Vähän liian jännää ja Mintun synttäreillä

Sellainen treeniputki oli takana viikonlopun jälkeen, että piti pitää yksi ylimääräinen lepopäivä eilen. Tänään sellainen oli onneksi ihan ohjelmassakin.

Kaikki alkoi viime torstaina, kun ajoin FTP-testin. Siinä sain parannettua sekä 5 minuutin että 20 minuutin tuloksia joitakin watteja. On se kyllä sellainen testi, että jyskyttää takaraivossa koko alkuviikon. 20 minuuttia on pitkä aika ajaa "täysiä", eikä huonoa oloa voi välttää. Aina tulee kurkkukin kipeäksi siitä niin kiivaasta hengittämisestä. Siksipä en torstaina pysähtynyt edes ajattelemaan, vaan säntäsin heti kotiin tultuani ajamaan testiä pyörähuoneeseen. 

Tuuletin päälle, vesipullo käden ulottuville ja pyöritys käyntiin. Pieni takaisku oli se, että iPod Nanosta oli akku tyhjä, mutta olipa sitten täysi fokus tehon seuraamisessa. Se vähän auttoi siinä keskittymisessä myös, että tiesin testin olevan vajaan tunnin päästä jo ohi. 

Pyörät pyörähuoneessa.

Vähän samalla tavalla ajattelen salilla: astun siellä "putkeen", jonka toisesta päästä pääsen ulos, kun treeni on tehty. Mitä nopeammin, sen parempi. Ei turhia haahuiluja. Perjantaina olikin sitten sopivasti juurikin salitreeni - vähän lyhyempää sarjaa (2x12) isommilla painoilla kuin aikaisemmin. 

Lauantai-aamun uinnissa ei ollut ihan liukuvin fiilinki, mutta vajaat kolme kilsaa uitiin porukalla Märskyssä. Uintia on nyt ollut vain kerran viikossa, eikä se oikein riitä uintituntuman ylläpitämiseen. Paremmat ajat ovat kuitenkin tulossa uintimäärienkin suhteen.

Heti uinnin jälkeen meillä oli kiire hakemaan pyöriä ensihuollosta Velosportista. Huolto olikin kiinni, mutta onneksi tuttu myyjä myymälän puolelta auttoi ja saimme pyörät mukaan. Laitoimme ne tuttuun tapaan katolle. Vähän liiankin jännittäviä hetkiä oli sitten luvassa heti Turuntien moottoritien alussa, kun katolta kuului kolinaa ja ratissa ollut Pete näki sivuikkunasta pyörän ohjaustangon. Pakkohan siinä oli moottoritielle pysähtyä, laittaa hätävilkut päälle ja toivoa, ettei kukaan aja päälle. Olimme vielä osittain ohituskaistalla, mutta onneksi kaarteessa niin, että näkyvyys oli hyvä.

Toisen pyörän runkoon kiinnitettävä jutuke oli auennut ja pyörä oli telineessä kiinni vain molemmista vanteista. Jonkin aikaa ährättyään Pete sai jutukkeen taas runkoon kiinni ja tällä kertaa laittoi sen myös lukkoon. Yleensä emme ole pyöriä lukinneet, mutta se käytäntö muuttui juuri. Ilmeisesti jutuke ei pääse itsekseen aukeamaan, kun teline on lukossa. Keskenämme mietimme, että onkohan siinä telineessä muoviosia, jotka eivät pakkasessa toimi ihan odotetulla tavalla. Ehkä saksalainen insinööri ei ole osannut ajatella, että joku haluaa kuljettaa pyöriä paikasta toiseen talvellakin.

Sitten olikin vuorossa viikonlopun kohokohta: Mintun 40-vuotisspinning Esport Centerissä. Moneen vuoteen ei siellä Centerin puolella ollut tullut käytyäkään, ja spinning-sali oli yllättävän iso. Ensimmäinen tunti ajeltiin Mintun suosikkiohjaajan, Kerttu-Liisan, komennossa ja toisen tunnin tahdin määritteli päivänsankari itse. Edellisestä spinning-tunnista oli aikaa joitakin vuosia, ja ennen tunnin alkua reteesti tokaisinkin vieressä ajaneelle tutulle, että eihän tässä mitään, olen koko talven ajanut pitkiä lenkkejä ulkona - kaksi tuntia menee varmasti ihan kevyesti.

No, ajaminen sisällä spinningpyörällä olikin vähän eri juttu, kuten pian tulin huomaamaan. Musiikki vei mukanaan ja ohjaajat käskivät molemmilla tunneilla tämän tästä lisäämään tehoja. Putkellekin piti nousta, ja siitähän minulla ei juurikaan ole kokemusta. Hiki virtasi niinkuin ei koskaan ennen. Join kaksi pulloa urheilujuomaa ja kerrankin olivat kamppeet treenin jälkeen niin märkiä, että niistä olisi voinut puristaa hikeä. Mutta hauskaa siis oli. Ekalla spinningtunnillaan ollut Petekin alkoi siinä toisella puolella lopussa ähkiä ihan kuin olisi ajanut FTP-tehoilla. Sitä vähän ehdin ihmetellä, että miten osaa polkea niin hienosti musiikin tahdissa, muttei kuitenkaan tanssia.

Sunnuntaina olikin pitkä juoksulenkki sitten aikamoista raahustamista, mutta tulipahan sekin tehtyä.

Oma maa mansikka

Nyt on jo viikko oltu Suomessa, ja aikaerorasituskin jo kokonaan selätetty. Yllättävän helposti se minulta meni tällä kertaa, vaikka olo väsyneeltä on toki tuntunutkin. Lähes joka yö olen herännyt kahden-kolmen maissa, mutta nukahtanut sitten nopeasti uudelleen. Töihin olen mennyt normaalia puoli tuntia myöhemmin eli vasta kahdeksaksi. Enkä vielä kertaakaan tänä vuonna pyörällä.

Viikon kohokohtia ovat tietysti olleet treenit. Maanantaina kävin itsekseni polskuttelemassa Tapiolassa. Olin hallilla vähän ennen iltakahdeksaa, ja yleensä siellä on siihen aikaan ollut jo kohtuullisen väljää. En kuitenkaan ollut muistanut ottaa huomioon tammikuun positiivista vaikutusta uimareiden määrään ja hämmästyin (okei, ehkä vähän harmistuinkin), kun nopeiden uimareiden radalla oli toistakymmentä uimaria. Taas tuli sitä kuuluisaa lajiomaista treeniä kun yritin löytää uintitilaa.

Tiistaina kävin seuran spinningissä, mukava tunti Suomi-poppia ja kampien pyöritystä. Ehkä vähän liikaakin hölläilin välillä, kun ohjaajakin sitä kerran huomautti, toki hymyssäsuin, kun vähensin vastusta ylämäessä. Keskiviikkona meillä oli seuran ekat uintitreenit Cetuksen hallinnoimassa pikkuhallissa Kilossa, ja se olikin metkaa kun paikalla oli kuusi uimaria, valmentaja ja käytössä neljä rataa! Uimme tekniikkaa ja pääsarjassa sitten 10*100 m anaerobisella kynnyksellä. Mukana oli yksi niin nopea uimari, että ehdin uida vain yhdeksän, ajat 1.38-1.41. Ensi viikolla varmaan on jo vähän ahtaampaa, mutta kyllä sinne hyvin mahtuu aika paljonkin lisää porukkaa.

Torstaina kävimme Peten kanssa Esportissa juoksemassa ja salilla. En ole tainnut käydä siellä pitkään aikaan tapaamatta tuttuja, ja niin tälläkin kertaa pääsimme vaihtamaan kuulumisia parin seurakaverin kanssa. Kivahan siellä on juosta ja treenata, kun on lämmintä ja pitävä alusta. Eilen perjantaina minulla oli töihin liittyvää menoa illalla, enkä päässyt kuntopiiriin. Siksi käväisin pumpissa työpaikan salilla heti neljän jälkeen. Iso pettymys oli se tunti. Ohjaaja puhui huonoa englantia, musiikki oli ihan kamalaa jumputusta (ainakin näin keski-ikäisen korviin) ja koko ohjelma ihan mielikuvituksetonta 1-2-3 -laskeskelua. Eikä menty edes musiikin tahdissa. Hetken jo mietin, että lähden kesken pois. En kuitenkaan kehdannut, ja ajattelin että kyllä sitä pumppailusta jotain hyötyä on pakko olla joten sinnittelin loppuun saakka. Niin tylsää minulla ei kyllä ole hikoillessa ollut aikoihin.

Löysin Amerikan matkalla aika kivan tikkihameen juoksu- ja hiihtolenkeille. Kun katselin sitä Salt Laken juoksukaupassa, naismyyjä kysyi ihan ensimmäiseksi että paleleeko peppu juostessa. Kun sitten vastasin totuudenmukaisesti että kyllä, hän kertoi että hame on suunniteltu Kanadassa ja tosi kuulemma suosittu Alaskassa. Pakkohan se sitten oli ostaa, jos naiset Alaskassakin siitä tykkäävät. Pahoittelut noista varjoista kuvassa, kuvausolosuhteet ovat vähän puutteelliset kun valoa tulee vain ylhäältä.

Lenssussa

Viikko lähti kivasti käyntiin, kun maanantaina kävin juoksemassa reilun 9 kilsan lenkin. Loskaa oli tiellä vain paikka paikoin, hiekoitussoraa puolestaan ihan joka paikassa. Juoksun jälkeen selkä tuntui vähän jäykältä, ei pitäisi varmaan heti suikun jälkeen lösähtää sohvalle makaamaan...

Eilen töiden jälkeen alkoi vähän päätä särkeä ja kurkku tuntui aralta. Mittasin kuumeenkin, ja kun sitä ei ollut, lähdin spinningiin. Nyt muistin ottaa pyöräilyshortsit mukaan, ja spinnailu tuntuikin paljon mukavammalta kuin lauantaina. Sykemittarin patterinkin sain vaihdettua ja pääsin seuraamaan ihan livenä, miten syke nousi ja laski kuvitteellisten mäkien mukaan. Ajelin takarivissä ja sieltä näki hyvin miten parikymmentä seurakaveria polki ihan samaan tahtiin hyvän musiikin tahdissa. Jotain maagista siinä hyvässä spinningtunnissa on!

Viime yönä nukuin vähän huonosti, ja alkuillasta piti pari kertaa nousta niistämään. Heräsin kuitenkin kuudelta kuten aina arkisin ja vähnä kipeästi olosta huolimatta lähdin töihin. Vajaan tunnin ehdin olla töissä, kunnes olo alkoi tuntua niin huonolta että päätin lähteä kotiin. Edelleenkään ei ole kuumetta, heikko olo vaan. Päätä ja kurkkua särkee ja nenä vuotaa. Koko päivä on mennyt sohvalla lepäillessä. Taitaa nyt tulla parin päivän tauko treeneihinkin.

Tehoviikko

Päättyneen viikon treenimääristä eiliselle osui lähes puolet, joten tänään lepäilen vaan ja menen vasta huomenna juoksemaan. No ehkä iltapäivällä käväisen Plantagenissa ostamassa parvekkeelle narsisseja, kun on niin mahtavan keväinen ilma.

Eilen aamulla lähdin Peten seuraksi ja emännäksi työpaikan kuntosalille, tavoitteena hänellä oli ajaa Wattbike-pohjat 20 minuutin testillä. Hyvin se testi sujui, ja minäkin sain kuntosaleilun lomassa luettua muutaman lehden. Oma treenini oli aika kevyt ja lyhyt, koska iltapäivällä edessä oli vielä HelTrin kahden tunnin spinning, josta vajaa tunti tehtiin vetoja maksimialueella. Pari virhettä tein kyllä: unohdin ottaa mukaan pyöräilyshortsit ja sykemittarin. Sykemittarista ei kyllä olisi juurikaan ollut hyötyä, koska se ei toimi. On ilmeisesti patterit loppu. Aamupäivän kuntosalikeikalta päälle jääneissä juoksushortseissa ajaminen oli epämiellyttävää, ja ajelinkin putkelta aina kun mahdollista.

Spinningin jälkeen ehdin olla kotona reilut puolisen tuntia, kunnes lähdettiin uintitreeneihin Malmille. Uimme 2300 metriä ja verrat päälle, ja oikeastaan vain potkudrillit tuntuivat vähän pahalta. Yllättävän hyvin se uinti siis sujui vaikka jalat olivatkin väsyneet. Lopussa uimme pari mukavaa sarjaa: 4x150 m matkavauhtia 15 sek palautuksilla ja lopuksi 8x50 m joka toinen vinsta rennosti kovaa (III) ja joka toinen 25 m täysiä (IV) 25 m kevyesti. Vinstojen välissä 20 sek palautukset.

Tälläinen oli tämä kahden lepopäivän viikko:

ma lepo
ti wattbike 40 min, core 35 min
ke juoksu 40 min
to uinti 1 h
pe kuntopiiri 1 h
la core 20 min, spinning 2 h, uinti 1 h
su lepo

Yhteensä 7h 15 min

Hiihtoa yläkropalla

Viikonloppuna sain ajettua ensimmäiset kilsat Talvikilometrikisaan, kun kävin lauantaina kahden tunnin spinningissä ja ajelin Meilahteen pyörällä. Kotiinpäin poljin kyllä melko rauhallista vauhtia väsynein jaloin. Jätin uintitreenitkin väliin, kun halusin jäädä kotiin keräämään voimia sunnuntaiseen hiihtoon.

Pete kertoi suunnitelleensa meille neljän tunnin laturetkeä (puoliksi vitsaillen varmaankin), ja kun valitin väsyneitä jalkojani kehoitti hän "hiihtämään yläkropalla". Hohhoijaa! Sen siitä saa, kun innostaa puolisonkin harrastamaan triathlonia. Lopulta tyydyimme vajaan parin tunnin sivakointiin, kun pakkasta oli 29,5 astetta. Ladut Oittaalta Pirttimäkeen olivat melko huonossa kunnossa, ja välillä tuntui ettei suksissa ollut yhtään luistoa. Puolen päivän jälkeen alkoi laduilla näkyä muitakin hiihtäjiä. Maisemat olivat ihan uskomattomat, kuin satumetsästä!

Viime viikon liikunnat:

ma lepo
ti pilates 45 min, juoksu 47 min
ke trainerillä 1 h
to uinti 50 min
pe kuntopiiri 1 h 10 min,josta pitoja 15 min...
la spinning 2 h, pyöräily 1 h
su hiihto 1 h 50 min

yhteensä 9 h 20 min


Sain ystävältä lahjaksi pari hänelle ylimääräistä lippua Esport Arenalle, mennään varmaan Peten kanssa kimpassa sinne juoksemaan myöhemmin tällä viikolla. Kiitos!

Radalle syljeskely kielletty!

Vähän on iltaisin ollut läppäri huonosti saatavilla, siitä tämä blogihiljaisuus. Uutta on jo vähän käyty katsomassa, mutta mitään tosi kivaa ja ostamisen arvoista ei vielä ole löytynyt. Kuntoiltu on taas ihan suunnitelman mukaan. Tiistaina kävin aamulla pilateksessa ja illalla Esport Arenalla juoksemassa. Mukavasti näin siellä tuttujakin! Yritin Peteäkin houkutella mukaan, mutta hän lähti mieluummin hiihtämään Oittaalle, kun ei tykkää EA:n kiskurihinnoista. 12 euroa maksaa juoksutreeni ja kolme euroa lisää pitäisi maksaa päästäkseen kuntosalillekin. Viime vuonna ostimme yhteisen 10 kerran kortin, josta jäi joitakin kertoja käyttämättä. Tänä vuonna ne kortit ovat henkilökohtaisia, joten en ole viitsinyt sellaista ostaa. Enemmän harmittavat ne turhat maksetut kerrat kuin ne muutamat hieman kalliimmat toteutuneet sisätreenit.

Esport Arenalla on muuten seinällä lappu, jossa kielletään syljeskely radalle. Naivisti ensin ajattelin, että kuka se nyt sellaista lappua tarvitsee - ei kai kenellekään voi tulla mieleen syljeskellä sisäradalla. Sitten sattui kohdalleni joku nelikymppinen mies, joka räkäisi klimpin lähes jalkoihini. Ei varmaan nähnyt mitään kun oli musat niin kovalla. Muutaman kilsan jälkeen hän teki saman vielä uudelleen. Ällöttävää! Ei varmaan ollut huomannut sitä lappua hän.

Keskiviikkona ajoin saunassa trainerilla tunnin, ja eilen kävin aamu-uinnilla Märskyssä. Vähän oli kankeaa meno, ei oikein kulkenut. Pari kilsaa kuitenkin uin, ja luksustyyliin lähes koko ajan omalla radalla. Vieressä oli menossa joku alkeiskurssi, ja sitä oli kiva vierestä seurata. Uin myös muutaman vinstan (50 m) minuutin lähdöillä treenin lomassa. 45 sekuntia niissä kaikissa meni, katsoin ajan seinäkellosta. Parempaan pitäisi kyllä pystyä.

Liityin Ammin joukkueeseen Kilometrikisassa, mutta olen vielä ihan nollilla. Toivottavasti ensi viikolla on vähän paremmat pyöräilykelit, ja pääsisin taas pyörällä töihin. Huomenna voisin tietysti yrittää mennä pyörällä spinningiin, kun viimeksi jäin samalla reissulla häpeällisesti autolla kiinni hankeen.

Talvilomaksi lennän siskon luokse Salt Lake Cityyn. Ehdin olla perillä neljä kokonaista päivää, muutama menee sitten matkoihin. Perillä on kuitenkin kuntosali samassa taloyhtiössä, uimahalli kävelymatkan (!) päässä ja ehkä jonkinlaiset lenkkeilymahdollisuudetkin. Parissa urheiluvälinekaupassakin pitäisi ehtiä käydä. Ei haittaisi yhtään, jos vaikka löytäisin hyvän märkäpuvun. Pari vuotta sitten hankkimani alkaa jo repeillä saumoista ja on muutenkin jo täynnä kynnenjälkiä. Syytä on varmaan sekä käyttäjässä että halvassa materiaalissa.

Joko olet kuullut Norppauinnista? Ylen toimittaja Kimmo Ohtonen aikoo elokuussa uida Savonlinnasta Lappeenrantaan 11 päivässä, päivämatkat ovat noin 12-15 km. Kimmolla on tuttu koutsi: Krista!

Jumissa

Tiistaina kävin ekan kerran HelTrin spinningissä. Ne järjestetään tänä vuonna Meilahden Unisportissa, jonne oli hieman hankala löytää. Onneksi olin kuitenkin lähtenyt ajoissa liikkeelle eikä pieni etsiskely ja reittihaparointi haitannut. Oli tosi mukavaa mennä tunnille, kun suurin osa osallistujista oli ainakin ulkonäöltä tuttuja. Tunti taisi olla kolmas spinning-tuntini ikinä, ja ehdottomasti niistä mukavin. Teemana oli lajivoima, musiikkina Suomi-poppia ja koska pistin vastusta todella maltillisesti, jaksoin hyvin loppuun saakka. Kokeneemmat kollegat näyttivät varautuneen kahdella juomapullolla, ja taidan niin tehdä minäkin seuraavalla kerralla parin viikon päästä. Spinning-salin ikkunatkin menivät tunnin aikana hienosti huuruun.

Kotimatkaan vierähtikin muutama tovi, sillä autoni jäi kiinni hankeen. Lunta ei ollut paljon, sen verran kuitenkin että lapio piti kaivaa esiin. Lopulta sekään ei auttanut, vaan vasta avuliaiden seurakaverien avulla pääsin kotimatkalle. Mukavia ja avuliaita tyyppejä, kiitos!  Kyllä en tykkää siitä takavedosta lumikeleillä!

Tänään kävin HelTrin "kokeneiden" uimarien treeneissä Pirkkolassa. Muuten ehkä kävisin useamminkin uimassa siinä porukassa, mutta tykkään treenata yhdessä Peten kanssa, eikä hänen vauhtinsa vielä riitä kokeneiden ryhmään. Nyt kun Pete on Oslossa, päätin mennä kokeilemaan. Uimme tunnissa 2700 m, ja ihan odotusten mukaan eli hyvin se meni!

Uimme myös tehoja, kaksi kertaa tällainen setti 15sekunnin palautuksilla:

200 m matkavauhtia (2)
3x100 m kovempaa (3)

Lopussa uitiin vielä samoin kaksi kertaa tämä:

25 m delffareita täysillä
50 m vu kevyttä
25 m vu kovaa (3+)
50 m vu kevyttä

Juuri tuollaisia nopeampia settejä minun pitäisi nyt uida, kun tekniikka on siihen jo riittävän hyvä. Joskus voisin kokeilla uida 6x50 niin, että lähtö on aina minuutin välein. Olen laskeskellut, että vinstojen väliin jäisi vauhdillani noin 20 sekunnin palautus. Siis ainakin muutamalla ensimmäisellä kerralla...