Uintivideo ja tekniikkavinkkejä

Viime viikon torstain uintitreeneissä oli videointisessio, josta me kaikki paikalla olleet saimme analysoitavaksi lyhyen pätkän omaa uintia. Tällä viikolla oli sitten lyhyen henkilökohtaisen palautesession aika, kun katsoimme yksi kerrallaan uintipätkät valmentajan kanssa altaan reunalla.

Tässä omaa uintia:



Ja mitä siitä pitäisi nyt oppia? 

Omaan silmään uinti näyttää kohtuullisen hyvältä, mitä nyt kierto näyttää oikealle olevan vähän parempi ja jalat hieman liian syvällä. Jalkojen asentoa varmasti korjaisi se, että katsoisin suoraan pohjaan. Nyt katse suuntautuu hieman eteen. Se voi johtua siitä, ettei Pirkkolan lasten altaan pohjassa ole sitä viivaa, josta näkyisi, että kohta pitää kääntyä. Aikaisemman saamani palautteen mukaan minun pitäisi päinvastoin painaa potkua alemmaksi. 

Parilla viime uintikerralla olemme torstain treeneissä harjoitelleet potkun rytmitystä niin, että aina käsivedon alussa saman puolen jalka potkaisee alaspäin hieman voimakkaammin ja ennen seuraavaa vetoa välissä on taas pari kevyempää potkua. Se on tuntunut vähän haasteelliselta, mutta eiköhän se rytmi harjoittelemalla löydy.

Kädet ovat vedon aikana liian suorat ja veto liian tasapaksu. Veto kuitenkin lähtee ihan hyvästä kohdasta. Minun pitäisi muuttaa vetoa niin, että ensin vedän kyynärpään koukkuun ja siitä sitten vedon kiihtyvänä loppuun.  Tätä pyrinkin eilen treenaamaan heti palautteenannon jälkeen, ja luulen vähän päässeeni jyvälle. Tämä uusi vetotyyli tuntui vaan raskaammalta, mutta voihan olla että vauhtiakin tuli lisää.

Oikea käsi liukuu vedon alussa ehkä aavistuksen myös ylöspäin ja jarruttaa, joten siihen pitää kiinnittää enemmän huomiota.

Käännöksessä tyylini on ollut tehdä tehdä ainakin puoliksi tarvittava kierre jo ennen kuin jalat osuvat seinään. Niin olen jo melkein mahallani kun  potkaisen vauhtia seinästä. Nopeampaa olisi viedä jalat vauhdilla seinään, ponnistaa selällään ja kääntyä vasta liu'un aikana. Tässäkin riittää treenattavaa. Käännöksissä minusta tuntuu, kuin kädet viuhtoisivat ihan joka suuntaan, mutta ei se tuossa videolla ihan niin kamalalta näytä kuin miltä se tuntuu.

Luin jostain, että juuri seinästä ponnistamisen jälkeen vauhti on kovimmillaan. Siksi ei kannattaisi heti ensimmäisellä käsivedolla hengittää, kuten aina teen. Jotenkin tuntuu, että käännöksen aikana ilma loppuu kun puhallan keuhkot ihan tyhjäksi ettei nenään menisi vettä. Pitäisi varmaan opetella paremmin hallitsemaan sitä uloshengitystä niin, että käännöksen jälkeen ei olisi niin kiire hengittämään. 

Uintia videoitiin myös edestä. Sitä pätkää en kuitenkaan voinut laittaa Youtubeen, kun siinä oli muitakin. Palautteen mukaan oikea käsi pitäisi paremmin saada vedon aikana vartalon alle. 

Aika paljon tuli taas uutta ajateltavaa, vaikkakin monet jutut olen kuullut aikaisemminkin. Uinti on jotenkin alkanut taas tuntua sujuvammalta ja kevyemmältäkin ja parin kuukauden takaisin uppotukkifiilis on nyt muisto vain. Seuraava mukava etappi uinnin kannalta on se, kun Leppävaaran uusi 50 metrin ulkoallas avataan vajaan kuukauden kuluttua.

Video ja kuvia Köpiksestä

Tai ei siis oikeastaan Köpiksestä sinänsä, vaan minusta kisaamassa siellä. Otin Marathon Photon tarjoaman Digital MEGA Packin, johon sisältyi 31 valokuvaa ja yksi henkilökohtainen video. Videon alussa on yleisempi fiilistelypätkä, ja lopussa lyhyitä otoksia meikäläisestä reitin eri kohdissa pitkin päivää.

Maalisuoraltakin on kuvaa usealla eri kameralla! Ja olipa hyvä, että tulin maaliin niin myöhään, kun ei maalisuoralla juuri silloin ollut muita. Maalisuoralla oli niin kirkkaat valot ja fokus suoran päässä, etten oikein nähnyt tai kuullut mitään. Siksi digitaaliset muistot ovat tosi kivoja.

Minut erottaa uintikuvissa punaisesta lakista ja märkkärin sinisistä hihoista. Loppupäivän kisasin Helsinki Triathlonin pyörä- ja kisa-asussa.

Linkki kuviin tuli jo tiistaina, mukavan sähäkkää toimintaa Marathon Photolta. Muutaman kuvaajan näin reitin varrella, mutta kuvien määrä oli silti iloinen yllätys. Omaa videota en osannut lainkaan odottaa. Kiva, että on tämä blogi, jonne sen voi upottaa!

Maanantaista keskiviikkoon lepäsin vaan, mutta tänään jaksoin jo lähteä Märskyyn uimaan. Oli kivaa taas tuntea veden virtaus iholla, sitä olin kaivannut. Viime kesänä uin aika paljon avovedessäkin ilman märkkäriä, tänä vuonna vedet ovat olleet sen verran viileämpiä, etten ole viitsinyt. Uinti tuntui kyllä hieman tahmealta ja raskaalta, mutta se oli kai odotettavissakin.

Olo alkaa pikkuhiljaa tuntua ihan normaalilta. Alkuviikosta oli kivempi istua kuin seistä, ja töissäkin kuljin hissillä kolmanteen kerrokseen. Unensaannissa oli pieniä haasteita. Leposyke ja ortostaattinen syke ovat vielä poikkeuksellisissa lukemissa, mutta kevyt liikunta varmasti auttaa palautumisessa. Syksyksi ei kalenterissa ole mitään kisoja, eikä mihinkään ole kiirettä. Rauhassa voin siis ottaa vähän rennommin vaikka kuukauden tai kaksi.

Uintivideo ja palautetta

Viikko sitten maanantai-aamuna kävimme Peten kanssa Märskyssä uintitekniikkatunnilla ihanan Sebastian Dannbergin kanssa. Tavoite oli saada uintia videoitua ja pari tekniikkavinkkiä kesää ajatellen. Mitään isompia tekniikkamuutoksia ei näin lähellä kauden alkua edes kannata lähteä tekemään, mutta aina löytyy jotain pientä helposti korjattavaa. Omat virheet on piinallisen helppo nähdä videolta, ja sittenhän niitä voi alkaa yrittää korjata.

Tapasimme siis altaan reunalla heti aamuseiskalta. Ihan ensimmäiseksi sain kokeilla Mako Extreme -märkäpukua, jonka olin päättänyt ostaa jos se vaan olisi sopiva. Ja olihan se! Uinti puvussa tuntui todella hyvältä, kädet pyörivät kuin ei olisi pukua päällä ollutkaan. Nopeasti otin puvun kuitenkin pois päältä, koska itse kommentit halusin luomu-uinnista (ilman pukua) ja muutenkin tykkään altaassa uida pelkällä uikkarilla.

 Tässä minusta kuvatut videot, ensin sivulta:



ja sitten edestä:



Sain kotitehtäväksi miettiä mm. käsivedon syvyyttä, nyt kädet ovat melko suorana. Olisi hyvä, että uimari olisi ikäänkuin "putkessa", ja käsien voi ajatella ikäänkuin avaavan takin vetoketjua vedon aikana. Erilaisia vetosyvyyksiä voi kokeilla mm. liikkuvalla scullingilla edestä rintakehän alle ja takaisin.

Loppuvetokin jää vajaaksi liittyen juuri edelliseen käsien suoruuteen. Siihen voisi auttaa loppuvetosculling, jossa tehdään vain sitä ihan viimeistä liikettä käsillä vuorotellen. Samoin voisin kuulemma tahdistaa vähän enemmän. Tahdistusuintiakin on siis tulevissa treeneissä tiedossa.

Oikeaan ranteeseen tulee välillä kulma liu'un aikana, ja se jarruttaa vauhtia ihan turhaan. Videolta näkyy piinallisen hyvin myös se, kuinka peukalot ovat kamalan kaukana muista sormista vedon aikana. Tästä on Kristakin pari kertaa Heltrin treeneissä maininnut. Sama juttu kuin niin monessa muussakin asiassa, pitäisi olla rennompi.

Videoiden ja välitömän palautteen lisäksi saimme Sebastianilta kirjallisen palautteen ja viisi erilaista treeniä omaan harjoitteluun. Tunti oli tosi hyödyllinen, varmasti otetaan uusiksi viimeistään syksyllä!

Ilta-Sanomissa oli muuten jokunen viikko sitten kiva juttu, jossa Sebastian opettaa toimittaja Manu Tuppuraista uimaan. Kannattaa katsoa!

2012 > 2011

Sain Jamesilta meilitse videoita ja kirjalliset ohjeet jatkotreenaamiseen eilisen valmennustapaamisen perusteella. Kysyin ja sain luvan myös niiden postaamiseen, thank you James! Tästä linkistä juoksua hidastettuna. Kun oikein tarkkaan katsoo, voi huomata kuinka vasen jalka rullaa nopeammin ja paremmin kuin oikea. Lantio ei ole suorassa kuten pitäisi. Toisessa videossa teen voimaharjoituksia, ja välillä näyttää siltä että pitää oikein keskittyä jotta muistaisi kumpi on oikea ja kumpi vasen. Onpa kuitenkin tosi kiva muisto ja hyvin palautuivat opit mieleen kun videota katsoin. Ennen jokaista juoksulenkkiä pitäisi tehdä hartiasiltaliikkeitä 3x15 molemmilla jaloilla. Huuh, vieläkin on pakarat kipeinä eilisestä! Muita lihaskuntoliikkeitä aion tehdä kerran viikossa tunnin ajan radalla niin, että juoksen 400 m, teen lihaskuntoliikkeen, juoksen 400 m, teen toisen liikkeen jne. Toivottavasti tämän treenailun tuloksena saan oikeat lihakset aktivoitumaan juoksussa ja selkäongelmat unholaan.

Treenipäiväkirjaan on tänä vuonna kertynyt reilut 402 tuntia liikuntaa, mukaanlukien työmatkapyöräilyt. Ensi vuonna on tavoitteena lisätä määrää hieman ja laatua vielä enemmän. Tässa apuna on Jupis, jolta tulikin meiliin jo alkuvuoden treenihahmotelmaa. Maanantai on myös ensi vuonna lepopäivä, muille päiville riittää mielenkiintoisia treenejä.

Ensi vuoden kisoista varma (=ilmoittautuminen ok) on vasta Helsinki City Run toukokuun alussa. Sen lisäksi kaavailen osallistuvani Kiskon olympiamatkalle ja ehkä muutamaan muuhunkin varttimatkan kisaan Suomessa. Joroisille lähden Peten huoltaja/kuvaajaksi. Ensi vuoden tärkein tavoitteeni on saada juoksutekniikka kuntoon. Eikä haittaisi yhtään jos saisin olympiamatkan loppuajan lähemmäksi tai jopa alle kolmen tunnin. Niin ja puolimaratonenkkakin voisi jatkossa olla lähempänä kahta tuntia kuin nyt (2.08). Jos se ei onnistu HCR:llä niin ehkä sitten jollain toisella puolikkaalla.

Enemmän ja parempaa on siis suunnitelmissa ensi vuodelle. Tämän vuoden viimeisen postauksen myötä toivotan sinulle onnellista ja innostavaa uutta vuotta 2012!

Uintivideoo

Yllä video viime keskiviikkoisesta uinnista uintikurssin viimeisellä kerralla. Enpä ennen ole nähnyt itseäni uimassa! Uimaope oli ystävällisesti siirtänyt videon muistitikulle, kun kerroin, että haluaisin sen blogia varten. Hengitys sujuu jo joten kuten, käsien liikkumiseen pitää kiinnittää huomiota, varsinkin siihen että ne eivät ylitä vartalon keskiviivaa. Se uinnissa on erikoisen kivaa, että se kehittää etenkin ylävartalon lihaksia, joita aikaisemmin en ole kehittänyt millään lailla!

Uin tänään Tapiolassa 1,5 km. Se sormimittari on kyllä jättikätevä; en mitenkään muuten olisi pysynyt laskuissa 60 altaanväliä. Huomasin, että hengästyessä hengittäminen kärsii; siksipä tarpeeksi alhaisella sykkeellä uiminen on minulle kaiken a ja o. Viimeksi taisin kirjoittaa, että pitää oppia uimaan hitaasti; minun tapauksessani se tarkoittaa siis vain alhaisemmalla sykkeellä. Kun syke pysyy aisoissa, uinti tuntuu sujuvan hyvin ja on mukavaa. Enkä tällä kertaa ollut edes nopeille uimareille varatun radan hitain...

Eilen kävin pyörällä töissä, ja se onkin ainoa päivä tällä viikolla, kun se onnistui. Iltapäivällä kotiin lähtiessä oli ihana auringonpaiste.