla täytyy varmaan yrittää ajaa enemmän ja tunkata vähemmän. Ja jos vielä tulisi joku pikkupakkanen, hirvikärpäsetkin häviäisivät.

Triathlonkoulu

Suomen Triathlonliiton sivuilta löysin bannerin triathlonkoulusta, joka alkaisi tammikuussa. Periaatteessahan sellainen kiinnostaisi kovastikin. Koulun tavoitteena on opettaa tariathlonissa tarvittavat perustiedot ja -taido ja se sisältää kolme seminaaria, kaksi henkilökohtaista ohjausta, 30 yhteisharjoitusta ja viikkotason henkilökohtainen harjoitussuunitelma. Koulut järjestetään Espoossa ja Helsingissä, ja vetäjät ovat kyllä varmasti ihan huippuja; Helsingissä Teemu Lemmettylä ja Espoossa Merja Kiviranta. Hintaa verkossa ei ainakaan heti osunut silmään, ja niinpä kysäisin lisää. Kävi ilmi, että triathlonkoulun hinta on järisyttävät 1500 euroa (=10*150 eur), joka sisältää valmennuksen, uimahallimaksut, yhteistyökumppaniliikuntakeskuksen palveluiden vapaan käytön kurssin aikana, kurssimaksun kesän 2010 kilpailuun ja T-paidan.

1500 euroa on kyllä melkoinen summa rahaa, eikä se pienene yhtään siitä että sitä voi maksella pätkissä lähes vuoden ajan. Muistan nikotelleeni jonkun verran jo maratonkoulun noin 500 euron hintaa viime vuonna. Se sisälsi kaksi juoksutestiä, parisenkymmentä yhteisharjoitusta, henkilökohtaisen treeniohjelman ja 10 juoksukerran lipun Esport Areenalle, ja tuntui lopulta hintansa arvoiselta. Tähän triathlonkurssiin verrattunahan se olikin halpa! Vai onko triathlon kolme kertaa kalliimpi harrastus, kun siinä on juoksun lisäksi se uinti ja pyöräilykin?

Mietin, että kuinka tuohon hintaan on voitu yleensä päätyä? Onkohan lähdetty miettimään juttuja tuon yhteistyökumppaniliikuntakeskuksen ehdoilla ja otettu pohjaksi heidän kk-maksunsa kurssin ajan ja siihen vaan sitten lisäilty kaikki muu? Minulle se liikuntakeskus ei tuo yhtään lisäarvoa, koska olen kiinnostunut vain valmennuksesta. Ihan turhaa lisähintaa kurssille tulee myös t-paidasta (niitä on kaapit ja hyllyt täynnä) ja kilpailumaksusta, joka olisi ihan helposti hoidettavissa omaehtoisestikin. Useimpiin uimahalleihinkin pääsen työnantajan tekemien sopimusten vuoksi puoleen hintaan, joten turhaan maksaisin niistä käynneistä ylimääräistä. Yhteiset treenit kerran viikossa on kanssa aika useasti, vähempikin voisi riittää meikäläiselle. Luulisinpa, että olisi kannattanut lähteä siitä, että kurssin hinta pitäisi saada mahdollisimman alas sen sijaan, että mukaan on ympätty kaikki mahdollinen.

Noh, en ilmoittautunut. Kun saan selän kuntoon, harkitsen liittymistä johonkin pk-seudun triathlonseuraan ja kaivelen sopivan treeniohjelman netistä. Yksi vaihtoehto on myös toteuttaa samaa juoksuohjelmaa kuin viime vuonna ja tuunata siihen vähän uintia ja pyöräilyä, kun ei sitä kisamenestystä niin tosissaan tarvitse tavoitella.

Tänään kävelin Varsinais-Suomen metsissä vajaat kaksi tuntia. Lunta on maassa sentti-kaksi, ja nyt illalla alkaa kivasti pakastaa. Alla pari kuvaa kävelylenkiltä.

Hirville on katettu hieno ateria metsään; juureksia, suolakivi ja jotain ihanan vihreää:

ja kun kääntyy 180 astetta, näkee miksi:

Mökimme lähimaastossa kiemurtelee noin 25 kilometrin mittainen vaellusreitti, Ketunkierros. Pete on kerran juossut (tai rämpinyt) sen läpi, minäkin haluaisin.