Kilin kolin

En osaa näköjään ajaa pyörällä kaatumatta. Kävi nimittäin niin hyvin, että opin laittamaan klossit lukkopolkimiin, mutta yhden kerran en saanut oikeaa jalkaa ajoissa irti. Olin kääntymässä vasemmalle, ja luulin valon olevan vihreä. Kun huomasin se olevankin punainen, jarrutin pyörän pysähdyksiin ja huomasin, että jalat ovat sittenkin vielä kiinni pyörässä. Siis itse jarrutin, vaikka kengät olivat vielä kiinni polkimissa! Kuin hidastetussa filmissä kaaduin oikealle kyljelle. Ranteeseen tuli pieni naarmu ja  polveen mustelma. Itsetunto taisi taas olla se suurin kärsijä. No, nousin ylös ja jatkoin matkaa kun valot taas vaihtuivat.

Ajoin saman lenkin kuin kaksi viikkoa sitten. Matkaa kertyi reilut 40 kilsaa, aikaa meni päälle kaksi tuntia. Alkumatkasta jouduin melko usein pysähtelemään valoihin. Jossain vaiheessa keksin irrottaa toisen jalan oikein tosi hyvissä ajoin polkimesta ja harjoitella loput metrit ennen pysähdystä yhdellä jalalla polkemista. Se ei ollutkaan ihan helppoa. Mukavan paljon oli muitakin pyöräilijöitä liikkeellä, muutaman rullaluistelijankin näin.

Kirkkonummen Sundsbergissä oli näin pahat routavauriot:

Kotiin päästyäni kävin vielä vajaan puolen tunnin juoksulenkillä. Lähdin juoksemaan Villa Elfvikin suuntaan, mutta sielläpä oli vielä melko lumista:

Kuvat otin kännykän (Nokia E72) kameralla. Sain sen vanhan tilalle, kun siitä alkoivat jo numerot irrota.

Iltapäivä menikin tyttären pelissä ja joukkueen yhteisessä iltapäivätapahtumassa Ruoholahden uudessa liikuntakeskuksessa. Hieno paikka, mutta melko tyhjää. Siellä on mm. muutama biitsikenttä, kiipeilyseiniä, keilailua ja paljon muuta.

Talvikausi loppui, kesäkausi alkoi

Ilma oli niin keväinen tänään, ettei kovinkaan moni muu ollut keksinyt lähteä uimaan. Niinpä Mäkelänrinteessä oli tosi kivasti tilaa; vain pari tyyppiä radalla. Uin 2300 metriä rauhalliseen tahtiin. Yritin vähän petrata käännöksissä, ne menevät jokainen aina vähän eri tavalla ja usein menen liian syvälle.Tässä yksi hyvä ohjevideo.Varsinkin kädet menevät minulle ihan miten sattuu, ja vasta tuosta videosta nyt näin, missä niiden pitäisi olla. Samoin ennen aina olin jo kiertynyt lähes kyljelleni, kun potkaisen seinästä, tänään yritin kiertyä vatsalleni vasta seinästä potkaisemisen jälkeen. Välillä onnistui, välillä ei. Tuntuu, että ilma loppuu enkä osaa delfiinipotkuakaan. Opeteltavaa riittää...

Mäkelänrinteestä olikin lyhyt matka tyttären talvikauden viimeiseen futismatsiin, joka pelattiin Käpylän kuplassa. Hyvin siinä kävi, kotiin palattiin kultamitali kaulassa. Tyttärellä on huhti-toukokuussa neljät-viidet treenit viikossa pelien lisäksi. Pitää huolehtia siitä, että ehtii itsekin treenailla eikä vaan seisoskele kentän laidalla katsomassa kun muut urheilevat.

Sain tänään synttärilahjan vähän etukäteen, kun kävimme Rajalalla ostamassa objektiivin. Sitä meinaan käyttää urheilukuviin. Otin sen käyttöön heti tyttären futismatsissa, ja mukavahan sillä oli kuvata. Aika paljon isompi ja painavampi se on kuin kameran mukana tullut normiobjektiivi.

Klossit kokeilussa

Kävin nyt illalla vajaan tunnin pyörälenkillä Peten cyclocross-pyörällä. Laitoin jalkaan ekan kerran GoExpo-messuilta ostamani pyöräilykengät. Välillä pääsin ihan pyörittelyn fiilikseen, välillä taas unohdin koko kengät ja runttasin polkimia vanhasta muistista. Siihen pyörittelyynkin pitää keskittyä ja etenkin pysähtymisiin risteyksissä, kun pitää muistaa ottaa jompikumpi jalka irti polkimesta ennen pysähtymistä. Ihan hyvin meni tällä reissulla, enkä vielä edes kaatunut. Tästä lähtien ajan myös työmatkat klosseilla.

Peten pyörä ei oikein sovi minun mitoilleni vaikkei meillä Petrin kanssa kovin montaa senttiä pituuseroa olekaan. Satulakin taisi olla hieman liian korkealla, eikä tuntunut yhtä mukavalta kuin Focuksen. Selkään alkoi sattua, kun pidin käsiä alatangolla, joten piti tyytyä ajelemaan melko pystyssä asennossa. Jatkossa ajelen omalla pyörällä muutkin kuin työmatkat ja jätän Peten pyörän rauhaan.

Tällä viikolla työmatkakilsoja kertyy 45, vain eilinen jäi iltamenon vuoksi väliin. Focuksessa on vielä alla nastarenkaat, mutta eiköhän siihen saada muutos nyt viikonlopun aikana.

Selän hoitoa ja uintia

Kävin tänään Teijalla Kruunu-fysioterapiassa hoidattamassa selkääni. Se tuntuukin jo vähän paremmalta, ja kivutkin ovat vähentyneet. Jokapäiväinen pieni pilates-harjoitus on varmaan auttanut, tai sitten aika. Jätin magneettikuvat Teijalle, ja ensi tiistaina menemme yhdessä Esport Arenan kuntosalille. Teija on luvannut suunnitella minulle sopivan treenin ja opettaa minut tekemään liikkeet oikein. Siitä se jatkuva kuntosaliputki sitten alkaa! Yli 40 vuotta olen sitä aika hyvin vältellytkin, mutta nyt se ei enää onnistu.

Pikaisen syömisen jälkeen ehdin vielä Tapiolan uimahalliin noin 40 minuutiksi uimaan. Matkaa kertyi 1900 metriä. Syömisestä taisi olla hieman liian lyhyt aika, kun oli vähän raskas olo. Hyvä kuitenkin että tuli mentyä. Selkä kiittää.

Kurssia pukkaa

Cetus järjestää huhti-toukokuussa vapaauinnin triathlon-kurssin. Olin kärppänä koneella heti aamuyhdeksältä, kun ilmoittautuminen alkoi. Sain paikan - jipii! Käsittääkseni siellä voi kurssin loppupuolella olla jo avouintikokeilukin. Äsken katsoessani paikkoja oli vielä viisi vapaana, toivottavasti ne täyttyvät ja kurssi voidaan pitää. Vapaauinnin jatkotekniikkakurssilla, jonne myös olen ilmoittautunut, on taasen vielä yhdeksän paikkaa vapaana, ja sen toteutuminen taitaa olla epävarmempaa. Jos molemmat kurssit pidetään, minulla on ohjattua uintia viiden viikon aikana maanantaisin ja keskiviikkoisin. Luulisi siinä tekniikan parantuvan!

Eilen olin ajatellut meneväni pyörälenkille, mutta menimmekin vain kävelylle kun satoi ja laiskotti. Lenkkarini ovat sen jäljiltä vieläkin mutaiset. Otin kameran mukaan, tytär innostui kuvaamaan ja pääsin kuvaan, mukavaa!

Lähdimme kotiin tänään aamiaisen ja pikasiivouksen jälkeen. Seuraavan kerran pääsemme mökille vasta parin viikon päästä, silloin ovat varmaan loputkin lumet sulaneet, toivottavasti myös järven jää. 


Kävin iltapäivällä uimassa Mäkelänrinteessä 3,3 km vapaata. Kolme kertaa pysähdyin juomaan vettä, muuten uin pysähtymättä. Kaarinassa toissapäivänä tuli kerran kuulutus (ihan aiheesta), jossa kehotettiin nopeita uimaan nopeiden radalla ja kuntouimareita uimaan kuntouimareiden radalla. Siellä se auttoikin, pari hitainta siirtyi kuntouimarien radalla ja pari nopeaa kuntouimarien radalta nopealle radalle. Mäkelänrinteessä ei onneksi tule ihan niin kamala ruuhkaista, kun rata on 50 metriä, mutta kyllä sielläkin monenlaista vipeltäjää polskuttelee ja ohituksia tulee.

Pinnan alla

Aamu valkeni taas harmaana ja sateisena. Hesarikin piti hakea autolla, kun vettä tuli lähes kaatamalla. Lähdimme aamiaisen jälkeen ajelemaan Turkuun päin. Ensimmäinen pysähdys oli Kaarinassa, jossa on kiva pieni uimahalli. Kokeilimme altaassa Aquapacin kamerapussukkaa, jonne voi sujauttaa kameran ja ottaa sillä kuvia veden alla. Varsinkin Pete onnistui hienosti kuvauksessa:

Enemmän uimista ja vähemmän poseerausta:

Uin 2600 metriä vapaata, kun lapset polskuttelivat terapia-altaassa. Uinnin aikana sääkin hienosti selkeni, ja ajoimme Turkuun. Kävimme syömässä, kaupoilla ja vielä kahvillakin Stockalla. Paljon tarpeellista tuli hankittua, mm. Petelle ja Nellille (!) uudet Kayanot (edellistä mallikertaa), Nellille uikkarit ja futsal-kengät, Atelle uusi dvd-leffa ja minulle allergialääkkeitä apteekista. Aika paljon on viime päivinä tullut jo oireita lepän kukinnasta.

Äsken mökille tullessamme huomasimme, että tie meidän tontin yläpuolelta on jo melkein kokonaan veden vallassa. Tien alla oleva putki on taas varmaan jäässä, ja vesi valuu nyt järveen tien päältä eikä alta. Toivottavasti ei vie tietä kokonaan mennessään...

Pyörät esiin!

Kaivoimme Peten kanssa mökillä maastopyörät esiin ensimmäisen kerran tänä vuonna. Vähän ilmaa vaan renkaisiin, jarrujen tsekkaus ja matkaan. Tiet ovat jo lähes kokonaan sulat, mutta tienpinta oli välillä melkoisen märkää löllöä. Näissä pyörissä ei valitettavasti ole lokasuojia, joten selkä oli mudassa jo parin ekan kilsan jälkeen. Kannatti ajaa edellä!

Ajoimme meiltä Leppäkorventielle ja sieltä vanhalle ykköstielle. Pete kääntyi mökille vähän Kettulan tienhaarasta ehtiäkseen juoksulenkille ennen saunaa, minä jatkoin Varesjärventielle. Ihanaa oli ajella kuivalla asfaltilla! Kartasta katsoin, että kilsoja kertyi noin 20. Juoksin siihen päälle vielä vajaan puoli tuntia. Melko tönköiltä tuntuivat reidet ja pohkeet aluksi, mutta kyllä se juoksukin vartin päästä alkoi sujua. Selässä oli tosi pehmeästä alustasta huolimatta sama epämukava tunne kuin ennenkin, joten lyhyt juoksulenkki riitti tänään. Tulipahan kuitenkin treenattua siirtymistä pyörältä juoksuun.