6 kk

Enpä muista, että olisin koskaan postannut kolmena päivänä peräkkäin, mutta nyt on kyllä pakko kun Kööpenhaminan Ironmaniin on tänään tasan 6 kk aikaa. Puoli vuotta sitten olimme paikan päällä seuraamassa kisaa, ja uskon seuraavan vuosipuoliskon kuluvan ainakin yhtä nopeasti. Onhan tässä vielä talvi- ja kesälomatkin edessä.

Kisastudio hotelliaamiaisella. 

Lennot, hotellit, pyörälaukut ja melkein kaikki muutkin ennakkovaraukset on tehty. Ainoastaan se vähän mietityttää, ettei SASsilla ilmeisesti voi etukäteen varata paikkoja pyörälaukuille. Pete oli sitä yrittänyt, mutta ei kuulemma ole etukäteisvaraukset mahdollisia. Kai ne pyörät sitten mukaan mahtuvat. Lennämme Köpikseen vasta perjantaina, joten ylimääräisiä pyöränodottelupäiviä ei ihan kamalan montaa ole. Paluulennot on varattu maanantaille.

Toistaiseksi treenit ovat sujuneet suunnitellusti ja olen saanut olla terve. Tytär tosin palasi Rukalta kuumeessa lauantaina, mutta ainakaan vielä en ole flunssan oireita kokenut, jos ei lievää kurkkukipua lasketa. Akillesvaivatkin alkavat onneksi olla taaksejäänyttä elämää, ja kuluvan viikon treeniohjelmassa onkin jo joitakin lyhyitä juoksutreenejä.

Juomapiste juoksuosuudella.

Viikonloppuna kävimme muutamaan otteeseen katsomassa Esport Arenalla käytyä 24 h juoksua. Siellä oli koko kisan ajan tosi lämmin ja innostunut tunnelma. Livahdimme vessakäytävän kautta huoltajien puolelle, ja siellä olikin koko takasuora täynnä pöytiä ja porukaa. Monenlaista herkkua ja juomaa oli juoksijoille tarjolla, kannustuksesta ja rohkaisusta puhumattakaan.

Lauantai-iltana kymmenen maissa alkoi omissa silmissä olla jo unihiekkaa ja tuntui ihan mahdottomalta ja kertakaikkiaan käsittämättömältä ajatukselta juosta läpi yön. Kai siellä jotkut juoksijatkin vähän torkkuivat, mutta valtavaa henkistä kapasiteettia vaatii juosta 24 tuntia putkeen. Varmasti kannustusjoukoillakin on siinä jaksamisessa oma tärkeä tehtävänsä. Vaikka Ironman on pitkä suoritus sekin, siinä sentään vaihtuvat sekä etenemistapa että maisema ja mikä minulle kaikkein tärkeintä; pääsee yöksi nukkumaan.

T2: tästä alkaa juoksuosuus.

Meillä ei vielä ole ketään tuttua tulossa kannustusjoukkoihin Köpikseen. Nähtäväksi jää, pääseekö jälkikasvumme paikalle. Poikamme on silloin vielä armeijassa ja tyttäremme puolestaan aloittelee lukion kolmatta vuotta. Toisaalta olisi kiva nähdä heitä kisapäivän aikana, toisaalta taas en ole lainkaan varma olisiko kilpailun seuraaminen heistä niin kamalan jännää.