perjantai 12. tammikuuta 2018

Bike fit

Facebookissa osui silmiini jokin aika sitten luento "Marginal Gains: Myth or Math & Muscle? Bike Fit for Performance", joka järjestettiin viime lauantaina Yan Bussetín Triathlon Cornerissa Vallilassa. Sain Petenkin houkuteltua mukaan. Näin tapahtumaa markkinoitiin:

Free lecture for anyone interested in knowing how physiology and principles of physics impact on cycling performance and how to gain speed and what are the associated costs.

The lecture is given by coach David Tilbury-Davis, who has been coaching professional and age-group athletes across the world over 20 years and helped them to achieve World Championship and Commonwealth Titles, age group wins as well as countless PRs. There will be an Q&A at the end of the presentation for anyone to ask bike fit related questions. 

Luento käsitteli siis sitä, kuinka fysiologia ja fysiikan periaatteet vaikuttavat pyörävauhtiin, sekä miten ja minkä kustannuksella sitä voi saada lisää.

Mieleen jäi kuitenkin se, että alle kolmenkympin vauhdeissa (joilla pääsääntöisesti ajelen) päähuomio kannattaa olla mukavuudessa, sillä aerodynamiikka on merkittävämmässä asemassa vasta kovemmissa, yli 35 km/h -vauhdeissa. Mitä rennompana pystyy olemaan, sitä parempi. Todella aggressiivisessa asennossa joutuu jännittämään uusia lihaksia, mikä nostaa sykettä.

Kuskin kropan osuus ilmanvastuksesta on 80 %, vasta sitten tulevat kypärä, etupyörä ja pyörän runko, tässä järjestyksessä.

Sen verran vakuuttava oli luento, että varasimme yhteisen ajan bike fitiin viime tiistaille. Olen ajanut samalla pyörällä jo yli viisi vuotta, ja tämä olisi nyt ensimmäinen kerta, kun joku oikein kunnolla ajan kanssa perehtyisi ajo-asentooni.

Jo aikaisemmin olen vaihtanut aika-ajotangot ja satulan. Lähes heti pyörän ostettuani vaihdoin aika-ajotangot ja satulan. Minulla on pyörän päällä ollut ihan hyvä olla, mutta halusin tietää, voisiko jollain pienillä muutoksilla saada asentoa vieläkin mukavammaksi.

Viilattu ajoasento, taustalla Pete.
Ihan ensimmäiseksi laitettiin klossit parempiin paikkoihin, ne olivat uusissa kengissäni liian takana. Klossin keskiosan kuuluu olla sen päkiän sisäpuolella olevan ison luun keskellä. Siis sen, josta monelle tulee vaivaisenluu.

Seuraavaksi tsekattiin liikkuvuutta erilaisilla mittauksilla ja pienillä testeillä Davidin suomalaisen vaimon Janinan toimesta. Tästä osuudesta en vielä ole saanut tarkempaa raporttia, mutta mitään maata mullistavaa ei jäykkää selkää lukuunottamatta löytynyt. Jotain pieniä liikeratojen rajoituksia taisi olla, mm. pää ei oikein taivu vasemmalle yhtä hyvin kuin oikealle. Tämän liikkuvuusosion perusteella sain pari täsmäliikettä syvien vatsalihasten paremmaksi aktivoimiseksi.

Sitten ajettiin trainerilla. Kokeiltuaan, miten lantioluuni pyörittäessä liikkuvat, David tiputti satulaani 2 mm. Lisäksi satulaa siirrettiin taaksepäin 15 mm ja aika-ajotankojakin taaksepäin 20 mm. Ja simsalabim - näiden pienten muutosten jälkeen ajaminen tuntui vieläkin mukavammalta. Huomasin eron etenkin ajaessani seuraavaa traineritreeniä kotona.

Jotain uutta, pientä hankittavaakin toki löytyi: tankojen pehmusteet ovat jo melko kuluneet, ja David suositteli uusien ostamista Ceegeesiltä. Ovat kuulemma kulutustavaraa vähän kuin lenkkaritkin.

Petenkin Feltiä (B16, 52 cm runko, kohta myynnissä!?) muokattiin hänelle sopivammaksi, mutta runko taidettiin lopulta todeta hänelle hieman pieneksi, eikä aika-ajotangoissa saa käsiä leveämmälle, kuten olisi tarve. Luulenpa, että edessä on uuden pyörän osto.

Kuin  sattuman oikusta Triathlon Cornerissa on muuten ensi lauantaina Canyon Bikes Pop-up opening klo 12. Sinne ehtii kivasti lauantai-aamun uinnin ja lounaan jälkeen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti