Uusia juttuja

Viime lokakuussa treenatessani maratonille havahduin siihen, että kroppani oli ollut säästöliekillä. Kun aloin syödä enemmän, painoni nousi muutamassa kuukaudessa noin kahdeksan kiloa eikä ole siitä oikeastaan liikkunut suuntaan eikä toiseen. Siksi kiinnostuinkin FitFarmin Bikini Challengesta, josta olin kuullut ystävältäni. Hän osallistui haasteeseen viime vuonna loistavin tuloksin, ja niinpä päätin kokeilla, sopisiko se minullekin.

Haaste kestää 10 viikkoa ja sisältää treeniohjelman (4 kertaa viikossa salilla + 1 kotitreeni) sekä ravinto-ohjeet joka päivälle kaikille aterioille. Haasteen aikana tavoitteenani on tehostaa aineenvaihduntaa ja muuttaa kehon koostumusta - siis vähemmän rasvaa ja enemmän lihasta. Olisi myös kiva oppia tekemään salilla vähän muutakin kuin ne perusjutut. Haluan nyt kunnon breikin ohjatusta triathlonharjoittelusta, ja ainakin tämä setti on nyt täysin erilaista.

Jo nyt ensimmäisen viikon kokeilun jälkeen huomaan, että syömisiinkin saan tästä uutta ryhtiä. Ainakin nyt tulee syötyä tosi säännöllisesti ja paljon aikaisempaa enemmän vihanneksia ja marjoja. Treeniä tulee ainakin ajallisesti paljon vähemmän. Ihan uusia saliliikkeitäkin on tullut kokeiltua. Ehkä pieni miinus siitä, että salilla on näin elo-syyskuussa taas todella täyttä. Olen jo vähän harkinnutkin aamutreenaajaksi ryhtymistä. Silloin on kuulemma salilla hiljaisempaa.

Työläältä on tämä ensimmäinen viikko tuntunut, kun teen töihin joka päivä eväät ja sen lisäksi olen pyrkinyt tekemään myös päivällisen valmiiksi edellisenä iltana. Loppuviikosta tosin keksin, että voin salaattibuffasta kerätä useimmiten ihan kelpo aterian.Työpäivästä jää myös yksi kiva elementti pois, kun en lähde mukaan lounaalle talon ulkopuolelle, vaan syön sen pikaisesti toimiston keittiössä.

Edellisen kerran olen näin intensiivisesti ajatellut ruokaa ja tehnyt hommia sen eteen,  kun joskus lanseerasin perheelleni parikin eri kertaa "uusien ruokien viikon". Se päättyi yleensä viimeistään keskiviikkona ja kerran siihen, että poikani ehdotti seuraavaksi sisäelinviikkoa.

Työmatkalla.

Saleilun lisäksi olen taas alkanut pyöräillä töihin. Toimistomme muutti helmikuussa uuteen taloon Kasarmitorin laidalle, ja siellä saan pyörän lämpimään autohalliin. Suihku- ja pukeutumistilatkin ovat hyvät, eikä työmatkaan kulu pyöräillen kovinkaan montaa minuuttia enempää kuin metrolla. Metrossa alkoi jo vähän tympiä se tunnelissa istuminen. On paljon kivempaa katsella kaupungin heräämistä pyörän selästä ainakin vielä ennen syksyn ja talven pimeitä aamuja.

Olen ilmoittautunut parin viikon kuluttua juostavalle Espoon Rantapuolikkaalle. Viimeksi olen juossut sen kuusi vuotta sitten. Lähden juoksemaan pitkää lenkkiä ilman aikatavoitetta, vaikka yksi työkaveri minua jo tilailikin kahden tunnin jänikseksi. Juoksuvauhdit ovat nyt ihan hakusessa. Viikko sitten kävin Nuuksiossa polkujuoksemassa kympin ja sain sieltä niin pahan rakon oikeaan kantapäähän, että juoksut piti jättää väliin koko viikoksi. Jos sitten vaikka ensi viikolla kävisin sitä taas kokeilemassa.

Helsinki City Run 13.5.2017

Tavoite juoksuun lähtiessä oli alittaa kaksi tuntia, ja se onnistui. Loppuaika oli 1.58:42. Se jäi vuonna 2014 Hangon Itämerimaratonin puolikkaalla juoksemastani ennätyksestä 13 sekuntia. Vuoden 2013 HCR:llä pääsin alle sen, mutta silloin reitti oli alimittainen. Sarjassani (N45) oli tänään 443 lähtijää, ja sijoitukseni 89.

Lähdin neljännessä lähtöryhmässä varttia vaille neljä, ja lähtökarsinassa asettauduin kolmannen rivin paikkeille. Missään ei juoksun aikana ollut ruuhkaa, vaikka juoksijoita oli tietysti koko ajan ympärillä. Reitti oli hieno, ja juoksukeli ihan loistava; aurinkoa ja reilut 10 astetta lämmintä. Minulla oli päällä ohut pitkähihainen paita ja shortsit, päässä lippa. Ruoholahden jälkeen oli yksi oikein paahteinen kohta, ja siinä tuli vähän kuuma, mutta muuten oli sopivasti päällä.

Kisan jälkeen

Olin noin varttia ennen lähtöä ottanut yhden geelin, ja juoksu lähtikin kivasti liikkeelle. Jalat tuntuivat hieman väsyneiltä ihan alusta saakka. Taktiikkana oli juosta tavoitevauhtia (5:30-5:40/km) ensimmäinen puolikas ja sitten kiristää vauhtia mahdollisuuksien mukaan. Koko ajan oli vähän sellainen työläs olo, ei pysynyt vauhti helposti yllä. Tuli mieleen vähän samanlainen fiilis kun aina vähän kovempaa (kolmosta) uidessa: vauhdin ylläpitäminen vaatii keskittymistä ja tietynlaista "puskemista". Rentonakin pitäisi muistaa olla. En kympin jälkeen pystynyt kiristämään vauhtia, ja se alkoi jopa hieman hidastua.

Minulla oli mukana kaksi geeliä, joista ensimmäisen otin 15 kilsan kohdalla. Sen jälkeen tunsin, että juoksu alkoi sujua paremmin ja sama näkyy myös kilsavauhdeissa. Ehkä sekin vähän vaikutti fiilikseen, että alamäkivoittoinen loppumatka juostiin keskuspuistossa metsän siiimeksessä. Tai sitten se oli geelin sisältämä kofeiini. Näin jälkeenpäin ajatellen minun olisi varmaan kannattanut ottaa se toinen mukana ollut geeli jo 10 kilsan kohdalla.

Näillä juoksukilsoilla tämä oli kuitenkin ihan kelpo suoritus, ja maalissa olo oli tyytyväinen. Vauhtitreenejä on ollut vähän, koko talvi on tehty peruskestävyystreeniä ja juoksua on ohjelmassa ollut (ihan suunnitellusti) melko vähän.  Pete oli tullut maaliin ennen minua, loppuaikansa tänään 1.45:24. Kirittävää enkkaan jäi hänellä noin minuutti.

Petrin kanssa <3 td="">

Maalitarjoilut olivat tänä vuonna oikein hyvät: vettä, palautusjuomaa, banaani, energiapatukka, rusinoita ja jäätelöä! Alkoholitonta oluttakin olisi ollut, mutta olut ei maistu edes ilman alkoholia. Oli myös kiva hieman vetää henkeä juoksun jälkeen lojumalla tekonurmella Telia-stadionin vieressä. Nyt lojumme jo kotona sohvalla. Ihan parasta!

DNS eli puolimaraton jäi juoksematta

Tänään heräsin siihen, kun Pete huikkasi ovelta lähtevänsä nyt ajamaan Sastamalaan Rautaveden maratonille. Hän lähti sinne juoksemaan kokonaista maratonia, minun piti juosta puolikas.

Suunnitelmani muutti kavala vatsatauti. Aloin tuntea oloni huonoksi torstai-aamuna töissä, ja kymmenen maissa lähdinkin kotiin. Koko päivänä ei tehnyt mieli syödä, yritin lepäillä.  Kun olo perjantai-aamuna ei ollut ihan kamalan huono, lähdin töihin. Iltapäivällä piti sitten taas luovuttaa ja lähteä kotiin, kun olo huononi. Illalla nousi vielä kova kuume.

Nyt lauantai-aamuna on tilanne sellainen, ettei edes vesi meinaa pysyä sisällä. Olo on muutenkin melko heikko, kun olen syönyt kunnon aterian viimeksi keskiviikkona. Alkaa pyörryttää jo, kun nousen ylös ja käynti alakerrassa vie voimat.

Kisa jäi minulta välistä nyt toisen kerran kahdeksan vuoden aikana. Edellinen kerta oli vuonna 2009, kun pari viikkoa ennen elämäni maratonia pullistui välilevy selässä. Silloin harmitti enemmän, nyt on niin väsynyt olokin, etten oikein jaksa synkistellä. Tuleehan noita kisoja - ehkä joku toinen puolimaratonkin vielä lähiviikkojen aikana.

Vatsatauti on kyllä viheliäinen. Joskus olen miettinyt, että noro- tai joku muu vastaava virus olisi todella hyvä biologisen sodankäynnin ase, se kun invalidisoi tehokkaasti määrätietoisemmankin ihmisen ainakin parin päivän ajaksi.

1/2 Itämerimaraton 1:58:37

Aamulla ajelimme Peten kanssa Hankoon sateessa. Vähän alkoi mietityttää se lyhyissä kamppeissa juokseminen, mutta ei sille ajatukselle kannattanut montaa ajatusta suoda kun mitään vaihtoehtoisia varusteita ei tullut pakattua mukaan. Pikku hiljaa Hankoa lähestyttäessä sade kuitenkin lakkasi ja sää alkoi selkiytyä.

Siinä autossa juttelimme, että olimme molemmat käyneet Hangossa aikaisemminkin; minä joskus lukiossa luokkaretkellä ja Pete armeija-aikoina kun oli varusmiehenä Russarön linnakkeessa Hangon edustalla. Molemmista kokemuksista on jo yli 25 vuotta, mutta muistoissa oli kyllä ainakin minulla hienoja hiekkarantoja ja kauniita puutaloja.

Löysimme perille kisakansliaan helposti viitoituksen ansiosta ja parkkeerasimme auton kisakeskuksen viereen. Ehdin jälki-ilmoittautumaan puolikkaalle lähes jonottamatta. Samaan 65 euron hintaan olisi kuulemma saanut myös kaksi kertaa pitemmän matkan juostavaksi, mutta en tarttunut tarjoukseen.

Ennen maratonin lähtöä kävimme kävelemässä rannalla. Aamu oli todella kaunis, lähes tyyni. Välillä aurinkokin pilkahteli pilvien takaa ja lämmitti mukavasti. Maisemat olivat ihan uskomattomat!

Kävelyn ja lyhyen verrailun jälkeen Pete starttasi maratonille klo 12, ja minä puolikkaalle tuntia myöhemmin. Molemmat lähtöpaukut ampui Hangon oma poika Kasmir, ei kuitenkaan missään vaiheessa laulaa luikauttanut sitä kesän hittiään.

Lähdin juoksemaan tavoitteena kahden tunnin alitus. Ekat kilsat juoksin aavistuksen liian kovaa, mutta olihan siinä vielä matkaa himmailla. Reitin alkupuolella juostiin pitkät pätkät ihan rannan tuntumassa todella upeissa maisemissa. Ruuhkaa ei ollut lähdön jälkeen yhtään missään, mutta matka alkoi kyllä tuntua ekan, noin viiden kilsan kohdalla olleen huoltopisteen jälkeen. Jalat tuntuivat väsyneiltä, ja oli sellainen tunne että olisi pitänyt pystyä juoksemaan kovempaa. 

Reitillä juostiin aika pitkiä pätkiä maantien laitaa, mikä tuntui jaloissa. Juoksualusta oli kova ja usein kalteva. Toisaalta ei tarvinnut kääntyillä ja usein reittiä ja muita juoksijoita näki edessä melko pitkälle. Petellä oli kuulemma maratonilla ollut yksinäisempää. Kymmenen ja viidentoista kilsan kohdalla otin geelit ja huoltopisteiltä vettä. Geelien syömisestä meni molemmilla kerroilla todella nopeasti positiivisia viestejä aivoihin, ja jalat alkoi taas nousta vähän rivakammin.

Reitin loppupuolella juostiin taas hetken aikaa rannan tuntumassa leirintäalueella upeissa maisemissa. Viimeiset kilsat tuntuivat loivalta ylämäeltä, en ole varma oliko niin vai tuntuiko se vain siltä. Viimeiset 150 metriä maaliin oli kyllä mukava alamäki. 

Ennen lähtöä olin ajatellut, että yritän kiristää vauhtia 10 kilsan jälkeen, mutta matkan varrella lykkäsin vauhdin kiristämistä koko ajan eteenpäin. Lopulta yritin vauhdinnostoa vasta viimeisillä kilometreillä, vaikka koko ajan tuntuikin siltä, että alle kahden tunnin tavoite onnistuu kyllä. Lopulta jäi vähän pelivaraakin, loppuaikani oli 1:58:37. 

Jutttelin Peteä odotellessani yhden liikenteenohjaajan kanssa ja kyselin hyvää ruokapaikkaa. Hän suositteli kivaa På kroket -ravintolaa satamassa, ja sinne lähdimme Peten tultua maaliin (3:55 ja osia) ja käytyämme suihkussa. Olipa kivaa kun tuli lämmintä vettä, eikä jääkylmää kuten usein triathlonkisoissa!

Itämerimaraton oli meille molemille kauden viimeinen kisa, ja nyt meillä alkaa ylimenokausi. Sen aikana ei treenata tavoitteellisesti vaan enempi fiilispohjalta. Ihan mukavaa vaihtelua sekin, ja kroppa saa vähän levätä.

Mitä päälle puolikkaalle

Aika paljon kevyemmällä valmistautumisella olen lähdössä huomiselle puolimaratonille Hankoon kuin pari viikkoa sitten kokonaiselle Espooseen ja se on tietysti ihan ok. Tiistai-aamuna kävin pienellä aamulenkillä ja eilen torstaina Heltrin uintitreeneissä Pirkkolassa. Työmatkan takia parina yönä nukuin vähän normaalia vähemmän ja huonommin, mutta eiköhän tässä ihan kohtuullisessa juoksukunnossa olla kuitenkin.

Hankoon on huomiseksi luvattu puolipilvistä ja 13 astetta. Mietin, että juoksisinko lyhyissä hihoissa ja lahkeissa kuten Espoossakin, kun oli pari astetta lämpimämpää. Avuksi löytyi Runner's Worldin What to Wear -sovellus. Näpyttelin sinne olosuhteet ja muut suureet, ja vastauksesi tuli

• aurinkolasit
• juoksutoppi
• hihaton juoksupaita
• shortsit
• juoksukengät
• aurinkorasva

Lyhyillä siis mennään. Listalta jätän pois aurinkorasvan ja lasit, ne kun taitavat olla lokakuussa vähän liioittelua, vaikka Suomen etelässä ollaankin. Listan ulkopuolelta otan mukaan lempilippiksen ja kisahameen. Ja juoksupaidassani on kyllä hihat.

Energiasuunnitelma on simppeli: yksi geeli noin varttia ennen lähtöä, juoksun aikana vettä joka huoltopisteeltä ja geelit noin 45 min ja 75 min juoksun jälkeen. 

Jälki-ilmoittautuminen on mahdollista huomenna paikan päällä klo 9-11. Pete lähtee maratonille klo 12, minä puolikkaalle tuntia myöhemmin. Mieluummin juoksen puolikkaan siinä Peteä odotellessa kun seisoskelen vastaavan ajan radan varrella. Kiva, että aikataulut natsaavat näin sopivasti.

Koska maratonista on vain kaksi viikkoa, en uskalla laittaa mitään aikatavoitetta. Voi olla ettei juoksu kulje kamalan hyvin tai sitten voin yllättyä positiivisesti. Lähden juoksemaan noin kahden tunnin vauhtia, 5:40 per kilsa ja katson miten kauan sitä sitten jaksan.

Jouluaaton reippailut

Kävimme tänään Peten ja pojan kanssa juoksemassa Paloheinämaratonilla puolikkaan. Paloheinässä järjestetään maraton lähes joka viikonloppu, tänään jo 202. kerran. Eka lähtö oli klo 7:30, me olimme sopineet parin seurakaverin kanssa lähtevämme puolikkaalle klo 8:30, jotta ei tarvitsisi herätä ihan niin aikaisin.

Kun pääsimme paikalle, oli siellä jo homma täydessä käynnissä: lähtö/huoltopaikalla hyvä tunnelma, lämmintä urheilujuomaa, vettä, banaania, rusinoita, kakkua ja joululaulut soimassa somasti taustalla. Vähän aikaa odotimme kavereita ja sopivaa lähtöaikaa, ja sitten mentiin. Puolikas juostiin neljänä lenkkinä melko tasaisella valaistulla reitillä. Vähän tuli Joroisten juoksulenkki mieleen! Aina kierroksen alussa pysähdyimme hetkeksi juomaan, ennen viimeistä kierrosta otin lisäksi yhden geelin ja vettä.

Huoltopiste.

Juoksukeli oli hyvä. Viime vuonna samaan aikaan oli kuulemma tullut lunta oikein reippaasti, nyt sitä ei näkynyt yhtään missään ja lämpötilakin oli reilusti plussan puolella. Ekan kierroksen jälkeen näimme, miten auringonnousu värjäsi taivaan punaiseksi, pellonreunassa tuntui aika ajoin kova tuuli. Nyt ei kisattu, vaan juostiin rennosti peruskestävyyssykkeillä parin kilsan loppukiriä lukuunottamatta. Toisilla vaan on se pk-vauhtikin kovempaa kuin toisilla, ja onneksi mukavaa juttu- ja juoksuseuraa löytyi hitaammallakin vauhdilla. Loppuaikani oli 2:10:47, kaikki tulokset löytyvät täältä.

Maaliin tultuamme kiittelimme vuolaasti järjestelyjä. Onpa upeaa, että joku viitsii järjestää juoksutapahtuman vaivojaan säästämättä viikosta toiseen; lämmittää mehut aamuvarhaisella, roudata paikalle kaiken tarvittavan kisanumeroita myöten, kilkutella kellolla kaikki oikeaan aikaan viimeiselle kierrokselle, huolehtia ajanotosta, laittaa tulokset samana päivänä nettiin jne jne. Kisatunnelma oli erittäin hyvä, ja ensikertalaisenkin oli helppo tulla mukaan.

Kirjekuori puolikkaan maaliintulijoille.

Odotukset ylittyivät reilusti viimeistään, kun maaliin tultuamme saimme kaikki pienen punaisen kirjekuoren, jonka päällä oli hyvän joulun toivotukset ja sisällä pari After Eight -suklaapalaa ja savinen Paloheinä-maraton -tähti. Huippua! Tuhannet kiitokset järjestäjille, varmasti tulemme uudestaankin juoksemaan Paloheinään! Ja tulkaa muutkin!

Mukavaa joulua joka torppaan!

Jaksaa jaksaa!

Kroppa alkaa olla jo ihan hyvin toipunut maratonista. Ainakin pääsen sujuvasti portaita myös alaspäin. Sunnuntaina se oli vielä melkoisen hankalaa. Sunnuntaina kävimme pienellä porukalla uimassa Oittaalla todennäköisesti viimeisen kerran tänä syksynä. Mukana olleen seurakaverin kanssa uimme vain 17 minuuttia, kun Atte ja Pete polskuttelivat puolisen tuntia. Vesi tuntui aluksi melko viileältä, mutta ihan hyvin siinä tarkeni uida. Hengitys ei vielä salpautunut, ehkä joskus on tullut uitua hieman kylmemmässäkin vedessä.

Uinnin jälkeen saunoimme ja söimme lounasta. Aikaisemmin en ollut Oittaalla saunassa käynytkään. Tilat olivat siistit ja tilavat, ja ihan yksin olin naisten saunassa.  Ehkäpä ensi kesänäkin voisin joskus avovesiuinnin jälkeen käydä saunassa ja suihkussa jo Oittaalla. Lounaasta ei paljon lauluja laulella, mutta ihan kelpo lihapullat ja perunat söimme. Jälkkäriksi oli pullavanukasta.

Maanantaina kävin tutulla fysioterapeutilla hierottavana. Jännästi tuntui selässä, kun hän käsitteli pohkeiden ja reisien kalvorakenteita. Pari pikkujumiakin löytyi, vaikka jalat olivatkin jo kuulemma hyvin palautuneet. Ihmeellistä kyllä, kummassakaan jalassa ei ole rakon rakkoa ja kaikki kynnetkin ovat ihan normiväriset. Uudet Newtonit ovat osoittautuneet loisto-ostokseksi.

Vähän on mielessä alkanut kutkutella Vantaan puolikas parin viikon kuluttua (13.10.), niin hienot fiilikset jäivät lauantain maratonista. Ehkä nipin napin ehtisin palautua riittävän hyvin siihen mennessä. Tosin reilun viikon päästä lauantaina olemme lähdössä ajamaan Reitti 2000:a. Viime vuonna porukalla meni siihen ovelta ovelle taukoineen lähes 12 tuntia, kun maasto oli kokolailla märkää. Ainakin nyt metsässä on melko paljon kuivempaa, mutta on tuossa silti yli 110 kilsaa poljettavaa. Tuon "sankaritreenin" jälkeen palautumisaikaa puolikkaalle jäisi vain viikko, eikä se ehkä ole tarpeeksi. Saa nähdä.

HCR 2013 1:56:11

Uusi enkka tuli taas puolimaratonilla, kun pääsin Helsinki City Runilla maaliin: 1:56:11. Parannusta viime vuoden HCR:ltä tuli yli viisi minuuttia. Juoksusää oli mitä parhain, aurinko paistoi ja lämmintä oli kymmenisen astetta. Juoksijoita oli tänä vuonna ilmoittautunut ennätysmäärä, mutta kaikki sujui hienosti pahemmin jonottelematta.

Olin ottanut mukaan kolme geeliä, joista kaksi laitoin shortsien lahkeiden sisään. Se oli huono paikka, sillä kolmen kilsan kohdalla huomasin niiden pudonneen matkan varrelle. Onneksi yksi geeli oli tallessa taskussa. Sen nappasin kolmannella huoltopisteellä Huopalahdessa. Kaikilla huoltopisteillä pysähdyin juomaan, parilla ekalla urheilujuomaa ja kahdella viimeisellä vain vettä. Joskus minulla on ollut oma juoksuvyö matkassa, mutta nyt se tuntui turhalta kun huolto toimi hyvin.

Heti alussa laitoin iPodin päälle ja kuulokkeet korviin. Tsemppimusiikkia kuunnellessa aika kului kuin siivillä - alkumatkassa kilometrit melkein vilistivät silmissä. Sykemittari ei toiminut koko aikana, mutta seurailin kilometrivauhteja kellosta. Aina välillä löytyi myös joku hyvä selkä, jota seurata. Alkumatkassa peesailin vähän aikaa paria seurakaveria, mutta muutaman kilsan jälkeen putosin siitä kyydistä. Ohittelin muita juoksijoita jonkin verran, mutta jatkuvalla syötöllä tuli juoksijoita myös takaa ohi. Sain kuitenkin juosta oman juoksun, eikä ruuhka juurikaan haitannut. Eikä se Auroran sillankaan ylämäki ollut niin paha kuin olin etukäteen ajatellut.

Voi olla, että hyvät juoksutunnelmat johtuivat siitä, että tässä kisassa keskityin pitämään pään kasassa ja ajattelemaan vain positiivisia ajatuksia. Olen niin monta kertaa kuullut, että suoritus on kiinni vain korvien välistä, ja tänään onnistuin hyvin itseni psyykkaamisessa kovempaan vauhtiin. Jaksoin juosta hyvin loppuun saakka. Tsemppasin ylämäissä ja yritin rullata hyvin alamäissä. Yritin pitää askelen lyhyenä ja lantion ylhäällä. Ehkä hetkellisesti siinä onnistuinkin. Aikaisempina vuosina olen varmaankin antanut itselleni liian helposti luvan himmata ja hiljentää vauhtia kun tuntuu pahalta. Tänään olo tuntui vahvalta loppuun saakka, ja loppuaika yllätti sekin positiivisesti.

Mahtava fiilis jäi juoksusta, varsinkin kun heti maaliintulon jälkeen näin ensimmäisen puolikkaan juosseen poikani Aten (1:56:21) ja mieheni Petrin (1:45:59). Meillä kaikilla meni juoksu tänään ihan nappiin! Vuoden ensimmäinen triathlonkisa onkin Nurmijärvellä jo viiden viikon päästä, tästä on siihen kiva jatkaa. Kiitos kisan järjestäjille, vapaaehtoisille, kannustajille sekä kanssakisaajille - HCR oli tosi mukava aloitus uudelle kaudelle!

Vantaan puolikas 14.10.2012

Sää suosi juoksijoita tänään Vantaalla. Pete juoksi kokonaisen ja minä puolikkaan maratonin. Lähdimme kotoa kymmenen maissa, ja ihan mukavasti ehdittiin vaikka melkein eksyttiinkin matkalla. Eipä paljon muuten tule Vantaan suunnalla liikuttua.

Otin pari kuvaa maratonin lähdöstä ja sitten siirryin noin 500 metrin päähän risteykseen seuraamaan juoksua. Maratonin lähtö oli klo 11 ja puolikkaan klo 14, joten pari tuntia oli aikaa seurata Peten ja muiden tuttujen taivallusta maratonilla. Kuvassa vihreässä takissa etualalla Ylen kuvaaja.



Petellä oli kevyt askel reilun viiden kilsan jälkeen:



Pari kierrosta ehdin katsoa Peten juoksua, ja söin siinä yhden hilloleivänkin ennenkuin oli aika lähteä valmistautumaan omaan lähtöön. Kävin pikaisesti veskissä, herättelin selkää vartin pilateksella ja kävin viemässä ylimääräiset vaatekerrat autoon. Ehdin juoksennella vartin verran, ja sitten pitikin jo lähteä viivalle.



Melko takaa lähdin juoksemaan, ja ensimmäinen kilsa olikin melkoista ohittelua. Ekat kilsat juoksin seurakaverin kanssa, mutta hän tipahti kyydistä pysähdyttyään ensimmäisellä huoltopisteellä. Olin ottanut omat urheilujuomat mukaan, pysähdyin vain pari kertaa ottamaan lasin vettä. Kamerakin oli mukana, ja ekalla kierroksella otin kuvan omakotialuueella, jossa oli ihan mahtava kannustusmeininki; musiikkia, Suomen lippu, rummut ja paljon kannustavia, iloisia ihmisiä. Kuva ei ollenkaan anna sille oikeutta, otin sen vähän liian aikaisin (ja sitten se vielä tärähtikin...).



Toisella kierroksella en enää pystynyt pitämään yllä samaa vauhtia, ja mitä pitemmälle juoksin, sitä varmempi olin siitä etten tänään pysty alittamaan kahta tuntia. Yritin kuitenkin parhaani mukaan laittaa tossua toisen eteen, ja olikin kiva juosta maaliin kun tiesin Peten siellä jo odottavan. Maalissa piti vähän vetää henkeä ja reidetkin meinasivat krampata kun lähdin uudelleen liikkeelle. Muistan Jupiksen kertoneen, että väsynyt ja harjoittamaton lihas kramppaa, ja sellaiset olivat siis etureiteni tänään. Pitänee lisätä puntitreeniä tulevalla kaudella!



Loppuaikani tänään oli 2.01.14, Petellä 3.52.19. Kiitos kaikille tutuille tsempeistä ja kannustuksesta matkan varrella! Nyt lepäillään pari viikkoa, ja uusi kausi pk-treenailuneen alkaa Heltrin leirillä lokakuun viimeisenä viikonloppuna.