Tämä on Kaukomaran 1000. postaus, ja sen kunniaksi halusin kirjata tähän postaukseen joitakin kohokohtia viisi ja puoli vuotta kestäneen bloggaajaurani ajalta. Samalla oli ihan kiva itsekin ynnäillä, että minä vuonna mitäkin oikein tapahtui ja miten tähän on tultu.
Innostuin juoksemisesta elokuussa 2008, kun yhden ystävättären synttäreillä juttelin hänen juoksua harrastava siskonsa kanssa. Hän oli sitä mieltä, että tietääkseen tykkääkö juoksemisesta pitää juosta 500 kilsaa. Olin käynyt lenkillä ja jumpissa epäsäännöllisesti, ja päätin kokeilla juoksua ainakin sen 500 kilometrin verran. Blogin kirjoittamisen aloitin siksi, että saisin ajatukseni ja treenit kirjattua jonnekin muistiin.
Alussa kirjoittelinkin lähinnä lenkeistä, niiden pituuksista ja vauhdeista. Välillä tuntui vaikealta kirjoittaa vain omista tekemisistä, kun vapaa-aikanani olin tiiviisti mukana myös molempien lasten harrastuksissa joukkueenjohtajana, huoltajana tai muuten vain kuskaajana ja kannustajana. Usein piti oikein miettiä, että mikä on minun omaani elämääni ja mikä lasten. Vähitellen se raja onneksi löytyi.
Sain houkuteltua myös Amerikassa asuvan siskoni ja mieheni mukaan kirjoittamaan, ja blogin alkuvuosilta löytyykin muutamia Ninan ja Petrin kirjoituksia. Pikku hiljaan heidän kirjoittamisintonsa laantui, ja Kaukomarasta tuli minun oma blogini. Blogin nimi liittyy meidän kolmen silloiseen haaveeseen juosta yhdessä maraton jossain oikein kaukana.
Juoksussa 500 kilometrin rajapyykki tuli ja meni, ja jatkoin juoksemista. Olin ilmoittautunut maratonkouluun,ja siellä ummistin aktiivisesti korvani aina, kun puhuttiin siitä miten hyödyllistä juoksijan olisi harrastaa muitakin lajeja mm. välttääkseen rasitusvammoja. Halusin vain juosta. Suuri haaveeni maratonista ei toteutunut vielä 2009, sillä pari viikkoa ennen Helsinki City Marathonia selässä pullistui välilevy ja tuli pakollinen usean kuukauden mittainen juoksutauko.
Nyt olikin yhtäkkiä pakko löytää korvaavia lajeja. Uinti ei sattunut selkään, joten osallistuin syksyllä 2009 vapaauinnin tekniikkakurssille tähtäimessä triathlon. Laji oli kiinnostanut minua jo jonkin aikaa. Olin kokeillut sitä jo pari kertaa mökillämme kavereiden kanssa järjestämissämme leikkimielisissä kisoissa. Ensi kosketuksen lajiin taisin saada 90-luvun alussa Sysmässä, kun osuimme sattumalta paikalle johonkin kylätriathlontapahtumaan. Vieläkin muistan miten hienolta näyttivät järvestä melkein suoraan pyöriensä päälle nousevat triathlonistit.
Koska halusin oppia lisää lajista ja tavata muita siitä innostuneita ihmisiä, liityin
Helsinki Triathloniin keväällä 2010. Ensimmäiseen kuntopiiriin osallistumista varten taisin kerätä rohkeutta parikin viikkoa, ja onneksi lopulta uskalsin. Samantien pääsin mukaan myös seuran uintitreeneihin, kevätleirille ja harjoituskisoihin. Ostettuani märkäpuvun ja maantiepyörän samana kesänä pääsin osallistumaan ihka ensimmäiseen, mieleeni pysyvän muistijäljen jättäneeseen kisaan: Kisko-triathlonin perusmatkalle. Oli niin kuuma ja minä niin puhki!
Ensi kesä on viides triahtlonkesäni. Suunnitelmissa on osallistua mm. kahteen puolimatkan kisaan Joroisilla ja Tahkolla. Jo reilun parin vuoden ajan treeniohjelmani on tehnyt seurakaveri
Jupis. Se on mukavaa, sillä minulle jää vain se paras osuus eli itse treenaaminen. Tähän saakka kuntohuipun ajoittaminen kesän tärkeimpään kisaan on onnistunut tosi hyvin, ja olen päässyt ylittämään ja yllättämään itseni moneen otteeseen.
Blogissani olen näiden vuosien aikana kirjoittanut monesta triathloniin ja treenaamiseen liittyvästä asiasta. Viime aikoina olen postannut pari-kolme kertaa viikossa. Blogiin on tullut vajaat pari tuhatta kommenttia, joiden lisäksi olen saanut joitakin ilahduttavia yhteydenottoja yksityisestikin. Blogin myötä olen myös tutustunut todella mukaviin uusiin ystäviin. Kiitos teille kaikille!
Nyt tuhannennen postauksen yhteydessä on varmaankin hyvä hetki järjestää blogin ihka ensimmäinen arvonta. Siihen voit osallistua kirjoittamalla kommenttiboksiin maaliskuun loppuun mennessä jotain itsestäsi; mitä harrastat, mistä haaveilet, miten löysit blogiini tai jotain muuta kivaa. Vastaajien kesken arvon huhtikuun alussa yhden 50 euron lahjakortin
Velo & Oxygeniin. Voittaja voi käyttää sen myös verkkokaupassa, jos ei pääse paikan päälle. Lahjakortin ostin ihan omilla rahoilla. Sellainen kytkös minulla Velo & Oxygeniin kuitenkin on, että poikani aloittaa siellä osa-aikatyöt kirjoitusten päätyttyä maaliskuun lopulla.
Vastaa ja voita, olisi kiva kuulla sinusta!
