Maratontreeniä

Viime viikot olen treenannut lähinnä juoksua, koska seuraava kisa on Vantaan maraton kolmen viikon kuluttua.  Toki sunnuntaisin olen ajanut pitkän pyörälenkin, mutta esimerkiksi uinnit ovat melkeinpä loistaneet poissaolollaan treeniohjelmassa. Tänään kävin kyllä Leppävaaran maauimalassa, mutta vesijuoksemassa. 40 minuutin "juoksun" jälkeen palkitsin itseni uimalla loppuverraksi 400 m.

Aikaisemmin tällä viikolla kävin lähimetsässä juoksentelemassa polkujuoksutreenin. Ihan kivasti saa tunnin lenkin siellä pyörittyä. Ei oikein tunnu järkevältä ajella vaikkapa Nuuksioon noin lyhyttä treeniä varten. Ja tähän on tosiaan tultu, että tunnin treeni tuntuu lyhyeltä...

Hieno kallio ja sammal.

Pete treenaa parhaillaan Vaarojen maratonille ja sai jo ostettua kisalipunkin eli osanottokin on varmistettu. Hän on viime viikot treenaillut enemmän mäissä ja poluilla, usein tavoitteenaan tietty määrä "verttiä", vertikaalinousua. Taitaa huomennakin olla menossa juoksemaan Malminkartanon jätemäelle. Ei siis portaita vaan polkuja sieltä jostain vierestä.

Lähden mukaan Kolille kannustamaan. En ole koskaan siellä käynyt, ja jos olen oikein ymmärtänyt, maisemat ovat siellä tosi upeita. Toivottavasti on selkeä keli! Meillä on Lieksasta pieni mökkikin varattuna. Lähdemme matkaan jo torstaina, ja teemme molemmat etätyöpäivän perjantaina.

Tällä viikolla on minulla vähän vähemmän treeniä, kun alla on joitakin nousujohteisia treeniviikkoja. Tonnin vedotkin alkoivat onneksi lopulta sujua, kun menin juoksemaan ne Otaniemen urheilukentän radalle ja otin motivaattoriksi iPodin. Yllättävän vaikea on juosta tasaista vauhtia. Alussa tuntuu siltä, että pitää aina vähän himmailla ja lopussa sitten vastaavasti tsempata, että vauhti pysyy yllä.

Hauskasti myös TriathlonSuomen treeniporukka oli muutamana keskiviikkona Otaniemessä tekemässä omia juoksutreenejään samaan aikaan. Ihan kiva, kun oli seuraa radalla. Tänä vuonna emme taida osallistua TriahtlonSuomen sunnuntain uintitreeneihin viime vuoden tapaan. Se ei lopulta ole ihan paras ajankohta treeneille, koska yleensä aikaisemmin sunnuntaina on jo tehty pitkä lenkki. On kiva pitää se ilta siksikin vapaana, että aika usein lapsille sopii tulla juuri silloin käymään täällä meillä.

Lisääntyneen juoksun myötä olen lisännyt myös käyntejä tutulla fysioterapeutilla. Faskiat ovat olleet melkoisessa jumissa, ja käsittelyn jälkeen jalat tuntuvat toimivan ja juoksu on taas hetken paljon helmpompaa. Pidän myös huolen siitä, että seuraava hieronta-aika on aina kalenterissa. Keväällä laiminlöin kehonhuoltoa, ja nyt olen tehnyt parannuksen.

Torstaina ajoin taas maantiepyörällä töihin. Takaisin kotiin kiertelin vähän pitempää reittiä, kun tavoitteena oli tunnin lenkki. Kuten pitkät työmatkajuoksut, tämäkin lenkki alkoi Kauppatorin nurkalta. Helsinki on hieno!

Tästä oikealle ja Kaivopuiston kautta kotiinpäin.

Vapaa-aika alkaa heti toimiston ovelta, kun ajaa työmatkat pyörällä.

Poluilla ja seuraava kisa

Eilen aloitettiin Teemun kanssa meidän ensi kauden suunnittelu, ja samassa yhteydessä laitettiin kalenteriin seuraava kisa: Rautaveden 1/2-maraton marraskuun ekana viikonloppuna. Petrille kokonainen, minulle puolikas. Nyt on vielä kuusi viikkoa hyvää aikaa treenata, ja tässä vaiheessa vuotta juoksu tuntuu ainakin toistaiseksi tosi kivalta. Pitkiä maastopyörälenkkejäkin on syksyn ohjelmassa.

Tänään kävimme Peten ja Mikon kanssa juoksemassa Nuuksion poluilla. Vettä minulla oli kätevässä juomarepussa, jonka hankin jo monta vuotta sitten, ennen kuin oikeastaan tiesin sille olevan käyttöä. Pete lainasi poikamme reppua, joten saimme molemmat riittävästi vettä matkaan.

Hengästyttävän hyvät portaat.

Täsmäsahattu kaatunut puu.

Reppu oli tosi kätevä, sinne sai vähän eväitäkin ja puhelimen mukaan kätevästi. Kun lähdin juoksemaan, vesi hölskyi repussa sekä minulla että Petellä. Siinä hölskyvän veden kanssa juostessa muistin, että olin jostain lukenut ohjeet ilman poistamiseen pussista. Hieman googlailemalla ohje löytyikin Juoksufoorumilta, jonne nimimerkki Warlord kirjoitti jo vuonna 2008:

"Hölskymisestä: juomaosan ollessa täytetty halutulla nestemäärällä, pussi ylösalaisin (letkun juuri ylöspäin siis) ja imua eli kaikki ilma pois sisältä. Tällöin ei hölsky yhtään. Enpä edes haluaisi kokeilla lenkkiä juomarepulla, jossa ilmaa sisällä..."

Ensi kerralla muistan tuon! Työkaverilta kuulin sellaisenkin vinkin, että lämpimällä ilmalla juomapussiin kannattaa laittaa jääpaloja, niin niin se ei tunnu heti niin kuumalta selässä ja vesikin pysyy pitempään viileänä. Ja mitään muuta kuin vettä ei sinne kuulemma kannata laittaa, ei edes elektrolyyttitabletteja.

Meinaan ottaa repun selkään jatkossa myös pitemmille maastopyörälenkeille, sillä pyöräni runkoon mahtuu vain yksi puolen litran pullo.

Geelitauko.

Pari ekaa kilsaa mentiin kimpassa tietä pitkin. Kun reitiksi lopulta valikoitui Haltiasta Siikarantaan ja samoja polkuja takaisin, jättäydyin juoksemaan itsekseni omaa hitaampaa vauhtiani.  Sovittiin, että käännyn takaisin, kun pojat juoksevat takaisinpäin minua vastaan ja niin tehtiinkin. Maisemat olivat tosi hienot, enkä taaskaan oikein malttanut jäädä ottamaan kuvia. Reitti oli tosin hyvin merkitty, vaikka kerran ehdinkin jo parisataa metriä juosta väärään suuntaan.

Helsinki City Trailin yhteislenkillä

Syksyn tullen on kiva kokeilla uutta, ja minulle yksi uusista jutuista on nyt niin suosittu polkujuoksu. Olen jopa katsellut syksyn polkujuoksutapahtumia osallistumismielessä. Lyhyellä listalla ovat nyt Sipoonkorpi Trail 3.10. ja Helsinki City Trail 17.10. Molemmissa on tarjolla eri pituisia matkoja, ja vähän kiinnostaisi mennä mukaan.

Helsinki City Trailin Facebook-sivuilla on kolme kaikille avointa, ilmaista yhteislenkkiä, joista ensimmäinen oli tänään Pirkkolassa. Jo iltapäivällä alkoi fiilis kivasti nousta, kun mielessä alkoi pyöriä lyhyt iltalenkki metsässä. Parisenkymmentä osallistujaa tuli paikalle. Juoksimme Helsinki City Trailin reitin polkuja eestaas yhteensä reilut kuusi kilometriä, ja aina välillä pysähdyimme kuulemaan tekniikkavinkkejä. Melko samoja juttuja kuin muutenkin juoksussa; lyhyet askelet, askel kropan alle, lantio eteen, ei harpota alamäissä. Joitakin vähän haastavampia juuri- ja kivikkopätkiä juoksimme muutamaan otteeseen.

Oli ihan kiva, että välillä pysähtelimme, niin ehdin katsella vähän ympärillenikin. Ainakin näin aloittelevalla polkujuoksijalla tahtoo katse painua liikaa siihen ihan eteen. Ajan myötä oppii kuulemma nostamaan sitä vähän ylöspäin. Ei kannata myöskään juosta ihan edellisen kannassa kiinni, vaan vähän taaempana niin, että voi valita oman juoksulinjan.

Helsinki City Trailin treenilenkin vetäjä

Vauhti oli varmasti kaikille sopiva, ja tapahtuma sellainen kiva matalan kynnyksen juttu, johon oli helppo mennä mukaan vaikken ketään ennalta tuntenutkaan. Ohjaus oli ammattitaitoista ja innostavaa, ja uudet kengät pitivät hyvin märällä kalliollakin. Oli oikein mukavaa.

Seuraavat avoimet yhteislenkit ovat ensi tiistaina ja seuraavan viikon torstaina 1.10. Paloheinässä. Jos kiinnostuit, katso tarkemmat tiedot Facebookista ja ilmoittaudu mukaan. Minulla on valitettavasti noina päivinä jo muuta menoa, joten tämä jäi nyt ainoaksi yhteislenkiksi ainakin toistaiseksi.

Uudet kengät.