Lepoa

Lepoviikko on tuntunut Pirkan pyöräilyn jälkeen tosi hyvältä ja etenkin tarpeelliselta, olo on vieläkin vähän väsynyt eivätkä sykkeetkään ole palautuneet normaalille tasolleen.

Tiistaina olin Kuusijärvessä vähän kellumassa, kun Pete osallistui Heltrin harjoituskilpailuun, Rykäsyyn. Minun ei yhtään tehnyt mieli kisaamaan, mutta kevyt uinti tuntui ihan kivalta idealta. Otin videolle Peten vaihdot, ja niitä sitten vähän analysoimme. Ihanan rauhallinen meininki oli niissä, ei mitään kiireen tuntua. Ekassa triathlonkisassaan hän hoiteli vaihdot niin verkkaisesti, että muutama kokeneempi lajin harrastaja luuli hänen jo keskeyttäneen. 

Pete maalissa.

Olisi varmasti ollut hyvä minunkin saada yksi kisastartti alle ennen Kiskon perusmatkaa, mutta nyt ajattelin asiaa palautumisen kannalta. Mieluummin tunti liian vähän treeniä kuin minuutti liikaa vai miten se sanonta nyt meneekään. Kiva oli kuitenkin päästä kisafiilistä vähän haistelemaan ja tuttuja tapailemaan. Ostin jopa lipun saunaan ja suihkuun (6 eur), melkoista luksusta kun yleensä kamppeet vaihdetaan rannan pukukopissa. Suihkun ansiosta ei tullut kylmä siinä Peteä odotellessa.

Uinti Stravassa:



Jännästi se vauhti nopeutuu, kun tiedot siirtyvät Movescountista Stravaan. Strava näyttää nimittäin uinnin vauhdiksi 4 m/s  ja sen mukaan olisin ollut liikkeellä vain 41 sekuntia, kun kyse oli pikemminkin minuuteista. Onkohan ongelma järjestelmien välisessä integraatiossa vai jossain omissa asetuksissani? Pyöräilyasetuksilla näyttää puolestaan nousumetrejä kertyvän Stravassa paljon enemmän kuin Movescountissa. Tästä ongelmasta olen jo laittanut Suunnolle viestiä. Vastausta en ole saanut ja ongelma näyttää jatkuvan.

Eilen keskiviikkona ajoin työmatkat pyörällä ja kävin flow-joogassa työpäivän jälkeen. Hieman hutera olo oli joogassakin, mutta sykkeet menivät jo parempaan suuntaan. Työpaikan jooga päättyi nyt tältä keväältä, toivottavasti jatkoa tulee syksyllä. Ruokakin on maistunut, millään sushilounailla ei nyt pärjätä!

Tänään olen ajellut Jopolla vajaat 10 kilsaa, mutta muuten meinaan pitää lepopäivän. Huomenna on firman kesäpäivä, joten (juoksu)treeni pitää tehdä jo ennen töihin lähtöä, kun illalla menee kuitenkin vähän myöhempään. 

KOM & QOM

Suomusjärvelle saakka piti lähteä, jotta löytyi Strava-segmentti, jossa meidänkin vauhdeilla pärjää. Pete on nyt Karjalohja-Suomusjärvi KK -segmentin KOM (King Of the Mountain) ja minä QOM (Queen Of the Mountain). Eikä ollut edes itse luotu segmentti, vaikka siihenkin pitää varmaan jossain vaiheessa turvautua päästäkseen tuloslistan kärkeen, kun Strava-käyttäjien määrä kasvaa Suomessakin. Eipä tuolla 19 kilsan pätkällä ollut kuin kaksi aikaisempaa noteerausta muutenkaan, ja minä olin ensimmäinen sen ajanut nainen. Eipä siis ihme, että olin myös nopein.

Täytyy nyt tosiaan opetella se segmenttien teko, kun täällä mökin suunnalla ei niitä niin kamalan montaa näytä valmiina olevan. Ainakin ne tavallisimmat lenkit tai edes niiden kiinnostavimmat pätkät voisi tehdä segmenteiksi, jotta aikoja olisi helppo verrata aikaisempiin ja muiden noteerauksiin samoilla reiteillä.

Meillä oli treenisuunnitelmissa tälle päivälle parin tunnin pyörälenkki, ja ylämäet piti ajaa reippaasti. Niinpä Pete suunnitteli meille reitin, jossa oli ihan kivasti mäkeä. Yhteensä nousua kertyi Ambitin mukaan reilut 500 metriä. Ajoimme Kasvihuoneilmiöltä Saukkolaan, sieltä Karjalohjalle ja edelleen Suomusjärven kirkonkylään, josta vanhaa ykköstietä takaisin Kasvihuoneilmiölle.

Ennen lenkkiä minun piti vaihtaa eturengas, se kun oli tyhjentynyt yön aikana. En meinannut millään saada rengasta vanteelta, ja hermo meinasi mennä yrittäessä. Toinen ongelma ilmeni, kun yritin täyttää saada uuteen renkaaseen ilmaa hiilidioksidipatruunalla. Sekään ei onnistunut kun en saanut osia tarpeeksi tiiviisti kiinni venttiiliin. Ilmaa meni muuallekin kuin renkaaseen, ja lopulta piti turvautua jalkapumppuun.

Minun on nyt vain kerta kaikkiaan vaihdettava se rengas niin monta kertaa, etten hermostu jos joudun tekemään saman kisassa. Varmuuden vuoksi aion ottaa mukaan myös pienen taskuun sopivan pumpun, vaikka osaisinkin käyttää niitä patruunoita, joilla homma käy  onnistuessaan tosi sukkelaan. Minulle ei saa käydä niin, että rengas puhkeaa enkä saa enää uutta alle. Olisi kamalaa, jos vuoden valmistautumisen jälkeen kisa katkeaisi johonkin niin typerään juttuun.

Ajoin nyt ensimmäistä kertaa pyörälläni, johon on vaihdettu uudet kompaktikammet. Samalla huollossa meni uusiksi melkein koko voimansiirto, kun vaihtoon menivät myös takapakka ja ketjut. Mäkisellä reitillä tulivat kaikki vaihteet käyttöön jo heti ekalla lenkillä. Kyllä nyt kelpaa ajella!

Kelikin oli yllättävän lämmin, ajaessa tuli siis oikein hiki. Hanskat olivat liian paksut, kädet kuumenivat ja piti pysähtyä, että sain otettua geelin noin tunnin ajon jälkeen. Onneksi Pete lähtiessä vähän kyseenalaisti kenkien neopreenisuojien pukemista, muuten olisivat varmasti varpaatkin hikoilleet. Nyt sentään niillä oli mukavat oltavat.

Meillä on tänään juhlapäivä. Tapasimme teekkarikaverini, nykyisen mökkinaapurimme vappubileissä ensi kertaa 28 vuotta sitten. Viikon tapailun jälkeen tuli ensimmäinen jännä paikka, kun Pete lähti keikkamatkalle New Yorkiin viikoksi. Paluunsa jälkeen jatkoimme onneksi siitä mihin jäimme, ja nyt joitakin vuosia myöhemmin vietämme tässä Strava-kuninkaallisessa perheessä reilun kuukauden sisällä vielä sekä Peten että molempien lastemme synttäreitä. Kuopuksemme täyttää 18 vuotta ja armeijassa oleva upseerioppilaamme pyöreitä, 20. Ai niin ja 22-vuotishääpäiväkin on tulossa. Skool!

Turistina Helsingissä

Sunnuntaina lähdettiin Peten kanssa maastureilla pitkälle lenkille. Minulla oli vielä nastat alla, matkan edetessä selvisi että ihan turhaan. Lähtiessä ripsi vettä, mutta vähän aikaa poljettuamme ilma alkoi seljetä. Aurinkoa emme sentään nähneet ja kelin yleisilme oli harmaa. Vanhoista blogipostauksista selailin, että viime vuonna avasimme maantiekauden jo 9.3. 

Ajoimme Töölönlahdelle ja sieltä Kallion kautta Sörnäisiin. Aika hienolta näytti meri! Tuultakin oli jonkun verran, mutta ei se liikaa haitannut. Pahimmissa paikoissa menin kunnolla peesiin. Matka jatkui Tervasaaren ja Katajanokan ympäri. Aika vekkulisti poukkoilevat pyörätiet Skattalla, parhaamme teimme niillä ajaaksemme vaikka autojen seassa olisikin ollut helpompaa.

Talvehtivia veneitä.

Merihaasta Krunikkaan.

Kauppatorilta lähtikin ihan kiva pyörätie rantaa pitkin. Kaivopuistossa se on jopa eri tasolla jalkakäytävän kanssa, eivätkä sinne eksy varmasti turistitkaan. Vaikka kivoja kahviloita matkalle sattuikin, ei pysähdelty vaan nautittiin rauhallisesta matkavauhdista.

Tervasaaresta näkyivät hyvin myös toimettomat jäänmurtajat.

Lauttasaaresta koukkasimme vielä Kaskisaareen ja sieltä Otaniemen kautta kotiin. Kivoimmat rantareitit jätimme vielä väliin, ne kun vaikuttivat vielä melko jäisiltä eikä Petellä ollut nastarenkaita.

Yhteensä kilsoja kertyi melkein 40. Aika monta Strava-segmenttiä osui matkalle, ja sainpa napattua yhden QOM (Queen of the Mountain) -tittelinkin, näköjään Hernesaaren suoralla. Siellä ei varmaankaan monikaan Strava-nainen ole ajellut, jos minä kerran olin maastopyörällä ja nastarenkailla meistä nopein. 

Kotona vaihdoin äkkiä lenkkarit jalkaan ja kävin juoksemassa vajaan kolmen kilsan lenkin. Usein pyöräilyn jälkeen tuntuu, että juoksu kulkee kivasti, niin nytkin. Vauhdin hurman fiiliksiä latisti vain aavistuksen se, että Peten selkä pikkuhiljaa karkasi näkyvistä.

Akilleskivun vuoksi pidin lopulta juoksutaukoa viitisen viikkoa. Helmikuun loppupuolella pääsi jo varovaisesti aloittamaan myös juoksutreenejä, ja tälläkin viikolla on ohjelmassa useita lyhyitä pyrähdyksiä. 

Juoksen nyt vuorotellen kaksilla kengillä; hyvin rullaavilla Newtoneilla ja melko paljon klohmummilla, lähes tunnottomilla Asics DS Trainereilla. Yritän kyllä oppia tykkäämään niistä Asicseistakin, jotta minulla olisi toisetkin hyvät juoksukengät, mutta vaikeaa se on. 

Uutta alkua

Aika pitkälle marraskuuhun päästiin, mutta nyt on traineriajelut viimein aloitettu. Ekan treenin trainerilla tein lauantaina, ja eilen tiistaina ajelin sillä taas. Traineri on meillä aikaisempien vuosien tapaan saunassa, joka meillä muuten on lähes olemattomalla käytöllä. Siellä saa ikkunan auki, ja suihkuun on mukavan lyhyt matka treenin jälkeen. Lauteilla voi säilyttää pyyhettä ja juomapulloa, läppärin ja Netflixin saa myös hyvin viritettyä asemiin. Trainerin hyrinä kuuluu naapuriin sen verran, että he joskus ovat meiltä kyselleet, mistä ääni johtuu.

Treeneissä on pitänyt ajaa vetoja tietyllä kadenssilla ja tätä varten hankin Garminin kadenssimittarin. Sain sen paritettuakin Suunto Ambit2 S-mittarin kanssa, mutta jostain syystä kadenssi ei näy kellossa. Ajelin sitten tunteella, ja kai se ihan tarpeeksi lähelle meni.

Juoksuklubin keskiviikkoisia treenejä olen oppinut jo odottamaan, tosin välillä vähän pelonsekaisinkin tuntein. Siellä kun pääsee aika usein juoksemaan vähän kovemmilla sykkeillä ja pitempäänkin kuin itsekseen tulisi juostua. Tänään juoksimme kaksi kahden kilsan vetoa aerobisella kynnyksellä ja siihen vielä päälle kilsan vähän kovempaa. Palautukset olivat tosi pitkät, 4-5 minuuttia. Loppuun juostiin vielä neljä mäkivetoa.

Ennen vetoja teimme jokaviikkoiseen tapaan koordinaatioharjoituksia. Niitä olen itsekseni tehnyt aivan liian harvoin. Ei kai se voi jotenkin positiivisesti olla vaikuttamatta juoksutekniikkaan, kun niitä koordejakin nyt joka viikko tekee?

Liityin jo viime vuoden puolella Stravaan, ja nyt Jupis teki sinne meille oman ryhmän voidakseen vähän tsekkailla treenejämme. Treenit saa Movescountista siirtymään Stravaan automaattisesti, kun on rekisteröitynyt Stravaan ja laittaa pari täppää Movescountissa oikeisiin paikkoihin. DC Rainmaker on tehnyt tähän ohjeenkin. Minulla pyörä- ja juoksutreenit näyttävät siirtyvän, mutta uinnit ei.

Stravassa treenit näkyvät kartalla vähän samaan tapaan kuin esimerkiksi Movescountissa, mutta erilaiseksi sen tekee mm. vertailun helppous muiden käyttäjien tuloksiin. Stravassa voi määritellä juoksuun ja pyöräilyyn segmenttejä; tiettyjä pätkiä ajetuista tai juostuista reiteistä, ja vertailla tuloksia muihin vastaaviin. Toistaiseksi olen vain tyytynyt katselemaan, millaisia segmenttejä reiteilläni on jo valmiiksi ollut ja miten vauhtini suhteutuu muiden vauhteihin samalla pätkällä. Melkein joka pyörä- ja juoksulenkillä on sopivia segmenttejä löytynyt.

Stravan suhteen olen vasta oppimiskäyrän alussa, mutta todella kiinnostavalta vaikuttaa! Ehkäpä pitää tarttua ilmaiseen Premium-kokeilutarjoukseen. Silloin voisi esimerkiksi suodattaa tuloksia iän tai sukupuolen mukaan.