Uintivideo ja tekniikkavinkkejä

Viime viikon torstain uintitreeneissä oli videointisessio, josta me kaikki paikalla olleet saimme analysoitavaksi lyhyen pätkän omaa uintia. Tällä viikolla oli sitten lyhyen henkilökohtaisen palautesession aika, kun katsoimme yksi kerrallaan uintipätkät valmentajan kanssa altaan reunalla.

Tässä omaa uintia:



Ja mitä siitä pitäisi nyt oppia? 

Omaan silmään uinti näyttää kohtuullisen hyvältä, mitä nyt kierto näyttää oikealle olevan vähän parempi ja jalat hieman liian syvällä. Jalkojen asentoa varmasti korjaisi se, että katsoisin suoraan pohjaan. Nyt katse suuntautuu hieman eteen. Se voi johtua siitä, ettei Pirkkolan lasten altaan pohjassa ole sitä viivaa, josta näkyisi, että kohta pitää kääntyä. Aikaisemman saamani palautteen mukaan minun pitäisi päinvastoin painaa potkua alemmaksi. 

Parilla viime uintikerralla olemme torstain treeneissä harjoitelleet potkun rytmitystä niin, että aina käsivedon alussa saman puolen jalka potkaisee alaspäin hieman voimakkaammin ja ennen seuraavaa vetoa välissä on taas pari kevyempää potkua. Se on tuntunut vähän haasteelliselta, mutta eiköhän se rytmi harjoittelemalla löydy.

Kädet ovat vedon aikana liian suorat ja veto liian tasapaksu. Veto kuitenkin lähtee ihan hyvästä kohdasta. Minun pitäisi muuttaa vetoa niin, että ensin vedän kyynärpään koukkuun ja siitä sitten vedon kiihtyvänä loppuun.  Tätä pyrinkin eilen treenaamaan heti palautteenannon jälkeen, ja luulen vähän päässeeni jyvälle. Tämä uusi vetotyyli tuntui vaan raskaammalta, mutta voihan olla että vauhtiakin tuli lisää.

Oikea käsi liukuu vedon alussa ehkä aavistuksen myös ylöspäin ja jarruttaa, joten siihen pitää kiinnittää enemmän huomiota.

Käännöksessä tyylini on ollut tehdä tehdä ainakin puoliksi tarvittava kierre jo ennen kuin jalat osuvat seinään. Niin olen jo melkein mahallani kun  potkaisen vauhtia seinästä. Nopeampaa olisi viedä jalat vauhdilla seinään, ponnistaa selällään ja kääntyä vasta liu'un aikana. Tässäkin riittää treenattavaa. Käännöksissä minusta tuntuu, kuin kädet viuhtoisivat ihan joka suuntaan, mutta ei se tuossa videolla ihan niin kamalalta näytä kuin miltä se tuntuu.

Luin jostain, että juuri seinästä ponnistamisen jälkeen vauhti on kovimmillaan. Siksi ei kannattaisi heti ensimmäisellä käsivedolla hengittää, kuten aina teen. Jotenkin tuntuu, että käännöksen aikana ilma loppuu kun puhallan keuhkot ihan tyhjäksi ettei nenään menisi vettä. Pitäisi varmaan opetella paremmin hallitsemaan sitä uloshengitystä niin, että käännöksen jälkeen ei olisi niin kiire hengittämään. 

Uintia videoitiin myös edestä. Sitä pätkää en kuitenkaan voinut laittaa Youtubeen, kun siinä oli muitakin. Palautteen mukaan oikea käsi pitäisi paremmin saada vedon aikana vartalon alle. 

Aika paljon tuli taas uutta ajateltavaa, vaikkakin monet jutut olen kuullut aikaisemminkin. Uinti on jotenkin alkanut taas tuntua sujuvammalta ja kevyemmältäkin ja parin kuukauden takaisin uppotukkifiilis on nyt muisto vain. Seuraava mukava etappi uinnin kannalta on se, kun Leppävaaran uusi 50 metrin ulkoallas avataan vajaan kuukauden kuluttua.

Valmistautumista Joroisiin

Maanantaina kävimme kotoa pyörillä Helsingissä. Ajoimme Kauppatorille ja sieltä jatkoimme matkaa vesibussilla Lonnaan lounaalle. Paikka oli hieno ja ruoka todella herkullista, kannattaa käydä kokeilemassa! Maastopyörässäni on sellaiset klossit, että jalka pääsee liikkumaan melko paljonkin, ja oikea polvi taisi olla vähän huonossa asennossa, sillä se kipeytyi vajaan parin tunnin pyöräilyistä.

Eilisessä puolentoista tunnin pyörä-juoksu -kombossa Oittaalla polveen ei sattunut, mutta treenin jälkeen se tuntui taas kipeältä. Noh, onneksi on luvassa vähän kevyempi viikko ennen Joroista, eiköhän se ehdi tässä parantua ihan hyvin.

Tulimme taas pariksi päiväksi mökille kahdestaan. Kyllä tuntuu kummalta, kun täällä on niin hiljaista ilman lapsia, ihan tulee jo ikävä niitä entisiä pikkuihmisiä. Poikamme on edelleen intissä ja pääsee lomalle huomenna kolmen viikon Hamina-putken jälkeen. Tytär on Göteborgissa pelaamassa jalkapalloa. Eilen koettiin sellainenkin ihmeellisyys, että seurasimme live stream -lähetyksessä, kuinka joukkueensa HooGee voitti chileläisen vastustajansa 4-0. Tekniikka tosiaan on ihmeellistä!

Tänään aamulla kävimme uimassa parin kilsan lenkin. Järvi oli peilityyni ja aurinko paistoi, aika harvinaiset olosuhteet tänä kesänä. Pyysin Peteä ottamaan videolle tämän hienon killeri-uintidrillin ennen kuin lähdimme uimaan matkaa:

Muistan, kuinka uintivalkku Krista teetti killeriä Heltrin lauantai-uinneissa Malmilla ekaa kertaa joitakin vuosia sitten. En päässyt yhtään eteenpäin, kun väkisinkin aloin potkia jaloilla. Silloin päätin, että tämän vielä opettelen ja nyt se sujuu jo kivasti ilman märkäpukuakin. Vartolonhallinnasta siinä taitaa etupäässä olla kysymys, ja siksi sen opettelu tuntuikin niin kiehtovalta haasteelta.

Syömisistä aion pitää erityisen hyvää huolta ennen kisaa, ja jonkin verran juon myös maltolla terästettyä vettä tänään ja huomenna. Huomenna palaamme Espooseen pakkailemaan, ja perjantai-aamuna lähdemme ajamaan Joroisiin.

Joroisissa olisi taas kiva alittaa kuusi tuntia. Kaksi vuotta sitten se onnistui (5:49), viime vuonna meni kolme minuuttia yli. Saa nähdä, miten käy tänä vuonna! Jos pyörään menee kolme tuntia ja risat, juoksuun kaksi ja risat, niin uintiin saisi mennä reilut puoli tuntia. Siihen vielä vaihdot päälle niin aika nappiin pitää osua jos kuusi tuntia alittuu. Siitä kuitenkin lähdetään että nappiin menee ja tulee vielä bonuksena huima superkompensaatio ennen Köpiksen Ironman-kisaa!

Uintivideo ja palautetta

Viikko sitten maanantai-aamuna kävimme Peten kanssa Märskyssä uintitekniikkatunnilla ihanan Sebastian Dannbergin kanssa. Tavoite oli saada uintia videoitua ja pari tekniikkavinkkiä kesää ajatellen. Mitään isompia tekniikkamuutoksia ei näin lähellä kauden alkua edes kannata lähteä tekemään, mutta aina löytyy jotain pientä helposti korjattavaa. Omat virheet on piinallisen helppo nähdä videolta, ja sittenhän niitä voi alkaa yrittää korjata.

Tapasimme siis altaan reunalla heti aamuseiskalta. Ihan ensimmäiseksi sain kokeilla Mako Extreme -märkäpukua, jonka olin päättänyt ostaa jos se vaan olisi sopiva. Ja olihan se! Uinti puvussa tuntui todella hyvältä, kädet pyörivät kuin ei olisi pukua päällä ollutkaan. Nopeasti otin puvun kuitenkin pois päältä, koska itse kommentit halusin luomu-uinnista (ilman pukua) ja muutenkin tykkään altaassa uida pelkällä uikkarilla.

 Tässä minusta kuvatut videot, ensin sivulta:



ja sitten edestä:



Sain kotitehtäväksi miettiä mm. käsivedon syvyyttä, nyt kädet ovat melko suorana. Olisi hyvä, että uimari olisi ikäänkuin "putkessa", ja käsien voi ajatella ikäänkuin avaavan takin vetoketjua vedon aikana. Erilaisia vetosyvyyksiä voi kokeilla mm. liikkuvalla scullingilla edestä rintakehän alle ja takaisin.

Loppuvetokin jää vajaaksi liittyen juuri edelliseen käsien suoruuteen. Siihen voisi auttaa loppuvetosculling, jossa tehdään vain sitä ihan viimeistä liikettä käsillä vuorotellen. Samoin voisin kuulemma tahdistaa vähän enemmän. Tahdistusuintiakin on siis tulevissa treeneissä tiedossa.

Oikeaan ranteeseen tulee välillä kulma liu'un aikana, ja se jarruttaa vauhtia ihan turhaan. Videolta näkyy piinallisen hyvin myös se, kuinka peukalot ovat kamalan kaukana muista sormista vedon aikana. Tästä on Kristakin pari kertaa Heltrin treeneissä maininnut. Sama juttu kuin niin monessa muussakin asiassa, pitäisi olla rennompi.

Videoiden ja välitömän palautteen lisäksi saimme Sebastianilta kirjallisen palautteen ja viisi erilaista treeniä omaan harjoitteluun. Tunti oli tosi hyödyllinen, varmasti otetaan uusiksi viimeistään syksyllä!

Ilta-Sanomissa oli muuten jokunen viikko sitten kiva juttu, jossa Sebastian opettaa toimittaja Manu Tuppuraista uimaan. Kannattaa katsoa!