Vantaa Maraton 14.10.2017

Se on nyt näköjään kisa ja viikko -tahti, kun taas kisaraporttia kirjoittelen. Vantaan maratoniin huipentui tämän kausi, ja Pete oli luvannut lähteä kuljettajaksi ja kannustajaksi.

Olen Vantaalla juossut aikaisemmin puolikkaan vuonna 2012 ja Fun Runin eli yhden kierroksen jonain toisena vuonna kauan sitten, mutta tämä oli ensimmäinen maraton. Reitti oli siis jotakuinkin tuttu jo etukäteen.

Ennen lähtöä vähän lämmittelin ensin sisällä hallissa ja sitten kävin vielä juoksemassa pienen lenkin. Juoksu tuntui ihan hyvältä, tosin vasemmassa sääressä oli pieniä tuntemuksia kuten aikaisemminkin tällä viikolla. Lähtörynnistyksessä jäin sinne porukan hännille.

Näissä tamineissa juoksin. Juoksutrikoissa on isot taskut reisien kohdalla, ja siellä pullistelevat parit geelit, ei lihakset :)

Ekaan kierrokseen meni aikaa 1.03.57, ja toinen meni muutamaa sekuntia nopeammin, koska olin puolivälissä ajassa 2.06.56. Toisella kierroksella oli hetken aikaa ihan sellaista lennon kivan keveää fiilistä, joka ei kuitenkaan kestänyt kovinkaan kauaa. Tuttuun tapaan otin geelin ja vettä jokaisella huoltopisteellä. Niitä oli kolme per kierros. Kahden kierroksen jälkeen teki mieli suolaa, mutta harmikseni suolatabletit olivat sulaneet trikoiden taskussa, joten ihan kamalan paljon siitä ei suuhun saakka saanut. Ensi kerralla suolatabletit pieneen muovipussiin... Nyt en niitä sellaiseen laittanut, koska ajattelin sen pussin siinä juosten avatessa harmittavan.

Pete oli lähtenyt lähdön jälkeen uimaan Märskyyn ja näinkin hänet autossa kolmennella kierroksella Teboilin jälkeisellä pitkällä suoralla. Sieltä hän ehti maalialueelle ottamaan kuvan, kun lähdin neljännelle, viimeiselle kierrokselle.  Väliaika kolmannen kierroksen jälkeen oli 3.12.02 eli vähän se vauhti sillä kierroksella hiipui. Se oli muutenkin ainakin henkisesti vaikein kierros, kun puoliväli oli jo ohitettu ja reilut pari tuntia juostu, mutta maali ei ollut lähelläkään.

Viimeiselle kierrokselle lähdössä.

Viimeiselle kierrokselle yritin nostaa vauhtia, mutta niin ei varmaankaan tapahtunut. Oli kyllä kiva juosta, kun oma jaksaminen oli ihan ok jat alkoi tulla ohitettaviakin vastaan. Yksikin mies kääntyi 180 astetta 32 kilsan merkin kohdalla ja lähti kävelemään takaisin maalialueelle, taisi jättää kesken. Minulla juoksu kulki olosuhteisiin nähden ihan kivasti, ja pidin energiasuunnitelmastakin kiinni lukuunottamatta viimeistä huoltopistettä, jonka ohi juoksin ottamatta mitään. Siitä oli maaliin vain kolmisen kilsaa, ja tunsin jaksavani.

Yksi juoksun kivoimpia hetkiä oli tänään juuri viimeisellä kierroksella, kun sen loppukilsoilla ohitin painavan rinkan kanssa juoksevan, Obelixiksi pukeutuneen Läskimaijan ja hänen seurueensa. Siinä juoksi myös muutama suuresti arvostavani juoksututtu.

Viimeiseen kierrokseen meni aikaa reilu tunti ja kuusi minuuttia, ja maratonin bruttoaika oli tänään 4.18.02, netto 4.17.26.

Maalissa. Vihdoinkin.

Tämä oli toiseksi nopein neljästä juoksemastani maratonista, ja olen aikaan ja juoksuun muutenkin ihan tyytyväinen. Pari viikkoa sitten en pystynyt kahden tunnin lenkillä pitämään yllä samaa vauhtia kuin missä nyt onnistuin reilun neljän tunnin ajan. Olen ilmeisesti kärsinyt energiavajeesta ainakin pari viime kuukautta, mahdollisesti ja todennäköisesti pitempäänkin. Nyt aion ottaa syömisestä niskalenkin ja kunnostautua silläkin saralla. Enemmän ja parempaa lähinnä. Tai ainakin enemmän.

Tästä alkaa nyt pieni ylimenokausi, ja sitten aletaan treenata ja varsinkin syödä ensi vuoden tavoitteet (triahtlonin puolimatka Lahdessa ja täysi Tallinnassa) mielessä.

Tämän postauksen kuvat otti Pete. Kiitos ja halaus ykköskannustajalleni!

Maratonmietteitä ja kuvia Kaarinasta

Kun ajoimme sunnuntaina mökiltä kotiin, Pete yllätti minut autossa sanomalla että tietää miltä minusta tuntuu. Olin varmaan ollut normaalia pidempään hiljaa ja istunut normaaliin tylyyn tyyliini kädet puuskassa etupenkillä. Lähes kolmenkymmenen vuoden jälkeen oppii toista ihmistä jonkin verran jo lukemaan.

Kysymys oli tietenkin hieman odotusten alle menneen lauantaisen maratonin jälkifiiliksistä; toisaalta olin iloinen, kun pystyin taas sen koko matkan juoksemaan, toisaalta taas harmitti kun aikatavoite jä kymmenen minuutin päähän. Ristiriitaiset fiilikset siis, mutta ehkä kuitenkin painotus aavistuksen verran jälkimmäisessä.

Vähän hölmöähän se on tällaisen kuntoilijan mieltään loppuajasta pahoittaa; juuri ketään muuta kuin minua ei loppuaikani voisi edes vähempää kiinnostaa. Itselle se kehittyminen tuntuu kuitenkin tärkeältä ja aika on lahjomaton mittari. Eikä ole kiva edes hiljaa sisäisesti miettiä mitään selityksiä. Loppuaika on loppuaika.

On tietysti epärealistista ajatella, että aina onnistuisi tekemään ennätysjuoksun. Silti se on kyllä ainakin minulla useimmiten tavoitteena, varsinkin noin pitkällä matkalla joita harvemmin pääsee juoksemaan. 

Alkumatkasta, kun on vielä takki päällä ja hanskatkin kädessä.

Maalaismaisemassa ja näköjään herraseurassa.

Stravasta saa aika kuvaavan ja informatiivisen graafin juoksukisoista. Siinä näkyy hyvin, miten alussa vauhti pysyi hyvänä ja pysähdykset huollossa lyhyinä. Matkan edetessä vauhti hiipui, ja huoltopysähdykset pitenivät pitenemistään. Tähän vaikutti tietysti myös se, että kahdella viimeisellä kierroksella otin Cokista ja silloin piti siis avata pullo, löytää pari mukia ja kaataa juoma mukeihin. Varmasti tuli käveltyäkin pitempään, mutta ei koskaan viimeisen roskiksen ohi.

Klikkaa isommaksi!

Ensimmäinen kilsa näyttäisi olleen nopein, hitain oli puolestaan toiseksi viimeisen huoltopisteen jälkeen. Syke ei näy yllä, mutta oli laskusuunnassa loppua kohden. Näin jälkikäteen on niin helppo ajatella, että miksen vaan juossut kovempaa, yrittänyt enemmän. Kisapäivänä sitä kuitenkin tekee vain sen, mihin sinä päivänä pystyy. 

Pete sai kuvasta päätellen hienon raaston päälle loppusuoralla:

Alla olin parin metrin päässä maalista. Aina sitä maaliintuloa kannattaa tuulettaa, vaikkei ihan sitä saanutkaan mitä lähti hakemaan. Mietin jo, että teenkö kärrynpyörän, mutta täytyy varmaan kokeilla sitä ensin jonkun pitemmän lenkin lopuksi. 

Maanantai-aamuna pääsin vihdoin osteopaatin käsittelyyn. Pahimmat jumit laukesivat, ja nyt on jo ihan erilainen olo.  Lantion alueen lihakset olivat kuulemma ihan ennätysjumissa, mikä maratonin jälkeen konkretisoitui esimerkiksi niin, että minulla oli olkapääkin kipeä. Jos ei tukea tule lantiosta, kroppa hakee sitä sitten muualta eli tässä tapauksessa ylävartalosta. Ei ihme että tuntui meno jäykältä!

Kuvat kopioin Kaarinan Syysmaratonin verkkosivuilta. Kiitos tapahtuman kuvaajille Miska Koivumäki, Aki Sahlström ja Tomi Junnila!

Kaarinan syysmaraton 24.10.2015

Osallistuin tänään Kaarinan syysmaratonille. Kisa oli sympaattisen kyläkisan oloinen hyvin järjestetty tapahtuma. Se järjestettiin tänä vuonna jo viidennen kerran ja käsittääkseni osallistujaennätyskin syntyi.

Eilen ajoimme Peten kanssa Suomusjärvelle mökille yöksi. Matkalla kävimme hankkimassa tankkausnamit. Tällä kertaa valitsin pussiin vain jelly beansejä. Niitä söin illalla telkkaria katsellessa.

Kaarinassa järjestelyt toimivat hienosti, kun kymmenen maissa haimme juoksunumerot. Mokasimme omien juomien kanssa, kun toimme ne myöhässä. Onneksi ystävällinen toimitsija lupasi viedä isot Cokis-pullomme pyörällä oikeisiin paikkoihin ennen kisaa.

Vähän verrasinkin ennen lähtöä. Oli vähän pehmeä olo, mutta lähtöpaikalla ryhmittäydyin kuitenkin 4.15 jäniksen eteen. Ekan kierroksen pystyinkin juoksemaan suunnilleen tavoitevauhtia (5:50 min/km) maratonidolini Hannan kanssa, mutta sitten oli pakko vähän hidastaa. Takin ja hanskat heitin maalin lähellä olevan huoltopaikan taakse.

Kahdeksantoista kilsan kohdalla sain pistoksen kylkeen. Pelästyin jo, että selkä kramppaa, mutta kun hidastin vauhtia entisestään, pistos väistyi. Puolimatkassa aikaa oli mennyt 2.05 ja osia, ja mietin että jos tätä vauhtia jaksan loppuun asti, olen lähellä ennätystä.

Mutt enhän minä jaksanut. Jalat, etenkin takareidet ja pohkeet alkoivat tuntua ihan pökkelöiltä ja juoksusta oli rentous kaukana. 26 kilsan kohdalla vaihdoin geelit ja veden Cokikseen. Meillä oli siis Peten kanssa huoltopaikoilla yhteiset 1,5 litran pullot ja kun sitä kaatelin kahteen mukiin, toimitsijat välittivät  minulle terveiset  rakkaalta aviomieheltäni. Se ilahdutti kovasti, kun alkoi olla jo puurtamisen fiilistä ilmassa.

Cokis maistui tosi hyvältä, eikä enää tehnyt mieli vaihtaa takaisin geeleihin. Energia riitti, mutta jalat eivät tuntuneet toimivan. 4.15 -jänis meni ohi porukoineen kolmannella kierroksella. Minulla alkoi mennä yhä enemmän aikaa huoltopisteillä.

Viimeiselle kierrokselle oli kuitenkin kiva lähteä, kun sillä pystyi jo miettimään, että nyt vikan kerran tämä ylämäki, alamäki tai huoltopaikka. Toimitsijat kannustivat tosi kivasti, muuten porukkaa ei juurikaan ollut radan varrella maalialuetta lukuunottamatta. Tosin ne yksittäiset pienet porukat, jotka maratonia olivat tulleet katsomaan, kannustivat kyllä villisti.

Viimeisellä kierroksella askel oli jo melkoista töpöttelyä. Aika yksin juoksin, ja se sopi minulle hyvin. Pikkuhiljaa kilsat kertyivät ja ihan loppumetreillä kramppasi vasemman jalan pohkeen vierestä joku pieni lihas. Kramppi onneksi laukesi nopeasti, ja pystyin ottamaan pienen loppukirin maaliin, jossa minua odotti oman ennätyksensä (3.51:27) juossut Pete. Minun loppuaikani tänään oli 4.19:49.

Tässä ollaan just menossa suihkuun juoksun jälkeen:

Reitti oli kiva, vaikka ei kuitenkaan ihan niin tasainen kuin odotin. Aika paljon oli sellaista lievää ylä- ja alamäkeä, jonka väsyneenä kyllä huomasi. Tykkään maratonilla juosta saman reitin useampaan kertaan, kun tiedän mitä tuleman pitää. Sää oli todella upea ja järjestelyt toimivat hienosti. Hieno loppusyksyn juoksutapahtuma siis, voin suositella!

Kisakeskuksena toimineessa Kaarinan lukiossa oli suihkut ja lämmintä vettä riitti meille vähän hitaammillekin maratoonareille. Hernekeittoakin olisi ollut tarjolla, mutta nälkää piti vähän odotella. Suihkun jälkeen kävimme Turussa syömässä ja kaupassa. Takareidet, pohkeet ja alaselkä ovat nyt niin kipeät, että kävely on todella hidasta.

Huomenna sunnuntaina vähän palautellaan lyhyellä pyörällä ja heti maanantai-aamuna pääsen onneksi osteopaatin käsittelyyn. Sitä olen odottanut jo useamman viikon. 

Odotettavissa lauantaina

Kaarinan syysmaratonille ilmoittautuessa piti ilmoittaa aikaisemmin juostujen maratonien määrä. Meillä oli niistä Peten kanssa vähän erimielisyyttä, koska hän laski mukaan myös Ironmanilla juostut maratonit ja minusta se oli väärin. Koska hän kuitenkin hoiti ja myös maksoi osallistumiseni, aikaisempia maratoneja laitettiin minulle juostuksi kolme.

Sain yksi päivä itseni kiinni sellaisestakin ajatuksesta, että enhän minä ole juossut maratonille valmistautuessani edes yhtä pitkää lenkkiä. Sitten muistin, että juoksinhan mä siellä Köpiksessä kuitenkin sen 42 kilsaa. Jotenkin se tuntui niin erilaiselta juoksulta kuin normaali katumaraton, että pääsi lipsahtamaan mielestä. 

Nyt reilun kuukauden aikana juoksukilsoja on tullut ihan kohtuullisesti, joten luottavaisin mielin olen lähdössä matkaan, vaikka selkä on edelleenkin pienoisessa jumissa. Pisimmät juoksulenkit Köpiksen jälkeen ovat olleet 17-19 kilsan pituisia. Uskon pääseväni maaliin, ja tavoittelen parin minuutin ennätysparannusta eli vähän reilua neljän tunnin aikaa. Lähden juoksemaan kellon mukaan suunnilleen 5:50-kilsavauhtia ja katson miten pitkälle sillä pötkitään. Jos maaliin saakka, voisi tulla uusi enkka. Jos ei, tulee kokemusta.

Lauantaiksi on Kaarinaan luvattu ihan kivaa keliä, 8-10 astetta ja puolipilvistä. Päälle meinaan laittaa puolipitkät mustat ikivanhat trikoot, valkoisen paljettihameen (!), pitkähihaisen mustan paidan ja lyhythihaisen harmaan paidan. Ainakin lähdössä on päällä vielä ohuenohut valkoinen juoksutakki, jonka saa taiteltua pieneksi mytyksi juostessa, jos tulee kuuma. Päähän laitan varmaan lippiksen ja jalkoihin kuluneet Newtonit. Ja onhan minulla mukana tietysti myös suosikkiasuste, oma aviomies Pete, joka myös starttaa maratonille.

Tällä kertaa ajattelin kokeilla tankkausta normiruualla. Yritän siis tänään ja huomenna syödä normaalia enemmän. Aikaisemmin olen tankannut pitkiin suorituksiin sekoittamalla maltodekstriinijauhetta mehuun, mutta se on joskus saanut vatsani hieman sekaisin. Voi olla, että huomenna tankkauksen viimeistely vaatii myös hedelmäkarkkeja. 

Maratonilla en aio kantaa mukana juomapulloa mukana, vaan ainoastaan geelejä. Kaarinassa maraton juostaan neljänä reilun kymmenen kilometrin kierroksena. Ensimmäisillä kierroksilla otan geelin ja pari mukia vettä aina huollossa, joita on kolme per kierros. Aika monta geeliä saa siis mukaan pakata. Viimeistä (ja ehkä myös toiseksi viimeisintä) kierrosta varten aion viedä huoltopaikoille omat juomat. Luotan taas Coca-Colan virkistävään vaikutukseen maratonin viimeisillä kilometreillä.