lauantai 24. elokuuta 2013

Petri ui, pyöräili ja juoksi Kalmarissa

Nyt kun Kalmarin kisasta on jo viikko, on täällä ehditty fiilistellä ja sairastellakin. Petellä on nyt kurkussa joku streptokokki ja menossa antibioottikuuri. Tyttärelläkin on flunssa. Jos nyt vielä yksi pieni muistelu matkasta, kas tässä:

Ennen matkaa pohdin noin 80 euron arvoisen VIP-katsojalipun ostamista, mutta lopulta päätin jättää sen hankkimatta, kun tuntui ettei se ihan sen arvoinen ollut. Tätä päätöstä kaduin hieman uinnin lähtöalueella, VIPit kun pääsivät laiturille katsomaan ja me tavikset jäimme köyden taakse kauemmaksi. Siksi uinnin lähdöstä ei minulla oikein ole hyviä kuviakaan.

Ennen lähtöä. Joku parka tuli tuohon eteen pukemaan märkäpukua vain pari minuuttia ennen lähtöä.

Siellä jossain ne ui. Silta näkyy hienosti.
Uinti oli kaksi kierrosta noin 1500 metrin mittaisella radalla ja sitten loput 800 metriä rannan suuntaisesti rampille, josta noustiin ylös. Aika ahdasta oli, ja järjestäjä onkin jo ilmoittanut, että ensi vuonna uintireitti on erilainen.

Pete keskellä kuvaa.
Jäin paikalle katsomaan vielä viimeisiäkin uimareita. Ainakin parille vanhemmalle miehelle nousi tässä tie pystyyn, kun eivät suoriutuneet uinneista säädetyssä 2 h 20 min maksimiajassa. Olivat molemmat kyllä niin väsyneen näköisiä jo merestä noustessaan, että tokkopa olisivat jaksaneet kisaa loppuun vaikka olisivat reitille päässeetkin.

Tässä välissä kävin hotellilla syömässä toisen aamiaisen (ensimmäisen olin syönyt jo 4.30 Petrin kanssa), ja lepäilemässä puolisen tuntia. Pyöräreitti lähti vaihdosta Öölantiin noin 122 kilsan pituiselle kierrokselle. Kisaa edeltävänä iltana olin laskenut, mihin aikaan Petri ehkä olisi tulossa Kalmarin kääntöpaikalle. Aikalailla ennakoidussa aika-ikkunassa näin kävikin, ja sain napattua hyvävoimaisesta kisaajasta kuvan kääntöympyrässä. Tähän mennessä olin nähnyt useamman jo ko. ympyrässä keskeyttävän. Taisi tuuli tehdä heille tepposet. Toki suurin osa kilpailijoista ajeli tässä hymyssäsuin, kun kannustuskin oli raivoisaa.


Seuraavaksi kävelimme yhden toisen suomalaisnaisen kanssa pyörän vaihtopaikalle. Olimme tutustuneet jo laivalla, kun olimme samassa porukassa. Vähän aikaa piti odottaa, jotta pääsimme ihan aidan viereen.  Siinä kuitenkin olin jo hyvissä ajoin ennen Peten saapumista vaihtoon. 

Pois pyörältä noustiin tässä.
Petrin edellä alla olevassa kuvassa juoksee Jupis.

T2.
Juoksu oli kolmena kierroksena. Petrin taktiikkana oli kävellä ainoastaan huoltopisteillä, joita oli noin kahden kilsan välein. Tässä tyylinäyte ekalta kierrokselta, noin 10 kilsan kohdalta. Tylsää ei ollut meillä katsojillakaan missään vaiheessa, kun tuttuja suomalaisia oli kisassa niin monta. Hurrasimme heille kaikille, heiluttelimme lippua, kilkatimme lehmänkelloa ja vähän huusimmekin.

Vielä nousee peukut
Aina tuli hyvä mieli, kun näin Peten juoksevan. Meno näytti vahvalta joka kierroksella, eikä mitään suurempia ongelmia näyttänyt olevan. Niin moni juttu voi näin pitkällä matkalla mennä pieleen, että olin oikein helpottunut kun maaliinpääsy alkoi vähitellen varmistua.

Toisella kierroksella samassa kohdassa.
Toisen kierroksen jälkeen kahden hengen kannustusjoukkomme siirtyi katsomaan kisaa noin 150 metrin päähän maalista. Aika moni kilpailija jaksoi tässä vielä kiittää yleisöä ja nostattaa huutomyrskyn taputtamalla itse tai nostelemalla käsiä sivulle. Tunnelma oli hieno.

Alla Petri juoksemassa maaliin.

150 metriä  vielä.
Maaliintulon jälkeen kaikista kisaajista otettiin valokuva. Kaikilla kilpailijoilla oli oma saattajansa, ja niin Petekin siirtyi pian kuvanoton jälkeen"Athlete Gardeniin" palautumaan. Ehdin kuitenkin halata ja antaa onnittelupusut ennen sitä.

Ironman.
Kannustuskaverini kanssa lähdimme jätskille läheiseen ravintolaan, ja tuskin olin saanut banana splittini syötyä, kun Petri jo soitti kertoakseen olevansa valmis lähtemään hakemaan pyörää ja pussukoita vaihtoalueelta. Kaikki löytyi sieltä mistä pitikin. Pienen hotellipysähdyksen jälkeen kävimme vielä kävelemässä Kalmarin keskustassa ja nauttimassa hienosta fiiliksestä.

Niin hyvä maku kisasta jäi, että Petri ilmoittautui jo ensi vuodenkin Kalmarin kisaan. Minä en lähde silloin mukaan, sillä samana päivänä on Tahko Triathlon. Olen kyllä tosi onnellinen siitä, että minulla oli mahdollisuus olla mukana tällä ensimmäisellä Ironman-matkalla. Siitäkin olen jo nyt iloinen, ettei se jäänyt viimeiseksi.

Lisää ottamiani kuvia löytyy täältä. Niitä saa vapaasti käyttää ja jakaa.

2 kommenttia:

  1. Hei, meinaatko osallistua puolimatkalle sekä Tahkolle että Joroisille vai vaan Tahkolle? Tuo Tahkon kisa taitaa olla ihan uusi juttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, sellainen on suunnitelma että osallistun puolikkaalle sekä Joroisissa että Tahkolla. Niin olen ymmärtänyt, että Tahkon kisa on uusi. Todennäköisesti ensi kesänä kisaan myös perusmatkalla Sääksissä ja Kiskossa. Kiva kesä on tulossa!

      Poista