Viikonlopun jumpat ja uusi seura

Perjantaina teimme Peten kanssa pikavisiitin mökille. Kuusi vuotta sitten paikalle siirretty aitta tuli samalla lopputarkastettua. Homma oli jostain syystä jäänyt tekemättä, mutta nyt on nimet siinäkin paperissa.

Samalla saimme kuin saimmekin soutuveneen nostettua järvestä. Veneeseen oli tietysti satanut viikkotolkulla ja vedet jäätyneet sinne pohjalle, mutta pikku hiljaa hivuttamalla se sieltä kuitenkin nousi kuivalle maalla. Yhden käden sormilla on laskettavissa viime kesän soutelukerrat, mutta onhan se vene ihan kiva olemassa.

Soutuvene ennen nosto-operaatiota.

Laiturin jätimme järveen, kun rakennustarkastaja sanoi aina jättävänsä omansakin talveksi veteen. Ponttoonitkin ovat kuulemma hyvin kestäneet. Ensi keväänä se sitten nähdään!

Laituri jäi tähän.

Koska mökillä ei tähän vuodenaikaan ole juurikaan tekemistä, tulimme kotiin vielä perjantai-iltana. Suunnitelmissa oli nimittäin päästä hiihtämään. Kello laitettiin lauantai-aamuksi soimaan, ja vähän ennen yhdeksää lähdimme liikkeelle. Pete hiihti Oittaalta Solvallaan, ja minä Pirttimäen lenkin. Keli oli kiva, ja aikainen lähtö hyvä idea, koska paluureissulla vastaantulijoita oli jo aika paljon ja laduilla siis jopa ihan ruuhkaa.

Sunnuntainakin hiihdeltiin. Tuolloin reittinä oli lauantaina hiihtämäni lenkki, mutta vastapäivään. Pitkästä aikaa hiihdimme yhdessä. Ladut olivat jo vähän kuluneemmat, mutta edelleen ihan ok kunnossa. Ostimme viime talvena meille molemmille uudet skinisukset, ja ne luistivat ja pitivät taas ihan mainiosti. Muuta ei tarvitse kuin vähän luistovoidetta pohjaan. Huoltotiimini päällikkö kertoi, että voitelu on nyt paljon helpompaa, kun ei tarvitse pitovoiteen kanssa tuhrailla.

Maltoin pysähtyä kuvaamaan.

Sunnuntai-iltana kävimme taas pitkästä aikaa samassa uintitreenissä Peten kanssa. Viimeksi olemme uineet samalla ohjatulla vuorolla vuosia sitten Helsinki Triathlonin vuorolla Malmilla.  Tämä uusi uinti on TriahtlonSuomen järjestämä ja suunnattu kokeneemmille uimareille. Sattumalta sen valmentaja on sama kuin aikanaan Malmilla ja Pirkkolassa, Krista Terämaa. Eilen oli oikein sellainen ihana deja vu -fiilis, kun pääsin hänen ohjauksessaan pitkästä aikaa uimaan mm. hengitysdrillejä. Uinnit jatkuvat huhtikuun loppuun saakka, joten kevään ohjelma on sunnuntai-iltojen osalta nyt lukkoonlyöty.

Vaihdoin tässä samassa yhteydessä myös tri-seuraa. Mitään suurempaa merkitystä seuralle ei minulla ole, vaikka toki Heltristä eroaminen reilun kuuden vuoden ja yhden hallituskaudenkin jälkeen vähän haikealta tuntui. Tärkein juttu minulle ohjatun uintivuoron lisäksi on se, että saan seuran kautta Triathlonliiton kilpailulisenssin, niin ei tarvitse sitten ulkomaillakaan maksella päivälisenssiä. Seurojen vuosimaksuissa on huikea ero; Helsinki Triathlonilla 90 ja TriathlonSuomella 20 euroa.