Kahdelle eurolle vastinetta

Vähän on sateista ja viileää ja tyttärella iltasuunnitelmia, joten lähdemme mökille vasta huomenna perjantaina. Tänään piti ehtiä käydä kaupassa ja uimassa tunnin pk-lenkki.

Vähän jouduin miettimään, missä uintitreenin tekisin. Avoveteen teki mieli. Kuusijärvi on tosi ruuhkaisen matkan päässä meiltä, joten se ei siksi houkutellut. Kaitalammella puolestaan ei ole oikein mitään fasiliteetteja ja auton joutuu jättämään aika kauas, mikä näin märällä kelillä ei ole plussaa. Päädyin menemään Oittaalle.

Poiju ja etualalla lintu. Sataa.

Bodom-järveen on tänä kesänä laitettu uintipoijuja ja merkitty noin 750 metrin rata: 4-5 poijua rannan suuntaisesti ja sitten kaksi vähän kauemmaksi peräkkäin. Kauimpana oleva poiju meinasi minulta jäädä huomaamatta, kunnes toinen uimari sen minulle näytti, kun olin jo kääntynyt takaisin rantaan päin. Poijut ovat helpottavat kovasti uitia Oittaalla, siellä kun ei muuten ole oikein mitään kiintopisteitä. No yksi saari on kyllä, mutta se on yllättävän kaukana, enkä ole sitä koskaan kiertänyt. Aikaisempina kesinä olemme uineet vastarannalle vaaleata taloa kohti ja takaisin, mutta sillä matkalla ei oikein tapahdu mitään.



Vesi oli vajaat 15 astetta lämmintä, ja alussa tuntui hieman vaikealta laittaa kasvot veteen ja puhaltaa. Kyllä se siitä sitten helpottui, mutta kolmannen kierroksen alussa huomasin, että vasemman käden reunimmaiset sormet alkavat olla tunnottomat ja jalatkin alkoivat palella. Välillä uin kädet nyrkissä, kun pelkäsin että sormukset putoavat. Neljännelle kierrokselle en enää uskaltanut lähteä, vaan suuntasin suihkuun.

Tyhjässä pukuhuoneessa mahtui hyvin levittelemään tavaroita.

Vaikka Strava kertoo, että liikuin 7 sekuntia, uintiaika oli oikeasti noin 54 minuuttia. Tämän tästä piti laittaa laseja paremmin, kun oikean linssin sisään pääsi vettä.

Olin jo ennen uintia maksanut kahvilassa kaksi euroa suihkun käyttömahdollisuudesta. Märkäpuku oli kiva pukea päälle lämpimässä ja kuivassa tilassa, ja tosi mahtavaa oli päästä lämpimään suihkuun heti uinnin jälkeen, se oli kyllä enemmän kuin hintansa arvoinen! Kannattaa kokeilla, jos Oittaalla käyt uimassa.

Lainakamppeissa

Jätimme viime sunnuntaina perinteisen suksemme huollettaviksi Oittaan suksihuoltoon. Eilen keskiviikkona kävimme ne sitten hakemassa ja tarkoitus oli siirtyä suoraan ladulle hiihtämään tunnin ajaksi. Ilokseni huomasin vuokraamon olevan auki kahdeksaan asti, ja niinpä päätin säästää omien suksien kokeilun myöhempäään ajakohtaan ja vuokrata vapaan kamppeet. Olimme ainoat asiakkaat juuri siihen aikaan, ja vuokraus sujui mukavan sutjakkaasti. Koko setti maksoi 22 euroa ja kolme tuntia olisi sillä hinnalla niitä saanut lainailla.

Oittaan latu on sellainen, että ensin on loivaa nousua, sitten reipasta nousua ja lopuksi pitkä loiva lasku. Nousut tuntuivat kyllä vähän hankalilta, kun en oikein saanut suksia liukumaan kovasta yrityksestä huolimatta. On varmaan tekniikka vielä melko puutteellista. Sykekin nousi hienoihin lukemiin siinä ährätessä. Ohi meni porukkaa kaikilla tyyleillä, mutta sinnikkäästi treenasin sitä liukua ja tasapainoa. Varsinkin loppupätkän loivassa alamäessä oli hyvä liu'utella suksia ja keskittyä pysymään pystyssä erikseen vuorotellen molemmilla jaloilla. Jotenkin tykkään siitä rytmikkäästä ja paikoin myös vauhdikkaasta menosta. Vapaata voisi hiihdellä myös mökillä järven jäällä tai metsänhoitoteillä, joita ei hiekoiteta tai suolata. Siinä on kyllä vähän vaikeampi ottaa kevyemmin, perinteisellä tyylillä on vähän helpompi hengähtää välillä.

Ehkä voisin sittenkin ostaa vapaan sukset ja monot jo tänä talvena, varsinkin jos niitä saa edullisesti alennusmyynnistä hiihtolomien jälkeen. Nyt on vielä hyvä tilaisuus kokeilla erilaisia suksia ja varsinkin monoja. Paloheinän Karhu-vuokramonot tuntuivat ainakin omaan jalkaan paremmalta kuin Oittaan Alpinat. Vielä kun saisin tuon pertsa-Petenkin innostumaan luisteluhiihdosta,  niin saisin hänestä oivan kaverin mökkihiihtoretkille. Ehkä sitten tulisi vähän useammin mökillä käytyäkin; ensi viikonloppuna ollaan menossa käymään siellä taas pitkästä aikaa ja sen jälkeen tuleekin varmaan taas noin kuukauden tauko.

Meillä on nyt jännä kevät, kun poikamme kirjoittaa ylioppilaaksi. Syksyllä hän kirjoitti jo yhteiskuntaopin ja englannin, nyt keväällä vuorossa ovat äidinkieli, ruotsi, pitkä matematiikka ja fysiikka. Huomenna on jo kevään ensimmäinen koitos, äidinkielen tekstikoe.

Alla tuleva ylioppilas isänsä sylissä päivän ikäisenä kesäkuussa 1995. Eikös hän ollutkin pieni!

Aikainen hiihtäjä

Herään arkisin viimeistään varttia yli kuusi, ja töihin lähtiessänikin ovat kaikki kämppikseni vielä nukkumassa. Niinpä tykkään viikonloppuisin nukkua kahdeksaan tai jopa puoli yhdeksään. Eilen sunnntaina heräsin kuitenkin reippaasti jo seitsemältä, kun olin sopinut Arjan kanssa hiihtotreffit Oittaalle puoli yhdeksäksi.

Aamulla oli mukavat pirtsakat 17 astetta pakkasta, ja laitoinkin päälle lähes kaikki lämpimät vaatteet mitä kaapista löytyi; parit trikoot, polvisukat, topin, pitkähihaisen trikoopaidan, teknisen t-paidan, untuvahupparin, tuuliliivin, pipon, buffin korville ja kaulaan sekä lasketteluhanskat. Edellisenä iltana olin kaivanut esiin monot ja käynyt varastossa tsekkaamassa, että sukset ovat valmiina ovensuussa. Pohjissa tosin oli viimevuotiset voiteet, mitä pidin pienenä riskinä.

Hiihto tuntui alussa vähän kankealta, ja stressiä pukkasi kropalle monellakin tapaa kun oli niin kylmä ja edellisestä hiihdosta monta kuukautta aikaa. Parin kierroksen välein pysähdyimme kääntöpaikalle aurinkoon juomaan (ja hengähtämään). Kuudennen kierroksen jälkeen katsoin Ambitista, että olisimme hiihtäneet yli 10 kilsaa. Se tuntui epäilyttävän paljolta, sillä olimme siinä luulossa, että lenkki on vain kilometrin pituinen. Kysyimme yhdeltä kanssahiihtäjältä, että miten pitkä tämä rata nyt oikeastaan onkaan. Hän vastasi, että 1,8 kilsaa. Pari kierrosta myöhemmin meitä ohittaessaan kysäisi vielä, että onko nyt kivempi hiihtää kun onkin pitempi lenkki. Huumorimiehiä!

Näkymä taukopaikalta.

Jo alunperin puhetta oli ollut 10 kierroksesta, ja siinä pysyttiin. Tosi mukavaa oli! Kylmä ei tullut missään vaiheessa paitsi ihan vähän varpaisiin, ja suksetkin yllättäen sekä pitivät että luistivat. Porukkaa oli liikkeellä jonkin verran, ja hiihtäjiä tuli koko ajan lisää. Kannatti siis herätä aikaisin! Luulenpa, että yritän jatkossa vähän aikaistaa viikonloppuherätyksiä vähän pysyvämminkin. Olisi se kiva ehtiä jonain lauantaina Märskyynkin heti kahdeksan jälkeen eikä aina vasta puoli kymmenen maissa, kun kaverit ovat jo lopettelemassa treenejään.