Flunssanpoikanen ja perhostelua

Viime lauantaina minulla oli ennätyskorkea ortostaattinen syke, ja epäilinkin mittausvirhettä. Minulla ei kuitenkaan ollut aikaa mittailla uudelleen, enkä ajatellut asiaa enää sen kummemmin. Olo tuntui kyllä aamupäivän uintitreeninkin jälkeen väsyneeltä, joten jätin päivälle suunnittelemani toisen treenin tekemättä. Ortostaattisen sykkeen mittauksesta Suunnon sykemittariin lataamallani sovelluksella on ollut minulle se hyöty, ettei enää tarvitse miettiä olenko tulossa kipeäksi vaiko vain laiska, kun syke näyttää reagoivan melko helposti sairastumiseen.

Sunnuntai-aamuna tuntui sitten kurkussa kipeältä, ja  olo vaan heikkeni iltaa kohden. Jopa niin, että jouduin perumaan maanantai-aamulle sovitun kovasti odottamani uinnin yksityistunnin. Se harmitti, kun olin sitä jo useamman viikon ehtinyt odottaa. Paranemisen nopeuttamiseksi halusin kuitenkin mieluummin nukkua vähän enemmän ja välttää ylimääräistä rasitusta.

Kuumetta tai muita flunssan oireita ei ole ollut, joten töissä olen käynyt normaalisti. Maanantai ja tiistai olivat liikuntojen puolesta lepopäiviä molemmat. 

Keskiviikkona olo oli jo parempi, ja menin perhosuintikurssille. Nyt yhdistettiin käsiveto, hengitys ja potkut. Ihan tuli rinulin peruskurssi mieleen joidenkin vuosien takaa, kun ope kertoi, että perhosta uidessa pitää samalla tavalla vähän ajatellakin kuin rintauintia uidessa. Muistin samassa, etten koskaan ole saanut rinulissa ajoitusta tai oikeastaan montaa muutakaan asiaa kohdalleen. Johtuikohan se ajattelun puutteesta sekin? 

Kyllä se perhosuinti räpylät jalassa jotenkin sujuu ainakin hetken, mutta ilman apuvälineitä meinaa tulla liian kiire kaiken kanssa. Ensi kerralla yritän pitää mielessä ainakin nämä jutut:

• joka toinen potku vähän reippaammin, joka toinen kevyemmin. Reippaamman potkun jälkeen hengitys.
• muista lopputyöntö molemmilla käsillä navan kohdalta taaksepäin
• älä nouse hengittäessä liian korkealle, leuka pinnan ylle riittää. Hengittäessä leuka eteen, sukeltaessa leuka rintaan. 
• koko kroppa mukaan potkuun, muista lantio
• kädet rentoina palautuksessa

Kurssilla on ollut tosi mukavaa, kun meitä oppilaita on vain muutamia. Eilen jo uitiin yhteensä joitakin satoja metrejä, enkä ihan koko aikaa palellut. Olin myös ottanut mukaan omat räpylät, mikä oli pieni mutta tärkeä mukavuustekijä. Perhosta olisi kiva oppia niin, että sitä voisi uida joskus putkeen 25-50 metriä.

Synttärisheippiä

Alan olla siinä iässä, että kavereiden viisikymppiset lähestyvät. 50-vuotiaatkaan eivät tosin ole niinkuin ennen, kun lahjaksi saatettiin antaa kävelykeppi. Viime perjantaina olin kuulemassa tulevaisuustutkija Ilkka Halavan esitystä, jonka mukaan lähivuosikymmenten aikana ihmiset elävät pitempään ja voivat paremmin niin, että 20-50 -vuotiaat ovat "nuoria aikuisia".

Noh, tämän synttärisankarin kanssa tutustuimme Kauppakorkeakoulun tutor-ryhmässä joitakin vuosia sitten ja Facebook saattoi meidät taas yhteen. Viimeisimmän vuoden aikana hänellä on ollut projekti, jossa hän on käynyt mahdollisimman monella erilaisella  ryhmäliikuntatunnilla, usein ainoana miehenä ja myös säntillisesti raportoinut tekemisistään sosiaalisessa mediassa. Sitä on ollut kiva seurata!

Aika sopivaa siis on, että hän viettää synttäreitään Sats Itiksen omalla privaatti-Shape-tunnilla tänä iltana yhdessä 40 nopeimmin ilmoittautuneen Facebook-kaverinsa kanssa. Ei yhtään pöllömpi tapa juhlia viisikymppisiä!

Vain yhden lyhyen hetken mietin osallistumista, kun aina torstaisin minulla on uintitreenit. Vähän vaihtelin viestejä synttärisankarin kanssa, ja selvisi, että Shape-tunti on sen verran myöhään, että ehdin mukaan kun livahdan altaasta vähän etuajassa. Jippii! Aika monta suihkua vaan tulee tälle päivälle...

Eilen kävin pitkästä aikaa juoksuklubin treeneissä. Verran ja koordien jälkeen juostiin 4 minuutin vk-veroja. Ehdin vain kaksi ja puoli ensimmäistä, kun piti kiirehtiä perhosuintikurssille. Se oli ehkä ihan hyvä, kun nyt vähän lintsanneenakin on takareidet vähän kipeät.

Perhosuinnissa treenattiin käsivetoa ja hengitystä. Päällimmäisenä jäi mieleen ohjaajan kommentti, että nousin liian ylös hengittämään. Riittää, että saa suun veden pinnan tasalle. Syvyyssuunnassa perhosta pitäisi uida noin 20-30 sentin "putkessa". Ai niin ja kädet pitäisi palautusvaiheessa rentouttaa. Ensi kerralla päästään jo yhdistämään potkut ja käsivedot. Jännittää jo vähän, että miten se oikein sujuu. Tähän saakka on uitu melkein koko ajan räpylöillä, eikä totuus siksi ole vielä ihan paljastunut.

Viikon topit (ja yksi floppi)

Paljon on hommaa mahtunut tälle viikolle, ja joitakin oivalluksiakin.

Tiistai-iltana Kaisa Lehtonen piti ravintoluennon Espoon Tapioiden juoksu- ja maratonkoululaisille. Sen jälkeen jäi vähän sellainen fiilis, että mitä jos kehitystäni eniten rajoittava tekijä ei olekaan treenin tai unen määrä vaan riittävä ravinto. Kisapäivien energiansaantia olen miettinyt ja suunnitellut paljonkin, mutta muuten voi olla että lähes kaikkina muina päivinä olen syönyt liian vähän. Päätin lopettaa nirsoilun ruuan kanssa ja alkaa syödä enemmän ja täsmällisemmin. Muutaman päivän onkin ollut ihan energinen ja jaksava olo.

Keskiviikkona olin ekaa kertaa perhosuinnin tekniikkakurssilla Tapiolan uimahallissa. Kurssilla on Mintun ja minun lisäksi kaksi muuta naista, joista vain toinen oli ekalla kerralla paikalla. Melkein yksityisopetusta siis, ihan mahtavaa! Ekalla kerralla tehtiin potkuja pääasiassa räpylöillä. Koko kroppa pitäisi kuulemma saada mukaan, nyt teen potkut liikaa vain lantiolla.

Torstai-aamuna oli töissä bisnes-joogaa, jossa ei tullut hiki eikä ollut tarkoituskaan. Toivottavasti tästä tulisi pysyvä juttu, tuntui niin kivalta vielä illalla uintitreeneissäkin yläkropassa. Oli kyllä ihan huippupäivä, kun uintitreeneissäkin tehtiin delffaripotkuja ja killeriä eli lempijuttujani. Viikon iloisin hetki sattui myös samalle päivälle, kun varusmiehemme pääsi torstaina kolmen päivän lomalle kotiin.

Perjantaina kävin heti aamusta salilla Kampin Motivuksessa. Se on hyvä paikka, sillä sinne voi mennä kertamaksullakin. Mokasin kuitenkin sen nirsoilu-päätökseni, kun söin vain banaanin ennen treenejä. (Tämä oli se floppi). Kyykkyjä, penkkipunnerruksia ja maastavetoja ja vähän jotain muutakin pientä tein nelisenkymmentä minuuttia ennenkuin iski pieni heikotus ja iso nälkä, jonka taltutin runsaalla aamiaisella Kampin Beanie-kahvilassa.

Eilen lauantaina aamu-uinnin ja Uppopullassa syödyn lounaan jälkeen kävimme hakemassa Peten pyörän huollosta Velo & Oxygenin Puhoksen liikkeestä. Minun pyöräni on vielä työn alla, eikä onneksi haittaa odotella sitä vielä jokunen päivä. Itä-Helsingin retken jälkeen uppouduin siivoamaan kirjahyllyä, ja aika monta metriä kirjoja joutaisi nyt jonnekin divariin myytäväksi. Saa nähdä, kelpaako. Jotain uuttakin luettavaa löytyi. Illalla kävin vielä juoksemassa. Nyt maaliskuussa juoksukilsoja on kertynyt jo enemmän kuin uintikilsoja!

Tänään kävin itsekseni ajelemassa maantiepyörällä lähes saman lenkin kuin ajoimme porukalla viikko sitten. Lenkki lyheni muutamalla kilsalla, kun ajoin autolla Oittaalle saakka. Yllättävän hyvin pysyin lämpimänä, vaikka lenkin aikana olikin muutama aste pakkasta ja jonkin verran tuultakin.

Nousua ei ihan varmasti ollut 1930:ä metriä, vaikka tuossa alla Strava-kuvassa niin näyttää lukevankin. Oli sitä kuitenkin ihan riittävästi vielä perjantain kyykyistä kipeille reisille!

Kuinka opin uimaan

Vasta opittuani vaparin tekniikkaa olen oppinut tykkäämään uinnista. Sitä ennen jo uimaan lähteminen tuntui todella hankalalta, kun piti muistaa ottaa niin paljon tavaraa mukaan: suihkukamppeet, uikkarit, lasit ja pyyhekin. Kun sinne hallille sitten oli päässyt, kylmään veteen meneminen tuntui ikävältä. Joskus saatoin käydä koko perheen uintireissun yhteydessä uimassa 500 metriä sammakkoa pää pinnalla, siinä kaikki. Mitään intohimoja ei uinti siis herättänyt ja perheen yhteiset uintireissutkin olivat vaan sellaista lillumista. Kivaa yhdessäoloa tietenkin ja silloin tosi tärkeää, mutta ei oikeaa uintia kuitenkaan.

Kaikki muuttui syksyllä 2009, kun selässäni pullistui välilevy ja ajattelin uinnin olevan hyvää liikuntaa kun juosta ei saanut. Triathlonhaavekin perusmatkasta oli kutkutellut mielessä. Minulle tyypilliseen tapaan ilmoittauduin heti kurssille, kun tiesin etten osaa. Kävi oikein onnenpotku, kun Cetuksen vapaauinnin peruskurssin vetäjäksi syyskuussa 2009 (eka kerta täällä: http://kaukomara.blogspot.fi/2009/09/uintikurssilla.html) sattui sittemmin triathlonvalmentajaksi siirtynyt Yan (http://www.tri-coaching-finland.com/). Muistan vieläkin, miten innoissani olin uinnista ja miten mukavaa oli mennä kurssille ja toisaalta myös sen, miten ihmeelliseltä tuntui sanoa omaksi tavoitteeksi se perusmatka seuraavana kesänä. 

Uinti tuntui helpolta, ja motivoiduin treenaamaan myös itsekseni. Kävin peruskurssin vielä toiseenkin kertaan tammikussa 2010. Silloin olin jo saanut houkuteltua Petenkin triathlontouhuihin ja siis samalle kurssille. Hänellä taisi juuri silloin olla joku juoksuvamma, joten tilanne oli siltäkin osin otollinen. Kahden vapaauinnin peruskurssin jälkeen kävin vielä rintauinnin peruskurssin ja vapaauinnin jatkokurssin samana keväänä. Siihen aikaan Cetuksella oli ohjelmassa myös triathlonuintikurssi, ja pitihän sinnekin ilmoittautua. Senkin veti taas Yan, ja siltä kurssilta on kuvioissa vieläkin mukana monta hyvää triathlonystävää.

Keväällä 2010 ilmoittauduin uimaan myös Heltrin vuoroille Kristan ohjaukseen. Alkuun uinnit olivat lauantai-iltaisin Lauttasaaressa, myöhemmin Malmilla. Sittemmin vauhtini on kehittynyt niin, että olen päässyt mukaan torstain uintivuorolle Pirkkolaan. Seuran vuorojen lisäksi olen tietysti käynyt uimassa itsekseni kerran, kaksi viikossa. Jossain vaiheessa aloin kirjoittaa seuravuoroilla uituja treenejä muistiin, ja printtailin niitä sitten mukaan hallille. Itsekseni harjoittelin aina ne vaikeat drillit, joita en seuran vuorolla ollut osannut tehdä, ja pikku hiljaa nekin alkoivat sujua. Oppiminen on ollut ihan älyttömän palkitsevaa.

Niin kivasti on mennyt, että loppuaikoja vertailtaessa lähes kisassa kuin kisassa uinti on ollut vahvin lajini. Enpä olisi sitä aloittaessani uskonut. Luulin silloin olevani aika hyvä juoksija, mutta triathlonseuraan liityttyäni ne harhakuvitelmat karisivat nopeasti. Joskus olen miettinyt, että olisinko uskaltanut liittyä seuraan ja lähteä kisoihin kesällä 2010, jos olisin etukäteen tiennyt, miten kovia uimareita, pyöräilijöitä ja juoksijoita monet triahtlonharrastajat ovat. Haluan ajatella, että olisin. 

Aloin miettiä tätä omaa uintihistoriaa, kun törmäsin tähän todella hyvin ja oivaltavasti kirjoitettuun blogitekstiin Juoksufoorumilla: http://www.juoksufoorumi.fi/vb/entry.php?13631-Uimahallitunnelmia#comments. Kirjoittajan tunnelmat ovat minullekin tuttuja, eikä niistä alemmuuden ja huonommuuden tunteista niin kamalan montaa vuotta ole kulunut ja yhä edelleen niitä silloin tällöin tulee eteen. Uinnissa, kuten niin monessa muussakin asiassa sitkeys kuitenkin palkitaan, ja ahkerasti treenaamalla voi päästä mukaan loistoporukkaan, joka jonkun muun silmissä "tietää mitä tekee". Ja treenaa niitä kylkidelffareitakin.

Tekniikkaviilausta

Sain eilen Päiviltä Märskyssä vähän vinkkejä siitä, miten saisin uintiini lisää vauhtia. Uiminen tuntuu useimmiten tosi hyvältä ja sujuvaltakin, mutta uintiajoissa kehitys ei näy kuten toivoisin. Onhan sekin tietysti jotain, että voi luottavaisin mielin lähteä uimaan pitempiäkin matkoja avovedessä, mutta olisi kiva saada uintiin myös lisää vauhtia. Voi tietysti olla, että odotukseni ovat ylimitoitetut, mutta aina kannattaa yrittää!

Ennakkoajatus siis oli, että uintitekniikassani on jotain viilattavaa. Ja niin olikin: jalat ovat hieman liian syvällä eikä käsiveto ole tehokas, se menee ns. "läpi". Tein Päivin opastuksella erilaisia harjoituksia liittyen mm. keskivartalon aktivoimiseen, kiertoon, käsivetoon ja pakaran käyttämiseen potkuissa. Oli aika vaikeaa yrittää eristää vain yksi lihas potkia pakaralihaksille vuorotellen. Ei tainnut onnistuakaan ihan ensimmäisillä kerroilla. Se on kuitenkin jotain sellaista, jota voin yrittää tehdä vaikkapa joka treenin alkuun.

Suuri haaste on myös saada veteen parempi ote niin, että käsiveto on koko mitaltaan tehokas ja vie eteenpäin. Se taitaa minulla olla ikuisuusprojekti, siitä on aikaisemmin ollut muidenkin uintivalkkujen kanssa puhetta.

Jalkoja sain vähän nostettua ylöspäin kun ajattelin uivani alamäkeen, ja tunsin sen myös uidessa kantapäiden välillä rikkoessa veden pinnan. Käsivetoa treenasin uimalla myyrää ja harjoittelemalla käden vientiä veteen. Varsinkin oikean käden kyynärpää tippuu heti vedon alussa. Täytyy varmaan kaivaa kaappien kätköistä esiin joskus vuosia sitten hankittu etusnorkkeli, ettei hengitys pääse häiritsemään käsivetoon keskittymistä.

Ajatushommiksi meni siis tämä uintivauhdin etsintä. Hyvä oli kuulla, mitä voisin parantaa kun pelkästään uimalla nämä jutut eivät minulla ole korjaantuneet. Onpahan taas pohdittavaa, kun seuraavan kerran pääsen altaaseen.

Juoksua ja muistelua

Eilen tiistaina HelTri Cup sai jatkoa, kun Pirkkolassa juostiin kahdesti "hiekkakolmonen" eli yhteensä vajaat 6 kilsaa. Meitä aikaisemmin samalla asialla olivat suunnistajat, joten lähtö oli vasta 18:45. Aurinkoisessa ja kuivassa säässä päästiin juoksemaan. Mukana oli useita kymmeniä juoksijoita, joten säpinää riitti. Vähän ehdin onneksi verraillakin ennen lähtöä.

Ekat pari kilsaa juoksu sujui ihan kivasti, vaikka hengästytti tietenkin. Sitten alkoi pakara vaivata, siellä on edelleen jotain feelua ja kipua tuntuu etenkin ylämäessä tai kovaa juostessa. Pirkkolassa oli tarjolla molempia. Pahimmillaan kipu säteili oikean jalan polvitaipeeseen. Ennen toiselle kierrokselle lähtöä mielessä häivähti ajatus, että onkohan nyt ihan fiksua juosta kipeällä jalalla. Meneeköhän se huonompaan kuntoon? Sitten kuulin toiselle kierrokselle lähtiessäni, että väliaikani oli 14:14 ja päätin sinnitellä toisenkin kierroksen. Laskin, että puolen tunnin alittaminen olisi mahdollista, vaikka kilometriajat reippaasti hidastuisivatkin.

Ja hidastuivathan ne, mutta samalla hellitti kipu pakarassa ja takareidessä. Yritin ylläpitää positiivista virettä ja ajatella positiivisia ajatuksia, kuten nyt tämä mäki vielä kovaa, kohta tulee alamäki. Tai alamäessä että nyt rennosti rullaten, kohta taas kiristä vauhtia. Muita ei juurikaan toisella kierroksella näkynyt, vaan sain juosta itsekseni. Toisen kierroksen lopussa huomasin, että seurakaveri Yan otti kuvia juoksijoista. Näin kivan hän nappasi minusta:

Kuva: Yan Busset

Yan on se ihkaensimmäinen oikea uintiopettajani, jonka parillekin tekniikka- ja triathlonuintikurssille osallistuin syksyn 2009 ja kevään 2010 aikana. Muistan, miten korkea kynnys minulle silloin oli edes sanoa ääneen, että haaveilen perusmatkan triathlonista kesällä 2010. Silloin en tuntenut yhtään triathlonistia henkilökohtaisesti, minulla ei ollut kilpapyörää enkä pystynyt edes juoksemaan välilevyn pullistuman vuoksi. Minulle oli todella iso juttu kuulla ja oppia lisää triathlonista, ja oli ihan mahtavaa kun Yan mielellään uintiopetuksen lomassa neuvoi ja kertoi vinkkejä. Pikku hiljaa uintini alkoi kulkea, ja sain kerättyä riittävästi rohkeutta ilmoittautuakseni ekaan kisaan Kiskossa.

Yanin jälkeen olen onneksi saanut tutustua moniin muihinkin mahtaviin triathlonisteihin, jotka mielellään ovat auttaneet aloittelijaa, mutta nuo ensimmäiset uintikurssit olivat minulle ihan erityisen tärkeitä. Ihan kuin olisin päässyt matkustamaan maagisella ohituskaistalla triathlononnelaan.

Juoksussa ei eilen (kuten tavallista) ollut ohituskaistafiilistä, mutta loppuaika omalla kellolla 29:30 alitti reilusti tavoitteen. Eikä se pakara enää tänään niin kipeä ole...

Teknisiä ongelmia

Meidän kotiläppärimme lakkasi toimimasta tiistaina ihan yllättäen. Kone vain hyrisi ja näyttö oli mustana. Kaikkia temppuja kokeiltiin, mutta mitään ei taida olla tehtävissä. Toivottavasti tiedostot saadaan kuitenkin pelastettua, varsinkin valokuvat. Nyt väliaikaiskäytössä on Peten vanha työkone, ei kovin häävi vehje tämäkään. Kotona vaihdoimme laajakaistatoimittajaa, ja vaikka meillä nyt on teoriassa vähemmän kaistaa, käytännössä sitä tuntuu olevan paljon enemmän. Meilläkään ei yhteys pätki, vaikka alakerrassa pelataan ja puhutaan Skypessä samaan aikaan.

Ilmoittauduin taas yhdelle uintikurssille. Työnantaja tukee Mäkelänrinteessä järjestettävää kuuden kerran uintikurssia. Kurssille ei ensin ollut tulossa tarpeeksi osallistujia, joten lupasin lähteä mukaan jotta se järjestettäisiin. Ja ainahan sitä oppii jotain uutta; varsinkin nyt kun ohjelmassa on vapaauinnin lisäksi myös rinta- ja selkäuintia. Kurssi alkaa kuukauden päästä, osallistujia on 12.

Työmatkapyöräilynkin olen saanut taas aloitettua usean viikon tauon jälkeen. Pyöräni oli jonkun aikaa lainassa pojallani koulumatkoja varten, kun hänen omasta maastopyörästään puhkesivat jatkuvasti kumit. Nyt on pojan maasturi kunnossa ja nastarenkaat siinäkin alla. Melko huonoja pyöräilykelejä oli tällä viikolla, lunta on pyryttänyt ihan kunnolla. Nyt viikonloppuna aion kaivaa sukset esiin.

Mökkiviikonloppu

Perjantaina pääsimme pitkästä aikaa kuntopiiriin. Nyt tehtiin eka kierros 30 s työtä / 30 s  palautusta ja kaksi seuraavaa 40 s/20 s. Tuntui kyllä raskaammalta, mutta hyvin meni. Alkuun ja loppuun tuli taas pitoja. Kuntopiirikeskusteluista oli taas ihan rahanarvoista hyötyä, kun kuulin että Sellon Haloselta ja Partioaitasta saa lippuja ensi viikonlopun Go Expo-messuille.Kävin tänään hakemassa molemmista paikoista kaksi lippua, ja nyt voidaan mennä ilmaiseksi messuille koko perhe.

Tarkoitus oli lauantaina viimeistellä mökillä aitan sisäseinien maalaus, mutta maali oli ilmeisesti jäätynyt hiihtoloman hurjien pakkasten aikaan ja mennyt pilalle. Maalaamisesta ei siis tullutkaan mitään. Olin ajatellut myös mennä lenkille, mutta selkä oli sen verran kipeä, että jätin juoksun väliin. Jotain sentään saimme aikaiseksi: Pete kävi taas katolla työntämässä lumia alas ja Nelli leipoi suklaatäytekakun.

Sunnuntai-aamuksi piti laittaa kännykkä herättämään, jotta ehdimme uintitreeneihin Tapiolaan varttia vaille kahdeksitoista. Alkulämmittelyn jälkeen uimme 10 kertaa 100 m pullarilla ja 50 m potkuja. Aika rankka setti, jonka jälkeen yritettiin taas saada vetojen määrää alaspäin laskemalla vetoja 8 x 50 metriä. Ei paljon auttanut, suurin osa altaanväleistä meni minulla 19-20 vedolla, loppua kohti taisi pari kertaa tulla myös 21. Yhteensä uintia tuli 2700 m. Ennen treeniä teimme kuivalla maalla kunnon verryttelyt ja lopussa vielä venytykset.

Iltapäivällä kävimme hakemassa Nellin Primus-tallilta. Hiihtoloman vuoksi jäi yksi tunti väliin, ja tänään oli mahdollisuus se korvata. Kiva kun on yksi heppahullukin perheessä! Kuvan turvaliivi löytyi muuten Gran Kanarian Decathlonista.

Sävähdyksiä

Kävin Esport Arenalla juoksemassa nelisenkymmentä minuuttia. Ekat kymmenen juoksin Vibrameilla. Niillä juostessa minulle tuli 3-4 kertaa ihmeellisiä, pienen sähköiskun kaltaisia sävähdyksiä molempien käsien alaosaan kainalosta sormenpäihin saakka. Samanlaisia tuntemuksia minulla oli myös viimeksi Vibrameilla juostessani, joten tämä paljasjalkajuoksuhömpötys saa puolestani jäädä ainakin toistaiseksi tähän. Jatkossa juoksen tavallisilla neutraaleilla lenkkareilla, koska niillä juostessa ei sävähtele. Tiesin jo lähtiessä, ettei selkä ole ihan yhtä hyvässä kunnossa kuin viime viikolla, mutta ei siihen nyt varsinaisesti sattunut. 

Juoksun jälkeen ehdin melkein ajoissa uintitreeneihin. Uimme 600 metriä räpylöillä, ja siitä pari sataa metriä tehtiin perhosen potkua kyljellään. Se tuntui yllättävän kivalta lukuunottamia lukuisia kramppeja pohkeissa ja jalkapohjassa. Saan niitä melkein aina, kun uin räpylöillä. Harjoittelimme myös peesausta takana ja sivulla. Lopussa uimme vielä 400 metriä vauhtia vaihdellen: 50 kovaa - 50 matkavauhia - 25 kovaa - 50 matkavauhtia - 25 kovaa - 150 matkavauhtia - 50 kovaa. Se oli siinäkin mielessä ihan hyvä treeni, että nyt taas muistaa miten pitkä matka on 400 metriä uiden. Reilun viikon päästä alkaa HelTri Cup, ja sen ensimmäinen osakilpailu on juuri sama matka.

Spurtteja

Töiden jälkeen kävin pikaisesti Teijalla hierottavana. Samalla venytettiin vähän lonkan koukistajia. Taitavat olla tosiaan jumissa, kun ihan pienelläkin liikkeellä saa ne hyvin venymään.Vähintään joka toinen päivä niitä pitäisi muistaa venytellä. Sekin voisi osaltaan auttaa lantiota oikeaan asentoon.

Mm. näitä harjoituksia tehtiin:

• otteenhakua
• Tarzan-uintia
• vaparia, kosketetaan kädellä olkapäähän
• vaparia, kosketetaan kädellä takapuoleen, olkapäähän ja päähän (huh!)
• vaparia, palautus hienoisesti veden pinnan yläpuolella
• pullareilla ja lättäreillä 8x50 (tässä sain ohjeen yrittää pitää jalat suorassa linjassa, taisivat vähän seilata puolelta toiselle)
• lättäreillä 25 m kovaa, palautus 25 m
• 4 x 25 kovaa

Uintia kertyi yhteensä 1450 m. Meitä oli paikalla neljän kiva porukka, ja lopussa kaikilla oli oma ratakin. Uudet uimalasit olivat tosi hyvät; tiiviitja huurtumattomat. Kerran Tapiolassa juttelin altaan päässä lyhyesti yhden naisen kanssa, jolla oli samanlaiset lasit kuin ne mun vanhat. Hän kertoi miehensä ostaneen Eerikinkadulla olevasta sukelluskaupasta jotain ainetta, jolla lasit saa puhdistettua ja pidettyä kirkkaina. Pitäisi varmaan siihenkin asiaan vähän perehtyä; vanhat lasit taitavat jo kaivata vähän huolenpitoa.

Kahden tunnin uintitreeni

Triathlonuintikurssi jatkui tänään kahden tunnin treeneillä Tapiolan uimahallissa. Menin sinne kävellen, Pete tuli autolla. Treeni alkoi lämmittelyllä kuivalla maalla. Pyörittelimme käsiä ja olkapäitä monella eri tavalla keppi käsissä ja ilman. Tehokkaan tuntuista.

Treenin aikana uintiin noin 3300 metriä, ja ainakin nämä tehtiin (koska en ihan tarkkaan muista metrimääriä, en laita niitä tähän):

1. vu kevyesti
2. sekauinti
3. kolme vetoa selkää, neljä vaparia nopeilla käännöksillä
4. vu
5. 4x25 m sprint
6. 50 m vu nopeasti, 50 m vu hitaasti (yhtä monella vedolla) 
7. 2x400 m: 50 m yhdellä kädellä toinen käsi edessä, 50 m vu, 50 m yhdellä kädellä toinen alhaalla, 50 m vu, 50 m tahdistus kädet alhaalla, 50 m vu, 4x25 m puolet tarzan-uintia lyhyin vedoin pää pystyssä, puolet vaparia
8. potkuja 50 m nopeasti, 50 hitaasti
9. 4x25 m pariuintia toinen tekee käsivedot ja toinen potkii 12,5 m, loput vu
10. yhden jalan potkuja puoli altaanmittaa, loput molemmilla
11. loppuverra

Sekarin perhosteluosuus (ne metrit jäivät mieleen: 50) meni ihan räpiköinniksi, ainakin sain hyvin sykkeen ylös...  Varsinkin tuo kahdesti tehty 400 metrin kokonaisuus tuntui hyvältä, ja sen jälkeen veto tuntui taas paremmalta, ainakin hetken. Yhden jalan potkuissa olisi voinut pitää sen vapaan jalan polvi koukussa pinnan yläpuolella, mutta ei se oikein tänään minulla siellä pysynyt.


Kaiken kaikkiaan tosi mukava uintitreeni, jonka loppuun tehtiin vielä yhteinen venyttelytuokio. Nyt on ihanaa lepäillä kotisoffalla eikä puutu kuin se että joku leipoisi jotain ihanaa herkkua!

Tässä hyvä video erilaisista tekniikoista, jonka Yan-ope lopussa mainitsi.

Sinisiä ajatuksia

Eilen illalla ajoimme kilon uimahallille Cetuksen triathlontekniikkakurssille. Sinne hallille on vähän hankala löytää, mutta löysimme hyvin perille kun se oli minulle ennestään tuttu paikka. Kurssilaisia oli viisi ja ratoja kaksi eli reilusti oli tilaa. Harjoittelimme ihan perusasioita: asentoa, potkuja ja hengitystä. Paljon tuli myös teoriaa. Sitä kuunnellessa kylmä hiipi jäseniin.

Yhdessä treenissä piti laskea vetojen määrä 25 metrillä. Ihan ekaksi sain lukemaksi 17 ja sen jälkeen aina 19 tai 20. Taisin siis ekalla kerralla laskea väärin. Mulla kyllä tosiaan on sen käsivedon kanssa ongelmia, kun en saa lukemaa yhtään laskemaan. Voi että. Pitää nyt vaan yrittää pitää se kyynärpää ylhäällä ettei käsi valahda pohjaan.

Tämäniltaisen kuntopiirin jälkeen sain hyviä uintineuvoja yhdeltä erittäin kokeneelta seurakaverilta. Täytyy kokeilla mm. silmät kiinni uintia ja miettiä, miten se veto menee. Vedon alkaessa kyynär- ja olkapaan pitää olla samalla tasolla. Liikayrittämiseen ei kuitenkaan saa sortua. Luulen, että se oli pahin virheeni eilen. Jäi jotenkin epäonnistunut fiilis kun ei uinti oikein sujunut. Sunnuntaina pulahdan taas altaaseen, saa nähdä miltä silloin tuntuu ja onko pää mukana.

Ennen kuntopiiriä ajoin trainerillä puoli tuntia. Mukana oli vähän yhden jalan pyörittelyä (vasen on paljon huonompi kuin oikea) ja isolla rattaalla ajoa.

Selkävaivojen takia olen ottanut yhdeksi tavoitteeksi kävellä joka päivä ainakin kolme kilsaa. Sen pituinen matka on meiltä Leppävaaran asemalle. Tänään kävelin kotiin iltapäivän auringossa, pakkasta oli reilut kymmenen astetta.

Kertaus on...

Ilmoitin itseni ja Peten triathlonuinnin tekniikkakurssille helmi-huhtikuussa. Kurssin järjestää Cetus, ja sen vetää Yan, jonka kursseilla olen käynyt aikaisemminkin. Hiihtolomalla on taukoa, mutta muuten kurssiin kuuluu tunti uintia torstaisin ja kaksi sunnuntaisin, joten ihan reilusti tulee opastusta 90 euron hintaan. Toivottavasti se oikea veto alkaa kevään aikana vähitellen löytyä! Tällä lähes olemattomalla triathlon-kokemuksella myös kaikki vinkit ja ohjeet ovat tervetulleita. Innostuin kurssista jo eilen, mutta Peten ylipuhuminen vei vuorokauden. Meillä minä innostun, hän on harkitsevampi ja sillä lailla viisaampi.

Selkä on tänään vihoitellut, otin päivällä särkylääkkeenkin. Kuntopiirin jälkeen se ei kylläkään ole tuntunut ihan niin kipeältä. Kuntopiirissä kolmas kierros oli jo 40 sekkaa työtä ja 20 lepoa. Olipa erilainen tahti kuin 30-30! Lopussa tehtiin taas pitoja, 3:30 lankkua ja sivulankkuja kumpaakin 1:45. Loppuun rutistettiin vielä parina aikaisempanakin perjantai-iltana tehty core-testi.

Nyt on kevään kurssit käyty

Triathlon-uintikurssi saatiin tänään päätökseen. Vikalla kerralla otettiin kaikista taas video sivulta ja edestä. Minulla alkaa tekniikka olla jo kutakuinkin hallussa, mutta lisää liukua, kiertoa ja voimaa tarvitaan. Vetojen määrää tulisi vähentää. Lisäksi pitäisi uida intervallitreenejä, jotta vauhti paranisi. Olen tainnut aikaisemminkin kertoa, että mielelläni treenailen mukavuusalueella, ja nyt pitäisi alkaa vaatia itseltään treeneissäkin vähän enemmän.

Syksyksi olen ajatellut yrittää päästä Cetuksen Masters-uintiryhmään tai johonkin kuntouintiryhmään. Toivottavasti mahdun jompaan kumpaan ja pysyn mukana vauhdissa. Ilmoittautumiset kuntouintiryhmään alkavat 1.6., täytyy silloin olla tarkkana koneen ääressä. Taidan vaan olla jossain palaverissa yhdeksältä, kun ilmoittautuminen alkaa. Toivottavasti kaikki paikat eivät mene ihan hujauksessa, ja myöhemminkin ehtii...

Kurssiporukalla päätimme mennä viikon päästä keskiviikkona klo 18.30 Oittaalle uimaan. Tule mukaan!

Vapaauinnin jatkokurssin päätös

Nopeasti meni tämä viisi viikkoa, kun aina maanantaisin oli jotain kivaa jota odottaa: vapaauinnin jatkokurssi. Tänään oli jo viimeinen kerta, ja lähinnä kerrattiin aikaisemmin opittua. Alkuun teimme tekniikkaharjoituksia: uimme kädet nyrkissä, kahden palautuksen tekniikkaa, 360 asteen käännöksiä ja scullingia. 360 asteen käännöksissä piti vartalo liukuasennossa potkia kuusi kertaa vatsallaan, kyljellään, selällään (tässä kohdin hengitys) ja taas toisella kyljellään, vatsallaan jne. jne. En saanut näissä käännöksissä oikein hengitettyä; selällään tuntui, että kasvojen edessä oli monta senttiä vettä. Ei siis tainnut mennä ihan putkeen.

Tahdistusuintiakin mentiin, siinä tehdään yksi veto kerrallaan. Mun piti tehdä ne niin, että kädet olivat vartalon vieressä ja vain yksi käsi kerrallaan teki vedon. Tämä siksi, että minulla edelleen on se tahdistusongelma eli kädet tahtovat olla välillä lähes yhtäaikaa edessä. Toinenkin tekniikkaongelma on; pää menee hengityksen jälkeen liian syvälle, pitäisi pitää se paremmin pinnalla. Lopussa vielä treenattiin volttikäännöstä.

Ennen uintia kävin Esport Arenan kuntosalilla treenaamassa keskivartalojuttuja noin 45 minuuttia. Lämppäriksi juoksin kaksi kilsaa radalla, vähän reilu 12 minuuttia siinä meni pk-sykkeillä.

Julianan postauksen innoittamana kävin läpi vaatekaappini ja löysin jätesäkillisen vaatteita, joita en pidä. Ne siis vain vievät tilaa kaapissa ja pyörivät siellä vuodesta toiseen. Kippasin kaikki äsken UFFin laatikkoon, ja nyt tuntuu niin paljon paremmalta!

Uusi märkäpuku

Triathlon-uintikurssilla harjoiteltiin tänään potkuja, sprinttejä, uimista ulkoaltaassa ja pelailtiinpa jotain pelejäkin ulkona kylmässä vedessä. Mukavaa oli taas kerran, koossa on tosi kiva porukka. Tämä kurssi tulee päätökseensä viikon päästä, mutta sovimme jo menevämme yhdessä avoveteen uimaan parin viikon päästä.

Siksi olikin hyvä, että uusi märkäpukuni ja neopreenimyssy tulivat tänään postissa. Jännityksen sekaisin tuntein vedin puvun päälle. Käytin apuna hedelmäpussia jaloissa ja käsissä. Kyllä se ihan kivasti päälle solahti, tiukalta tuntui kyllä mutta pystyin hengittämään. Nyt ei tarvitse sitä koko enää murehtia, koska pienempää ei ollut saatavilla. Ensi viikonloppuna olisi tarkoitus kokeilla pukua ihan oikeassa tilanteessa mökillä.

Matkauintia

Vapaauinnin jatkotekniikkakurssilla uitiin tänään matkaa. Yhdessäkin treenissä mentiin ensin 100 m reipasta, 50 m kovaa ja 50 m kevyesti, toistettiin kolme kertaa. Myös yhden käden vetoja ja tahdistusta harjoiteltiin. Ope kertoi, että treeneissä kannattaisi pilkkoa oma kisamatka reipasta vauhtia, vaikka pitämällä muutama 5-10 sekunnin tauko välissä. Minulle sopiva jako voisi olla vaikka 400-400-400-300 m.

Tahdistusongelmani kuulemma häviää kovemmassa vauhdissa, mutta hengityksen jälkeen yläkroppa ui joskus liian syvällä. Lopussa harjoiteltiin kääntymistä. Sekin alkaa vähitellen sujua, vaikka kädet aina välillä pyörivätkin vaikka missä.

Tilasin märkäpuvun netistä viime viikolla ja nyt kuumeisesti odotan sitä saapuvaksi. Eniten jännittää se, mahtuuko se päälle. Pituuden, painon ja rinnanympäryksen mitat viittasivat kaikki eri kokoihin, ja otin se pienimmän.

Uintia märkäpuvussa

Sain lainaksi Hannan toisen märkäpuvun, kun triathlon-uintikoulussa treenattiin tänään uintia märkäpuvussa. Se tuntui yllättävän raskaalta, olin odottanut sen olevan ihan lällihelppoa. Kyllähän se puku kellutti, mutta ehkä se ei ollut minulla ihan tarpeeksi hyvin päällä kun tuntui että selkäpuolelle jäi vettä.

Harjoittelimme samanlaisia 360 asteen käännöksiä kuin maanantaina vapaauinnin jatkokurssilla, kylki- ja muita potkuja, poijun kiertämistä ja rantautumista. Myös muutama yhteislähtö poijulle tehtiin. Tuntui hassulta, kun ensin käsiä ja jalkoja oli joka puolella ja sitten vain valtavasti kuplia. Hauskaa oli se porukassa uinti, täytyy vaan tarpeeksi röyhkeästi uida poijulle eikä ajautua ulkokehälle ihmettelemään.

Olisi kyllä kiva päästä pian treenaamaan omalla märkäpuvulla!

Kiertoa kiertoa

Vapaauintijatkokurssilla treenailtiin vartalon kiertoa ainakin kolmella eri harjoituksella. Ensin tehtiin 360 asteen käännösuintia liukuasennossa kämmenet päällekkäin eli kuusi potkua vatsalla, kuusi kyljellä, kuusi selällä (tässä vaiheessa hengitys) ja kuusi toisella kyljellä. Hengitystä en saanut tässä sujumaan ja meni muutenkin vähän räpiköinniksi. Seuraavaksi kokeiltiin kahden palautuksen uintia. Siinäkin mentiin kylkiasennossa toinen käsi edessä. Toisella kädellä tehtiin palautus ilmassa ja heti sen jälkeen vietiin käsi vielä takaisin reiden viereen ja sieltä uudelleen palautus veteen. Vähän vaikea selittää tätä näin, oli se nimittäin vaikea tajuta ensin siellä altaallakin... Kolmas kiertotreeni oli jo tuttu juttu, jossa käsivedon aikana kosketetaan korvaa. Kyllä näiden treenien jälkeen uinti tuntui taas vähän erilaiselta, sulavammalta.

Loppuaika treenailtiin vetoa.Tavoitteena oli saada vähennettyä ainakin yksi vetopari 25 metrin matkalla. Se onnistui minulta nipinnapin, kun yritin tehdä alkuun delfiinipotkuja ja hengitinkin vain joka viidennellä vedolla. Yritin lisäksi tietenkin kiertyä mahdollisimman hyvin ja saada otteen pitkälle ja pitkäksi. Lopulta pääsin 20 vedolla sen 25 metriä. Ensi kerralla on kuulemma tiukempi tehotreeni. Mukavaa.

Vesijuoksua ja palkinto

Vesijuoksu on kyllä maailman t-y-l-s-i-n-t-ä liikuntaa. Kaksikymmentä minuuttia juoksin tänään vedessä, toivottavasti ne hermoradat siitä ottivat opikseen. Vesijuoksun jälkeen palkitsin itseni triatlon-uintitunnilla keskiviikkoiseen tapaan. Treenasimme mm. lähtöjä vedestä; ensin normaaliasennosta ja sitten selältään kellumasta. Ohje oli uida sprinttityyliin vähän kovempaa vauhtia. Välillä nousimme altaasta harjoittelemaan käsivetoa kuivalla maalla kepin avulla. Siitä tuntui olevan ihan heti konkreettista hyötyä, vaikka se selkään vähän ottikin. Ensi viikolla kokeillaan sitten uintia märkäpuvulla. Saan onneksi sellaisen lainaksi seurakaverilta (kiitos!).

Kuntosalillakin kävin, tein ihan normikeskivartalotreenin. Eilinen treeni tuntui vielä lihaksissa, mutta nyt on jo kaksi kuntosalikertaa tälle viikolle kasassa. Hyvä minä! Onkohan tämä kuntoilu lähtenyt jo vähän lapasesta? Huomenna ainakin on ansaittu lepopäivä.