Kolme kuukautta kisaan on

"Pia is back", kirjoitti yksi treenikaveri yhteiseen WhatsApp-ryhmään pari viikkoa sitten yhden hyvin menneen uintitreenin jälkeen ja siltä tosiaan tuntuu. Tasapaino tekemiseen tuntuu löytyneen, poissa ovat viime vuonna vaivanneet väsymys ja haluttomuus. Uskon, että lisäraudalla on tässä iso merkitys. Hankittuani Oura-sormuksen olen myös alkanut varata enemmän aikaa nukkumiselle.

Hyvästä treenifiiliksestä rohkaistuneena ilmoittauduin Haugesundin Ironman-kisaan, joka pidetään 30.6. Pete on ilmoittautunut samana päivänä ja samalla radalla järjestettävään puolimatkan kilpailuun. Suunnitelmamme on nyt ajaa omalla autolla Norjaan ja kisan jälkeen Haugesundista Eidfjordiin, jossa Pete pääsee treenaamaan Norsemanin mäkiä ja minä tutustumaan reittiin ja olosuhteisiin huoltajan näkökulmasta.

Ennen ilmoittautumista Haugesundiin pohdin osallistumista Kööpenhaminan Ironmaniin tai Finntriathlonin kisaan Tahkolla, mutta nuo kisat ovat vasta Norsemanin (3.8.) jälkeen, eikä oma valmistautumiseni varmaankaan olisi niihin olisi Norjan reissun vuoksi ollut optimaalinen. Nyt voin tehdä rauhassa omat treenit ja aloittaa kesäloman heti kisan jälkeen, kun aikaisemmin on aikalailla heti kisan jälkeen pitänyt mennä töihin.

Treeniolosuhteissa tapahtui viime viikolla meillä kotona pientä paranemista, kun ostimme uuden Wahoo Kickr -trainerin ja Zwift-ohjelman meille molemmille. Ajoin perjantaina ensimmäisen treenin sillä, ja olihan se jännempää kuin tavallisella harjoitusvastuksella ajaminen. "Maisemat" vaihtuivat niin, että käännöksissä teki mieli kallistaa pyörää, samalla reitillä näkyi muita pyöräilijöitä ympäri maailmaa ja lähes kaikki mahdollinen treenidata näkyi ruudulla. Vastus muuttui automaattisesti, eikä tarvinnut vaihteilla pelata kuten aikaisemmin.

Zwiftistä näytti löytyvän kattava valikoima valmiita treeniohjelmia. Ensimmäisenä kokeilin Emily's Short Mix -treeniä, joka oli ohi jo 30 minuutissa.

Pitkään trainerillä

Eilen sunnuntaina olisi pitänyt ajella pyörällä kolme-neljä tuntia peruskestävyyssykkeillä. Aamulla oli kuitenkin niin huono keli, että Peten houkuttelemana  tein päivän pyöräilyt sisällä trainerillä.

Pete on meillä erikoistunut pitkiin trainerisessioihin, mutta ei nyt itse voinut ajaa sisällä, kun olimme juuri edellisenä päivänä vieneet tripyöränsä Velosportiin huoltoon.

Täytin pari juomapulloa ja nousin pyörän päälle. Nyt kun ajelin vain tasaisella rasituksella peruskestävyystehoilla, katselin samalla Netflixiä. Olen jo saanut katsottua hienon sarjan The Crown, ja nyt jatkoin samaa kuningatar Elizabeth -teemaa katsomalla leffan The Queen. Helen Mirren oli loistava pääosassa, vaikka leffa muuten olikin aika viipyilevä ja etenemiseltään rauhallinen. Ei ehkä ihan parasta trainerimatskua siis... Hieman ennen puolta yhtä vaihdoin ampumahiihdon pariin YLE Areenan puolelle. Heti alkoivat syke, kadenssi ja tehot nousta!

Reilut kaksi tuntia jaksoin ajella, toki pari kertaa tuli jotain muuta toimitettavaa niin, että piti nousta pois pyörältä: säädin tuuletinta, hain pyyhkeen, hikinauhan jne. Ihan keskeytyksettä en siis jaksanut siinä pyristellä. (Toisin kuin Pete yleensä jaksaa). 

Velosportin reissulla ostimme myös pari pyörätelinettä, jotta pyörät pysyvät sisällä pystyssä ja paikallaan silloin, kun eivät ole trainerissä. Alla kuva. 

 

Päättyneellä viikolla ajoin myös uudelleen FTP-testin, ja tulos oli parempi kuin viimeksi, vaikken ihan ennätyslukemiin vielä päässytkään. Suunta on kuitenkin hyvä. Luulen, että sitä kunnon pyöritystä pitää vielä aika paljon treenata, sillä varsinkin testin loppua kohden alkoivat watit heilahdella.

Petekin ajoi saman testin, ja vähän ihmettelin testin puolivälissä kuulemaani kolinaa. Parketilla oli kuulemma etupyörän muovinen teline liikkunut sen verran, että etupyörä putosi paikaltaan. Hetkellinen täyspysähdys ja sen myötä pieni notkahdus watteihin siinä kuulemma tuli, ja parin ärräpään avittamana nousi Pete taas pyörälle ajamaan testin loppuun. 

Nyt meillä on pyörän ja trainerin alla jumppamatto, joka pitää kaikki osaset paremmin paikoillaan. 

Olosuhteita

Nimitin eilen itseni traineriajelun olosuhdepäälliköksi, kun siirsin trainerin pojan entiseen huoneeseen. Samassa yhteydessä raivasin tieni myös varastomme kaukaisimpaan nurkkaan, jossa muistin joskus nähneeni tuulettimen. Olin oikeassa, tuuletin löytyi ja sain sen napattua mukaani ilman massiivisia pyörien ja suksien siirtelyoperaatioita.

Heti, kun sain olosuhteet kohdilleen eli trainerin siirrettyä ja tuulettimen, vesipullon ja pyyhkeen viriteltyä, aloin ajaa vajaan tunnin treeniä. Tuntuipa kivalta, kun ilma vaihtui ja sai ajaa valoisassa. Traineri oli aikaisemmin saunassa, ja siellä oli niin huono valaistus, että treeniohjelman näki lukea vain, jos käytössä oli pieni lisävalo. Nyt se oli pienellä post-it -lapulla pullon ja tuulettimen vieressä.

Tuulettimella oli yllättävän iso merkitys; treenin alussa minulla oli jopa vähän kylmä siinä puhalluksessa. Harmitti vain se, etten aikaisemmin ollut viitsinyt sitä etsiä käsiini, olisi se varmasti siellä saunassakin ajellessa kivasti saanut ilman liikkeelle.

Peten tullessa kotiin olin ajamassa juuri alkuverraa:

Tuuletin ja vesipullo ovat takanani pöydällä. Meidän täytyy Peten kanssa vielä vähän miettiä sisustusjuttuja, mutta huoneen karuhkosta yleisilmeestä huolimatta traineriajelun olosuhteet paranivat meillä juuri merkittävästi!

Toivottavasti parantuneet olosuhteet näkyvät myös reilun viikon päästä ajettavan FTP-testin tuloksissa. Eilisessä treenissä en ainakaan millään onnistunut ajamaan puolen minuutin spurtteja tarpeeksi pienillä tehoilla, vaan tehot suorastaan karkasivat ihan väärälle alueelle.

Vuoden ensimmäinen FTP-testi pyörällä

Tämän treenikauden ekassa traineritreenissä pari viikkoa sitten huomasin, että Stages-wattimittaristani alkaa olla patteri lopussa. Niinpä  perjantain FTP-testi alkoi patterinvaihdolla. Se meni omasta mielestä tosi hyvin, odotuksiin nähden jopa loistavasti, kunnes huomasin ettei Garmin Edge 500 -pyörämittarini löydä enää koko tehomittaria. Pari kertaa yritin itsekseni parittaa laitteita, sitten oli pakko pyytää apua. Lopulta selvisi, että uudessa patterissa oli pieni tarra, joka piti poistaa ennen kuin virta kulki. Siitä ei ollut mainintaa ohjeissa!

Uusia laitemurheita ilmeni, kun iPodista oli virta loppu. Ilmeisesti olin yrittänyt ladata sitä koneen just siinä USB-portissa, jossa lataus ei toimi. No, päätin ajaa ilman musiikkeja tai muutakaan viihdykettä ja keskittyä pyörittämiseen. Menisihän se aika siinäkin.

Lopulta tuli aika aloittaa itse testi. 10 minuutin alkuverran jälkeen ajetaan 5 minuuttia "all-out", sitten vielä 10 minuutin väliverra ja lopuksi 20 minuuttia niin kovaa kuin jaksaa. Viiden minuutin all-out -pätkän jälkeen olin jo huomattavan hengästynyt, se tuntui ottavan koville. Olo vähän tietenkin parani toisen verran aikana, mutta itse testin aikana huomasin, että sykkeet ovat aikaisempien testien lukemissa, mutta teho oli alhaisempi ja sitä tuntui olevan huomattavan vaikea ylläpitää. Sen tietysti muistin, että tämä testi on aikaisemmillakin kerroilla tuntunut tosi pahalta.

Ensimmäisen viiden minuutin aikana teki mieli lopettaa, kun huomasin että tehot alkavat laskea ja olo vain huononee. Ei ollut kivaa.  Tajusin kuitenkin, että jos testi jää kesken, se on aika nopeasti uudelleen treeniohjelmassa, joten se kannattaa ajaa nyt vaan loppuun ja ottaa tulos vastaan sellaisena kuin se on. 10 minuutin jälkeen oli ehkä jo vähän helpompaa, kun puoliväli oli ohitettu. Viimeinen viisiminuuttisen aikana yritin pitää tuloksen edes jotenkin säällisissä luvuissa.

Siinä ajaessa en ihan tarkkaan muistanut aikaisempia tuloksiani, joten analyysin aika oli vasta, kun olin saanut harjoituksen ladattua koneelle. Ostin wattimittarin reilu vuosi sitten, ja olen ajanut saman testin samalla pyörällä ja mittarilla yhteensä seitsemän kertaa, joista kolme ulkona. Nyt tuli paras tulos viiden minuutin alkurypistyksessä ja huonoin itse testissä. Ei siis mennyt ihan niin kuin toivoin - tavoite kun oli parantaa juuri sitä 20 minuutin tulosta.

Yllä  olevassa graafissa on kaikkien testien 20 minuutin keskiwatit, keskisyke ja 5 minuutin alkurypistyksen watit. Jos sitten ensi kerralla saisin näkyviin vähän enemmän sinistä...

Klonk klonk klonk sanoo kampi

Reilu viikko sitten sattui kohdalle yhdenlainen avainkokemus: syksyn ensimmäiseen traineritreeniin sisältyi 2x5 min yhden jalan pyörittelyä. Ja kylläpä se tuntui vaikealta! Aikaisemminkin olen yhdellä jalalla tietysti pyöritellyt, mutta vain puoli minuuttia tai vain korkeintaan minuutin kerrallaan. Eihän se varsinkaan vasemmalla jalalla silloinkaan hyvin mennyt, mutta kun kesto oli aika lyhyt, oli helppo kohauttaa olkapäitä ja siirtyä eteenpäin treenissä. Viisi minuuttia oli eri juttu. Siinä alkoi jo oikein harmittaa, että miten tämä nyt menee näin kamalan huonosti, kun klappia tulee melkein joka kierroksella, varsinkin sillä huonommalla vasemmalla jalalla.

Positiiviselle puolelle menee tietysti se, että nyt löytyi oikein hyvä kehittämiskohde. Eilenkin pitkällä maastopyörälenkillä pyörittelin vain yhdellä jalalla aina, kun edessä oli joku sopivan tylsä tasainen pätkä. Ehkä se pyöritys siitä paranee pikkuhiljaa! Töissäkin ehdin jo tästä yhden über-biker -työkaverin kanssa jutella, ja hän kehotti kokeilemaan yhden jalan pyöritystä kädet selän takana. Ehkä sitten seuraavan traineritreenin aikana.

Eilisellä pyörälenkillä Katajanokalla.

Joulun vietimme mökillä, ja oli aika veikeä fiilis, kun pitkästä aikaa takapenkilläkin oli matkustajia. Saimme siis lapsemmekin houkuteltua mukaan mökille pariksi päiväksi. Edellisestä koko perheen mökkireissusta on jo sen verran aikaa, ettei kukaan meistä muistanut koska se olisi ollut. Mukava pyjamajoulu vietettiin lautapelejä pelaillen ja ulkoillen. Treeniohjelman mukaiset juoksutkin tuli juostua, osin poluilla ja osin metsäteillä.

Muuten on treeneihin tullut taas mukava tekemisen meininki. Salilla ollaan käyty pari kertaa viikossa, ja samaa on yritetty uinnissakin. Nyt joulun aikaan se on kyllä ollut vähän hankalampaa, kun ohjattu uinti on tauolla. Tammikuussa sitten varmaan helpottaa. Torstai-aamun uinti on sekin vakiinnuttanut paikkansa treeniohjelmassa. Meillä on viime viikkoina ollut todella hyvä tuuri ratojen kanssa, kun olemme saaneet melkein koko treenin uida omalla radalla. Toivottavasti sama jatkuu myös alkuvuonna, vaikka niin moni muukin innostuu liikkumaan.

Tehoilla treenaamista

Sekin ilo tästä omasta blogista on, että jälkeenpäin on helppo selvittää, koska harjoittelussa on tapahtunut isompia muutoksia ja milloin mikäkin juttu on tullut hankittua. Viime viikkoina on trainerillä ajaminen ollut niin kivaa, että piti ihan katsoa, koska se on hankittu: marraskuussa 2010. Vähän yllätyin, että siitä on jo yli viisi vuotta! Trainerimme on Tacx Satori, eikä siinä ole mitään mittareita tai muutakaan tingeltangelia. Perusvehje.

Tällä kaudella on sillä ollut vielä entistäkin kivempaa ajella, kun hankin syksyllä pyörääni Stages-wattimittarin. Mittari on pyörän vasemmassa kammessa, joka vaihdettiin aikaisemman tilalle. Kammesta tulee teho- ja kadenssidata suoraan Jupikselta käytettynä ostamaani Garmin Edge 500 -mittariin. Se kiinnittyy nyt kivasti aika-ajotankoon, ja yleensä tiedonsiirto onnistuu hyvin. Vain yhdessä treenissä yhteys on katkeillut jatkuvasti, enkä oikein tiedä miksi.

Tehomittauksen myötä olen huomannut aika ison muutoksen pyöräharjoittelussa. Kaikki perustuu nyt FTP-testiin (tarkemmin Wattbiken sivuilla), jossa lämmittelyjen ja verran jälkeen ajetaan 20 minuuttia niin kovaa kuin pääsee. Tuloksen perusteella sitten lasketaan treeneissä käytettävät tehoalueet. Sekin on kiva, että nyt FTP-testin voi nyt ajaa kotona omalla pyörällä helposti vakioitavissa olosuhteissa. Testejä onkin tullut tehtyä vähän useammin kuin aikaisempina vuosina, ja treenitehoja on helppo muutella samantien tulosten perusteella.

Eilen oli taas se päivä, kun sain laittaa päälle traineriajeluille pyhitetyt kauhtuneimmat pyöräilyshortsini, topin ja hikipannan. Traineri on meillä saunassa, jossa onneksi saa myös ikkunan auki. Ohjelmassa oli minuutin vetoja tietyllä teholla ja kadenssilla. Parhaimmillaan ajaminen tuntui melkein peliltä, kun ensin piti löytää paras mahdollinen välitys ja sitten jaksaa ylläpitää vähintään samaa tehoa ja kadenssia kymmenen vedon ajan. Nautin joka hetkestä!

Tässä maisemassa pari kertaa viikossa.

Trainerillä kuuntelen aina musiikkia kuulokkeilla. Netflixin katsomista olen kokeillut, mutta jotenkin musiikin kuuntelu ja wattien, kadenssin ja sykkeen tuijottaminen sopii minulle paremmin. Ainakin keskittyminen on helpompaa ja musiikista saa kivasti lisää virtaa. Missään muualla en enää voi sitä niin kovalla luukuttaakaan.

Jännityksellä odotan kyllä kevättä, kun pääsen kokeilemaan, miten wattien mukaan ajaminen onnistuu maantiellä. Maltanko ajaa ylämäet tarpeeksi hiljaa? Jaksanko polkea tarpeeksi alamäissä? Miten porukkalenkkien käy - ajavatko kaikki vain omia wattimittareitaan tuijottaen vai onnistuuko yhteislenkkeily edelleen?

Treenivajetta

Tammikuun työkiireet huipentuivat tällä viikolla, enkä ehtinyt maanantaista keskiviikkoon treenaamaan lainkaan. Vähän harmitti, mutta onneksi yleensä balanssi työn ja muun elämän välillä on kunnossa. Pienet, etukäteen tiedossa olevat lipsahdukset eivät minua haittaa, kunhan ovat väliaikaisia. Hassulta tuntui pari päivää, kun ehdin kotiin vain nukkumaan. Pete kävi ystävällisesti hakemassa minut töistä autolla parina iltana, jotta pääsisin edes hieman aikaisemmin kotiin. Se tuntui ihanalta.

Torstaina pääsin taas palaamaan arkeen, ja ehdin ensimmäisen kerran tänä vuonna jopa käydä kotona ennen Heltrin uintitreenejä. Pääsarjassa uitiin 5x300 metriä "sprintin vauhtia". Meidän radalla ne menivät viiden minuutin pintaan, ja vaikka sainkin uitua suht koht tasaisesti, ne tuntuivat toinen toistaan pahemmilta. Yritin ajatella positiivisia ajatuksia maitohaposta, mutta olin helpottunut kun saatiin sarja loppuun.

Illalla uinnin jälkeen aivastelin ja nenä vuosi ja meni tukkoonkin vielä nukkumaan mennessä. Näin tuntuu aina käyvän etenkin Pirkkolan treenien jälkeen. Onkohan tämä jotain allergiaa? Muistan Facebookin Triathlonfoorumilta lukeneeni monella muullakin olevan samaa ongelmaa, ja avuksi siellä suositeltiin nenäklipsin käyttöä uidessa ja nenäonteloiden huuhtelua suolavedellä uinnin jälkeen. Meinaan kokeilla ainakin tuota huuhtelua. Nenäklipsillä olen joskus yrittänyt uida snorkkelia kokeillessani, mutta se ei oikein onnistunut.

Eilen perjantaina olin haaveillut nukkuvani vähän pitempään, mutta kun Pete houkutteli mukaan aamusalille, muutin suunnitelmiani. Olimme salilla jo puoli seitsemän jälkeen, ja mukavan väljää oli. Työpäivän jälkeen ajoin vielä lauantaille merkityn traineritreenin. Siinä vähän harmillisesti wattimittarin ja Garmin Edgen yhteys pätki lähes koko ajan. Mikäköhän siinäkin nyt on vikana? Tähän saakka se on toiminut moitteettomasti ja patterikin on just vaihdettu. Toivottavasti ongelma ei toistu.

Tänään ajattelimme vähän rikkoa kaavaa ja ajaa Mäkelänrinteen sijasta Lohjan Neidonkeitaaseen uimaan. Kävimme siellä usein lasten kanssa heidän ollessaan pienempiä, kun siellä on niin kivat altaat pienille. Nyt olemme kuitenkin lähdössä kahdestaan, ja ainakin silloin kauan sitten, kun 500-600 metriä mummorintaa tuntui minusta ihan kelpo uinnilta, 25 metrin altaassa oli aina hyvin tilaa. Toivottavasti tänäänkin. Uinnin jälkeen ajamme mökille viettämään viikonloppua.

Sunnuntain kolmen tunnin treenin toteutus vaatii vähän miettimistä. Ladut lienevät viikon plusasteiden ja vesisateiden jälkeen aika kehnossa kunnossa eikä oikea voitelukaan ole helppoa. Maastopyörässä ei vielä ole nastarenkaita, juoksu liukkailla ei houkuttele... Noh, ehkä joku yhdistelmätreeni vois onnistua.

Uusi FTP-testi

Pete ei vielä ole saanut pyöräänsä omaa wattimittaria, joten aina ennen sisäpyöräilytreeniä meillä vaihdetaan Stages-kampi pyörästä toiseen. Petellä on nyt pari viime kertaa ollut ongelmia wattien saamisessa, ne putoavat aina välillä nollaan. Minulla ei onneksi vastaavia ongelmia ole ollut, vaan watit näkyvät koko ajan. Ihme juttu, mutta onneksi minulla toimii!

Pete ajoi oman FTP-testinsä eilen, minä siirsin omani tälle päivällä. Aamulla annoin itselleni tunnin aikaa vamistautua henkisesti (=löhötä), ja sitten oli aika ryhtyä hommiin. 10 minuutin verran jälkeen ajoin 5 minuuttia "allout", ja sitten vielä toiset 10 minuuttia verraa ennen itse 20 minuutin testiä. Ikkuna oli taas raollaan, juomapullo paikallaan ja musiikit korvissa eli kaikki olosuhteet samoin kuin edellisellä testikerralla noin kuukausi sitten.

Samalla, kun olo ajaessa muuttuu pikkuhiljaa tukalammaksi, mieli hakee kaikenlaista muuta ajateltavaa ja hyviä syitä siirtyä edes pieneksi hetkeksi johonkin korvaavaan tekemiseen.  Niinpä kymmenen minuutin kohdalla join pari kulausta vettä, kun suuta kuivasi. Se oli iso virhe, sillä vesi oli tulla samantien ylös. Pari kertaa lankesin pyyhkimään hikeä ja vaihtamaan biisin seuraavaan iPodista. Ikkunaa en sentään noussut avaamaan isommalle, vaan tyydyin siinä lähtötilanteeseen.

Onneksi se 20 minuuttia kestää vain 20 minuuttia. Watit alkoivat uhkaavasti tippua, ja lopulta sain niitä kasaan kuusi enemmän kuin edellisellä testikerralla. Keskisyke oli yhden lyönnin alempana. Kai se tulos oli ihan ok. Testin jälkeen ajoin vielä 10 minuutin loppuverran.

Testin jälkeen söin banaanin ja kävin Tapiolassa uimassa pitkästä aikaa. Nopeiden uimareiden radalla oli vaihtelevasti tilaa, kun muita uimareita tuli ja meni. Useimmat antoivat nopeammille tilaa päädyssä pyytämättä. Ihan mukavasti sain uitua 3,3 kilsan treenin, vaikka kroppa kävi vielä niin kuumana, että välillä piti ottaa uimalakki pois ja viilentää päätä. 

Mitä tein marraskuussa

Pitkään aikaan en olekaan tehnyt yhteenvetoa kuukauden treeneistä. Nyt voisi olla siihen hyvä aika, kun treeniohjelmakin on ihan uutta ja ihmeellistä.

Katsoin Movescountista samalla myös kahden edellisen vuoden marraskuiden treenit. Kolmen vuoden takaiset ovat Polarin nettipalvelussa, mutta niitä on niin vähän etten tainnut ihan kaikkia kirjata.

Päättyneen kuukauden aikana tuli liikuttua yhteensä 36 tuntia, lisäystä edellisvuoteen vajaat kaksi ja toissa vuoteen vajaat neljä tuntia. Näissä luvuissa on mukana myös satunnainen työmatkapyöräily, mutta ei esimerkiksi satunnaisia joogatunteja. 

Piikkipaikalla viime kuussa oli kuntosaliharjoittelu, noin 12,5 tuntia. Painonnostoa ja triathloniakin harrastanut PT teki meille treeniohjelman, jota olemme säntillisesti noudattaneet. Vain sen Teemun ehdottaman muutoksen teimme, että 3x10 -sarjojen sijaan olemme tehneet 2x20-sarjat.

Kuntosalilla.

Viime viikolla tapasimme PT:n toisen kerran, ja sainkin hyviä vinkkejä selän säästämiseksi. Se on nyt jonkin aikaa ollut aika kipeä, mikä johtunee lisääntyneestä salitreenistä sekä viisi vuotta sitten todetusta välilevyn rappeumasta ja liikakasvusta. Liikkeiden kanssa pitää olla supertarkkana. En mene enää kyykyssä ihan niin alas kuin aikaisemmin, ja yhdessä jumppapalloliikkeessä pitää varoa ettei lantio pääse putoamaan.

Hopealle treeniin käytetyssä ajassa kiri pyöräily, 10 tuntia ja vartti. Muutamana sunnuntaina olemme käyneet pitkällä lenkillä maastopyörällä, ja pari kertaa olen ajanut pyörällä töihin. Viime vuonna pyöräilin marraskuussa vajaat neljä tuntia ja toissavuonna 11 ja puoli. Silloin oli mukana työmatkapyöräilyä enemmänkin.

Matkalla töihin. Kotiinpäin ajaessa lampusta loppui akku ihan yllättäen. Noloa.

Altaassa vierähti melkein yhdeksän tuntia, mikä oli yli kolme tuntia vähemmän kuin vuosi sitten ja noin puoli tuntia vähemmän kuin 2013. Alkukuusta oli vähän uppotukkimainen olo altaassa, mutta parilla viime kerralla on jo kulkenut kevyemmin. Kroppa alkaa ehkä jo tottua salitreeneihinkin, eikä mene niin helposti jumiin. Uintikertoja on viikossa ollut keskimäärin kaksi, joista toinen on ollut Heltrin 75 minuutin ohjattu vuoro.

Juoksussa oli tosi iso pudotus viime vuoden yli 11:stä tunnista vajaaseen neljään. Viime vuoden isot määrät selittyvät Espoon Tapioiden Juoksuklubilla, jonka treeneihin viime vuonna osallistuin. Silloin taisi loppuvuodesta tulla akilleksetkin jo kipeiksi, kun treeneissä juostiin aina kovaa Esport Arenan kovalla radalla. Tänä vuonna ei vielä ole ollut jalkaongelmia.

Hännänhuippuna lajilistalla on traineri, kun sitä lajia on kertynyt vain vajaat pari tuntia, yli puolet vähemmän kuin viime vuonna. Varmasti tuo lisääntynyt maastopyöräily hieman kompensoi vähentyneitä traineritunteja. Ainakin pää kestää ulkona ajelua paljon paremmin. Toisaalta nyt wattimittarin myötä tuntuu siinä traineriajelussakin olevan enemmän järkeä.

Töissä olen pitänyt veden juomisesta aikaisempaa parempaa huolta. Juon aamu- ja iltapäivällä ainakin puoli litraa vettä, usein enemmänkin. Aamupäivällä laitan veteen kofeiinipitoisen elektrolyyttitabletin, iltapäivällä juon sen raakana. Teen juomista olen vähentänyt kahteen kuppiin päivässä.

Marraskuussa tein myös ensimmäisen FTP-testini omalla pyörällä ja juoksin ennätykseni 30 minuutin juoksutestissä. Olen iloinen, että olen saanut treenailla terveenä. Toivottavasti sama hyvä tahti ja tuuri jatkuu myös joulukuussa!

Oivalluksia

Tunsin pienen piston sisälläni, kun luin Jupiksen kirjoituksen talvikauden pyöräharjoittelusta. Jupis kirjoitti, että  jos trainerillä treenatessa pystyy katsomaan elokuvia, on treenin toteuttamisessa jotain pielessä. Olen nimittäin aina katsellut ajaessani Netflixistä tai Yle Areenasta telkkaria; usein Modernia perhettä, joskus Komisario Lewistä. Samaan aikaan sattui vielä niin, että itsekin huomasin yhden traineritreenin menneen epähyvin kun syke laski loppua kohti vaikka sen olisi pitänyt nousta. Keskittyminen on saattanut hieman herpaantua.

Niinpä päätin kokeilla ajella seuraavan treenin vain musiikkia kuunnellen. Ostin pari vuotta sitten pienen iPodin ja olen lataillut sinne iTunesista mukavaa poppia. Aika vähälle käytölle se on toistaiseksi jäänyt, mutta traineritreeneissä se on kyllä ihan omiaan.

Vesipullo, iPod, ikkuna raollaan, sykemittari ja treeni post-it -lapulla - tästä eivät treeniolosuhteet paljoa parane.

Treenikeskus.

Ajaminen vain musiikkia kuunnellen ja syke- ja kadenssitietoja seuraillen tuntui yllättävän hyvältä. Ensimmäisten treenien jälkeen aloin jopa odottaa seuraavaa kahdenkeskista hetkeä pyörän kanssa. Ainakin tässä yhteydessä tuntuu siltä, että vähemmän on enemmän. Toistaiseksi en siis suunnittele paluuta telkkariohjelmien ääreen, vaan jatkan musiikkilinjalla.

Lähes kaikkien traineritreenieni alkuun on merkitty yhdellä jalalla polkemista, esimerkiksi 4 kertaa 30 sekuntia molemmilla jaloilla vuorotellen. Se on kyllä todella paljastavaa: minun on paljon vaikeampi pyörittää kampea vain vasemmalla jalalla ja varsinkin jalan väsyessä kampikierroksen yläosaan tahtoo jäädä vähän klappia.Yhdellä jalalla pyörittely lienee tekniikan kehittymisen kannalta yhtä hyödyllistä kuin yhdellä kädellä uinti; tekniikkavirheet ja puolierot on helppo havaita.

Lepoviikko

Päivä alkoi aamu-uinnilla Tapiolassa, nyt jo neljäntenä tiistaina peräkkäin. Olen nyt löytänyt sopivat bussiyhteydet kotoa hallilta ja sieltä edelleen töihin. Tiistai-aamun vakinaamatkin (tai oikeammin uimalakit ja -tyylit) ovat alkaneet käydä tutuiksi, ja ihan kohtuullisen hyvin olen saanut treenini uitua. Tiistai-aamuisin umareille on Tapiolassa neljä rataa: kuntouimareiden rata, nopeiden uimareiden rata ja kaksi muuta merkitsemätöntä rataa. Olen nyt pari kertaa uinut kaikkein reunimmaisella radalla, jossa uidaan hyvää vauhtia ja osataan ohittaa ja väistää. Kivasti sujuu.

Satunnainen uintitreeni.

Suunnitelmissa oli ajella myös trainerilla nyt illemmalla. Olin jo katsonut kirjoittanut treenin post-it -lapulle ja miettinyt viihteenkin (Komisario Lewis) valmiiksi. Juuri kun olin jo menossa alakertaan ajelemaan, Pete kertoi, ettei hänellä ole tänään kahden treenin päivää ja että hän on ajatellut jättää huomisen Juoksuklubinkin väliin. Se sai minutkin ajattelemaan enemmän omia treenejäni ja palautumista. Ehkäpä minunkin kannattaisi tällä viikolla vähän himmata. Peesailija kun olen, päätin minäkin siirtää traineriajelun huomiselle ja lintsata Juoksuklubista. Kun perjantain kuntopiirikin jää väliin, tulee tälle viikolle toinen ihan kunnon lepopäiväkin.

Minun on aina ollut helpompi tehdä kuin olla tekemättä, ja siksi juuri treenien vähentäminen on vaikeaa. Silloin kun tekee mieli jättää treeni väliin, yritän miettiä olenko oikeasti väsynyt vai vain laiska. Aika usein päädyn tuohon jälkimmäiseen vaihtoehtoon ja teen sen treenin kuitenkin. Mutta en siis nyt tällä viikolla, kun kuuntelin järjen ääntä eli Peteä. Keväällä pitää olla varaa vielä kiristää tahtia ja lisätä tunteja ja on minulla mielessä vielä tietysti sekin viime tammikuinen kuntotesti, jonka tuloksissa oli merkkejä ylirasituksesta.

En vielä treenaa suunnitelmallisesti, joten ei ole mitään "virallista" ohjelmaa josta vähentää, mutta aika helposti se kalenteri on treenienkin osalta jo täyttynyt. Maanantaisin on lepopäivä, keskiviikkoisin Juoksuklubi, torstaisin uintitreenit ja perjantaisin kuntopiiri. Etenkin keskiviikon juoksutreenit ovat olleet minulle aika kovia. Kivoja toki mutta kovia.

Siitä olen iloinen, että viime viikkoina olen ehtinyt uimaan kolmesti viikossa ja tehnyt Juoksuklubin myötä ihan kunnon juoksutreenejäkin. Mutta en siis huomenna, kun lintsaan. Miksi siitä kuitenkin tulee vähän huono omatunto?

Uutta alkua

Aika pitkälle marraskuuhun päästiin, mutta nyt on traineriajelut viimein aloitettu. Ekan treenin trainerilla tein lauantaina, ja eilen tiistaina ajelin sillä taas. Traineri on meillä aikaisempien vuosien tapaan saunassa, joka meillä muuten on lähes olemattomalla käytöllä. Siellä saa ikkunan auki, ja suihkuun on mukavan lyhyt matka treenin jälkeen. Lauteilla voi säilyttää pyyhettä ja juomapulloa, läppärin ja Netflixin saa myös hyvin viritettyä asemiin. Trainerin hyrinä kuuluu naapuriin sen verran, että he joskus ovat meiltä kyselleet, mistä ääni johtuu.

Treeneissä on pitänyt ajaa vetoja tietyllä kadenssilla ja tätä varten hankin Garminin kadenssimittarin. Sain sen paritettuakin Suunto Ambit2 S-mittarin kanssa, mutta jostain syystä kadenssi ei näy kellossa. Ajelin sitten tunteella, ja kai se ihan tarpeeksi lähelle meni.

Juoksuklubin keskiviikkoisia treenejä olen oppinut jo odottamaan, tosin välillä vähän pelonsekaisinkin tuntein. Siellä kun pääsee aika usein juoksemaan vähän kovemmilla sykkeillä ja pitempäänkin kuin itsekseen tulisi juostua. Tänään juoksimme kaksi kahden kilsan vetoa aerobisella kynnyksellä ja siihen vielä päälle kilsan vähän kovempaa. Palautukset olivat tosi pitkät, 4-5 minuuttia. Loppuun juostiin vielä neljä mäkivetoa.

Ennen vetoja teimme jokaviikkoiseen tapaan koordinaatioharjoituksia. Niitä olen itsekseni tehnyt aivan liian harvoin. Ei kai se voi jotenkin positiivisesti olla vaikuttamatta juoksutekniikkaan, kun niitä koordejakin nyt joka viikko tekee?

Liityin jo viime vuoden puolella Stravaan, ja nyt Jupis teki sinne meille oman ryhmän voidakseen vähän tsekkailla treenejämme. Treenit saa Movescountista siirtymään Stravaan automaattisesti, kun on rekisteröitynyt Stravaan ja laittaa pari täppää Movescountissa oikeisiin paikkoihin. DC Rainmaker on tehnyt tähän ohjeenkin. Minulla pyörä- ja juoksutreenit näyttävät siirtyvän, mutta uinnit ei.

Stravassa treenit näkyvät kartalla vähän samaan tapaan kuin esimerkiksi Movescountissa, mutta erilaiseksi sen tekee mm. vertailun helppous muiden käyttäjien tuloksiin. Stravassa voi määritellä juoksuun ja pyöräilyyn segmenttejä; tiettyjä pätkiä ajetuista tai juostuista reiteistä, ja vertailla tuloksia muihin vastaaviin. Toistaiseksi olen vain tyytynyt katselemaan, millaisia segmenttejä reiteilläni on jo valmiiksi ollut ja miten vauhtini suhteutuu muiden vauhteihin samalla pätkällä. Melkein joka pyörä- ja juoksulenkillä on sopivia segmenttejä löytynyt.

Stravan suhteen olen vasta oppimiskäyrän alussa, mutta todella kiinnostavalta vaikuttaa! Ehkäpä pitää tarttua ilmaiseen Premium-kokeilutarjoukseen. Silloin voisi esimerkiksi suodattaa tuloksia iän tai sukupuolen mukaan.

Hyvä drilli

Jokaisen uintitreenin alussa tehdään tekniikkaharjoituksia eli drillejä. Niiden tekemisen tavoitteena on parantaa uintitekniikkaa ja usein vaikutus tuntuukin heti seuraavalla altaanvälillä kun uidaan normivaparia. Drillejä on monenlaisia esim. käsivedon, uintiasennon tai potkujen parantamiseksi ja ne kuuluvat myös kilpauimareiden treeniohjelmaan puhumattakaan innokkaista kuntoilijatriathlonisteista.

Yksi näistä drilleistä on yhdenkäden uinti. Siinä toinen käsi on joko edessä tai vartalon vieressä, ja uidaan vain toisella kädellä. Jalat potkivat normaalisti, ja voisihan sitä pullarillakin kokeilla. Aikaisemmin olen yleensä pitänyt toista kättä edessä ja hengittänyt työskentelevän käden puolelta. Tähän tuli muutos, kun joitakin viikkoja sitten treeneissä piti pitää lepäävää kättä vartalon vieressä ja hengittää sen puolelta. Kierto lepäävään käden puolelle hengittämistä varten tuntui alkuun vaikealta, ja siihen piti ihan keskittyä. Sittemmin joidenkin treenikertojen jälkeen se on jo alkanut sujua vähän paremmin.

Drilli jäi mieleeni hankaluuden vuoksi ja ehkä etenkin myös siksi, että valmentaja sanoi seuran treeneissä kaikkien kierron parantuneen silminnähden heti tuon drillin jälkeen. Jos se kerran toimii niin hyvin kaikilla, niin sitten se varmaan kannattaa ottaa mukaan omaan treeniohjelmaan. Usein uin sitä joitakin kertoja 25 m molemmilla käsillä vuorotellen ja väliin aina 25 metriä vaparia. Vasen on tässäkin minulla se heikompi puoli.

Meidän piti tänään päästä avaamaan maantiekausi, Pete cyclolla ja minä maantiepyörällä. Erilaisia vaihtoehtoja tappajasepelinkin välttämiseksi oli jo valmiiksi mietittynä (autolla ja ilman), kun aamupäivällä alkoi räntäsade. Tein lopulta vajaan parin tunnin pk-treenin niin, että ajoin ensin trainerilla kotona noin 45 minuuttia, ja sitten autolla Mäkelänrinteeseen uidakseni reilun tunnin Peten kanssa.

Samalle radalle eksyi tänään aina välillä joitakin selvästi hitaampia tyyppejä. Todistin jopa yhtä törmäystä, kun hidas uimari lähti ohittamaan vieläkin hitaampaa samaan aikaan kun vastaan tuli kolmas tyyppi selkäuinnin potkuilla. Meistä kumpikaan ei ollut törmäyksessä osallisena, mutta kaikki muut samalla radalla uineent olivat samassa kasassa. Ilmeisesti kirosanoiltakaan ei vältytty.

Vuosi alkaa nollasta

Viime vuoden treenini ovat puoliksi Polarin ja Suunnon sovelluksissa, sillä vaihdoin sykemittaria kesäkuun lopussa Polarin RCX3-mittarista Suunnon Ambit 2S:ään. Yritin laskea, kuinka paljon treenitunteja ja -kilsoja kertyi viime vuonna. Tunteja on yhteensä noin 500, mutta siinä on mukana varsinaisten treenien lisäksi myös kaikki työmatkapyöräilyt, kuntopiirit, joogat ja pilatekset. Koska alkuvuoden treenien osalta puuttuu aika paljon matkadataa, vuoden aikana edetystä matkastakaan ei ole ihan varmaa tietoa.  Kun lasken yhteen treenikilsat molemmista sovelluksista, olen uinut viime vuonna altaassa ja avovedessä yhteensä 160 km, pyöräillyt 3500 km ja juossut 600 km. Jos oikein muistan, alkuvuonna en aina tullut käyttäneeksi mittaria tai ainakaan sen GPS-podia, joten uskon kilsojen olevan vähän alakanttiin. Trainerilla ajetuista treeneistä en ole kirjannut ylös kilsoja, koska mittaan matkaa GPS:llä, ja sehän ei tuohon paikallaan ajeluun osaa reagoida millään lailla.

Ajattelin hankkia Suunnon kadenssipodin, jotta saan treenidataan jatkossa mukaan myös pyöritysnopeuden. Minulla oli aikaisemmin pyörässä sellainen perusmittari, josta näin nopeuden ja kadenssin, mutta nyt ajattelin pärjätä pelkästään Suunnon vehkeillä. Annoin vanhan mittarini keskusyksikön Petelle Kalmarin kisaa varten, kun hänen vastaava mittarinsa tilttasi kylvettyään liikaa urheilujuomassa. En halua pyörään mitään ylimääräistä, ja nyt voin purkaa siitä pois ainakin kaikki vanhan mittarin osat.

Vanhat mittarit maantiepyörässä.

Watitkin periaatteessa kyllä kiinnostavat, mutta ne mittarit ovat niin kamalan kalliita ja mielenkiintoni datan analysointiin niin alhainen ettei wattimittarin hankinta ole juuri nyt ajankohtaista. Minulle riittää ainakin toistaiseksi se, että silloin tällöin treenaan ja testailen tehojen kehittymistä työpaikan Wattbikella. Ennemmin haaveilen hiilikuituvanteista, mutta niidenkin aika on todennäköisesti vasta reilun vuoden päästä.

Olen jotenkin ruvennut tykkäämään entistäkin enemmän traineriajeluista. Meillä on nyt saunan trainerikeskuksessa olotkin huikeasti parantuneet, kun Pete laittoi kiukaaseen kiinni pienen patterilampun.  Lampun valossa näen nyt helposti sykemittarin lukemat! Ilmat ovat olleet niin lauhat, että olen voinut ajaa ikkuna auki eikä ajaessa tule ihan niin kamala hiki. Netflixin House of Cards -sarja kävi loppua kohti niin jännäksi, että se piti katsoa loppuun olohuoneen sohvalla treenin jälkeen. Onneksi seuraava kausi alkaa jo helmikuussa!

Uusi vuosi vaihtui mökillä kahdestaan. Pojalla oli omat menonsa Espoossa, tytär on ystäväperheen mukana Thaimaassa. Vuoden ensimmäinen juoksulenkkikin tuli jo tehtyä kun kiersin kyläteitä lähijärven ympäri. Treenitunteja on tälle vuodelle kertynyt jo melkein yksi!

Ruuhkaa

Aikaisemmin tällä viikolla olin jo pakannut sisäpyöräilykamppeet ja iPodin reppuun voidakseni ajaa treenini työpaikan Wattbikella. Kävi kuitenkin se, mitä olen jo pitempään ounastellut: Wattbike oli varattu kun pääsin kuntosalille työpäivän jälkeen. Meillä on töissä pari ihan oikeaakin pyöräilijää, ja toinen heistä oli juuri alkanut ajaa sillä omaa treeniään. Kysyessä selvisi, että siinä menisi vielä noin tunti.  Eipä siinä auttanut muu kuin laittaa pitkät trikoot jalkaan ja lähteä maastopyörällä kotiin, kun en halunnut jäädä kuntosalille tunniksi odottelemaan.

Työmatka toimi kunnon lämmittelynä, ja pääsin kuin pääsinkin kotona ajelemaan trainerilla. Piti oikein sopia kotona vuorot, kun meillä kaikilla taisi olla samankaltaiset treenisuunnitelmat. Kaikki kolme pyörää on meillä sisällä jo valmiiksi, joten vaihto sujuu melkein lennosta. Kamalan myöhään ei meillä kuitenkaan ajeta, sillä ääni taitaa kuulua naapuriin saakka ainakin jollain tavalla.

Perjantaina pidin vapaapäivän. Aamuisen traineritreenin jälkeen kävelin Leppävaaraan hakemaan autoa, jotta voisin viedä sykemittarin Suunnolle huoltoon. Mittari ei ole näyttänyt oikeaa sykettä Rantamaratonin jälkeen, ja olen ollut tosi saamaton sen korjauttamisessa. Olen varmaan vain ajatellut, että se jotenkin itsestään korjaantuisi. No ei ole korjaantunut, ja viime aikoina sykkeen sijaan se on näyttänyt vain viivaa. Nyt oli hyvä hetki hoitaa sykemittarikin kuntoon. Tammistossa pääsin tiskille lähes jonottamatta ja vika löytyi sykevyöstä heti ensikokeilulla. Sain tilalle samantien uuden. Sujuvaa ja erittäin ystävällistä oli huollon palvelu Suunnolla. Jos jotain kremppaa tulee mittariin, taidan seuraavallakin kerralla käydä samantien itse paikan päällä.

Pääsin kokeilemaan mittaria heti illalla seuran kuntopiirissä. Pari hassua sykepiikkiä siinä pomppiessa tuli, mutta tänään lyhyellä juoksulenkillä mittari tuntui toimivan ihan luotettavasti.  Toivotaan, että sama hyvä vire jatkuu.

Sisäpyöräilyä

Matkustin töiden jälkeen metrolla Itä-Helsinkiin hakemaan pyörääni, johon on nyt asennettu uudet aerotangot. Kotiinpäin tullessa olisin Jokeri-bussilla 550 päässyt melkein ovelta ovelle noin tunnissa, mutta bussinkuljettaja ei suostunut ottamaan minua kyytiin pyörineni. Pyöriä ei vissiin saa kuljettaa busseissa, nyt oli eka kerta kun kokeilin. Noh, onneksi metrossa ilmeisesti saa. Otin metron keskustaan ja sieltä edelleen junan Leppävaaraan, josta Pete nouti minut autolla. Helpommalla ja nopeammin olisin varmaan päässyt ajamalla, mutta ei ollut sopivia vaatteita, valoa, kypärää jne.

Polte oli kova päästä ajamaan, ja niinpä aloin heti kotiin tultuani ähräämään trainerirengasta paikalleen. Vain yhden sisurin paukautin rikki ennenkuin homma onnistui. Ilahduin kun tajusin, että seuraavan kerran kun vaihdan tri-pyörän takarengasta on jo kevät ja pääsen ajamaan ulos. Tänään kuitenkin hikoilin treenini sisätiloissa, vakkaripaikalla saunassa. Lauteet vaan vähän sivuun, pyörä aitiopaikalle, läppäri katseluetäisyydelle ja kuulokkeet korviin. Netflixistä laitoin pyörimään mielenkiintoiselta vaikuttavan uuden sarjan (Derek) ja siinä ajellessa ehdin katsoa kaksi ensimmäistä jaksoa. Mukavasti vierähti reilut 40 minuuttia.

Olin just menossa ottamaan kuvituskuvaa saunasta ja pyörästä, mutta Pete olikin jo tietämättäni napannut tämän:

Kuvassa lauteet ovat vielä saunomis-setupissa, nyt ne on siirretty puolisen metriä oikealle ja ajelulle on enemmän tilaa. Kuvasta näkyy myös hyvin, missä meillä säilytetään juoksu- ja pyöräilykenkiä; alalauteella. Ylälauteella puolestaan säilytetään erinäistä määrää urheilulaukkuja ja-pussukoita sekä juomapulloja. Alkuperäiseen tarkoitukseensa saunaa ei olla vähään aikaan käytettykään!

Tekniikkavirheitä

Väsymyksen olen näköjään maininnut jo useammassakin postauksessa tänä vuonna. Eilen oli niin kuitti olo, että jätin kahden tunnin hiihdonkin väliin, ja katselin sen sijaan Modernia perhettä Netflixistä. On muuten tosi hyvä ohjelma, ja viihdytti minua hyvin myös lauantaisen trainerisession ajan. Treeniohjelmassa olin tukevasti epämukavuusalueella, kun poljin neljän minuutin vetoja "niin kovaa kuin pystyy reippaalla kadenssilla niin että persuus pysyy satulassa." Wateista en tiedä, mutta ainakin tuli hiki.

IPadin tuijottelen jälkeen lähdin kävin eilen illalla ensimmäistä kertaa seuran sunnuntaisissa uintitreeneissä Kilossa. Ihan ensimmäiseksi kuvattiin kaikkien uintia. Meitä oli vain neljä, ja saimme kaikki tosi yksilöllistä palautetta ja jopa omia harjoitteita. Pieni tekniikkakertaus oli todellakin paikallaan. Käteni menivät nimittäin vähän ristiin edessä, etenkin oikea. Olin jo luullut, että tämä juttu olisi minulla kunnossa, mutta niin se vain oli pakko uskoa, etä ristiin menee kun sen omin silmin näin. Vasemmalla puolella puolestaan liu'ussa ja vedon alussa ote on huono, kun sormet tuppaavat nousemaan ylös. Näin jälkeenpäin ajatellen olen kyllä tunteut sen aiemminkin, mutta en ole osannut kiinnittää siihen sen kummempaa huomiota. Pienistä asioista on kysymys; sen ohjaaja havainnollisti meille helposti pyytämällä meitä kaikkia pitkän liu'un jälkeen potkimaan nilkat suorina. Ei päästy yhtään eteenpäin!

Tekniikka on toki tärkeää, mutta ehkä vieläkin isompi harjoittelun paikka minulle on suunnistaminen. Unohdun uimaan, kun se tuntuu niin mahtavalta ja vesi suhisee kivasti korvissa, enkä muista ollenkaan tarkkailla suuntaa. Parantamisen paikka! Voisin ensi kesänä ottaa tavoitteeksi kuikuilla oikeaa suuntaa vaikkapa joka kolmannella tai vähintään joka viidennellä vedolla. Tässä ei varmaan auta muu kuin ahkera harjoittelu.

Triathlonbuumi oli iskenyt seuran perjantaisen kuntopiiriinkin. Siellä oli ennätysmäärä osallistujia, yhteensä 29. Jokohan tällä viikolla menee 30 rikki? Alkuun meillä oli 10 minuutin pidot, sitten neljä kierrosta 10 liikkeen kuntopiiriin (0:30 työtä, 0:30 palautus) ja lopussa vielä hyvät venyttelyt ja rentoutus. Uusia tuulia siis myös kuntopiirissä!

Lenkkikuvia

Avasin trainerikauden eilen. Petri oli ystävällinen ja vaihtoi tri-pyörääni trainerirenkaan ja taka-akselin, itse virittelin Macin saunaan trainerin seuraksi. Meillä on nyt Netflix, ja sieltä löytyy ihan mahtavan paljon hyviä trainerisarjoja, mm. suosikkini 24. Ajoin noin tunnin treenin, jossa oli yhdellä jalalla pyörittelyä ja parinkymmenen sekunnin vetoja. Aika-ajoangot pyörässäni ovat ihan suorat, ja ranteet tuntuvat väsyvän. Täytyy varmaan alkaa katsella uusia tankoja, jos en noihin totu. Saunassa ajellessahan se ei kamalasti haitaa, kun ei tarvitse ohjata, mutta keväällä maantiellä ei voi pitää käsiä ristissä aika-ajotankojen päällä.

Illalla kävin pojan kanssa Heltrin uintitreeneissä Malmilla. Normisettiä mentiin, lopussa oli kiva viesti. Uinti tuntui paljon kevyemmältä kuin perjantaina, toki matkaakin oli nyt vähemmän ja taukoja enemmän.

Tänään kävin juoksemassa pitkän lenkin. Vähän pöperöisiä olivat kotikulmien kevyen liikenteen väylät, välillä tuntui ettei matka oikein taittunut. Sykkeen pidin PK1-alueella, ja välillä piti joku jyrkkä mäki kävellä ylös. Aikani kuluksi nappasin kuvia matkalle sattuneista Länsimetron työmaista. Päivän sana oli oranssi ja lenkin jälkeinen tunne kipu selässä. Ei olisi sittenkään kannattanut juosta liukkaalla epätasaisella pinnalla.

Otaniemi:



Keilaniemi:



Keilaniemi Karhusaaren kohdalla:



Maansiirtorekkoja siellä oli parisenkymmentä:



Hanasaari:



Lopulta Tapiola, joka tuntuu olevan kokonaan yhtä metrotyömaata nykyään:



Länsimetron pitäisi valmistua vuoden 2015 lopussa. Olenkohan jo Ironman sitten kun pääsen ensimmäistä kertaa metrolla töihin? Kalmar 2015 vähän siintelee jo mielessä.

Lauantaina kävimme Peten kanssa mökillä tekemässä lumityöt ja imuroimassa kuolleet hyönteiset pois lattioilta. Hiiriä ei tällä kertaa ollut jäänyt loukkuihin. Olisi tehnyt mieli jäädäkin sinne, mutta sitten ei oltaisi ehditty treenaamaan kunnolla. Vähän kyllä harmittaa, kun ei siellä ole viime kuukausina juurikaan tullut vietettyä aikaa. Sama juttu tuntuu tosin toistuvan vuosittain loka-joulukuussa, kun on pimeää ja märkää; ei vain tee mieli eikä oikein jaksakaan lähteä mökille viikonopuksi.