Rastilta toiselle

Viikko on alkanut mukavasti, kun sekä tiistaina että keskiviikkona olen tehnyt työmatkat pyörällä. Aamuisin on paikka paikoin liukasta ja iltapäivisin sohjoista, mutta kyllä se ajaminen joka tapauksessa bussissa ja junassa istumisen voittaa. Tiistaina ajattelin vielä ajella polkuja pitkin Ruukinrannasta kotiin, mutta ne olivat niin pehmeitä, etteivät taidot riittäneet vaan jouduin taluttamaan. Maastopyörä alkaa kuitenkin pikkuhiljaa tuntua tutulta. Nastarenkailla olen toistaiseksi ajellut, ehkä ensi viikolla voisin jo alkaa harkita niiden vaihtamista.

Eilen kävimme Arjan kanssa Aluerasteilla Pikku-Huopalahdessa. Kiersimme viiden kilsan radan, ja aikaa meni reilu tunti. Suunnistus sujuu meillä ihan mukavasti, kunhan vain ensin paikallistamme kartalta lähtöpaikan ja suhteemme siihen. Ihan lyhintä reittiä emme tälläkään kertaa edenneet, sillä Arjan SportsTracker näytti juostuksi matkaksi seitsemän kilsaa. Välillä juoksimme hangessa, välillä hiekalla ja ihan lyhyen pätkän jopa harjatulla asfaltilla. Opin myös sen (taas!), ettei valkoinen välttämättä ole ihan paras väri lenkkareissa.

Spring Adventureen on tänään tasan kuukausi aikaa. Varustelistalla ei niin kamalan ihmeellisiä juttuja ole, EA-pakkaus ja karttateline pyörään pitäisi kuitenkin jostain ostaa tai lainata. Toiveissa on myös päästä kokeilemaan melomista ainakin kerran ennen kisaa. Toistaiseksi kaikki vesistöt ovat tukevasti jäässä, joten aika hilkulle voi mennä sen kokeilun kanssa.

Korttelirastit

Näimme Arjan kanssa tänään kymmeneltä Havukosken koululla ja kävimme juoksemassa kuuden kilsan Korttelirasti-radan. Lopulta juoksimme seitsemisen kilsaa, aikaa kului reilut 50 minuuttia. Suunnistusharjoittelu on tarpeen, kun Spring Adventure lähestyy kovaa vauhtia.

Suunnitustapahtumissa on näköjään kaikki aina hienosti hoidettu parkkiohjausta myöten, niin tänäänkin. Yllättävän paljon oli myös porukkaa liikkeellä heti aamusta. Melko sujuvasti juoksimme rastilta rastille. Vasta viimeisen rastin jälkee tuli yksi kohta, jossa en oikein osannut paikallistaa meitä. Onneksi Arja oli paremmin kartalla!

Korttelirasteja on maaliskuun loppuun joka sunnuntai ympäri pääkaupunkiseutua. Rastit voi kiertää myös polkupyörällä, mikä sekin voisi olla aika mukavaa. Karttamaksulla (5 eur) aika paljon lisää hauskuutta sunnuntailenkille!

Wannabe-pihkaniska

Arjan kanssa suunnittelemme osallistuvamme ensi vuonna joihinkin multisport-kilpailuihin. Olemme molemmat mukana kivassa naisten seikkailuporukassakin. Niinpä on syytä verestää suunnistustaitoja; oma vaatimaton osaamiseni on partioharrastuksen peruja noin kolmenkymmenen vuoden takaa. Onneksi Uudellamaalla järjestetään suunnistuskisoja harva se päivä; treenimahdollisuuksia löytyy kasapäin!

Maanantaina kävimme Iltarasteilla Paloheinässä. Kiersimme kolmen kilometrin radan rauhallisesti kävellen. Jäimme voittajasta vain viitisenkymmentä minuuttia ja vältimme viimeisen sijan aika reilulla marginaalilla.

Tässä jännittyneitä tunnelmia ilmoittautumisjonosta:

Eilen tiistana kävimme Puolarmaarissa Espoorasteilla, ja sielläkin suunnistus sujui varmasti, vain lähtöpaikan löytäminen oli vähän haasteellista. Emme nimittäin heti alkuun ymmärtäneet, että reitti lähtöpaikalle oli merkitty valkoisin nauhoin. Heti kun pääsimme kartalle, kaikki sujuikin hienosti. Kiersimme 2,3 kilometrin radan reilusti alle tunnissa ilman yhtään pummia. Tällä kertaa hävisimme voittajalle vain reilut puoli tuntia. Haha. Mihin mahdammekaan pystyä sitten, kun voimme taas juosta!

Puolarmaarissa hyppelimme ketterästi parin ojan yli ja kiipeilimme kalliollakin, Paloheinässä rastit olivat vähän helpommissa paikoissa lähellä ulkoilureittejä. Partioajoista kartat ovat kehittyneet valtavasti; silloin kauan sitten ne olivat mustavalkoisia ja käytössä nopeasti tahriintuneita ja käytössä niin kuluneet että varsinkin taitteiden kohdalla piti vähän arvailla mitä siinä kartalla oikein näkyy; polku vai oja vai mitä ihmettä. Nyt kartat ovat värikkäitä, ja niissä on jopa yleisimmät karttamerkit listattu, samoin rastimääreet. Jos muistan oikein, partioaikoina piti ne rastitkin itse kopioida omaan karttaan. Se oli oiva mahdollisuus tehdä ratkaiseva virhe jo ennenkuin pääsi metsään.

Säästin tähän loppuun päivän ellei viikonkin parhaan uutisen: Atte sai kesätöitä! Hän on lähetellyt hakemuksia ahkerasti pitkin kevättä monenlaisiin kiinnostaviin paikkoihin. Lopulta todella mieluinen homma löytyi Suomen polkupyörätukun Helsinginkadun myymälästä. Hän pääsi sinne kasaamaan pyöriä tuntitöinä. Meillä on pian perheessä ihan ihkaoma pyörämekaanikko!

Uusia juttuja

Nautin uusien asioiden tekemisestä, on aina hienoa tehdä asioita ensimmäistä kertaa. Pari ihkauutta asiaa on nytkin onneksi näköpiirissä. Moni blogituttuni on kirjoittanut kahvakuulista, ja niinpä minäkin tartuin tilaisuuteen kun töissä näin mainoksen kahvakuulakurssista. Se järjestetään parin viikon päästä ja kestää puolitoista tuntia. Eiköhän siinä ajassa opi ainakin perusliikkeet. Voisihan sitä vaikka mökille pari kahvakuulaakin ostaa, jos laji oikein kunnolla kolahtaa. Saa nähdä!

Toinen uusi asia elämässäni on suunnistus. Partiossa olen sitä viimeksi harrastanut yli parikymmentä vuotta sitten, ja viime syksynä kävin kerran ystävän kanssa iltarasteilla. Nyt on taas into päällä ja huhtikuussa pääsen etsimään rasteja metsästä taas hyvässä seurassa. Kompassin voisin ehkä hankkia, emitin saa vuokrattua ja kartan ostettua eikä muuta varmaankaan tarvita.

Maastopyörän hankinta saattaa sekin tulla eteen lähiaikoina. Luovun ehkä samassa yhteydessä Focus-hybridistäni, koska työmatkat voisin hyvin ajaa joko maasto- tai maantiepyörällä kelien ja valitun reitin mukaan. Talvella maastopyörä olisi varmaankin aika paljon Focusta mukavampikin menopeli. Viimeistään seikkailukisoissa kaudella 2013 maastopyörälle olisi käyttöä, ja sitä ennen olisi hyvä hankkia mahdollisimman paljon ajokokemusta. Mökilläkin lähimaastossa on paljon metsänhoitoteitä ja miksei polkujakin, joilla maastopyörä olisi omiaan. Vielä en yhtään tiedä, millainen pyörä olisi minulle hyvä mutta eiköhän se tästä ala selvitä.

Tilasin tänään Petrille, Atelle ja minulle RoadID't. Aika monta kertaa juoksu- tai pyörälenkillä olen havahtunut siihen, että henkilöllisyyteni selvittäminen on hankalaa, jos minulle sattuu jotain enkä pysty itse puhumaan. Olen jo jonkin aikaa seurannut RoadID'tä facebookissa, ja siellä on tämän tästä tarinoita siitä, kuinka RoadIDstä on ollut kantajalleen hyötyä erilaisissa ikävissä tilanteissa. Omaani tuli nimeni, syntymävuosi ja Peten puhelinnumero. Lisäksi kirjoitin siihen "No medical history" ja viimeiselle riville "No sissy moments". Englanniksi siksi, että sitä voi sitten käyttää matkoillakin.

Suunnistamassa

Kävin ystäväni Soilan kanssa suunnistamassa eilen Leppävaarassa. Soila on suunnistanut vuoden päivät, ja meillä molemmilla on vähän pohjaa myös partioajoilta liki kolmenkymmenen vuoden takaa. Mukava iltaliikuntatuokio oli siis luvassa.

Päästyämme kisapaikalle kävimme ensin katsomassa valittavia reittejä. Päädyimme reittiin C, pituudeltaan 3,5 km. Ihannemitta on varmaankin se kaikkein suorin linnuntietä, sillä me kiersimme metsässä lopulta 8,6 km. Aika monta rastiväliä kävelimme vähän pitempää reittiä polkuja pitkin, ja pari pummiakin mahtui joukkoon. Sports Trackerin laitoin päälle kolmisensataa metriä ennen lähtöä.

Kamalaa vauhtia menivät oikeat suunnistajat! Me olimme kuitenkin jo etukäteen päättäneet olla juoksematta. Olin saanut alaselkään aikaisemmin päivällä työmatkapyöräillessä jonkun pienen jumin, joka vähän hidasti vauhtia kun piti varoa askelia liukkailla kalliolla. Lopulta olimme hitaimmat reitin hyväksytysti suorittaneet suunnistajat. Nyt se viimeiseksi jääminen sitten toteutui eikä tunnu missään. Hah!

Karttamerkit ja kompassin käyttö alkoivat vähitellen palautua mieleen, ja Soilan ystävällisellä avustuksella opin käyttämään emittiäkin. Mukavaa oli, eikä se suunnistaminen taida ihan tähän jäädä. Täytyy varmaan hankkia oma kompassi.