Uinnin CSS-testi

Käyn tiistai-aamuisin uimassa Märskyssä. Mukana on aina vähintään Pete, usein myös joitakin muita trikavereita. Viime tiistaina meitä oli samalla radalla viisi ja saimme ihan oman radan. Jipii!

Yleensä uimme kaikki samaa treeniä, mutta nyt minulla oli ohjelmassa CSS (Critical Swim Speed) -testi. Siinä uidaan alkuverran ja tekniikoiden jälkeen 400 m niin kovaa kuin jaksaa ja sitten kunnon palauttelun jälkeen vielä 200 m vähän kovempaa.

Onhan tämä testi ohjelmassa ollut joskus ennenkin, mutta vasta nyt sain sen uitua. En oikein muista, miten onnnistuin testin edellisillä kerroilla välttämään, mutta nyt oli alla lepopäivä eikä mitään hyvää syytä enää vältellä sitä. Edellinen 400 m noteeraukseni oli vuodelta 2012. Silloin uin HelTri Cupin uinnissa nipinnapin alle 7 minuutin, 6:59. Nyt kolmen vuoden lisätreenailun jälkeen odotin tietysti melko paljon parempaa aikaa.

Lämmittelyn aikana ei ollu mitenkään erityisen hyvä olo, mutta ei kai sen kuulu ennen testiä aina sellainen ollakaan. Mietin, että tuleepa sitten ainakin jonkinlainen perustaso selville, jota sitten parannella. Lähdin uimaan, ja yritin alusta saakka uida kolmosvauhtia. Sadan metrin väliaikoja ei valitettavasti ole, mutta 400 m meni nyt aikaan 6:32. Vedin vähän henkeä altaan päässä ja uin vähän verraa ennen uutta kellotusta. 200 metriä tuntui etukäteen mielessä jo paljon lyhyemmältä ja jotenkin hallittavammalta matkalta, mutta ei se hapotus uidessa niin kamalan kivalta tunnu lyhyemmälläkään matkalla. Kahteensataan metriin meni aikaa 3:10. 

Laskurin avulla selvisi, että CSS-vauhtini on 1:41/100 m. Käsittääkseni tämä vauhti on suunnilleen sama kuin uinnin kynnysvauhti. Siitä tiedosta on varmasti hyötyä nyt tulevien uintitreenien suunnittelussa. Märskyn kaupassa on myynnissä sellainen uimalakkiin laitettava piipparikin, jonka voisi laittaa piippaamaan esim. aina kun olisi aika kääntyä jos meinaa tavoitevauhdissa pysyä. Vielä en ole sellaista hankkinut, vasta harkinnut.

Eihän tässä uikkarissa voi uida hitaasti!

Viikon toinen uintitreeni oli eilen Pirkkolassa Heltrin vuorolla. Uimme treenin loppupuolella pitkästä aikaa hypoksiadrillejä, siis vähän vähemmällä hapella. Tätä voisin kokeilla joskus uudelleenkin, niin paljon siinä tuntui olevan parannettavaa:

50 m hengitys joka viidennellä vedolla

50 m hengitys joka seitsemännellä vedolla

25 m sukellus (jouduin nousemaan pinnalle hengittämään ihan liian monta kertaa)

25 m uinti
25 m sukellus
25 m uinti

ja sama uudestaan.

Lepoviikon treenejä

Tämä viikko oli lepoviikko, ja tuli ihan hyvään aikaan. Keskiviikkona uin tonnin testin, mutta harmikseni kello näytti uiduksi matkaksi 975 m. Se ei voi olla oikein, sillä uin 25 metrin radalla ja päätin uinnin samaan päätyyn, joten uin joko 950 tai 1000 metriä. 16:44 meni aikaa, mutta en nyt uskalla sitä ennätykseksi laskea. Uimalakkia jouduin muutamaan otteeseen laittamaan paremmin päähän, mutta muuten uinti sujui kivasti. 

Torstaina olin taas seuran treeneissä Pirkkolassa, ja ekan kerran myöhästyin. Kehä Ykkösellä oli sattunut peräänajo, ja Leppävaaran tunneli oli jonkun aikaa kokonaan suljettuna. Seisovat autojonot ulottuivat tänne meille parin kilsan päähän saakka. Eipä siinä auttanut kuin odotella. Alkuverra jäi välistä, lämmittelysarjaan ehdin jo mukaan.

Perjantaina oli seuran kuntopiiri ja lauantai-aamuna lähdettiin Peten kanssa Märskyyn. Menin ensin vesijuoksemaan puoleksi tunniksi hyppyaltaaseen. Siellä mummojen seassa aika sujui ihan kohtuullisen nopeasti, kun välillä spurttailin ja kokeilin loikkia. Tapiolassa viime viikolla näin, kun yksi tyttö  teki vedessä ristiaskelia kylki edellä ja juoksi taaksepäin. Kokeilin niitäkin muuveja, mutta ei se oikein tuntunut omalta. Vesijuoksun päätteeksi huokaisin helpotuksesta ja menin uimaan kilsan samalle radalle Peten kanssa.

Tänään kävin kokeilemassa uusia lenkkareita sauvakävelylenkillä. Laitoin jalkaan myös uudet nilkkasuojat, jotta nilkat ja varsinkin akillesjänteet pysyvät lämpimänä. Ne olivatkin yllättävän kivat, toisin kuin uudet lenkkarit, joista varsinkin vasen hankasi ikävästi akillesjännettä. Voikohan koko tämä akillesongelma  johtua vain hankauksesta? Newtoneilla juostessa oli nimittäin vähän samaa hankausongelmaa. Täytyy varmaan yrittää venyttää kenkiä jollain lailla tai sitten leikata osa pois, jotta pääsen tästä vaivasta kokonaan eroon.

Uudet lenkkarit ja nilkkasuojat.

Otin kuvan aina kilsan täyttyessä, tässä pari esimerkkiä loskaisesta Espoosta:

Haukilahden rannassa.

Westendissä.

Vähän ennen Karhusaarta kokeilin juoksuakin. Asicset tuntuvat kyllä Newtoneitä aika paljon jäykemmiltä kengiltä muutenkin. Ei tuntunut askel rullaavan yhtään. Koska akilleksessa oli taas tuntemuksia, vaihdoin parin sadan metrin jälkeen takaisin kävelyyn. Kokeilu sai kyllä mielen hetkeksi matalaksi, varsinkin kun kotiin oli vielä matkaa.

Keilaniemessä.

Otaniemessä harkitsin bussikyytiä kotiin, kun akilleksessa vähän tuntui, mutta kävelin kuitenkin lyhintä mahdollista reittiä kotiin. Keskimäärin juoksu on kuitenkin kävelyä kivempaa, joten niitä lenkkejä odotellessa...

Kahden testin viikko

Ensimmäinen viikko uudessa työpaikassa on nyt ohitse. Siihen on sisältynyt todella paljon uuden opettelua lähimmän vessan sijainnista erilaisiin sijoitusinstrumentteihin. Tosi mielenkiintoista on ollut, ja uuden opettelu jatkuu varmaankin pari seuraavaakin viikkoa jos ei jopa kuukautta. Maanantai-aamuna Omegawave-mittauksessa oli stressi korkeammalla kuin koskaan aikaisemmin: 5. Ehkä siinä mittauksessa siis jotain perää on. Ensi maanantaina on varmasti helpompaa.

Tänään perjantaina ajoin ensimmäistä kertaa pyörällä uuteen paikkaan Kluuvikadulle. Noin kilsa tulee lisää matkaa verrattuna edelliseen työpaikkaan, mutta se onkin todella hidas pätkä Helsingin ydinkeskustassa. Risteyksiä on paljon, samoin pyörätiellä seikkailevia jalankulkijoita sekä tietenkin sopivasti myös tietöitä. Pyörää ei saa minnekään sisälle, vaan se pitää jättää pihalle. Oli se ainakin tänään vielä tallella kun lähdin kotiinpäin. Työpaikalla on pari suihkua, ja työpöydän laatikoihin mahtuu kaikki tarpeellinen suihkusälä. Ihan hyvin onnistuu jatkossakin työmatkapyöräily, vaikka oli se Sanomatalon pyöräsäilytys lämpimässä autotalossa aika luksusta!

Ennen töihinmenoa kävin Uimastadionilla polskimassa mm. tonnin testiuinnin. Mukavaa oli pulahtaa veteen, kun se oli paljon ilmaa lämpimämpää. Verrailun ja tekniikkaosuuden jälkeen lähdin uimaan testiä. Aina välillä piti tehdä pikkuspurtteja kun eteen tuli ohitettavia, muuten uin rentoa matkavauhtia. Aikaa meni 18:35, ja olin siihen tyytyväinen. Pitkässä altaassa oli tosi helppo pysyä kärryillä uidusta matkasta, joten taidan jatkossakin uida tämän testin 50 metrin radalla.

Tiistaina taas joutuivat keuhkot vähän ylitöihin, kun osallistuin Heltrin kympin tempoon Kuusijärvellä. Sateen vuoksi vähän arvoimme lähtöä Peten kanssa, mutta onneksi menimme, sillä lopulta pääsimme ajamaan poutaisessa säässä. Paikalle tuli viitisenkymmentä seurakaveria noin yhdeksästäkymmenestä ilmoittautuneesta.

Tie oli tietysti sateen jäljiltä vähän märkä, mutta mitään lätäkköjä ei ollut. Ajaminen oli taas yhtä tuskaa, ja ajoin lopun liikenneympyräänkin vähän liian kovaa vauhtia. Onneksi siinä oli liikenteenohjaaja pysäyttelemässä autoja. Hengitys ei oikein kulkenut ajaessa missään vaiheessa, ja kotimatkan yskin autossa. Syytän koivun siitepölyä.

Tempon tulokset eivät vielä ole tulleet, joten ajasta tai vauhdista minulla ei vielä ole tietoa. Ei varmaan ainakaan tullut uutta ennätystä, sen verran tukkoista oli hengitys koko matkan ajan.

Tässä tempoilija numerolla 88 ennen lähtöä:

Kuva: Yan Busset

Ei tullut vieläkään meille sitä kunnon sadelenkkiä. Toivottavasti Pirkan pyöräily joidenkin viikkojen kuluttua päästään myös ajamaan suotuisassa kelissä, vaikka sateen sattuessa tietenkin ajetaan sateessa. Tilasin eilen netistä sitä mahdollisuutta silmällä pitäen jo sellaisen pieneen tilaan menevän, sadetta ainakin jonkun verran pitävän pyöräilytakinkin.