Leiri jatkuu

Parin ekan pyöräilypäivän jälkeen tiistaina oli välipäivä, eli tunti uintia ja puolitoista juoksua. Ensin kävimme juoksemassa puolitoista tuntia rannassa eestaas, jotta rintaranka aukeaisi. Juoksu oli kyllä minulla melkoista raahustamista, mutta tulipahan tehtyä. Lounaan jälkeen kävimme uimassa reilun tunnin treenin hotellin vieressä olevassa 50 metrin altaassa. Aurinko paistoi, ja uinti tuntui ihan hyvältä väsyneilläkin jaloilla.

Pete ja minä.

Kahtena seuraavana päivänä päästiin taas ajelemaan pyörillä. Keskiviikkona tempoiltiin pari kertaa kymmenen kilsan lenkki liikenneympyrästä toiseen ja välillä ja lopuksi kävimme taas juoksemassa. Ihanaa oli ajella meren rannassa, vaikka kovaa pitikin yrittää mennä. Aika helposti ne watit meinaavat alamäessä pudota, ja ärräpäitä päästelin mielessäni samalla kun laitoin isompaa vaihdetta pykälään ja yritin saada jalat pyörimään.

Vaihtotreenin jälkeisellä maalisuoralla.

Eilen torstaina kävimme ajamassa mäkitreenin, tietyllä teholla ja kadenssilla nousimme yhden loivahkon suht pitkän mäen neljään kertaan. Täällä puhallellaan ahkerasti teiden reunoja kaikesta roskasta, ja silmiini taisi eilen lentää jotain, kun ne olivat vielä illallakin kipeät ja punaiset. Lenkin lopuksi tuutattiin hotellille taas lähes maksimiwateilla vastatuuleen. Vauhdin hurmaa!

Tänään on taas välipäivä, ja ollaan siis uitu ja juostu. Nyt mentiin altaaseen (paitsi rohkea Pete, joka ui treeninsä meressä) heti aamusta ja aamiaisen jälkeen juoksemaan. Aurinko on pilvessä, joten juoksukin tuntui ihan ookoolta, kun ei ollut liian kuuma.

Uutta on taas opittu: on tosi mukavaa, kun hotellilla on tarjolla aamiainen, lounas ja päivällinen. Yhtään turhaa energiaa ei mene sen miettimiseen, mitä ja milloin syötäisiin. Aikaisemmilla treenireissuilla olen todennäköisesti syönyt liian vähän. Tällä reissulla sainkin yhdelle pyörälenkille ohjeeksi yrittää päästä plussakaloreille, mutten tainnut siinä kuitenkaan onnistua. Energiaa on kuitenkin tuntunut riittävän,  kun buffaan ei ole koskaan pitkä matka ja jälkkärikin on joka lounaalla ja päivällisellä muistettu.

Etuvaihtajan vaijeri on nyt vaihdettu ja toimii taas. En kyllä voi suositella Cokiksen laittamista juomapulloon, siitä sotkusta tuli vähän sanomista paikalliselta pyörämekaanikoltakin, vaikka pahimmat roiskeet olinkin putsannut. Jatkossa pulloihin siis vain vettä tai urheilujuomaa, ja Cokikset vain tauoilla.

Eilen kävimme Peten kanssa junalla Matarossa SBR (swim bike run) -kaupassa. Kaikenlaista pientä löytyi, mutta esimerkiksi kaikki liikkeen kisa-asut ovat nyt Mallorcalla, kun siellä on nyt viikonloppuna puolikkaan kisa. Petelle löytyi sentään uudet Bontin pyöräkengät ja meille molemmille uudet Assoksen sukat ja pienet tarvikepussukat pyöriin. Ostin nyt sellaisen, jossa ei ole vetoketjua, vaan se kiinnittyy magneetilla. Siihen näyttäisi myös mahtuvan pari geeliä tai jopa patukkaa enemmän kuin aikaisempaan malliin. Huomenna se pääsee tositoimiin, kun meillä on taas edessä mäkitreeni pyörillä. Sitä ennen yritämme vielä ehtiä käydä pyörähtämässä Barcelonassa.

Ekat päivät Espanjassa

Matka tänne Espanjaan meni hienosti; emme joutuneet maksamaan ihan hirveitä lisämaksuja, vaikka molemmat pyörälaukut painoivatkin melkein 30 kiloa kipale, lennot olivat ajallaan ja taksi kentällä odottamassa. Toistaiseksi fiilis on aika samanlainen kuin Mallorcalla, paitsi että kaikki on vähän suurempaa.

Kahdessa ekassa päivässä olemme ajaneet fillareilla yli 230 kilsaa, ja aikaa pyörän päällä on kulunut reilut 10 tuntia. Meillä on Petrin kanssa nyt ensimmäistä kertaa leirillä omat pyörät mukana, ja tutulla fillarilla onkin kyllä paljon kivempi ajella kuin vuokrakonkelilla. Oma satula, vanteet ja wattimittarikin tuovat ajamiseen oman fiiliksensä.

Eilen ensimmäisenä ajopäivänä ajelimme rantalenkin Calellasta pohjoiseen. Edestakaisen reitin kauimmaisessa pisteessä joimme kahvit ja Cokikset. Siinä istuessa meinasi jo tulla vähän kylmä ja sadepilviäkin kertyi taivaalle, mutta onneksi vältimme kastumisen. Täällä oli varmaan joku moottoripyörien kokoontumisajo, niin paljon niitä oli liikkeellä. Yhden aika pahan onnettomuudenkin jälkitilanteeseen saavuimme pari minuuttia ambulanssin jälkeen. Vakavia ilmeitä oli, eikä kiireen tuntua. Moottoripyörä oli kiilautunut metalliaidan alle, mutta kuljettajaa ei näkynyt missään.

Tässä pari kuvaa alkumatkasta:

Arja ja minä, kuvaajana Pete.

Minä ja pullo. Sain pojaltani kivan uuden pyöräilypaidan synttärilahjaksi <3 td="">

Tänään oli mäkipäivä. Minulla katkesi etuvaihtajan vaijeri jo alkumatkasta, ja hätä olisi ehkä ollut suurempi, jos kyse olisi ollut takavaihtajan vaijerista. Sinnittelin sitten pienellä eturattaalla koko reissun. Oikeastaan se oli aika kätevää: ylämäissä isommalla en olisi tehnytkään mitään, ja alamäissä tuli ihan riittävän kova vauhti polkemattakin. Hilary-nimisessä kylässä vuoren huipulla ostimme taas Cokista, suklaata ja kävimmepä vielä kahvillakin. Satuimme kauppaan pari minuuttia ennen siestan alkamista - mikä tuuri! Ihan loppumatkasta ennen viimeisiä lyhyitä nousupätkiä kävimme vielä huoltsikalla ostamassa lisää vettä ja Cokista. Cokis tuntuu ainakin minulla tuovan uutta virtaa ihan samantien. Superjuoma, vaikka se sokerinen tumma litku aika tehokkaasti sotkeekin pyörän.

Tämänpäiväinen reitti:



Ihmeellistä kyllä, minulla nousumetrejä näyttää kertyneen 1655 ja saman reitin ajaneella Arjalla 2214. Aika paljon niitä joka tapauksessa oli.

Huomenna ohjelmassa on uintia ja juoksua, joten ehdin varmaankin jossain välissä käydä vaihdattamassa pyörän vaijerit uusiin. Olisi pitänyt ymmärtää siitä aina pienelle eturattaalle vaihtamisen jälkeen esiin jäävästä vaijerin päästä, että jotain on vialla, mutta enpä vain tajunnut. Onneksi katkesi vain vaijeri eikä kuski. Haha!

Kisat ja matkat järjestykseen

Pari päivää olen nyt lepäillyt, kun viikonlopun treeneissä alkoi olla vähän väsynyt pössis. Välillä on ihan kiva, kun ehtii illalla muutakin kuin treenata. Ja mitä muutakaan sitä sitten tekisi, kun suunnittelisi treeni- ja kisamatkoja. Ja bloggaisi, tietenkin.

Töissä olen parin viime kuukauden aikana oppinut käyttämään Trello-nimistä ilmaista verkkopalvelua asioiden järjestämiseen ja priorisointiin, ja se tuntui niin kätevältä, että ajattelin kokeilla samaa tulevan kauden matkojen suunnitteluun.

Laitoin taulun otsikoksi 2016 Treenileirit ja kisat, ja perustin omat sarakkeet toukokuun treenileirille sekä Jönköpingin ja Vichyn kisoille. Sitten olikin helppoa listata tähän mennessä hoidetut ja hoitamattomat tehtävät. Tehtäviin laitoin vielä värikoodit sen mukaan, kumpi meistä (Pete vai minä) on kyseisestä tehtävästä vastuussa. 

Hoidettuihin tehtäviin laitoin vihreän koodin ja hoitamattomiin punaiset. Nyt on listasta helppo nähdä esimerkiksi, että Jönköpingin laivamatka on vielä varaamatta, samoin vuokra-auto Vichyn reissulla.

Tehtäviä ja värikoodeja voi lisätä ja nimetä kuten haluaa, joten niiden käytössä on rajana vain oma mielikuvitus. Matkan lähestyessä kaikkea tulee varmasti paljon lisää, tuskin maltan odottaa!

Työprojektissa Trellon melkeinpä paras ominaisuus oli se, että sen voi jakaa haluamiensa ihmisten kanssa. Niinpä jaoin tämän taulun Peten kanssa, ja nyt hänenkin pitäisi päästä päivittämään ja lisäämään tehtäviä niin, että meillä on koko ajan niihin sama näkymä. Tehtäviin voi liittää valokuvia, määräpäiviä, liitteitä ja kaikkea muutakin mielenkiintoista. Kannattaa käydä tutustumassa!

Leiriviikonloppu

Melkein 10 tuntia tuli huhkittua altaassa, kentällä, maastossa ja vähän maantielläkin Heltrin syysleirillä nyt viikonloppuna. Jo ilmoittautumisen alkaessa piti olla tarkkana, leiri taisi myydä loppuun jo parin vuorokauden kuluessa. Lähdin matkaan mieheni ja poikamme kanssa. Tytär jäi itsekseen kotiin ensimmäistä kertaa kahdeksi yöksi. Ekana yönä hänellä oli seuranaan onneksi pari ystävätärtä ja kaikki meni hyvin.

Heti leirin aluksi pulahdimme altaaseen jo viideltä perjantai-iltana. Tunnin uintitreenin jälkeen oli vielä kolmen vartin verran juoksutekniikkatreeniä. Juoksutekniikat veti maileri Riku Marttinen, ja apuna käytettiin aitoja. Kaikki harjoitteet olivat minulle uusia, aika monella tavalla niiden aitojen yli voi mennä. Niistä en kyllä enää muista varmaan puoliakaan, toivottavasti saamme niistä vielä jonkun yhteenvedon tai ainakin muistilistan. Perjantai-iltana oli vielä päivällinen ja sen jälkeen leirin avaustilaisuus.

Lauantai-aamuna puolentoista tunnin uintitreenin jälkeen meillä oli luento juoksutekniikasta ja juoksijan harjoittelun vuosirytmityksestä. Luennoitsijana oli perjantaiset treenit vetänyt sympaattinen Riku. Oli kiva kuunnella juoksutekniikkavinkkejä ja etenkin kuulla hänen harjoittelustaan. Mieleen jäi hyvin se, miten herkkää on huippu-urheilijan harjoittelu ja kuinka pienestä onnistuminen ja epäonnistuminen voivat olla kiinni.

Lounaan jälkeen lähdimme maastopyörälenkille Heinolaan ja takaisin. Kalustoa oli cyclocrosseista maastopyörään, itse ajelin seurakaverilta lainatulla maastopyörällä. Enpä juuri laittanut klosseja kiinni. Ihan alkuun tuli alamäki, joka piti taluttaa (moni muukin teki niin) ja sitten mentiin sellaista rallia, etten ehtinyt keskittyä kenkiin ja polkimiin kun yritin pysyä pystyssä ja porukassa mukana. Hieno keli oli kun aurinko paistoi, vaikka paikoin olikin parin sentin lumipeitteen ja pakkasen vuoksi liukasta. Kuvaamiseen ei ollut aikaa, vaikka parissa paikassa sitä harkitsinkin.

Pyörälenkin jälkeen Riku veti meille juoksutekniikka- ja lihaskuntotreenin, tällä kertaa ilman aitoja. Tämä sessio otettiin myös videolle, ehkä saamme siitä myös kivaa editoitua doumenttia oman muistin tueksi. Perjantain treenin tapaan keskityttiin mm. pakaralihasten aktivoimiseen. Vähän enemmänkin voisin juoksutekniikkatreeniä tehdä, onneksi Jupiksen tekemässä ohjelmassa on tähänkin saakka ollut mm. niitä Rikun kehumia 10 sekunnin ylämäkivetoja.

Lauantain päätteeksi päivällisen, parin luennon ja mielenkiintoisen kisakokemuspaneelin jälkeen oli vielä venyttelyä ja lihashuoltoa. Tehtiin joogasta tuttuja venytyksiä ja selkärankaa huoltavia liikkeitä. Luulen, että minulla laukesi siinä venytellessä päivän aikana tullut pakarajumikin. Sen verran nälkä oli, että piti vielä käydä hotellilla hakemassa lisää syötävää.

Tänään sunnuntaina aamun tunnin uintitreenin jälkeen lähdimme taas pyörälenkille, tällä kertaa maantielle. Vähän liukkaalta näytti, ja alamäissä mentiin varovasti jarrutellen. Nyt pidin klossit kiinni, mitä nyt joissain alamäissä irroitin toisen jalan varmuuden vuoksi. Mahtavaa oli ajella, tuli jo vähän keväinen fiilis kun lumen ja jään alta näkyi myös kuivaa asfalttia. Ehkä tässä kuitenkin kunnon talvi tulee vielä ennen kevättä. Hiihtämäänkin olisi kiva päästä!

Kaikkein parasta leirillä oli kuitenkin seura. On tosi mukavaa tutustua uusiin samanhenkiseen, positiivisiin ihmisiin ja tavata vanhoja tuttuja. On onnellista voida jakaa näin mahtava harrastus hienossa porukassa. Naurettiin ja pidettiin hauskaa treeneissä ja niiden välissä. Paljon jäi myös ajateltavaa treenaamisesta ja kisaamisesta, toisten tarinat ja kokemukset inspiroivat miettimään sitä, mihin itsekin voisi vielä pystyä ja mitä voisi tavoitella.

Leirillä

Viikonloppu vierähti Aten, Peten ja noin 80 muun triathlonistin kanssa Vierumäellä. Lähdin perjantain töistä jo kahden jälkeen, koska ensimmäinen treeni alkoi jo klo 17. Nipinnapin ehdittiin.

Minut noukittiin kyytiin Leppävaaran asemalta:

Kyllä ne kaikki pyörät vielä mahtuvat katolle, vaikka vähän tiukkaa tekee.

Perjantaina oli ohjelmassa uintia ja juoksutekniikkaa. Uinnissa uitiin tehoja, eli vähän tekniikkaa ja nopeampiakin settejä. Ihan mukavasti pysyin mukana porukassa, kun peesaamisesta on uinnissakin hyötyä. Meitä oli viidellä radalla noin 35 uimaria kerrallaan, joten mukava oli loiske. Juoksutekniikkaosuudessa saatiin tänä vuonna hekilökohtaistakin palautetta, mikä oli tosi hyvä juttu. Kaikenlaista korjattavaa löytyy, tietenkin. Viimeiset loikat jätin väliin, kun selkä alkoi jo hyppely vähän tuntua.

Lauantaina uimme puolentoista tunnin treenissä neljä kilometriä. Uinnin jälkeen oli mielenkiintoinen Antti Hagqvistin luento kestävyysharjoittelusta. Konkreettisimmin siitä jäi mieleen se, että perustekemisen taso on ratkaisevaa; kukaan ei pysty kisapäivänä 100 %:n suoritukseen, 80-85 prosenttiakin on jo hyvä. Pitäisi treenata niin, että se perustaso riittää tavoitteen saavuttamiseen, eikä odotella mitään mahdottomia 110 % lasissa - juttuja. Hyvä olisi tietysti myös itse tietää, mikä se oma taso on, jotta odotukset ovat nekin oikealla tasolla. Testailemaan siis! Antti puhui paljon myös palautumisen tärkeydestä, superkompensaatiosta ja työn, vapaa-ajan, unen ja treenin suhteesta. Voisi olla hyvä idea kirjata ajankäyttöä parin viikon aikana ja ihan ensimmäisenä laittaa kaikki asiat samaan kalenteriin. Luennon jälkeen opettelimme tehokkaita lihaskunto- ja venyttelyliikkeitä keppien avulla Antin ohjauksessa. Tehokasta!

Päivä huipentui perinteiseen pyörä-juoksu -harjoitukseen, jossa ajetaan puoli tuntia pyörällä ja juostaan 10 minuuttia, ja se toistetaan kolmesti. Treenin alkaessa oli jo tosi kylmä ja kolea keli, ja sen kestäessä alkoi tulla vettä. Kaikki kastui, joka paikassa oli hienonhienoa hiekkaa. Sormet alkoivat olla kohmeessa ja lenkkareiden nauhojen sitominen alkoi olla hankalaa. Viimeisellä pyöräkenkillä käteni olivat jo niin jäässä, etten saanut vaihdettua isommalle eturattaalle. Lämmin tuli vasta, kun olin suihkun jälkeen päässyt syömään. Energiat taisivat päästä vähän turhan vähiin, vaikka olinkin tankannut irtokarkeilla perjantaina!

Tänään sunnuntaina lähdettiin taas aamun uintitreenin jälkeen pyörälenkille. Yöllä oli tullut vähän lunta, ja lämpöä oli pari astetta. Loska ehti kuitenkin sulaa ennenkuin pääsimme maantielle, ja olin laittanut vähän enemmän vaatetta ylle. Ajoin ryhmässä Jaalaan munkkikahveille ja takaisin, vähän alle 70 kilsaa yhteensä. Mennessä oli kohtalainen myötätuuli, ja pyörä rullasi mukavasti. Takaisin tullessa saimmekin tehdä vähän enemmän töitä. Pyörälenkin jälkeen en jaksanut juosta kuin kymmenen minuuttia.

Lampisen Teemu nappasi kuvan lähdöstä. Olen keskellä keltaisessa takissa. Kiitos kuvasta, Teemu!

Lintsari

Viikonloppu vierähti Vierumäellä, mukana tällä kertaa miehen lisäksi myös poikamme. Tyttärestä ei taida triathlonistia tullakaan, sen verran pontevasti hän ainakin toistaiseksi kieltäytyy kutsuista lähteä uimaan tai juoksemaan. Jalkapallo kuitenkin jatkuu, sillä paikka Hongan T97-joukkueesta tuli lyhyen tarkkailujakson jälkeen. Nyt hänellä on kolmet futistreenit ja kaksi ratsastustuntia viikossa. Yhdessä päätimme, että toisesta ridatunnista pitää keväällä luopua, jotta aikaa jää myös kavereiden kanssa vietettäväksi ja koulutyöhön.

Vierumäellä viikonloppu alkoi juoksutekniikkatreenillä ja 3x1000 m vedoilla. Juoksutekniikkatreeneissä sisähallissa tehtiin pitkälti samoja tuttuja juttuja kuin aikaisemmillakin leireillä, vain suurimmat loikat jätin selän takia väliin. Tonnin vedot oli tarkoitus juosta aerobisella kynnyksellä 200 metrin palautuksella, mutta ainakin minulla syke karkasi liian korkeaksi. Tulipa kuitenkin juostua. Vaikken ihan kaikkia juttuja tehnytkään, selkä tuli illalla kipeäksi. Voi olla, että siihen vaikutti tekniikkatreenin lisäksi myös vino juoksualusta. Kun lauantaina kävin juoksemassa samaiset vedot ulkona radalla, selkä ei tullut yhtään kipeäksi.

Noissa tonnin vedoissa oli yhtenä ideana se, että kun ne aina juoksee samalla sykkeellä niin ajan paranemisesta huomaa sitten kunnon kohoamisen. Lauantaina tein vetojen välissä 200 kävelypalautuksen, ja ajattelin jatkossa tehdä samaisen testijuoksun säännöllisin väliajoin. Niin kauan menee hyvin, kun aika paranee. Kun se huononee, pitää muuttaa harjoittelua.

Lauantaina oli heti aamusta puolentoista tunnin uintitreeni, jossa uitiin 4200 metriä. Harmikseni en kirjoittanut treenejä ylös heti eilen kun ne vielä muistin, mutta mukavaa oli. Selvästi huomaan uidessa, että meininki on nyt parempi kun olen lisännyt uintimäärää.

Illalla meillä oli vielä noin 45 minuutin pilates-henkinen venyttelysessio.

Tänään skippasin aamulenkin, kun jo kahtena edeltävänä päivänä olin selkää kiusannut juoksemisella. Satsasin palautumiseen, ja nukuin puoli yhdeksään. Yhden luennon jälkeen pääsimme taas uimaan, ja nyt harjoiteltiin otteen hakua ja nopeutta. Otteen haussa uimme setissä tällaisen setin neljä kertaa

25 mkädet nyrkissä
50 m vaparia
25 m etu- ja keskisormi pystyssä, muut nyrkissä
50 m vaparia
25 m etusormi pystyssä, muut nyrkissä
50 m vaparia
25 m potkuja
50 m vaparia

ja nopeutta harjoitimme mm. tällaisella harjoituksella (tehtiin kuusi kertaa):

25 m sukellus päädystä, ekat 6 vetoparia täysiä, loppu rentoa
50 m vaparia rennosti
25 m hyppy altaaseen ja ekat 6 vetoparia täysiä, loppu rentoa
50 m vaparia rennosti

Ekat kaksi kertaa lasit tippuivat päästä, mutta kolmannesta kerrasta eteenpäin ne pysyivät jotakuinkin paikallaan kun tein vähän matalamman hypyn.

Koska laiskottelin leirillä, tuli tunteja päättyneellä viikolla leiristä huolimatta vain reilut 10:

ma lepo
ti pilates 60 min, työmatkapyöräily 70 min
ke jooga 45 min, uinti 60 min
to työmatkapyöräily 64 min
pe juoksu (sis. tekniikkaa) 90 min
la uinti 90 min, juoksu 30 min, lihashuolto 45 min
su uinti 60 min

Leireilyä

Torstain kirjoitus kommentteineen on näköjään edelleen hävyksissä. Blogger on lupaillut Twitterissä palauttavansa kaikki postaukset kommentteineen tämän viikonlopun aikana, eli kaipa se sieltä joskus esille pullahtaa.

Perjantaina jätimme lapset ensimmäistä kertaa yöksi kahdestaan kotiin ja lähdimme Vierumäelle Heltrin kevätleirille. Lapset olivat vain yhden yön kahdestaan ja menivät lauantaina papalle yökylään. Kamala ruuhka oli Kehä ykkösellä, mutta ehdimme nippanappa majoittua Ilkkaan ennen 17.30 alkanutta juoksutekniikkatreeniä. Alkuun tehtiin polvennostokävelyä, pakarajuoksua ja kaikkea muuta tuttua, lopussa vähän vaikeampia juttuja eli kuopsauksia ja konkkausta. Konkkauksessa hypitään yhdellä jalalla niin, että jalka osuu ilmassa pakaraan. Melkein mahdotonta minulle, joka toinen onnistui jotenkuten toisella jalalla, toisella ei mitään tekoa.

Tekniikkatreenin jälkeen juostiin conconi-testi. Vauhtia lisättiin aina joka kierroksella (400 m), ja sykkeet huudettiin aikaa ottavalle kaverille. Vaikka juoksinkin hitaamman alkuvauhdin ryhmässä, vauhti taisi olla minulle sittenkin liikaa. Jaksoin juosta viisi kierrosta, enkä oikein saanut testituloksesta mitään selville. Illalla testin purkutilaisuudessa kiisteltiin siitä, selviääkö testin avulla aerobinen vai anaerobinen kynnys ja kuinka luotettava tämä menetelmä nyt oikeastaan onkaan. Minulle selvisi ainakin, että juoksuvauhtini on tuossa porukassa hidas, ja että nopeasti alkaa puuskututtamaan. Se oli tietenkin positiivista, että ylipäätään pystyin juoksemaan.

Lauantaina osallistuin kokeneiden uimarien harjoitukseen heti aamusta. Vähän mietin, riittääkö vauhti kokeneiden ryhmään, mutta hyvinhän se riitti se kun uin laitimmaisella, hitaampien radalla. Uimme Kristan tekemää monipuolista ohjelmaa yhteensä 4200 metriä. Uinti päättyi 6x25 sprintteihin, jotka uitiin pareittain täysiä. Parini oli seurakaveri, jonka kanssa nousimme samaan aikaan järvestä jo Kiskossa viime vuonna. Kiva vauhtitreeni.

Ennen lounasta ohjelmassa oli luento pyörän huollosta. Kaikki hommat ovat sellaisia, että niistä voisi itsekin selvitä, ja Youtubesta löytyy kuulemma tosi hyviä videoita. Saas nähdä pystynkö huoltamaan pyörää itse. Ainakin osaan pitää sen jo puhtaana.

Iltapäivällä meillä oli sama pyörä-juoksu -treeni kuin viimekin vuonna; pyörällä maantiellä 30 minuuttia, juoksua radalla 10 minuuttia kolme kertaa. Tänä vuonna tuuli oli lähtiessä vastainen, ja harjoitus tuntui mukavalta. Kovaa meni pyöriä taas ohi mennessä ja tullessa, mutta pystyin taas juoksemaan ne kymmenminuttiset pyöräilyjen välissä. Kädet tuppasivat tippumaan, yritin keskittyä niihin.

Illalla oli vielä luento intervalliharjoittelusta ja venyttelyjä, sen jälkeen olinkin jo ihan valmis lähtemään nukkumaan.

Tänään sunnuntaina kävin parin seurakaverin kanssa avaamassa avovesiuintikauden. Vaikea arvioida uitua matkaa, ehkäpä noin 250 metriä uitiin 18 minuutissa. Märkäpuvun ja neopreenihatun lisäksi minulla oli myös neopreenisukat ja ne olivat loistavat; pysyivät hyvin jalassa ja pitivät ne lämpiminä. Alussa oli taas tosi vaikea puhaltaa ilmaa veteen, liekö joku primitiivireaktio kun se oli niin kamalan kylmää. Kaikkeen tottuu tai ainakin turtuu.

Uinnin jälkeen olikin jo kiire lähteä maantieajelulle. Lähdimme Peten kanssa 25 km/h-ryhmään ajamaan 90 kilsan lenkkiä. Välillä käytiin kaffella ja pari muutakin pysähdystä tehtiin. Sports Trackerin mukaan keskari oli vajaat 24, mutta Peten pyörän mittarin mukaan se oli jopa 25,3. Ehkä jotain epätarkkuutta pysähdysten yhteydessä? Pyöräileminen oli ihan mahtavaa, kun päästiin Jaalan ohi ja ajamaan Heinolan suuntaan tasaiselle hyvälle asfaltille myötätuuleen. Tuuli suhisee korvissa, ja jalat pyörivät, pyörä hyrisee. Ylämäissä sitten tietysti tuntuivat eiliset juoksut ja ajelut. Pyöräilyn jälkeen juoksimme pari kilsaa radalla. Yllättävän helpolta tuntui juoksu.

Nyt on kroppa kyllä saanut sellaiset määrät uutta ärsykettä, että superkompensaatiota voi odotella lepäillen ainakin päivän tai ehkä kaksi.

Kevätleirillä, osa 2

Aamulla oli taas aikainen herätys, kun seitsemältä piti jo olla altaassa. Hyvin ehdittiin kun herättiin puolelta. Ystävällinen täti päästi meidän pukuhuoneeseen jo kymmentä vaille, vaikkei olisi tarvinnut. Teimme taas tuttuja juttuja, ja uutena vertikaalipotkuharjoituksen altaan syvässä päässä. Siinä harjoiteltiin vapaauinnin potkua pystyasennossa. Jos käsillä teki vähän scullingia, sai kropan nousemaan hetkellisesti ylöspäin. Se oli jännää.

Aamiaisen jälkeen lähdimme noin kolmen tunnin pyörälenkille. Onneksi löytyi kiva, sopivalla vauhdilla ajava noin kymmenen hengen porukka, jossa poljimme Vierumäeltä 35 kilsaa Jaalaan. Siellä kävimme pikaisesti kahvilla ja käännyimme takaisin. Peten kanssa putosimme vauhdista noin 50 kilsan jälkeen. Yhdessä poljimme perille ja kävimme vielä noin 15 minuutin juoksulenkillä.

Tässä valmistaudumme aamun lenkkiin (huomaa ihanat pinkit juomapullot: samikset!):

Lähdössä vastaanoton edessä. Huomaa hienot maantiepyörät (muilla).

Tässä yritin vielä kiivaasti pysyä porukan mukana paluumatkalla:

Aika paljon oli routavaurioita tiellä, mutta reitti oli tosi mukava. Pyöristä lähti mukava hyrinä, ja polkimien pyörittäminen tuntui kivalta. Välillä myötätuulessa pääsi jo ihan flow-fiilikseen. Loppumatkasta ajoin suoraan yhteen kuoppaan, kun en sitä ajoissa huomannut. Auts!

Suihkun ja lounaan jälkeen oli aika kiittää järjestäjiä ja suunnata kotiin. Hienosti järjestetty leiri, mukavaa porukkaa ja loistavat puitteet. Kun olimme hakemassa lapsia äidiltäni, hänen ensimmäinen kommenttinsa oli että "Näytät kyllä siltä, että olet tosiaan urheillut. Oletko väsynyt?" Kyllä äiti tietää! Viikonloppu oli ihan mahtava, ja se meni jopa säiden suhteen ihan nappiin. Käteen jäi jo mainittu hieno fyysinen väsymys ja kamala pyöräkuume.

Kauan en ehdi lepäillä; huomenna alkaa vapaauinnin jatkotekniikkakurssi ja keskiviikkona vapaauinnin triathlon-kurssi. Uintitekniikka alkaa olla jo ihan hyvällä mallilla, leirillä sain siitä jopa kehuja. Vielä kun tuo selkä kestäisi paremmin juoksua, niin asiat olisivat ihan hienosti. Vähän on tänään ollut kipuja, ja pyörällessäkin vihlaisi aina välillä kipeästi pohkeessa asti.

Kevätleirillä, osa 1

Saimme kuin saimmekin pyörät auton katolle. Koko torstai-ilta katto- ja pyörätelineiden kanssa vierähtikin. Lähdimme ajamaan Vierumäelle kahden jälkeen perjantaina. Vuorotellen tuli räntää ja rakeita, mutta sen verran vähän kuitenkin, ettei ollut liukasta. Pahimmillaan plusasteita oli vain 1, eli melko viileä keli. Pysähdyimme Tuuliharjassa syömään välipalaa ja siellä nappasin kuvan autosta. Mukavasti tuli räntääkin kuvaan!

Majoiduttuamme mukavaan huoneeseen Ilkka-rakennuksessa kiirehdimme juoksutekniikkatreeniin radalle. Perinteisiä mentiin: polvennostojuoksua, pakarajuoksua, saksijuoksua, loikkia jne. Loikat jätin väliin, muuten selkä kesti ihan hyvin.

Tekniikkatreenin jälkeen ohjelmassa oli alamäkivetoja ja ylämäkijuoksua. Niihin en osallistunut, vaikka kivalle näytti. Alamäkijuoksussa juostiin kiihtyvällä vauhdilla ja sitten täysiä alamäkeen (ylivauhtiharjoitus). Ylämäkijuoksupaikalle en edes mennyt, mutta sekin oli kuulemma tehokasta.

Treenin ja pikasuihkun jälkeen syötiin ja istuttiin puolitoista tuntia luennoilla. Luennoilla tutustuttiin, käytiin läpi viikonlopun ohjelma ja purettiin juoksuharjoitus. Viimeiseksi oli mahdollisuus ostaa seurakamppeita. Pete sai uuden pyöräilytakin, minä tuulitakin, pikanauhat lenkkareihin ja kompressiosukat.

Lauantai-aamuna oli aamulenkki. Pete osallistui, minä nukuin. Aamiaisen jälkeen oli uintitreeni. Tehtiin vähän tekniikkaharjoituksia ja kuvattiin kaikkien uintia edestä, takaa ja sivulta. Triathlon-harjoittelun perusteet -luennon ja lounaan jälkeen saatiin sitten palaute videon perusteella. Minulla on alakroppa vähän liian alhaalla, ja kiertoa ja tahdistusta pitäisi edelleen parantaa. Potkut toimivat hyvin. Oli kyllä hyödyllistä nähdä taas omaa ja muidenkin uintia videolta!

Iltapäivällä oli taas yksi uudenlainen treeni: juoksu-pyörä -vaihtoharjoittelussa ajettiin pyörällä 30 min ja juostiin 10 min yhteensä kolme kertaa eli yhteensä kaksi tuntia. Ekalla kierroksella lähdin ajamaan ihan liian kovaa, kun oli vielä lievä alamäki ja myötätuuli. Seuraavilla kierroksilla pidin sykkeen pk-alueella ja ajo tuntuikin paljon paremmalta. TT-pyöriä sujahteli ohi lähes jatkuvalla syötöllä. Kyllä on ihmisillä upean näköisia fillareita. Niillä näyttää myös pääsevän tosi kovaa.

Tässä kuva harjoituskentältä:

Etualalla on mun pyörä ja pyöräilykengät, Peten pyörä on puuta vasten vasemmalla puolella. Oikealla puolella on sitten jonkin Ironmanin aika-ajopyörä.

Päivällisen jälkeen oli taas pari luentoa, nyt juoksu- ja pyöräilytekniikoista ja harjoittelusta. Ilta päättyi venyttelyihin. Huomenna on vielä aamu-uinti ja kolmen tunnin pyörälenkki + 45 juoksu. Jaksaa jaksaa! Voi kun olisi useammin näin ihania päiviä - täällä on tosi kivaa porukkaa ja leirin ohjelma on hyvin suunniteltu.