Näytetään tekstit, joissa on tunniste laskettelu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste laskettelu. Näytä kaikki tekstit

maanantai 22. helmikuuta 2010

Talvilomaa Tahkolla

Ajomatka sujui eilen kuten meteorologit olivat luvanneetkin erittäin huonossa säässä. Lumi pöllysi ja sitä alkoi sataakin heti Heinolan pohjoispuolella. Selvisimme matkasta yhdellä pysähdyksellä ja innokkaimmat ehtivät ladulle jo eilisiltana.


Tänään kävimme vuokraamassa lapsille lasketteluvehkeet ja ostamassa hissiliput koko reissun ajaksi. En tiedä miksi, mutta se lasketteluvälineiden vuokraus lapsille saa kyllä stressipisteet kohoamaan; ei löydy sopivaa kypärää tai monot kiristävät tai on kauheat jonot ja ainakin kaikille tulee hommassa hiki. Kaikki sujui kuitenkin kohtuullisesti, ja jätimme lapset rinteeseen.

Iltapäivällä kävin ystäväni kanssa hiihtämässä reilut 12 kilsaa. Sukset eivät ensin tuntuneet luistavan lainkaan, mutta onneksi luisto parani loppua kohden. Hiihdon jälkeen kävin Peten kanssa uimassa reilun kilsan Tahko Spassa. Se oli ihan täpösen täynnä lapsiperheitä, ja kuntouimareillekin varatulla radalla sai varoa sukeltavia lapsia ja lukuisia muita uimareita. Jotkut uivat jopa lasit (siis ei uima-) päässä. Sellaista ei yleensä näekään uimahallissa, ja olen kiitollinen uudesta kokemuksesta...

Ruokapuolesta huolehti tänään nuorempi sukupolvi; söimme pestokanaa ja jälkkäriksi jo monta kertaa hyväksi todettuja mokkapaloja.

Pete pisti paikkkoja kuntoon vauhdilla. (Vuokra)mökki on tosi hieno, ja tänne mahtuu hienosti koko mukana oleva porukka: 4 aikuista, 6 lasta ja koira. Ladut, rinteet ja Tahko Spa ovat kävelyetäisyydellä.

maanantai 22. joulukuuta 2008

Wasatch Boulevard out and back

Sunnuntain pitka lenkki suuntautui tanaan Wasatch Boulevardia pitkin etelaan. Juoksin pyorille ajotiesta erotettua kaistaa pitkin viisi-kuusi kilometria ja lahes samaa reittia takaisin. Matkaan lahdin vahan ennen aamukahdeksaa ja silloin oli jo ihan valoisaa, vahan sinista taivastakin oli nakyvissa. Vuoret olivat upean nakoisia, kokonaan mustavalkoisia. Keskusta nakyi hienosti alhaalla laaksossa. Pakkasta oli muutama aste, ja mukana olleeseen vesipulloon alkoi paluumatkalla muodostua jaahiletta. Ekstriimia!

Yritin juosta (tai kavella!) koko ajan aerobisella alueella, keskisyke oli 145 ja maksimi 158. Aikaa meni tunti 26 minuuttia. Juostessa tuntui, ettei henki oikein kulje kunnolla, mika johtunee korkeasta ilmanalasta. Edellisilla reissuilla olen huomannut, etta minulla sopeutuminen siihen kestaa melko pitkaan. Muutama vuosi sitten meinasin pyortya, kun menimme heti tulopaivaa seuraavana paivana ylos kanjoniin laskettelemaan.

Lenkin jalkeen lahdimme Brightoniin, josta vuokrasimme sukset meille muille ja Atelle lumilaudan. Laskettelimme kolmisen tuntia. Atelle ja Chloelle oli Steve hankkinut yksityisopetusta lautailun saloihin, ja tosi hyvin se alkoikin molemmilta sujua.